Koirantappaja Daniel Haskett
Lähetetty: Ti Tammi 11, 2011 12:07 pm
Olen aina sanonut, että tällä foorumilla huomiota saavat lapsentappajat ja eläintentappajat. Tässä teille uusi tapaus viimeisenä mainittuun.
Lokakuussa 2006 Didsburyssa 19-vuotias tyttö löysi mustan ison sekarotuisen narttukoiran kadulta makaamassa isossa verilammikossa. Koira oli elossa, mutta pahoin vahingoittunut. Sen jalat oli teipattu yhteen ilmastointiteipillä, suu oli tukittu samaisella teipillä, kassi oli vedetty sen päähän ja köysi tiukasti kaulan ympärille. Eläinlääkäri, joka saapui paikalle huomasi köyden olevan niin tiukalla, että toinen koiran silmämunista oli tullut ulos silmäkuopasta. Hän näki myös jälkiä joiden perusteella koiraa oli todennäköisesti vedetty auton perässä, jolloin sen niska, selkä ja lantio olivat murtuneet. Vammat olivat niin vakavia, että eläinlääkäri lopetti koiran löytöpaikalleen.
Tapaus kuvotti kokeneitakin paljon nähneitä poliiseja ja eläinsuojeluyhdistys sai useita järkyttyneitä ja raivoissaan olevia soittoja. Tekijää ei kuitenkaan edelleenkään tiedetty ja tutkimukset laitettiin käyntiin. Totuus selvisi kuitenkin varsin pian ja saatiin selville, että musta koira oli nimeltään Daisy Duke.
Daisy Duke.
Se kuului Haskettien perheelle joka eli luulossa, että koira oli karannut. Tai ainakin suurin osa perheestä luuli näin, sillä tuntemattomasta syystä epäillyt alkoivat kohdistumaan perheen poikaan, Daniel Charles Haskettiin. Hänet haettiin kuultavaksi, eikä ollut kovinkaan iso työ saada häntä puhumaan.
Daniel Haskett.
Daniel kertoi hänen ja 17-vuotiaan ystävänsä ajaneen vahingossa koiran päälle. Danielin ystävä oli ratissa ja pelkäsi menettävänsä ajokorttinsa tämän seurauksena. Niinpä he yhdessä päättivät tappaa koiran ja väittää sen karanneen. Lisäpontta tähän antoi se, että Daniel pelkäsi äitinsä olevan hänelle vihainen tapahtuneesta. Joku toinen voisi tässä vaiheessa väittää, että helpoin tapa koiran lopettamiseksi olisi viedä se eläinlääkäriin (olihan koira loukkaantunut jo valmiiksi) tai ampua se. Mutta mitä tekivätkään Daniel ja ystävänsä? Eivät edenneet ainakaan edellä mainittujen keinojen mukaisesti.
Kuulustelujen edetessä Daniel väitti hänen ja ystävänsä kokeilleen useita keinoja koiran tappamiseen. Hän ei kuitenkaan kertonut miksi oli tärkeää sitoa koiran jalat ja suu ja peittää pää. He hakkasivat sitä lapiolla, mutta kun tämä ei saanut Daisy Dukea kuolemaan, he siirtyivät seuraavaan vaiheeseen; he päättivät kiskoa ruumiin pois kaupungista hävittääkseen sen. Koira oli toki elossa vielä tässä vaiheessa, kun he sitoivat köyden sen kaulaan ja lähtivät kiskomaan sitä auton peräkoukusta kiinni roikkuen pois kaupungista. Daisyn lisävammat syntyivät siinä vaiheessa kun köysi kuristui sen kaulan ympärille ja Daniel painoi kaasun pohjaan. Ruumis todennäköisesti osui kadun lisäksi muutamiin muihin tien vierustan esteisiin, kuten katupylväisiin. Tämän seurauksena köysi katkesi ja Daisy Duken erittäin pahoin kärsinyt ruumis jäi makaamaan tielle, mistä tyttö sen sitten löysi melko pian.
Kanadassa, missä tapaus tapahtui, maksimirangaistus eläinsuojelurikoksesta oli tuolloin 2000 dollaria sakkoja ja/tai kuusi kuukautta vankilassa. Danielin teko oli huomattavan törkeä, mutta siitä huolimatta hänen rangaistuksensa tuntui kovin vähäiseltä; vuonna 2007 hänet tuomittiin 30 päiväksi vankeuteen. Vankeuspäivät suoritettaisiin viikonloppuisin. Lisäksi hän sai vuoden ehdollista ja arkipäivisin ulkomaliikkumiskiellon kello 21 jälkeen. Hän ei saanut eläintenpitokieltoa.
Danielin puolustuksen mukaan koira oli kuulunut Danielin äidille ja oli hyvin kiintynyt Danieliin, joten sen tappaminen oli Danielille vaikeaa.
