MURHA.INFO

Likalla oli kuitenkin seuraavana päivänä työpäivä. Varmasti oli jokin syy miksi viitsi lähteä viihteelle. tai siis lähteehän sitä, mutta jos ei ole kova juomaan niin menee ajoissa nukkumaan. Varsinkin jos ei ole rahaa.
Taitaa olla rakkausasiat ainoa syy, josta järkeväkin tyttö viitsii jäädä myöhään yöhön kaupungille, vaikka seuraavana päivänä on töitä ja rahaa ei..
Jotakin tyttö odotti. Joku piti tavata?

Susannen ikätoverina muistan ettei tuossa nyt mitään poikkeavaa ollut. Ulkomaalaisia liikkui 70-luvun Helsingin yö-elämässä nykyistä vähemmän ja nuorille naisille kelpasi , vaikkei sen eksoottisenpi kuin norjalainen.

Uusimmassa Seurassa (30/23.7.2009) on juttu otsikolla AAMUYÖ PIMEÄN PEITOSSA, jossa rikosylikomisario Juha Rautaheimo kertoo Susannen tapauksesta. Jutussa ei ole kauhean paljon uutta, vaikka joihinkin yksityiskohtiin kiinnitinkin huomiota. Palaan niihin tuonnempana. Kokonaisuutena kuitenkin juttu hämmensi. Siinä nimittäin todetaan poliisin olevan "tilanteessa, että meillä ei ole mitään tutkittavaa". Mainitaan myös, että aikanaan Susannen murhapaikalta tallennetut näytteet ovat jo niin kuluneet, ettei DNA-tutkimuksesta ole apua ratkaisun saamiseen, vaikka vertailunäytteitä saataisiinkin. Lopussa rikosylikomisario Rautaheimo toivottaa tekijän tai hänet tietävän tunnustamaan/kertomaan tietonsa, vaikka "tarvitsisimme sitä mainitsemaani faktista rautaisannosta. Hänen kertomuksensa pitäisi pystyä sitomaan moniin faktoihin ja yksityiskohtiin, jotka eivät ole yleisessä tiedossa."

Hyvät Susannistit: herääkö teillä ajatuksia em. lausumista?

Urho kirjoitti: Joskus viime talvena kävi ilmi, että yhdellä ko. rapun asukkaalla oli viinapäissään väkivaltaisuuteen taipuvainen miesystävä, jota tämä kertojakin oli joskus joutunut menemään rauhoittelemaan. Asiasta kertonut naapuri ei ollut koskaan kertonut tästä tyypistä poliisille, koska ei ollut ollut kotona jepareitten kierrosten aikana. On tietysti mahdollista, että vihje ko. miehestä on tullut muilta naapureilta.

Onkohan Rautaheimo jututtanut noita?

^Jos häiriökäyttäytyminen on ollut toistuvaa eli monet talon/rapun asukkaista ovat siitä olleet tietoisia niin mitä todennäköisimmin joku on siitä myös poliisille maininnut. Varmuutta ei meillä tietenkään nyt ole.

Tuossa em. Seuran jutussa Rautaheimo toteaa seuraavasti: Jokaisessa henkirikostutkinnassa poliisi jalkautuu kentälle -myös Susannen kotikerrostalon asukkaat on puhuteltu henkilökohtaisesti. "Poliisi tavoittaa kotikäynneillään pieniä, tärkeitä tietotoimistoja", Rautaheimo luonnehtii. Yleisöltä puhelimitse ja kirjeitse tulleet vihjeet eivät ole tässä henkirikostutkinnassa avanneet merkityksellisiä tutkintalinjoja.

Erikseen hän ei ketään mainitse, paitsi jonkun, jonka nimi nousi kiusallisen usein esiin poliisien keskusteluissa. Samainen mies otettiin uuteen syyniin vuosituhannen vaihteessa, jolloin hän oli sijoitettuna poliisivankilaan kuulusteluja varten. Lopulta poliisi kuitenkin vakuuttui miehen syyttömyydestä Susannen tapauksessa -muuhun hän olikin jo syyllistynyt (on istunut vastaavanlaisesta rikoksesta)...

