MURHA.INFO

Amy Elizabeth Fisher syntyi elokuun 21. vuonna 1974 Long Islandissa Wantaghissa. Hän oli Roseannin ja Elliot Fisherin ainoa lapsi.
Sheila Wellerin Amy Fisherista kirjoittaman kirjan Amy Fisher: My story mukaan Amyn lapsuus oli melko normaali. Tosiasiassa se oli monesta vinkkelistä katsottuna traumaattinen.
Alusta saakka perheessä tuntui olevan ahdingossa ja pulassa. Amy vältteli tarkoituksellisesti omaa isäänsä - sillä hän pelkäsi Elliotia valtavasti. Tämä tietysti vaikutti syvästi Amyyn ja hänen myöhempiin suhteisiinsa miesten kanssa. Äitinsä kanssa hänellä sen sijaan oli läheiset ja rakastavat välit. Hänellä oli myös hyvät välit isoäitiinsä ja tätiinsä, joiden kanssa hän viihtyi aina. Nämä suhteet vahvistivat Amya ja auttoivat häntä sietämään isäänsä ja isäsuhdeongelmiaan.

Nuoruudessaan Amy selvisi monista traumaattisista tilanteista, jotka muuttivat hänen elämänsä. Lapsuudessa perheenjäsen hyväksikäytti hätä seksuaalisesti useita kertoja. Kun hän oli 13, rakennusmestari, joka oli kunnostamassa taloa, raiskasi hänet hänen omalla sängyllään.

Tapahtumat vaikuttivat suuresti Amyyn kuten kehen tahansa muuhunkin samaa kokeneeseen. Hänen ainoa keinonsa selviytyä oli turruttaa tunteensa ja yrittää vain kestää tuska.

Kouluvuosinaan hänellä oli monia hyviä ystäviä luokkatovereissaan ja muissa tuttavapiirinsä tytöissä. Myöhemmin teini-iässä hänellä oli monia romanttisia suhteita, joista yksi johti raskauteen ja aborttiin. Vaikka hän oli syvästi kiintynyt kaikkiin poikiin, joita tapaili, kukaan ei vetänyt vertoja sille eräälle, jonka hän tapasi kesällä 1991.

Yhtenä iltana toukokuun lopussa kun Amy oli lähdessä ajelemaan autollaan, hän osui vahingossa liian lähelle autotallin seinää ja hajotti toisen sivupeilin. Kauhistuessaan ajatellessaan isänsä reaktiota asiaan, hän vei auton viivyttelemättä paikalliselle autovarustamolle toivoen saavansa vahingon korvattua ennenkuin isä pääsisi siitä jyvälle.
Kun hän oli saapunut Complete Auto Body & Fender Inc.-liikkeeseen Baldwiniin, hänelle selvisi, että korjaus maksoi paljon enemmän kuin mitä hänellä oli varaa laittaa likoon. Tyrmistynyt Amy yritti epätoivoisesti selittää hätätilannetta Joeylle, murjun omistajalle. Fisher ja Weller tuumivat, että tytön pitäisi vain kertoa totuus, mikä taasen olisi johtanut ongelmiin.
Joeylla oli ovelampi ehdotus: kerro, että joku muu hajotti sivupeilin.


Complete Auto Body & Fender

Amy otti Joeyn neuvosta vaarin ja välttyi isänsä vihanpurkaukselta. Seuraavana päivänä hän palasi isä seuranaan liikeeseen keskustelemaan maksuasioista. Amyyn teki vaikutukseen, miten Joeyn karisma, asenne ja se miten tämä kohteli hänen isäänsä.
Myöhempinä kuukausina Amy työskenteli ahkerasti liikeen leivissä, mistä vastineeksi autopeili korjattiin. Näiden useiden käyntien seurauksena hän kiinnostui romanttisessa merkityksessä 35-vuotiaasta Joeysta.


Tästä miehestä.

Heinäkuun toinen 1991, kun Amy lopetti työnsä liikkeessä, Joey lähti viemään häntä omalla autollaan Amyn kotiin. Ajomatkan aikana Joey teki fyysisen eleen, joka johti kaksikon Amyn makuuhuoneeseen. Se oli sitten menoa.

Suhteensa ensimmäisillä viikoilla Amylla ja Joeylla oli tapana kirjautua motelliin ja viettää aikaa kahden, muulta maailmalta paossa. Vaikka Joey oli jo naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta, Amy rakastui vanhempaan herraan.
Amyn mukaan Joey alkoi avautua enemmän elämästään ja kertoa, kuinka onneton oli avioliitossaan. Joey kuulemma oli myös toistuvasti vihjaillut päässeensä eroon Mary Josta, vaikka myöhemmin kielsi tämän.
Myös Amysta tuntui, että hän saattoi avautua Joeylle ja luottaa tähän. Hän paljasti itsestään puolia, joista kukaan muu ei vielä tiennyt. Amylle selvisi, että he olivat monessa suhteessa hyvin samanlaisia persoonia. Ja he tulivat vain läheisimmiksi.

Kahden viikon seurustelun jälkeen Amy löysi jotain ihottumaa itseltään. Hän suuntasi gynekologille ja sai tietää sairastavansa herpestä. Amy ei ollut ihan varma, mistä oli sen saanut. Amy pakotettiin kertomaan tartunnasta vanhemmilleen, joille hän väitti, ettei se ollut tullut Joeylta. Hän pelkäsi vanhempiensa alkavan syyttää Joeya raiskauksesta. Hän ei antaisi minkään viedä häneltä miestä, jota hän rakasti.

