peltirumpu kirjoitti:Tara kirjoitti:Ahhaa..oletko tosiaan lukenut muutkin lasten kertomukset kuin vain ne n 40 sivua, joitten salaus nyt purettiin - niissähän oli kysymys ainoastaan murhayötä koskevista tapahtumista sekä jotain mikä on kertojien mukaan etukäteen viitannut tulossa olevaan tapahtumaan (mm ...'joku tulee ikkunasta sisään ja puukko alkaa heilua'..tmv), sekä jonkin verran seuraavien parin vuorokauden aikana pojan muistamista seikoista - koskien esikoisen puheita.
Sanot, että 'paljon samanlaisia juttuja'. Siis mitkä puheet ovat samanlaisia kuin jotkut jossain pedofiiliketjussa (jota en itse ole lukenut)??
Lasten kertomia tarinoita voi käydä lukemassa Mikko Niskasaaren blogista. Kun lapset ovat todistettavasti satuilleet murhayöstä ja niihin liittyvistä tapauksista, niin mikä saa sinut uskomaan, että olisivat puhuneet totta seksuaalirikoksista?
Satuilleet? Todistettavasti?? Anneliltako olet kuullut (Niinalta?)
Minusta kertomuksista puuttuu kaikki Tuhannen ja yhden yön ainekset. Päinvastoin, ei mitään ihmeellistä: kuuluu supinaa, sipsutusta, tömps-tömps askelia meni ja tuli moneen kertaan, veitsen ottamisen ääni keittiön pöydältä, ovien avausta ja sulkemista (etu-oven, se raskaampi ovi, ja taka-oven, jossa tiivisteistä lähtee lapsille tuttu ääni samoin kuin jääkaapin ovesta) , ikkunalasin räsähdyksiä, paukauksen ääntä (ei niin terävää kuin jos löisi puuhun) kuisketta, muuta kolinaa, Jukan parkaisu, se ensimmäinen, sitten valituksia, jotain fiuf-fiuf-ääniä ja valituksia fiuf-äänien välissä, ähkinää ym valitusta, Annu-huutoja kaksi tai kolme kertaa... (nämä eivät ole olevinaan täsmälleen oikeassa järjestyksessä kun vain ulkomuistista otin) Sitten ne naksahdukset pariin kertaan, ja niitten lisäksi puhelimen piip piip piip-äänet. Mankan kelauksen ääntä uuu, hurinaa,..taas naksahduksia, ja samojen äänien, räsähdysten ja saman ensimmisen parkaisun ym alkaminen kuulua alusta uudelleen...mutta hiljemmin, ja kuin radiosta.
Valtaosa ylläolevasta on muistinvaraista, tarkoituksellisen varovaista ja niukkaa referointia. Pojan persoonallinen puhetapa, sujuva ja pohtiva, ansaitsee säästämisen sellaisena kuin se on talteen merkitty.
Ylläoleva on todellakin VAIN pojan kertomuksen luuranko, jos sitäkään. Poika on kertonut myös muista asioista mitä hänelle on jäänyt mieleen ensimmäisestä aamusta lasten vastaanottokodissa, sekä sairaalassa kun heidät vietiin tapaamaan äitiään. Samoin jonkin verran ajasta ennen surmaa. Näistä osa on sellaisia asioita, puheita, jotka joku muukin voi muistaa - ja poikahan ei ole mikään tyhmä.
Kun nyt vaan en halua mennä lukemaan mitään Niskasaarta enkä Niinoja, en siostaloa enkä Virolaisia. Tuskin heidän juttunsa lopputulokseen vaikuttavat yhtään mitään.
Sadunomaiset jutut puuttuvat. Lisäksi kannattaa muistaa, että salauksesta vapautettiin vain murto-osa kaikesta. Mitään merkkiä siitä, että puhuttaja olisi pojalle jotakin ehdotellut tai syöttänyt, ei ole.
--------
Kiitti muuten, siitä kun huomaisit ne hennot veriviirut siinä liukumajäljessä niitten paksumpien sormenjälkien välissä! Todellakin, hieno havainto, eli on päivän selvää, että se jälki on käden jättämä jälki!