Kylli kirjoitti:Uusimmassa Seurassa (30/23.7.2009) on juttu otsikolla AAMUYÖ PIMEÄN PEITOSSA, jossa rikosylikomisario Juha Rautaheimo kertoo Susannen tapauksesta. Jutussa ei ole kauhean paljon uutta, vaikka joihinkin yksityiskohtiin kiinnitinkin huomiota. Palaan niihin tuonnempana. Kokonaisuutena kuitenkin juttu hämmensi. Siinä nimittäin todetaan poliisin olevan "tilanteessa, että meillä ei ole mitään tutkittavaa". Mainitaan myös, että aikanaan Susannen murhapaikalta tallennetut näytteet ovat jo niin kuluneet, ettei DNA-tutkimuksesta ole apua ratkaisun saamiseen, vaikka vertailunäytteitä saataisiinkin. Lopussa rikosylikomisario Rautaheimo toivottaa tekijän tai hänet tietävän tunnustamaan/kertomaan tietonsa, vaikka "tarvitsisimme sitä mainitsemaani faktista rautaisannosta. Hänen kertomuksensa pitäisi pystyä sitomaan moniin faktoihin ja yksityiskohtiin, jotka eivät ole yleisessä tiedossa."

Hyvät Susannistit: herääkö teillä ajatuksia em. lausumista?

No johan pomppas.

Olin siinä uskossa, että dna-testi on näytteistä tehty ainakin kerran. Eikö sekvenssiä tallennettu sitä varten, että näytteet ajan mittaan pilaantuvat??

Tutkijoiden lehtihaastatteluissa antamiin tietoihin ei pitäisi kokemukseni mukaan uskoa kirjaimellisesti.
Monasti on ristiriitaisuuksia aikaisempiin lausuntoihin, aiemmin mahdollisuutena pidetty yksityiskohta esitetään myöhemmin varmuutema tai päin vastoin. Mikä on faktaa ja mikä vain tutkijan mielipidettä, on hyvin epäselvä. Asiaa sekoittaa monasti vielä toimittajien epätäsmällisyys.

Uutena tulokkaana palstalla olen mielenkiinnolla lukenut läpi tämän Susannen ketjun (kolmen illan ilo ) ja täytyy sanoa, että kieltämättä erittäin kiintoisa tapaus melko niukoista tiedoista huolimatta.

Tuossa tutkija mainitsee, että " Susannen kotikerrostalon asukkaat on puhuteltu henkilökohtaisesti" , mutta entä lähitalot? Onko niiden asukkeja haastateltu tuolloin tai myöhemmin?

Juttelin erään tapahtuma-aikaan lähitalossa asuneen henkilön kanssa, joka kertoi poliisin kylli kiertäneen myös naapuruston talot. Kuinka laajasti, ei ole tiedossa. Jossain joskus kritisoitiin poliisin toimintaa siitä, että mikäli asukas ei ollut paikalla, jäi hän kokonaan haastattamatta, josta syystä useita naapureita ja lähitalojen asukkaita olisi jäänyt kuulematta. Mene ja tiedä, tähän(kin) tapaukseen liittyy paljon huhuja ja myös lehdistössä on esitetty keskenään ristiriitaisia tietoja (esim. siitä, kuuliko eräs naapuri vaimean avunhuudon tai oliko talossa kotibileet).

Kylli kirjoitti:
Kokonaisuutena kuitenkin juttu hämmensi. Siinä nimittäin todetaan poliisin olevan "tilanteessa, että meillä ei ole mitään tutkittavaa".

Tämä toteamus on linjassa samaisen henkilön (Rautaheimo) 2000-luvun alussa tehdyn haastattelun lausumien kanssa. Silloin hän kritisoi aikalaispoliisin toimia ja peräänkuulutti kotibileporukan haastattelemista, joka oli ilmeisesti jäänyt tekemättä. Silloin jo tuli siis esiin, rivien välistä, että tutkimuslinjat olivat kuihtumassa, kun itkettiin tehtyjä virheitä.

Kylli kirjoitti:
Mainitaan myös, että aikanaan Susannen murhapaikalta tallennetut näytteet ovat jo niin kuluneet, ettei DNA-tutkimuksesta ole apua ratkaisun saamiseen, vaikka vertailunäytteitä saataisiinkin. Lopussa rikosylikomisario Rautaheimo toivottaa tekijän tai hänet tietävän tunnustamaan/kertomaan tietonsa

Tästähän voi sitten päätellä, että jos asia on poliisista kiinni, jää tämä juttu ikiajoiksi selvittämättä ja raa'an henkirikoksen tekijä vaille ansaitsemaansa rangaistusta. Jos ko. henkilö on tähän asti pitänyt suunsa kiinni, niin mikäpä sen enää avaa? Mieleen tulee vain uskonnollinen herätys ja sen mukanaan tuoma synnintunto.

