MURHA.INFO

Linkki ei kauaa säily, mutta niin kauan kuin näkyy, niin maallikkokin voi vilkaista kuinka yksinkertaista uv-valolla on todeta ihomuutokset, joita muuten ei näe.

http://www.iltalehti.fi/iltv-hyvaolo/20 ... 8_ih.shtml

Täällä jotkut ovat pitäneet uv-tutkimusta lasten vammojen yhteydessä huuhaana.

Spekultantti kirjoitti:Linkki ei kauaa säily, mutta niin kauan kuin näkyy, niin maallikkokin voi vilkaista kuinka yksinkertaista uv-valolla on todeta ihomuutokset, joita muuten ei näe.

http://www.iltalehti.fi/iltv-hyvaolo/20 ... 8_ih.shtml

Täällä jotkut ovat pitäneet uv-tutkimusta lasten vammojen yhteydessä huuhaana.

Ei kai täällä kukaan ole kiistänyt, etteikö uv-valolla arvet näkyisi. Mutta kun sen avulla näkee sellaisetkin naarmut, mitä ei paljaalla silmällä näe. Eli kaikki mahdollinen kissojen raapimisesta lähtien saadaan uv-valolla näkymään. Naapurinkin lapsesta arpia löytyi enemmän kuin Annelin lapsista, mutta siitä ei kuitenkaan tuomiota tullut, vaikka lapsien kertoman mukaan heitäkin oli viillelty.

Lapset ovat väittäneet, että heitä olisi viillelty veitsellä. Ja kun veitsellä viilletään, siitä jää arpi, joka näkyy paljaallakin silmällä ikuisesti. Mutta kun ne arvet eivät kuitenkaan näkyneet ilman uv-valoa. On outoa, eikös vaan?

Tästähän on turha jauhaa. Asia olisi helppo todeta tekemällä lapsille uusi tutkimus uv-valolla. Tutkimuksessa pitäisi näkyä täsmälleen samat arvet kuin aikaisemminkin. Jos ei näy, ne eivät olleet veitsen viiltojen arpia, vaan jotain ihan muuta.

Ja vielä helpompi olisi kiikuttaa poika kuulusteluun. Totuus selviäisi tunnissa.

Bou kirjoitti:Talossa on murhan aikana ollut murhaajan lisäksi nämä neljä lasta. Nämä lapset ovat eläneet syytetyn kanssa ennen murhaa ja vielä pitkään murhan jälkeenkin. Tietävät varmuudella äidistään ja kotioloistaan enemmän kuin yksikään ninataisusku.

Mikä saa nettikirjoittelija vähättelemään kolmea todistajaa ja väittämään heidän kertomaansa hölönpölyksi vaikka seksuaalirikostuomio on saanut lainvoiman ja mm oikeuden julkisessa lausumassa kerrotaan lapsia tutkineen usean lääkärin ja asiantuntijan pitävän mahdottomana sitä, että lapset pystyvät sopimaan ja kertomaan olennaisista tapahtumista yhtenevästi. Lääketieteelliset löydöt tukivat lasten todistamaa.

Kukaan todistaja ei ole koskaan aukoton, ihmisten muisti kerää ja havainnoi erilaisia asioita. On siksi uskomattoman törkeää leimata osa todistajista ja kaikkien näiden kauheuksien uhreista valehtelijoiksi ja vielä poika jotenkin joukkojen johtajaksi. Huh huh.

Huh huh, älä muuta Bou sano, on tämä sellaista menoa, että siinä jää dildo-otsaiset pikkulintujen jahtaajat toiseksi.

Samoin jää ne kolme muuta naapureiden lasta jotka tuli Jens Kukan poikien raiskaamiksi, taisi Jens Kukkakin olla siinä mukana kun lainasi kuntoiluhuoneen avainta Auerilta.

Nyt pitäisi alkaa epäileen osallisuudesta myös muita joilla on/oli tuon kuntoiluhuoneen avain hallussa, osallisuudesta näihin kabbanaaleihin ettei vaan jää yksikään kivi kääntämättä.

