Tulilahti 1959 (ketju 2)

[Laasti]

Olikohan se nyt niin, että tämä kihlapari puhui tuntemattomasta miehestä leirintäalueen tietämissä ja Holmström lisäsi tähän omat puheensa "kookkaasta miehestä", joka vielä näytti tuntevan leirintäalueen maaston. Koko miestä tuskin on ollut olemassakaan.

[paccasucco]

"Tuntemattoman pitkän miehen" näki ainoastaan Holmström - tai väitti nähneensä. Pariskunta ei tällaisesta maininnut mitään.

Siis mitä? Eila Koistinen ja Olavi Puustinen oli tämä pariskunta, joka kertoi nähneensä tuntemattoman miehen leirintäalueen pysäköintialueella klo 22 aikoihin. Tämä tieto kerrotaan useissakin lähteissä.

Olet Ailar aivan oikeassa,kuten yleensäkin.

Väinö Olavi Puustinen ja Eila Annikki Koistinen todellakin näkivät murhailtana Tulilahden näköalapaikalta aivan lähietäisyydeltä ohikulkeneen pitkähkön miehen, joka oli kummallekin tuntematon.Hän ei ollut Runar Holmström, jonka pituudeksi on ilmoitettu n.164 cm.
Myös Holmström itse, silloin kun ylipäätään myönsi olleensa Tulilahden rannassa mainittuna ajankohtana(huom! Runarin kertomukset vaihtelivat!) väitti nähneensä alueella samanaikaisesti liikkuneen pitkän, tukevahkon miehen.

Vaikka tällaisia havaintoja oli, niin en usko niiden olevan millään tavalla kytköksissä Tulilahden varsinaiseen murhatyöntekijään.Yhtä vähämerkityksisinä pidän helsinkiläisen Elina Haaviston todistuksia.Jos näin tahdomme asian nähdä, niin vaihtoehdot käyvät aika vähiin...huom! kryptinen viittaus Runarin puukon jättämiin vuolujälkiin..

[Korpisoturi]

Arvaukseni:

Ruuskanen ja Pelkonen näkivät tytöt Heinäveden keskustassa päivällä. He saivat tietää tai aavistivat että tyttöjen olisi pakko olla yötä leirintäalueella, koska muutakaan majoituspaikkaa ei niillä seuduilla ollut. Toisen pojan isällä oli vene, jolla he menisivät katsomaan tyttöjä illalla. Päristellä prätkällä paikalle vai lipua coolisti moottoriveneellä? Miettikää itse kumman olisitte valinneet.. Maihin tultua R kävi kusella. Hmm, että miksiköhän kävi kusella heti rantauduttua? Jokainen joka on joskus ryypännyt vesillä tietää mitä tapahtuu kun kokka osuu maahan.
Tapahtumat jatkuvat tismalleen siten kuin pojat ovat kuulusteluissa kertoneet, sillä pojat ovat sopineet kertovansa tapahtumat juuri niin kuin ne menivät siihen asti kunnes väkisinmakaamisyrityksen laukaisemat tapahtumat alkoivat.

Pojat ovat kännissä, Ruuskanen enemmin. Yrittävät liehitellä tyttöjä (naisia) ja tytöt tavallaan pitävätkin siitä sillä se oli heille ennen tätä lomareissua jokseenkin harvinaista herkkua. He eivät kuitenkaan halunneet antautua millekään teinipojille. N on ollut taatusti todella ujo, sillä niin hyvännäköinen nainen ei olisi muutoin ollut 21 vuotiaana ilman poikaystävää, ei edes vuonna 1959.
Pienen vastaantulemisen R tulkitsee antautumieksi. Tämä johtaa siihen että kiiman hetkellä torjutuksi tuleminen, känni, fyysinen vastaanpaneminen (avokämmenen lyönti tai muu) saa aikaan impulssin, joka johtaa lopulta väkisinmakaamisyritykseen (tai onnistumiseen (puolilöysällä siittimellä penetroituminen ei vielä defloroi hymeniä)) sekä tappoon.


