Britanniassa on etsitty syyllisiä Cambridgen yliopiston historian nuorimpana mustana professorina mainostetun Jason Ardayn kuolemaan.
Yli 100 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan pääministeriä käynnistämään tutkinta tiedotusvälineiden toiminnasta. Sen mukaan brittimedia syyllistyi rasistiseen ahdisteluun, joka ajoi Ardayn umpikujaan.
Vetoomuksen mukaan rasismista kertoo, että media antoi massiivisesti huomiota Ardayn akateemisille haksahduksille verrattuna plagioinnista kiinni jääneisiin valkoisiin tieteentekijöihin.
Vasemmalle kallellaan olevan The Guardian -lehden mukaan myös sen mustia toimittajia on soimattu omiensa pettämisestä ja syytetty osallisuudesta Ardayn kuolemaan.
Lehden musta toimituspäällikkö katsoi tarpeelliseksi muistuttaa, että journalistien velvollisuus on kertoa tosiasioista, joutuipa huonoon valoon sitten musta tai valkoinen merkkihenkilö.
Ilmeinen syy tapauksen saamaan huomioon on, että uskomattomampaa parodiaa positiivisesta syrjinnästä olisi mahdoton keksiä. Siihen olisi tosin sopimatonta kirjoittaa näin sydäntäsärkevä loppu.
Arday kuoli viime perjantaina kotonaan Lontoossa 41-vuotiaana, oletettavasti oman käden kautta. Edellisellä viikolla Cambridgen yliopisto oli päättänyt aloittaa selvitykset hänen akateemisista ansioistaan.
Siihen asti yliopisto seisoi Ardayn takana, vaikka kuukausia jatkuneiden paljastusten valossa hän oli syyllistynyt plagiointiin ja käyttänyt muiden haastatteluaineistoja ominaan.
Arday kiisti plagioinnin, mutta myös puolusteli sitä sanomalla, että autisminsa takia hän käsitteli tietoa jäljittelemällä eikä saanut opinnäytteeseen niin paljon ohjausta kuin autismin ja oppimisvaikeuksien takia olisi kuulunut.
Arday on kertonut olleensa puhumaton 11-vuotiaaksi ja oppineensa lukemaan vasta 18-vuotiaana. Muutoinkin hän kertoi taustastaan toinen toistaan ihmeellisempiä tarinoita, joista osa oli ilmeisiä valheita. Hän esimerkiksi eteni tohtoriksi potien aivokasvainta, juoksi 30 maratonia 35 päivässä ja keräsi viisi miljoonaa puntaa hyväntekeväisyyteen. Ja juoksi juoksumatolla 600 mailia kuudessa päivässä.
Kaikki upposi yliopistoon sellaisenaan. Valkoinen oppineisuuden linnake halusi sympaattisen kansikuvaprofessorin, joka paransi diversiteettimittarin lukemia monessa sarakkeessa yhdellä kertaa.
Vaikka Arday ei olisi syyllistynyt plagiointiin tai muuhun tieteelliseen epärehellisyyteen, hänen tutkimuksensa oli useiden ulkopuolisten arvioiden mukaan enintään keskinkertaista.
Silti Cambridgen yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan johtaja Hilary Cremin lausui BBC:n kameroiden edessä: ”Olet tutkimustyössäsi maailman paras.”
[..]
Arday kelpasi Cambridgen tähdeksi, koska mustien ei uskota pystyvän parempaan.
”Jos Stephen Hawkingin tieteellinen tutkimus olisi ollut keskinkertaista, kukaan ei olisi ylistänyt sitä”, McWhorter kirjoittaa. Ei vaikka Hawking tutki mustia aukkoja pyörätuolissa eikä pystynyt puhumaan.
McWhorter sanoo nähneensä ja kokeneensa akateemisessa maailmassa monesti samaa: mustalta aloittelevalta tutkijalta ei vaadita samaa kuin valkoiselta. Ja ne, joilta ei vaadita, eivät ponnistele eivätkä kehity niin kuin ne, joilta odotetaan parempaa.
Ei ole myöskään oikein nostaa ihmistä asemaan, jossa hänen on mahdotonta kunniallisesti selviytyä.
Äärimmäisyydestään huolimatta jupakka antaa asiallista pohdittavaa mille tahansa yliopistolle: mikä määrä positiivista syrjintää on hyväksi tieteelle – ja erityiskohtelun saajalle itselleen?
https://www.hs.fi/tiede/art-2000012217447.html