MURHA.INFO

Näin yksinkertainen malli auttaa vanhempia lapsen riskien vahentämisessä. Analysoitiinko näissä hiihtoretkissä lainkaan riskejä lapsen kannalta:

1. Riskien tunnistaminen: Vanhempien on ensin tunnistettava mahdolliset riskit, jotka voivat vaikuttaa lapsen turvallisuuteen. Tämä voi kattaa monia eri alueita, kuten kotiin, kouluun, harrastuksiin, ystävyyssuhteisiin ja muihin sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät riskit.

2. Riskinarviointi: Kun riskit on tunnistettu, vanhempien on arvioitava niiden mahdollinen vaikutus. Tämä tarkoittaa, että heidän on harkittava, kuinka todennäköistä on, että riski toteutuu, ja kuinka vakavia seuraukset voivat olla.

3. Riskien minimointi: Vanhempien on toteutettava toimenpiteitä riskien vähentämiseksi tai eliminointiin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lapsen valvontaa, turvallisuuden varmistamista kotona tai koulussa, lapsen kouluttamista turvallisessa käyttäytymisessä, tai lapsen suojelemista vaarallisilta tilanteilta tai henkilöiltä.

4. Ennaltaehkäisy: Pitkäaikainen riskienhallinta merkitsee ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteuttamista. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lapsen opettamista tunnistamaan ja välttämään vaarallisia tilanteita, tai luoda turvallinen ja terveellinen ympäristö lapselle.

Koen minäkin hieman oudohkoksi yleisesti ottaen tilanteet, joissa tuoreen menetyksen kohdalla kerätään rahaa. Siinä ihmisen muisto muutetaan ikään kuin taloudelliseksi hyödyksi. Ymmärrän toki, että kukkalähetykset ottaa mieluummin hyödyllisemmässä muodossa, mutta mutta...

brainstormy kirjoitti: La Tammi 06, 2024 12:43 am Palaan hetkeksi kohtaan nolla, eli tuon esiin ensimmäisen ajatukseni tästä tapauksesta, ilman että henkilöistä tiesin mitään.
Tämä siksi, kun ihmetellään miten täällä kukin kokee tämän onnettomuuden.

Otsikko: "Äiti ja lapsi jäivät lumivyöryn alle Pallaksella – Äiti kuoli, lasta etsitään"

Luin jutun ja ensimmäinen ajatukseni oli että mitä muulle seurueelle tapahtui ja missä he ovat.
Jutun auetessa kun kävi ilmi että ei ollutkaan seuruetta, monttuni loksahti auki. He olivatkin keskenään. Ajattelin että tuo vanhempi on joku hullu tai vaan todella tyhmä, kun ovat tuolla kaksin liikenteessä olleet.

Samoja fiiliksiä silloin aluksi. Ensimmäinen lehtiotsikko, joka tännekin linkattiin kertoi:

Suomalaisperhe oli ollut hiihtovaelluksella Pallastunturin alueella, kun lumivyöry yllätti heidät.

Heti tuli mieleen, että mitä isälle kävi ja entäs muut lapset.

Sitten kun tuli jotakin lisätietoja, niin pidin itsestäänselvyytenä, että olivat hiihtelemässä alhaalla (tuntureiden itäpuolella), kun lumivyöry oli iskenyt päälle...

Kun totuus alkoi paljastumaan, niin kyllä suu loksahti auki.

Juu tulee tosta keräyksestä semmoinen fiilis että kun toinen sanoo että "otan osaa" niin siihen leski vastaa "no kuinka paljon".

Ei mitään hajua kirjoitti: La Tammi 06, 2024 1:48 am

brainstormy kirjoitti: La Tammi 06, 2024 12:43 am Palaan hetkeksi kohtaan nolla, eli tuon esiin ensimmäisen ajatukseni tästä tapauksesta, ilman että henkilöistä tiesin mitään.
Tämä siksi, kun ihmetellään miten täällä kukin kokee tämän onnettomuuden.

Otsikko: "Äiti ja lapsi jäivät lumivyöryn alle Pallaksella – Äiti kuoli, lasta etsitään"

Luin jutun ja ensimmäinen ajatukseni oli että mitä muulle seurueelle tapahtui ja missä he ovat.
Jutun auetessa kun kävi ilmi että ei ollutkaan seuruetta, monttuni loksahti auki. He olivatkin keskenään. Ajattelin että tuo vanhempi on joku hullu tai vaan todella tyhmä, kun ovat tuolla kaksin liikenteessä olleet.