Siinä olet oikeassa että kenenkään todistaminen ei ole aukotonta ja tämähän ilmenee Amandan sekaisesta todistamisesta, missä kuulemista pitävä poliisi hyppii asiasta toiseen ja näkemisestä kolmanteen.

Johtajia ja harhaanjohtajiahan tässä jutussa kyllä riittää ja ei niinkään jää vähemmistöön nämä keskustelupalstoilla esiintyvät, vaan nousevat siihen parhaimmistoon.

Sanotaanko näin, että todistaja jonka kertoma on erittäin epärealistista joiltakin osin, voidaan aivan hyvin katsoa onko mikään todistamisessa realisitista.

Misri kirjoitti:Miksi, ei pojan kuulohavainnot voineet olla "realistisia"? Kuulemiselle ei ollut esteitä, kuten tästä vanhimman tytön kertomuksesta käy ilmi.

"15. A:n mielestä pienempien sisarusten huoneen ovi oli ollut myös auki. B oli kertonut A:lle heränneensä mutta pysytelleensä koko ajan sängyssä. A oli arvellut, että sisarukset olivat heränneet, mutta he eivät olleet tulleet ulos huoneesta."

Äänirekossa kuuluvuutta kokeiltiin keinopään avulla siten, että kys. huoneen ovi oli ollut kiinni. Silti äänet kuuluivat huoneen sisäpuolelle hyvin. Poika ei ollut kuullut kuin Isänsä ja äitinsä ääniä. Poika on myöskin kuullut, että samat kamalat äänet toistuivat uudelleen. Se on hyvin yhtenäinen havainto äänitutkijan tekemien häkenauhan havaintojen kanssa, mahd. ulkopuolisesta äänilähteestä.

Niin? Mitähän yrität sanoa?

Poika on ensimmäisessä kuulemisessaan kertonut, ettei hän noussut sängystään, oli kertomansa mukaan nukahtanut uudelleen ja heränneensä vasta kun oli joko poliisi tai sosiaaliihminen tullut herättään, oli karjaissut, ikkunasta ulos katsoessaan, että tuolla se murhaaja on takapihalla, poliisi liikkui taskulampun kanssa takapihalla.

Lisäksi, missäs on pojan maininta kaikissa kuulemisissaan oven olleen kiinni/auki? Ei missään.

Se että äänireko tehtiin tuija "äänihutkija" niemen mukaan ja lisäksi pitää huomioida se seikka, että Amanda kertoo muiden lasten huoneen oven olleen auki, on täysin yhtenevä Auerin kertoman mukaan avanneensa lasten huoneiden ovet ja hoputtanut heitä poistumaan eli todistajan kertoma tukee hyvin tältä osin asianomistajan lausumaa alkuvaiheista.

Puolustuksen surkea todistelu rakentuu tähän kokeeseen, jonka professri Santtila teetti ja sai vielä hovioikeuden maksamaankin. Maksamisesta syyttäjä valittaa korkeimpaan oikeuteen. Sillä ei tietenkään mitenkään osoiteta, että Auerin pojan tarinat ovat aivan mahdottomia. Oven takaa kuultiin mitä kuultiin, mutta ei oven läpi mitään voitu todistaa. Ainoa vaikutus oli, että todellisia tapahtumia ei puolustus koskaan tuonut oikeussaliin.