Pelkonen on tapahtuneen aikana todennäköisesti ollut jo esim veneellä tai hieman kauempana, sillä Pakkanen on surmattu tapahtumapaikan ympäristöstä löytyneellä kivellä, R.n toimesta.
Pojat tajuavat mitä on tapahtunut; alkaa jälkien hermostunut peittely. Lapio joko oli jo telttapaikan läheisyydessä tai sitten pojat tai toinen pojista hakivat sen Lyytikäisten hiekkakasalta. Jos Lyytikäiset olivat ns. aikamiespoikia niin sormi osoittaisi helpommin heitä kuin tuokkospoikia (jotka olivat vielä teinejä ja sillä tavoin vielä seksuaalisesti turhautumattomia, ainoastaan kokeilunhaluisia niin kuin muutkin teinipojat), mutta koska lapiota ei piilotettu veteen tai tuotu hiekkakasaan takaisin, niin uskon että juuri tästä syystä tekijöinä olivat Tuokkospojat (R ja P). Jos hautaat tapporuumiit oman kotipihasi lapiolla, niin piilotatko sen surmapaikan läheisyyteen sammaliin? Miksi ihmeessä tekisit niin?
Kun jäljet on siivottu ja tavarat piilotettu niiin Tuokkospojat vielä veistävät tuokkosiin väärät nimikirjaimet hämätäkseen tutkijoita. Huom, mikään kiire ei heillä tässä vaiheessa ollut, sillä tappohetkien nopeita voihkaisuja lukuun ottamatta ei alueelta kuulunut mitään sellaista ääntä lähipiiriin, joka olisi herättänyt huomiota muissa mahdollisesti lähistöllä olevissa.

Vaihtoehtoisesti R kävi veistämässä feikkinimet tuohilippoihin silloin kun hän kävi leiripaikalla myöhemmin (seuraavana tai sitä seuraavana päivänä), omien sanojen mukaan hakemassa vaivalla tehtyjä tuokkosia "ylpeiltä kaupunkilaistytöiltä".

Tapahtuman jälkeen Tuokkospojat ajavat kotisatamaan ja ovat kuin mitään ei olisi tapatunutkaan. Varaavat ropsisavotan lähiviikoille. Aikamoinen yhteensattuma että menevät metsähommiin yhdessä ja menivät tyttöjen leiripaikallekin yhdessä. Varsinaisia bestiksiä siis.
Tietysti tajuavat lopulta että heidän menonsa leiripaikalle, heidän poistumisensa yms. on voinut joku ulkopuolinen nähdä, joten päättävät sitten kertoa poliisille oman viattoman versionsa. Version siihen asti kun moottori muka käynnistetään kotiinpaluuta varten (N makaa hengettömänä R.n väkivallan seurauksena ja tapahtumat alkavat vyöryä).

Harmi, että entisaikoina ei oikein ilmeisesti pudetty mahdollisena, että teini kykenisi murhaan. Luulenpa, että Bodomkin olisi jo ratkennut.

[Ailar]

Hyvä kirjoitus Korpisoturilta.
Korostaisin vielä, että 18- ja 21-vuotiaat tuokkoset eivät enää ihan teinejä olleet. Nykykäsityksen valossa molemmat täysi-ikäisyyden saavuttaneita, joskin tuolloin täysi-ikäisyyden raja oli eri eli 21 vuotta.

[Laasti]

Elina Haaviston todistus tästä mieskaksikosta on sikäli merkittävä, ettei se mene samaan kastiin näiden niin sanottujen yllätystodistajien kanssa. Lisäksi Haavisto antoi lausuntonsa Helsingin poliisiin elokuussa ennen kuin tyttöjen suohauta paljastui Heinävedellä. Poliisikin oli vielä tuossa vaiheessa melko varma, että tekijöitä oli useampi. Kihlaparin todistus "tuntemattomasta mopedimiehestä" toi tutkintaan uuden näkökulman, mutta sitä oikeaa mopedimiestä ei tavoitettu, mikäli häntä edes oli olemassa. Haaviston lausunto ei puolestaan johtanut mihinkään, kun Holmströmiä alettiin syyttää Tulilahden kaksoismurhasta.

[paccasucco]

Hyvä kirjoitus Korpisoturilta.

Ainakin siinä mielessä, että Ailar ei millään tunnu hyväksyvän sitä kaikkein todennäköisintä vaihtoehtoa, että juuri Runar Holmström oli Tulilahden murhamies.

Muistutan vielä, että Runar määrättiin mielentilatutkimukseen.Tällaista päätöstä ei todellakaan ole voitu tehdä ihan heiveröisistä syistä.

