MURHA.INFO

Niin, se kait on yksi kasvatuksen tarkoitus, että lapselle saataisiin syntymään käsitys syy-seuraussuhteista, ja asetettaisiin tätä kautta rajoja, mutta mitä lapsessa halutaan kasvattaa sen lisäksi (ettei homma mene vain koirakouluksi) on toinen juttu. Halutaanko hänestä vain kiltti, vai opettaa hänet arvostamaan erilaisia asioita ja itseään, vai mitä? Käsityseni mukaan, olisi hyvä kasvattaa sellaisia asioita, joista lapsella olisi hyötyä nimenomaan aikuisena - yksi sellainen asia on hyvä itsetunto, ja siihen ruumiillinen kuritus on aika huono keino.

Vastasin et ei fyysiselle kurille.Mulla ei noita kakaroita omasta takaa ole.Kokemus lapsista rajottuu vakio lapsenvahti linjalle.Mahtavimmat pukarit olen lauttanu mataks omalla kierolla mielen pelillä.

Saat kuulostamaan tuon pahemmalta kuin mitä se oikeasti on ``ruumillinen kuritus``pieni kurittaminen ei jätä mitään traumoja, mutta ne jotka luulevat että puheella saa aina tahtonsa läpi ei tiedä mistä puhuvat.

combat18 kirjoitti:Saat kuulostamaan tuon pahemmalta kuin mitä se oikeasti on ``ruumillinen kuritus``pieni kurittaminen ei jätä mitään traumoja, mutta ne jotka luulevat että puheella saa aina tahtonsa läpi ei tiedä mistä puhuvat.

Ei todellakaan voi olla varma, jättääkö "pieni ruumiillinen kuritus" traumoja vai ei ja kuten edellä sanoin, minusta ei kannattaisi ottaa riskiä.

Saat asian kuulostamaan siltä, niin kuin puhumalla kasvattaminen olisi täysi mahdottomuus mutta kuitenkin esimerkiksi minua ei ole koskaan satutettu vanhempieni toimesta ja kasvoin siitä huolimatta ihan tasapainoiseksi yksilöksi.

Miksi pitäisi kurittaa ruumiillisesti? Itse en ole joutunut sellaiseen tilanteeseen, että lasta olisi pitänyt ruumiillisesti kurittaa. Ehkä joillain ei ole homma oikein hallussa ja joutuvat siksi turvautumaan alkeellisiin keinoihin...

Hei, tuli ihan aiheesta mieleen kysymys ihan yleisesti (ja on mielikuviteltu skenaario). Miten pitäisi vanhempien toimia, jos esim. yli 13-vuotias lapsi saa raivokohtauksen ja käy päälle? Kun mietin, että jos lapsi on vähänkään voimakkaampi tai osaa lyödä niin että se tuntuu, niin miten vanhempi oikeasti voi puolustaa itseään satuttamatta kuitenkaan lastaan? (Ja vaikka kysyn tätä, edelleen olen sitä mieltä ettei lasta saa kurittaa.)

Howler kirjoitti:Miten pitäisi vanhempien toimia, jos esim. yli 13-vuotias lapsi saa raivokohtauksen ja käy päälle? Kun mietin, että jos lapsi on vähänkään voimakkaampi tai osaa lyödä niin että se tuntuu, niin miten vanhempi oikeasti voi puolustaa itseään satuttamatta kuitenkaan lastaan? (Ja vaikka kysyn tätä, edelleen olen sitä mieltä ettei lasta saa kurittaa.)

Mielestäni itsepuolustukseksi saa tehdä mitä vain: vaikka ampua, jos oma henki on uhattuna. Valitettavasti ampuma-ase ei välttämättä aina ole saatavilla.

Howler kirjoitti:Miten pitäisi vanhempien toimia, jos esim. yli 13-vuotias lapsi saa raivokohtauksen ja käy päälle? Kun mietin, että jos lapsi on vähänkään voimakkaampi tai osaa lyödä niin että se tuntuu, niin miten vanhempi oikeasti voi puolustaa itseään satuttamatta kuitenkaan lastaan? (Ja vaikka kysyn tätä, edelleen olen sitä mieltä ettei lasta saa kurittaa.)

Vetää kunnolla turpaan mokomaa kakaraa. Tajuaa ensi kerralla, ettei pidä moista tehdä. Itseään saa ja pitääkin puolustaa.

^ Samaa mieltä markjan kanssa. Peli on joka tapauksessa menetetty jos tuon ikäinen käy vanhempansa päälle. Turpiin vain jos pystyy.

Marsalkka kirjoitti

Ehkä joillain ei ole homma oikein hallussa ja joutuvat siksi turvautumaan alkeellisiin keinoihin...

Ainakin minulla on ihan todistetusti homma omien lasten kanssa hanskassa tukkapöllystä huolimatta. Voin kehua, että käytös on mallikelpoista (siitäkin todisteita mustaa valkoisella todistusten ja koulussa jaettavien diplomien muodossa sekä välitön palaute naapureilta ym.) ja itsetuntoa on vaikka jaettavaksi. Eivät ole orjanluontoisia nöyristelijöitä. Kunnioitus opettajia ja yleensä vanhempia ihmisiä kohtaan on selviö.

Olen myös hyvin selvillä tuosta kasvatuspsykologiasta, mutta olen sitä mieltä että sitä ei tarvita.

