Kolmoismurhaaja kylvi kauhua Karhulassa – Tulituksesta selviytynyt pariskunta ja ampujaa jäljittänyt poliisi kertovat, mitä 30 vuotta sitten tapahtui
Karhulasta tuli uutisten synkkä keskipiste huhtikuussa 1994, kun 22-vuotias mies surmasi alueella kolme ihmistä.
Vakavasti uhattuna oli myös monen muun henki. Murhenäytelmään joutui tahtomattaan osalliseksi kymmenittäin, ellei sadoittain sivullisia.
Seudun asukkaita kehotettiin välttämään ulkona liikkumista. Muualla Suomessa tapahtumasarjaa seurattiin tiedotusvälineiden välityksellä. Poikkeuksellinen tapaus piirtyi pysyväksi osaksi rikoshistoriaa.
Rynnäkkökiväärin ja koiran kanssa liikkunutta surmaajaa jäljittivät Karhulan metsissä niin lähialueiden poliisivoimat kuin tapahtumapaikalle lähetetyt valtakunnallisen erikoisryhmän miehet. Alueen yllä pörräsi helikopteri ja panssariauto haravoi maastoa.
Karhulalainen Mika Muranen otettiin kiinni, vangittiin ja tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen, jota hän kärsi noin 20 vuotta.
- Hääkuva.jpg (156.8 KiB) Katsottu 4944 kertaa
Jorma Seppälän vanhempien hääkuvaan osui rynnäkkökiväärin luoti huhtikuussa 1994. KIMMO SEPPÄLÄ
Luoti lävisti hääkuvan
Kuva on yhä esillä, vaikka siihen tullut aukko muistuttaa Jorma ja Eija Seppälää läheisineen kauhujen yöstä 30 vuotta sitten. Mika Muranen ampui taloon sisään kymmeniä tulivoimaltaan tappavia laukauksia. Kuin ihmeen kaupalla luodeista yksikään ei osunut pariskuntaan tai heidän kolmeen lapseensa.
– Yhdellä pojistamme luoti meni aivan pään vierestä, Eija Seppälä kertoo.
Jo aiemmin aamuyöllä Seppälän perheen kotitalon ovikello oli soinut. Eija Seppälä oli ollut jo menossa avaamaan ovea, mutta aviomies ehti kieltää menemästä. Jorma Seppälä oli nähnyt ikkunasta, että pimputtaja oli pukeutunut maastopukuun ja tällä oli mukanaan koira sekä asetta muistuttava esine.
- Murhaaja vapaana.jpg (170.09 KiB) Katsottu 4944 kertaa
Poliisille Karhulan tapaus oli poikkeuksellinen tehtävä, jonka vaikutukset ovat ulottuneet muun muassa poliisikoulutukseen. Arkistokuvassa on poliiseja autoineen Karhulassa surmaajan ollessa vielä vapaana. VESA TAPIOLA
– Siinä hän oli maastopuvussaan ja kommandopipossaan, jalat levällään. Tulitti kuin joku elokuvan Rambo.
Jorma Seppälä sanoo pyrkineensä seuraamaan koko ajan, millä kohdalla pihaa ampuja liikkuu. Havaintojensa perusteella hän ohjasi perhettään suojautumaan.
– Piti pysyä poissa tulilinjalta. Se oli ainoa keino selviytyä elossa, hän tuumii.
Ampuja yritti avata rikkonaisen ikkunan kautta talon takaoven. Jorma Seppälä nosti käsiensä ulottuville sattuneen tuolin ja löi sillä tunkeutujaa käsille.
– Hän perääntyi ja kiersi talon etupuolelle.
Seppälät soittivat hätäkeskukseen heti, kun puhelimen äärelle pääsivät. Hätäkeskukseen alkoi tulla muitakin ilmoituksia, koska lähistöllä havahduttiin ampumisen ääniin.
Seppälöiden naapurissa asunut, tapahtumista luultavasti täysin tietämätön mies saapui autolla kotiinsa työvuorostaan. Tämän huomasi Mika Muranen. Jorma Seppälä näki ikkunastaan, kun Muranen ampui naapurin mieheen useita laukauksia.
Samoihin aikoihin poliisille tuli ilmoitus Kyyhkylänkujalta, joka sijaitsee runsaan kilometrin päässä Raamikadusta. Sieltä oli löydetty mies ja nainen surmattuina.
Surmattu pariskunta asui Murasen kotitalon naapurissa. Myöhemmin selvisi, että heidät oli ammuttu jalkajousella edellisenä iltana.
Koira haisteli oikeaan suuntaan
Havaintoja Murasesta tuli Hämäläisen mukaan päivän mittaan paljonkin. Niiden ohjaamana koirapartio siirtyi aina paikasta toiseen.
Päivällä Muranen ampui kiinniottoa yrittänyttä poliisia kohti. Poliisi onnistui välttymään luodeilta, mutta Muranen pääsi yhä karkuun.
- Muranen oikeudess.jpg (111.33 KiB) Katsottu 4944 kertaa
Mika Muranen (keskellä) Kotkan käräjäoikeuden istunnossa. Käräjäoikeus tuomitsi Murasen elinkautiseen vankeuteen lokakuussa 1994. Kuvassa oikealla on Murasen asianajaja Risto Lehtonen. KYMEN SANOMIEN ARKISTO
Poliisi oletti Murasen kätkeytyneen tyhjillään olleeseen niin sanottuun Penttilän taloon. Poliisi saartoi rakennuksen ja odotti.
– Koira haisteli ihan toiseen suuntaan. Sitä vähän ihmeteltiin, että miksi se ei keskity kohteeseen. Jälkeenpäin kävi ilmi, että kohdehenkilö oli ollut piiritysrenkaasta takavasemmalla montussa piilossa. Monttu oli metsikössä varmaankin 40–50 metrin päässä meistä paikassa, johon meillä ei ollut näkymää.
– Koiran aistit olivat siinäkin oikeassa. Olisi kannattanut uskoa sitä.
Käräjäoikeus antoi päätöksensä lokakuussa 1994. Muranen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kolmesta murhasta, kahdeksasta murhan yrityksestä ja kolmesta tapon yrityksestä. Kokonaistuomioon sisältyi myös joukko vähäisempiä rikoksia, jotka liittyivät esimerkiksi aseen ja ammusten varastamiseen varuskunnasta.
Muranen määrättiin lisäksi korvaamaan uhreilleen yhteensä 850 000 markkaa. Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimen mukaan summa vastaa nykyrahassa noin 238 000 euroa.
Muranen itse katsoi syyllistyneensä murhien sijaan tappoihin ja olleensa täyttä ymmärrystä vailla. Hän valitti käräjäoikeuden tuomiosta Kouvolan hovioikeuteen, joka kuitenkin vahvisti käräjäoikeuden päätöksen helmikuussa 1995.
Muranen suoritti elinkautista vankeusrangaistusta suomalaisella mittapuulla kauan, tutkintavankeusaika mukaan lukien noin 20,5 vuotta.
Murasen anomus vapautua vankeudesta hylättiin kolmesti, kunnes neljännellä yrittämällä Helsingin hovioikeus antoi hyväksyvän päätöksen. Muranen vapautui syksyllä 2014. Hovioikeus ei ole perustellut päätöksiään julkisesti.
Vapauduttuaan Muranen on Kymen Sanomien tietojen mukaan asunut ainakin Keski-Suomessa. Tiedossa ei ole, että häntä olisi vapautumisensa jälkeen tuomittu rikoksista.
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/6676504