Timo Tuhkanen: Pia Talaskareen murha - Oulu 1992, Arvo Honkikankaan murha - Oulunsalo 1993

[aumari]

Tietääkö kukaan, missä tuo "toinen" tyttöystävä/apuri menee nykyään?

Muuta en hlöstä tiedä, mutta joskus aikoinaan kuulin nimensä olevan Eija tai Erja. Vaikka samapa tuo.

[Oikeus ennen kaikkea]

Iltalehti 9.12.1994

Tuhkanen oikeudessa.png (95.51 KiB) Katsottu 1456 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1996

Oulunsalon taksimurha ja Oulun kuristussurma

Syyskuun 15. päivänä 1994 pidätettiin eräässä keskisuomalaisessa kunnassa asunnostaan silloin 28-
vuotias vahtimestari-tarjoilija Timo Tuhkanen ja siitä päivästä alkoi Tuhkasen raskas taival tutkimusten ja oikeudenkäyntien seuratessa toisiaan sekä tutustuminen perin pohjin suomalaiseen vankilaelämään.
Kuka tahansa pysähtyisi ajattelemaan tekemisiään, kun syyttäjä on vaatinut rangaistusta kahdesta murhasta ja muutamista muista lievemmin rangaistavista rikoksista.
Syytekirjelmiin on koottu tapahtumista keskeisimmät ja olennaisimmat seikat, jotka saavatsekä sivulliset että asianosaiset kysymään useita keroja; miksi tämä kaikki on päässyt tapahtumaan?
Tämänkaltaisissa vakavissa rikoksissa vastausta pyritään etsimään lääketieteellisin keinoin mielentilatutkimuksen avulla, mutta löytyykö vastaus edes tutkimuksessa kertyneestä aineistosta?
Mutta palataanpa ensin alkuun ja loppukesään vuonna 1992.

Seurustelua ja yhteisasumista
Timo Tuhkanen ja häntä muutaman vuoden nuorempi myyjä Raija Heinonen (nimi muutettu) olivat tavanneet marraskuussa 1990 ja aloittaneet seurustelun sekä muuttaneet yhteen Oulun keskustassa sijaitsevaan asuntoon. Yhdessäoloa kesti puoli vuotta kevääseen 1991 saakka, jolloin kumpikin muutti tahoilleen.
Loppukesästä 1992 pari alkoi seurustella uudelleen. Pian alkoi yhteisen asunnon etsiminen ja jossakin vaiheessa Tuhkanen ehdotti, että he voisivat muuttaa asumaan kummankin entuudestaan tunteman Pia Ristikareen luokse. Tuhkasella ja Ristikareella oli ollut aiemmin jonkinlainen suhde.
Yhteisasumisesta muodostui alusta lähtien erikoinen, sillä molemmat tytöt olivat rakastuneita Tuhkaseen. Aluksi Timolla ja Raijalla oli asunnossa yhteinen makuuhuone Pian hallitessa yhtä makuuhuonetta.
Parin viikon kuluttua tehtiin Pian huoneesta kuitenkin niin sanottu treenihuone, jossa kolmikko alkoi harjoitella kung-futa.
Pia muutti Timon ja Raijan huoneeseen. Tuhkanen toimi kummankin tytön valmentajana ja hänen tarkoituksenaan oli valmentaa itselleen heistä jonkinlaisia ninjoja eli joitain taistelijoita. Timo kertoi Pialle ja Raijalle, että hän haluaisi kaikkien kolmen muodostavan lujan ystävyyssuhteen, jonka sisään ei muita päästettäisi. Heillä kolmella ei pitäisi olla keskenään minkäänlaisia salaisuuksia.
Kaikki murheet ja jopa kaikki laskut heidän kolmen pitäisi yhdessä hoitaa.
Raija muistelee tapausta, kun Pia oli ostanut työpaikalleen savukeaskin ja jättänyt sen sinne.
Timo oli hermostunut tästä, koska Pia ei ollut tuonut sitä asunnolle kaikkien jaettavaksi.
Lujat siteet, pyyteetön ystävyys ja toisten puolesta taisteleminen kuuluivat Timon mukaan kung-fun henkisen puolen asioihin.
Raija Heinonen kertoi olleensa kovasti rakastunut Timoon ja osittain siitä syystä hän lopetti muualla tapahtuneen opiskelunsa. Yhteisasuminen muuttui hiljalleen vaikeaksi. Ainakin Raija ja ilmeisesti Piakin alkoivat suhtautua toisiinsa mustasukkaisesti.
Treenaaminen muuttui rankaksi, sillä molemmat tytöt harjoittelivat 3–4 tuntia joka päivä.

Riidat kärjistyvät
Vuoden 1992 syyskuun loppupuolella tyttöjen välille kehkeytyi mustasukkaisuudesta aiheutunut riita.
Pia haastoi Raijan treenihuoneeseen tappelemaan. Tästä Timo suuttui niin, että repi paidan päältään ja kehotti Piaa tappelemaan kanssaan. Timo ja Pia menivät treenihuoneeseen ja sieltä kantautuneista äänistä ja Pian kasvoista Raija päätteli, että Timo oli antanut Pialle kunnolla selkään.
Välikohtauksen seurauksena Pia lähti asunnostaja ja ilmoitti menevänsä mummonsa luokse miettimään asioita.
Hän palasi kuitenkin kahden päivän kuluttua, otti mukaansa tavaroitaan ja kertoi menevänsä mökille mietiskelemään vielä
muutamaksi päiväksi.
Pia kertoi lisäksi, että häneltä on murtunut Timon kanssa käymänsä yhteenoton takia kylkiluu ja hän on joutunut ottamaan sairaslomaa.