Kahlattuani läpi LSH-ketjut 1 ja 2, en voi muuta kuin ihmettelemästä päästyäni ihmetellä vielä vähän lisää, miten kiivaasti Auerin puolustajat ovat jaksaneet puolustaa häntä vielä oikeudessa annetun (ja lusitun) tuomion jälkeenkin. Puolustelu on ollut vuosien ja satojen sivujen ajan kiihkeää ja suorastaan sokeaa. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole ollut kuin että se oma näkökanta on oikea, ihan sama kuka on todistanut missäkin ja mitäkin. Totuutta ei ole kovin vilpittömästi näytetty etsivän - pääasia että omasta näkökannasta on pidetty jääräpäisesti kiinni. Viis siitä, että osa aineistosta on salaista ja koko totuutta ei tiedetä. Viis faktoista ja objektiivisuudesta; oma mielipide on muodostettu ja periksi ei anneta. Kun jotain ei-omaan-näkemykseen-sopivaa on matkan varrella tullut ilmi, on noloina vaiettu muutaman (kymmenen) sivun ajaksi, soviteltu uutta tietoa siihen omaan mielipiteeseen sopivaksi ja ilmestytty taas uudelleen paasaamaan sitä omaa totuutta. Viis asiantuntijoista, viis todisteista, viis oikeudesta ja meidän puutteellisista tiedoistamme - sen verran täällä kyllä tiedetään että hän on syytön ja sehän riittää.

Minun on vaikea ymmärtää tätä kiihkeää puolustelua. KUKAAN ei voi tietää KENENKÄÄN toisen perhe-elämästä kaikkea, oli kyseessä sitten ystävä, naapuri tai sukulainen. Mörköjä ja kummituksia on kaapeissa yhdellä jos toisellakin. En tiedä miten naiivi aikuisen ihmisen pitää olla, jos ihan tosissaan kuvittelee, että voi toimia toisen aikuisen ihmisen perhe-elämän absoluuttisena asiantuntijana ja vannoa toisen puolesta syyttömyyttä. Vielä senkin jälkeen, kun oikeus on antanut tuomionsa, huudetaan että tuomio oli väärä ja me tiedämme paremmin. Uskomatonta. Nimimerkki Bou tiivistikin asian edellisellä sivulla 27.4.2015 klo 15.05 kirjoittamassaan kirjoituksessa erinomaisen hyvin - kiitos.

Mielensäpahoittajille tiedoksi: Korostan, että itselläni ei ole, eikä mitenkään voisikaan olla, parempaa tietoa (mielipidettä) tapahtumista tai AA:n syyllisyydestä tai syyttömyydestä kuin mitä oikeudella on tuomiota antaessaan ollut, ei vaikka kuinka lukisi julkisia selosteita tai keskustelupalstoja tai AA:n omia tai häntä puolustelevien blogistien kirjoituksia. Ihmettelenkin vain häntä kiihkeästi puolustelevien motiiveja. Oikeuden toteutuminen se ei ole, sillä Auerin syyttömäksi julistaneet ovat näyttäneet omat päätöksensä tehneen jo ennen kuin oikeus on alkanut asioita edes käsittelemään.

Ei muuta, jatkakaa.

Loppujen lopuksi on kyse vain siitä, että ihmisten päättelykyvyissä on eroja. Toiset eivät pysty erottamaan, mikä on realistista, mikä ei-realistista ja mikä mahdotonta. Toiset uskovat sen, mitä joku auktoriteetti tai oma mutu-tuntuma kertoo, eivät pysty eivätkä ennen kaikkea viitsi perehtyä asioihin kunnolla. Kaikkia ei kiinnosta ja hyvin moni ei yksinkertaisesti osaa. Suurin osa haluaa syyllisen, sen näkee kaikista ketjuista täällä. Suurin huoli on aina siitä, että syyllinen saisi mahdollisimman kovan tuomion, ja kunhan nyt jotakuta rangaistaisiin ja joku syyllinen löytyisi. Jos syyllinen on kuollut, niin sitten pitää rangaista jotakuta, joka vielä elää.

Tätä sitten käyttää hyväkseen joukko ihmisiä, jotka saavat asioista henkilökohtaista hyötyä: voitettuja juttuja, rahaa, töitä, myyviä uutisia, asiantuntijamainetta ja kunniaa. Eivät hekään aina jaksa tapaukseen kunnolla perehtyä, ja äärimmäisen harva vaihtaa koskaan mielipidettä. He tekevät vain työtään. Nämä työnsä enemmän tai vähemmän harkitut tulokset he antavat viihteenä ihmisille, jotka eivät tiedä tapauksesta mitään, eivätkä juuri jaksa siihen paneutuakaan ja joille loppujen lopuksi on ihan sama, mitä tapahtui, kunhan vaan tapahtuu.

