Bichel oli Saksalainen työmies joka asui Baijerissa Regendorfin kylässä. Miehen alkuvaiheista ei paljoa tiedetä. Hän oli hiljainen, työteliäs mies, verrattaen helpoissa olosuhteissa elävä. Hän asui varsin hienossa mökissä vaimonsa kanssa.
Vaimo tunnettiin yhtä vaiteliaana kuin miehensä, johon hän oli lämpimästi kiintynyt. Kuitenkaan Bichelit eivät olleet kovin arvostettuja napurustossaan, ehkäpä siksi, että he pitivät omat asiat ominaan ja olivat keskenään.
Andreas harvoin, jos koskaan näyttäytyi paikallisessa oluttuvassa ja oli muutenkin varautunut, syrjäänvetäytyvä luonne.
Väitettiin myös, että hänen rehellisyydessään oli moitteen sijaa, että hän ei ylenkatsonut, kohdalleen osuvia tilaisuuksia, ottaa pikkuasioita. Hänen omituisuutensa oli kuitenkin niin vähäistä, ettei se saattanut häntä vaikeuksiin. Hän myös ansaitsi ennustamalla ja tavalla tai toisella Bichellit onnistuivat tekemään sillä mukavan pikku jutun itselleen ja tienaamaan.
Asiat kulkivat painollaan, kunnes nuori nainen, nimeltään Katherina Leidl, katosi mystisesti ja hänen ystävänsä alkoivat haikailemaan hänen peräänsä. Katherinen nuorempi sisko kertoi, että edellisessä kuussa, Bichel oli antanut ymmärtää olevansa yksinäinen ja ennustavansa Katherinelle, jos he tapaisivat.
Katherine oli kertonut siskolleen, Bichelin omistavan ihmeellisen lasin, joka näyttää siihen katsovalle, hänen tulevaisuutensa.
Sitten hän oli pukenut ylleen parhaat vaatteensa ja lähtenyt, ystävien olettamaan mukaan, Bichelin talolle.
Kuulusteluissa Bichel myönsi Katherinen käyneen visiitillä, mutta poistuneen pian jonkun tuntemattoman miehen mukana, jota hän ei osannut kuvailla.
Sitten muistettiin, että kaksi vuotta aiemmin, toinen nuori tyttö Barbara Reisinger, oli kadonnut täsmälleen samalla tavalla, samoissa olosuhteissa.
Hän oli mennyt Bicelin talolle kurkkaamaan taikalasiin, eikä häntä oltu nähty sen jälkeen. Lisäksi Bichelin vaimo oli myynyt joitakin vaatteita, jotka Barbaran ystävät tunnistivat kadonneelle kuuluviksi.
Vaatteiden halllussapidon, rouva Bichel perusteli sillä, että rikkaisiin naimisiin, toiseen osaan maata lähtenyt Barbara, ei tarvitsisi talonpoikaispukuaan. Lisäksi ilmeni, että Bichel oli saanut Barbaran tietämättömät, hyväuskoiset vanhemmat luovuttamaan loput Barbaran vaatteista kertomalla, että tyttö oli saanut hyväpalkkaisen työpaikan kaukaisesta kaupungista ja hän lähettäisi vaatteet hänelle.
Kun nämä asiat selvisivät viranomaisille, Bichelien talo tutkittiin ja Bichel vaimoineen pidätettiin.
Talosta löytyi useita Katherine Leidlille kuuluneita vaatekappaleita.
Bichel väitti, että hän oli ostanut ne Regensdorfin markkinoilta.
Hän väitti sitkeästi, ettei tiennyt mitään kadonneista tytöistä, mutta hän käyttäytyi kuin syyllinen. Hänen vastauksensa olivat ristiriitaisia, jopa kouriintuntuvan valheellisia.
Epäily, tyttöjen joutumisesta henkirikoksen uhreiksi vahvistui, mutta vaikka Bichelin talo ja tilat oli tarkkaan tutkittu, ei näyttöä tehdyistä murhista heti saatu. Mutta eräs paikallinen konstaapeli huomasi, että aina kun hän koiransa meni taloon, se alkoi kuljeskella, nuuhkien ja haukkuen, ympäri erästä ulkorakennusta, jossa säilytettiin polttopuita. Tämä saattoi hänet oikeille jäljille. Hän siirsi puut ja kaivoi niiden alta maata, josta sitten löytyi ruumiinosia. Roskakasasta löytyi muita jäännöksiä ja lopulta molempien tyttöjen ruumit oli saatettu päivänvaloon, pelottavasti silvottuina. Oli selvää, että tappamisen jälkeen murhaaja oli poistanut sisälmykset ja repinyt sydämen rinnasta.
