MURHA.INFO

Keskustelua lähestyvistä vaaleista.
Mitä luulet:
Mitkä puolueet yllättävät positiivisesti tai negatiivisesti?
Mitä valtteja ja heikkouksia eri puolueille on muodostunut viime aikoina?
Romahtaako esim. kristillisdemokraattien kannatus huomioiden mm. kuluneen vuoden homo- ja muut keskustelut?


Ynnä muuta... nämä vain tällaisia, mitä itselleni tuli mieleen.

Huom. esimerkiksi maahanmuuttojutuille on oma keskustelu, eli niitä voi tarkemmin käsitellä siellä.

Paprika kirjoitti:Keskustelua lähestyvistä vaaleista.
Mitä luulet:
Mitkä puolueet yllättävät positiivisesti tai negatiivisesti?
Mitä valtteja ja heikkouksia eri puolueille on muodostunut viime aikoina?
Romahtaako esim. kristillisdemokraattien kannatus huomioiden mm. kuluneen vuoden homo- ja muut keskustelut?


Ynnä muuta... nämä vain tällaisia, mitä itselleni tuli mieleen.

Huom. esimerkiksi maahanmuuttojutuille on oma keskustelu, eli niitä voi tarkemmin käsitellä siellä.

Politiikka on sen verran laaja käsite ja monella puolueella on omat kantansa. Käytännössä tuo esittämäsi toive siis tarkoittaisi ettei tässä ketjussa voisi keskustella ollenkaan PS:sta koska he ovat tunnetusti maahanmuuttovastaisia. PS on kuitenkin tällä hetkellä eniten kannatusta kasvattava puolue jonka poissulkeminen keskusteluista pelkästään heidän kantansa takia on jo sinultakin politikointia

Tarkoitukseni ei ole tosiaan sulkea Perussuomalaisia pois, eikä mitään puolueita, vaan keskustella tässä viimeisen vuoden aikana tapahtuneista käänteistä ja muista, jotka vaikuttavat tämän vuoden vaaleissa. Otsikointi on persiillään, koska en sitä osannut muotoilla. Eikä tarkoituksena ole puida politiikkaa puolueiden kaikista peruskäsityksistä lähtien, jos oletamme että ne suurinpiirtein kaikki tietävät. Toki voi juurikin maahanmuuttojutuista keskustella, mutta koska sille on jo oma ketju, voi sitä tarkemmin puida siellä.
Esimerkiksi perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka voidaan laskea heidän valtikseen. Se on selkeästi yksi puolueen aatteellisista vetonauloista, joka lisää kannatusta. En siis tarkoita että heidän kantansa olisi muuttunut, vaan se on saanut viimeaikoina runsaasti julkisuutta. Niin ja tässä voisi myös pohtia, mitkä muut tekijät/Persujen aatteet ovat juurikin tässä hetkessä vetonauloja.

= Mitkä tekijät/aatteet/tapahtumat muuttavat puolueiden kannatusta viime-/lähivuosista?

Tuliko ymmärrettävämpää? Jos ei, eikä ala keskustelua syntyä niin sitten ei voi muuta kuin poistaa tämän.

Jos nyt sitten jotain on pakko tähänkin kommentoida, niin kepulaisuus vissiin vahvistuu ulkoisessa paineessa timantinkovaksi ja -teräväksi. Uskollisinta sakkia maajuicet ja ne ketkä luulevat keskustassa olemisen tarkoittavan neutraalia, kaikkien hyvää ajattelevaa politiikkaa. Nuo jäljepänä mainitut saattavat olla peruslähtökohdiltaan ihan oikeita ihmisiä, mutta tietämättömyys ja yleissivistyksen mustat aukot antavat mahdollisuuden houkutella heidät ajamaan pienen vähemmistön etuja.

Minä ihailen muuten Jutta Urpilaisen tapaa osata olla vastaamatta mihinkään suoraan. Sopisi paremmin Maalaisliittoon.

Politiikka on tylsää. Mikään ei muutu. Veroja siirrellään taskusta toiseen ja lupaukset jää lunastamatta. Kaikilla.

Nämä onkin mielenkiintoiset vaalit, jos käy niinkuin gallupit ennakoi. Suurin oppositiopuolue ottamassa pataan ja huolella. Normaalisti oppositiossa kasvetaan korkoa seuraaviin vaaleihin ja hallituspuolueet hakee alamäen tynkää äänimäärässä. Nyt näyttäisi sossut laittaneen syöksylasit päähänsä, ja valmistautuvan huimaan ja harvinaiseen alamäen laskuun. Oisko vasemmalla siivellä istuvien puolueiden katsottava peiliin ja miettiä et onks tää maailma muuttunut vai eletäänkö vielä kekkoslandiassa missä kaikki oli heille helpompaa. Mitä sisältöä on vasemmalla olevilla puolueilla? No tietenkin perinteisiä fraaseja höystettynä liturgioilla. En puolustele persuja tai muitakaan mut moni on huomannut et pitää olla edes jotain sisältöä millä herätetään ihmisiä. Nyt jos käy galluppien mukaisesti niin vasemmalla menee kurat reisille ja pahasti.

Pitkästä aikaa on minfoon avattu oikeasti mielenkiintoinen aihe, joten on syytä osallistua…

Nämä, järjestyksessään Suomen 36. eduskuntavaalit pidetään sunnuntaina 17. huhtikuuta 2011. Ennakkoäänestys on kotimaassa 6.4.–12.4. ja ulkomailla 6.4.–9.4.

Toivotaan, että kansa jaksaa uurnille ja äänestysvilkkaus nousee huomattavasti aikaisempiin vaaleihin nähden.

Nyt kun diktatuurit kaatuvat Afrikassa ja kait kohta Lähi-idässäkin, niin nyt myös Suomessa on mahdollista saada hallitsevat harvainvaltiaat vaihdettua.

Lähden vaaleihin Kollaa kestää – yhtyeen kappaleen Jäähyväiset aseille http://www.youtube.com/watch?v=al25nHa7sOs sanoilla ”Jäähyväiset valheille joihin uskottiin” kohdassa 0.37 – 0.42. Katsotaan kuinka pitkälle se riittää…

Tupu, Hupu ja Lupu. Eli Kokoomus, Keskusta ja SDP ovat olleet ne kolme suurta, joiden joukkoon on kovaa vauhtia nousemassa - ja mtv3:n gallupien mukaan on jo noussut Perussuomalaiset. Suomen poliittinen tilanne on sikäli absurdi, että kolmesta suurínta puoluetta ovat kilpailleet jo pitkään siitä, ketkä kaksi heistä pääsevät RKP:n kanssa hallitukseen. RKP on yhdenasian puolue, jolla rahaa ja rahoittajia riittää ja on varsinainen demokratian irvikuva, että puolue, jolla on neljän (4) prosentin kannatus, saa kaksi (2) ministeriä hallitukseen!! Sekin on outoa, että RKP on ollut hallituksessa yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1979 lähtien?!

Olen seurannut politiikkaa vaihtelevasti jo 1970-luvulta lähtien ja aina äänestänyt. Koskaan en ole äänestänyt Aku Ankkaa, Jopi Jalkapuolta tms. enkä piirtänyt kirkkovenettä. En koskaan ole tuhonnut vaalijulisteita, olen tavanut tuhansia ehdokkaita, käynyt sadoissa tilaisuuksissa, käyttänyt niissä minulle suotua puheenvuoroa mikäli se on ollut mahdollista. Vaalien lähestyminen luo aivan erikoisen tunnelman ja tämän johdosta on jokunen henkirikosoikeudenkäynti jäänyt seuraamatta oikeussalissa ja uutinen siitä jäänyt taustalle, kun mielenkiintoisempi aihe on vallannut mielen.

