Bodom Mediassa

[Ross Sullivan]

Myös Saloniuksen haastattelussa Gustafsson kertoo mm. käyvänsä säännöllisesti uhrien haudoilla ja murhapaikalla.

Mikä kertoo siitä että omatunto edes sen verran kolkuttaa.

En niihin Nissen tarinoihin luottaisi. Vähiin on jäänyt joka tapauksessa Nissen osoittama empatia uhreja kohtaan.

[LexVeritas]

Myös Saloniuksen haastattelussa Gustafsson kertoo mm. käyvänsä säännöllisesti uhrien haudoilla ja murhapaikalla.

Mikä kertoo siitä että omatunto edes sen verran kolkuttaa.

En niihin Nissen tarinoihin luottaisi. Vähiin on jäänyt joka tapauksessa Nissen osoittama empatia uhreja kohtaan.

Onko uhrien haudoilla käyminen epäilemääsi Gustafssonin syyllisyyttä tukeva erittäin raskas aihetodiste?

[Ross Sullivan]

Siinäkin tapauksessa, että Nisse olisi syytön, niin äärimmäisen itsekästä käyttäytymistä. Kyllä hänen olisi pitänyt omalta osaltaan yrittää pitää juttua esillä ja siten myötävaikuttaa sen selviämiseen. Sekin olisi ollut tavanomaista, että hän olisi kokenut syyllisyyttä siitä, että jäi henkiin. Näinhän on usein, kun vain yksi selviää jostain joukosta.

[JasseHames]

Mikä kertoo siitä että omatunto edes sen verran kolkuttaa.

En niihin Nissen tarinoihin luottaisi. Vähiin on jäänyt joka tapauksessa Nissen osoittama empatia uhreja kohtaan.

Onko uhrien haudoilla käyminen epäilemääsi Gustafssonin syyllisyyttä tukeva erittäin raskas aihetodiste?

Ongelmahan tässä taitaa taas olla se, että vain hyvin huomattavat henkilöt voivat ilmeisesti joillakin telepaattisilla kyvyillään tietää, ettei Gustafsson oikeasti käy haudoilla...

[Ross Sullivan]

Siinäkin tapauksessa, että Nisse olisi syytön, niin äärimmäisen itsekästä käyttäytymistä. Kyllä hänen olisi pitänyt omalta osaltaan yrittää pitää juttua esillä ja siten myötävaikuttaa sen selviämiseen. Sekin olisi ollut tavanomaista, että hän olisi kokenut syyllisyyttä siitä, että jäi henkiin. Näinhän on usein, kun vain yksi selviää jostain joukosta.

Ei se voi olla mikään syy olla edesauttamatta jutun ratkeamista, että on introvertti dösäkuski tai jännittää esiintymistä tmsp. Kyllä Nissellä olisi ollut moraalinen velvollisuus pitää juttua pinnalla mediassa niinä ns. hiljaisina mediavuosina.

Minun käsitykseni on, että Nissen kännissä antama vuoden 1995-haastattelu oli niin poikkeuksellinen monellakin tapaa, että se osaltaan johti tutkinnan uudelleenaktivoitumiseen. Jos Nisse olisi tiheämmin antanut haastatteluja, niin haastattelun epätavanomaisuus olisi ollut hieman vähäisempää.

[LexVeritas]

🠅

Epäiletkö Nissen uhanneen muiden uhrien perheitä väkivallalla, jotta nämä pidättäytyisivät antamasta empaattisia lehtihaastatteluja kontekstissa?

Jos niin on, niin kyseessä on eittämättä mielestäsi Nissen epäempaattisuutta tukeva erittäin raskas aihetodiste.

[Cohle]

Minun käsitykseni on, että Nissen kännissä antama vuoden 1995-haastattelu oli niin poikkeuksellinen monellakin tapaa, että se osaltaan johti tutkinnan uudelleenaktivoitumiseen.

Sama käsitys itsellänikin, että oli hiprakassa, mutta ei mitenkään naamat. Ehkä halusi tunnustaa jotakin?

Tilanteesta välittyy kireä tunnelma. NG puhuu samanaikaisesti sisäänhengittäen, mikä (paitsi kuulostaa jälkeenjääneeltä kenen tahansa tekemänä) on merkki kireydestä, jännittämisestä.
Haastattelija oli kusi sukassa, ymmärrettävästi.

[Karo79]

Olisko tämä 1995 tekemä haastattelu jossain kuultavana?

[LexVeritas]

Olisko tämä 1995 tekemä haastattelu jossain kuultavana?

YouTubessa. Aiheesta on myös oma ketjunsa:

viewtopic.php?t=8140

[Ross Sullivan]

Minun käsitykseni on, että Nissen kännissä antama vuoden 1995-haastattelu oli niin poikkeuksellinen monellakin tapaa, että se osaltaan johti tutkinnan uudelleenaktivoitumiseen.

