MURHA.INFO

KO pitää vähintään keskivaikeaa aivovammaa ristiriidattomana. Neurologisen osaston ylilääkärin on kerrottu makuuttaneen potilaitaan pitkään, lisänä olivat ilmakallo kuvauksen jälkitila.

Keskivaikea aivovammapotilas siis päästetiin 18vrk kuluttua vammastaan ajelulle, kuulusteluun ja käynnille niemeen kävelemään, reissulta saapunut Gustafsson nousee autosta lehtipinon kanssa yhden jalan varaan hyvinvoivan näköisenä. Keskivaikea aivovamma!

No tässäpä esimerkki Top Gear-juontaja Richard Hammondista. Hän sai vakavan aivovamman otsalohkoon 2006. Nykyään miehestä ei huomaa mitään päällepäin. Hän oli sairaslomalla 4kk ja mm. käveli viikon kuluttua onnettomuudesta. Jostain lehdestä, en kuollaksenikaan muista mistä, luin Hammondin haastattelun, niin oireet olivat yllättävän samankaltaiset kuin Gustafsson on kertonut. Sivulle tai alas katsottaessa huimaus, sekä ärtyneisyys.

http://www.stara.fi/?p=4783

Ron_Burgundy kirjoitti: Jostain lehdestä, en kuollaksenikaan muista mistä, luin Hammondin haastattelun, niin oireet olivat yllättävän samankaltaiset kuin Gustafsson on kertonut. Sivulle tai alas katsottaessa huimaus, sekä ärtyneisyys.

Mistäpäs sinä tiedät Gustafssonin oireita noihin verrata?

awa kirjoitti:

Ron_Burgundy kirjoitti: Jostain lehdestä, en kuollaksenikaan muista mistä, luin Hammondin haastattelun, niin oireet olivat yllättävän samankaltaiset kuin Gustafsson on kertonut. Sivulle tai alas katsottaessa huimaus, sekä ärtyneisyys.

Mistäpäs sinä tiedät Gustafssonin oireita noihin verrata?

Jos ihmistä pidetään useita päiviä vatsaremmillä kiinni vuoteessa (mikä oli senaikainen hoitokäytäntö), ja ihminen vielä pyytää äitiään tuomaan tupakkaa polteltuaan sitä ennen huonetovereiden kessuja, ei liene mikään ihme että vetää vähän joka suuntaan, kun ensimmäisen kerran liikkeelle pääsee.

Ärtyneisyydestä ei taida olla mainintoja? Paitsi tietysti se ensimmäinen 20 vuotta hermostutti, sitten helpotti, pystyi antamaan jo Alibille haastattelun ja matkustamaan ulkomaille. Omien puheidensa mukaan.

^ Joo varsinkin jollei sitä " vatsaremmiä "ole huomattu avata ennen liikkeelle lähtöä, huippaahan se, heteka selässä.

Niin, oliko sitä remmiä kun NG taisi itse kuitenkin liikkeelle eka kerran lähteä? Vai näpräsikö itse remmin auki? Jos 2-3 päivääkin sitten remmissä on kiinni niin taatusti aiemmin tervettäkin nuortamiestä huimaa kun liikkeelle lähtee. Tämän olen aiemminkin tuonut esille mutta ajatus tyrmättiin vedoten työmies taustaani.

Oulunmies kirjoitti:Tämän olen aiemminkin tuonut esille mutta ajatus tyrmättiin vedoten työmies taustaani.

Herätys. Ei se toki sitä ole kiinni. Kysymys on perimmiltään, että olet kärppä-fani.

Gustafsson kertoo jotakuinkin näin heräämisestään huomailin olevani sairaalassa, vierustoveri kysyi otatko tupakkaa (pilliklubi?), ylösnousu, koska pissahätä oli kova, sitten romahdus sängyn viereen, hoitajat nosti ylös ja remmit laitettiin ja lasisorsa avuksi (Varjo).
Tuo eritystoiminta, ei ilmeisesti ollut katetria, ?

Sitten kävelyharjoituksia aluksi hoitajien tukemana, huimausta ja poispäästyä reippahasti käypi askeleet niemeen.Kotona lyhyehkön aikaa, sitten Mankkaalle tädin maatilalle hoitoon. Eli kotikuvat melko pian kotiutumisen jälkeen otettuja, isä Otto pian kielsikin kuvaamisen.