Vaalipäivä on aivan erityinen. Aamun lehdet, tv- ja radiouutiset, toimittajien arvailut, puolueiden edustajien tunnelmat. Kotona varaudun aivan erityisesti; vaali-iltana saa olohuoneessa syödä ja jääkaapissa pitää olla kylmää olutta riittävästi. Puhelin suljetaan, ettei kukaan häiritse illanviettoa. Ovikelloon tungetaan purukumia tai se saatetaan muutoin epäkuntoon. Sälekaihtimet käännetään visusti kiinni ja sähkökatkon varalta generaattori on valmiina toimimaan.
- Ja ne seuraavan aamun lehdet! Niissä riitti ja riittää lukemista vaalien jälkeen. Olen niitä säilönyt vintille ja on niitä ihan mukava lukea edelleenkin.

Yksi asia harmittaa. Se on tullut teknisen kehityksen myötä ja nyt tulos valmistuu liian nopeasti. Oi miten muistankaan kun tunti tunnilta seurailin tuloslaskelman etenemistä ja joskus aamuyöllä klo 04 aikaan oli sen verran valmista, että malttoi mennä levolle pariksi tunniksi. Nyt tuo kliimaksi menee ohi liian nopeasti. Tulokset ovat valmiina jo reilusti ennen puoltayötä.
-Tunnetta voi kenties verrata sukupuoliyhdyntään, jossa laukeaminen tapahtuu hyvinkin pian aktin aloittamisen jälkeen. "Siinäkö se oli?" Kauan odotettu hetki...

Vaalit 1979. Äänestysprosentti 81,2
SDP 23,89 % ja 52 paikkaa. Vähennystä 2 paikkaa
Kok 21,65 % ja 47 paikkaa. Lisäystä 12 paikkaa
SKDL 17,90 % ja 35 paikkaa. Vähennystä 6 paikkaa
Kepu 17,29 % ja 36 paikkaa. Vähennystä 3 paikkaa
SKL 4,77 % ja 9 paikkaa. Muutosta 0 paikkaa
SMP 4,58 % ja 7 paikkaa. Lisäystä 5 paikkaa
RKP 4,23 % ja 9 paikkaa. Muutosta 0 paikkaa
LKP 3,68 % ja 4 paikkaa. Vähennystä 5 paikkaa
Ja yksi paikka Ahvenanmaan edustajalle.

Vaille edustajia jäivät tuolloin Suomen Perustuslaillinen oikeistopuolue (POP) ja Suomen Kansan Yhtenäisyyden puolue (SKYP). SKYP oli SMP:stä vuonna 1972 eronneiden perustama puolue, jonka nimi muutettiin marraskuussa 1982, jolloin puolueen nimeksi vaihdettiin Kansalaisvallan Liitto (KVL). KVL jäi eduskuntavaaleissa 1983 puolueista pienimmäksi ja puolue poistettiin saman vuoden lopulla puoluerekisteristä sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä vaaleissa.

SKYP:n tarinasta tuli hakematta mieleen Nuorsuomalainen puolue, mutta siitä myöhemmin.

Tuolloin Suomessa oli siis neljä suurta puoluetta, joten mitenkään ennennäkemätön ja kokematon tuo nykyinen tilanne - 32 vuotta myöhemmin ei siis ole. SKDL oli nykyisen Vasemmistoliiton edeltäjä ja tuo lyhenne kuulemma tarkoitti myös: Suomen Kansan Dramaattinen Loppu SKL oli Suomen Kristillinen liitto eli nykyinen KD, Kristillisdemokraatit. SMP oli Suomen Maaseudun Puolue, eli nykyinen Perussuomalaiset. Toki tuo lyhenne saattoi olla sanoista Sirkka Minä ja Pekka. Jolla tarkoitettiin SMP:n isää Veikko Vennamoa, vaimoaan Sirkkaa ja poikaansa Pekkaa.

On kuitenkin hyvin mielenkiintoista, että tuolloin ei ollut ns. keskisuuria puolueita kuten nykyään. Siihen lasken ne, joiden kannatus on 7-14 prosenttia.

Hallitus oli Koiviston II hallitus ja siinä olivat mukana SDP, Kepu, SKDL ja RKP. Hallitus toimi 26.5.-79 - 19.2.-82. Tuolloin vielä hallitus saattoi vaihtua kesken vaalikauden ja niin kävi tällekin. Seuraaja oli Sorsan III hallitus ja siinä olivat mukana SDP, Kepu, RKP ja LKP.

[b]Vaalit 1983. Äänestysprosentti 81,0 [/b]
SDP 26,71 % ja 57 paikkaa. Lisäystä 5 paikkaa
Kok 22,12 % ja 44 paikkaa. Vähennystä 3 paikkaa
Kepu 17,63 % ja 38 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
SKDL 13,46 % ja 26 paikkaa. Vähennystä 9 paikkaa
SMP 9,69 % ja 17 paikkaa. Lisäystä 10 paikkaa
RKP 4,61 % ja 10 paikkaa. Lisäystä 1 paikka
SKL 3,03 % ja 3 paikkaa. Vähennystä 6 paikkaa
Vihr 1,47 % ja 2 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
POP 0,37 % ja 1 paikka. Lisäystä 1 paikka
Ja Oolannille se automaattinen yksi paikka

Vaille edustajaa jäi Kansalaisvallan liitto

Voidaan todeta Kommunistien alamäen alkaneen vuoden -83 vaaleista, sillä yli neljän prosentin ja yhdeksän paikan menetys olivat sangen merkittävä asia ja uumoili lopun alkua. Tuolloin kommunisteja äänestivät monet viihdetaiteilijat ja tehdastyöläiset, mutta nykyään sen seuraajaa Vasemmistoliittoa maahanmuuttajat, heidän ihailijansa ja muut haihattelijat graffitimaalarin johdolla. Kolmen suuren puolueen järjestelmä alkoi vakiintua. Vihreät pääsivät – ei puolueena – vaan yhteislistana mukaan eduskuntaan.

On myös huomioitava SDP:n suuri osuus äänistä ja nyt jos uusimmat gallupluvut toteutuisivat, niin äänistä olisi kadonnut jo yli yhdeksän prosenttia!

Hallitus vaalien jälkeen oli Sorsan IV hallitus ja tämä oli ensimmäinen hallitus, joka oli pystyssä koko vaalikauden. Hallitus oli tietysti tämän myötä myös pitkäikäisin mitä Suomessa oli koskaan ollut. Sen ennätyksen rikkoi kuitenkin jo seuraava hallitus. Mukana olivat SDP, Keskusta, RKP ja SMP.

Vaalit 1987. Äänestysprosentti 76,4
SDP 24,14 % ja 56 paikkaa. Vähennystä 1 paikka.
Kok 23,12 % ja 56 paikkaa. Lisäystä 9 paikkaa.
Kepu 17,62 % ja 40 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
SKDL 9,39 % ja 16 paikkaa. Vähennystä 10 paikkaa
SMP 6,32 % ja 9 paikkaa. Vähennystä 8 paikkaa
RKP 5,30 % ja 12 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
DeVa 4,24 % ja 4 paikkaa. Lisäystä 4 paikkaa
Vihr 4,03 % ja 4 paikkaa. Lisäystä 4 paikkaa
SKL 2,58 % ja 5 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
Sekä Ahvenanmaan 1 itsestäänselvyys

Vaille paikkoja jäivät LKP ja POP, joka ei tämän jälkeen edustajaa enää koskaan eduskuntaan saanut. Puolueen ykkösmies Georg C. Ehrnrooth kuoli tässä taannoin.

DeVa oli Demokraattinen Vaihtoehto ja se oli SKDL:stä irtautuneiden perustama puolue, jossa alussa toimi puuhanaisena kommunisti, näyttelijä Kristiina Halkola.

Hallituskoalitio oli yllättävä. Paavo Väyrysen puuhaama kassakaappisopimus meni mönkään ja ns. puhdas porvarihallitusviritelmä kaatui. Kokoomus pääsi vihdoin ja viimein hallitukseen, mutta pääministeriksi ei päässyt puolueen puheenjohtaja, vaan sen entinen pj, Harri Holkeri. Muut puolueet tuossa hallituksessa olivat SDP, RKP ja SMP, joka erosi hallituksesta elokuussa 1990.