Sama käsitys itsellänikin, että oli hiprakassa, mutta ei mitenkään naamat. Ehkä halusi tunnustaa jotakin?

Tilanteesta välittyy kireä tunnelma. NG puhuu samanaikaisesti sisäänhengittäen, mikä (paitsi kuulostaa jälkeenjääneeltä kenen tahansa tekemänä) on merkki kireydestä, jännittämisestä.
Haastattelija oli kusi sukassa, ymmärrettävästi.

Miksi 95-haastattelussa kertoi, että ketään eivät nähneet, eikä kukaan käynyt heitä siellä katsomassa? Sitten muistuukin 2004 elokuvankirkkaana mieleen erittäin tarkkoine tuntomerkkeineen kalastajat, joiden kanssa oli heitetty huulta.

Erilaiset ristiriitaisuudet tarinassa ja illan tapahtumissa on joiltakin osin ihan ymmärrettäviä. Kuitenkin se, että tarina muuttuu, on yleensä merkki siitä, ettei kertoja muista mitä on aiemmin puhunut. Se on taas osoitus keksitystä tarinasta, koska tapahtumat eivät juurikaan muutu, jos ne kertoo juuri niin kuin ne ovat oikeasti taphtuneet.

[LexVeritas]

Miksi 95-haastattelussa kertoi, että ketään eivät nähneet, eikä kukaan käynyt heitä siellä katsomassa? Sitten muistuukin 2004 elokuvankirkkaana mieleen erittäin tarkkoine tuntomerkkeineen kalastajat, joiden kanssa oli heitetty huulta.

Käsittääkseni vastaus saattaa olla, että Gustafsson tarkoitti juuri sitä, mitä sanoikin, eli kukaan ei käynyt katsomassa heitä siellä (telttapaikalla). Tällaista "katsomiskäyntiä" ei ole poliisitutkinnassakaan mainittu. Koska kukaan ei käynyt katsomassa heitä siellä, niin Gustafsson ja kumppanit eivät myöskään voineet nähdä siellä ketään.
Mielestäni on sitä vastoin toki hieman outoa, että Gustafsson väitti (jos väitti), etteivät he olisi nähneet ketään yhtään missään, sillä vuoden 1960 tutkinnan mukaan niemillä sekä niiden välisellä uimarannalla oli onkijoita ja uimareita illan ja alkuyön aikana. Kaikkia heistä ei ole kyetty tunnistamaan.
Viereisellä niemellä illalla ehkä tavatuista "kalapojista", Gustafsson väitti kertoneensa mahdollisesti jo vuonna 1960. Niemillä tutkinnan mukaan liikkui kalapoikia ja -miehiä, joten voi olla, että niin Tuomisella kuin Gustafssonillakin ovat puurot ja vellit menneet siinä kohtaa sekaisin. Kuulusteluissa 2004 Gustafsson ei ollut varma, missä he tarkalleen ottaen heittivät huulta "kalapoikien" kanssa.

[LexVeritas]

Sitten muistuukin 2004 elokuvankirkkaana mieleen erittäin tarkkoine tuntomerkkeineen kalastajat...

Voisitko täsmentää, mihin "erittäin tarkkoihin" tuntomerkkeihin viittaat? Itse löysin esitutkintapöytäkirjasta vain Gustafssonin maininnan, että ko. "kalapojat" olivat mahdollisesti 25-35 vuotiaita, toinen heistä oli vaalea ja kasvoiltaan pyöreä, ja toisella ehkä oli päässään lippalakki.
Mielestäni nämä saattavat viitata esimerkiksi Eino Iäkseen, Paul Aurasaareen, Väinö Puumalaiseen tai Pentti Kuituseen, tai kahteen tunnistamattomaan, n. 20-30 -vuotiaaseen vaaleapaitaiseen mieheen, jotka tutkinnan mukaan Aarne Kesseli ja Ritva Happonen havaitsivat murhaniemen kärjessä illalla 4.6.1960.

[Ross Sullivan]

Siinäkin tapauksessa, että Nisse olisi syytön, niin äärimmäisen itsekästä käyttäytymistä. Kyllä hänen olisi pitänyt omalta osaltaan yrittää pitää juttua esillä ja siten myötävaikuttaa sen selviämiseen. Sekin olisi ollut tavanomaista, että hän olisi kokenut syyllisyyttä siitä, että jäi henkiin. Näinhän on usein, kun vain yksi selviää jostain joukosta.

Ei se voi olla mikään syy olla edesauttamatta jutun ratkeamista, että on introvertti dösäkuski tai jännittää esiintymistä tmsp. Kyllä Nissellä olisi ollut moraalinen velvollisuus pitää juttua pinnalla mediassa niinä ns. hiljaisina mediavuosina.

