MURHA.INFO

OscM kirjoitti:Jos kyseessä olisikin tällainen laajalti matkustellut surmaaja, sitä voisi ehkä masentaa jäädä historiaan jonain "Järvenpään sarjamurhaajana"...

ei ole helppoa breikata kaikissa maissa joissa keikkailee. niin tai siis olisihan se Suomessa breikannut mutta erehdyksen myötä.

poepporoo kirjoitti:Miksi teot sitten "loppuivat"? Olen sitä mieltä, että tekijä on kuollut tai muuten vaan muuttunut toimintakyvyttömäksi. Lisäksi epäilen, että laittomuudet ovat alkaneet jo aiemmin, esim.liftarien kyytiin poiminnalla (Piia ja Sari.L). Tai kellarisurmat Helsingissä ym.muut selvittämättömät esim.Puossut etc. Ehkäpä jopa Tampereen seudun selvittämättömien takana. Ehkä tekijä meinasi jäädä kiinni näiden aikaan ja tuli varovaisemmaksi ja valitsi uhreikseen sitten myöhemmin näitä "känniläisiä"?

Minä uskon edelleen, kuten olen aiemminkin sanonut, että Suomessa on ainakin viisi kiinnijäämätöntä sarjamurhaajaa:

Tulilahden-Bodomin sarjamurhaaja. Vasenkätinen mies tappoi puukolla ja tylpällä esineellä ensin kaksi tyttöä Tulilahdella ja sitten kolme teiniä Bodomilla. Molemmissa tapauksissa uhrien kengät oli järjestelty siistiin riviin pitkän matkan päähän rikospaikasta. Tapaukseen liittyy varmuudella muitakin henkirikoksia. Kyllikki Saarta en näihin saa liitettyä, mutta esim. Pirkko Ryhäsen tapaus voisi näihin liittyä. Lisäksi Ruotsissa on samantapaisia selvittämättömiä henkirikoksia. Tekijä todennäköisesti sodan käynyt mies, jolla lähitaistelukokemusta. Vaikea heroiini-, tai morfiiniriippuvuus, johon liittyviä tunteita tekijä on yrittänyt heijastaa yhteisöön ja yhteiskuntaan näillä teoillaan.

Helsingin kellarimurhaaja. Kolme tapausta vuosina 1976-1981. Kaikissa kolmessa tapauksessa baarista jalkaisin kotiin pikkutunneilla palaamassa olleen naisen seuraan lyöttäytyi matkan aikana mies, joka vaati päästä naisen kotikerrostalon pyöräkellariin. Naisen päästettyä mies pyöräkellariin, mies raiskasi ja kuristi naisen pyöräkellarissa. Tekijä on ollut uhrejaan nuorempi mies. Teot ovat olleet keskenään identtisiä ja hyvin metodisia. Lienee varmaa, että tekijä on ottanut 70-luvun puolivälin ja 80-luvun alkupuolen aikana kontaktia kymmeniin yöllä yksin liikkuneisiin naisiin, mutta naiset ovat yleensä päässeet ehjänä perille kotiinsa, tai päätyneet jopa harrastamaan miehen kanssa seksiä omasta tahdostaan. Tekijä on tappanut naisen vain tapauksissa, joissa nainen on asunut kerrostalossa ja päästänyt miehen pyöräkellariin. Mies on pohtinut etukäteen, että pystyy kellarissa toteuttamaan sairaan fantasiansa, kun muutoin se ei olisi kaupungissa niin helppoa toteuttaa(kadulla ei ainakaan).
Tekijä on ollut seksuaalisesti erittäin kokenut ja on oletettavaa, että hän on syyllistynyt elämänsä aikana useisiin raiskauksiin. Otti uhreilta muistoesineitä.

Helsingin oulunkylän sarjamurhaaja. Oulunkylän sarjamurhaaja tappoi vuosina 1983 ja 1984 kaksi naista ulkoilmassa oulunkylän urheilupuiston läheisyydessä ollessaan palaamassa jalkaisin yöllä baarista kotiinsa. Uhrit olivat Poussu ja Argillander. Tekijä on ollut iältään kolmissakymmenissä ollut tekopaikan läheisyydessä asunut vakituisessa työssä ollut sinkku duunarimies. Uhrit oli muistaakseni jollain tavalla seksuaalisesti hyväksikäytetty ja hakattu hengiltä.
Tekijä on ollut erittäin järjestäytymätön, suunnitelmaton ja aina vahvassa humalassa teot tehdessään. On aika varmasti sekoillut alueella enemmänkin kännispäissään. Ei ole täyttä varmuutta, onko sama tekijä tappanut useammankin ihmisen. Otti uhreilta muistoesineitä.

Liinaharja-Ristikankare-Leinonen sarja. Joku forssalainen nuori mies raiskasi ja tappoi kolme teinityttöä 80-luvun lopulla ja 90-luvulla. Mahdollisesti tuntenut Liinaharjan ja Leinosen. Luultavasti siirtynyt viinasta kovempiin aineisiin ja on joko linnassa, tai kuollut. Todennäköistä on, että omat sukupuolisuhteet ja linnareissut ovat tuoneet taukoa tappamiseen ja lopulta katkaisseet sarjan.