Holkerin hallitus toimi tulevan laman takuumiehenä ja siitä ”erityinen kiitos” silloiselle vv-ministeri Erkki Liikaselle. Hänet palkittiin Suomen talouden raunioittamisesta myöhemmin pääjohtajan viralla Suomen pankissa. Nimityksen siunasi puoluetoverinsa Tarja Halonen.

Vaalit 1991. Äänestysprosentti 72,1
Kesk 24,83 % ja 55 paikkaa. Lisäystä 15 paikkaa
SDP 22,12 % ja 48 paikkaa. Vähennystä 8 paikkaa
Kok 19,31 % ja 40 paikkaa. Vähennystä 13 paikkaa
Vas 10,08 % ja 19 paikkaa. Lisäystä 3 paikkaa *
Vihr 6,82 % ja 10 paikkaa. Lisäystä 6 paikkaa
RKP 5,48 % ja 11 paikkaa. Vähennystä 1 paikka
SMP 4,85 % ja 7 paikkaa. Vähennystä 2 paikkaa
SKL 3,05 % ja 8 paikkaa. Lisäystä 3 paikkaa
LKP 0,78 % ja 1 paikka. Lisäystä 1 paikka
Ja Äland 1 pakollinen paikka

Uusia puolueita oli syntynyt kuin sieniä sateella ja vaille edustajaa jäivät POP, Naisten puolue, SEP, Eläkkeensaajien ja Vihreä yhteisvastuu puolue, Ihmisyyden puolue, Kommunistinen työväenpuolue sekä Riippumattomat ja sitoutumattomat eläkeläiset Suomessa.

Keskustan kuuluisa veret seisauttava vaalivoitto! KePu oli Vuoden 1990 aikana vaihtanut nimensä Keskustaksi ja puolueen johtoon nousi Esko Aho. Vas on Vasemmistoliitto, joka saatiin lopulta pihtisynnytettyä SKDL:n ja DeVa:n savuaville raunioille. * Verrattuna SKDL

Suomeen tuli nyt porvarihallitus, jossa olivat mukana Kesk, Kok, RKP ja SKL. Jälkimmäisellä oli yksi ministeri, Toimi Kankaanniemi ja hän erosi kesällä 1994 kun pääministeri Esko Aho ei sallinut hänen äänestää Suomen EU-jäsenyyttä vastaan. Tilalleen ei valittu ketään, joten kesästä -94 kevääseen -95 hallituksessa oli kolme puoluetta.

Vaalit 1995. Äänestysprosentti 71,9
SDP 28,25 % ja 63 paikkaa. Lisäystä 15 paikkaa
Kesk 19,85 % ja 44 paikkaa. Vähennystä 11 paikkaa
Kok 17,89 % ja 39 paikkaa. Vähennystä 1 paikka
Vas 11,16 % ja 22 paikkaa. Lisäystä 3 paikkaa
Vihr 6,52 % ja 9 paikkaa. Vähennystä 1 paikka
RKP 5,14 % ja 11 paikkaa. Muutosta 0 paikkaa
SKL 2,96 % ja 7 paikkaa. Vähennystä 1 paikka
Nuors 2,81 % ja 2 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
SMP 1,30 % ja 1 paikka. Vähennystä 6 paikkaa
Ekologinen Puolue Vihreät 0,28 % ja 1 paikka. Lisäystä 1 paikka
Ja Äland 1 pakollinen paikka

Vaille edustajia jäivät Vapaan Suomen liitto, LKP, Luonnonlain puolue, Eläkeläiset kansan asialla, SEP, Yhteisvastuu Puolue, Naisten puolue ja Kommunistinen Työväen Puolue. Tuo Luonnonlain puolue oli kyllä sellainen, jonka ideologia ei ainakaan minulle auennut. Istuivat tyynyjen päällä ja hokivat jotain mantraa. Kyseessä oli kuitenkin ryhmä aikuisia ihmisiä, jotka kävivät kait oikeasti jossain töissä… http://koti.welho.com/isanttil/llp/

Nuorsuomalaiset olivat Risto E.J. Penttilän kokoama Kokoomukseen tyytymätön porukka. Sen paikkaluku nousi kolmeen kun SDP:n Risto Kuisma loikkasi siihen kesken vaalikauden, mutta perusti myöhemmin oman puolueen, Remonttiryhmän. SDP sai Paavo "Mooses" Lipposen johdolla murskavoiton ja vieläkin tulee mieleen se kokemani suunnaton vitutus kun näin hänen virneensä iltapäivälehtien lööpeissä. En ole toipunut siitä oikein kunnolla koskaan. SDP:ssä oli ollut puheenjohtajakriisi kun syrjäytetyn Pertti Paasion tilalle tullut Ulf Sundqvist joutui lopulta eroamaan ajettuaan johtamansa STS-pankin vauhdilla suohon ja jouduttuaan myöhemmin korvausvastuuseen - jotka Lipponen lopulta pudotti murto-osaan alkuperäisestä summasta...

Hallitus oli sateenkaari ja Lipposen SDP:n lisäksi siinä olivat Kokoomus, RKP, Vasemmistoliitto ja Vihreät.

Vaalit 1999. Äänestysprosentti 68,3
SDP 22,86 % ja 51 paikkaa. Vähennystä 12 paikkaa
Kesk 22,40 % ja 48 paikkaa. Lisäystä 4 paikkaa
Kok 21,03 % ja 46 paikkaa. Lisäystä 7 paikkaa
Vas 10,88 % ja 20paikkaa. Vähennystä 2 paikkaa
Vihr 7,27 % ja 11 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
RKP 5,12 % ja 11 paikkaa. Muutosta 0 paikkaa
SKL 4,17 % ja 10 paikkaa. Lisäystä 3 paikkaa
REM 1,06 % ja 1 paikka. Lisäystä 1 paikka
PS 0,99 % ja 1 paikka. Muutosta 0 paikkaa *
Ja Äland 1 pakollinen paikka

Vaille edustajia jäivät Nuorsuomalaiset, ex Ekologiset Vihreät eli Kirjava ”puolue” - Elonkehän puolesta, Suomen Kommunistinen Työväen puolue, Suomen Kommunistinen Puolue, (Miksi niilläkin piti olla kaksi puoluetta), Luonnonlain puolue, LKP, SEP ja Eläkeläiset Kansan Asialla.

Nykyinen (virallinen) jako alkoi vakiintua kolmeen suureen, kahteen keskisuureen ja pienpuolueisiin. PS, eli Perussuomalaiset oli SMP:n konkurssin jälkeen perustettu puolue ja vertaus * on siihen. REM oli jo tuo mainittu Kuisman Remonttiryhmä. Kuisma kuitenkin liittyi vaalikauden aikana takaisin SDP:hen ja REM lopetti toimintansa.

Hallitusneuvottelut olivat Keskustan kusettamista ja muistan kuinka Esko Aho raivosi, että ”kaikki oli näemmä teillä jo ennalta sovittua ja neuvottelut hämäystä”, tarkoittaen tällä SDP:n ja Kokoomuksen yhä jatkuvaa hallitusyhteistyötä. Muut puolueet hallituksessa olivat Vas, Vihr ja RKP. Vihreät erosivat hallituksesta sen ydinvoimapäätöksen vuoksi toukokuun lopulla 2002.

Vaalit 2003. Äänestysprosentti 69,7
Kesk 24,69 % ja 55 paikkaa. Lisäystä 7 paikkaa
SDP 24,47 % ja 53 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
Kok 18,55 % ja 40 paikkaa. Vähennystä 6 paikkaa
Vas 9,93 % ja 19 paikkaa. Vähennystä 1 paikka
Vihr 8,01 % ja 14 paikkaa. Lisäystä 3 paikkaa
KD 5,34 % ja 7 paikkaa. Vähennystä 3 paikkaa *
RKP 4,61 % ja 8 paikkaa. Vähennystä 3 paikkaa
PS 1,57 % ja 3 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
Ja Äland 1 pakollinen paikka

Vaille ääniä jäivät taas monet sirpalepuolueet; Suomen Kommunistinen Puolue, Suomen Kommunistinen Työväen puolue, Muutosvoimat Suomi, Suomen Kansan Sinivalkoiset, Kirjava puolue, Liberaalit, Eläkeläiset Kansan Asialla, Suomi nousee – kansa yhdistyy, Yhteisvastuu Puolue ja Köyhien Asialla.

