RL11/6 kirjoitti: Su Joulu 14, 2025 2:12 am
Väärin. Ei lapsi ymmärrä kuoleman merkitystä, vaikka täyttäisikin 18-vuotta. Ei ymmärrä välttämättä 56-vuotiaskaan, vaan luulee elämän olevan ikuista ja vasta alkavan eläkkeellä, jota varten on suunnitellut kaiken ns. eläkepäivät. Lapsi, jos on autisti, ymmärtää paremmin kokemaansa, koska ei käytä kaikkea aikuisilta oppimaansa varsinaisena tiedonkeruulähteinä, vaan omiin kokemuksiinsa pohjautuvana todellisuusasioina. Aikuisetkin nimittäin valehtelevat lapsille varsin usein, ja tästä on hyvänä esimerkkinä Joulupukki ja hänen tontut. Erikoispersoonallisuudet, kuten savant-persoonat osaavat hekin luoda oman näemyksen, joka pohjautu pelkästään kerättyyn tietoon ympäristöstä. Heidän kykynsä ymmärtää asioita ylittää satoja kertoja tavanomaisen hyvät pistetulokset syntymässään saaneen lapsen, jota voidaan neuvolassa katsoa nk. hyväksi lapseksi. Mutta kuolemaa ihminen ei välttämättä käsitä koko elinikänään, ellei sitten puhuta lääkärikollegastani Rauni Leena Luukanen-Kildestä, joka luonnehti itse, ettei kuolemaa ole.
Leikkasin lainauksen tähän "sun" ketjuusi, kun meni tossa aiemmin ot:ksi. Silloin la-su yönä kirjoittamani vastaus ei myöskään näemmä tallentunut minfon luonnoksiin, vaan hävisi jonnekin bittiavaruuteen - ilmeisesti sen yöllisen huoltotauon takia. Kirjoitan siis osan uudelleen:
1. Luulen, että me ei kirjoitettu/kirjoiteta ihan samoista asioista ja näkökulmista. Jälkiviisaana on todettava, että tietenkin olis ollut fiksua käydä nää keskustelun lähtökohdat jo aluksi läpi.
2. Sulla on hyviä pointteja. Mutta sun minfossa käyttämä retoriikka jättänee sun oikean ajattelun ja ilmaisukyvyn hyvinkin piiloon ja siksikin mietin kannattaiskohan oikeastaan edes vastata.
Sun tossakin lainaamassani kirjoituksessa on esim. kärjistystä, yliyleistystä ja yliyksinkertaistamista, ehkäpä mustavalkoisuuttakin. Ja niin yleisiä ajatusvirheitä/-vääristymiä kuin ne onkin, niin luulen, että tätä(kään) tekstiä et ihan tosissasi kirjoittanut. Varsinkaan, kun ottaa Rauni-Leenan huomioon. (Eikö se ole jo kuollutkin..)
Ja eikä siinä mitään, arkipuhe on arkipuhetta ja mahdollisesti itsekin syyllistyn hetkittäin/toisinaan noihin edellä mainitsemiini. Kuten tosi moni muukin. Inhimillistähän se lopulta on.
Joka tapauksessa, kun aihe/aiheet on edelleen niin mielenkiintoisia, niin vastaanpa nyt silti, kun on taas aikaakin.
3. Jos ollaan tarkkoja, niin mun kirjoitus, mihin toi tän viestin alun lainaus oli kohdistettu, ei ollut yksiselitteisesti "väärin". Se riippuu mm. siitä, mistä näkökulmasta sä asiaa tarkastelet ja, mistä mä.
Oliskin mielenkiintoista tietää, mistä näkökulmasta/näkökulmista käsin sä mahdoit/mahdat kirjoittaa - biologisesta/lääketieteellisestä, uskonnollisesta, psykologisesta, muusta? Kun mä kirjoitin kuoleman ymmärtämisestä, kirjoitin kehityspsykan näkökulmasta käsin ja nimenomaan (lasten) ajan myötä kehittyvästä kuoleman kognitiivisesta ymmärtämisestä.