Kuolemannaakka kirjoitti:Loppujen lopuksi on kyse vain siitä, että ihmisten päättelykyvyissä on eroja. Toiset eivät pysty erottamaan, mikä on realistista, mikä ei-realistista ja mikä mahdotonta. Toiset uskovat sen, mitä joku auktoriteetti tai oma mutu-tuntuma kertoo, eivät pysty eivätkä ennen kaikkea viitsi perehtyä asioihin kunnolla. Kaikkia ei kiinnosta ja hyvin moni ei yksinkertaisesti osaa. Suurin osa haluaa syyllisen, sen näkee kaikista ketjuista täällä. Suurin huoli on aina siitä, että syyllinen saisi mahdollisimman kovan tuomion, ja kunhan nyt jotakuta rangaistaisiin ja joku syyllinen löytyisi. Jos syyllinen on kuollut, niin sitten pitää rangaista jotakuta, joka vielä elää.

Tätä sitten käyttää hyväkseen joukko ihmisiä, jotka saavat asioista henkilökohtaista hyötyä: voitettuja juttuja, rahaa, töitä, myyviä uutisia, asiantuntijamainetta ja kunniaa. Eivät hekään aina jaksa tapaukseen kunnolla perehtyä, ja äärimmäisen harva vaihtaa koskaan mielipidettä. He tekevät vain työtään. Nämä työnsä enemmän tai vähemmän harkitut tulokset he antavat viihteenä ihmisille, jotka eivät tiedä tapauksesta mitään, eivätkä juuri jaksa siihen paneutuakaan ja joille loppujen lopuksi on ihan sama, mitä tapahtui, kunhan vaan tapahtuu.

Ja jotkut ovat vain sen vuoksi niin sokeita, että sattuvat tuntemaan asianosaisen, eivätkä mitenkään haluaisi uskoa tästä mitään pahaa. Tai jostain muusta syystä (en tiedä miksi, siksi ihmettelinkin). Ei vaikka miten olisi oikeudessa tuomittu. Ei vaikka oikeuden salaisen aineiston sisällöstäkään ei ole tietoa. Silti. Kun se on mun tuttu, niin ei se oo voinut sellaista tehdä. (On muuten erinomaisen hyvin sanottu se, mitä jonkun nimimerkin allekirjoituksessa lukee, jotenkin että "kukaan ei ole niin sokea kuin se, joka ei halua nähdä".)

En nyt jaksa toistaa enää uudelleen aiemmin kirjoittamaani, kun ei siihen ole mitään lisättävää. Sen voi jokainen lukea uudelleen niin monta kertaa kuin omalla päättelykyvyllään tuntee tarpeelliseksi.

Jäin koukkuun Ulvilan murhamysteeriin sen alkumetreiltä, sillä tapaus järkytti aikanaan nimenomaan raakuudellaan. Sen jälkeen on joutunut järkyttymään useaan kertaan uudestaan, kun on seurannut kuinka perheen isän murhan kokeneita muita henkiin jääneitä perheenjäseniä on vuosien varrella kohdeltu. Ja kyllä sekin satuttaa/järkyttää, kuinka meitä asioihin hyvin perehtyneitä ja sitä kautta Anneli Auerin ja hänen vanhimman tyttärensä syyttömyydestä vakuuttuneita ihmisiä on kohdeltu esimerkiksi täällä murhainfossa. Tuntemattomat ihmiset ovat haukkumassa ja leimaamassa ties miksi pedofiileiksi yms., vaikka heillä ei ole asioihin mitään faktapohjaa.

Toisaalta on ollut hienoa huomata, kuinka älykkäitä, hyväkäytöksisiä ja lämminsydämisiä ihmisiä on lähtenyt sankoin joukoin Aueria ja hänen lapsiaan puolustamaan, kun heille on selvinnyt minkälaisten vääryyksien ja voimatoimien kohteeksi tämä tavallinen lapsiperhe on isän väkivaltaisen kuoleman jälkeen joutunut.

Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tamperelaista lääkäriä, joka syksyllä 2011 tutki Auerin lapsia ja antoi heidän paljain silmin näkymättömistä vammoistaan lausuntoja, ei olisi koskaan tullut valita tähän vaativaan tehtävään asiantuntijaksi. En koskaan ole saanut vastausta, kuka MJE:n tehtäväänsä valitsi, mutta kovin ajattelematon tuo teko oli, ellei mene jo ajattelemattomuudessaan rikoksen puolelle.

Netistä löytyy varmaan yhä kaivamalla video, jossa MJE esiintyy aviopuolisonsa kanssa uskonnollisen herätyksen koettuaan. Vuosi 2011 oli MJE:n perheelle erittäin vaikea, sillä MJE:n 17-vuotias esikoislapsi sai alkuvuodesta surmansa entisen poikaystävänsä puukottamana. Puukottaja löydettiin myöhemmin hukkuneena (taikka hukutettuna). Lisäksi MJE:n mieltä on taatusti järkyttänyt Karoliina Kestin häviäminen ja hänen löytymisensä syksyllä 2011 MJE:n kodin lähellä sijaitsevasta lammesta hukkuneena (taikka hukutettuna). Näiden ikävien tapahtumien jälkeen olisi pitänyt kaikille olla päivänselvää, ettei MJE:tä olisi voinut käyttää asiantuntijana Auerin lasten tapauksessa, koska oli erittäin suuri vaara kadottaa objektiivisuus tutkimuksissa.

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on ollut MJE:lle toimitetun lausuntopyynnön sisältö, jonka pohjalta hän on lähtenyt etsimään lapsista merkkejä kaltoinkohtelusta. Jokainen asioihin perehtynyt varmasti muistaa, minkälaisessa ilmapiirissä syksyllä 2011 Aueria pyöritettiin. Lehtiin vuodettiin perättömiä tarinoita myymälävarkauksista, saatanan palvonnasta, kiistattomista kuvatallenteista yms. MJE itse todistaa tuolla mainitsemallani videopätkällä, kuinka huonossa kunnossa hän oli vuoden 2011 jouluna tyttären kuoleman johdosta. Ei ollut edes voimia nousta ylös sängystä.

Haluaisin saada tilille sen henkilön, joka on aikanaan valinnut MJE:n asiantuntijatodistajaksi noihin lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyihin. Se henkilö on toiminut ehdottoman väärin ja tuon väärän asiantuntijavalinnan seurauksena kaksi syytöntä ihmistä joutui vuosikausiksi vankilaan. Ihmettelen vaan, kuinka kukaan ei ota vastuuta, että tällaisia selkeästi vääriä tuomioita lähdettäisiin viranomaisten toimesta purkamaan. On jotenkin karua nähdä se totuus, kuinka yksin rikoksen silminnäkijäksi tahtomattaan joutunut henkilö pahimmassa tapauksessa voi jäädä ja kuinka vääryyksiä oikeasti tehneet henkilöt pääsevät luikkimaan kuin koirat veräjästä. Pistän kuitenkin toivoni siihen, että edes omatunto heitä kolkuttelee.

Joo, no tarkoitukseni oli vain nämä lsh-ketjut luettuani yhteenvedonomaisesti ihmetellä tuota alusta asti, pitkään ja vajavaisilla tiedoilla jatkunutta uskollista puolustusta (kaikki muu, mitä matkan varrella tuli mieleeni, tuli jo muiden toimesta sanottua moneen kertaan ja eri sanoin). Kuten sanoin, minusta kenelläkään ulkopuolisella, oli sitten Auerin tuttu tai ei, ei ole käytettävissään kaikkea sitä tietoa, mikä oikeudella on ollut. Mutta rehellisyyden nimissä toki sanottakoon, että kukapa ei Auerin tilanteessa toivoisi itselleen sellaisia ystäviä ja puolustajia, joita hänellä on täällä ollut.

Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti, niin puolustajille kuin vastustajillekin.

