katupoika kirjoitti:
Jos sä puhut suuryritysten syistä tukea Natsi-Saksaa, niin sä puhut ihan eri asiasta kuin syistä mitkä mahdollistivat natsien nousun valtaan Saksassa. Krupphan esimerkiksi vastusti tiukasti Hitlerin nousua valtaan (ei edes ideologisista syistä, vaan puhtaasti taloudellisista), mutta suli kun Adolf lupasi, että teollisuusjohtajat saavat jatkossakin kyykyttää kansaa mielinmäärin.
Kyllähän nuo toisiinsa liittyvät olennaisesti. Teollisuusjohtajien ja muiden liike-elämän edustajien tarjoama taloudellinen tuki oli merkittävä tekijä NSDAP:n vaalimenestyksissä, ja tuon tuen ensisijaisena motiivina oli tietysti se, että Hitler ilmoitti, että puolueen sosialistisuudesta (tuo "S" lyhenteessä) huolimatta hän ei tähtää liike-elämän sosialisointiin ja perusteli, että hän tarjoaa vahvimman ja luotettavimman tulpan KPD:n ja muiden sosialistien vallankaappausyrityksille, joista esimerkkejä jo runsaasti oli ollutkin (Spartakistikapina, Baijerin lyhytaikainen neuvostovalta jne.). Toki nuo kommunismin ja neuvostovallan vahingolliset seuraukset olivat monien muidenkin nähtävillä ja siksi Hitlerin ei ollutkaan vaikea saada tukea ja kannatusta kun demokraattiset voimat olivat valitettavasti tuolloin vielä liian heikkoja tarttumaan ongelmiin eikä näillä ollut riittävää uskottavuutta.
Kruppin, Thyssenin ja muiden motiivit on kyllä aivan riittävän hyvin dokumentoitu, eivätkä he niitä mitenkään yrittäneet edes peitellä. Hitler sen sijaan tarkoituksellisesti piti teollisuuden ja talouselämän tuen varjossa, koska johti kansallis
sosialistista puoluetta ja haki sille kannatusta keskeisesti alempien sosiaaliryhmien keskuudesta ja saikin sitä.
Gustav and especially Bertha were initially skeptical of Hitler, who was not of their class. Gustav’s conversion took place in 1932, when Hitler dropped plans to nationalize business, the Communists gained seats in the November 6 elections, and Chancellor Schleicher suggested a planned economy with price controls. Gustav soon became enamoured with the party (Fritz Thyssen described him as "a super-Nazi"), to a degree his wife and subordinates found bizarre.
Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Krupp
In 1923, Thyssen met former General Erich Ludendorff, who advised him to attend a speech given by Adolf Hitler, leader of the Nazi Party. Thyssen was impressed by Hitler and his bitter opposition to the Treaty of Versailles, and began to make large donations to the party, including 100,000 gold marks ($25,000) in 1923 to Ludendorff.
In this he was unusual among German business leaders, as most were traditional conservatives who regarded the Nazis with suspicion. Postwar investigators found that he had donated 650,000 Reichsmarks to right-wing parties, mostly to the Nazis, although Thyssen himself claimed to have donated 1 million marks to the Nazi Party. Thyssen remained a member of the German National People's Party until 1932, and did not join the Nazi Party until 1933.
Once the Nazi dictatorship took hold, however, Thyssen began to have
second thoughts.
Although he welcomed the suppression of the Communist Party, the Social Democrats and the trade unions, he disliked the mob violence of the SA. In 1934 he was one of the business leaders who persuaded Hitler to suppress the SA, leading to the "Night of the Long Knives". Thyssen was horrified, however, at the simultaneous murder of various conservative figures such as Kurt von Schleicher.
Lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/Fritz_Thyssen
Ko. tematiikka on jo varsin kaukana ketjun aiheesta, ja suosittelenkin, että aihepiiristä kiinnostuneet etsivät tietoa aiheesta esim. netistä, josta sitä löytyy kyllä pilvin pimein.