[Kunto Kalpa]

Hyvä kirjoitus Korpisoturilta.

Ainakin siinä mielessä, että Ailar ei millään tunnu hyväksyvän sitä kaikkein todennäköisintä vaihtoehtoa, että juuri Runar Holmström oli Tulilahden murhamies.

Muistutan vielä, että Runar määrättiin mielentilatutkimukseen.Tällaista päätöstä ei todellakaan ole voitu tehdä ihan heiveröisistä syistä.

Eikö kaikkein todennäköisin vaihtoehto Runarin kohdalla ole se, että hän oli murhien tapahtuessa Munsalassa?

En myöskään näe mielentilatutkimukseen lähettämisessä mitään syyllisyyteen viittaavaa. Kaikki syyllisyyteen viittaava tuotiin kyllä todisteeksi oikeuteen.

[L'amourha]

Tuohon aikaanhan asioita hoideltiin hieman eri tavoin kuin nykyään. Jokunen vuosi ennen Tulilahtea Kyllikki Saaren jutussa pääepäilty passitettiin alustavaan mielentilatutkimukseen ihan vaan tutkijoiden toimesta, tietty hommasivat siihen lääkärin lähetteen.
Muutenkin on aika kestämätöntä jos päätetään syyllinen sillä perusteella että onnistutaan saamaan epäiltyjen joukkoon joku jolla on mielenterveytensä kanssa ongelmia. Joko todellisia tai keksittyjä, perustuen vaikka siihen että nyt vaan sattuu poikkeamaan normeista.
Jos edelleen muistellaan Saaren tapausta niin tuolloinhan tuntui olevan määräävin seikka se että syyllinen on ilman muuta vieraspaikkakuntalainen. Tämä ajattelutapa siis tekopaikkakunnalla. Ja jos henkirikos oli Saaren tai Tulilahden tyttöjen tapainen, oletusarvona pidettiin helposti myös hulluutta. Runarin kohdalle kun saatiiin vieraspaikkakuntalaisuuden lisäksi vielä tuo mielentila niin siinähän olikin päivänselvä syyllinen.

[Korpisoturi]

Hyvä kirjoitus Korpisoturilta.

Ainakin siinä mielessä, että Ailar ei millään tunnu hyväksyvän sitä kaikkein todennäköisintä vaihtoehtoa, että juuri Runar Holmström oli Tulilahden murhamies.

Muistutan vielä, että Runar määrättiin mielentilatutkimukseen.Tällaista päätöstä ei todellakaan ole voitu tehdä ihan heiveröisistä syistä.

Runar ei ainakaan ole tekijä. Uskon jo edellä esittämääni tapahtumakulkuun. Jos se ei jostain syystä olisi oikea, niin tekijöitä oli joka tapauksessa 2, olivat paikkakuntalaisia sekä todennäköisesti tunsivat läheisen talon koiran.

Mielestäni wikipediassa on osuvasti kirjoitettu miksei Runar ole tekijä.

Wikipedia:

"Poliisi otti aluksi kiinni muutamia paikkakuntalaisia miehiä, kunnes epäilyt kohdistuivat yleisövihjeiden perusteella sekatyömies Runar Holmströmiin, joka pidätettiin kotoaan Munsalasta 6. marraskuuta. Monet silminnäkijät sanoivat mopolla liikkuneen tuntemattoman miehen seurailleen naisia jo kymmeniä kilometrejä ennen näiden saapumista Heinävedelle ja uskoivat miehen olleen juuri Holmström. Raskauttavimpana todisteena käytettiin Holmströmin hallusta löytynyttä Mora-puukkoa, jonka arvioitiin sopivan naisten haudan päälle pystytetyssä männyntaimessa olleisiin vuolujälkiin. Epäilyjä Holmströmin syyllisyydestä tuki viranomaisten mukaan myös se, että hän käyttäytyi hyvin levottomasti vietäessä rikospaikalle. Holmström tunnusti aluksi poliiseille liikkuneensa Heinävedellä ja tarkkailleensa naisia ja heidän seurassaan olleita poikia leirintäalueella, ja jatkaneensa matkaa Varkauteen. Holmström kiisti tunnustuksensa jälkeenpäin. Poliisin mukaan Holmström oli kertonut tunnustuksessaan yksityiskohtia, joita hän ei voinut tietää, ellei ollut itse paikalla. Hänen hallustaan löydetty varastettu ampuma-ase lisäsi epäilyjä; ase oli ladattu ja varmistamaton, joskaan siihen Holmström ei rohjennut tarttua, vaikka tekikin pidätettäessä väkivaltaista vastarintaa. Holmström onkin yksi Suomen viimeisistä pidätetyistä, joka tuotiin oikeuteen jalkarautoihin kytkettynä.