Minun käsitykseni on, että Nissen kännissä antama vuoden 1995-haastattelu oli niin poikkeuksellinen monellakin tapaa, että se osaltaan johti tutkinnan uudelleenaktivoitumiseen. Jos Nisse olisi tiheämmin antanut haastatteluja, niin haastattelun epätavanomaisuus olisi ollut hieman vähäisempää.

Ja siis onhan se Nissen tarina muutenkin muuttunut vuosien varrella. Toki jonkinlainen muuttuminen on ihan ymmärrettävää, koska tapahtumista on kauan. Erikoista kuitenkin on, että välillä tarina on ollut sellainen, että on uitu (naisten uimapuvussa) ja sitten taas joskus ei.

[LexVeritas]

🠅

Tiedostatko, että nikkisi käy jälleen keskustelua itsensä kanssa?

Onko sinulla jotain todellista tietoa "erittäin tarkoista tuntomerkeistä", joita väität Gustafssonin kuulusteluissa kertoneen niemillä liikkuneista "kalapojista" ?

[veikkonen]

Varmasti tämä alibin juttu jo forumilta löytyy jo, mutta lisätään silti.

Alibi 7/1980 kirjoitti:

BODOMJÄRVEN PAINAJAINEN

Nyt puhuu Nils Gustafsson - Ainoa eloonjäänyt

Suomalaisessa rikoshistoriassa on kolme veritekoa, jotka säännöllisesti palaavat otsikoihin ja ihmisten ajatuksiin. Yksi kauheuksista on Bodominjärven telttamurha, jossa kolme nuorta ihmistä menetti henkensä raakalaisen uhrina. Tästä painajaisesta selviytyi hengissä kuin ihmeen kaupalla nyt 38-vuotias Nils Gustafsson. Tässä Alibin suurreportaasissa Gustafsson kertoo ensimmäisen kerran julkisesti tuosta hirveästä helluntaista, jonka tapahtumat vieläkin ovat selvittämättä.

Suloinen on Suomen suvi, heleä on helluntai. Näinhän lauluissa ja sananparsissa ylistetään suomalaista kesää ja sen erästä kaunista kirkkopyhää. Tasan kaksikymmentä vuotta sitten helluntai oli kesäkuulla, minne se kautta vuosisatojen on kuulunutkin ennen kuin työmarkkinajärjestöt ottivat itselleen oikeuden muuttaa almanakkaa.

Tuon helluntain pyhäpäivät sijoittuivat sunnuntain ja maanantain päälle. Helluntain aatto antoi vahvat merkit siitä, että pyhät tulisivat olemaan helteisiä. Lauantaisin tehtiin tuolloin vielä töitä ja monet olivat hikipisarat, jotka duunarit joutuivat kasvoiltaan pyyhkimään. Silti ei paljon valiteltu, sillä iltapäivällä pilli soisi ja kahden päivän peräkkäinen vapaa olisi edessä.

TELTTARETKELLE

Helluntai on sananparsissa ollut myös orastavan lemmen aikaa. Jos ei ole heilaa helluntaina, ei sitä ilmesty koko kesänä. Juuri helluntaipyhät ovat nuorisolle se ajankohta, jolloin ensimmäisen kerran hakeudutaan luonnon helmaan karistamaan talven tunkkaisuutta sielusta.

Näin päättivät tehdä myös neljä nuorta, 15-vuotiaat Anja Tuulikki Mäki ja Maili Irmeli Björklund sekä 18-vuotiaat Seppo Antero Boisman ja Nils Wilhelm Gustafsson. Pojat olivat työtovereita ja omistivat kumpikin moottoripyörän. Keväällä he olivat pyörineen kierrelleet Helsingin ympäristössä etsien idyllistä ja rauhallista leiripaikkaa. Nils Gustafsson muisti erään luonnonkauniin niemen Espoon Bodomjärven rannalla. Hän oli käynyt siellä jo lapsena ulkoilemassa. Tämän niemen pojat valitsivat helluntainviettopaikakseen.

Seppo Boisman vuokrasi työpaikaltaan teltan ja toi sen kotiinsa. Hän ilmoitti vanhemmilleen lähtevänsä telttaretkelle ja alkoi huuhdella likaista telttaa vesisuihkulla. Hänen isänsä katseli vieressä epäilevänä ja tokaisi.

- Eiköhän olisi parempi viedä teltta takaisin. Eihän tuo anna mitään suojaa, jos hätä tulee.

Sepon mielestä vanhemmat hätäilivät turhista. Kaksi rotevaa nuorukaista toki pystyisi pitämään puoliaan, jos joku olisi ilmeisellä riidanhaastelutuulella. Hän oli palkinnoille yltänyt poikapainija, joten itsevarmuudella oli katettakin.