Elokuussa 1991 Amy sai kauppa-apulaisen töitä Jean Countrysta. Se oli vaatekauppa Massapequasissa Sunrise Mallilla. Hän ystävystyi muiden kauppa työskentelevien tyttöjen kanssa. Erityisesti yksi heistä, Jane, tuli hänelle läheiseksi ja hän paljasti tälle myös monia asioita suhteestaan Joeyyn.

Amy ei pysynyt töissä kauaa. Sellaisen kuukauden jälkeen hän sai potkut ja hän oli aivan lohduton, sillä hänellä oli vaikeuksia maksaa laskuja, erityisesti nyt uuden auton ostettuaan. Amy ymmärsi, että rahaa olisi saatava ja nopeasti. Näihin aikoihin Joey ehdotti Amy lähtisi ilotytöksi ABBA Escortsille, on väitetty.

Syyskuun lopulla -91 Amy alkoi harjoittaa maailman vanhinta ammattia. Työ oli raskasta, mutta ainakin hän sai autonsa maksettua. Suhde Joeyyn jatkui - vaikkakin se oli vähän karannut lapasesta.

Amylla ei tainnut mennä oikein hyvin. Suhteet ystäviin alkoivat rakoilla, hän vietti heidän kanssaan aikaa yhä harvemmin. Hän otti etäisyyttä läheisimmästä perheenjäsenestään ja tuli täysin riippuvaiseksi Joeysta. Hänen tunteistaan tuli pakkomielteisiä. Ensimmäistä kertaa suhteen aikana Joeyn vaimo Mary Jo oli olevinaan todellinen uhka Amylle.

Tuon vuoden marraskuussa Amy päätti, että antaisi Joeylle uhkavaatimuksen: joko hän tai Mary Jo. Kun hän esitti tälle vaihtoehdot, Joey valitsi Mary Jon. Amy oli järkyttynyt ja valtavan surullinen kuullessaan nuo sanat ja katkaisi suhteen.

Amy viilsi ranteensa auki kuolema toiveenaan. Haavat eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi syviä. Amy päätti antaa itselleen vielä toisen mahdollisuuden ja yrittää selvitä erosta äitinsä ja joidenkin ystäviensä tuella.

Ei ollut helppoa Amylla. Hänellä oli yhä syviä tunteita Joeya kohtaan ja hän oli todella mustasukkainen tämän vaimolle. Jopa siinä määrin, että kerran hän alkoi esittää myyvänsä karamellia ovelta ovelle nähdäkseen vilauksen Mary Josta.


Paul Makely

Vuoden -92 tammikuun aikana Joey ja Amy palasivat yhteen. Tuohon aikaan Amylla tosin oli jo suhde toiseen mieheen, Paul Makelyyn. Hän oli Future Physique-nimisen kuntosalin omistaja. Joeylla ei ollut mitään Amyn osa-aikaista prostituoidun pestiä vastaan, saihan sitä vähän rahaa. Kuitenkin hän tunsi itsensä loukatuksi ja satuteksi kuullessaan suhteesta Pauliin. Amy päätti alkaa väheksyä suhdettaan Pauliin. Joey, johon hän kiintyi vain enemmän, oli hänen ensisijainen rakkautensa. Hän antaisi minkään tulla heidän väliinsä, etenkään Mary Jon.

Toukokuun 13. Amy meni The Quintessential Look-salonkiin, jossa hänen ystävänsä Jane oli töissä. Hän toivoi ystävänsä voivan auttaa häntä löytämään uudenlaiset vaatteet ja laittamaan hänen tukkaansa. Kun Jane oli näpräämässä hänen hiuksiaan, he aloittivat keskustelun, joka muutti Amyn elämän.

Jane valitti poikaystävänsä pettävän häntä toisen tytön kanssa. Kirjaa lukeva Amy neuvoi häntä hakemaan aseen ja ampumaan mokoman tytön ellei tämä jättäisi hänen poikaystäväänsä rauhaan. Vaikka Jane tulkitsi tämän vain kuvaannollisesti, se antoi Amylle itselleen idean...

Amy kysyi Janelta, tietäisikö tämä mistä saisi aseen, hän kun vihdoin haluaisi päästä eroon Joeyn vaimosta. Jane tuumasi, että Peter Guagenti, joka tunnettiin myös Petey G:nä, saattaisi osata auttaa. Tästä alkoi suunnitelma, jolla oli hirvittävät seuraukset.

Luultavasti tuona yönä Amy kertoi Janelle aikovansa tappaa Joeyn vaimon. Huhut liikkuvat, että Joeylle kerrotiin tästä karmivasta suunnitelmasta ja että mies olisi vielä antanut hänelle neuvoja. Amyn mukaan, Joey kertoi hänelle, että kun Mary Jo avaisi oven, pitäisi viivyttelemättä avata tuli; ampua ja ampua... Myöhemmin Joey on väittänyt, ettei hän mitään tällaista ole sanonut ja että se on vale.

Toukokuun 15. Joey otti Amyyn yhteyttä tämän hakulaitteella. Amy sanoo miehen soittaneen kysyäkseen, oliko hän - Amy - saanut aseen hankittua. Tämä oli myös kysynyt, oliko hän saanut takaisin pennoset, jotka Paul oli lainannut. Joey halusi Amyn päättävän suhteen Pauliin lopullisesti. Amy vakuutti, etteivät hän ja Paul enää tavanneet toisiaan. He olivatkin lopettaneet suhteensa edellisenä yönä.

Kaksi päivää myöhemmin Amy varasti jonkun rekisterikilven. Amy on kuvaillut, että hän ja Peter Guagenti laittoivat varastetut rekisterikilvet Peteyn Thunderbird-autoon ja matkasivat Buttafuoco-asuntoon vähän puoli kahdentoista jälkeen.