Kohtalokas ilta - mitä todella tapahtui?
Syyskuun 29. päivän iltana 1992 Timo ja Raija olivat palaamassa asunnolleen. Molemmat aavistelivat, että Pia on palannut kotiin ja
että heidän kesken saattaa syntyä riitaa. Asunnolle mentäessä Timo sanoi Raijalle, että "tapahtui tänä iltana mitä vaan,
niin sinä olet mukana". Raija on ymmärtänyt Timon sanoman vasta myöhemmin.
Kaksikon saavuttua asuntoon Pia heräsi nukkumasta. Timo kertoi heille keittävänsä teetä ja sitä juodessa voitaisiin asioista sitten jutella enemmän.
Teetä juotaessa Timo kertoi Pialle sepittämänsä tarinan, jonka mukaan Raija ja Timo olivat Pian poissa ollessa tehneet jonkinlaisen selviytymiskokeen.
Tarinan mukaan he olivat laittaneet teen sekaan jotakin ainetta, mutta olivat kuitenkin selviytyneet kokeesta.
Pian Raija huomasi, kuinka Pia alkoi mennä sekaisin juomastaan "teestä" ja ymmärsi vasta nyt, että Timo oli laittanut Pian teen sekaan jotakin ainetta. Pia ei hermostunut tilanteessa mitenkään, vaan lähti Timon sepittämään tarinaan mukaan ja jatkoi teen juomista.
Pian Pia menetti tajuntansa ja siinä vaiheessa Timo kertoi Raijalle laittaneensa teen joukkoon "tyrmäystippoja".
Kyseinen aine oli ollut yhteisessä jääkaapissa jo jonkin aikaa, mutta Raija ei tiennyt, mistä Timo oli sen alun perin hankkinut.
Timo sanoi Raijalle nyt jokseenkin sanatarkasti: "peli on nyt selvä”.
Hän sanoi laittaneensa teen sekaan niin paljon "tyrmäystippoja", että Pian sydän oli pysähtynyt.
Timo pyysi Raijaa viemään "tyrmäystipat" ja teekupin jonnekin. Raija vei ne lähistöllä asuneiden vanhempiensa asuintalon roskasäiliöön.
Raijan palattua asunnolle hän huomasi, että Pia oli eri paikassa kuin missä hän oli ollut Raijan lähtiessä.
Timo kertoi, että Pia oli tullut tajuihinsa pian Raijan lähdettyä. Timo oli kysynyt Pialta, että "miltä nyt tuntuu" ja samalla kuristanut tätä kaulasta niin kauan, että Pia oli tukehtunut.

Timo Tuhkasen mukaan hän ei ole millään tavalla osallistunut Pia Ristikareen surmaamiseen, vaan sen on tehnyt Raija Heinonen sekoittamalla Pian juomaan teehen Hypnostan-nimistä ainetta, jota oli ollut heidän asuntonsa jääkaapissa olleessa pullossa.
Surmateko oli Timon mukaan tapahtunut sinä aikana, kun hän oli ollut ulkoiluttamassa koiraansa noin 15–30 minuutin ajan.
Kun hän oli tullut ulkoa sisälle
Pia oli ollut ikään kuin humalassa, vaikkei hän eikä hänen kupissaan ollut juomakaan ollut haissut alkoholille.
Pia oli luisunut tuoliltaan lattialle, ja Timo oli kokeillut kaulavaltimosta hänen pulssiaan.
Pulssia oli ollut vaikea löytää, sillä se oli ollut epäsäännöllinen ja heikko.
Pian hengityksessä oli ollut katkoja, välillä hän oli vetänyt henkeä, korahdellut ja huokaillut.
Timo oli palannut Pian luokse ja todennut tämän elottomaksi eikä Timon suorittama elvytys ollut enää auttanut.
Raija oli näyttänyt Timolle tyhjää pulloa, jossa Raijan sekoittamaa ainetta oli ollut. Timon mukaan Raijan teon motiivina on ollut mustasukkaisuus ja Timon saaminen yksin omakseen, sillä Raija oli sanonut, että Tuhkasesta ei riitä miestä kahdelle.

Jälkien peittelyä
Raija käsitti Pian kuolleen ja lamaantui täysin. Timo oli hermostunut ja alkoi tiuskia ohjeita Raijalle lattian siivoamisesta.
Ilman etukäteissuunnitelmaa Timo käski ja Raija totteli. Timo puki aamutakkisillaan olleen Pian, jota lähdettiin kuljettamaan autoon.
Mikäli matkalla autolle olisi tullut sivullisia, niin kumpikin olisi leikkinyt humalaista. Ketään ei tullut kuitenkaan vastaan ja Pia asetettiin auton takapenkille.
Matka suuntautui Oulusta Kuusamoon johtavalle tielle Timon toimiessa kuljettajana.
Autossa oli mukana Raijan koira, joka matkan ajan oli Raijan jalkojen välissä etupenkin jalkatilassa.
Matkalla koira vikisi ikään kuin olisi itkenyt.
Muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen Timo käänsi auton metsätielle, jota ajettiin noin viitisen kilometriä.
Timo kantoi Pian jonkinlaisella kääntöpaikalla olleen maapenkan taakse ja asetti hänet vatsalleen maahan.
Timo ja Raija peittivät Pian ruumiin paljain käsin paikalta löytämillään risuilla, kivillä ja sammaleilla.
Raijan mielestä ruumiin peittäminen tapahtui kehnosti,
varsinkin kun työ jouduttiin tekemään auton valoissa. Timo halusikin tulla paikalle myöhemmin ja siirtää Pian ruumiin parempaan paikkaan.
Timon mukaan hän on Raijaa suojellakseen osallistunut Pian ruumiin kätkemiseen ja asian salaamiseen, ettei Raija olisi joutunut surmatyöstä vankilaan.