Vaaleja sävytti ns. Irak-gate, - eräänlainen Wikileaksin esiaste - jossa Keskustan pj Anneli Jäätteenmäki oli saanut haltuunsa salaisia dokumentteja. Lipponen kyräili puheenjohtajien tentissä ja kyllä oli hyvä mieli kun oli selvästi havaittavissa kuinka sitä mulqvistia vitutti. Kokoomus oli Sekoomus pj Ville Itälän johdolla ja pian vaalien jälkeen mies laitettiinkin Brysseliin jäähylle. SKL muutti nimensä Kristillisdemokraateiksi ja verranto * siihen.

Hallitus muodostettiin Keskustan johdolla. Mukaan tulivat myös SDP ja itsestäänselvyytenä RKP. Pääministeriä jouduttiin tuon Irak-gaten takia vaihtamaan ja siihen hommaan ei sitten löytynyt seinäpaperista erottuvaa miestä, vaan Matti Vanhanen sai johtaakseen hallituksen. Hänet muistetaan parhaiten epäselvistä naissotkuista ja anteeksipyynnöistään musulmaanien suuntaan pilakuvien johdosta.

Vaalikauden aikana tapahtui kaksi loikkausta. Yksi KD:stä Kokoomukseen ja toinen Keskustasta Kokoomukseen.

[b]Vaalit 2007. Äänestysprosentti 67,9[/b]
Kesk 23,11 % ja 51 paikkaa. Vähennystä 4 paikkaa
Kok 22,26 % ja 50 paikkaa. Lisäystä 10 paikkaa
SDP 21,44 % ja 45 paikkaa. Vähennystä 8 paikkaa
Vas 8,82 % ja 17 paikkaa. Vähennystä 2 paikkaa
Vihr 8,46 % ja 15 paikkaa. Lisäystä 1 paikka
KD 4,86 % ja 7 paikkaa. Muutosta 0 paikkaa
RKP 4,57 % ja 9 paikkaa. Lisäystä 1 paikka
PS 4,05 % ja 5 paikkaa. Lisäystä 2 paikkaa
Ja Ahvenanmaalle 1 paikka

Sirpalepuolueita oli tälläkin kertaa ja heistä kukaan ei saanut edustajaa Arkadianmäelle. Mukana olivat yrittämässä Suomen Kommunistinen Työväen puolue, Suomen Kommunistinen Puolue, Suomen Kansan Sinivalkoiset, Köyhien Asialla, Suomen Työväen puolue, Yhteisvastuu Puolue, Suomen Isänmaallinen Kansanliike, Liberaalit, Itsenäisyyspuolue, Suomen Senioripuolue ja joitain valitsijayhdistyksiä.

Kokoomus nousi Suomen Toivo – hypetyksellään ohi SDP:n, joka romahti yli 3 prosenttiyksikköä. Vihreät pääsivät aivan Vasureiden kantaan ja PS sai jo viisi edustajaa yli neljän prosentin kannatuksellaan.

Hallitus oli Vanhasen II hallitus ja siihen RKP kelpuutti mukaan Keskustan, Kokoomuksen ja Vihreät. Vanhanen erosi pääministerin tehtävästä kesällä 2010 ja lopulta koko eduskunnasta ja uudeksi pääministeriksi nousi Mari Kiviniemi.

Loikkareita on ollut tälläkin vaalikaudella ja siirtymää on ollut Keskustasta PS:ään ja Vihreistä Kokoomukseen.

Syksystä saakka julkaistujen gallupien mukaan tulossa ovat erittäin mielenkiintoiset – sanoisinpa jopa koko sodan jälkeisen ajan mielenkiintoisimmat eduskuntavaalit! Helmikuun alun gallupissa Kokoomus johti 19,8 pros. kannatuksella, mutta nyt se oli ensimmäistä kertaa alle 20 prosentin koko vaalikauden aikana. Parhaimmillaan hypetys on käynyt 25 prosentissa. Keskusta oli saanut rivit kutakuinkin ojennukseen ja suunta alkoi olla ylöspäin. Kannatus 19,3 pros. SDP oli vajoamassa ja kannatusta enää 17,3 pros. PS oli aivan perässä 17 pros. kannatuksellaan. PS:n haastajaksi ilmoittautunut Vihreät jysähtivät 9,2 prosenttiin, mutta olivat jo selkeästi Vasureita edellä, joiden kannatus oli 7,3 prosenttia. KD ja RKP kisaavat keskenään ja nyt KD oli 0,1 pros. edellä RKP:tä, joka sai tasan 4 pros. kannatuksen.

Muutos 2011 on ehken vakavammin otettava sirpalepuolue näihin muihin - keitä siellä nyt tällä kertaa lieneekään - nähden.

Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi olisi paikoillaan jonkinlainen ”Valkoinen vaalivartio”. Se toki rikkoisi lain kirjainta vastaan, mutta parhaimmillaan toteuttaisi lain henkeä.

Uurnilla tavataan!

Vaalituloslähteet: http://yle.fi/satavuottaeduskuntavaaleja/ ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntav ... 7#Tulokset
Gallup-luvut: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... dpn-kanssa

Keskustapuolueen/Keskustan lukuja tuossa katselin 1960-luvulta lähtien ja vuoden 1966 vaaleissa heillä oli kannatusta hieman yli 21 prosenttia ja tuosta mentiin alle 20 prosentin aina vuoteen 1991 saakka. Heikoimmillaan kannatuksensa olivat tammikuussa 1972 järjestetyissä vaaleissa, jolloin tulos oli 16,21 prosenttia.

Keskustan saatua kannatuksensa yli 20 prosentin vuoden 1991 vaalien jälkeen, kannatus on vaaleissa siellä myös pysynyt, mutta miten käy nyt? Se on äärimmäisen mielenkiintoista. Vanhasen sotkut, vaalirahoitussekoilut ja tuo kulunut klisee "hallitusvastuu" ovat painaneet gallupkannatuksen jopa 18 prosentin tuntumaan, mutta nyt on suunta siis ylöspäin.

Keskustalla on Suomessa se kyky, että he onnistuvat saamaan kannattajiaan uurnille varsinkin perinteisillä äänestysalueillaan, joista Pohjanmaa on sieltä suurimmasta päästä. On puhuttu, että Keskustan perälauta vuotaa Perussuomalaisiin. Näin varmasti on käynytkin, mutta myös KD on saanut sitä kautta väkeä - mutta vain vähän, sillä heidän kannatuksensa ei neljän prosentin tuntumasta nouse. -Tai sitten tuon lähes raamatulliset mittasuhteet saaneen homokeskustelun takia KD:stä lähti porukkaa, mutta väkeä myös liittyi ao. puolueeseen.

Keskustan menestyminen on eurooppalaisittain outoa. Agraaripuolueet ovat muualla olleet jo pitkään 5 prosentin pienpuolue. Keskustan isku Helsingin seudulle, ei ole saanut kovinkaan kummallista vastakaikua. Sitä pidetään edelleen maajussien ja patavanhoillisten puolueena.

Tuo vuoden 1991 veret seisauttava vaalivoitto oli todellakin iso. Kerralla 7,21 prosentin kannatuksen lisäys on vertaansa vailla. SDP:n voitto vuoden 1995 vaaleissa oli 6,13 prosenttia ja sekin oli todella huomattava lisäys.