Järvenpään sarjamurhaaja. Joku kolmikymppinen veitsiseppo hyökkäsi Hellun kimppuun ja tappoi Lukkarisen ja Haantien. Erikoinen kaveri, jolla oli seksuaalinen kiinnostus veitsen kanssa touhuamiseen ja naisen ruumiin silpomiseen. Uskon, että sama kaveri on tarjonnut naisille kyytiä vielä 2000-luvun puolellakin samalla alueella, mutta ei ole saanut ketään kyytiinsä. Tarjonnut vuosien saatossa kyytiä varmasti kymmenille naisille samalla alueella ja oletettavaa on, että useat naiset ovat olleet miehen autossa ja päässeet pois vahingoittumattomina.
Varovainen mies ja varovaisuus on varmasti vaikuttanut sarjan katkeamiseen, kun poliisin taholta tullut painostus on pakottanut vieläkin suurempaan varovaisuuteen.
Tekijä ei ole ollut ikäänsä nähden kovin kokenut seksuaalisesti. Jonkinlainen puhdistusmieliala on tällä miehellä ollut ja pyrkimys tappaa päihdeongelmaisia naisia. Mahdollinen kostomieliala omaa äitiä kohtaan. Oletettavaa on, että tekijällä on ollut mielenterveydellisiä ongelmia siinä määrin, että on saattanut olla jossain vaiheessa ollut hoidossa. Uskon, että Hellu on ollut miehen ensimmäinen uhri.

Näitä viittä pidän erillisinä tekijöinä. Lisäksi voi olla muitakin. Epäselvää on se, että mitkä kaikki muut selvittämättömät naissurmat liittyvät näihin viiteen tekijään.

Viidestä (ainakin viidestä) sarjamurhaajasta: listauksessa on vähintään 13 erillistä tekoa, uhreja enemmän. Jos lähdetään siitä, että kyseessä olisi sarjamurhaajia, niin miten nämä kaverit eivät ole jääneet kiinni? Tietenkin nuo teot ovat joka tapauksessa selvittämättömiä, on kyseessä sarjamurhaajia tai ei. Kuitenkin Suomessa olisi sarjamurhaajien kiinnijäämisprosentti aika alhainen, jos nämä (kaikki) teot kuuluisivat sarjoihin. Voihan ollakin. Luulisi kuitenkin, että jos yksi henkilö surmaa vaikka kolme henkilöä eri tapauksina eikä vain yhteensä yhden henkilön, olisi kiinnijäämisriski suurempi, varsinkin jos sarjamurhaajienkin joukossa on tuurilla seilaavia sekoboltseja.

Yleisestihän Suomessa on henkirikosten selvittämisprosentti korkea, onko yli 90%. Ko. viisi sarjamurhaajaa käsittävällä listauksella "amatööripohjaiset" sarjamurhaajat onnistuisivat korkealla prosentilla tekemään selvittämättömiä henkirikoksia siihen nähden, minkä verran sarjamurhaajia on Suomessa jäänyt kiinni ja siihen nähden, miten pieni osuus henkirikoksista on selvittämättömiä. Niputettuna: miksi niin monet sarjamurhaajat olisivat onnistuneet tekemään selvittämättömiä henkirikoksia, kun usein ammattirikollisetkin jäävät kiinni omilla motiiveillaan (usein raha, kosto, vaientaminen) tehdyistä yksittäisistäkin, usein yksinkertaisilla tekotavoilla tehdyistä surmista, joista ei välttämättä jää ruutisavua lukuunottamatta spesifioinnin mahdollistavia "biologisia/fysiologisia" tunnusjälkiä?

Tyypillisestihän listauksen pääosin sisältävät teot ovat ns. lapasesta lähteneitä raiskauksia ja/tai henkilökohtaisella motiivilla tapahtuneita, tai randomsekoboltsin touhuja. Tämäntyyppisistä jää valtaosa kiinni. Olkoon tapauksia vaikka kaikkiaan 75 tarkasteluaikakaudella. Luku 75 on tässä vain puoliksi hatusta nostettu esimerkin vuoksi, jolla havainnollistan asiaa. Otetaaan 7 listauksen ulkopuolista tekoa mukaan, koska niitäkin tietenkin on. 20/75 = 26%. Siinä siis selvittämättömien tapausten osuus tämäntyyppisistä henkirikoksista Suomessa tarkasteluaikakaudella. Painotan vielä, että "tilastoni" on tietenkin vain suuntaa antava, mutta olennaista on, että juuri suunta tulee selville. Se myös vaikuttaa ainakin oikeansuuntaiselta, jos Suomessa yleisesti jää selvittämättämättä alle 10% henkirikoksista. Todellisuudessa otantaan sopivia henkirikoksia on Suomessa ehkä enemmänkin samana aikana kuin nämä sarjamurhaajat ovat "riehuneet", mikä laskee oman "tilastoni" selvittämättömien tapausten osuutta lähemmäs tuota valtatilastoa (alle 10%).

Entä sarjamurhaajat? Tähän henkirikostyyppiin sopivat ratkenneista sarjamurhaajien tekemistä henkirikokista oikeastaan vain Ensio Koivusen (3 uhria) ja Harri Leppisen (2 uhria) tekemät henkirikokset. Esimerkiksi Ismo Junni on mielestäni liian kaukana. Näin sarjamurhaajilla selvittämättömien henkirikosten osuus olisi (otannalla dazun listaus + Koivunen + Leppinen): 13/18 = 72%. Ero on valtava verrattuna edellisessä kappaleessa haarukoimaani yksittäisten tekijöiden tilastoon. Onkin todennäköisempää, että listauksen kyseiset 13 tapausta häipyvät "valtatekijäryhmän" tilastoon, kuin että ne muodostaisivat sarjamurhaajien tekemien selvittämättömien henkirikosten tilastopiikin. Jos vain joku tai osa listauksen tapauksista on sarjamurhaajan tekosia, se muuttaa tilastoa vähän suotuisammaksi sarjamurhaajaspekulaatioiden kannalta, koska sarjamurhaajien tekemiä selvittämättömiä henkirikoksia ei olisi niin paljon.