Kuitenkin Bichel pysyi taipumattomana. Hän myönsi jotain yhtenä päivänä, vain peruakseen sen seuraavana, hänen tunnustuksensa olisi välttämätön, hänen tuomitsemisekseen.
Tutkintaraadilla oli yksi keino, johon turvautua ja jonka, ei juuri koskaan tiedetty pettävän, sen uskottiin olevan tehokkaimpia tapoja kiristää tunnustus nyt kun, kiduttaminen oli juuri tehty Baijerissa laittomaksi.
Bicel vietiin omaan kotiinsa.Hänen uhriensa silvottujen ruumiiden paikallaollessa, häntä vaadittiin tunnustamaan ja siten pelastamaan sielunsa.
Hän ei voinut enää kiistää syyllisyyttään ja kolme päivää myöhemmin, hän teki täyden tunnustuksen.
Hän oli tappanut molemmat tytöt samalla tavalla. Houkuteltuaan heidät kotiinsa, kertoakseen heille heidän tulevaisuutensa, hän suostutteli heidät –olennaisena osana, pohjustaakseen hänen loitsujensa tehoa – antamaan hänen sitoa heidän kätensä heidän selkänsä taakse ja sitoa heidän silmänsä. Loppu oli sitten helppoa. Barbara Reisingerin hän tappoi puukottamalla veitsellä niskaan, Katherine Leidelin vasaraniskulla päähän.
Sitten hän avasi ruumiit – kuten näyttää, silkasta pahuudesta – hän kylvetti käsiään veressä ja peitti talonsa lattian sillä, lisäten täten myös asian paljastumisen riskiä.
Motiivina teoilleen, hän sanoo olleen, saada tyttöjen vaatteet, joita hän kuitenkin myönsi, ettei tarvinnut ja joiden hyödyntäminen muuten oli vaikeaa.
Kuuluisa Saksalainen kriminalisti Fauerbach, on kirjoittanut merkittävän tutkielman tapauksesta ja sen psykologisista näkökohdista. Hän kuvaa Biceliä miehenä, joka on kiero, ahne, salamyhkäinen ja säikky. Pystyvä tekemään kamalia rikoksia, pienin hyödyin ja murhaamaan silkasta tyydytyksestä tappaa – aina edellyttäen, että hän voi tehdä niin, asettamatta itseään välittömään vaaraan.
Perimmäistä riskiä, mahdollisuutta huomion herättämiseen, hän oli liian tyhmä punnitakseen, saati ymmärtämään.
Rikokseen joka olisi vaatinut rohkeutta suorittaa, voimaa ja taitoa, hän oli kaikkinensa kykenemätön.
Ennen kun hän uskaltautui tappamaan Katherine Leidelin ja Barbara Reisingerin ,hän oli saanut heidät turvallisesti omaan kotiinsa, sidotuiksi ja silmät peitetyiksi. Jos he olisivat katsoneet häntä, hän ei olisi pystynyt edes kättään nostamaan heitä vastaan.
Se oli arkuus, eikä raittius, joka piti hänet poissa oluttuvalta. Hän pelkäsi ilkkumista, eikä pitänyt kylän huligaanien ilveilystä ja rajuista tavoista, koska hänellä ei ollut rohkeutta vastustaa heitä.
Hänen luonteensa julmuus ja säälimättömyys pahensi hänen tietoisuuttaan omasta pelkuruudestaan ja hänen ahneutensa yltyi aina, kun hän näki merkkejä vauraudesta.
Aina kun hän näki hyvin pukeutuneen tytön, hän halusi ryöstää hänet ja viedä tältä vaatteet.
Hän oli pyytänyt muitakin tyttöjä, kuin Katherinen ja Barbaran tulemaan luoksensa parhaimpiinsa pukeutuneena, katsomaan tulevaisuuttaan, mutta joko tytöt tulivat porukassa tai Bicelin rohkeus, mitä sitä nyt sitten oli, petti ja he pääsivät pakenemaan. On merkittävää, ettei hänelle koskaan tullut mieleen houkutella kotiinsa miestä tai poikaa.
Bichel tuomittiin kuolemaan ja hänen kaulansa katkaistiin.
A PRECEDENT FOR THE WHITECHAPEL MURDER BY MR WILLIAM WESTALL
http://www.casebook.org/press_reports/p ... inter=true
(Pahoittelen,mahdollisia virheitä ja/tai huonoa suomennosta/kieltä.Oli rankka rupeama, tämä homma, näin yöllä)
