Ihmetyttää edelleen, miten lapseen voi tehdä
105 viiltoa, ilman että lapsi pitää
aivan kamalaa ääntä – kerrostalon normaali äänieristys ei sellaista kykene vaimentamaan.
Jo tavallinen lapsen itku saattaa kuulua.
Onko kyseessä ollut yksi sessio?
Onko viilleltävänä ollut lapsi kerrallaan?
Vai kaikki lapset läsnä viiltelysessiossa? Lisää parkumisen volyymia.
Vai muut lapset nähneet viiltelyn tuloksen yhdessä sisaruksista ja odottaneet kiltisti vuoroaan?
Onko verisissä haavoissa (joista jäänyt 105 arpea) ollut tuolloin jo laastaria?
Ei varmaan vähennä vuoroa odottavien lasten vaikertamisen määrää.
Löydettiinkö asunnosta äänieristetty suoja viiltelysessioita varten? (Yhteensä satoja viiltoja.)
Vai onko lapsen/lasten suu(t) tukittu ilmastointiteipillä? Kapulalla?
Mitä lapset ovat mahdollisesta vaientamisesta kertoneet?
Mitä naapurit ovat kuulleet? Eivät mitään? Ei kukaan ole raportoinut verisistä,
kirkuvista lapsista sekä veritahroista talon kuntoilutiloissa? Tai talon
ensimmäisessä kerroksessa, missä perhe asui?
Olisi kiinnostavaa tietää, miten asiaa käsiteltiin oikeudessa, esimerkiksi näiltä osin.
Mitä puolustus on esittänyt?
Ovatko oikeusasteet ottaneet ylipäätään lainkaan huomioon syyttömyyttä puoltavia seikkoja?
Ja mitä ”viiltelyjäljet” löytäneellä Minna Joki-Erkkilällä sekä muilla lääketieteen edustajilla
on sanottavaa
lasten kipureaktioista, kliinisen kokemuksen perusteella?
Aika herkästi parkuvat, esim. pistosten antamisen yhteydessä.
Ja mikä ollut viiltelyn tarkoitus?
Onko löytynyt muita todisteita kuin lasten kertomukset satanismista
–
menothan ovat määritelmänomaisesti yhteisöllisiä ja ritualistisia
(vrt. Vapaamuurarit)? Mistä ”saatana” ylipäätään on ilmestynyt
ateistiperheessä kasvaneiden lasten käsitteistöön? Juuri kun he ovat
joutuneet uskovaisten vaikutuspiiriin sijaiskodissa?
Vai liittyvätkö viiltelyt muulla tavalla kuin satanismin kautta raiskauksiin?
Millä tavalla?
Onko Auerissa tai Kukassa todettu sadistisia taipumuksia?
Mielihyvää kivun tuottamisesta? Löytyikö sadistista välineistöä (oletettu dildo ei sellainen
ole) tai merkkejä välineistön ostamisesta sekä hävittämisestä?
Missä alan liikkeissä asioitu?
Millä välineellä lapset ovat "itsenäisesti" ja "erillisesti" kuultuina kertoneet
viiltelyn tapahtuneen?
Ja – miten surmatun Lahden olkapäissä voi olla surmatilanteessa tehdyt ”samankaltaiset ristit” kuin lasten olkapäissä, mikäli murhaaja ei ole – niin kuin Hovioikeuden päätöksessä todetaan – Auer? (Nihilisti tai Nicht schuldig? huomautti tästä) Onko kyseinen ulkopuolinen viillellyt rastit myös lasten olkapäihin? Vihjataanko, että Kukka on myös Lahden murhaaja?
Miksi ”peite-Seppo” ei havainnut tuoreehkoja arpia?
Reagoivatko lapset pelokkaasti mahdollisen uuden viiltäjän ilmestymiseen kuvioihin?
B:n, C:n ja D:n kertomusten keskeiset osat ovat pysyneet heitä eri kerroilla kuultaessa muuttumattomina ja keskenään ristiriidattomina. (Julkinen seloste.)
Mitä ovat ”keskeiset osat”? Miten tarinat
eronneet, siis ”
ei-keskeisiltä osin”?
Esimerkiksi toiseksi vanhimman lapsen (pojan) sekä tämän nuoremman sisaren
kertomukset murhayöstä v. 2011 ovat tietyltä osin yhteneviä – mainitaan esim. veitsi.
Mutta myös eroavia: poika kuulee ”fuit” äänen, tyttö puolestaan veitsen
viuhumisen. (Molemmat todisteiden valossa yhtä epäuskottavia.)
Vai onko tarinoissa sittenkin kyse isän kuoleman sekä poliisin/syyttäjän/lehdistön yksipuolisen toiminnan traumatisoimista lapsista, jotka ovat kehittäneet suojakseen tarinoita (tämä aika yleistä). Tarinoista, joiden auliina kätilöinä (jollei siittäjinä) sijaisvanhemmat ovat todistetusti toimineet?
Nämä(kin) kysymykset kiinnostavat jälleen – erityisesti, kun lapset ja näiden edustajat ovat
nähneet aiheelliseksi tehdä murha-asiassa valituslupahakemuksen korkeimpaan oikeuteen.