Pieni liekki kirjoitti:Haluaisin saada tilille sen henkilön, joka on aikanaan valinnut MJE:n asiantuntijatodistajaksi noihin lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyihin. Se henkilö on toiminut ehdottoman väärin ja tuon väärän asiantuntijavalinnan seurauksena kaksi syytöntä ihmistä joutui vuosikausiksi vankilaan. Ihmettelen vaan, kuinka kukaan ei ota vastuuta, että tällaisia selkeästi vääriä tuomioita lähdettäisiin viranomaisten toimesta purkamaan. On jotenkin karua nähdä se totuus, kuinka yksin rikoksen silminnäkijäksi tahtomattaan joutunut henkilö pahimmassa tapauksessa voi jäädä ja kuinka vääryyksiä oikeasti tehneet henkilöt pääsevät luikkimaan kuin koirat veräjästä. Pistän kuitenkin toivoni siihen, että edes omatunto heitä kolkuttelee.

Kaikki väitetyt uhrit asuivat Turussa. Satakunnan poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari, jonka käsissä on myös Ulvilan murhajutun tutkinta, valitsi lääkärintutkimusten tekijäksi naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilän Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Hänellä on kokemusta yhteistyöstä poliisin kanssa.

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Tässä on erittäin hyvä Jani Kaaron blogikirjoitus. Kannattaa jaksaa lukea, vaikka on pitkä kuin nälkävuosi.

http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350

Kirjoituksesta pätkä : "Tavallisin valemuisto syntyykin terapiassa, jos terapeutti ei ota huomioon valemuiston syntymisen mahdollisutta. Näin on erityisesti tapauksissa, joissa terapeutti uskottelee potilaalleen traumaattisten kokemusten unohtuvan tietoisuudesta, mutta säilyvän alitajunnassa tai kehossa."




Tähän liittyen:
Pätkä pojan haastattelusta, jossa terapeuttikieli tunkee pojan puheista läpi, ja valemuistojen syntymekanismi jatkuvan toiston ja aina lisää "muistamisen" ja yhdessä muiden lasten kanssa miettien on helposti havaittavissa. "ne on ollu niin kamalii asioit et mä oon niinku sulkenu ne pois tietosesta mielestäni sitte niit on välil, ku mä oon oikein miettiny, niin on välil tullu niinku pikkuhiljaa niit on tullu mieleen".

Haastattelussahan on kyse murhajutuista, joita kertomukset aluksi koskivat. Vasta aivan useiden haastattelujen lopuksi lapset alkoivat kertoa hyväksikäyttöjuttuja. Oikeus ei uskonut murhajuttuja, mutta antoi Auerille 7v ja Kukalle 10v paljon mielikuvituksellisemmista ja helpommin vääriksi todistettavista lsh-tarinoista...


”Ku mä oon miettiny niitä ja yhdistelly niitä asioita.”

***


H: Ja kelle sä kerroit sen ihan ensimmäiseksi?

A: Minnal.

H: Missä sä olit sillon?

A: Me oltiin kesälomareissulla.

H: Missä siellä? Kerro siitä tilanteesta mahdollisimman tarkkaan, missä sä olit ja ketä muita siinä oli, et ku sä kerroit, ja mitä sä kerroit Minnalle ihan ensimmäiseksi?

A: Me ollaan niin monta kertaa juteltu näist ja kerrottu näit et, et mä en muista mikä se eka kerta oli, mut.

H: Niin. Mutta tota, millon se oli se eka kerta?

A: Nytki, tän kesäloman aikana.

H: Tän kesäloman aikana Joo.

A: Nii.

H: Ja sä kerroit Minnalle?

A: Joo.

H: Oliko siinä paikalta jotain muita sillon ku sä kerroit Minnalle ekan kerran?

A: Siin oli Ari ja A ja A.

H: Kuuliko, kuuliko A ja A sillon ku sä kerroit?

A: Kyllä neki ties siitä jo.

H: Joo.

A: A oli oikeestaan ensimmäisenä kertonu.

H: Aha.

