Suomen valtiovarainministeriön valtiosihteerinä vuosina 1995–2013 toiminut valtiotieteen kandidaatti, eläköitynyt
Raimo Sailas (sd) on kolumnoinut päivän
Helsingin Sanomissa:
Muukalaisviha ja rasismi ovat löytäneet jalansijaa hämmästyttävän laajalti
Demokratian arvostelijoita ja suoranaisia halveksijoita löytyy joukoittain jopa Euroopan unionin sisältä
Nyt demokratian arvostelijoita ja suoranaisia halveksijoita löytyy joukoittain jopa Euroopan unionin sisältä. Muukalaisviha ja rasismi ovat löytäneet jalansijaa hämmästyttävän laajalti. Äärioikeisto on vahvistunut sekä perinteisissä läntisissä demokratioissa että neuvostoikeen alta vapautuneissa itäisen Keski-Euroopan maissa.
Demokratian arvostelija on se, joka ei ymmärrä sitä, että demokratiassa saa olla eri mieltä ja että sosialidemokratia ei ole se ainoa oikea demokratian muoto. Demokratian halveksija on se, jonka mielestä kansa ajattelee ja äänestää väärin, jos se ei äänestä sosialidemokraatteja tai muita "oikeassa olevia". Demokratiaa halveksii EU, jossa HV (Hyvä Veli) järjetselämä toimii oikein hyvin ja asioista päättävät sellaiset henkilöt, joita ei ole valittu demokraattisesti. Tästä Sailas ei puhu mitään, vaan sälyttää syyn kansallismielisille - heille, jotka ovat pettyneet demokratiaan, koska se on ollut kaikkea muuta kuin demokratiaa.
Se on demokratiaa, että myös he saavat äänensä kuuluviin, jotka eivät ole samaa mieltä valtaa pitävien ja/tai sosialidemokraattien kanssa. Tämähän on seikka, jota esim. Suomessa on vaikea ymmärtää. Meillä oli vuosikymemniä sellainen tilanne, että kolmesta suuresta aina yksi oli oppositiossa ja RKP aina takiaisena mukana hallituksessa. Nyt kun tuo järjestelmä "kaatui", niin politiikka on "rikki".
- Sailaksen demokratiaan ei näemmä kuulu, että eri mieltä olevat saavat olla eri mieltä.
Kaikkiin Pohjoismaihin on syntynyt merkittävä maahanmuuttokriittinen tai -vastainen puolue. Norjassa ja Suomessa nämä puolueet ovat hallituksessa, Tanskan puolue tukee hallitusta sen ulkopuolelta. Gallupeissa suositut ruotsidemokraatit on sen sijaan pidetty oppositiossa.
Ja että miksikö on syntynyt? Sailas hämmästelee kuinka se on mahdollista, että jokainen ei ole samaa mieltä kuin ns valtapuolueet ja RKP. Se, että Ruotsissa SD on pidetty oppositiossa ei kuvasta demokratiaa, vaan muiden puoluieden klikkiä, jossa eri mieltä oleva ei saa tulla mukaan, vaikka sillä on kansan tuki vahvasti puolellaan.
- Se ei ole demokratiaa, vaan se on Sailaksen sosialidemokratiaa.
Eurovastaisena aloittanut puolue loi onnistuneesti nahkansa hyödyntämällä liittokansleri Angela Merkelin johtaman maahanmuuttopolitiikan epäsuosiota.
Sehän juurikin on sitä demokratiaa, että ihmisillä on mielipide ja he ilmaisevat sen vaikka se ei olisikaan sosiaalidemokraattisen doktriinin mukaista sosiaalidemokraattista demokratiaa. Outoa, että Sailas ei tätä ymmärrä.
- Se ei ole outoa, että ei halua ymmärtää. Se kuuluu sosialidemokratiaan.
Slovakiassa pidettiin äskettäin parlamenttivaalit. Vaalivoittajiin kuului hämmästyttävästi ja pelottavasti uusnatsipuolue. Suurimmaksi puolueeksi jäi – vaalitappion kärsineenäkin – Robert Ficon johtama sosiaalidemokraattiseksi itseään kutsuva puolue, joka käyttää maahanmuuttovastaisia ja muukalaisvihamielisiä tunnuksia.