Samoja fiiliksiä silloin aluksi. Ensimmäinen lehtiotsikko, joka tännekin linkattiin kertoi:

Suomalaisperhe oli ollut hiihtovaelluksella Pallastunturin alueella, kun lumivyöry yllätti heidät.

Heti tuli mieleen, että mitä isälle kävi ja entäs muut lapset.

Sitten kun tuli jotakin lisätietoja, niin pidin itsestäänselvyytenä, että olivat hiihtelemässä alhaalla (tuntureiden itäpuolella), kun lumivyöry oli iskenyt päälle...

Kun totuus alkoi paljastumaan, niin kyllä suu loksahti auki.

Sama reaktio itsellänikin..että kuinka kävi muulle hiihtoseurueelle..

Tää kirjoittelu ja syyllistäminen on täysin ala-arvoista. Rauha menneille ja keskitytään faktoihin ja ottamaan opiksi se mitä voidaan.

brainstormy kirjoitti: La Tammi 06, 2024 1:53 am Juu tulee tosta keräyksestä semmoinen fiilis että kun toinen sanoo että "otan osaa" niin siihen leski vastaa "no kuinka paljon".

Etelä-Pohjanmaalla keräys kuuluu kulttuuriin. Se on ett måste onnettomuuden jälkeen. Ihan sama, kuka sen aloittaa, kun kumminkin se pistetään aina pystyyn.

Hoplaa kirjoitti: La Tammi 06, 2024 2:16 am Tää kirjoittelu ja syyllistäminen on täysin ala-arvoista. Rauha menneille ja keskitytään faktoihin ja ottamaan opiksi se mitä voidaan.

Tästähän ei kukaan opi mitään jos siitä faktasta ei kirjoitella, että lapsen oikeuksien mukainen suojelu ja turva ei tässä keississä toteutunut. Ja faktaa on se, että joku siihen on syyllinen.

uusitma kirjoitti: La Tammi 06, 2024 2:21 am

brainstormy kirjoitti: La Tammi 06, 2024 1:53 am Juu tulee tosta keräyksestä semmoinen fiilis että kun toinen sanoo että "otan osaa" niin siihen leski vastaa "no kuinka paljon".

Etelä-Pohjanmaalla keräys kuuluu kulttuuriin. Se on ett måste onnettomuuden jälkeen. Ihan sama, kuka sen aloittaa, kun kumminkin se pistetään aina pystyyn.

Okei. Tätä en tiennyt, kiitos infosta.
Hassua et alueelliset erot tavoissa on niin isot. Meillä päin tuo nähdään ihan toisin, enkä ole ikinä törmännyt moiseen keräykseen vaikka monta pienten lasten isää ja äitiä olen ollut mukana saattamassa hautaan.

uusitma kirjoitti: La Tammi 06, 2024 2:21 am

brainstormy kirjoitti: La Tammi 06, 2024 1:53 am Juu tulee tosta keräyksestä semmoinen fiilis että kun toinen sanoo että "otan osaa" niin siihen leski vastaa "no kuinka paljon".

Etelä-Pohjanmaalla keräys kuuluu kulttuuriin. Se on ett måste onnettomuuden jälkeen. Ihan sama, kuka sen aloittaa, kun kumminkin se pistetään aina pystyyn.

Taitavat olla lestoja niin sehän on normia kanssa

Kyllä tässä surullisessa tapauksessa piirtyy kuva klassisesta "more is more"- tyypistä, joka hakee vain koko ajan "isompaa ja kovempaa" Ja tämä "luottokaveri" on varmaankin tottunut pienestä pitäen siihen, että äiti vetää perässään kaikenlaisiin seikkailuihin joihin mennään mukana, haluttiin tai ei. Valeturvallisuus on se sana jota käytin jo noin 60 sivua sitten ja käytän uudelleen. Virhearviointi ja valeturvallisuus ovat ne tekijät mistä tämä tragedia rakentui.

Tämä on opetus joka valitettavasti unohtuu sinne oppien suohon, jossa on jo niin paljon haudattua tietoa ennestään. Ihminen unohtaa helposti ikävät asiat ja ikävä kyllä unohtaa tämänkin...

brainstormy kirjoitti: La Tammi 06, 2024 2:30 am

uusitma kirjoitti: La Tammi 06, 2024 2:21 am

brainstormy kirjoitti: La Tammi 06, 2024 1:53 am Juu tulee tosta keräyksestä semmoinen fiilis että kun toinen sanoo että "otan osaa" niin siihen leski vastaa "no kuinka paljon".