2-0, helppo olla Kärppä fani.

Luotettavaa kuvausta NG:n kunnon kehittymisestä sairaalassa oloajalta ei ole käytettävissä. Taisi olla tiistaina, jolloin vanhemmat olivat sairaalassa katsomassa, ja potilas yritti keskustella, mutta menetti tajuntansa. Keskiviikkona äiti oli tapaamassa poikaansa, ja potilas luuli ensin äitiään poliisiksi, mutta lääkäri totesi siihen, että äitihän se siinä on ja sitten NG tunsi äitinsä. Tämä on muistin mukaista tietoa. Lehdissä oli kerrottu näin.

Vaikuttaa hyvin uskottavalta, että oli tasapainovaikeuksia alussa - korva oli vioittunut. Minusta se on hyvin luonnollista tässä tapauksessa muutenkin. Ihmettelen, että täällä väitetään, että NG käveli pian tapauksen jälkeen, vaikka siitä ei ole missään mustaa valkoisella. Ei ole varmaa tietoa. Sairaalan hoitajat tietäisivät, mutta eivät kerro.

23. päivänä NG oli poliisien kanssa siellä niemessä näyttämässä paikkoja, ja näytti jo melko hyväkuntoiselta valokuvissa. Valokuva ei kuitenkaan kerro totuutta. Aikaakin oli kulunut jo 18 päivää tapauksesta, joten oli ollut aikaa parantua. Tuo olikin jo kotiutuspäivä.

Sariola kirjoitti:

23. päivänä NG oli poliisien kanssa siellä niemessä näyttämässä paikkoja, ja näytti jo melko hyväkuntoiselta valokuvissa. Valokuva ei kuitenkaan kerro totuutta. Aikaakin oli kulunut jo 18 päivää tapauksesta, joten oli ollut aikaa parantua. Tuo olikin jo kotiutuspäivä.

Minusta NG näyttää niin niemikuvissa kuin myös kotiintulokuvissa melkoiselta Kanki-Gustafssonilta, jäykältä, kömpelöltä.
Voi kuitenkin että vaan näyttää siltä , harmi kun ei ole elävää kuvaa.

Sariola kirjoitti:Luotettavaa kuvausta NG:n kunnon kehittymisestä sairaalassa oloajalta ei ole käytettävissä. Taisi olla tiistaina, jolloin vanhemmat olivat sairaalassa katsomassa, ja potilas yritti keskustella, mutta menetti tajuntansa.

Potilas menetti yllättäen tajuntansa, mikäs sairaus hänellä mahtoi olla?

awa kirjoitti:

Sariola kirjoitti:Luotettavaa kuvausta NG:n kunnon kehittymisestä sairaalassa oloajalta ei ole käytettävissä. Taisi olla tiistaina, jolloin vanhemmat olivat sairaalassa katsomassa, ja potilas yritti keskustella, mutta menetti tajuntansa.

Potilas menetti yllättäen tajuntansa, mikäs sairaus hänellä mahtoi olla?

Lääkäri voisi arvioida tarkemmin, minä voin vain veikata.

Aivovamman jälkitila. Tuo "houriminen" eli että luulee omaa äitiään poliisiksi, ja tuo tajunnan menetys kun yrittää keskustella, voisivat mielestäni olla oireita aivovammasta, jota myös sen ajan lääkärit jo tuolloin epäilivät, koskapa juuri tuona tiistaina 7. kesäkuuta, potilas siirrettiin neurologian poliklinikkaan tavalliselta osastolta.

"Houriminen" ja sekavuus vertaansa vailla olevan tragedian jälkeen voi ihan mahdollisesti olla psyykkisperäistäkin, shokki, tilanteen epävarmuus, pelko.

yövuoro kirjoitti:"Houriminen" ja sekavuus vertaansa vailla olevan tragedian jälkeen voi ihan mahdollisesti olla psyykkisperäistäkin, shokki, tilanteen epävarmuus, pelko.

Poliisin pelko? Aika outoa käytöstä, kun potilas herättyään olettaa ensimmäisen vierailijan olevan poliisi. Vai onko sittenkään?