Nils Gustafsson ilmoitti kotonaan lähtevänsä Sepon kanssa moottoripyöräretkelle ja kalastelemaan. Tytöistä hän ei puhunut mitään.

Anja Tuulikki ja Maili Irmeli joutuivat kotonaan keskustelemaan lähtöluvasta pitkäänkin ja tähän oli olemassa hyvä syy. Poikiin kyllä luotettiin, mutta vajaa vuosi oli vasta kulunut Tulilahden järkyttävästä verityöstä, joka tyhjensi leiripaikat moneksi vuodeksi eteenpäin. Lopulta tytöt saivat luvan ja pojat tulivat illalla pyörillä hakemaan tyttöjä. Vain kädenheilautus jäi vanhemmille muistoksi kun nuoret katosivat pyörät päristen tienmutkan taa. Vain kädenheilautus...

RAAKA TEKO

Perille saavuttiin illansuussa. Niemessä oli vielä joitain uimareita, kun nuoret alkoivat pystyttää telttaa sen kärkeen. Bodomjärvessä on kolme nientä, joista nuorten valitsema on itäisin. Alue oli yksityismaata mutta toisin kuin Kytäjällä, omistaja oli aina suhtautunut suopeasti telttailijoihin samoin kuin uimareihin. Lupaakaan leiriytymiseen ei tarvinnut pyytää, kunhan vain käyttäytyi siististi paikkoja likaamatta.

Lähistöllä asui aivan päinvastainen luonne. Hänen sanottiin vihaavan telttailijoita yli kaiken.

- Jos vain niitä paikalle ilmaantuu, niin listin kaikki ,tiedettiin miehen sanoneen humalapäissään. Mies piti järven rannalla kioskia, josta nuoret ostelivat limonaatinsa, purkkansa ja jäätelönsä. Tästä kioskista Seppo Boisman osti makeisensa.

- Poliisikuulusteluissa mies sanoi että me kaikki pysähdyimme, kertoo Nils Gustafsson.

- Se ei kylläkään pidä paikkaansa. Seppo ja Tuulikki pysähtyivät ja minä ajoin Irmelin kanssa kioskin ohi suoraan leiripaikalle. Tästä asiasta olen täysin varma.

Nils Gustafsson lähti Alibin edustajien kanssa käymään paikalla. Kahdenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat eivät hänen muistiinsa palaa, mutta se minkä hän muistaa, vaikuttaa häneen sydäntäsärkevällä tavalla. Hän ei voi peittää liikutustaan muistellessaan elämäänsä paljon vaikuttanutta helluntaita.

Ilta ei vielä ehtinyt hämärtyä, kun viimeisetkin uimarit lähtivät kahden niemen väliseltä uimarannalta. Paikalle jäivät vain nämä neljä nuorta ja - mahdollisesti myös murhaaja tai murhaajat. Tänä päivänäkään ei voida varmuudella sanoa, oliko tekijöitä yksi vai useampia.

- Ihan tarkkaan en muista sytytimmekö nuotion makkaran paistamista varten vai söimmekö eväät kylmiltään. Nukkumaan mentiin kuitenkin siinä vaiheessa, kun oli täysin pimeää.

Nuorten pystyttämä teltta oli asetettu siten, että oviaukko oli niemen oikealla reunalla. Nukkumaan asettauduttiin jalat suuaukkoa kohden. Teltan oikealla sivulla nukkui Tuulikki, sitten Seppo, hänen vieressään Nils ja aivan vasemmalla oli Irmeli. Nils asetti nahkapuseronsa tyynyksi alleen, sen sijaan Seppo jätti oman pusakkansa ulos.

Ja kun aurinko alkoi jälleen helottaa taivaalta luoden ensimmäisiä lämpimiä säteitään teltan kattoon, alkoi murhaaja toimia. Kukaan ei tietenkään varmuudella tiedä kuinka kauan murhamies tähysteli uhrejaan metsän suojasta.

Kenties hän oli ollut siellä koko yön, kenties hän osui paikalle sattumalta yön jo hämärryttyä, kenties hän tuli niemeen vasta aamulla, joutui käsittämättömän raivon valtaan ja teki tekonsa.

Kukaan ei tiedä tarkkaan totuutta. Sen voisi kertoa vain murhaaja itse, mutta 20 vuoden hellittämättömän etsinnän jälkeenkään häntä ei ole löydetty. Yksi ajatus on, että murhaajan sairaat aivot kehittivät mitä mielikuvituksellisimpia teorioita neljän nuoren teltassa nukkumisesta, tästä raivostuneena hän otti puukon - joko mukanaan olleen tai Sepon isältään lainaamaan ja ulos jättämän - ja hyökkäsi.