Etelä-Pohjanmaalla keräys kuuluu kulttuuriin. Se on ett måste onnettomuuden jälkeen. Ihan sama, kuka sen aloittaa, kun kumminkin se pistetään aina pystyyn.

Okei. Tätä en tiennyt, kiitos infosta.
Hassua et alueelliset erot tavoissa on niin isot. Meillä päin tuo nähdään ihan toisin, enkä ole ikinä törmännyt moiseen keräykseen vaikka monta pienten lasten isää ja äitiä olen ollut mukana saattamassa hautaan.

On muutakin. Yleensä kuuluu käydä surutalossa, viedä kukkia ja monet vie myös lahjan. Yleensä lahja on joku koriste-esine, esim. maljakko. Voin kuvitella, että tuossakin perheessä hyllyt jo notkuu, ja Rasmuksen kotona. Ja keräykseenhän tietenkin kuuluu laittaa rahaa, vaikka veisikin kukkia ja lahjan. Niin, lettä ei tarvitse ihmetellä. Ihan on kotikutoista kulttuuria. Tämä on normi, ei liity uskontoon.
Ei silti kenenkään kannata pilata päiväänsä kadehtimalla leskeä ja puoliorpoja.

CSI kirjoitti: La Tammi 06, 2024 12:22 am

ABC kirjoitti: Pe Tammi 05, 2024 10:25 pm Sanoisin myös, että nyt käsillä olevan tapauksen vuoksi on syytä jokaisen tuonne menevän varmistaa huonon näkyvyyden oloissa vielä erikseen kompassista yleinen etenemissuunta ja verrata sitä GPS:n antamaan tietoon.

Jaa että "huonon näkyvyyden oloissa" tuonne meno suositus tuli sieltä? Kunhan vaan vähän vilkasee kompassia niin voi viipottaa siitä Pyhäkurun reunasta ohi...

Itse kehottaisin kyllä pysymään poissa kokonaan.

En menisi itsekään tuonne Taivaskeron ja kurun väliselle alueelle huonon näkyvyyden oloissa, en talvella enkä mielellään edes kesällä. Mutta kun jotkut kuitenkin menevät, jatkossakin.

Kesällä sumussa koittaisin nousta aina ylöspäin, huipun toisella puolella sää voi jo olla eri. Talvella mielestäni Taivaskeron länsipuolitse kiertäminen olisi ollut vähemmän riskialtista, kun latujahan siellä ei kuitenkaan ollut vielä tehty.

Kun täällä muuten on kyselty, että miten kaukana kesäreitti menee kurun reunasta, niin nuo korkeuskäyrät ovat tuolla sen verran tiheässä, että reunaa ei voi määritellä tarkasti. Kesäoloissakin maaston viettäminen on selvää.

Juuri Lehmäkeron eteläreunan kohdalla kesäreitti kääntyy suoraan etelään noin sadan metrin matkalle, ja talvella tämä olisi varmasti se kohta jossa reitiltä eksyy ellei näe seuraavaa merkkiä.

brainstormy kirjoitti: La Tammi 06, 2024 2:26 am

Hoplaa kirjoitti: La Tammi 06, 2024 2:16 am Tää kirjoittelu ja syyllistäminen on täysin ala-arvoista. Rauha menneille ja keskitytään faktoihin ja ottamaan opiksi se mitä voidaan.

Tästähän ei kukaan opi mitään jos siitä faktasta ei kirjoitella, että lapsen oikeuksien mukainen suojelu ja turva ei tässä keississä toteutunut. Ja faktaa on se, että joku siihen on syyllinen.

Niin. Tässä tarinassa olisi monta kohtaa ja asiaa opittavaa, mikäli niin vain haluttaisiin. Parantaisi monen ymmärrystä ja turvallisuutta talviolosuhteissa liikkumiseen. Ilmeisesti aihe on liian arka, jotta siitä asiallinen keskustelu olisi mahdollista.

Kävijämäärät pohjoisessa ovat kasvaneet hurjasti ja kyllä luonnollista on, että puhtaiden vahinkojen määrä silloin myös kasvaa. Paikalliset ovat kuitenkin jo pitkään raportoineet haitallisen ja vaarallisen ilmiön lisääntymisestä. Eskaloituen koko ajan somen kasvaessa. Paikallisten huoli ja turhautuminen ilmiön suhteen sivuutetaan toistuvasti.