Valokuvassa numerolla 1 merkitty alue, johon Erja Santasen ruumis oli tuotu autolla ja numerolla 2 paikka, johon ruumis oli piilotettu.jpg (218.35 KiB) Katsottu 1139 kertaa

Peitetarina
Ruumiin siirtämisen ja peittämisen jälkeen Timo alkoi valmentaa Raijaa siitä, kuinka selvitä Piaa koskevista kyselyistä.
Timon ideana oli antaa ulkopuolisille sellainen kuva, että Pia on lähtenyt matkalle.
Siinä tarkoituksessa Timo etsi käsiinsä Pian lompakon ja löysi sieltä tämän pankkikortin.
Lompakko mukanaan Timo ja Raija etsivät ja löysivät Oulun eteläpuolelta kamerattoman pankkiautomaatin, ja Timo nosti Pian tilin tyhjäksi.
Paluumatkalla Raija hävitti Pian lompakon ja siinä olleet paperit.
Pia oli ollut työssä isänsä yrityksessä. Suunnitelman mukaan Timo pakotti Raijan mukaansa, kun he joko seuraavana tai sitä seuraavana surmaa seuranneena päivänä menivät kyselemään Piaa tämän isän apteekissa olleilta Pian työtovereilta.
Pian äiti ehti muutaman päivän kuluttua huolestua tyttärestään ja kävi tavoittelemassa tätä yhteiseltä asunnolta.
Samalla Pian äiti näki tyttärensä korujen olevan tallella. Tämän jälkeen Timo keksi, että Pian korut piilotetaan jonnekin.
Timo ja Raija ottivat korut mukaansa ja Timo kirjoitti hämäysmielessä Pialle viestin. Viestissä Timo moitti Piaa siitä, että tämä oli käynyt asunnolla hakemassa korut vaivautumatta ilmoittamaan heille mitään tietoja itsestään. Korut piilotettiin metsään muutaman kilometrin etäisyydelle Oulun keskustasta.

"Pakomatka”
Paineet Pian surmatyön jälkeen olivat luonnollisesti kovat.
Timo ja Raija alkoivat suunnitella matkaa Norsunluurannikolle Afrikkaan, jonne heidän oli tarkoitus asettua loppuelämäksi.
Matkan rahoittamiseksi kumpikin myi kaiken rahanarvoisen omaisuutensa.
Matka piti tehdä Timon moottoripyörällä. Timo ehdotti ja saikin Raijan suostumaan siihen, että pari vihittäisiin ennen matkaa, sillä matkustelu Afrikassa olisi avioparina helpompaa.
Käynti henkikirjoittajan luona oli kuitenkin tulokseton, koska pari ei ollut ottanut kuulutuksia.
Timo ja Raija hyvästelivät läheisensä ja lähtivät matkalle moottoripyörällä lokakuun 10. päivänä 1992.
Talvi kuitenkin yllätti pariskunnan, ja siksi moottoripyörällä ajaminen oli mahdotonta.
Timo ja Raija nousivat Kokkolassa pyörineen junaan ja saapuivat Helsinkiin, mistä jatkettiin Tanskan kautta Saksaan.
Tarkoitus oli Keski-Euroopassa yöpyä teltassa, mutta kylmän sään takia teltta-asuminen oli vaihdettava hotelliasumiseen.
Tästä oli taas seurauksena matkakassan hupeneminen niin, että Espanjan Malagassa oli käännyttävä Suomen konsuliviranomaisten puoleen. Apu tuli lopulta Timon äidiltä, jonka lähettämän rahan turvin he palasivat lentäen Suomeen.
Lisäksi matkustelusta aiheutunut väsymys ja Pian surmatyön paineet olivat aiheuttaneet Timon ja Raijan välien viilentymisen.
Matka oli kestänyt noin kaksi viikkoa, ja sen jälkeen pariskunnan seurustelu loppui kokonaan.
Pian tämän jälkeen Timo meni kihloihin erään aiemmin tuntemansa tytön kanssa.
Matkan päättymistä odotti myös poliisi, josta Timo ja Raija olivat kuulleet jo matkan aikana.
Ennalta päätetyn ja sovitun mukaisesti kumpikin puhui samansuuntaisesti, eivätkä poliisin puhuttelut johtaneet mihinkään.
Poliisilla ei ollut kuitenkaan ruumista.

Välikohtaus Rukalla
Marraskuussa 1992 Raija oli varannut Rukalta mökin, jonne hänen ja hänen sisarensa Anitan lisäksi lähti muutamia hänen ystäviään. Mukaan pyydettiin Anitan ehdotuksesta myös Timo.
Mökillä juotiin illan aikana olutta ja jossakin vaiheessa Timo ilmoitti Raijalle rakastuneensa Anitaan.
Tätä Raija ei voinut sulattaa, koska hän halusi suojella pikkusiskoaan ja ilmaisi asian myös Timolle.
Timo suuttui Raijan mielenilmaisusta ja puristi tätä sormillaan kaulasta niin, että Raija menetti tajuntansa.
Muut mökillä olleet tulivat apuun, ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.
Tapahtuman jälkeen Timo oli puhunut Raijalle asioita, joita Raija ei ollut käsittänyt.
Rukan matkan jälkeen Timo ja Raija olivat kuitenkin pitäneet yhteyttä toisiinsa.
Timon lähdettyä armeijaan joulukuussa 1992 Raija lupautui huolehtimaan Timon saksanpaimenkoirasta.
Vaikka Timo oli kihloissa toisen naisen kanssa, hän oli silti edelleen hyvin mustasukkainen Raijasta.
Timo oli kerran maininnut Raijalle, että niin kauan kuin Raija hoitaa Timon koiraa, kenelläkään miehellä ei ole asiaa asuntoon.
Lomalle tullessaan Timo oli aina hakenut koiran Raijan luota.
Keväällä 1993 Raija oli pyytänyt Timoa mukaansa Tallinnan matkalle. Raija oli kustantanut matkan, joka olikin sujunut kaikin puolin hyvin.
Noihin aikoihin Pian surmatyö oli jo molempien mielistä jäänyt taka-alalle.