Murhaaja tiesi, että hän jäisi alakynteen, jos molemmat vahvat nuorukaiset ehtisivät astua vastarintaan. Tämän hän eliminoi sillä, että leikkasi puukollaan teltan harja- ja jalusnuorat poikki. Tämän jälkeen hän heittäytyi telttakankaan päälle ja alkoi silmittömällä raivolla hakata puukolla sen alla kiemurtelevia kauhun valtaamia olentoja. Hän iski ja ruhjoi hillittömästi tappaakseen niin nopeasti kuin suinkin.

Jos nuoret ehtivätkin huutaa apua, niin vahva telttakangas vaimensi heidän äänensä. Kuitenkin näyttää siltä, että Nils pääsi vertavuotavana tunkeutumaan ulos teltasta ja yrittämään vastarintaa. Ehkä murhaaja hetkeksi pelästyi, mutta tajuttuaan tehneensä jo niin hirvittävän teon, ettei sille saanut jäädä yhtään todistajaa hän suuntasi Nilsiin uuden iskun joko mukanaan tuomalla putkenpätkällä tai maasta tempaisemallaan kivellä. Isku osui murskaavalla voimalla Nilsin leukaan ja toinen isku takaraivoon.

NILS EI MUISTA

Nils Gustafsson muistaa tapahtumista vain ne hetket, kun he menivät nukkumaan ja sen, jolloin hän herää Töölön sairaalassa. Hänen ensimmäiset sanansa ympärillä oleville hoitajille olivat: "Miten minä jouduin moottoripyöräkolariin?" Hirveästä surmatyöstä hän ei muistanut mitään.

- Minulla oli kasvoissani kaikkiaan noin 10 pistohaavaa, ylä- sekä alaleuka murskana sekä lisäksi noin 10 sentin kokoinen ruhjevamma päässä mikä ilmeisesti tuli siitä kivellä tai putkenpätkällä suoritetusta iskusta. Viiltohaavoja oli myös kyynärpäissäni ja molempien käsien rystysistä olivat nahkat poissa. Kai minä jotenkin olen yrittänyt suojautua...

- Kaikki päässäni olleet haavat tulivat vasemmalle puolelle, sillä nukuin oikealla kyljelläni. Yksi pistoista vaurioitti tasapainoelintä, sillä jouduin toipumiseni jälkeen opettelemaan kävelemisenkin uudelleen.

- Siitä en ole varma, että pääsinkö itse pois teltasta vai vedettiinkö minut. Joka tapauksessa murhaaja yritti vetää minut veteen, sillä paikalla oli minun kantapäitteni jäljet. Joko hän ei ollut jaksanut tai sitten hän pelästyi jostakin, koska oli lopulta jättänyt minut makaamaan telttakankaan päälle.

Kun murhaaja oli suorittanut hirveän tekonsa poistui hän vähin äänin paikalta. Mukaansa hän otti noin 5000 markkaa rahaa - nykyrahassa noin 50 mk - lompakot, nahkapuseron, kantokassin, tytön huivin, pyyheliinan sekä kaksi kulunutta kenkäparia. Paikalla olleet moottoripyörät hän sen sijaan jätti koskemattomina paikalleen. Näistä tavaroista edelleen osa on kateissa, mm. Sepon nahkapusero sekä surmatyössä käytetty veitsi.

Surmatyön jälkeen joutuivat Nils ja hänen kuolleet retkikumppaninsa virumaan murhapaikalla useita tunteja. Vasta kello 11.00 tienoilla saapui muuan espoolainen kirvesmies yhdessä kahden poikansa kanssa rantaan uimaan. Kirvesmies huomasi ennen veteen menoa niemessä kokoon luhistuneen ja revityn teltan. Hän kiiruhti tarkastamaan sitä lähempää ja näki Nils Gustafssonin vääntelehtivän verissään sen päällä.

Mies ryntäsi lähimpään puhelinkoppiin ja hälytti poliisin. Kun Espoon poliisin partioauto saapui sireeni ulvoen paikalle ei mennyt kauaa kun partioauton kuljettaja ilmoitti hengästyneenä poliisipiirin päivystäjälle: "Iso remmi päälle ja äkkiä! Täällä Bodominjärvellä on loukkaantuneen lisäksi kolme ruumista."

Yksi Suomen rikospoliisin historian suurimmista ajojahdeista käynnistyi. Mukaan murhaajaa takaa-ajamaan lähtivät sadat poliisit ja sotilaat, tuhannet yksityiset, järkyttyneet kansalaiset. Ajojahti käynnistyi kuitenkin liian myöhään. Murhamiehen saavuttamaa etumatkaa ei koskaan saavutettu.