Danielin ystävä tuomittoon kolmeksi kuukaudeksi kotiarestiin, kahdeksi vuodeksi ehdolliseen ja 240 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Tuomarin mielestä rikos oli syntynyt sattuneen onnettomuuden vuoksi, eikä sillä ollut mitään tekemistä kummankaan tekijän omien halujen kanssa. Lisäksi hänen mukaansa kyseessä oli "vain" "pieleen mennyt armonmurhayritys."
Rangaistukset eivät olleet ainoastaan pöyristyttävän lieviä, vaan ne lietsoivat myös koirien ystävien raivon hurjiin mittakaavoihin. Joku uhkasi kuolemalla koirientappajia. Luoti ammuttiin Haskettien olohuoneen ikkunasta sisään. Ja sadat ihmiset tulivat oikeuteen nähdäkseen Daniel Haskettin ja antaakseen hänen kuulla mielipiteensä hänestä ja ystävästään. Kun Daniel tuli ulos oikeustalolta, he piirittivät hänet ja ahdistelivat häntä ja huutelivat hänelle. He potkivat, sylkivät ja tönivät tila-autoa johon hän meni. 112 000 ihmistä allekirjoitti adressin kovempien rangaistusten saamiseksi eläinrääkkääjille.
Mielenosoittajia Daisy Duken puolesta. Yhdessä kylteistä ilmeisesti näkyy Daisy Duken runneltu ruumis.
Kyltit jätettiin paikalle muistuttamaan ohikulkijoita.
Tämä auttoikin. Vuonna 2008 eläinrääkkääjien saamia rangaistuksia nostettiin. Tänä päivänä Kanadassa maksimirangaistus on 10 000 dollaria sakkoa ja viisi vuotta vankilassa. Tähän mennessä laki oli ollut muuttumaton vuodesta 1892.
Vaikka Daisy Duke kokikin yhden järkyttävimmistä tavoista kuolla mitä Minfolla on eläinten kohdalla kirjoitettu, oli sen kuolemasta kuitenkin merkittävääkin hyötyä. Tulevaisuudessa eläintenrääkkääjät ja -tappajat eivät enää pääse Kanadassa niin helpolla. Todennäköisesti tänä päivänä Danielkin saisi huomattavasti kovemman tuomion, eikä selviäisi enää minimaalisilla rangaistuksilla toisin kuin tuona päivänä, joka muutti Kanadan eläimiin kohdistuneita rikoslakeja pysyvästi.
Lokakuussa 2006 Didsburyssa 19-vuotias tyttö löysi mustan ison sekarotuisen narttukoiran kadulta makaamassa isossa verilammikossa. Koira oli elossa, mutta pahoin vahingoittunut. Sen jalat oli teipattu yhteen ilmastointiteipillä, suu oli tukittu samaisella teipillä, kassi oli vedetty sen päähän ja köysi tiukasti kaulan ympärille. Eläinlääkäri, joka saapui paikalle huomasi köyden olevan niin tiukalla, että toinen koiran silmämunista oli tullut ulos silmäkuopasta. Hän näki myös jälkiä joiden perusteella koiraa oli todennäköisesti vedetty auton perässä, jolloin sen niska, selkä ja lantio olivat murtuneet. Vammat olivat niin vakavia, että eläinlääkäri lopetti koiran löytöpaikalleen.
Tapaus kuvotti kokeneitakin paljon nähneitä poliiseja ja eläinsuojeluyhdistys sai useita järkyttyneitä ja raivoissaan olevia soittoja. Tekijää ei kuitenkaan edelleenkään tiedetty ja tutkimukset laitettiin käyntiin. Totuus selvisi kuitenkin varsin pian ja saatiin selville, että musta koira oli nimeltään Daisy Duke.
Daisy Duke.
Se kuului Haskettien perheelle joka eli luulossa, että koira oli karannut. Tai ainakin suurin osa perheestä luuli näin, sillä tuntemattomasta syystä epäillyt alkoivat kohdistumaan perheen poikaan, Daniel Charles Haskettiin. Hänet haettiin kuultavaksi, eikä ollut kovinkaan iso työ saada häntä puhumaan.
Daniel Haskett.
Daniel kertoi hänen ja 17-vuotiaan ystävänsä ajaneen vahingossa koiran päälle. Danielin ystävä oli ratissa ja pelkäsi menettävänsä ajokorttinsa tämän seurauksena. Niinpä he yhdessä päättivät tappaa koiran ja väittää sen karanneen. Lisäpontta tähän antoi se, että Daniel pelkäsi äitinsä olevan hänelle vihainen tapahtuneesta. Joku toinen voisi tässä vaiheessa väittää, että helpoin tapa koiran lopettamiseksi olisi viedä se eläinlääkäriin (olihan koira loukkaantunut jo valmiiksi) tai ampua se. Mutta mitä tekivätkään Daniel ja ystävänsä? Eivät edenneet ainakaan edellä mainittujen keinojen mukaisesti.