Nämä ennätykset rikkoontuvat vuoden 2011 vaaleissa jos ja kun luotamme gallupeihin. Jos PS saa 14 prosentin osuuden - mikä on sekin jonkin verran alle monien viimeaikaisten gallupien, niin heidän osuutensa äänistä nousisi tuolloin noin 10 prosenttia ja se olisi todellinen uutispommi. Toki nyt ounastellaan - kirjoittajasta riippuen - että kuinka gallupkunto (uskottavuus) kestää vaaleihin saakka. Kuten PS puheenjohtaja Timo Soini taannoin sanoi, että "mitä lähemmäs vuorenhuippu tulee, niin sitä liukkaamaksi käyvät kengät".
- Keskustan pj Mari Kiviniemi tosin lyttäsi gallupit ja tottakai hän pitää PS:n nousua vittumaisena asiana ja nyt kun kansa aikoo "äänestää väärin", niin gallupluvut ovat kuin jokin sirkuksen viihteellinen ohjelmanumero, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Jos taasen Keskustan osuus olisi yli 20 prosenttia, niin toki silloin Kiviniemi puhuisi, että "kuinka olemme onnistuneet ja luotan näihin gallupien tuloksiin, joskin se viimeinen gallup mitataan vasta vaaleissa".

Vaalithan menivät sopuisasti neljän vuoden välein vuoteen 1970, jonka jälkeen järjestettiin uudet vaalit kun Presidentti Urho Kekkonen "hajotti" eduskunnan. Vuonna 1970 valittu eduskunta istui siis vain vajaat kaksi vuotta. Vuoden 1972 vaaleissa valittu eduskunta istui sekin alle normaalin vaalikauden, kun seuraavat valittiin pidettiin syyskuussa 1975.

Tuon jälkeen on sitten oltu suht sopuisasti - tosin syksyllä -75 valitut kansanedustajat olivat valtakirjallaan vain kolme ja puoli vuotta ja mitä nyt vuoden 2011 vaalit ovat vasta huhtikuussa aiemmin tapana olleen maaliskuun sijaan. Ehdokkaiden ei tarvitse enää palella ulkosalla - eikä toki heitä tapaaman tulevien mahdollisten äänestäjienkään.

Toki tuo Keskustan veret seisauttava vaalivoitto oli iso, mutta jos menemme ajassa 41 vuotta taakssepäin, niin saadaan vielä isompi vaalivoitto.

Vuoden 1966 vaaleissa SPP (Suomen Pientalonpoikien Puolue) sai äänistä 1,03 % ja yhden edustajan. Hän oli Veikko Vennamo. Puolueen perustaja ja varsin kiistelty hahmo Suomen politiikassa. Vaalien jälkeen vuonna 1966 kun Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi niin Vennamo muutti oman puolueensa nimeksi Suomen Maaseudun Puolue (SMP). Vennamo oli kansanedustajana vuosina 1945 - 1962 ja 1966 - 1987. Yhteensä 38 vuotta. Vuoden 1962 vaaleissa hän putosi vain 27 äänen tappiolla!

Vuonna 1970 SMP kirjasi ennätyksen: Puolue sai 10,49 % äänistä ja 18 edustajaa. Lisäystä siis 17 edustajaa!. Prosenteissa lisäystä oli siis 9,46. Koska ennätykset ovat tehty rikottaviksi, niin SMP seuraaja Perussuomalaiset saattaa tulevissa vaaleissa pistää paremmaksi ja päästä yli 10 prosentin lisäykseen - varovaisen arvion mukaan.

SMP oli viimeisinä vuosinaan varsin riitaisa puolue ja siitä lähti edustajia niin Keskustaan, Perustuslaillisiin kuin omiin ryhmiin, kuten mm. Heikki Riihijärvi, joka perusti vuonna 1993 oman ryhmänsä Suomalainen Rintama. SMP:n presidenttiehdokkaana ollut komisario, kansanedustaja Sulo Aittoniemi sai tarpeekseen keväällä 1994 ja lähti Keskustaan, josta myöhemmin omaan Alkiolaiseen ryhmäänsä. Kiistelty hahmo Hannu Suhonen erosi SMP:stä syksyllä 1994 ja hän perusti oman HS-ryhmän. Vajaan kahden kuukauden kuluttua tästä vuosina 1991-1992 SMP:n puheenjohtajana ollut Tina Mäkelä (Hannu Suhosen puoliso ja myöhemmin Ilkka Kanervan tukijoukkoihin liittynyt) perusti oman SitK - ryhmän (Sitoutumattomat kansanedustajat).

Eikä sovi unohtaa maaliskuussa 2010 edesmennyttä Urpo Leppästä. Ministerismies, jolla on hallussaan Kymen vaalipiirin ääniennätys, 16959. Tuo vuoden 1983 vaaleissa saatu äänimäärä oli viidenneksi suurin koko maassa. Leppänen toimi työvoimaministerinä vuosina 1983-1987. Leppänen riitautui silloisen puheenjohtajan Pekka Vennamon kanssa ja erosi SMP:stä vuonna 1989 perustaen oma Vapaat demokraatit - nimisen ryhmän, (Vade).

Leppänen teki yhteistyötä LKP:n kanssa ja lopulta Vapaat demokraatit liitettiin LKP:n osastoksi ja Leppänen oli eduskunnassa LKP:n yhden miehen ryhmänä. Mutta niin katoaa mainen kunnia ja vuoden 1991 vaaleissa Leppänen sai vain 170 ääntä. Hän oli tuolloin ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä.

Vuonna 1993 Urpo Leppänen teki paluun SMP:hen ja oli ehdokkaana vuoden 1995 vaaleissa Helsingissä keräten kuitenkin vain vaivaiset 526 ääntä. Leppänen oli mukana perustamassa Perussuomalaiset puoluetta ja keksi muun muassa puolueen nimen. Hän oli ehdokkaana myös EU-vaaleissa ja jotta pakka olisi hänen kohdallaan oikein sekava, niin Leppänen jätti Persut ja pääsi Nummi-Pusulan valtuustoon vuonna 2000 Keskustan listoilta. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa hän oli ehdokkaana Liberaalien listoilla Uudellamaalla keräten vaivaiset 221 ääntä. Vuonna 2004 hän pääsi Keskustan listoilta Forssan kaupunginvaltuuston, vuonna 2007 hän loikkasi Perussuomalaisiin, joiden listalta hän oli ehdokkaana eduskuntavaaleissa Pohjois-Karjalassa saaden 1975 ääntä.

Urpo Leppäselle ei oikein tahtonut löytyä poliittista kotia. Hyvä ei ollut oikein missään, mutta Perussuomalaisten EU-vaalistrategiassa vuonna 2009 Leppäsellä oli sormensä pelissä, joten kyllä hänen voidaan sanoa olleensa sielultaan perus suomalainen.

SMP:n ongelma oli - ja miksei myös Perussuomalaisten yhä - uskottavuus ja riitaisuus. Timo Soini on pystynyt pitämään ryhmän kurissa ja nuhteessa. Ehdokkaiksi on pyrkinyt haihattelijoita ja aikoinaan jopa entinen ja sittemmin alkoholisoitunut mäkikotka.

Toivottavasti nyt kun puolue ratsastaa gallupaallon harjalla se pystyy vastaamaan huutoonsa. Kilpailijat - tai vastustajat, miten vain - syyttävät Persuja ohjelman puutteesta ja pelkillä sloganeilla kuittailuista.

SMP "kuoli", mutta myös aatteen ja siihen uskomisen kuolema oli vuoden 1995 konkursissa todella lähellä ja uskon, että ilman Timo Soinia ja Urpo Leppästä Persuja ei olisi enää olemassa. Puoluekarttamme olisi yhtä väriläiskää köyhempi ja todellisia vaihtoehtoja nykymenolle ei olisi olemassa.

Perussuomalaisilla oli vuosina 1995-2003 vain yksi kansanedustaja. Hän oli Raimo Vistbacka. Myös häntä on paljosta kiittäminen kuin myös vaalipiirinsä ihmisiä, jotka uskollisesti jaksoivat äänestää Vistbackan aina vaan uudelleen eduskuntaan. Vuoden 2011 vaaleissa Vistbacka ei ole enää ehdokkaana, mutta kyllä siitä vaalipiiristä (ainakin) yksi PS:läinen tulee valituksi.

Kykypuolueen puheenjohtaja alkaa hermostua...

Katainen: Luottamus politiikkaan on kriisissä ja syystä

Jyrki Katainen puhui tänään kokoomuksen puheenjohtajapäivillä Turussa.
Kansalaisten luottamus politiikkaan on täysin aiheellisesti rapautunut, myöntää kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen.