Edelleen suuri osa vaeltajista muistaa kunnioittaa luontoa ja suhtautuvat realistisesti ihmisen voimavaroihin sen edessä. Mutta. Samaan aikaan on huolestuttavalla tahdilla kasvanut kulkijoiden porukka, joka on todella piittaamatonta vaarojen suhteen. Somen täydelliset kuvat, täydellisine kertomuksineen, joissa pikanttina lisänä kerrotaan muutava haastava hetki/ hassu juttu, kuinka olisi saattanut käydä hullusti, muttei käynytkään- lisäyksellä.

Jokainen paikka on kaikkien saavutettavissa, koska GPS ja muut huippuvarusteet yms, yms. Luontoon suhtaudutaan kuin kesytettyyn karhuun; joo tiedetään villinä vaaralliseksi, mutta hei me kesytettiin se. Onnetonta on, että tietyn asenteen omaava porukka kasvaa koko ajan ja he saavat enemmän seuraajia, jolloin hulluudesta tuleekin uusi normaali.

Paikalliset ovat tavallaan nostaneet kädet pystyyn ja pelastavat ne, ketkä pelastettavissa on. Julkisesti näistä hiuskarvan varassa olleista tilanteista ei puhuta, sillä se halutaan sivuuttaa häpeän takia ja paikalliset eivät puhu vaitiolovelvollisuuden velvoittamana. Missään ei tule ilmi ne tuhannet tehtävät, jotka päättyivät onnellisesti paikallisten valppauden ansiosta.

Tässäkin tapauksessa äiti ilmoitti tehtävä celsiuksena. Paikalliset lähtivät tilanteeseen Aarnena, koska seurueessa lapsi ja lämpöolosuhteet, noh olivat hengenvaaralliset.

Vanhemmuus tarkoittaa usein epäitsekkyyttä. Kahdestaan lapsen kanssa ei vain lähdetä tunturiin voittamaan itseään. Se on kuin pelaisi venäläistä rulettia omalla ja toisten hengellä, simple as that. Lapsen elämän riskeeraaminen ei vain ole hyväksyttävää ja on kamalaa, jos tästä tulee uusi normaali. Tälläkin hetkellä tunturissa on vanhempi-lapsi parisko, alueella, jossa pakkasta luvattu 30…40 astetta. Ennustus ei pitänytkään paikkaansa vaan alueella on uutisoitu ennustetta kylmempiä lukemia.

Kun kaksi raavasta aikuista miestä hätäpelastetaan kylmettymisen takia Kolilta ja takavuosina kaksi ammattisuunnistajaa sumusta, niin eikö se kerro mitään riskeistä?
Miksi kouluissa on pakkasraja lapsille ulkoiluun?

Joku kirjoitti, että onnettomuus odotti vain tapahtumistaan ja näin ikävä kyllä on. Tarina olisi voinut heidän kannaltaan päättyä hyvin, mutta on ollut vain ajan kysymys, koska näin käy, koska meno on mennyt hurjaksi.

Hyvä kirjoitus hiihtovaellusryhmässä eräoppaalta, turhan myöhään vain. Tosin, jos siellä sitten konkareitten konkari kehottaa laskemaan Pyhäkuruun, niin siinä meni sitten sekin häneksi. Lraipen isän kommentti osui naulankantaan.

Päivänvalo on pohjoisessa lyhyt vaikkakin satumaisen kaunis. Sen hintana on pitkä ja kylmän pimeys. Kuten äiti oli kirjoittanut, maanantaina oli -35 ja hieman tuulta ja se oli tuntui niin kylmältä, ettei kämpästä halunnut lähteä. Seuraavana päivänä oli -23 ja 15 m/s. Ainoastaan ne ihmiset, jotka ovat sen kokeneet tietävät kuinka raaka sää silloin on, ottaen huomioon, että siihen altistuu usean tunnin ajan. Kylmettyminen on väistämätöntä ja kylmänsietokyky määrittää sen jälkeen tason ajattelu- ja toimintakyvylle. Asia, jota ei missään tapauksessa kannattaisi kokea ja testata ensimmäistä kertaa kahdestaan lapsen kanssa vaarallisessa maastossa.

↑

Laittaisin keskustelulle pisteen tähän....