HYPNOOSI TUTKIMUSTEN APUNA

1.helluntaipäivänä noin klo 04.00 saapui Bodominjärven rannalle myös 15-vuotias Olavi Kivilahti, joka valitsi onkipaikakseen kolmesta niemestä läntisimmän ja samalla lyhimmän järveen ulottuvan. Onkipaikaltaan ei Kivilahti nähnyt järven itäisintä niemeä, mutta tiesi kyllä siellä olevista telttailijoista.

- Kävin järvellä usein onkimassa tai uimassa. Vähän ennen tuota helluntaita näimme nuo kaksi nuorukaista ajelemassa moottoripyörillään, jolloin he vaihtoivat minun kanssani muutaman sanan. Taisivat kysellä, että onko paikka miten rauhallinen telttaa varten.

- Tuona kyseisenä helluntaina en varsinaisesti onkinut, vaikka minulla onki mukana olikin, selittää Kivilahti.

- Yhden kaverini piti tulla mukaan ja meillä oli tarkoitus tavata rannalla. Kaveriani ei kuitenkaan kuulunut. Odottelin kuitenkin kaikessa rauhassa aamukahdeksaan ennen kuin kyllästyin ja lähdin pois. Kaverini tuli meille vasta yhdeksän aikaan. Hän oli nukkunut pommiin ja lähdimme uudelleen ongelle. Vähän aikaa ongittuamme huomasimme poliisiautojen parveilevan paikalla, mutta lopullisen selon asiasta saimme tietää vasta iltapäivällä.

Tietämättään Olavi Kivilahdesta tuli telttamurhien yksi tärkeimmistä silminnäkijöistä, sillä kello kuuden aikaan hän näki miehen, joka kiireisin askelin kulki keskimmäisen niemen tyvessä ja edelleen tietä pitkin poispäin järvestä häviten pian hänen näkyvistään paikalla vielä silloin keskeneräisen vesilaitostyömaan suuntaan.

- Muistan miehen melko tarkkaan. En nukkunut kaveriani odotellessa, vaan otin aurinkoa. Kun mies ilmaantui näköpiiriini, niin seurasin häntä ehkä tavallista tarkempaan ja ajattelin, että kukahan on näinkin varhain lähtenyt liikkeelle...

- Suoraan edestä en häntä kuitenkaan nähnyt, vaan ainoastaan etuviistosta ja sivusta.

Bodominjärven telttamurhia tutkiessaan poliisi käytti tutkimustensa apuna vielä tuolloin melko nuorta tieteen haaraa, hypnoosia. Koska murhaajan jäljittämisellä oli tulinen kiire, tehtiin Nils Gustafssonille hypnoosikoe jo kuukauden kuluttua kohtalokkaasta helluntaiyöstä. Kokeet suoritti professori Asser Stenbäck Hesperian sairaalassa heinäkuun 2-5 päivinä. Itse hypnoosikokeista ei Nils tällä hetekellä muista mitään.

- Muistan kyllä, että minut vaivutettiin hypnoosiin, mutta mitä siinä ilmeni, ei minulla ole muistikuvaa. Eivät edes poliisit ole kertoneet minulle mitä olen kertonut hypnoosissa ollessani, sanoo Nils.

Jälkeenpäin lehdistölle on kuitenkin annettu lausuntoja, että Gustafsson pystyi hypnoosissa ollessaan antamaan niin tarkkoja tuntomerkkejä murhamiehestä, että tutkijat olivat suorastaan yllättyneitä. Kokeen jälkeen määräsi professori Gustafssonin vielä ollessa hypnoosissa unohtamaan kaiken. Ilmeisesti näin meneteltiin kaiken sen kauheuden vuoksi mitä hän hypnoosissa oli nähnyt ja mikä olisi jäänyt vaivaamaan hänen mieltään loppuiäkseen.

- En muista tosiaankaan mitään, Nils todistaa itsekin.

- Usein olen jopa toivonut, että asiat palautuvat mieleeni unessa, mutta kertaakaan niin ei ole käynyt.

Aivan toisin meneteltiin Olavi Kivilahden kohdalla, jolle niinikään tehtiin joukko hypnoosikokeita. Viimeisimmät vuonna 1966 eli kuusi vuotta tapahtuneesta, jolloin hän oli suorittamassa asevelvollisuuttaan Mikkelissä, Savon prikaatissa, Kivilahti määrättiin muistamaan kaikki mitä hän oli nähnyt ja puhunut kokeen aikana.

- Minä muistan kaiken aivan tarkkaan, sanoo Kivilahti.

-Hypnoosissa ollessani oli kuin olisin katsellut elokuvaa, jonka kameran silmä olen minä itse.