MEG kirjoitti:
Tutkijoiden lehtihaastatteluissa antamiin tietoihin ei pitäisi kokemukseni mukaan uskoa kirjaimellisesti.
Monasti on ristiriitaisuuksia aikaisempiin lausuntoihin, aiemmin mahdollisuutena pidetty yksityiskohta esitetään myöhemmin varmuutema tai päin vastoin. Mikä on faktaa ja mikä vain tutkijan mielipidettä, on hyvin epäselvä. Asiaa sekoittaa monasti vielä toimittajien epätäsmällisyys.

Niin. Tässä yhteydessä esitetty Rautaheimon lausunto on realistisuudessaan suorastaan masentava eikä jätä paljoa toivoa syyllisen selviämisen osalta. Toisaalta kovin monesti on poliisi tiedottanut henkirikostutkinnan yhteydessä, että juttu on ratkeamassa, mutta vuodet vierähtävät ja mitään ratkaisua ei kuitenkaan kuulu...

Yleisesti ottaen voidaan tietenkin myös miettiä noihin lausuntoihin liittyen, kuinka paljon niissä on takana poliisin tiedotustaktiikkaa, viran puolesta optimismia (ei tosin tuossa Rautaheimon lausunnossa), ko poliisihenkilön henkilökohtaista luonnetta, toimittajan omaa lisähöystettä/tulkintaa jne.

Kylli kirjoitti:Juttelin erään tapahtuma-aikaan lähitalossa asuneen henkilön kanssa, joka kertoi poliisin kylli kiertäneen myös naapuruston talot. Kuinka laajasti, ei ole tiedossa. Jossain joskus kritisoitiin poliisin toimintaa siitä, että mikäli asukas ei ollut paikalla, jäi hän kokonaan haastattamatta, josta syystä useita naapureita ja lähitalojen asukkaita olisi jäänyt kuulematta. Mene ja tiedä, tähän(kin) tapaukseen liittyy paljon huhuja ja myös lehdistössä on esitetty keskenään ristiriitaisia tietoja (esim. siitä, kuuliko eräs naapuri vaimean avunhuudon tai oliko talossa kotibileet).

Susannen kotitalossa oli joitakin asukkaita, jotka olivat henkirikoksen tapahtuessa kesälomalla ja heidän palatessaan myöhemmin kotiin löytyi postin joukosta poliisin tapaukseen liittyvä tiedote. Tällaisia asukkaita ei tiettävästi enää myöhemmin tultu haastattelemaan.

Rautaheimon haastattelussa mainitaan, että erään henkilön nimi nousi kiusallisen usein esiin epäiltynä. Lisäksi sanotaan, että hän suoritti vankeusrangaistustaan vastaavanlaisesta rikoksesta. Mutta ei sanota suoraan milloin oli suorittamassa tuota rangaistusta. Vuosituhannen vaihteessa ko. henkilö oli poliisivankilassakin kuulusteluissa.

Voiko tuo henkilö olla Jalo-Eetu? Jos miettii Helena Mäntylän tapausta, niin yhteneväistä olisi ainakin (perustuen julkisuudessa esiintulleisiin seikkoihin)
- raiskaus
- voimakas väkivalta
- kuristaminen
- uhrin kevyt peittely
- muutamien tavaroiden varastaminen

Olisiko niin, että tuo tutkimus oli jo tehty ennen Rautaheimon haastattelua 2000 luvun alussa ja epätoivo alkoi jo tulla esiin mm. kotibile-kommenttien muodossa?

^ Kun luin tuon Seuran jutun, niin tulin samaan päätelmään. Eiköhän liene ollut Jalo-Eetu kyseessä.

Kylli kirjoitti:Uusimmassa Seurassa (30/23.7.2009) on juttu otsikolla AAMUYÖ PIMEÄN PEITOSSA,
Hyvät Susannistit: herääkö teillä ajatuksia em. lausumista?

Vaikka en varsinainen susannisti olekaan, laitan tähän oman kommenttini ko artikkelista.

Minua nimittäin vähän melkein hymyilytti tuo "norjalaisnuorukainen" ja se, että hänen syyttömyytensä todistettiin sillä, että "hänet esimerkiksi tavattiin lauantai-illan vaatetuksessa", ei ollut siis surmatyön tahroja vaatteissaan... Ja että tarina täsmäsi siskon tarinan kanssa. Eihän sisko ollut Hesperiassa mukana. Mistä tutkijat tiesivät mitkä vatteet nuorukaisella oli yllään edellisenä yönä?

Mutta en tunge teidän "alueelle", mainitsen vaan mielipiteeni.