Puolassa valtaan nousi äärikonservatiivinen ja muukalaiskammoinen hallitus, joka on heti ryhtynyt järjestämään oikeuslaitosta ja mediaa mieleisekseen.
Niin, mitä sitten. Se oli osoitus kansan tahdosta. Samaten Suomessa SDP aikoinaan järjesti oikeuslaitoksen ja median mieleisekseen. Miksi se mitä nyt on Puolassa, ei kelpaa Sailakselle?
- Ehkä ei maahanmuuttovastaisuutta, vaan hallitsemattoman ja järjestelmää räikeästi hyväksi käyttävien ihmisten ja heidän hyysääjien harjoittaman politiikan vastaisuutta.
Niin sanotut Visegrad-maat (Puola, Tšekki, Slovakia ja Unkari) ansaitsevat oman lukunsa läntisen demokratian alamäessä. Ne sanoutuvat nyt irti siitä, mihin sitoutuivat vapautuessaan Neuvostoliiton komennosta ja liittyessään Euroopan unioniin.
Se on kylläkin ollut EU, joka on muuttunut ja muuttanut itsensä ihan päinvastaiseksi mitä lupasi kun siihen liityttiin. Esimerkiksi jokaisen maan piti vastata omistaan ja kaiken toiminnan piti olla demokraattista ja avointa. Vaan kuinkas kävikään...? Nyt EU johtaa meitä epädemokraattisesti valituilla virkamiehillä ja on pönöttynyt ja pöhöttynyt järjestö, jossa häntä heiluttaa koiraa.
Unkari ja sen pääministeri Viktor Orbán ovat oma lukunsa läntisistä demokratioista poispäin luisuvien Visegrad-maiden joukossa. Orbán sanoutuu määrätietoisesti irti läntisistä perusarvoista. Mielipiteenvapautta rajoitetaan, oikeuslaitos miehitetään omilla joukoilla, vaalilainsäädäntö muutetaan valtapuoluetta suosivaksi, historiaa kirjoitetaan uusiksi ja opettajat pannaan uudelleenkoulutukseen.
Meno on kuin Suomessa, jossa mielipiteenvapautta rajoitetaan; valtamedia syöttää propagandaa, nettipoliisi valvoo, lehtien päätoimittajat ja mielipideosaston valvojat sallivat vain niitä oikeita mielipiteitä. Oikeuslaitos on jo aikoja siten miehitetty demla-juristeilla, joiden tarkoitus on rahastaa mm. turvapaikanhkojioiden ja laittomien ihmisten muka-oikeuksilla sekä antaa järjettömiä tukkualennuksia rikollisille. Ex pres
Tarja Halonen (sd) nimitti kavereitaan oikeuslaitoksen johtoasemiin. Vaalilainsäädäntömme on jo kymmeniä vuosia suosinut isoja puolueita. Nyt kun tilanteeseen tuli "häiriö", niin erityisen kipeää se on tehnyt sosialidemokraateille, joiden valtionhoitajapuole - asenteensa on mennyt "rikki".
Historiaa kirjoitetaan uusiksi, ja todetaan, että Suomi on velkaa kehitysmaille; "orjalaivojen terva", "maastamme louhittu rautamalmi on jalostunut orjien kahleiksi", "ilman EU:ta olisimme Euroopan Transnistria tai Moldova". Opettajat on uudelleen koulutettu pakkosyöttämällä heille monikulttuurin ihanuutta ja välttämättämyyttä ja heidän pitää hyväksyä se, että musulmaanilapset saavat tehdä mitä huvitaa, mm. häiriköidä, ilakoida ja vähät välittää opetuksesta. Jokaisella pitää mennä yhtä huonosti, koska pikku-Ibrahim ei osaa tai ei ymmärrä.
Viktor Orban sanoi muutes taannoin, että "me suojaamme Unkaria ja Unkarin kansaa". En muista että yksikään suomalainen poliitikko sitten talvisodan olisi sanonut suojelevansa Suomea ja Suomen kansaa.
Kolumninsa perusteella Sailas alkaa yhä enemmän irtaantua todellisuudesta. Se on tosin hyvin tyypillistä sosialidemokraatille ja usein se ilmenee jo nuorena poliitikkona tai ylipäätään SDP:n jäsenkirjan omanneena. Sailaksella se kesti aikas kauan.