Jutussa ilmeni paljon myös Holmströmin syyttömyyttä puoltavia seikkoja. Holmström oli oikeakätinen ja taimen katkaisijan pääteltiin olleen vasenkätinen. Holmström oli pienikokoinen ja pituudeltaan vain 164-senttinen, joten oli vaikea uskoa, että hän olisi yksin jaksanut kantaa naisten ruumiit hankalassa maastossa suoalueelle, haudannut ruumiit maastoon ja vielä peittänyt ne hyvin. Uhrien hautaamiseen käytetty lapio oli noudettu muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan maatalon pihalta, mutta talon ärhäkäs ja vieraita haukkuva koira oli ollut kyseisenä yönä hiljaa. Poliisi suoritti tapahtumien rekonstruoinnin, jossa tekijä selvisi hautaamisista ja tavaroiden kätkemisestä oletetussa ajassa, mutta tällöin tiedettiin ennalta, miten kätkemiset suoritetaan. Tutkimuksissa ilmeni, että tappaja ilmeisesti tunsi ennestään murhapaikan eli leirintäalueen maaston. Tämä seikka puolsi Holmströmin syyttömyyttä, sillä hän oli kotoisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Vaikka Holmströmin syyttömyyden puolesta puhui moni asia, oli hän kuitenkin käytännössä ainoa varteenotettava epäilty. Myöhemmin on selvinnyt, että niin jutun syyttäjä Viljo Laaksonen kuin oikeuden puheenjohtajakin uskoivat sittemmin Holmströmin syyttömyyteen.

Koska Tulilahden murhat muistuttivat tekotavaltaan kuusi vuotta aiemmin sattunutta Kyllikki Saaren murhaa, heräsivät epäilyt Runar Holmströmin mahdollisesta syyllisyydestä myös tähän rikokseen. Holmström oli kuitenkin todistettavasti ollut vankilassa Kyllikin katoamispäivänä.

Keväällä 1961, jolloin Holmström oli ollut telkien takana jo 1,5 vuotta, löydettiin Varkauden läheltä naisten alusvaatteita, jotka tutkimusten mukaan oli tuotu sinne samaisena keväänä. Puolustuksen mukaan tämä puolsi Holmströmin syyttömyyttä.

Oikeudenkäynti Heinävedellä oli suuri yleisötapahtuma. Jutun käsittely alkoi Hasumäen kansakoulussa Heinäveden kirkonkylässä 8. kesäkuuta 1960, kolme päivää Bodominjärven murhien jälkeen. Holmström hirtti itsensä pidätyssellissään lakanoistaan tekemäänsä köyteen 8. toukokuuta 1961 kesken oikeudenkäynnin, eikä hänen osallisuuttaan murhiin saatu koskaan selvitetyksi. Holmström oli yrittänyt itsemurhaa pidätysaikana kaksi kertaa aiemmin ja ensimmäisellä kerralla jättänyt jälkeensä viestin, jossa luki ”Olen syytön”. Hän oli yrittänyt riistää itseltään hengen ensin barbituraateilla, sitten tuntemattomaksi jääneellä myrkyllä.[3]

Holmströmiä olisi kuitenkin odottanut pakkolaitostuomio, vaikka murhasyyte olisikin jäänyt toteutumatta: 1960-luvulla vielä voimassa olleen lain mukaan hänen rikosrekisterinsä oli niin pitkä, että yksistään toteen näytetyt rikokset, erityisesti varastetun, ladatun ja varmistamattoman pistoolin hallussapito, olisivat vieneet hänen yhteisrangaistustensa määrän yli pakkolaitokseen eristämisrajan.lähde? Kaikki tuolloin vankilassa olleet pelkäsivät yli kaiken pakkolaitostuomiota. Sillä sanottiin olleen elävältä hautaamisen maine, joten Holmströmin itsemurha ei sinänsä ollut yllättävä.kenen mukaan?"