Tämä on Kataisen mukaan seurausta muun muassa euroalueen kriisistä tukipaketteineen sekä vaalirahakohusta. Luottamuksen palauttamiseksi kokoomus lähtee kevään eduskuntavaaleihin arvoinaan rehellisyys, vastuu, kohtuus ja oikeudenmukaisuus.

Katainen puhui tänään kokoomuksen puheenjohtajapäivässä Turussa.

Iltalehti 12.2.10

http://www.iltasanomat.fi/vaalit2011/Ka ... 90723.html

Tuossa kiinnitin erityisesti huomota tähän virkkeeseen; "Luottamuksen palauttamiseksi kokoomus lähtee kevään eduskuntavaaleihin arvoinaan rehellisyys, vastuu, kohtuus ja oikeudenmukaisuus".

Ihan hyviä, kauniita ja kannatettavia asioita. Mutta, eikö noilla samoilla teemoilla ole tullut lähes jokainen puolue ennen vaaleja esille. Jankutetaan sitä, että olemme toimineet väärin, mutta nyt kaikki muuttuu.

Ehei, se nyt niin mene. Kuinka mikään koneisto - jolloin puolue on - muuttuisi yhtäkkiä inhimilliseksi? Kaikki tuo on vain teatteria. Gallupkannatus on Kokoomuksella alhaisin ainakin neljään vuoteen, joten siellä on nyt hätä kädessä. Aikaisemmin tutuksi ja tavaksi tullut ylimielisyys loisti poissaolollaan.

Entä tuo ikiaikainen hokema: Vastuu!! "Me teemme vastuullista politiikkaa". "Meidän arvoihin kuuluu vastuu". Millainen tuo vastuu mahtaa lopulta olla? Ja millä se vastuu hoidetaan jos jokin asia menee ns. vituiksi ja siitä aiheutuu Suomen kansalle ja/tai kansantaloudelle vahinkoa? Maksaako puolue sen omasta pussistaan, eroaako puolue silloin hallituksesta, vai siirretäänkö puheenjohtaja ja/tai muut asiaan osalliset syrjään edustajan toimestaan? Eroaako ministeri, eroaako hallitus?

Poliittinen vastuu on yleensä olematon. Toki ministerin eroamisia on ollut, mutta vapaaehtosiia ei kait kuin yksi. Vastikään edesmennyt liikenneministeri Matti Aura (kok) erosi vuonna 1998 erotettuaan ensin Soneran toimitusjohtaja Pekka Vennamon. Syynä oli Vennamon Sonera-osakkeilla tekemät kaupat ja Aura katsoi olevansa kykenemätön hoitamaan tehtäviään.

Julkisen painostuksen alla ovat vastuunsa kantaneet mm. Suvi Lindén, joka lopulta erosi möhlittyään oululaisen golf-kentän tukemisessa vuonna 2002. Arja Alho oli syntipukki kun haluttiin joku saada poliittiseen vastuuseen ns. Sundqvist - jupakassa 1997. Pääpiru Paavo Lipponen ei kantanut vastuutaan.

Sisäministeri Kaisa Raatikaisen (sd) eroa vaadittiin Tshernobylin voimalaonnettomuuden huonon tiedottamisen takia kuin myös poliisin toiminnasta Mikkelin panttivankidraamassa 1986. Ei eronnut.

Wärtsilä Meriteollisuuden konkursissa 1989 vaadittiin kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suomisen (kok) ja vv-ministeri Erkki Liikasen (sd) eroa, mutta he eivät eronneet.

Muistamme myöhemmät Sonera-sotkut ja silloisen liikenne viestintäministerin Olli-Pekka Heinosen (kok). Hän olisi voinut niin halutessaan vahtia Soneran toimintaa. Sen silloinen tj Kaj-Erik Relander oli jopa neuroottisen vainoharhainen henkilö, joka lopulta maksoi yli neljä miljardia Saksaan ei mistään. Heinonen ei kyennyt eikä uskaltanut käyttää hänelle ministerinä kuulunutta valtaa, vaan oli kuin pyhäkoulupoika Relanderin otteessa. Heinonen sai lopulta palkkioviran Yleisradiosta vuonna 2001.

Pakon edessä erosivat pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk) vuonna 2003 ja kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo (kesk) vuonna 1993. Juhantalo sai myös kenkää eduskunnasta.

Parhaiten tuo vastuu mitataan eduskuntavaaleissa.

"Kansalaisten luottamus politiikkaan on täysin aiheellisesti rapautunut".
Mutta miksi ihmeessä sitten pitää tehdä sellaista politiikkaa että luottamus - taas kerran - rapautuu? Ei pidä ihmetellä laimeaa äänestysintoa, jos kerta toisensa jälkeen petetään mitä on luvattu, RKP on vaalituloksesta huolimatta aina hallituksessa ja Kokoomuksen johto käveli puoluekokouksen - joka on ylin päättävä elin - yli pakkoruotsiasiassa. Suurin osa suomalaista ei halua nykyisen kaltaista pakolaispolitiikkaa perheiden yhdistämisineen, mutta muutamat henkilöt jatkavat tuota edesvastuuntonta toimintaa vain omien "jalojen tarkoitusperiensä" tähden ja paskat nakkaavat kansan mielipiteestä.
- Linnan juhliin saa kutsun henkilö, joka rakentaa veronmaksajien rahoilla paskahuusseja Afrikkaan ja tuo muassaan muukalaisen, joka ryhtyi jatkoilla riehumaan ja uhkasi tappaa suomipojat. EU-parlamentin jäsen ylisuvaitsija Heidi Hautala (vihr) kummasteli asiaa meedialle ja puhui että "Turun pojat ovat tässä nyt...".

Olenkin tässä miettinyt, että jokainen mamu-intoilija ja varsinkin näiden muukalaisten Suomeen rahtaaja pitäisi saattaa henkilökohtaiseen vastuuseen jokaisen muukalaisen tekemästä raiskauksesta. Ilman heidän hyysäämistään ja loputonta ymmärtämistään olisi moni raiskaus jäänyt tässä maassa tekemättä. Se olisi sitä samaa kollektiivista vastuuta mistä puhutaan kun vaaditaan Suomen maksamaan jotain ikiaikaista velkaa Afrikkaan tai vastuutamme ottaa vastaan perheitä, joiden yhdistäminen kuuluu osana "pakettiin, kuten asian ilmaisi ylisuvaitsija Eva Biaudet (r)

Presidentti Tarja Halonen kaikkein ylimpänä suvaitsijana oli huolissaan kun pride-kulkueeseen tehtiin kaasuisku ja piti sitä kovana kolauksena Suomen maineelle. Sanallakaan hän ei puutu vähemmistöjen tekemiin rikoksiin Suomessa. Mutta kun omiin osui, niin hän täysin epätasa-arvoisesti ryhtyi jeesustelemaan.

Tuosta Lipposen kyräilystä vuoden 2003 vaalitentissä…

Hehee, ja vitutus on jatkunut tähän päivään saakka ja (12.2.) se tuli taas ilmi:

Lipposen raju purkaus tv:ssä
Ex-pääministeri Paavo Lipponen hyökkäsi voimakkaasti keskustaa vastaan TV1:n Ykkösaamussa: - Se tapa, jolla Anneli Jäätteenmäki asiaa esitteli, on kieroin tapa valehdella, Lipponen jyrähti vuoden 2003 tapahtumista.
Paavo Lipponen käytti kovaa kieltää keskustaa kohtaan ns. Irakgate-tapauksesta ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja.
- Nyt pitäisi keskustassa tämä elämän valhe jättää. Se on täysin elämän valhe, että Lipponen tässä nyt oli se, joka johti tähän täyteen katastrofiin.
MTV3:n vaaliväittelyssä maaliskuussa 2003 keskustan tuolloinen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki piti käsissään papereita ja viittasi tuolloisen pääministerin ja Sdp:n puheenjohtajan Paavo Lipposen tapaamiseen Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa ja Suomen mukanaoloon Irakin vastaisessa liittoutumassa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Lippo ... 58184.html

Koville ottaa, mutta omista tekemisistään ei tämä ryhävalas juurikaan vastuuta ota.