A: Sen verta mitä se ties siitä asiasta.

H: Joo.

A: Vaikkei se itte ollu kuullu niin A (vanhin lapsi) oli kertonu niinku se on mullekin kertonu.

H: Mistä sä tiedät et A on kertonut, tota, siitä ihan ensimmäiseksi Arille ja Minnalle?

A: Ku se oli siinä, ku mä olin siinä vieressä ja sitte ku se kertos niin sitten määki rohkastusin ja uskalsin kertoa.

H: Missä te olitte sillon ku se oli se ensimmäinen keskustelu? Mikä paikka se oli? Te olitte lomalla ja?

A: Me oltiin ankkurissa jossain.

H: Ankkurissa?

A: Vene, ku me oltiin meiän veneellä.

H: Okei. Joo.

A: Mä en muista mikä se oli.

H: Joo. Ja A ja A kuuli ku sä kerroit sitä ja…

A: Mmm. (nyökkää).

H: …kerroik sä sillon kaiken vai vaan osan?

A: Eiku mä, ku mä en oo niin paljoo miettiny, et ne on ollu niin kamalii asioit et mä oon niinku sulkenu ne pois tietosesta mielestäni sitte niit on välil, ku mä oon oikein miettiny, niin on välil tullu niinku pikkuhiljaa niit on tullu mieleen.

H: Joo.

A: Sit ku on tullu mieleen nii sitten mä oon kertonut. Mä oon tosi monta kertaa kertonu niit.

H: Ja sä tarkotat, tuo oli ensimmäinen kerta, lomalla, ja sen jälkeen sä oot kertonu…

A: Juu.

H: …niinku tosi monta kertaa?

A: Et ekalla kerralle mä kertosin vaan ihan vähän ja sitte niit on alkanu tuleen mieleen ku mä oon miettiny niit.

H: Joo. Ja sitten näitä on nauhottanu se Ari, eikö vaan, ja Minna?

A: Juu.

H: Joo. No osaak sä nyt sanoo että kuin monta kertaa sä oot Arin kans, tota, jutellu näistä? Kuinka monta kertaa? Jos sä arvioit vaikka yhden käden sormilla, kahden käden sormilla? Kuinka monta?

A: Vaikka kuinka monta kertaa, et mä oon niinku joku yks, niinku yksittäisen asian kerralla kertonu, ja sitten välillä tullu mieleen.

H: Joo.

A: Niinku viim, viimeks ku mä kertosin niit uusii asioit mitä on tullu mieleen, mitä sillon on tapahtunu, nii mä kertosin eilen.

H: Aha. Joo No sä voit kertoa niistä sitte mulle vaikka keskiviikkona nii.

A: Juu.

H: Elikkä, ook sä Minnalle yhtä usein kertonu ku Arille?

A: Useemmin kyllä niinku molemmille, et mä oon istunu Minnan sylissä ja sitten Ari on ollu siin vieressä istumassa.

H: Onko A ja A ollu siinä aina läsnä vai onko ne joskus ollu pois siitä?

A: Useimmiten läsnä ja.

H: Okei. Että ne on kuulleet sitä ku sää kerrot?

A: Nii. Ja ihan ensimmäisenä A kertos.

H: Joo. Minnalle tai?

A: Minnalle ja sitten Ariki oli kuulemassa.

Kuolemannaakka kirjoitti:Tässä on erittäin hyvä Jani Kaaron blogikirjoitus. Kannattaa jaksaa lukea, vaikka on pitkä kuin nälkävuosi.

http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350

Voin myös lämpimästi suositella luettavaksi oheisen artikkelin, jos se vaikka avaisi muutamat silmät lisää huomaamaan, kuinka pedofiilisyytösten varjolla voidaan pilata täysin syyttömien ihmisten maine loppuiäksi.

Ohessa on linkki Joki-Erkkilöiden lääkäripariskunnan haastatteluun, josta jokainen voi käydä lukemassa, kuinka vaikea paikka tyttären väkivaltainen kuolema oli vanhemmille
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ ... -anteeksi/ .