Ovatko siis ainakin osa tapauksista samantyyppisten henkirikosten ryppäitä sinänsä, jotka selvittämättöminä tarjoavat mahdollisuuksia sarjamurhaajaspekulaatioille. Näitä aaltojahan on ollut, ja ratkenneina niiden tarkastelu pohjalta "kyseessä ei siis ollut sarjamurhaaja, vaikka siltä olisi aluksi voinut vaikuttaa" on keskusteluissa paljolti sivuutettu. Keskusteluissa huomio on keskittynyt sellaisiin tapauksiin, jotka ovat avoimia ja antavat siten tilaa sarjamurhaajaspekulaatioille. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet keskenään samantyyppisistä henkirikoksista koostuvat ratkenneet henkirikosryppäät, jotka avoimina tapauksina olisivat oivallista maaperää sarjamurhaajaspekulaatioille.

miesasiamies kirjoitti:Yleisestihän Suomessa on henkirikosten selvittämisprosentti korkea, onko yli 90% tai jotain sellaista. Tällä listauksella "amatööripohjaiset" sarjamurhaajat onnistuisivat korkealla prosentilla tekemään selvittämättömiä henkirikoksia siihen nähden, minkä verran sarjamurhaajia on Suomessa jäänyt kiinni ja siihen nähden, miten pieni osuus henkirikoksista on selvittämättömiä. Niputettuna: miksi niin monet sarjamurhaajat olisivat onnistuneet tekemään selvittämättömiä henkirikoksia, kun usein ammattirikollisetkin jäävät kiinni omilla motiiveillaan (usein raha, kosto, vaientaminen) tehdyistä yksittäisistäkin, usein yksinkertaisilla tekotavoilla tehdyistä surmista, joista ei välttämättä jää ruutisavua lukuunottamatta spesifioinnin mahdollistavia "biologisia/fysiologisia" tunnusjälkiä?

miesasiamies kirjoitti:Entä sarjamurhaajat? Tähän henkirikostyyppiin sopivat ratkenneista sarjamurhaajien tekemistä henkirikokista oikeastaan vain Ensio Koivusen (3 uhria) ja Harri Leppisen (2 uhria) tekemät henkirikokset. Esimerkiksi Ismo Junni on mielestäni liian kaukana. Näin sarjamurhaajilla selvittämättömien henkirikosten osuus olisi (otannalla dazun listaus + Koivunen + Leppinen): 13/18 = 72%. Ero on valtava verrattuna yksittäisten tekijöiden tilastoon. Onkin todennäköisempää, että listauksen kyseiset 13 tapausta häipyvät "valtatekijäryhmän" tilastoon, kuin että ne muodostaisivat sarjamurhaajien tekemien selvittämättömien henkirikosten tilastopiikin. Jos vain joku tai osa listauksen tapauksista on sarjamurhaajan tekosia, se muuttaa tilastoa vähän suotuisammaksi sarjamurhaajaspekulaatioiden kannalta, koska sarjamurhaajien tekemiä selvittämättömiä henkirikoksia ei olisi niin paljon.

Ovatko siis ainakin osa tapauksista samantyyppisten henkirikosten ryppäitä sinänsä, jotka selvittämättöminä tarjoavat mahdollisuuksia sarjamurhaajaspekulaatioille. Näitä aaltojahan on ollut, ja ratkenneina niiden tarkastelu pohjalta "kyseessä ei siis ollut sarjamurhaaja, vaikka siltä olisi aluksi voinut vaikuttaa" on keskusteluissa paljolti sivuutettu. Keskusteluissa huomio on keskittynyt sellaisiin tapauksiin, jotka ovat avoimia ja antavat siten tilaa sarjamurhaajaspekulaatioille. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet keskenään samantyyppisistä henkirikoksista koostuvat ratkenneet henkirikosryppäät, jotka avoimina tapauksina olisivat oivallista maaperää sarjamurhaajaspekulaatioille.

Nyt olen vähän eri mieltä tästä sarjamurhaajien menestyksekkyydestä Suomessa tuohon kirjoitukseeni perustuen. Suomessahan ei ole ollut ainakaan toisen maailmansodan jälkeen yhtään ainutta 15+ uhria tappanutta sarjamurhaajaa. Uhrimäärät ovat jääneet pieniksi. Suurin osa sarjamurhaajatyylisistä tekijöistä on jäänyt kiinni nopeasti ensimmäisen teon jälkeen. Listaamieni kiinnijäämättömienkin sarjamurhaajien uhrimäärät ovat jääneet aika pieniksi. Ja nämä tapaukset, joissa uhrimäärä jää pieneksi, ovat osoittautuneet kansainvälisellä tasolla kaikkein vaikeimmin ratkottaviksi henkirikoksi poliisin kannalta.
Jos Yhdysvalloista otetaan joku 500 000 asukkaan kaupunki samalta ajanjaksolta, niin vastaavantapaisia pienen uhrimäärän kiinnijäämättömiä sarjamurhaajia on huomattavasti enemmän, kuin viiden miljoonan asukkaan Suomessa.
Suomessa kiinnijääneitä sarjamurhaajia on ollut ainakin Ilkka Kivioja, Ensio Koivunen, Ismo Junni, Harri Leppinen ja Aino Nykopp-Koski.
Arvioisin näin, että yli yhden ihmisen tappaneiden sarjamurhaajien kiinnijäämisprosentti Suomessa on ollut jotain 30-50%. Tilannetta kuitenkin kaunistaa se, että kiinnijäämättömien uhrimäärät ovat matalia.