Lipponen lupasi vaalien 2003 alla, että Suomi saa EU:n elintarvikeviraston koska hän on niin sopinut ja äänestämällä hänen pyhyyttään ja SDP:tä siinä sivussa vaalivoittoon näin tapahtuu. Kaikki tuo oli silkkaa paskapuhetta. Mitään ei oltu sovittu, lupaus oli vain yhtenä täkynä muiden mitäänsanomattomuuksien joukossa.

Toki SDP sai noissa vaaleissa edellistä suuremman äänisaaliin, mutta Keskusta meni niukasti ohi, SDP plussaa n. 1,6 % ja Kesk plussaa n. 2,3 % ja voitto pienellä, mutta riittävällä 0,18 % erolla. Lipposen kolmas perättäinen pääministerikausi - suuri unelmansa - ei ollut enää mahdollinen.

SDP:tä kun tässä sivuttiin, niin kysyn pj Jutta Urpilaiselta jahka tilaisuuden saan - ja julkisen sellaisen - että kertomansa mukaan hän erosi kahden yhtiön hallintoneuvostosta ajanpuutteen vuoksi, koska puheenjohtajuus vie liikaa aikaa. Mutta jos SDP voittaa vaalit, niin kuinka Urpilainen voi tällöin hoitaa pääministerin virkaa ja puolueen puheenjohtajan tointa yhtäaikaa. Pääministerin virka on sentään kokopäiväpuuhastelua, eikä mitään pullakahvittelua hallintoneuvostojen kokouksissa?

Pitää muistaa se seikka, että ei meno muutu, vaikka vaikka nämä "vanhoilliset" tai vanhat puolueet saavat uusia kasvoja. Puoluekuri pitää siitä huolen. Puolueita johtavat puolueen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja puoluesihteeri. Ylintä valtaa käyttää tietysti puoluekokous, mutta käytännössä arki sujuu näiden kolmen ensin mainitun johdolla lisättynä puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajalla.

Uudet edustajat laitetaan siihen ruotuun mihin puolue kuuluu ja aisan yli potkijoilla ei ole sijaa puolueessa. Voi toki olla mukana, mutta eteneminen tyssää ja mielipiteille ei anneta arvoa.

Siksi on aivan erikoisen outoa, että esimerkiksi Keskustaan pyrkivä ehdokas lupaa uutta poliittista menoa ja vastuunkantoa. Ei hän voi Keskustassa vaikuttaa yhtään mihinkään. Tai demariehokas lupaa olla tavallisen ihmisen asialla. Kyllä hän sitä voi yrittää, mutta kun puolue ei ole tavallisen ihmisen asialla, vaan on keskittynyt olemaan huolissaan kaukaisten maiden asioista ja somalien hyvinvoinnista, niin tällöin myös ehdokas on yhtä kuin puolueensa.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että äänestämällä Perussuomalaisia saa äänestäjä juuri ne haluamansa asiat esille ja toteutukseen. Persut toimivat ohjelmansa mukaan ja jos he ovat hallituksessa, niin sinne mennään hallitusohjelmaa toteuttamaan ja se hallitusohjelma tehdään yhdessä ja suurin puolue (eniten ääniä saanut) on vahvoilla jo siinä keitä se kelpuuttaa mukaan.
- Toki jos Persut saavat yli 50 prosenttia äänistä, niin he voivat päättää lähestulkoot yksin, mitä maassa tehdään...
Puoluegallupit ovat aina mielenkiintoista seurattavaa. Tuloksista riippuen ne tulkitaan puoluejohdossa joko "osoitukseksi siitä, että politiikkamme on ollut onnistunutta" - jos ollaan nousussa - tai sitten niiden katsotaan olevan "pelkkää viihdettä, joka ei pidä paikkaansa, sillä omissa tutkimuksissamme olemme huomanneet, että nousussa ollaan" - jos suosio on hiipunut.

Palautan mieliin edellisten eduskuntavaalien (2007) jälkeisiä galluptuloksia:

6/07
Kok 23,2
Kesk 23,0
SDP 21,5
Vihr 9,0
Vas 8,3
PS 5,0
KD 4,3
RKP 4,2

12/07
Kesk 22,3
SDP 22,3
Kok 21,5
Vihr 9,4
Vas 8,6
PS 4,9
KD 4,6
RKP 4,6
Muut 1,8

3/08
SDP 22,6
Kok 21,8
Kesk 21,7
Vihr 9,3
Vas 8,6
PS 4,8
RKP 4,7
KDb 4,5
Muut 2,0

4/09
Kok 23,3
SDP 21,4
Kesk 19,0
Vihr 10,9
PS 9,2
Vas 7,4
KD 3,9
RKP 3,5

5/09
Kok 23,0
SDP 22,1
Kesk 18,8
Vihr 9,5
Vas 8,8
PS 7,7
RKP 4,5
KD 4,3

6/10
Kok 22,7
SDP 20,7
Kesk 18,7
Vihr 9,8
PS 9,1
Vas 8,3
KD:n ja RKP:n sekä ryhmän Muut lukuja en tähän hätään löytänyt.

12/10
Kok 21,2
Kesk 18,8
SDP 18,1
PS 15,3
Vihr 9,5
Vas 8,1
KD 3,8
RKP 3,4

1/11
Kok 20,4
SDP 18,9
Kesk 18,5
PS 16,6
Vihr 9,2
Vas 7,2
RKP 4,1
KD 3,8

2/11 (mtv3 gallup)
Kok 19,8
Kesk 19,3
SDP 17,3
PS 17,0
Vihr 9,2
Vas 7,3
KD 4,1
RKP 4,0

Laskin galluptulosten keskiarvot kuuden suurimman puolueen osalta ja se on seuraavanlainen:
Kok 21,87
SDP 20,54
Kesk 20,01
PS 9,95
Vihr 9,53
Vas 8,06

Keskustan osalta on huomattava, että varsinkin ex pj Vanhasen viimeisinä aikoina puolueen kannatus lähti alamäkeen, mutta on sittemmin korjaantunut - ehkä syynä on sittenkin Mari Kivinimen valinta pj:ksi. On Keskustalla silti vielä matkaa noihin parhaimpiin lukemiin peräti 3,7 prosenttia. Muistan erään Keskustan hahmon sanoneen, että heidän ei olekaan tarkoitus miellyttää kaikkia - se riittää kun on neljäsosa äänestäjistä antaa Keskustalle äänensä. Siihen tavoitteeseen on matkaa, enkä usko enkä toivo tuon skenarion koskaan toteutuvan.

Jos Keskustan nousun syynä on naispj, niin SDP:llä alkaa olla päinvastaisia kokemuksia. SDP pystyi pysymään yli 20 pros kannatuksessa kesään 2010 saakka, jolloin puolueen perälauta alkoi vuotaa yhä selvemmin Perussuomalaisiin. Perinteiset SDP:n äänestäjät ovat jo kuolleet ja duunariväki karsastaa viherhumppaa yhä enemmän eikä jaksa innostua solidaarisuudesta maailman kansoille - kun on se omakin elämä ja perhe siinä sivussa saatava pidettyä leivässä. Mikäli SDP:n kannatus jää vaaleissa alle 19 prosentin, se tietää Jutta Urpilaiselle kenkää puheenjohtajan paikalta.

Kokoomuksen alamäkeä onkin jo vaikeampi selittää. Alle 20 pros kannatustulos tuli yllätyksenä ja onkin ehkä niin, että osa äänestäjistä on paennut Keskustaan ja suurin osa Perusuomalaisiin. Puolue on suhtautunut kovin liberaalisti perinteisiin arvoihin; koti, uskonto ja isänmaa ja saattaa hyvinkin olla, että nuo arvot ovat kovemmassa kurssissa Perussuomalaissa. Kaikki maahanmuutto ei ole "fantastista", kuten puolueen tähti, ulkoministeri Alexander Stubb jaksaa aamusta iltaan hehkuttaa. Ehkä kaiken mahdollisen suvaitseminen ei lopulta olekaan se oikea valinta? Vaikka Kokoomus saisi vaalitappion, niin Katainen säilyttää puheenjohtajan paikkansa.

