DC:
DC:n postaamt tiedostot yllä ovat ladattuina nimeltään.
ex4_original_lenght_1mn6s781ms
ex3_original_and_whitenoiseEQ_two_times
ex2_whitenoise_spectre
Viimeisen DC kuulee siis muodossa "Amanda". Tämä on siis hidastettu versio, mitä
on ilmeisesti siis työstetty ekvalisaattorilla eli tiettyjä taajuuksia voimistettu, toisia vaimennettu.
"Amanda" on kuitenkin kuultavissa siis myös "venytetyssä ja normalisoidussa" versiossa
ex3, sen toisessa esimerkissä. Mitä venyttäminen ja normalisoiminen tekee tallenteelle?
Ohessa aluksi näyte toisesta kohdasta, eli tytön kirkaisun aikaisesta napsahduksesta,
mikä piirtyy aaltomuodosssa hyvin lyhytaikaisena ja selkeänä "häiriönä". Kuvassa
aaltomuoto ensin normaalilla nopeudella, keskellä 50% hidastettuna, sitten alinna
edelleen 50% hidastettuna:
Ylimpänä nähdään siis yksi napsahdus - hidastuksessa sen sijaan kaksi, joista ensimmäinen
on identtinen normaalinopeuden napsahduksen kanssa (nähdään alareunan kolmesta terävästä
"piikistä). Ja edelleen hidastettuun ilmestyy kolme "napsahdusta" (joista ensimmäinen
edelleen identtinen ensimmäisen kanssa).
Napsahdus siis tällä tavalla "venyy" -- mutta koska kyseessä on hyvin lyhyt ääni, sen voi
jopa kuulla ikäänkuin mukana olisi kaikua. Hidastaminen tapahtunut tässä Audacityn
ilmaisohjelmalla, mutta prosessi lienee samansuuntainen muissakin ohjelmissa riippuen
tietysti käytetystä algoritmista.
Samansuuntainen prosessi tapahtuu nimittäin myös DC:n postaamisen näytteiden kohdalla.
Alla kuva kahdesta DC:n postaaman tiedoston aaltomuodosta:
Ylempänä "häivy" normaalinopeudella (ex4), minkä olen vahvistanut maksimiin niin, että
säröytymistä ei vielä tapahdu. Nähdään, että vain yksi piikki saavuttaa ylärajan koko po.
tiedostossa.
Alempi sen sijaan on DC:n itse voimistama ja hidastama (ex3). Nähdään, että volyymin
huipun savuttaa kaksi äänipiikkiä -- näistä jälkimmäisen täytyy olla algoritmin kopioima
niin, että voimakas ääni kuuluu pidempänä. Äänihuippujen välissä on kaikenlaista
aaltomuotoa, mikä ei muistuta suoranaisesti mitään ylemmän (normaalinopeuden)
aaltomuotoa. Venyttämisellä on siis hintansa DC:nkin käyttämässä ohjelmassa.
Lisäksi DC käyttää alkuperäisten tiedostojen pilkkomista pieniin osiin sekä tämän jälkeen
meta-normalisointia saadakseen taustan äänet kuulumaan paremmin. Hyvä idea.
Mutta jokaisen tiedosto "tasoittuu" tietyn volyymin tasolle, mikä käsittääkseni luo
"hakkaavuutta" tiedoston rajoille, kun volyymi nousee normaslisoinnin edellyttämälle
tasolle.
Kyseistä "hakkaavuutta" olen kuulevinani DC:n näytteessä ex3 "white noise spektre"
-osuudessa - tiedä johtuneeko yllämainitusta? Voi olla, että se johtuu pelkästä
hidastamisesta, koska jos ex3:n vain hidastettua osaa kuuntelee niin, että ääntä voimistaa
säröytymisestä' piittaamatta, kuullaan samansuuntaista "hakkaamista" ("Amandaa" ei
näin kuulla).
Mielestäni yhtä hyvä menetelmä (tai parempi) puheen taukojen aikana taustalla kuuluvien äänien selvittäiseksi on yksinkertaisesti volyymin nostaminen niin, että ei piitata puheen
säröytymisestä. Silloin volyymierot taustan äänissä säilyttävät luonteensa ja äänien lähde
on helpommin tulkittavissa.
DC:
Jos löytyy katkoja (ja niiden jatkoja) jotka on tehty muualla kuin nollakohdassa (off-setissa) niin lienee syytä ihmetellä ainakin hutiloiden tehtyä työtä.
Jos Häkestä palautettua tiedostoa on jälkikäteen manipuloitu, sen on tod. näk. suorittanut
varsin ammattitaidoton taho, joka tapauksessa. Olisi paikallaan, että Susku postaisi
kuvan aaltomuodosta (tai ilmoittaisi täsmällisen paikan), missä "leikkauskohta" erottuu.
Toinen epämääräisyys liittyy siihen, että käräjillä kuultu "autogain" -versio oli muutaman
millisekuntin pidempi kuin hovissa ollut tallenne, miksiköhän?