Olen yhdistellyt saman tekijän alle sellaiset teot, joissa aika, paikka, modus operandi ja signature kaikki osuvat yhteen. Kellarimurhaaja, oulunkylän sarjamurhaaja ja Järvenpään sarjamurhaaja ovat kaikki kokonaisuuksia, joihin kuuluvat teot voidaan yhdistää kaikilla sarjamurhaajaa arvioivilla kriteereillä yhteen.
Uskon, että yksi syy näiden tekijöiden kiinnijäämättömyyteen on ollut poliisin kyvyttömyys tutkia tekoja yhtenä kokonaisuutena ja profiloida tekijää tuon kokonaisuuden pohjalta. Yksittäisen teon selvittäminen on, kuten todettua, paljon vaikeampaa, kuin useamman teon kokonaisuuden selvittäminen.
Joku FBI tutkisi näitä automaattisesti sarjamurhina.

dazu kirjoitti: Suurin osa sarjamurhaajatyylisistä tekijöistä on jäänyt kiinni nopeasti ensimmäisen teon jälkeen.

Ketä he ovat olleet?

dazu kirjoitti:Suomessa kiinnijääneitä sarjamurhaajia on ollut ainakin Ilkka Kivioja, Ensio Koivunen, Ismo Junni, Harri Leppinen ja Aino Nykopp-Koski.

Kyllä. Tosin Nykopp-Koskella ei ole tekemistä listan rikostyypin kanssa, ja Junnikin on vähän siinä ja siinä (aina henk. koht. juttuja motiivina). Peilasin tilastoa samantyyppisiin rikoksiin, joita on listassasi, en insuliinisurmiin yms, ja tein haarukointia siltä pohjalta.

dazu kirjoitti:Arvioisin näin, että yli yhden ihmisen tappaneiden sarjamurhaajien kiinnijäämisprosentti Suomessa on ollut jotain 30-50%. Tilannetta kuitenkin kaunistaa se, että kiinnijäämättömien uhrimäärät ovat matalia.

Olen edelleen kiinnostunut, keitä he ovat. Näissä yhden tekijän jutuissa on usein runsaasti varaa tulkinnalle. Ja miksi niin moni on lopettanut? Vankilassa kuolleet tai heti vankilan jälkeen muuttaneet ulkomaille? Tarkistan kantani, jos uutta ilmenee!

dazu kirjoitti:Olen yhdistellyt saman tekijän alle sellaiset teot, joissa aika, paikka, modus operandi ja signature kaikki osuvat yhteen. Kellarimurhaaja, oulunkylän sarjamurhaaja ja Järvenpään sarjamurhaaja ovat kaikki kokonaisuuksia, joihin kuuluvat teot voidaan yhdistää kaikilla sarjamurhaajaa arvioivilla kriteereillä yhteen.

Mutta sivuutatko ne henkirikosryppäät, joissa operandit ja muut päppänpäät mätsäävät niin haluttaessa, mutta jotka ovat ratkenneet ilman sarjamurhaajaa? Eikö tuossa ole vaarana vähän valikoiva tutkinta? Valitaan otanta, joka vastaa tutkijan hypoteesia, ja jätetään otannasta pois tapauksia, jotka saattaisivat olla ristiriidassa hypoteesin kanssa tai eivät tue sitä?

dazu kirjoitti:Joku FBI tutkisi näitä automaattisesti sarjamurhina.

Tästä olen aika samaa mieltä, mutta olisiko takana sarjamurhaaja, on eri juttu. Tai pikemmin, kuinka monessa on, jos on? Kaikenlaista kopioijaa ja muuta on joka asiassa. Eikä kopiointi ole aina tietoista. Sanoisin listauksen sisältävän 1-3 sarjamurhaajaa.

Tämä ei luultavasti tämän valmiimmaksi tule. Yksi juttu kuitenkin vielä. Listauksen tapauksista on poliisi spekuloinut sarjamurhaajaa tiettävästi vain Järvenpään tapauksessa (spekuloi sitä takavuosina). Miksi poliisi ei olisi spekunnut sarjamurhaajalla muissa tapauksissa, jos se olisi ollut pitänyt sarjamurhaajaa varteenotettavana?

Eikö olekin aika paljon luultu, että ilman kaikkia poliisin hallussa olevia tietoja pystyisi julkisten tietojen perusteella täältä käsin kunnolla päättelemään, onko jonkin valitun rikostapauskokonaisuuden takana sarjamurhaaja, jos poliisikaan ei kaikella ammattitaidollaan ja tiedoillaan ole samaan tulkintaan päätynyt? Eli amatööri pystyisi poliisin julkisuuteen antamien tietojen pohjalta arvioimaan, että useissa sellaisissa tapauksissa olisi kyse sarjamurhaajasta, joiden yhteydessä poliisi ei ole päätynyt vastaavaan arvioon. Kävelemään siis ruudun takaa kaiken poliisin ammattitaidon ja tutkintamateriaalin yli.

Entäpä jos poliisilla onkin tapauksissa hallussaan sellaista materiaalia, jonka pohjalta se pystyy arvioimaan, että kyseessä ei ole sarjamurhaaja? Suomen poliisi ei taida olla sarjamurhaaja-asiantuntemuksen kärkeä, mutta kyllä silti iso painoarvo on sillä, että poliisi ei pidä useimpia listauksen tapauksia sarjamurhaajan tekosina. On viitannut/maininnut useamman tapauksen kohdalla, että tapaukset eivät liity toisiinsa. Eivät Suomenkaan rikostutkijat ihan pösilöitä ole.

Speku hyvää ja hommien hyväksi, siinä ei mitään.

miesasiamies kirjoitti:Ketä he ovat olleet?