Automatkan aikana Petey antoi Amylle Titan .25 automaattisen aseen hansikkalokerosta. Nuori nainen oli alunperin olettanut, että Petey hoitaisi ampumispuolen, hänen itsensä seuratessa vierestä. Petey oli kieltäytynyt kunniasta ja osia oli vaihdettu, sanoo Amy jälkeenpäin.

To be continued, heti seuraavassa osassa päästään itse murhaan...

Innolla odotan jatkoa, jälleen loistava aloitus!

Kiitokset aloituksesta ja viitsimisestä kääntää!

Kiitos tosi paljon jutusta, minäkin odotan innolla jatkoa. Amy Fisherin juttuun viitataan usein jenkkiläisessä mediassa eri juttujen yhteydessä, mutta oma perehtymiseni tapaukseen on jäänyt aika pintapuoliseksi.

Laitan tähän pari kuvaa Amystä nuorempana:

Titan .25 automaattisen aseen hansikkalokerosta

Typo, se ase oli puoliautomaattinen. Jos niillä jotain eroa on, minä en aseista oikein ymmärrä.

Palatkaamme siihen hetken, kun Amy, Petey ja ase olivat autossa, pysäköineet sen Buttafuocojen eli Joeyn ja Mary Jon talon lähelle Adam Road Westillä Long Islandissa, New Yorkissa.
Mary Jo Buttafuoco ei aavistanut, mitä oli tekemässä kun avasi ovensa toukokuun 19. vuonna -92. Ovella seisoi teini-ikäinen tyttö, jolla oli soljuvat ruskeat hiukset. Oletko Joey Buttafuocon vaimo, hän tahtoi tietää. Olen, oli Mary Jo oli vastannut ja tuo tyttö oli ehdottanut, että puhuttaisiin vähän hänen miehestään.

Mary Jo astui ulos oviaukosta ja kysyi tytöltä, mitä hän halusi. Mary Jon yllätykseksi hän sanoi 16-vuotiaalla sisarellaan ja Joeylla olevan suhde. Nainen kysyi Amylta tylysti kuka hän oli ja mistä hän tuli. Tämä vastasi olevansa Ann Marie ja kotoisin Dolphinin piirikunnasta.


Mary Jo

Dialogin aikana nainen huomasi, että hänen pihaansa oltiin parkkeerammassa autoa, jonka kuskin paikalla istui nuori mies. Mary Jo kysyi kuka tuota autoa ajoi, mihin Amy vastasi, että se oli hänen poikaystävänsä. Aihetta vaihtaen tyttö ilmoitti tälle hänellä olevan todisteita suhteesta ja näytti t-paitaa, jossa oli logo tekstillä "Complete Auto Body and Fender, Inc." Ei ollut epäilystäkään, ettei paita ollut saatu Joeylta, mutta se nyt ei ollut kovin vedenpitävä todiste, sillä Joey oli antanut niitä paitoja monelle.

Noin 15 minuutin juttelun jälkeen, erikoisista syytöksistä tuohtunut Mary Jo ilmoitti keskustelun päättyneen. Hän vaati tyttöä poistumaan tontilta ja käänsi selkänsä aikoen mennä soittamaan Joeylle. Yht'äkkiä tyttö veti taskustaan 25-caliber puoliautomaattisen pistoolin ja tähtäsi sillä Mary Jota päähän. Maria Eftimiades sanoo kirjassaan Lethal Lolita, että Amy laittoi aseen piipun Mary Jon oikeaan ohimoon ja alkoi ampua.

Amy pudotti t-paidan, joka hänellä oli ollut mukanaan, kun hän oli näyttänyt sitä naiselle, sitten aseen, ja rynni autoon. Nuori mies, joka oli jo odotellut häntä siellä, käski hänen hakea jättämänsä tavarat. Amy totteli, toi paidan ja pyssyn ja kaksikko lähti matkaan.

Kolme naapuria oli kuullut laukaukset ja he lähtivät ottamaan selvää niiden alkuperästä. Miehet käänsivät nokkansa kohti Buttafuocojen taloa ja löysivät Mary Jonen lojumasta verantansa ulkopuolelta, päästä virratessa verta. Hän oli yhä elossa, mutta pulssi oli heikkenemässä. Yksi naapureista soitti 911:seen.

Ambulanssi saapui muutamassa minuutissa ja otti Mary Jon vietäväksi sairaalaan, Nassau Community Medical Centeriin. Kun poliisi yritti löytää tämän puolisoa, lääkärit valmistautuivat naisen leikkausoperaatioon.

Poliisi yritti selvittää eriskummalliselta vaikuttavaa tapahtumasarjaa. Ei ollut mitään merkkejä ryöstöstä, eikä kyseessä varmaankaan ollut mafian isku, sillä uhri oli kotivaimo. He eivät osanneet arvata, että syyllinen oli 17-vuotias tyttö nimeltä Amy Fisher. Ja hänellä se oli suhde Mary Jon mieheen Joeyyn, eikä hänen kuvitteellisella siskollaan.


Amy Fisher

Uutiset ammuskelusta ja olettamukset kolmiodraamasta levisivät kulovalkean tavoin. Salaliittoteoriat ja huhut sekoittuivat faktoihin, tositarinan vartoessa paljastetuksi tulemista.