Kuulustelujen edetessä Daniel väitti hänen ja ystävänsä kokeilleen useita keinoja koiran tappamiseen. Hän ei kuitenkaan kertonut miksi oli tärkeää sitoa koiran jalat ja suu ja peittää pää. He hakkasivat sitä lapiolla, mutta kun tämä ei saanut Daisy Dukea kuolemaan, he siirtyivät seuraavaan vaiheeseen; he päättivät kiskoa ruumiin pois kaupungista hävittääkseen sen. Koira oli toki elossa vielä tässä vaiheessa, kun he sitoivat köyden sen kaulaan ja lähtivät kiskomaan sitä auton peräkoukusta kiinni roikkuen pois kaupungista. Daisyn lisävammat syntyivät siinä vaiheessa kun köysi kuristui sen kaulan ympärille ja Daniel painoi kaasun pohjaan. Ruumis todennäköisesti osui kadun lisäksi muutamiin muihin tien vierustan esteisiin, kuten katupylväisiin. Tämän seurauksena köysi katkesi ja Daisy Duken erittäin pahoin kärsinyt ruumis jäi makaamaan tielle, mistä tyttö sen sitten löysi melko pian.
Kanadassa, missä tapaus tapahtui, maksimirangaistus eläinsuojelurikoksesta oli tuolloin 2000 dollaria sakkoja ja/tai kuusi kuukautta vankilassa. Danielin teko oli huomattavan törkeä, mutta siitä huolimatta hänen rangaistuksensa tuntui kovin vähäiseltä; vuonna 2007 hänet tuomittiin 30 päiväksi vankeuteen. Vankeuspäivät suoritettaisiin viikonloppuisin. Lisäksi hän sai vuoden ehdollista ja arkipäivisin ulkomaliikkumiskiellon kello 21 jälkeen. Hän ei saanut eläintenpitokieltoa.
Danielin puolustuksen mukaan koira oli kuulunut Danielin äidille ja oli hyvin kiintynyt Danieliin, joten sen tappaminen oli Danielille vaikeaa.
Danielin ystävä tuomittoon kolmeksi kuukaudeksi kotiarestiin, kahdeksi vuodeksi ehdolliseen ja 240 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Tuomarin mielestä rikos oli syntynyt sattuneen onnettomuuden vuoksi, eikä sillä ollut mitään tekemistä kummankaan tekijän omien halujen kanssa. Lisäksi hänen mukaansa kyseessä oli "vain" "pieleen mennyt armonmurhayritys."
Rangaistukset eivät olleet ainoastaan pöyristyttävän lieviä, vaan ne lietsoivat myös koirien ystävien raivon hurjiin mittakaavoihin. Joku uhkasi kuolemalla koirientappajia. Luoti ammuttiin Haskettien olohuoneen ikkunasta sisään. Ja sadat ihmiset tulivat oikeuteen nähdäkseen Daniel Haskettin ja antaakseen hänen kuulla mielipiteensä hänestä ja ystävästään. Kun Daniel tuli ulos oikeustalolta, he piirittivät hänet ja ahdistelivat häntä ja huutelivat hänelle. He potkivat, sylkivät ja tönivät tila-autoa johon hän meni. 112 000 ihmistä allekirjoitti adressin kovempien rangaistusten saamiseksi eläinrääkkääjille.
Mielenosoittajia Daisy Duken puolesta. Yhdessä kylteistä ilmeisesti näkyy Daisy Duken runneltu ruumis.
Kyltit jätettiin paikalle muistuttamaan ohikulkijoita.
Tämä auttoikin. Vuonna 2008 eläinrääkkääjien saamia rangaistuksia nostettiin. Tänä päivänä Kanadassa maksimirangaistus on 10 000 dollaria sakkoa ja viisi vuotta vankilassa. Tähän mennessä laki oli ollut muuttumaton vuodesta 1892.
Vaikka Daisy Duke kokikin yhden järkyttävimmistä tavoista kuolla mitä Minfolla on eläinten kohdalla kirjoitettu, oli sen kuolemasta kuitenkin merkittävääkin hyötyä. Tulevaisuudessa eläintenrääkkääjät ja -tappajat eivät enää pääse Kanadassa niin helpolla. Todennäköisesti tänä päivänä Danielkin saisi huomattavasti kovemman tuomion, eikä selviäisi enää minimaalisilla rangaistuksilla toisin kuin tuona päivänä, joka muutti Kanadan eläimiin kohdistuneita rikoslakeja pysyvästi.