En muista tekijöiden nimiä ulkoa. Henkirikosten uhrien nimet muistan ulkoa, mutta tekijöille ei ole muistissa tilaa. Koitan katsoa, löydänkö muutaman nimen tähän hätään. Jalo Eetu Seppänen löytyy muististani. Jos Seppänen ei ole kellarimurhien tekijä, niin oli ainakin erittäin potentiaalinen sarjamurhaaja. Seppäsen tekemä henkirikos oli sarjamurhaajan käsialaa, vaikka kuinka haluttaisiin uskoa miehen selitykset "vahingosta".
Noniin, sieltä löytyi ekana Vesa-Petteri Mustonen, joka tappoi satunnaisen baarista yksin jalkaisin yöllä kotiin palanneen naisen. Vuosi oli 2000 ja paikkana Joensuu. Selvä sarjamurhaajatyylinen henkirikos. Lisää olisi tullut, mikäli ei olisi jäänyt kiinni.
Sitten somalialainen Abdiqadir Osman Hussein oli täysin päivänselvä sarjamurhaaja, mutta miehen toiminta pystyttiin estämään ekan henkirikoksen jälkeen. Karkotetaan elinkautisen jälkeen Somaliaan.
Sitten oli tietysti tämä paloittelusurmaaja Ceeli, jonka Doctor Lecter tässä aikaisemmin juuri mainitsi. Tappoi Helena Korlinin 70-luvun lopulla. Oli erittäin potentiaalinen sarjamurhaaja.
Pekka Kautto hyökkäsi 70-luvulla useammankin naisen kimppuun Porvoossa ennen, kuin pisti yhden kylmäksi. Aika selvä sarjamurhaajan alku oli kyseessä.
Nyt en sitten pääsekään pidemmälle, kun hejacin lista kadonneista ja surmatuista naisista ei ole enää olemassa. Mutta onhan näitä ollut. Yksihän oli joku sellainen, että jeppe veteli puukolla jonkun naisen kylmäksi, jonka kohtasi polulla jossain metsikössä.
Väittäisin, että 80-luvulla ja 90-luvulla olis ollut jotain kourallinen näitä tapauksia. Tekijä oli yleensä joku aika nuori moniongelmainen mies.
Sitten oli nämä Tuusulan puukotukset. Ensin se 2008 kesällä ollut tapaus, kun 18-vuotias tappoi 14-vuotiaan koripallokentälle ja sitten tämä viime marraskuun sekoaminen, missä oli tekijänä tämä Riku Gavrilov.

miesasiamies kirjoitti:Kyllä. Tosin Nykopp-Koskella ei ole tekemistä listan rikostyypin kanssa, ja Junnikin on vähän siinä ja siinä (aina henk. koht. juttuja motiivina). Peilasin tilastoa samantyyppisiin rikoksiin, joita on listassasi, en insuliinisurmiin yms, ja tein haarukointia siltä pohjalta.

Nykopp-Koski on niin selvä sarjamurhaaja, kuin olla ja voi. Naissarjamurhaajat toimivat juurikin yleensä, kuten tämä tantta. Motiivina vallankäyttö ja kontrolli, heikompien tappaminen ja näistä mahdollisesti saatu seksuaalinen nautinto. Ehkä jopa Suomen tyypillisin sarjamurhaaja.
Junni sen sijaan on vähän siinä ja siinä, että on sarjamurhaaja, vai ei. Motiivit olivat aika henkilökohtaisia, eikä ollut mitään seksuaalista motiivia. Motiivi on kuitenkin ollut joku todella kiero ja kaveri keräsi uhreiltaan hampaita voitonmerkeiksi.

miesasiamies kirjoitti:Näissä yhden tekijän jutuissa on usein runsaasti varaa tulkinnalle. Ja miksi niin moni on lopettanut? Vankilassa kuolleet tai heti vankilan jälkeen muuttaneet ulkomaille? Tarkistan kantani, jos uutta ilmenee!

Näitä lopettamisiahan on ihmetelty Amerikassakin. Aikaisemmin, joskus 80-luvulla ajateltiin vielä, että nämä tämän tyyppiset tekijät eivät pysty itse lopettamaan tappamista, kun ovat pari-kolme ihmistä tappaneet. Aika moni kuitenkin näyttäisi lopettaneen juuri ihan alkuvaiheessa ja selvinneen juuri sen takia jäämättä kiinni teoistaan.
Sarjamurhaajahan voi lopettaa vaikka siksi, että aloittaa seurustelusuhteen ja muuttaa sittemmin kumppanin kanssa yhteen. Tuo suhde vie tekijän keskittymisen pois tappamisesta, eikä oikein aikaa ja mahdollisuuksiakaan tappamiseen enää ole. Tämähän on paljastunut monen sarjan katkeamisen syyksi, kun näitä vanhojen sarjojen tekijöitä on jäänyt kiinni Yhdysvalloissa.
Aika usein tappaminen on alkanut, kun vanha muija on jättänyt ja tappaminen on loppunut, kun on löytynyt uusi muija.
Vankilaan joutuminen on myös aika yleinen syy sarjan katkeamiselle.

miesasiamies kirjoitti:Mutta sivuutatko ne henkirikosryppäät, joissa operandit ja muut päppänpäät mätsäävät niin haluttaessa, mutta jotka ovat ratkenneet ilman sarjamurhaajaa? Eikö tuossa ole vaarana vähän valikoiva tutkinta? Valitaan otanta, joka vastaa tutkijan hypoteesia, ja jätetään otannasta pois tapauksia, jotka saattaisivat olla ristiriidassa hypoteesin kanssa tai eivät tue sitä?

