Re: Henkirikos Kuhmossa - mies vangittu epäiltynä äitinsä murhasta
Lähetetty: To Heinä 28, 2022 7:28 pm
Kyllähän se vahvasti näyttää, ettei enää vapaudessa liikuskele pitkiin aikoihin, mahdollisesti ei koskaan. 
Suomen johtava rikosaiheinen portaali
https://murha.info/rikosfoorumi/
Veit jalat suustani.Smirre kirjoitti: To Heinä 28, 2022 8:16 pm Kun nyt saataisi se henkilön itse haluama eutanasia sallituksi. Ei tarvitsisi näreistä etsiä elämäänsä kyllästyneitä ja vesistöistä kipuihinsa väsyneitä.
Kiduttaminen on sallittua, armo ei.
Jos olet tuntenut äidin vain työsuhteessa, etkä tavannut poikaa koskaan, kuten ymmärsin, niin et voi tietää mitä poika on saanut 41 vuoden aikana äitinsä kanssa kokea. Pahat traumat ja skitsofrenia saattavat saada alkunsa jo kohdussa ja lapsen kolme ensimmäistä elinvuotta ovat koko loppuelämän kannalta ne tärkeimmät. Skitsofrenia ei ole aivoissa tai geeneissä. Se on torjutuissa tunteissa. Tunteissa, jotka syntyneet lapselle aivan liian rankoissa tilanteissa ja jotka on olleet aikoinaan pienelle lapselle täysin kestämättömät niin että koko minä hajoaa. Lapsi EI koskaan, siis EI koskaan ole syyllinen omaan mielisairauteensa. Äiti on voinut olla mitä vaan, liian kova, liian löysä, liian sitä, liian tätä. Vain mielikuvitus on rajana, joten mahdollisuuksia suhteen pahaan vinoutumiseen jo alusta alkaen on varmasti yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, eikä meistä kukaan voi siitä perimmäistä totuutta mitenkään tietää.290L18160 kirjoitti: To Heinä 28, 2022 5:36 pm Äiti oli jonkin aikaa työkaveri ja mielestäni ei ihan höösäävä pehmo. Äiti oli rohkea itsenäinen ja tolkku työntekijä. Ei yleensä puhunut perheestään. Ja jos aivan mammanpoika tai peräkammarisellainen olisi ollut niin ei sentään olisi lähtenyt satojen kilometrien päähän asumaan. Minulla on mutu että nainen omistautui aina enemmän parisuhteilleen ja siihen yhtälöön ei aikuiset lapset kokoaikaisesti kuulu. Jos poika on ollut sairas ja yksinäinen niin tottahan äiti kantaa enemmän vastuuta kuin muuten tapahtuisi. Kyllä syy liittyy pohjan vakavaan mielisairauteen!
No nyt on paksua keittiöpsykologiaa. Onneksi tapettu äiti ei ole tätä enää lukemassa.tm_astro kirjoitti: To Heinä 28, 2022 8:49 pmJos olet tuntenut äidin vain työsuhteessa, etkä tavannut poikaa koskaan, kuten ymmärsin, niin et voi tietää mitä poika on saanut 41 vuoden aikana äitinsä kanssa kokea. Pahat traumat ja skitsofrenia saattavat saada alkunsa jo kohdussa ja lapsen kolme ensimmäistä elinvuotta ovat koko loppuelämän kannalta ne tärkeimmät. Skitsofrenia ei ole aivoissa tai geeneissä. Se on torjutuissa tunteissa. Tunteissa, jotka syntyneet lapselle aivan liian rankoissa tilanteissa ja jotka on olleet aikoinaan pienelle lapselle täysin kestämättömät niin että koko minä hajoaa. Lapsi EI koskaan, siis EI koskaan ole syyllinen omaan mielisairauteensa. Äiti on voinut olla mitä vaan, liian kova, liian löysä, liian sitä, liian tätä. Vain mielikuvitus on rajana, joten mahdollisuuksia suhteen pahaan vinoutumiseen jo alusta alkaen on varmasti yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, eikä meistä kukaan voi siitä perimmäistä totuutta mitenkään tietää.290L18160 kirjoitti: To Heinä 28, 2022 5:36 pm Äiti oli jonkin aikaa työkaveri ja mielestäni ei ihan höösäävä pehmo. Äiti oli rohkea itsenäinen ja tolkku työntekijä. Ei yleensä puhunut perheestään. Ja jos aivan mammanpoika tai peräkammarisellainen olisi ollut niin ei sentään olisi lähtenyt satojen kilometrien päähän asumaan. Minulla on mutu että nainen omistautui aina enemmän parisuhteilleen ja siihen yhtälöön ei aikuiset lapset kokoaikaisesti kuulu. Jos poika on ollut sairas ja yksinäinen niin tottahan äiti kantaa enemmän vastuuta kuin muuten tapahtuisi. Kyllä syy liittyy pohjan vakavaan mielisairauteen!