Huhtikuinen viikonloppu 1993
Timo pääsi viikonloppulomalle armeijasta perjantaina 2. huhtikuuta 1993.
Timo oli käynyt tavoittelemassa Raijaa tämän asunnolta, mutta ei ollut tavannut tätä.
Timo oli etsinyt käsiinsä Anitan ja etsinyt tämän kanssa Raijaa eri puolilta kaupunkia.
Seuraavana päivänä eli lauantaina illalla noin kello 19 aikaan Timo oli tullut sitten Raijan asunnolle.
Timo oli liikkeellä autollaan ja pyysi Raijaa mukaansa.
Matka oli suuntautunut Oulunsaloa kohti ja matkan aikana Timo käski Raijan seurata reittiä tarkkaan, jotta tämä osaisi myöhemmin ajaa samaan paikkaan. Perillä Timo oli osoittanut paikan, johon auto piti ajaa. Raijan tuli asettua "apumiehen” paikalle, sillä paikalta on kiire pois.
Timo ei selitellyt asiaa sen tarkemmin eikä Raija kysellyt enempää - hän oli tottunut Timon erikoisiin temppuihin.
Raija kuitenkin ymmärsi Timon tarvitsevan kuljettajan itselleen.
Timo ja Raija palasivat kaupunkiin ja ajelivat päämäärättömästi, kunnes Timo lähti esikaupunkialueella seuraamaan taksia, jota ajoi nainen. Hän sanoi nähneensä unessa tuon taksin numeron ja että tämä taksi on ”oikea”. Raija ei kysellyt, mitä ”oikea” tarkoittaa eikä asiasta muutenkaan puhuttu.
Taksi otti erään ravintolan edestä kyydin ja jätti sen jonnekin keskustaan. Tämän jälkeen taksi heitti vielä yhden kyydin
Timon ja Raijan seuratessa sitä. Lopulta se ajoi ravin tola Vaakunan eteen.
Timo käski Raijan ajaa Oulunsaloon aiemmin illalla näyttämäänsä paikkaan.
Raija ajoi auton Timon käskyn mukaisesti Oulunsaloon Hailuodontietä lähelle lauttarantaa ja kääntyi hieman ennen lauttarantaa oikealle vievälle tielle Rintamamiesveteraanien majan pihalle.
Ulkona oli aivan pimeää. Raija jätti moottorin käymään, sammutti valot ja siirtyi kuljettajan viereiselle penkille odottamaan.
Noin 15 minuutin odottelun jälkeen Raija näki taksin ajavan paikalle. Raijan yllätykseksi taksia ajoikin mies.
Tuolloin Raija kertomansa mukaan ensi kerran epäili Timon aikovan ryöstää taksin. Timo kertoi taksinkuljettajalle hakevansa rahaa paikalla olleesta autostaan ja käveli auton sille puolelle, jossa Raija istui. Raija oli samanaikaisesti nousemassa autosta, mutta Timo kielsi astumasta ulos ja nimenomaan maahan.
Taksissa oli sisävalo päällä. Taksinkuljettaja kääntyi katsomaan Timon autoa kohti, ja Raijan mielestä hänen kasvoillaan oli ihmettelevä tai hätääntynyt ilme.
Timo otti auton hansikaslokerosta nahkahanskat ja palasi taksin luo ja istuutui kuljettajan viereiselle istuimelle.
Välittömästi Timo ojensi kätensä kohti taksinkuljettajan oikeanpuoleista ohimoa ja laukaisi kädessään olleen aseen.
Kuului laukaus ja taksimiehen pää nytkähti taaksepäin. Timo kumartui taksinkuljettajan puoleen, otti lompakon tämän povitaskusta,
auton virta-avaimet ja kuljettajan tupakat sekä sytyttimen.
Tämän jälkeen Timo poistui kiireisesti taksista, hyppäsi autoonsa, laittoi aseen auton hansikaslokeroon ja ajoi kaupunkiin päin.
Matkalla Timo totesi, ettei paljon rikastunut ja kysyi Raijalta, tarvitsiko tälle maksaa. Kertomansa mukaan Raija kieltäytyi ottamasta rahaa vastaan. Timo antoi ymmärtää, että hän oli saanut rahaa 300–400 markkaa. Matkan aikana Timo heitti tupakansytyttimen ja auton virta-avaimet ikkunasta ulos.
Timo poltteli myös taksimieheltä ottamiaan "sätkiä”. Taksimieheltä anastamansa lompakon Timo laittoi keskustassa erään kerrostalon roskasäiliöön. Tämän jälkeen hän kyyditsi Raijan asunnolleen.