[Korpisoturi]

Tuohon aikaanhan asioita hoideltiin hieman eri tavoin kuin nykyään. Jokunen vuosi ennen Tulilahtea Kyllikki Saaren jutussa pääepäilty passitettiin alustavaan mielentilatutkimukseen ihan vaan tutkijoiden toimesta, tietty hommasivat siihen lääkärin lähetteen.
Muutenkin on aika kestämätöntä jos päätetään syyllinen sillä perusteella että onnistutaan saamaan epäiltyjen joukkoon joku jolla on mielenterveytensä kanssa ongelmia. Joko todellisia tai keksittyjä, perustuen vaikka siihen että nyt vaan sattuu poikkeamaan normeista.
Jos edelleen muistellaan Saaren tapausta niin tuolloinhan tuntui olevan määräävin seikka se että syyllinen on ilman muuta vieraspaikkakuntalainen. Tämä ajattelutapa siis tekopaikkakunnalla. Ja jos henkirikos oli Saaren tai Tulilahden tyttöjen tapainen, oletusarvona pidettiin helposti myös hulluutta. Runarin kohdalle kun saatiiin vieraspaikkakuntalaisuuden lisäksi vielä tuo mielentila niin siinähän olikin päivänselvä syyllinen.

Entisaikana, ehkäpä aidomman ja intensiivisemmän yhteisöllisyyden aikana? Helpommin havaittiin ulkopaikkakuntalaisia silloinkin kun heitä ei ollut. Uskoisin "ei kukaan meistä" -ajattelun suojaavan yhteisöä toimien kollektiivisena defenssinä pahuudelle yhteisön sisällä.

Harmi sinänsä, että Tulilahden ensitutkinta tehtiin yhtä heikosti kuin Ulvilan tapauksessa. Jos oltaisiin nopeammin päästy paikkakuntalainen tekijänä -olettamaan, uskon että juttu olisi selvinnyt.

[Laasti]

Tuohon aikaanhan asioita hoideltiin hieman eri tavoin kuin nykyään. Jokunen vuosi ennen Tulilahtea Kyllikki Saaren jutussa pääepäilty passitettiin alustavaan mielentilatutkimukseen ihan vaan tutkijoiden toimesta, tietty hommasivat siihen lääkärin lähetteen.
Muutenkin on aika kestämätöntä jos päätetään syyllinen sillä perusteella että onnistutaan saamaan epäiltyjen joukkoon joku jolla on mielenterveytensä kanssa ongelmia. Joko todellisia tai keksittyjä, perustuen vaikka siihen että nyt vaan sattuu poikkeamaan normeista..

Ei se nyt ihan noinkaan mennyt. Viranomaisilla oli kyllä muitakin syitä lähettää aikanaan pääepäilty mielentilatutkimukseen. Pääepäiltynä ollut mies mm. antoi ristiriitaisia lausuntoja, jotka sitten peruutti. Lisäksi hän oli osoittanut liiankin suurta kiinnostusta kylän naisia kohtaan. Mutta tämä ei nyt oikeastaan edes liity tähän tapaukseen.

[L'amourha]

Tuohon aikaanhan asioita hoideltiin hieman eri tavoin kuin nykyään. Jokunen vuosi ennen Tulilahtea Kyllikki Saaren jutussa pääepäilty passitettiin alustavaan mielentilatutkimukseen ihan vaan tutkijoiden toimesta, tietty hommasivat siihen lääkärin lähetteen.
Muutenkin on aika kestämätöntä jos päätetään syyllinen sillä perusteella että onnistutaan saamaan epäiltyjen joukkoon joku jolla on mielenterveytensä kanssa ongelmia. Joko todellisia tai keksittyjä, perustuen vaikka siihen että nyt vaan sattuu poikkeamaan normeista.
Jos edelleen muistellaan Saaren tapausta niin tuolloinhan tuntui olevan määräävin seikka se että syyllinen on ilman muuta vieraspaikkakuntalainen. Tämä ajattelutapa siis tekopaikkakunnalla. Ja jos henkirikos oli Saaren tai Tulilahden tyttöjen tapainen, oletusarvona pidettiin helposti myös hulluutta. Runarin kohdalle kun saatiiin vieraspaikkakuntalaisuuden lisäksi vielä tuo mielentila niin siinähän olikin päivänselvä syyllinen.