Mary Jon haavat olivat vakavia. Oli hyvin epätodennäköistä, että hän jäisi henkiin - mutta hän oli paljon onnekkaampi kuin kukaan aavistikaan.
Tuntien intenssiivisen työskentelyn jälkeen lääkärit saivat saatettua Mary Jon jonkinlaiseen tasapainoon. Selviämisprosentit nousivat kokoajan, mutta oli liian varhaista huokaista helpotuksesta - lääkärit eivät nimittäin kyenneet saamaan luotia pois Mary Jon päästä.

Joey oli löydetty ja etsivät haastattelivat häntä. He yrittivät löytää jotain tolkkua tästä käsittämättömästä rikoksesta. He kysyivät Joeylta, osasiko tämä epäillä ketään. Joey antoi heille vihjeen, jota he eivät olleet osanneet odottaa.

Yksi tapausta tutkivista etsivistä oli Martin Alger. Hän oli saanut tietää Joeya aikaisemmin jututtaneelta poliisilta, että sotkun takana saattoi olla kaksi ihmistä: joko Paul Makely tai hänen tyttöystävänsä Amy.
Alger kyseli näistä kahdesta ihmisestä ja Joey kertoi Makelyn tyttöystävän olevan hänen ystävänsä. Hän kertoi Makelyn käyttävän huumeita ja että Amy oli - hänen, Joeyn, kielloista huolimatta - antanut tälle rahaa huumeisiin.
Algerista Joeyn tarinaa oli vaikea uskoa. Mutta hänellä ei toistaiseksi ollut muutakaan.
Toukokuun 20. Mary Jon levätessä sairaalaan sängyllä siinä kunnossa että saattoi vastaanottaa vieraita, Alger lähti välittömästi tapaamaan häntä. Mary Jo oli elpynyt ammuskelusta ja Alger toivoi hartaasti hänen muistavan siitä jotain.

Onnettomuus ei ollut vienyt Mary Jon muistia. Hän paljasti etsivälle, että häntä oli ampunut nuori tyttö, jolla oli ruskeat hiukset ja jonka nimi oli Ann Marie ja joka asui Dolphin piirikunnassa. Hän kertoi myös nuoresta miehestä, joka oli istunut kastanjanruskeassa autossa ja jota ampuja oli väittänyt poikaystäväkseen. Tyttö näytti minulle yhtä Joeyn paidoista, Mary Jo jatkoi.
Kävi selväksi, että Joeyn osuus ammuskeluun oli paljon suurempi kuin mitä oli odotettu.

Kun Mary Jota oli haastateltu, Joey kertoi etsiville, että ammuskelun takana saattoi olla tyttö nimeltä Amy Fisher. Hän kertoi antaneensa tälle tytölle paidan, joka oli ollut Mary Jota ampuneella tytöllä. Vaikka tarina ei täysin yhtynyt Mary Jon tarinaan, Alger otti neuvosta vaarin.

Alger sai valokuvan Amysta ja vei sen Mary Jolle näytettäväksi. Siinä oli tyttö joka oli yrittänyt tappaa Mary Jon!
Amy paikallistettiin pian pidätysmääräyksen tekemisen jälkeen. Poliisit lähtivät Amyn kotitalolle, vaikka he tuumivat, ettei Amy olisi siellä, jos hän todella oli syyllinen.

Toukokuun 21. ei näkynyt mitään viittauksia siihen, että Amy olisi kotonaan ja Alger oli kyrpiintynyt. Hän päätti kokeilla onneaan uudella konstilla: Joey soittaisi tytölle. Hän palkkasi Joeyn soittamaan tälle ja selvittämään Amyn olinpaikan. Empivä Joey teki näin. Kun vahvistui, että Amy oli kotonaan, poliisit tulivat pidättämään hänet.

Amy sai tietää pian pidätyksensä jälkeen, että kiitos hänen kiinni jäämisestään kuului pitkälti Joeylle - vaikka hänen oli vaikea tätä asiaa niellä. Lopulta Amy myönsi olleensa paikalla, kun Mary Jota ammuttiin. Hän kuitenkin ilmoitti ampumisen olevan vahinko - ase vain meni vahingossa päälle kun hän oli puhumassa naiselle.
(Ehkä paras selitys ikinä! toim. huom.)

Kuulusteluissa Amy vältti paljastamasta Paulin ja Janen nimeä, jotta heitä ei yhdistettäisi siihen, mitä hän oli tehnyt. Hän myönsi, että hän ja Joey olivat rakastavaiset. Jotain hän Joeysta valehtelikin - hän väitti saaneensa aseen tältä.

Tutkijat olivat kuin puulla päähän lyötyjä Amyn tarinoita kuullessaan. Ne vaihtuivat kokoajan ääripäästä toiseen ja hänellä tuntui olevan vaikeuksia erottaa faktaa fiktiosta. Amy yritti suojella jotakuta, siitä ei ollut epäilystäkään - mutta ketä tai keitä?
Kummalliset käänteet hänen kertomuksissaan olivat melkein murtaneet hänen uskottavuuteensa.

Lopulta etsivät pääsivät perille Janen olemassaolosta ja hänen mahdollisesta osuudestaan murhayritykseen. Janen äiti oli silmänräpäyksessä puolustamassa tytärtään ja hankki tälle asianajajan. Lopulta Jane kuitenkin onnistuisi kumoamaan syytteet... ei ollut mitään varmoja todisteita siitä, että hän liittyi millään tavalla ampumiseen.

Etsivät lähtivät tavoittelemaan Paulia. He pitivät mahdollisena, että hänellä oli osuutta rikokseen ja arvelivat, että hän oli ajanut kastanjanruskeaa autoa. Yksi Buttafuocojen naapureistakin pääsi tutkinnassa ääneen ja hänestä jälkimmäinen arvaus ei osunut oikeaan. Paulia ei enää epäilty mistään.
Poliisi tahtoi tietää, miksi Amy oli mennyt talolle, jos Joeylla oli jokin rooli rikoksessa ja kuka oli istunut Thunderbirds-auton ratin takana.