Helsingissä ja Uudellamaallahan oli yksi jättimäinen rypäs tuolta 60-luvun alusta 90-luvun puoleen väliin. Katselin siitä, että mitkä teot voitaisiin varmasti, tai erittäin todennäköisesti yhdistää yhteen tekijään ja jätin muut ulkopuolelle.
Onhan se silti mahdollista, että tällainen oulunkylän sarjamurhaaja olisi tappanut vaikka viisi naista, mutta ne muut teot ovat vain hieman erilaisia tekotavoiltaan ja tapahtuneet vähän eri paikoissa, enkä ole siksi niitä tuohon yhdistänyt.

miesasiamies kirjoitti:Tämä ei luultavasti tämän valmiimmaksi tule. Yksi juttu kuitenkin vielä. Listauksen tapauksista on poliisi spekuloinut sarjamurhaajaa tiettävästi vain Järvenpään tapauksessa (spekuloi sitä takavuosina). Miksi poliisi ei olisi spekunnut sarjamurhaajalla muissa tapauksissa, jos se olisi ollut pitänyt sarjamurhaajaa varteenotettavana?

Eikö olekin aika paljon luultu, että ilman kaikkia poliisin hallussa olevia tietoja pystyisi julkisten tietojen perusteella täältä käsin kunnolla päättelemään, onko jonkin valitun rikostapauskokonaisuuden takana sarjamurhaaja, jos poliisikaan ei kaikella ammattitaidollaan ja tiedoillaan ole samaan tulkintaan päätynyt? Eli amatööri pystyisi poliisin julkisuuteen antamien tietojen pohjalta arvioimaan, että useissa sellaisissa tapauksissa olisi kyse sarjamurhaajasta, joiden yhteydessä poliisi ei ole päätynyt vastaavaan arvioon. Kävelemään siis ruudun takaa kaiken poliisin ammattitaidon ja tutkintamateriaalin yli.

Entäpä jos poliisilla onkin tapauksissa hallussaan sellaista materiaalia, jonka pohjalta se pystyy arvioimaan, että kyseessä ei ole sarjamurhaaja? Suomen poliisi ei taida olla sarjamurhaaja-asiantuntemuksen kärkeä, mutta kyllä silti iso painoarvo on sillä, että poliisi ei pidä useimpia listauksen tapauksia sarjamurhaajan tekosina. On viitannut/maininnut useamman tapauksen kohdalla, että tapaukset eivät liity toisiinsa. Eivät Suomenkaan rikostutkijat ihan pösilöitä ole.

Speku hyvää ja hommien hyväksi, siinä ei mitään.

Esim. Susanne Lindholmin tapauksessa poliisi tutki itsepintaisesti hamaan loppuun asti sellaisella tutkintalinjalla, että tekijä oli joku Lindholmin tuttu. DNA:t tuhottiin...
Jos DNA oltaisiin otettu talteen, niin meillä olisi käsissä todisteet siitä, että Lindholmin murhan tekijä olisi sama, kuin Kekkosen ja Ketolan murhien tekijä ja, että kyseessä olisi sarjamurhaaja.
Sama homma on, että Argillanderin ja Poussun tapaukset pystyttäisiin yhdistämään toisiinsa.
DNA:n tuhoutuminen on vienyt aika pitkälti mahdollisuuden näiden tapausten ratkaisemiselta.
Lindholmin keissin jälkeen kesti muutenkin sen neljä vuotta ennen, kuin seuraava kellarimurha tuli.
Luulen, että Argillanderin ja Poussun tapauksia ovat jotkut poliisit ehkä yhdistelleetkin toisiinsa, mutta sekin on mennyt silloin niin, että Argillanderin surmaajaksi on epäilty jotain tuttua miestä ja Poussun surmaajaksi ehkä jotain koditonta alkoholistia.
Nuo 70-luvun ja 80-luvun alun poliisit eivät ole tienneet DNA:sta, eivätkä sarjamurhaajista paljon mitään.

dazu kirjoitti: Nyt en sitten pääsekään pidemmälle, kun hejacin lista kadonneista ja surmatuista naisista ei ole enää olemassa. Mutta onhan näitä ollut. Yksihän oli joku sellainen, että jeppe veteli puukolla jonkun naisen kylmäksi, jonka kohtasi polulla jossain metsikössä.

Kyllä se kokoamani lista on Hejacissa, mutta taitaa olla siellä jäsenten puolella, jota ei kaikki pysty lukemaan - en itsekään. Minulla on itselläni se kyllä. Jossain vaiheessa päivitinkin sitä ja siinä on n. 160 surmattua ja/tai kadonnutta naista. Kyllä siitä minulta tietoja saa, jos haluaa. Hyvä vaan, jos on jotain käyttöä sillä. Murhainfoon en sitä ole koskaan pannut, koska aikanaan kokosin sen Hejacia varten, tosin silloin siinä oli muistini mukaan vain n.100 tapausta. Viime aikoina en ole jaksanut enää perehtyä koko listaan.

Ailar, se sun lista oli erittäin hyvin koottu ja mielestäni sillä olisi paljon käyttöä myös minfossa, joten laita täällä julkaisu uudestaan harkintaan ja syitähän löytyy, kuten tiedät.

Kiitos kehuista, John Doe!
Tätä lista-asiaa oli Härkä käsitellyt Hejacissa ja kirjoitin sinne vastineen asiasta:
http://www.hejac.com/forum/viewtopic.ph ... 725#p20725

John Doe kirjoitti:Ailar, se sun lista oli erittäin hyvin koottu ja mielestäni sillä olisi paljon käyttöä myös minfossa, joten laita täällä julkaisu uudestaan harkintaan ja syitähän löytyy, kuten tiedät.