Kyllä, saa aina puolustua. Ei voi antaa kakaran hiipiä silmiin.

Howler kirjoitti:Hei, tuli ihan aiheesta mieleen kysymys ihan yleisesti (ja on mielikuviteltu skenaario). Miten pitäisi vanhempien toimia, jos esim. yli 13-vuotias lapsi saa raivokohtauksen ja käy päälle? Kun mietin, että jos lapsi on vähänkään voimakkaampi tai osaa lyödä niin että se tuntuu, niin miten vanhempi oikeasti voi puolustaa itseään satuttamatta kuitenkaan lastaan? (Ja vaikka kysyn tätä, edelleen olen sitä mieltä ettei lasta saa kurittaa.)

Itseään voi puolustaa myös niin, ettei hyökkääjä vahingoitu. Eli lasta ei ole pakko "vetää turpiin", vaikka kävisi miten voimalla päälle. Lisäksi siitä turpiinvedosta voi olla seuraamuksia. Eihän sitä kukaan tietystikään turpiin halua saadakaan, varsinkaan omalta jälkikasvultaan, mutta minusta tilanteessa täytyy toimia niin ettei vastapuoli vahingoitu.

Ja sitten soittaa sosiaalitädit hakemaan häiriintyneen ja väkivaltaisen hirviöpenskan talteen, tietysti. Kuten yllä sanottiinkin jo, tuossa vaiheessa on peli joka tapauksessa jo menetetty.

Toisaalta mietin, että jos minun kimppuuni kävisi 13-vuotias poika, jäisin auttamatta alakynteen ja voisin reagoida ennalta-arvaamattomasti. Esimerkiksi hakkaamalla kaikin voimin takaisin. Tosin siihenkin sitten taas luulisi äitiyden jotenkin vaikuttavan, mistä minulla puolestaan ei ole lainkaan kokemusta kun ei omia lapsia vielä ole...

joey kirjoitti:Itseään voi puolustaa myös niin, ettei hyökkääjä vahingoitu.

Joskus voi, joskus ei. Riippuu olosuhteista.

^ Minä en ole niin iso ja voimakas, että pystyisin "säätämään" puolustukseni voimaa niin, että vastapuoli ei varmasti vain vahingoittuisi. Jos joutuisin puolustautumaan, minun olisi pakko tehdä se täysillä. Seurauksista viis.

Täällä on nyt kolmasti jo mainittu että 'kirjasta', 'kasvatuspsykologia' jne. siten että on pakko kommentoida.


Kun kirjoitin että vanhemman on hyvä tuntea myös kasvatuspsykologiaa, en tarkentanut mistä tämä tieto on lähtöisin.

'Ennen vanhaan' ihmiset kasvattivat ilman kirjoja, tämä on totta. Kyse onkin mielestäni siinä että jotkut vanhemmat hallitsevat myös kasvatuspsykologian keinot vaikka eivät edes tietäisi mitä moinen sanayhdistelmä tarkoittaa.

Jos vanhempi on henkisesti tasapainoinen sekä omaa riittävän vahvan luonteen hän pystyy aivan varmasti kasvattamaan lapsensa ilman fyysistä kuria.

Kuten jo aiemmin totesin, olen tätä päässyt omin silmin todistamaan uudessa avioliitossa jossa kotona oli 9 ja 14 v lapset kun tulin taloon.
Nuorempi on nyt 15, vanhempi 18 eikä kummankaan käytös ole vaatinut fyysistä kurittamista. Molemmilla koulu sujuu hyvin, kumpikin siivoaa itse huoneensa. Minä en puutu heidän kasvattamiseensa kurinpidollisessa mielessä ollenkaan. Voin vain ihailla tuloksia joista näkyy miten lapset luottavat äitiinsä ja uskaltava tulla huolineen puheille. Myös vähän huonommatkin kokeilut (tupakan poltto, viina) on yhdessä koettu ja niistäkin selvitty.

Tiedän että lasten isä on 2 tai 3 kertaa käynyt kiinni lapsiin mm. erottaessaan sisarukset toistensa kimpusta, ottanut jonkun kerran niskavilloista kiinni ja vienyt jäähylle, mutta siinä kaikki.

Täällä puhuttiin myös selkäsaunan ja pahoinpitelyn eroista. Selkäsauna voi olla yhtä lailla traumatisoiva kuin nyrkiniskukin. Itse olen 'nauttinut' täyden tarjonnan, enkä näe mitään siinä että paukutellaan remelillä paljaalle perseelle. Se on alentavaa, ja antaa lapselle mallin omaan kasvattajarooliin. Nyrkistä saaminen täyttää jo kaikki pahoinpitelyn merkit eikä sitä pitäisi koskaan tapahtua / sallia.

Totaalisen käsittämätöntä on Markjan houriminen että 13 v:tä pitäisi vetää turpaan kunnolla jos se tulee päälle. Kyllä aikuisen pitää pystyä säätämään omaa käyttäytymistään niin että päällekävijä torjutaan minimivoimaa käyttäen.

Väitän, että on paskapuhetta etteikö lasta pysty kasvattamaan ilman fyysistä kurittamista.

Vähän OT:na: Saako aviopuolisoa kurittaa ruumiillisesti, ellei hän käyttäydy odotusten mukaisesti? (Eikä nimenomaan sitä pyydä )