Rikoksen uhri löytöhetkellä.jpg (206.61 KiB) Katsottu 1139 kertaa

Taksijutun tutkinta käynnistyy
Lähes 12 tuntia myöhemmin poliisille ilmoitettiin, että Oulunsalon Hylkykarista löydetyssä taksiautossa on kuollut mies.
Ensimmäisenä paikalle menneiden poliisimiesten tutkimuksissa selvisi pian, että vainaja oli ajovuorossa ollut Arvi Honkikangas,
iältään 59-vuotias. Honkikangas oli surmattu todennäköisesti 7.65 kaliiperin käsiaseella oikean korvan seutuun lähes kosketusetäisyydeltä.
Vaalean Mercedes Benzin ovet olivat lukitsematta, vaihde kytkettynä ja taksamittari laskutusasennossa osoittaen 139 markan summaa.
Myöhemmin voitiin taksamittarin lukemasta päätellä, että Honkikankaan viimeinen keikka oli lähtenyt jostakin Oulun keskustasta.
Autosta olivat kadonneet Honkikankaan lompakko ja auton virta-avaimet. Poliisitutkintaa haittasi lisäksi yön aikana satanut ohut lumipeite, jonka alla puolestaan oli jäätä ja vanhaa rakeista lunta.
Surman aikaan paikalla oli ollut pimeätä, asutus harvaa ja liikkujia hyvin vähän.
Juttu sai alusta lähtien huomattavaa julkisuutta; olihan työssään ollut autonkuljettaja surmattu kylmäverisesti.
Taksijärjestöt olivat lisäksi luvanneet huomattavan palkkion ratkaisevista, jutun selvittämiseen johtavista tiedoista.
Vihjeitä kertyikin alusta lähtien runsaasti ja lopulta niitä kirjattiin yli 600 kappaletta.
Vihjeiden avulla pystyttiin Honkikankaan viimeiseksi jääneen työvuoron tapahtumat kirjaamaan tarkasti, viimeinen kyyti Hylkykariin jopa minuuttien tarkkuudella. Tutkijoita mietitytti surman motiivi; oliko kysymys todella ryöstöstä, lavastettiinko teko ryöstöksi vai liittyikö siihen jotakin muuta ratkaisevaa vihjettä, jäätiin kuitenkin odottamaan.
Tapahtumapaikan lähistöllä suoritettiin useita maastoetsintöjä. Vihjeitä tarkistettiin ja satoja henkilöitä puhutettiin ja kuulusteltiin, mutta aika kului.

Marjastajan kaamea löytö
Syyskuun 15. päivänä 1994 aamulla tuli Haukiputaan poliisille tieto, että Haukiputaan Siliäkankaalta, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Oulusta Kuusamon suuntaan, oli syrjäisen metsäautotien päästä löytynyt sammalilla peitetty tuntemattoman henkilön ruumis.
Poliisin paikalla suorittamien tutkimusten perusteella oli syytä epäillä, että lähes kaksi vuotta aikaisemmin kadonnut Pia Ristikare oli löytynyt.
Tämän henkilöllisyys varmistuikin sittemmin tehdyssä ruumiinavauksessa.
Lanka Timo Tuhkasen ja Raija Heinosen ympärillä alkoi kiertyä ja heidät pidätettiin vielä samana päivänä, Raija Oulusta ja Timo eräästä keskisuomalaisesta kunnasta.
Välittömästi aloitetuissa kuulusteluissa Raija kertoi Timon surmanneen Pia Ristikareen antamalla tälle ensin jotakin tainnuttavaa ainetta teehen sekoitettuna ja lopuksi kuristamalla hänet kuoliaaksi Raijan ollessa kätkemässä Timon käskystä teen juontiin käytettyä kuppia ja tainnuttavaa ainetta sisältänyttä pulloa.
Timo puolestaan kertoi Raijan surmanneen Pian antamalla tälle Timolla ollutta eläinten tappamiseen tai nukuttamiseen käytettävää ainetta, jota oli säilytetty asunnon jääkaapissa.
Ruumiin kätkemisestä ja tapauksen lavastamisesta katoamiseksi Timo ja Raija kertoivat tehtyjen toimien osalta suurin piirtein samalla tavalla, mutta tapahtuneen sen toisen esittämän suunnitelman mukaisesti.
Kumpikaan epäillyistä ei muuttanut kertomustaan esitutkinnassa, vaan he pysyivät johdonmukaisesti omassa käsityksessään tapahtumien kulusta.
Molemmat osoittivat ruumiin kätköpaikaksi juuri sen paikan, mistä Pia Ristikareen ruumis löytyi.
Lisäksi he osoittivat lavastuksena kätkettyjen korujen kätköpaikan. Muutaman päivän kuluttua pidättämisestä molemmat vangittiin;
Timo epäiltynä murhasta ja Raija avunannosta murhaan.

Kolme siviiliasuista poliisia tutkii Pia Ristikareen ruumiin löytöpaikkaa.jpg (204.15 KiB) Katsottu 1139 kertaa

Syyteharkinta
Esitutkinnan vielä kestäessä Raija vapautettiin poliisin esityksestä. Myöhemmin syyttäjä teki hänen osaltaan syyttämättäjättämispäätöksen.
Päätöksen perusteluissa syyttäjä kirjoitti muun ohella, että esitutkinnassa ei ole löytynyt näyttöä siitä, että Raija Heinonen olisi tutkittavassa asiassa syyllistynyt menettelyllään avunantoon surmaamisrikokseen.
Raija Heinosen suorittamat toimenpiteet ovat tapahtuneet sen jälkeen, kun hän oli uskonut Pia Ristikareen jo kuolleen.
Raija Heinosen menettely tutkittavana olevassa asiassa tulisi arvioitavaksi lähinnä rikoslain 16 luvun 20 §:n mukaisena rikoksen suosimisena. Mainitun lainkohdan mukaan rangaistus rikoksen suosimisesta on sakkoa tai vankeutta korkeintaan yksi vuosi.
Rikoslain 8 luvun 1 §:n mukaan teosta ei saa tuomita rangaistusta, ellei syytettä ole nostettu kahdessa vuodessa, milloin rikoksesta säädetty kovin rangaistus on vapausrangaistusta enintään vuosi tai sakkoa.
Koska tässä tapauksessa syytettä rikoksensuosimisesta ei ole nostettu viimeistään 29. syyskuu a 1994, on syyteoikeus vanhentunut.
Näin Raijaa ei syytetty lainkaan tässä Pia Ristikareen jutussa.