Entisaikana, ehkäpä aidomman ja intensiivisemmän yhteisöllisyyden aikana? Helpommin havaittiin ulkopaikkakuntalaisia silloinkin kun heitä ei ollut. Uskoisin "ei kukaan meistä" -ajattelun suojaavan yhteisöä toimien kollektiivisena defenssinä pahuudelle yhteisön sisällä.

Harmi sinänsä, että Tulilahden ensitutkinta tehtiin yhtä heikosti kuin Ulvilan tapauksessa. Jos oltaisiin nopeammin päästy paikkakuntalainen tekijänä -olettamaan, uskon että juttu olisi selvinnyt.

Tuo entisaikojen yhteisöllisyys pitää kyllä paikkansa. Esim Isojokiset pitivät kovasti Lehmusviidan puolta ja paheksuivat julkisesti poliisin häneen kohdistamia toimia, vaikkei hän mikään mallikansalainen ollutkaan. Samoin paheksuttiin Saaren ruumiin löytäneen miehen kohtelua, hänhän joutui mielisairaalaan näiden poliisitoimien vuoksi.
Tuo defenssi-juttukin on varmaan aina toiminut noin, aika monisyinen asia onkin. Jos ajatellaan että murhaaja oikeasti olisi ollut oman kylän miehiä, silti ajetaan voimakkaasti toispaikkakuntalaisuus-teemaa. Ajattelematta että oikea murhamies voisikin jäädä vapaaksi yhteisön sisälle. Ehkä mahdollisuus omankylän miehestä pyritään sulkemaan ajattelun ulkopuolelle, paha sanoa kun ei ole tuollaiseen tilanteeseen joutunut.
Runarin syyllisyyteen noissa surmissa en itse usko, en oikein näe häntä väkivaltarikollisena vaikka on kovasti laittanut hanttiin vapautensa menettämisen välttääkseen.

[Korpisoturi]

Tuohon aikaanhan asioita hoideltiin hieman eri tavoin kuin nykyään. Jokunen vuosi ennen Tulilahtea Kyllikki Saaren jutussa pääepäilty passitettiin alustavaan mielentilatutkimukseen ihan vaan tutkijoiden toimesta, tietty hommasivat siihen lääkärin lähetteen.
Muutenkin on aika kestämätöntä jos päätetään syyllinen sillä perusteella että onnistutaan saamaan epäiltyjen joukkoon joku jolla on mielenterveytensä kanssa ongelmia. Joko todellisia tai keksittyjä, perustuen vaikka siihen että nyt vaan sattuu poikkeamaan normeista.
Jos edelleen muistellaan Saaren tapausta niin tuolloinhan tuntui olevan määräävin seikka se että syyllinen on ilman muuta vieraspaikkakuntalainen. Tämä ajattelutapa siis tekopaikkakunnalla. Ja jos henkirikos oli Saaren tai Tulilahden tyttöjen tapainen, oletusarvona pidettiin helposti myös hulluutta. Runarin kohdalle kun saatiiin vieraspaikkakuntalaisuuden lisäksi vielä tuo mielentila niin siinähän olikin päivänselvä syyllinen.

Entisaikana, ehkäpä aidomman ja intensiivisemmän yhteisöllisyyden aikana? Helpommin havaittiin ulkopaikkakuntalaisia silloinkin kun heitä ei ollut. Uskoisin "ei kukaan meistä" -ajattelun suojaavan yhteisöä toimien kollektiivisena defenssinä pahuudelle yhteisön sisällä.

Harmi sinänsä, että Tulilahden ensitutkinta tehtiin yhtä heikosti kuin Ulvilan tapauksessa. Jos oltaisiin nopeammin päästy paikkakuntalainen tekijänä -olettamaan, uskon että juttu olisi selvinnyt.