Tämä ei millään tavalla liity Järvenpään sarjamurhaaja- keskusteluun, mutta koska asia on tuotu tässä yhteydessä jo useampaan kertaan esille, niin kommentoin lyhyesti.

Ailarin laatima listaus surmatuista ja kadonneista naisista herätti aikanaan suurta kunnioitusta ja ihailua.Itse en siihen olisi pystynyt.

Olen jo kauan sitten tulostanut itselleni kaikki mielenkiintoiset Murhainfossa/ Hejacissa julkaistut yhteenvedonomaiset henkirikosketjut( ja älkää kuvitelko, että Ulvila olisi niissä mukana!), kuten esim. Poliisisurmat Suomessa, Alaikäisten tekemiä henkirikoksia, 100 miehiin kohdistunutta selvitettyä henkirikosta, Wanhoja rikostapauksia Suomessa jne.Näin ne ovat aina tarpeen vaatiessa nopeasti löydettävissä,eikä tarvitse tuskailla hakusanojen kanssa.Esimerkiksi täällä esille tullut "Ailarin lista" käsittää tulostettuna n. 30.sivua painavaa ja ensiluokkaista tekstiä.

Ailarin tekemä yhteenveto alkaa 1950- luvulta. Haluaisin tuoda esille vanhemman, Sippolassa 1938 tapahtuneen kammottavan verityön.Pirtutrokari surmasi kolme naista,haavoitti yhtä ja ampui sitten paikalle hälytetyn poliisimiehen ja lopuksi itsensä.Tästä on surulaulukin olemassa.

En ole onnistunut löytämään ketjua tästä tragediasta sen paremmin Minfon kuin Hejacinkaan puolelta, joten se on sitten itse tehtävä.

Minäkin laitoin pöljyyksissäni linkin keskusteluun, mutta eihän sitä pääse näkemään, jos ei pääse näkemään listaakaan.
Mutta asia siis on niin, että listan luku vaatii kirjautumista Hejaciin. En itse aikanaan päässyt siihen käsiksi luullakseni siksi, että en ollut joko kirjautunut palstalle tai sitten yritin löytää sitä bannini aikana.
Nyt pikavilkaisulla katsoin, että oli Hejacin listassakin 160 tapausta.
Itselläni oleva lista on hieman muuttanut muotoaan tuosta nykyisin. En kaikkia listaan tekemiäni muutoksia muista näin äkkiseltään, mutta etsin ainakin päivämääriin viikonpäivät, koska vertailin itsekseni, minä viikonpäivinä surmat ja katoamiset ovat tapahtuneet. Ehkä joskus päivitän tekemäni muutokset siihen.
En pysty kauaa olemaan koneella yhtämittaisesti silmäsairaudestani johtuen, mutta katsellaan (ellei sokeaksi tulla), jos tilanne paranisi.
Korostan nyt kuitenkin, ettei Hejacin ylläpito ole mitään väärää asiassa tehnyt, jos jollekin jäi sellainen käsitys.

Itse asiasta: Dazun teoria/vertailu mahdollisista sarjamurhaajista on mielenkiintoinen. Olen joskus yrittänyt samaa. Vertailin eri henkirikoksia eri puolilta: yhdistääkö tapauksia uhrien taustat, surma-ajankohdat (vuodet, vuodenajat, viikonpäivät), surmapaikat (paikkakunnat ja tarkat paikat (kellarit, maastot jne.), tekotavat ym. Kyllähän niistä mielenkiintoisia kokonaisuuksia sai kehiteltyä.

Kiitokset paccasucolle runsaista kiitoksista!

Kaivoin esiin hallussani olevan Ailarin tekemän listan ja kävin sitä läpi. Sain yhteensä 22. hittiä potentiaalisista sarjamurhaajista, jotka ovat jääneet ekan henkirikoksen jälkeen kiinni, joita en vielä tässä ketjussa maininnut. Tapaukset olleet enimmäkseen 70-luvulla ja 80-luvulla.
Eli onhan näitä yhden henkirikoksen tehneitä potentiaalisia sarjamurhaajia ollut Suomessa vaikka millä mitalla.

Tässä ekan henkirikoksen jälkeen kiinnijääneiden potentiaalisten sarjamurhaajien uhrien nimet:

01. Sinikka Orvokki Laaksonen
02. Raija Anneli Rosti
03. Maire Sinikka Kaketti
04. Ulla Eeva-Liisa Sandell
05. Hilkka Myllymäki
06. Kirsti Louto
07. Heli Orvokki Hyytiäinen
08. Merja Tuppurainen
09. Ritva Anneli Ojala
10. Lisbeth Linnea Fochsell
11. Keijuliisa Hannele Laru
12. Eila Marjatta Iisakas
13. Sari Marianne Toivanen
14. Maire Marjatta Ekman
15. Tuulikki Myllysaari
16. Satu Nikkanen
17. Mirva Susanna Penttinen
18. Piia Talaskare
19. Nina Svartsjö
20. Anne Hintsala
21. Mari Anneli Saarainen
22. Sanna Immonen

Sitten tuohon päälle tulee mieleen vielä pari aika tuoretta tapausta Tampereelta: viime vuosikymmenen lopulla joku kuristi Ale Pubista tapaansa naisen. Sitten oli se, joka kuristi helsinkiläisen naisen ja, jonka asunnosta löytyi kymmeniä videoituja raiskauksia ja, jota poliisi tutki mahdollisista yhteyksistä selvittämättömiin katoamisiin.