Toukokuun 22. Joey oli poliisilaitoksessa haastateltavana.

Tarina jatkuu...

Kiitos todella mielenkiintoisesta aloituksesta, Valoviikate! Odottelen innolla jatkoa! ^^

Etsivät halusivat ennen kaikkea tietää, oliko Joey hankkinut Amylle aseen. Kun asiaa kysyttiin suoraan, hän antoi ponnekkaasti kieltävän vastauksen.

Joey tiesi, ettei poliisilla ollut suoria todisteita, että hän olisi osallistunut rikokseen. Lisäksi hän ymmärsi, että hänen ja Amyn suhteen salaaminen kävisi erittäin hankalaksi. Poliisi oli jo metsästämässä maksutositteita ja silminnäkijöitä, jotka olivat nähneet heidät yhdessä.

Iltapäivälehdet ja talk-show't käsittelivät mielellään tätä sensaatiomaista aihetta. Lehtien etusivuilla paistoi sellaiset otsikot ja lööpit kuin Fatal Attraction ja Long Island Lolita. Suosituimmat talk-show't kilpailivat siitä kuka pääsisi ensimmäinen haastattelemaan jotakuta, joka tunsi tai oli tuntenut Amyn tai Joeyn tai Mary Jon.

Media etsi kynsiinsä Amyn entisiä poikaystäviä, kavereita ja tuttuja, jopa hänen asiakkaitaan prostituution maailmasta. Erityisesti yksi heistä pääsi hetkeksi parrasvaloihin: Peter DeRosa. Tämä mies oli tehnyt nauhan ostettuaan seksiä Amylta ja myi sen hyvästä hinnasta uutisohjelmalle A Current Affair. Tuo nauha oli todella vahingollinen Amyn julkiselle identiteetille, sillä se sai hänet näyttämään villiä, tunteetonta seksiä harrastavalta nymfolta. Se koitui myös vahinhgolliseksi itse rikostapaukselle.

Toukokuun 29. tuomaristo syytti Amya kolmannen asteen murhayrityksestä, ensimmäisen asteen tuliaseen väärinkäytöstä, törkeästä aseellisesta rikoksesta, pahoinpitelystä ja vielä muutamista muista asioista. Amy ei näihin asioihin tunnustanut syyllistyneensä. Takuista, joita vastaan hänet vapautettaisiin, keskusteltaisiin vielä myöhemmin tuolla viikolla Nassau County Criminal-oikeudessa.

Takuista sopimispäivää edeltävänä yönä DeRosan pornonauha oli kansakunnan televisiossa. Amyn asianajaja Eric W. Naiburg tiesi sen aiheuttavan ongelmia rikoksen selvittämiselle. Se teki hallaa hänen uskottavuudelleen ja julkisuuskuvalleen ja Naiburg toivoi, ettei sitä käytettäisi oikeudessa hänen päämiestään vastaan.

Kesäkuun 2. tuomari Marvin Goodman johti Amyn takuuoikeudenkäyntiä. (Tästä hienosta termistä kiitos Sajakille! toim. huom.) Oikeuden tiedonantojen aikana avustava piirikunnan asianajaja Fred Klein Nassau piirikunnan DA:n toimistolta väitti, että Amy oli hallitsemattomissa oleva, manipuloiva, väkivaltainen ja ehdottomasti vaarallinen tyttö. Hän edesauttoi Amyn korostamista holtittosti käyttäytyväksi tuomalla esiin sitä, että hän oli prostituoitu ja että hän oli varastanut rahaa seksipalvelujensa asiakkailta.


Eric Nailburg

Klein vihjaili Amyn olevan suuri riski yhteiskunnalle ja että häneltä pitäisi evätä mahdollisuus tulla vapautetuksi takuita vastaan. Hän ehdotti, että jos takuista ei luovuttaisi, ne olisivat 2 miljoonaa dollaria. Se oli mistä tahansa vinkkelistä katsottuna valtava kasa rahaa ja Nailburg protestoi voimakkaasti ajatusta vastaan.
Kukapa yhden nailburin mielipiteistä välitti. Amy Fisher vangittiin kahden miljoonan dollarin takuita vastaan. Eftimiadesin mukaan se siihen mennessä suurin takuusumma Long Islandissa Nassau piirikunnan historiassa. Raivostunut Nailburg yritti selvittää, voisiko takuusummaa saada laskettua hieman inhimmillisempiin lukemiin. Hän tiesi, että oli pieni, ellei olematon, riski, että Amy karkaisi. Hänen pitäisi vain voida todistaa se jotenkin.
Hän järjesti uuden takuuoikeudenkäynnin kesäkuun kuudennelle. Ensimmäisen ja tämän toisen takuuoikeudenkäynnin välissä kaksi Amyn tuttua olivat päässeet valtakunnnan televisioon ja murskasivat tytön mainetta yhä lisää. Televiohaastattelussa kaksi poikaa väittivät Amyn harrastaneen heidän kanssaan seksiä saadakseen aseen, jolla ampui Mary Jota. Amy kyllä myöhemmin ilmoitti, ettei se ollut totta, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Toisessa takuuoikeudenkäynnissä Klein käytti hyväkseen Amyn ikävää mainetta seksillä kontrolloivana pitääkseen takuut 2 miljoonassa. Fisherin ja Wellerin mukaan Klein kertoi oikeudelle Amyn olevan riski ja että hän luisuisi jälleen siihen rähjäiseen maailmaan (prostituutioon) ja että hän ei pystynyt huolehtimaan itsestään. Jälleen kerran Kleinin onnistui hoitaa asiat niin, että hän sai pitää päänsä ja takuusumma pysyi ennätyksellisissä lukemissa.