Taksijutun tutkinnassa uusi käänne
Timo Tuhkasen nimi oli ollut esillä jo taksijutun tutkinnan alkuvaiheessa. Tuhkanen oli tuohon aikaan suorittamassa varusmiespalvelustaan. Tiedustelussa tapahtuneen väärinkäsityksen takia Timon nimi tekijäehdokkaana jäi syrjään. Saadun tiedon mukaan Timo ei olisi ollut lomalla tapahtumaviikonloppuna, mikä ei kuitenkaan pitänyt paikkansa. Yhä useammalta taholta alkoi kuitenkin tippua tietoja, että surmatyön takana olisi Tuhkanen.
Tutkintaa vauhditti kahden henkilön yhteydenotto poliisiin ja heidän kertomansa perusteella tutkinta käynnistyi toden teolla.
Uusintatiedustelussa varmistui, että Tuhkanen oli todella ollut lomalla kyseisenä viikonloppuna.
Raija kutsuttiin kuulusteluun, ja hän antoi heti kertomuksen, joka ei oleellisesti muuttunut tutkinnan aikana.
Timo oli alkuvaiheessa huonomuistinen, mutta myönsi sittemmin tarkoituksena olleen taksinkuljettajan ryöstämisen.
Timon mukaan uhkaamisessa oli alun perin tarkoitus käyttää hänellä mukanaan ollutta isokokoista veistä, mutta koska se oli hankalasti esiin otettavissa povitaskusta, hän päätyi tapahtumapaikalla hakemaan käsiaseen paikalla odottavasta autosta.
Itse Honkikankaan surmaaminen oli Timon mielestä vahinko, sillä hän ei kertomansa mukaan tiennyt aseen olleen ladatun ja varmistamattoman. Lisäksi Timo kertoi, että hän otti taksinkuljettajalta ensin rahapussin, sitten virtalukosta avaimet ja vasta sen jälkeen ase laukesi vahingossa.
Timon mukaan Raija antoi autosta aseen hänelle ja että ase oli Raijan.
Raijan epäiltiin toimillaan syyllistyneen avunantoon murhaan ja törkeään ryöstöön, josta syystä hänet vangittiin todennäköisin syin epäiltynä mainittuihin rikoksiin.

Asema muuttuu todistajaksi
Tutkinnan edistyessä näyttöä ei ilmennyt Raijan syyllisyydestä niihin rikoksiin, joiden takia hänet oli vangittu niin sanotussa taksijutussa.
Esille ei tullut mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella häntä vastaan olisi voitu nostaa syyte.
Tutkinnassa ei voitu osoittaa, että Raija Heinonen olisi tahallaan edistänyt murha- ja ryöstörikoksen toteuttamista.
Jutun syyttäjän kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tutkinnanjohtaja esitti oikeudelle, että Raija vapautettaisiin.
Tämän jälkeen Raijaa kuultiin asiassa todistajana ja hän kertoi samat asiat kuin oli kertonut rikoksesta epäillynkin ominaisuudessa.

Timo teki asianajajansa välityksellä kantelun kahdesta asiasta valtioneuvoston oikeuskanslerille.
Ensinnäkin siitä, että syyttäjä oli Pia Ristikareen asiassa tehnyt Raijan osalta syyttämättäjättämispäätöksen ja toiseksi siitä, että syyttäjä oli tekemättä erityistä syyttämättäjättämispäätöstä jättänyt syyttämättä Raijaa niin sanotussa taksisurmassa. Timo pysyi väitteissään, että Raija oli surmannut Pian ja hän oli osallistunut ruumiin kätkemiseen, todisteiden hävittämiseen ja asian salaamiseen vain Raijaa suojellakseen.
Timon mukaan Pian kuolemaan liittyvien tapahtumien osalta ei ole ketään ulkopuolista todistajaa. Kyseisessä asiassa vastakkain ovat kahden rikoksesta epäillyn kertomukset.
Timolta on hänen mukaansa puuttunut täysin motiivi Pian surmaamiseen. Pian kuoleman jälkeen Raija on kirjoittanut Timolle jatkuvasti kirjeitä armeijaan. Kirjeistä näkyy Timon mukaan selvästi, että ne ovat hyvin lämminhenkisiä, eikä siksi voida mitenkään puhua Raijan pelänneen Timoa.
Eräässä kirjeessä Raija kirjoittaa muun muassa, että ”varo vain, etten syötä sulle arsenikkia”. Kirjeen lopussa Raija ilmoittaa, että ”jos et löydä mua tästä osoitteesta, niin kokeile lääninvankilaa”. Kirjeen lopputervehdyksenä on ”myrkyttelemisiin”.
Taksijutun osalta Timo kanteli muun ohella siitä, että esitutkintapöytäkirjasta oli jätetty pois Raijaa koskevat kuulustelukertomukset rikoksesta epäillyn ominaisuudessa. Timon mukaan Raija on ollut mukana yksituumaisesti Honkikankaan ryöstössä. Raijan oli täytynyt ladata ja poistaa varmistin Timon tietämättä sillä aikaa, kun Raija oli odottanut taksin saapumista Hylkykariin.
Raija oli laskenut taksiryöstöstä saadut rahat ja pitänyt niistä osan itsellään. Timon mukaan Raija valehtelee ja salaa kokonaan oman osuutensa tekoihin.