Skitsofrenia tai muutkaan psyyken sairaudet EI koskaan tule tyhjästä. Niihin on aina vakavat syyt ja niiden syntymiseen lapsen ensimmäinen ihmissuhde eli äiti on se ratkaisevin tekijä. Isä tulee paljon myöhemmin jos koskaan edes tulee. Jotkut täällä jo kyselikin isän perään että missä hän on. Epäilen pojan vakavaa turvattomuutta, mikä alkanut jo hyvin varhain jos esimerkiksi isä puuttunut kokonaan. Tämän enempää en kuitenkaan spekuloi.
Surullista on nyt se, että poika suljetaan laitokseen, alistetaan, eristetään ja laitetaan kammottaviin lepositeisiin jos väkivaltainen, turrutetaan myrkyillä ja sähköshokeilla eli tuhotaan lopullisesti. Hänestä tehdään kasvin tasolla oleva olio, jota jotkut työhönsä täysin ryytyneet ns hoitajat sadistisesti kiusaa. Olen nähnyt näitä tapauksia ja lopputulos on vain pitkä hidas lopullinen fyysinen ja psyykkinen raunioituminen. Näin meidän yhteiskuntamme valitettavasti toimii. Kuten jo kirjoitin niin toimivia inhimillisiä ja pysyvästi parantavia terapioita on toistaiseksi saatavilla vain ulkomailla.
Surunvalittelut omaisille!
Missä olet nähnyt tuollaisia tapauksia? Elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän? Kuvailemasi menetelmät olivat totta ehkä joskus, mutta eivät enää.tm_astro kirjoitti: To Heinä 28, 2022 8:49 pmSurullista on nyt se, että poika suljetaan laitokseen, alistetaan, eristetään ja laitetaan kammottaviin lepositeisiin jos väkivaltainen, turrutetaan myrkyillä ja sähköshokeilla eli tuhotaan lopullisesti. Hänestä tehdään kasvin tasolla oleva olio, jota jotkut työhönsä täysin ryytyneet ns hoitajat sadistisesti kiusaa. Olen nähnyt näitä tapauksia ja lopputulos on vain pitkä hidas lopullinen fyysinen ja psyykkinen raunioituminen. Näin meidän yhteiskuntamme valitettavasti toimii. Kuten jo kirjoitin niin toimivia inhimillisiä ja pysyvästi parantavia terapioita on toistaiseksi saatavilla vain ulkomailla.290L18160 kirjoitti: To Heinä 28, 2022 5:36 pm Äiti oli jonkin aikaa työkaveri ja mielestäni ei ihan höösäävä pehmo. Äiti oli rohkea itsenäinen ja tolkku työntekijä. Ei yleensä puhunut perheestään. Ja jos aivan mammanpoika tai peräkammarisellainen olisi ollut niin ei sentään olisi lähtenyt satojen kilometrien päähän asumaan. Minulla on mutu että nainen omistautui aina enemmän parisuhteilleen ja siihen yhtälöön ei aikuiset lapset kokoaikaisesti kuulu. Jos poika on ollut sairas ja yksinäinen niin tottahan äiti kantaa enemmän vastuuta kuin muuten tapahtuisi. Kyllä syy liittyy pohjan vakavaan mielisairauteen!
Surunvalittelut omaisille!