Hämmästyttävintä hypnoosikokeissa oli se, että niin Gustafsson kuin Kivilahtikin antoivat murhaajasta hypnoosissa ollessaan melko samanlaiset tuntomerkit. Kivilahden vaivutti hypnoosiin professori Stenback.

Teknisesti hypnoosikokeet onnistuivat niin Gustafssonin kuin Kivilahdenkin osalta. Eri asia on, pystyttiinkö niissä saatuja tietoja käyttämään tutkimuksissa hyväksi. Jotkut muutkin olivat ilmoittaneet satunnaisesta oudosta kulkijasta samankaltaisia tuntomerkkejä. Monet kuitenkin olivat nähneet parrakkaan miehen, kun taas Gustafsson kuin Kivilahtikaan eivät maininneet parrasta mitään.

"Liian yleiset tuntomerkit", sanoi puolestaan rikostutkija. "Tuohon aikaan oli monella miehellä finnejä kasvoissaan ja yllään vaalea kesätakki."

OUTOJA TAPAUKSIA

Nils Gustafsson on miettinyt miettimästä päästyään kuka voisi olla noitten kauhutöitten takana. Lopulliseen ratkaisuun hän ei ole päässyt, vaikka kieltämättä epäileekin joitakin.

- Välimatka on kuitenkin venynyt niin pitkäksi, että lopullista totuutta ei varmastikaan koskaan saada selville, hän sanoo.

Sen sijaan Bodominjärven tapahtumien ympärille pyörineet oudot sattumukset ovat tuttuja hänellekin. Kuten erään saksalaisyntyisen miehen erikoinen käyttäytyminen:

Kyseinen mies tuotiin Helsingin kirurgiseen sairaalaan puolitoista vuorokautta Bodominjärven murhan jälkeen. Tällöin mies vaikutti tajuttomalta. Kuitenkin, kun lääkäri alkoi suorittaa hänelle neurologista tutkimusta, nousi mies ylös ja sanoi: "Älkää viitsikö tohtori!"

Muutenkin mies käyttäytyi omituisesti. Jo sairaalaan tuotaessa mies oli erittäin likainen, johon hoitajat kiinnittivät huomiota. Hän pyysi tinneriä, jotta olisi voinut puhdistautua. Tinneriä hänelle ei annettu, vaan bensiiniä, jonka avulla hän yritti puhdistautua seuraavan yön aikana. Seuraavana päivänä häneltä kysyttiin syytä likaantumiseen, jolloin hän selitti rasittuneensa töissä siinä määrin, että tarvitsi jotakin juotavaa. Hän oli saanut talonmieheltään pullon Bordeauxpunaviiniä, mutta pullo oli kaatunut ja hän oli tahrinut kätensä. Kertomus osoittautui keksityksi. Talonmies ei tiennyt, että sellaista viiniä on olemassakaan.

Miehellä oli mukanaan saksalainen aikakauslehti, jossa oli selostus Länsi-Saksassa sattuneista useista naisten murhista. Mies oli näyttänyt artikkelia lääkäreille ja sanonut: "Mielenkiintoinen artikkeli, tohtori. Murhaajaa ei ole koskaan saatu kiinni."

Miehellä oli myös kummallisia tokaisuja: "Olen minäkin ollut hyvä puukkomies, mutta kaikki ne, jotka minä olen leikannut, ne on kuolleet."

Mies tahtoi myös välttämättä jäädä sairaalaan juhannuksen yli, vaikka hänestä ei mitään elimellistä vikaa löydettykään. Lisäksi hän tahtoi viettää juhannusyön parvekkeella. Hänen tahtoonsa suostuttiin ja niin potilas värjötteli koko sateisen juhannusyön ulkona lukuisiin huopiin kääriytyneenä.

Samana juhannusyönä havaittiin, että melkein koko yön seisoi sairaalan piha-aukiolla 25 metrin päässä parvekkeella palelevasta miehestä mäkistarttiasentoon pysäköity pakettiauto, jossa istui tumma, isokokoinen ja karkeakasvoinen mies. Auton rekisterinumero otettiin ylös. Auton omistajaksi osoittautui Bodominjärven rannalla lähellä murhapaikkaa asuva henkilö. Saksalaisyntyinen mies puolestaan asui 5 km:n päässä murhapaikasta. Merkillisiä yhteensattumia.

Ja lisää on tulossa.

Kun lehdissä julkaistiin murhaajan tuntomerkit, niin vaaleatukkainen potilas ajatti tukkansa aivan lyhyeksi ja alkoi ottaa aurinkokylpyjä parveekkeella, joka on hyvä keino finnien poistamiseksi. Kaiken lisäksi mies esiintyi täysin etsintäkuulutuksen mukaisessa asussa sairaalaan "tajuttomana" tuotaessa, mutta sen päälle oli vedetty haalarit.