Samaan aikaan Joey pysyi täysin syyttömänä. Hän oli niin varma syyttömyydestään, että kesäkuussa 1992 hän soitti The Howard Stern Show'lle ja sanoi, ettei koskaan ole pettänyt vaimoaan, ettei hänellä ja Amylla ole ollut mitään suhdetta. Oli täysi syy epäillä Joeyn väitettä niinkauan kun hän jatkoi syyttömyytensä vakuuttelua.
Hänen koko perheensä, myös Mary Jo, tukivat häntä kieltäytyen uskomasta, että hänellä oli mitään tekemistä Amyn tai ampumisen kanssa.

Monien yllätykseksi, Amyn vietettyä yli 2 kuukautta vangittuna, hänet vapautettiin takuita vastaan. KLM Productions, heidän agenttinsa Ron Yatter ja International Fidelity Insurance-yrityksen omistaja pääsivät yksimielisyyteen takuiden maksamisesta. KLM Productions auttoi rahan keruussa Amyn vuoksi. Se oli epätavanomainen toimi, mutta voitokas Amylle ja Naiburgille.

Viikko myöhemmin Mary Jo nosti syytteet Amya, hänen vanhempiaan ja Peter Guagenti vastaan. Petey G oli kuukautta aikaisemmin myöntänyt hankkineensa aseen ja toimittaneensa sen Amylle. Ase, joka oli myöhemmin löytynyt Amyn kotoa, oli tärkeä todiste. Joey ja Mary Jo toivoivat, että todisteet ja aineellinen todistusaineisto riittäisivät Amyn pitämiseksi lukkojen takana kauan. Jos Amy todettaisiin syylliseksi noihin syytteisiin, häntä saattaisi odottaa 50 vuoden tuomio.

Naiburg halusi pitää huolen siitä, ettei Amy viettäisi suurinta osa elämästään vankilassa. Naiburg teki sopimuksen Kleinin kanssa, että Amy saisi linnaa viidestä viitentoista vuoteen sekä syytesuojan todisteista Joeya vastaan. Buttafuocojen suureksi raivoksi ja pettymykseksi Amyn puolustussopimus (a plea bargain) hyväksyttiin syyskuun lopulla 1992.

Kaksi päivää Amyn puolustussopimuksen jälkeen tuhoisaa nauhaa näytettiin uutisohjelmassa Hard Copy. Amyn entinen poikaystävä Paul Makely teki videon salaa puolustussopimusta edeltävä päivänä. Nauhalla Paul ja Amy käyvät keskustelua siitä, mitä Amy tekisi mentyään vankilaan. Amy vitsaili haluavansa Ferrarin selvitäkseen siitä aiheutuvasta paineesta. Hän sanoi myös toivovansa, että he menisivät naimisiin, jotta Paul pääsisi vankilaan puolison tapaamisiin.


Joey ja Mary Jo Buttafuoco

Vaikka nauhalla käytävä dialogi oli humoristista, se ei parantanut Amyn julkisuuskuvaa. Pikemmin se vähensi hänen uskottavuuttaan. Amy oli suunniltaan Paulin nauhasta. Hän yritti itsemurhaa ottamalla yliannostuksen rauhoittavia. Kun Amyn vatsalaukku oli pumpattu, hänet laitettiin psykiatriselle osastolle Huntington sairaalaan, jossa hänen olonsa parani pienen hitusen yli kuukauden jälkeen.

Lokakuun -92 lopussa Nassau piirikunnan DAn toimiston edustaja ilmoitti, ettei Joeya voinut asettaa syytteeseen rikokseen osallistumisesta. Buttafuocojen epätietoisuus ja tuska saivat lopulta onnellisen päätöksen ja Joey sai kuuluttaa koko maailmalle vapautuneensa syytteistä.

Amy ei ollut niin onnekas. Hänet tuomittiin joulukuussa Albion Correctional Facility vankilaan 15 vuoden ajaksi. Guagenti, punaruskean auton kuljettaja, tuomittiin seuraavan vuoden helmikuussa. Hän sai 6 kuukautta aseen antamisesta Amylle.

Tarina on nyt melkein päätöksessään, mutta jatkuu vielä hiukan!

Helmikuussa 1993 Nassau piirikunnan DA:n toimisto ilmoitti avaavansa keissin uudelleen - Amy oli nostanut raiskaussyytteen Joeya vastaan. Häntä ei koskaan ollut vapautettu (absolve) mistään väärinteoista, kuten hän alkujaan uskoi.
Tosiasiassa häntä vastaan ei vain ollut ollut tarpeeksi todisteita - ennenkuin nyt, kun tapaus avattiin jälleen.


Freeport Motor Inn

Keväällä 1993 Amy saatettiin pois vankilasta ja tuotiin valamiehistön eteen ennenkuin se todistaisi Joeya vastaan.
Amy kertoi heille Joeyn vieneen häntä 16-vuotiaasta asti motellista toiseen ja ottanut seksuaalisia palveluja. Valamiehistöllä oli todisteita kuten hotellien maksutositteita, jotka tukivat Amyn kertomusta.