Oikeuskanslerin ratkaisu
Oikeuskansleri kiinnitti huomiota taksijutussa kertomusten ristiriitaisuuksiin, mutta katsoi silti, ettei ole todennäköisiä syitä epäillä,
että Raija olisi Timon kertomin tavoin antanut tälle ladatun ja varmistamattoman ampuma-aseen ja siten tahallaan edistänyt surmaamisrikosta tai osallistunut Honkikankaan kuoleman aiheuttamiseen huolimattomuudellaan tai varomattomuudellaan.
Raijan menettelyä oikeuskansleri arvioi muun muassa, että ennen Honkikankaan surmaamista Timo ja Raija olivat tehneet poikkeuksellisia valmisteluja syrjäisessä paikassa ja myöhäisenä ajankohtana.
Raija oli kertomansa mukaan tiennyt Timon tavasta kuljettaa mukanaan asetta. Lisäksi taksin seuraamisen yhteydessä Timo oli kertonut Raijalle tarvitsevansa rahaa.
Kun Timo oli saapunut tapahtumapaikalle Honkikankaan kuljettamalla taksilla, Raijan mieleen oli tullut mahdollisuus ryöstöstä.
Yleensä ihmiset eivät ryhdy kerrotunlaisiin epäilyttäviin toimiin selvittämättä itselleen niiden tarkoitusta.
Raija Heinonen on myöntänyt, että hän oli epäillyt ryöstön olevan kysymyksessä, kun taksi oli saapunut tapahtumapaikalle.
Raijan oli täytynyt epäillä, että jotakin lainvastaista oli tapahtumassa jo siinä vaiheessa, kun hän oli Tuhkasen pyynnöstä lähtenyt tämän autolla tapahtumapaikalle odottamaan.
Ainakin auton toimittamisella tapahtumapaikalle oli merkitystä paon varmistamisen kannalta.
Raija Heinonen oli tosiasiassa edistänyt Tuhkasen rikoksia varmistamalla paon tapahtumapaikalta.
Epäselvää on se, oliko hän tehnyt sen tahallaan. Rikoslain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun avunantoon syyllistyminen edellyttää tahallista rikoksen edistämistä. Avunantoon syyllistyminen olisi edellyttänyt, että Raija Heinonen olisi tiennyt, mitä rikosta Tuhkanen oli suunnitellut
ja kuinka hänen oman menettelynsä oli ollut määrä edistää sitä. Heinonen on kiistänyt tahallisuuden kertoen, että hän ei ollut tiennyt,
mitä Tuhkanen oli tekemässä. Hän ei ollut edes ajatellut sitä, koska Tuhkanen oli usein tehnyt kummallisia asioita ja koska hän oli pelännyt Tuhkasta eikä ollut uskaltanut kieltäytyä noudattamasta Tuhkasen pyyntöjä.
Jälkeenpäin arvioiden Heinosen osuus Honkikankaaseen kohdistuneisiin rikoksiin ei esitetyn selvityksen perusteella ollut kovin merkityksellistä. Syytteessä tarkoitettujen rikosten laatu huomioon ottaen ei Heinosen osuus paon turvaamisessakaan ollut kovin suuri.
Tuhkanen ei esitutkintakertomuksensa mukaan ollut puhunut Heinoselle etukäteen ryöstöstä.
Tuhkanen ei ollut toiminut puheena olevia rikoksia tehdessään johdonmukaisesti siten, että hänen toiminnastaan olisi voinut selkeästi päätellä, mitä rikosta hän oli valmistelemassa.
Raija Heinonen oli kerrotussa tilanteessa saattanut tuntea Tuhkasta kohtaan pelkoa, joka oli heikentänyt hänen kykyään suorittaa itsenäistä harkintaa asiassa. Siinä vaiheessa, kun Tuhkanen oli saapunut tapahtumapaikalle Honkikankaan kuljettamalla vuokra-autolla, Heinosella ei liene ollut enää mahdollisuutta puuttua tapahtumien kulkuun.
Raija Heinonen ei kertomuksensa mukaan enää tuossa vaiheessa ollut ryhtynyt mihinkään sellaiseen, joka olisi edistänyt Tuhkasen toimintaa.
Niin sanotussa kuristussurmassa oikeuskansleri oli päätynyt samaan lopputulokseen kuin syyttäjä siinä, että Tuhkasen kertomusta ei voida pitää luotettavana verrattaessa sitä esitutkinnassa ilmeneviin seikkoihin.
Sitä vastoin Raija Heinosen kertomuksessa ei ole vastaavaa epäluotettavuutta.
Oikeuskansleri teki sitten ratkaisun saamiensa selvitysten pohjalta ja ilmoitti, etteivät kantelut anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Oikeudenkäynti alkaa
Oikeudenkäynnissä pyrittiin myös selvittämään taksisurman motiivi.
Haukiputaan poliisille oli vuodenvaihteessa 1992–1993 tullut nimetön varoitussoitto:
”Tunnetteko te sen taksinkuljettajan, sen Honkikankaan? Varoittakaa sitä, se on uhattu tappaa. Se on mukava mies, sitä pitää varoittaa”.
Noin kaksi viikkoa ennen Honkikankaan surmaa eräs todistaja havaitsee kolmen hengen seurueen keskustelemassa, seurueesta yksi henkilö on mahdollisesti Honkikangas.
Keskustelussa puhutaan luottamuksesta ja jonkin asian järjestymisestä. Honkikangas sanoo keskustelukumppanilleen: ”Älä huolehdi, kyllä se järjestyy”, johon keskustelukumppani,
”Voinko luottaa siihen?”. Honkikangas jatkaa; ”Ystävälleni en tekisi sellaista”. Lisäksi ilmaantui toinen todistaja, joka oli nähnyt ja osittain kuullut saman keskustelun. Honkikankaalle oli sanottu, että ”jos et sä maksa, niin sulle käy huonosti.
Nyt me otetaan sun lompakko ja seuraavaksi menee henki, luoti päähän”. Honkikangas oli vastannut tähän, ”ettei sellaiseen ole tarvetta”.
Taksisurmaa edeltävänä yönä Honkikangas oli ollut myös ajovuorossa.
Hän oli mahdollisesti asioinut kahden mieshenkilön ollessa kyydissä Oulun eteläpuolella sijainneella huoltoasemalla.
Yksi miehistä oli uhkaillut Honkikangasta ja sanonut, että ”ensi yönä tapahtuu jotakin”.