Olen myös miettinyt mahdollisuutta linkittää näitä naisiin kohdistuneita murhia myös naisen tekemäksi. Tietyt seikat mitkä on tullut ilmi täälläkin jo,tukee ajatustani siitä että nainen ei tekisi näin. Kellarisurmat luen mahdollisiksi surmiksi mitkä voisi linkittää saman tekijän alle.

Ainoastaan se puhuu puolesta että "luottamus" auton nousemiseen tuntuu luontevalta juurikin naisen ajamaan/kyyditsemään autoon. Täällä on keskusteltu siitä kuitenkin Hellu on noussut miehen autoon.

Hellun mies bongasi Järvenpään asemalta ja tarjosi kyydin Riihimäelle.
Hellu ei tainnut kertoa, ehdotteliko mies hänelle seksiä. Mies oli pyytänyt jäämään yöksi hänen seurakseen, minkä ehdotuksen Hellu oli torpannut.
Mutta - yrittivätkö he harrastaa seksiä? Ehdottiko mies sellaista? Lähentelikö hän?
Jos yrittivät, johtiko yritys siihen, että mies raivostui esim. jostakin Hellun sanomasta, omasta kykenemättömyydestään tms.?
Vai oliko miehellä siis vain ja ainoastaan tarkoitus tappaa nainen? Entä, jos Hellu olisi suostunut jäämään yöksi miehen seuraan? Olisiko mies aamulla ajanut hänet Riihimäelle?
Miksi Hellu lähti asemalta tuikituntemattoman kyytiin? Olihan hän kännissä, mutta ei ilmeisesti kovinkaan jurrissa, koska kykeni pakenemaan miestä. Eikö Hellun mielessä käynyt kysymys: Miksi mies ylipäätään liikkuu asemalla, hänellähän oli oma auto?
Oliko lopulta niin, että mies pillereiden ja viinan avulla houkutteli Hellun autoon, mutta tämä ei kehdannut sitä tunnustaa?
Kuinka kauan Hellu lopulta oli miehen seurassa? Mieshän oli mennyt "kuselle" omien sanojensa mukaan ja Hellu tunsi samaa tarvetta eli Hellu ei suinkaan rynninyt pakoon heti, kun autosta ulos pääsi. Hän ryhtyi pissalle ja sitten tulikin jo teräaseesta päähän.

Tuula Lukkariselle ei tiettävästi tehty seksuaalista väkivaltaa.
Tuula oli tilapäisesti potilaana Kellokosken sairaalassa Järvenpäässä. Epäilys oli, että Tuula olisi käyttänyt lääkkeitä väärin.
Hän lähti sairaalasta klo 8.30.
Matkan tarkoitus oli mennä Tuusulan Hyrylään huoltajuussopimusta tekemään.
Järvenpäässä hänet nähtiin klo 9 aikaan.
Tämän jälkeen havainnot epävarmoja.
Lähtikö Tuula viinakaupalta joko Järvenpään linja-auto- tai juna-asemalle. Oliko saalistaja jälleen juna-aseman liepeillä? Houkutteliko hän Tuulan pillereiden ja viinan avulla, kuten mahdollisesti Hellunkin?

Hellu siis asui Riihimäellä. Niin asui Maarit Haantiekin. Hänet nähtiin viimeksi Järvenpäässä ravintola Zapatan edustalla, minne häntä ei oltu huolittu sisään.
Lähtikö Maarit Järvenpään asemalle, jossa mahdollinen saalistaja etsi naisia?
Houkutteliko mies hänet viinan avulla autoonsa, kun Maaritia varmasti ketutti, että ravintolaillan suunnitelmat olivat menneet pieleen? Käyttikö Maarit pillereitä?
Kävikö Maarit itse lainkaan Hyvinkäällä, vai ajautuiko laukku sinne muuta kautta?

Yhdistääkö Järvenpään asema kaikki kolme tapausta?
Onko miehellä ollut joku yhteys asemaan vai onko se ollut vain luonnollinen iskupaikka?
Yleensä sanotaan, että surmaaja löytyy n. 30 km:n päästä tekopaikasta. Tokihan voi olla, että miehellä on ollut joku muukin yhteys saalistusalueeseen; mökki, vanhemmat, ex-vaimo lapsineen tms.
Teoilla ei ole loogista ajallista yhteyttä, vaan ne ovat tapahtuneet satunnaisesti noina vuosina ja vuosi 1992 "jäi väliin". Oliko mies silloin hoidossa, vankilassa tms.? Vai yrittikö hän tuolloinkin, mutta epäonnistui?
Tapauksilla on eroa. Miehellä olisi ollut mahdollisuus surmata Hellu. Olisi vaikka kaatanut maahan ja surmannut siihen. Lukkarinen taas jätettiin löydettäväksi. Haantiestä ei ole mitään tietoa.

Voin olla ihan väärässä, mutta miten nämä mahdolliset sarjamurhaajat (kellarisurmat jne) on päässeet kuin koira veräjästä? Eikö fyysisiä todisteita ole otettu talteen, onko jäljet sotkettu tarkoituksella eli onko tekijä itse poliisi tai muussa asemassa, että pystyisi siten hävittämään ja/tai salaamaan tietoja, vaikkapa suojellakseen jota kuta. Vai onko tekijät ammatti-ihmisiä itsekin.

Pakko jäädä aina teko- tai löytöpaikalle jotain, josta ottaa näyte ja analysoida myöhemminkin. Jokin näissä mättää, tämä on tietenkin mutu.

Miten silloin ne Sari-surmat pystyttiin osoittamaan saman tekijän tekemiksi, samoin ns hiekkakuoppatapaukset, mutta ei kellarisurmia, saati Järvenpään juttua?