Hotellin kuitti

Mary Jo antoi valamiehistölle todistajanlausunnon, mutta miehensä eduksi. Hän sanoi Amyn olevan valehtelija ja että hänen miehensä ei pettänyt häntä. Hänen pyynnöistään ja puolusteluistaan huomaamatta Joeya syytettiin törkeistä rikoksista: raiskauksesta ja sodomiasta. Häntä syytettiin myös alaikäisen hyvinvoinnin vaarantamisesta. Joey lähti paikalta käsiraudoissa syyttömyyttään vakuutellen.

Kuukausien jälkeen DA:n toimisto pystyi vihdoin keräämään tarpeeksi todisteita Joeya vastaan. Niin paljon, että miehen mahdollisuus saada rikoksistaan synninpäästö, oli hyvin pieni. Joey tajusi tämän ja myönsi yhden syytekohdan oikeaksi: raiskauksen, oikeudenkäynnissään lokakuussa -93. Hän sai istua tämän vuoksi 6 kuukautta.

Vapautumisensa jälkeen hän muutti Los Angelesiin ja alkoi ajamaan takaa näyttelijän uraa. Väliaikaisesti hän esiintyi myös kaapeli tv-show'ssa ja hän oli mukana joissain television mainospätkissä ja lyhyesti sanottuna cameo-rooleissa (eli näissä, toim. huom.) useissa eri elokuvissa. Vuonna -95 Joey pidätettiin jälleen koevapaudelleen asetettetujen sääntöjen rikkomisesta seksin myymisestä/ostamisesta vakoilupoliisinaiselta (soliciting sex from an undercover policewoman posing as a prostitute).

Keväällä 2003 Joey ja Mary Jo erosivat 26 vuoden avioliiton jälkeen. Heidän on sanottu eronneen sulassa sovussa. Associated Pressin reportissa toukokuussa -03 Joey sanoo olevansa ok eron kanssa ja että he kumpikin katselivat jo muita joka tapauksessa.

Joey palasi uutisiin jälleen kun häntä myöhemmin samana vuonna syytettiin osallisuudesta vakuutushuijaukseen. USA Today lehti kirjoitti tammikuussa -04, että hän kertoi etsiville, kuinka saada vakuutusrahoja autosta, joka ei tosiasiassa ole kärsinyt vahinkoa. Hänen odotetaan joutuvan oikeuteen joskus vuonna -04.
Jos Joey todetaan syylliseksi petokseen, häntä saattaa odottaa 6 ja 1/2 vuotta lusimista.


Joeya syytetään petoksesta

Lusittuaan 7 vuotta Amy vapautettiin ja päästettiin ehdonalaiseen 2003. Vapautumisensa jälkeen hän on työskennellyt monessa eri paikassa, kuten kahdesti kuussa ilmestyvän sanomalehden New Island Earin kolumnistina. Amy on vaihtanut nimensä, muuttanut ulkonäköään ja pyrkinyt kouluttautumaan.

2003 Amy avioitui häntä 24 vuotta vanhemman miehen, pienen lapsen isän kanssa. Miehen nimi on Lou. He asuvat New Yorkissa, jossa heillä on yritys.


Amy Fisher

Amy on todennut yhdessä kolumnissaan, että on pilannut asioita, mutta uskoo maksaneensa velkansa yhteiskunnalle ja pysyy pyrkimyksissään olla kivempi ihminen.
Parhaillaan hän on aloittanut oman bisneksen - myydä taidetta ja käsitöitä. Hän on myös tekemässä lastenkirjaa liittyen aiheeseen, sekä väkivallasta, ammentaen omia huonoja kokemuksiaan tehdäkseen muiden elämästä valoisampaa.

Loppu.

Amyn pornokuvia löytyy Googlella kiitettävästi, jos joku haluaa nähdä.



Suomennan vielä tämän artikkelin.

Amy, joka on nyt 30, on kirjoittanut kirjan, jossa kuvailee suhdettaan Joeyn kanssa.
"Jos tietäisin sitten yksityiskohdat suhteesta ja ampumavälikohtauksesta, kuten hänen vuosistaan vankilassakin. Menimme asiaan ja kaikki oli ok rouva Fisherille. Hän on nykyisin vaimo, äiti ja kirjoittaja. Hän on onnellinen, hän on pahoillaan ja hän on valmis auttamaan vanhempia estääkseen heidän lapsiaan tulemasta pieniksi Amy Fishereiksi." (Kirjan viimeisestä osiosta Varoitusmerkit.)

Kirja ei ole mitään soopaa, joka kuulostaa siltä, että kuulet sen ensimmäistä kertaa ruokakaupassa. Amyn lisäksi sitä on kirjoittanut Robbie Woliver, The Long Island Pressin toimitusjohtaja. Se on viikoittain ilmestyvä sanomalehti, johon Amy on jo kahden vuoden ajan kirjoittanut kolumnia liittyen aihepiiriin "vanhempien miesten tapailu sekä Lizzie Grubmanin ja Martha Stewartin neuvot".

Tässä haastattelussa herra Wolive sanoo, ettei rouva Fisher ole "enää 'pahamainen tyttöystävä', vaan äiti, vaimo, journalisti ja taiteilija, jolla on omatunto."
Mutta palataan vuoteen 1991 jolloin hän oli John F. Kennedy lukion oppilas Bellmoressa ja hän aloitti suhteen herra Buttafuocon kanssa. Toukokuun 19. -92 hän meni miehensä Massapequassa ja ampui tämän vaimon Mary Jon oviaukolle.
Rouva Buttafuoco, jolla on edelleen .25 kalibeerinen luoti juuttuneena niskassa, kertoi New York Statelle, että on antanut anteeksi rouva Fisherille ja että kannusti ajatusta, että tämä pääsisi koevapauteen, ja 1999 rouva Fisher vapautettiin Albion Correctional Facilitysta melkein 7 vuoden jälkeen.