Haluaisin mielelläni esittää Minna Joki-Erkkilälle yhden kysymyksen liittyen kahdeksanteen käskyyn "Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi". Haluaisin kysyä häneltä, mitä hänen mielestään tuo käsky pitää sisällään (=merkitsee) ja mikä on hänen mielestään väärää todistusta.

Kuolemannaakka kirjoitti:Tässä on erittäin hyvä Jani Kaaron blogikirjoitus. Kannattaa jaksaa lukea, vaikka on pitkä kuin nälkävuosi.

http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350

Kirjoituksesta pätkä : "Tavallisin valemuisto syntyykin terapiassa, jos terapeutti ei ota huomioon valemuiston syntymisen mahdollisutta. Näin on erityisesti tapauksissa, joissa terapeutti uskottelee potilaalleen traumaattisten kokemusten unohtuvan tietoisuudesta, mutta säilyvän alitajunnassa tai kehossa."

Kiitos "Naakalle" linkistä Jani Kaaron kirjoitukseen. On ihan pöllämystynyt olo. Ajattelemisen aihetta kosolti.
Mieleeni tuli sellainen asia, että eikös Auerin vanhin tyttö kieltänyt mitään seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuneen. Vain pojalla on ollut näitä valemuistoja, pienemmät tytöt puhuivat veljeltään kuulemiaan juttuja.
"Kissankellolle" sanoisin, että me Annelin puolustajat emme toki tiedä enempää, kuin oikeuden tuomarit, mutta tapaukseen perehtyessämme on herännyt kysymys: voivatko tuomarit erehtyä?
Jos vastaus on: "Eivät voi, koska he tietävät enemmän, kuin me ulkopuoliset", voi jättää koko jutun mielestään ja tyytyä tuomioihin.

Vanhin tyttö on aina kieltänyt mitään tapahtuneen ja todisti myös oikeudessa viimeksi. Poika ei siihen suostunut.
Myös 3 naapurin lasta, jotka Auerin nuorimmat lapset nimesivät hyväksikäytetyiksi, ovat kaiken kieltäneet, eikä heidän osuudestaan edes nostettu syytettä. Syyttäjä ja tuomarit ikäänkuin valikoivat parhaat ja uskottavimmat palat kertomuksista ja ulkoistivat juttujen luotettavuuden arvioinnin muutamalle psykologille ja saatanaan uskovalle polvirukoilijalle. Kun näiltä saatiin hyvät mielipiteet, niin ei tarvinnut miettiä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Ja luonnollisesti kaikki materiaali salattiin, ettei kukaan pääse siihen käsiksi, eikä puolustus päässyt lapsia haastattelemaan lainkaan. Onneksi matsku sentään vuodettiin. Taloyhtiön jokaiselle avoimella kuntosalilla vietetyt pahoinpitely-ryhmäseksi-viiltely-orgiat ja umpeenkasvavat immenkalvot menivät läpi, kun tahtoa oli.

En usko, että kovinkaan moni juttuun osallistuneista oikeasti edes uskoi Auerin syyllisyyteen. Murhasyytteisiin toki, muttei tähän. Muutama pedohysteerinen sosiaalitantta ja itseoppinut kehoterapeutti ja tuo MJE, mutta tuskin moni muu. Syyttäjä oli varmaan itsekin hämmästynyt, kun tuli tuomio. Tällä lsh-haaralla oli oikeasti tarkoitus vain pehmittää tuomareita antamaan murhatuomio ja mahdollistamaan kaikenlainen lisätutkinta murhajutun tiimoilta.

"Lapset puhuu, mitä puhuu, ja tuomarit sitten uskoo, mitä uskoo. Syyttäjä syyttää, se on syyttäjän tehtävä". Jotenkin tuohon suuntaan syyttäjä Valkama asiasta lausui. Pätkääkään ei uskonut näihin syytteisiin, joita joutui naama peruslukemilla salissa kertoilemaan. Äärimmäisen kyynistä lasten hyväksikäyttöä, oikeussalissa.