4. Mainitsemasi esimerkit, kuten 18-vuotiaat ja tuo 56-vuotias, saattaa ymmärtää kuoleman kognitiivisesti, mutta eivät he välttämättä sitä toki ole emotionaalisesti ymmärtäneet ja sisäistäneet. Eikä tosiaan kaikki aikuiset pysty katsomaan "silmästä silmään" omaa kuolevaisuuttaan koskaan. Kuoleman jälkeiseen paratiisiin uskovat taas on kärjistäen spekuloiden joko eläneet pimennossa tai sitten torjuvat todellisuuden/tieteelliset kuolemakäsitykset tai pahimmillaan sekä että. Kuolemalle määritelty merkitys (eri tieteenalojen ja uskontojen toimesta) on joka tapauksessa vielä eri asia kuin sen ymmärtäminen ja sisäistäminen.
5. En ole ihan varma, mitä halusit autisti-kommentillasi välittää ja miten esim. kirjoituksesi "autistin kyvystä ymmärtää itse kokemaansa paremmin" liittyy tähän kuoleman ymmärtämiseen? Vai oliko se siirtymä puheenaiheen vaihdoksi?
Kiinnostaa toikin, että miten autistien ymmärrys kuolemasta "omiin kokemuksiinsa pohjautuvana todellisuusasioina" käytännössä toteutuu/rakentuu? Ei tarvitse välttämättä tietää, en mäkään tiedä, mutta onko sulla joku spekulaatio siihen liittyen? Ja liittyikö se edes joidenkin autistien kuoleman ymmärtämiseen vai puhuitko yleisellä tasolla.
Joka tapauksessa, ihan varmasti tiedät, että autisteissa(kin) on isojakin eroja. Voin hyvin kuvitella, että oikeasti tiedät, että osalla autisteista taas on vaikeutta kokemustensa jäsentämisessä ja sanoittamisessa, vaikka itse kokemukset olisi tosi voimakkaitakin. Osalle se on jopa mahdotonta. Joidenkin autistien on vaikeampaa myös saada yhteyttä omiin tunteisiinsa ja muistoihinsa; muistot ei käsittääkseni välttämättä edes "tallennu" aivoihin samalla tavalla kuin taviksilla eikä ne täten myöskään muodosta itsestäänselvästi ns."elämänkerrallista tarinaa" - jatkumoa (kuten ei joillain esim. dissosiaatiohäiriöisilläkään) ko.henkilöiden mielen tasolla. Lisäksi; yksityiskohtien tarkka havaitseminen ei takaa kokonaisuuksien hahmottamista saati ymmärtämistä. Ylipäänsä muun muassa tän kaiken myötä "ymmärtäminenkin" (myös syy-seuraussuhteiden) on osalle autisteista vaikeampaa. Käsittääkseni tästä johtuu mm. se, että toisaalta varsin älykkäänkin sekä monipuolisen ja laajan tietomäärän omaavan autistin käytännön taitojen oppiminen ja/tai käyttäminen mallista, tiedosta ja omista virheistä käsin voi olla varsin hankalaa ja aikaavievää.
Mitä tohon "ei käytä kaikkea aikuisilta oppimaansa varsinaisena tiedonkeruulähteinä" tulee, niin jep, näinhän se on. Monilla autisteilla esimerkiksi sosiaalisten taitojen mallioppiminen on heikompaa kuin taviksilla. Tai tuo, mihin viittasit myöskin ja, mitä itse pidän yleensä ottaen myös vahvuutena, niin jotkut autistit tosiaan luottaa enemmän omaan tiedonkäsittelyynsä kuin aikuisten/muiden. Sekään ei silti takaa (todenmukaista) ymmärtämistä.
Ai ja muuten vielä sekin, että autisteilla esiintyy taviksia useammin esim.aleksitymiaa ja kuormitusherkkyytensä takia saattavat myös dissosioida helpommin, mitkä lopulta vaikuttaa myös valmiuksiin havaita, hahmottaa ja ymmärtää todellisuutta mahd.todenmukaisesti - niin sisäistä kuin ulkoista. Unohtamatta tietenkään autismille tyypillistä mentalisaatiokyvyn puutetta/heikkoutta/hidasta kehitystä, mikä vaikeuttaa myös ymmärtämistä - pahimmillaan laajaltikin.
6. Lopuksi ja mielenkiinnosta tämäkin; Mitähän se Rauni-Leena tarkalleen ottaen tarkoitti tolla kuolemaa koskevalla kannanotollaan - tiedätkö? Tiedän hänet muistaakseni vain joistain haastatteluista (?) enkä ole sen kirjojakaan lukenut. Ei kai se potilailleen mitään ikuista elämää avaruusolioiden kanssa lupaillut..
Oli tarkoitus kirjoittaa mahd. lyhyesti, mutta tässä sitä taas ollaan; tuli vähän innostuttua.