Näinä päivinä Amy Fisher on olemassa vain paperilla. Hän on ottanut uuden nimen, jota hän ei paljasta. Hän ei enää halua olla tyttö, joka inspiroitui sarjakuvista, kaupantekokorteista, kolmesta televisioelokuvasta ja musikaalista. Mutta nyt kun Amy vielä myy kirjoja (ja sanomalehtiä), se on hänen kirjoittajanimensä.

Kasvoille, jotka tuhannet iltapäivälehdet tekivät tunnetuksi, on tehty kosmeettisia leikkauksia, mutta hän näyttää silti Amy Fisherilta.

Hänellä ja hänen miehellään on 3-vuotias poika, Brett. Yksityisyyttään suojellakseen jokaiseen asuinpaikkaan liittyvään kysymykseen hän vastaa "out by the Hamptons."

"Asun keskellä ei-mitään, kanien ja peurojen kanssa", hän sanoo. "Eläimet eivät sano 'hei, tuolla on Long-Island-Lolita.'"

Viime torstaina hän uskaltautui Nassau piirikuntaan haastatteluun The Long Island Pressin kokoushuoneeseen (yllään vaaleanpunainen neulepusero, farkut, mustat saappaat, upeat hiukset ja kynnet, valtava kivi sormuksessa sormessaan).

Hän on viidennellä kuulla raskaana. Se on tyttö ja mikään ei voi pilata hänen hyvää tuultaan, ei edes se että Cindy Adams kutsui häntä "siaksi" aamun New York Postissa.

Rouva Fisher sanoo saaneensa luvan laittaa Joeysta vain yhden kuvan kirjaansa.
"Pidätyskuvan", hän sanoo ivaten.

Herra Buttafuoco, joka oli vankilassa 4 kuukautta raiskauksesta, elää nyt Kaliforniassa.
"Olen vain iloinen, että hän on nykyisin länsirannikkolla", rouva Fisher sanoo. "Joka kerta kun hän tekee jotain väärin, nettiverkkooni läiskäytetään 'Long-Island Lolita'. Ja mitä minä olen tehnyt? En muuta kuin noussut aamulla sängystä sinä aamuna."

Vapautumisensa jälkeen hän on viettänyt vuosia välttelen mediaa, mennyt collegeen ja yrittänyt jatkaa elämäänsä. Se ei ole ollut helppoa.

Uutta nimeä käyttäen hän vihdoin löysi töitä tarjoilijana TGI Friday'siltä, mutta pomo sai selville, kuka hän oli ja antoi hänelle potkut. Hän taisteli menestyksekkäästi saadakseen käyttöönsä www-osoitteen pornoryhmältä. (Nyt siellä ilmeisesti on taas lesbopornoa, ihan hyvää sellaista, toim. huom.)

Hän kutsuu kirjaansa tarinaksi "vekarasta, jolla oli paljon ongelmia ja joka oli johdettu harhaan ja lopulta veuhdottiin ylös ja jonka tilanne parani hänen omilla pyrkimyksillään."

"Jos voin auttaa yhdenkin teinitytön kierteestä, kirjan kirjoittaminen oli sen arvoista. Se ei ole sellaista 'voi minua raukkaa'. Elämäni on hyvää."

"Vanhempien pitää tulla tietoisemmiksi lastensa tekemisistä. Opettajani olisi sanonut vanhemmilleni 'hän on oikein mukava tyttö'. He tiesivät, ettei heillä ollut mitään murehtimisen aihetta. Ennenkuin aloin juosta Joey Buttafuocon perässä."

Kun hän pääsi koevapauteen ja halusi löytää sydänystävän, hän kokeili nettideittejä ja löysi miehensä Match.comilla.
"Missä minä muuten tapaisin miehiä? En aio etsiä heitä Pathmarkista." (Kauppakeskus, toim. huom.)

Listassa oli vanhempi herra nimeltä Lou. Hänen profiilissaan oli varsin komea lupaus: hän oli miljonääri.
"Olin että ai, hänelllä on rahaa."
Kuten hän myöhemmin kertoi lukijoilleen "se oli intohimoa ensisilmäyksellä."
Mies kertoi liioitelleensa hieman sanoessaan olevansa miljonääri.
"Sanoin hänelle: 'Minullakin on tunnustettavaa. Olen Amy Fisher.'"
Louta se ei haitannut. Heillä on 3-vuotias lapsi, he ovat olleet 5 vuotta yhdessä ja viime vuonna he menivät naimisiin.

"En uskonut pääseväni siihen pisteeseen, että elämäni olisi hyvää. Se on pelottavaa. Tämä on täydellistä."

Lopuksi hän summaa: "En koskaan ollut hyvä tapailemaan, mutta olen hyvin naimissa."

(Nyt siellä ilmeisesti on taas lesbopornoa, ihan hyvää sellaista, toim. huom.)

*reps*

Mutta kiitos tästä Valoviikate, hieno teksti ja värikkäästi kirjotettu!

Joo ja mielenkiintoinen nainen, on löytänyt suunnan elämälleen mutta vähän lesbopornoa siinä sivussa ei tee pahaa

http://www.corbisimages.com/Search#q=amy+fishe

^Muutamia kuvia aiheesta.

Tämä Amy Fisherin tapaus oli listattuna Suomen Mtv:n "40 naughtiest celebrity skandals"-listalla sijalla 2 (heti Bill Clintonin Monika-kuvion ja Pamelan ja Leen seksivideon välissä).