Tuo entisaikojen yhteisöllisyys pitää kyllä paikkansa. Esim Isojokiset pitivät kovasti Lehmusviidan puolta ja paheksuivat julkisesti poliisin häneen kohdistamia toimia, vaikkei hän mikään mallikansalainen ollutkaan. Samoin paheksuttiin Saaren ruumiin löytäneen miehen kohtelua, hänhän joutui mielisairaalaan näiden poliisitoimien vuoksi.
Tuo defenssi-juttukin on varmaan aina toiminut noin, aika monisyinen asia onkin. Jos ajatellaan että murhaaja oikeasti olisi ollut oman kylän miehiä, silti ajetaan voimakkaasti toispaikkakuntalaisuus-teemaa. Ajattelematta että oikea murhamies voisikin jäädä vapaaksi yhteisön sisälle. Ehkä mahdollisuus omankylän miehestä pyritään sulkemaan ajattelun ulkopuolelle, paha sanoa kun ei ole tuollaiseen tilanteeseen joutunut.
Runarin syyllisyyteen noissa surmissa en itse usko, en oikein näe häntä väkivaltarikollisena vaikka on kovasti laittanut hanttiin vapautensa menettämisen välttääkseen.

En usko, että syyttäjä ja oikeuden puheenjohtaja, helposti vaihtaisivat näkemystään.

Tapahtuman rekonstruointi olisi pitänyt tehdä nopeammin eikä uskoa kyläukkojen ja -akkojen jorinoita.

Tekijät tunteneet alueen, olleet hyväkuntoisia (nuorehkoja) ja todennäköisesti tunteneet läheisen talon koiran. Lisäksi suunnitelmallisia ja kylmäverisiä jälkien peittelyssä.

[L'amourha]

Tuohon aikaanhan asioita hoideltiin hieman eri tavoin kuin nykyään. Jokunen vuosi ennen Tulilahtea Kyllikki Saaren jutussa pääepäilty passitettiin alustavaan mielentilatutkimukseen ihan vaan tutkijoiden toimesta, tietty hommasivat siihen lääkärin lähetteen.
Muutenkin on aika kestämätöntä jos päätetään syyllinen sillä perusteella että onnistutaan saamaan epäiltyjen joukkoon joku jolla on mielenterveytensä kanssa ongelmia. Joko todellisia tai keksittyjä, perustuen vaikka siihen että nyt vaan sattuu poikkeamaan normeista..

Ei se nyt ihan noinkaan mennyt. Viranomaisilla oli kyllä muitakin syitä lähettää aikanaan pääepäilty mielentilatutkimukseen. Pääepäiltynä ollut mies mm. antoi ristiriitaisia lausuntoja, jotka sitten peruutti. Lisäksi hän oli osoittanut liiankin suurta kiinnostusta kylän naisia kohtaan. Mutta tämä ei nyt oikeastaan edes liity tähän tapaukseen.

Niin, se meni nimenomaan niin että tutkijat hankkivat lähetteen tähän jotta pystyvät arvioimaan epäillyn kertomuksia. Eli ilman oikeuden päätöstä kuten nykyään tehdään jotta voidaan arvioida syytetyn rangaistavuutta. Lisäksi tutkijat painoivat päälle vielä tässä ns mielentilatutkimuksessa. Tässä prässissä epäilty joutuikin siihen tilaan että peli oli vihellettävä poikki tyystin, parin viikon kuluttua ilmoitettiinkin jo vapauttamisesta, tutkittava tosin joutui jäämään "huiliin".
Tää höpinä nyt on väärässä ketjussa mutta osaltaan ehkä kertoo noiden vuosien menetelmistä liittyen ihan tämän ketjunkin tapaukseen.

[Ailar]

Olet Ailar aivan oikeassa,kuten yleensäkin.

--- että Ailar ei millään tunnu hyväksyvän sitä kaikkein todennäköisintä vaihtoehtoa, että juuri Runar Holmström oli Tulilahden murhamies.

Heh Onko tämä niitä tapauksia, kun poikkeus vahvistaa säännön?
Ei minulla ole mitään syytä uskoakaan, koska se ei ole mielestäni todennäköisin vaihtoehto. Yksi syy, jonka olen jo useinkin tainnut tuoda esille on se, että murhaaja (tai murhaajat) vei toisen tytön kellon mukanaan, toisen tytön kello taas löytyi piilotettuna. Tällainen toiminta viittaa kahteen tekijään, toinen halusi hyödyntää tyttöjen omaisuutta, toinen ei välittänyt kelloista. Runar ei olisi toista kelloa kätkenyt, vaan pannut taskuunsa senkin.