"Nainen on ollut naimisissa kuhmolaisen miehen kanssa josta on eronnut". Oliko tämä kuhmolainen mies pojan isä vai isäpuoli? Poika kirjoittaa "Synnyin vuonna 81 Helsingin Meilahdessa. Josta polkuni vei Kuhmoon äidin mukana". Hän ei mainitse mitään isästään. Ehkä skitsofrenia osittain periytyi biologiselta isältä.290L18160 kirjoitti: Ke Heinä 27, 2022 6:25 pm Paikkakunnalla asuvana tunnen naisen hyvin, poikaa en ollenkaan. Rouva oli joskus vähän aikaa työkaveri ja tapasin hänet aika usein kaupassa, kirpparilla ym. Murhapaikka on aivan ystäväpariskunnan naapurustossa ja kuljen usein siitä ohi. Pahalta se tuntuu, kun tuttu, mukava ihminen lähtee keskuudesta noin ikävällä tavalla. Kaksi henkilöä kertoi, että asunnosta olisi kuulunut kovaa riitelyä ja olisi soitettu poliisille mutta vastaus on ollut että ollaan niin kaukana että jospa ne rauhoittuu. Kuhmossa voi viikolla poliisipäivystys olla vaikka Sotkamossa ja sieltä ei joka perhemeteliin niin vain lähdetä. Kyllä se totta on että ruumista on paloiteltu ja kannettu roskapönttöön. Nainen on ollut naimisissa kuhmolaisen miehen kanssa josta on eronnut. Nykyinen aviopuoliso on ulkomaalainen. Tuttavapiiriini kuuluu myös pojan tunteneita ja heidän mukaansa poika on ollut tavallinen ja ei mitenkään väkivaltainen. Todella yllätys kaikille hänen tunteneille. Ystäväpariskunnan tytär oli vielä maanantaina jutellut naisen ja miehen kanssa kertonut että Sami on Jyväskylässä. Poika sitten tuli yllättäen kotiin ja oli jättänyt autonsa eri paikkaan kuin äitinsä parkkipaikalle. Nainen oli 70-kymppinen mutta kävi vielä silloin tällöin tekemässä työkeikkoja vanhusten laitoksissa. Voi tietoissa olla epätarkkuutta mutta näin minulle on kerrottu.
Ja sinä voit hypätä lähimpään järveen uhria syyllistävien wannabe-psykologi horinoidesi kanssa. Sinulla ei ole hajuakaan tapauksen taustoista, eikä sinulla ole mitään tieteellistä tai moraalista taustaa lähteä osoittamaan syyn olevan missään muualla kuin tekijässä. Uhri, eli äiti, on hyvinkin - ja todennäköisesti - tehnyt kaikkensa poikansa eteen. Ei ole mitään viitteitä, että hän olisi edesauttanut poikansa kehittymistä siihen, mitä hän nyt on.tm_astro kirjoitti: To Heinä 28, 2022 8:49 pm
Jos olet tuntenut äidin vain työsuhteessa, etkä tavannut poikaa koskaan, kuten ymmärsin, niin et voi tietää mitä poika on saanut 41 vuoden aikana äitinsä kanssa kokea. Pahat traumat ja skitsofrenia saattavat saada alkunsa jo kohdussa ja lapsen kolme ensimmäistä elinvuotta ovat koko loppuelämän kannalta ne tärkeimmät. Skitsofrenia ei ole aivoissa tai geeneissä. Se on torjutuissa tunteissa. Tunteissa, jotka syntyneet lapselle aivan liian rankoissa tilanteissa ja jotka on olleet aikoinaan pienelle lapselle täysin kestämättömät niin että koko minä hajoaa. Lapsi EI koskaan, siis EI koskaan ole syyllinen omaan mielisairauteensa. Äiti on voinut olla mitä vaan, liian kova, liian löysä, liian sitä, liian tätä. Vain mielikuvitus on rajana, joten mahdollisuuksia suhteen pahaan vinoutumiseen jo alusta alkaen on varmasti yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, eikä meistä kukaan voi siitä perimmäistä totuutta mitenkään tietää.
Skitsofrenia tai muutkaan psyyken sairaudet EI koskaan tule tyhjästä. Niihin on aina vakavat syyt ja niiden syntymiseen lapsen ensimmäinen ihmissuhde eli äiti on se ratkaisevin tekijä. Isä tulee paljon myöhemmin jos koskaan edes tulee. Jotkut täällä jo kyselikin isän perään että missä hän on. Epäilen pojan vakavaa turvattomuutta, mikä alkanut jo hyvin varhain jos esimerkiksi isä puuttunut kokonaan. Tämän enempää en kuitenkaan spekuloi.
Surullista on nyt se, että poika suljetaan laitokseen, alistetaan, eristetään ja laitetaan kammottaviin lepositeisiin jos väkivaltainen, turrutetaan myrkyillä ja sähköshokeilla eli tuhotaan lopullisesti. Hänestä tehdään kasvin tasolla oleva olio, jota jotkut työhönsä täysin ryytyneet ns hoitajat sadistisesti kiusaa. Olen nähnyt näitä tapauksia ja lopputulos on vain pitkä hidas lopullinen fyysinen ja psyykkinen raunioituminen. Näin meidän yhteiskuntamme valitettavasti toimii. Kuten jo kirjoitin niin toimivia inhimillisiä ja pysyvästi parantavia terapioita on toistaiseksi saatavilla vain ulkomailla.
Surunvalittelut omaisille!