Koska mies käyttäytyi noinkin epäilyttävästi kävi kaksi sairaalan lääkäriä Keskusrikospoliisissa kertomassa havaintonsa ääninauhalle. Etsivät kävivätkin noutamassa myöhemmin potilaan sairaalasta. Samoin autossa istunutta miestä kuulusteltiin, jolloin tämä kertoi olleensa hakemassa erästä sukulaistaan pois sairaalasta.

Jälleen vesiperä - ketään potilasta ei mistään sairaalasta lasketa pois keskellä juhannusyötä ja tarkistusten jälkeen kyseinen sukulainen oli kirurgilla hoidettavana vasta saman vuoden syksyllä.

Mitä taas tulee saksalaissyntyiseen mieheen, niin hän sai Suomen kansalaisoikeudet vuonna 1959. Vuonna 1961 hänet tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa vaimonsa pahoinpitelystä 9 kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Ennen tuomion täytäntöönpanoa hän poistui maastamme ja kun häntä vasta kesällä 1963 etsittiin Bodominjärven tapahtumien vuoksi hän löytyi Ruotsista.

Mitä hänelle tapahtui sen jälkeen, kun viranomaiset olivat häntä kuulustelleet, ei ole tietoa. Viranomaiset eivät yksinkertaisesti suostu tietämään hänestä mitään.

"MINÄ NE TAPOIN"

Elokuun 2. päivänä 1969 hukkui tai hukuttautui murhaniemen edustalla mies, joka asui talossaan ainoastaan kahden kilometrin päässä murhapaikalta. Hän oli asunut samalla paikalla jo helluntaina 1960. Juuri hän oli se mies, joka yhdessä vaimonsa kanssa omisti kioskin, josta nuoret olivat käyneet ostamassa jäätelöä sekä virvokkeita. Juuri hänen kerrottiin erityisesti vihanneen telttailijoita.

Miehen hukkumispäivä oli lauantai. Ennen kuolemaansa hän oli ryypiskellyt verraten runsaasti naapurinsa kanssa saunakamarissaan ja yhdessä vaiheessa mies oli yllättäen tokaissut:

"Minä ne tapoin!"

Sen jälkeen naapuri oli kohta sammunut ja kuullut vasta seuraavana aamuna ryyppykaverinsa kohtalosta. Poliisille naapuri kertoi, että hän uskoo miehen juottaneen hänelle unilääkettä alkoholin seassa, ettei hän ehtisi mennä kertomaan kuulemastaan tunnustuksesta muille.

Kioskin omistaja oli fyysisesti erittäin vahva mies ja tunnetusti hyvä uimari. Koskaan ei kuitenkaan saatu aivan varmasti selville, hukkuiko hän vahingossa vai tekikö hän sen tahallaan. Ruumiinavauksessa voitiin vain todeta, ettei hän ainakaan ollut kuollut sydänhalvaukseen.

Uimarannalla oli miehen hukuttautumishetkellä muitakin henkilöitä. Nämä kertovat kuulleensa miten mies ennen sukellustaan huusi: "Katsokaa, kuinka minä sukellan viimeisen kerran". Elävänä hän ei enää Bodominjärvestä noussut.

Poliisit ovat tutkineet myös tämän miehen alibin ja todenneet sen pitäväksi. Vaimo todisti, että mies nukkui hänen vieressään koko yön. Samoin miehen talo tutkittiin lattiasta kattoon, mutta mitään uhreille kuuluneita tavaroita ei löydetty. Kuitenkin tutkijat ovat todenneet, että juuri tämä mies olisi teon tekijäksi kaikkein sopivin. Hän oli voimakkaasti kaksijakoinen ihminen. Etenkin humalapäissään hän oli hyvin äkkipikainen, raju ja väkivaltainen. Miehen alibia ei myöskään kukaan muu ole vahvistanut kuin hänen vaimonsa.

Tällä hetkellä ei kyseistä kioskia enää ole. Samoin on miehen vaimo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Lauta-aidassa, missä kioski ennen sijaitsi, on enää vain aukko.

Yhtä suuri ja ammottava kuin se kysymysmerkki, joka edelleen varjostaa Bodominjärven tapahtumia.

Vaikka Nils Gustafsson epäileekin että tuon surullisen helluntain arvoitus jää ikuisiksi ajoiksi ratkaisematta, on muistettava että henkirikos ei koskaan vanhene. Bodominjärvenkin tapaus saattaa olla tällä hetkellä pienen ja ratkaisevan vihjeen takana ja selvitä juuri sen oikean "langanpätkän" avulla. Siksi tämäkin juttu kuuluu niihin, joiden selvittämiseen johtavista vihjeistä maksetaan 5000 markan palkkio.