Tuhkanen oli ollut työssä vuonna 1992 muutamia kuukausia perintätoimistossa.
Eräs perintätoimien kohteeksi joutunut todistaja kertoi Tuhkasen tavasta periä velkaa.
Tuhkanen oli sanonut, että ”ellei asia hoidu, ellet maksa siihen mennessä, niin tulee tapahtumaan pahempaa”.
Tuhkanen erotettiin sittemmin perintätoimiston palveluksesta.
Honkikankaalla oli ollut ennen kuolemaansa ilmeisesti kova rahapula. Hän yritti myydä useille eri henkilöille yksityisautoaan tuloksetta.
Taksisurman alioikeuskäsittelyssä ei useiden todistajien kuulemisesta huolimatta löytynyt muuta motiivia kuin ryöstö.

Mielentilatutkimus ja alioikeuden ratkaisu
Tuhkanen määrättiin mielentilatutkimukseen ja Niuvanniemen sairaalan ylilääkärin lausunnon loppuponnessa todetaan, että Tuhkasella on vaikea sekamuotoinen persoonallisuushäiriö ja että hän on syytteenalaisten tekojen aikana ollut täyttä ymmärrystä vailla.
Varsinaisessa mielentilalausunnossa eli Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen antamassa lausunnossa Tuhkasen todettiin olevan persoonallisuudeltaan vakavasti häiriintynyt.
Tuhkanen kärsii niin kutsutusta narsistisesta eli itsekeskeisestä persoonallisuushäiriöstä, jolle on ominaista muun muassa
omaan itseen liittyvät suuruusmielikuvat, tunne etuoikeutettuna olemisesta, toisten ihmisten hyväksikäyttö omien toiveiden toteuttamisessa sekä välinpitämättömyys toisten loukkaamattomuudesta ja oikeuksista.
Tuhkanen on kuitenkin älykkyydeltään hyvää keskitasoa, eikä hänellä ole todettu tekoihin liittyvää todellisuudentajun häiriintymistä. Tuhkanen on toteuttanut tekonsa suunnitellusti ja johdonmukaisesti omaa etuaan tavoitellen, joten ei voida katsoa hänen kykynsä ymmärtää niiden tosiasiallista merkitystä ja seurauksia olleen psyykkisen häiriön vuoksi siinä määrin heikentynyt, että häntä voitaisiin pitää
omaisuusrikosten osalta alentuneesti syyntakeisena.
Henkirikosten osalta häntä voidaan sen sijaan pitää rajatapauksena täyttä ymmärrystä vailla olevaan suuntaan.
Tuhkasta syytettiin lisäksi vuosina 1990–1994 tapahtuneista kahdesta pahoinpitelystä, kahdesta ampuma-aserikoksesta, vaaran aiheuttamisesta ja törkeästä varkaudesta, joihin hänet katsotuinkin syypääksi.
Pia Ristikareen tapauksen osalta Tuhkasen katsottiin syyllistyneen tappoon ja taksijutussa murhaan ja törkeään ryöstöön.
Yhteiseksi vankeusrangaistukseksi Tuhkaselle määrättiin elinkausi vankeutta.
Syyttäjä, Ristikareen asianomistajataho ja Tuhkanen itse valittivat tuomiosta, joten asiaa käsitellään vielä seuraavan kerran ainakin hovioikeudessa.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiosta Pian tapon murhaksi ja tuomitsi Timon kahdesta murhasta elinkautiseen vankeuteen kesäkuussa 1996.
Hovioikeudessakin Marja ja Timo syyttivät toisiaan Pian surmasta. Marjan motiiviksi mainittiin mustasukkaisuus. Timon motiiviksi arvioitiin hieman monimutkaisempi kuvio. Oikeuden mielestä Timo ei kestänyt sitä, että Pia vastusti häntä ja halusi hajottaa kolmikon muodostaman ”yhteisön”.
Timosta tehdyn mielentilatutkimuksen mukaan hän oli teot tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.
Hänellä havaittiin narsistisia ja epävakaan persoonallisuuden piirteitä.
Hovioikeus arvioi kuitenkin, että Timo teki murhat täydessä ymmärryksessä.
– Hänen kykynsä käyttäytyä lainmukaisesti ei ole, hänen psyykkisistä ominaisuuksistaan johtuen, ollut tekojen tapahtuessa alentunut.
Hän on siten tehnyt rikokset täydessä ymmärryksessä, Rovaniemen hovioikeus totesi tuomiossaan.
Timo passitettiin vankilaan suorittamaan tuomiotaan.
Hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen vuoden 2009 alussa, kun Helsingin hovioikeus hyväksyi heinäkuussa 2008 hänen armahdushakemuksensa.

[Oikeus ennen kaikkea]

Pia Maria Talaskare
Syntynyt: 8. tammikuuta 1970
Kuollut: 29. syyskuuta 1992

Pia Talaskare.jpg (78.04 KiB) Katsottu 1130 kertaa

Arvo Uolevi Honkikangas
Syntynyt: 17. huhtikuuta 1934
Vihanti
Kuollut: 4. huhtikuuta 1993
Oulu