Vasemmistoliitolla suunta on hitaasti alaspäin ja viimeaikaiset seiskalla alkavat gallupluvut ovat myrkkyä puoluejohdolle.

Vihreät pääsivät yhden ainoan kerran yli kymmenen prosentin, mutta nyt he ovat kyllä jysähtäneet tuohon yhdeksällä alkavaan tulokseen. Vihreät olivat vielä vuoden 2008 gallupeissa ainoa hallituspuolue mikä oli kasvattanut suosiotaan, mutta liekö tuo ydinvoimalalupien myöntäminen ja siitä huolimatta hallituksessa pysyminen nakertanut suosiota. Vaalitappion jälkeen Anni Sinnemäki väistyy puheenjohtajan paikalta.

Osmo Soininvaara olisi paras siihen hommaan, mutta hänessä on yksi vika - hän on mies ja miehet eivät siinä puolueessa saa olla näkyvällä paikalla. Pekka Haavisto kyllä, mutta hänen valtteinaan ovat homoseksuaalisuus ja Afrikka-myönteisyys - joskin Haaviston taannoinen viesti siitä, että ihmisiä olisi paras auttaa siellä missä he asuvat ei mennyt Vihreiden naisten tajuntaan. Vihreiden virallisen linjan mukaan Suomeen olisi otettava niin monta ihmistä Afrikasta kun tänne vain mahtuu.

Perussuomalaisten nousu on ollut rakettimaisen rajua. Vielä kesällä 2010 he olivat yhdeksän prosentin kannatuksessa, mutta syksyllä alkoi raju nousu, jolle ei loppua tunnu näkyvän. Uskoin tuon 15 prosenttia - mikä oli muistaakseni marraskuun kannatus - olevan katto, mutta vielä mitä! Nyt kannatus on 17 prosenttia ja ensimmäistä kertaa kaikki neljä suurinta puoluetta mahtuvat saman virhemarginaalin sisään (1,9 prosenttia).

Nämä kolme entistä suurpuoluetta pelkäävät nyt kuollakseen sitä, että jäävät Persujen taakse - ei sitä, että olisivat vasta kolmanneksi suurin, mutta että edellä olisivat Persut vaikka toiseksi suurimpana, niin se olisi lähes ylikäymätön paikka.

Eihän sen nyt näin pitäisi mennä... Nyt RKP:llä on vaikeaa, kun pitää ottaa huomioon kansan ääni.

Tämä on jo vanha uutinen muutaman viikon takaa, mutta laitan sen siitä huolimatta mukaan…

Ylen pääministeritentti vaihtuu neljän suuren tentiksi
Yle aloittaa vaaliohjelmansa torstaina 17. maaliskuuta kaikkien eduskuntapuolueiden Vaalistartilla Hämeenlinnan Verkatehtaalta. Eduskunnan ulkopuoliset puolueet pääsevät ääneen viikkoa myöhemmin Vaalikenttien haastajat -lähetyksessä Pasilan tv-studiolta.
Tästä viikon päästä, 31. maaliskuuta, järjestetään Tampereen Raatihuoneella tentti, johon on liittynyt poikkeuksellisen suuria ennakkojännitteitä. Kysymys on ollut siitä, kutsutaanko Perussuomalaiset ja Timo Soini tähän ohjelmaan, jonka työnimi periytyi neljän vuoden takaa: Pääministeritentti.
Soini vaati pääsyä kyseiseen tenttiin joulukuussa, vedoten puolueensa kannatukseen. Viime päivinä osat ovat vaihtuneet. Viime torstaina Evan järjestämässä kolmen suuren tentissä Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tarjosi poliittiseen retoriikkaan kolmen suuren sijasta neljää suurta.
Ylen on eri lakien perusteella noudatettava vaaliohjelmissaan tasapuolisuutta, mutta journalistiset valinnat ja painotukset ovat mahdollisia. Vaalit ovat demokratiassa niin tärkeä hetki, että virallisissa vaaliohjelmissa noudatettavat, tasapuolisuuden varmistavat periaatteet vahvistaa peräti Ylen hallintoneuvosto.
Se päätti kuitenkin jo joulukuun puolivälissä, ennen Soinin vaatimusta, että tähän maaliskuun lopun tenttiin kutsuttavat puoluejohtajat valitsee Ylen journalistinen johto. Hallintoneuvosto siis nimenomaan halusi, että päätös tehdään journalistisin perustein.
Tuon päätöksen jälkeen perussuomalaisten kannatus on vain jatkanut nousuaan.
YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämän tuoreimman, tammikuun lopussa julkistetun mittauksen mukaan Perussuomalaiset nousi kannatukseltaan jo Keskustan ja Sdp:n kupeeseen 16,6 prosentilla.
Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla samoina aikoina teettämän kyselyn mukaan Perussuomalaisten kannatus olisi 16,2 prosenttia. Perinteisten kolmen suuren kannatus vaihtelee eri mittauksissa 17,3:sta 21 prosenttiin. Kaikissa mittauksissa Kokoomus on suurin ja vakiintuneissa Ylen ja HS:n mittauksissa Keskusta ja Sdp käytännössä tasoissa.
Näiden tulosten perusteella päätös tehtiin tammikuun lopussa ja on nyt kerrottavissa: Tampereen Raatihuoneen tentti muuttuu pääministeritentistä neljän suuren tentiksi, johon kutsutaan myös puheenjohtaja Soini.
Perussuomalaisten kannatuksen nousu on nostanut Soinin vaalien päähaastajaksi ja puolueen mitatun kannatuksen kolmen suuren rinnalle. Vaaliohjelmien tavoitteena on antaa äänestäjille kuva vaaleissa tärkeistä kysymyksistä ja tukea heidän mahdollisuuksiaan tehdä ratkaisuja.
Onko Soini varteenotettava pääministerikandidaatti? Siitä näyttää tulevan poliittisesti latautunut kysymys, jolla on vaalitaktistakin merkitystä. Siihen emme tällä ratkaisulla ota kantaa. Jääköön se vaaliväittelyiden aiheeksi, myös tulevassa Ylen neljän suuren tentissä.

http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_201 ... 62151.html

Toiseksi uusimmat tulokset. HS-Gallupin mukaan tilanne on seuraavanlainen:

Perussuomalaisten 17,9 prosentin kannatus tasoissa Sdp:n kanssa

LÄHDE: TSN GALLUP

Kokoomus 20,2
Keskusta 18,2
SDP 17,9
PS 17,9
Vihr 8,8

Muiden lukuja en löytänyt, mutta heillä vuoden 2007 vaaleihin nähden tulos osoittaa alamäkeä. KD:n nousua oletin tapahtuvaksi, mutta sitä ei ole näköpiirissä.

Ja sitten HS:n sivuilta selityksiä: "Kokoomus ei riekkunut, kun luvut menivät ylös eikä aio hötkyillä, kun luvut menevät alas", sanoo puoluesihteeri Taru Tujunen.

"Nyt eletään mielenkiintoisessa ajassa. Suomalaiset ovat olleet homogeeninen kansa, mutta yhtäkkiä on tullut uusia jakolinjoja ja kovia arvokeskusteluja", Tujunen sanoo.

Hän nostaa esimerkeiksi pakkoruotsin, maahanmuuton ja sukupuolineutraalin avioliiton. "Perussuomalaiset ammentavat tästä ilmiöstä."

Perussuomalaisten puoluetoimistossa luvut herättivät keskiviikkona epäuskoista hämmästystä. Ensimmäisen kommentin antoi puolueen toinen varapuheenjohtaja Auli Kangasmäki.

"Oho. Herran jestas. Ohoh."

"Suomessa on ollut valtatyhjiö. Kansalaiset haluavat todellista johtajaa ja se personoituu puheenjohtaja Timo Soiniin", analysoi puolueen vaalityömies Matti Putkonen.

Sdp:n puoluesihteeri Mikael Jungner otti HS-gallupin tiedot tyynesti vastaan: "Nyt on puhuttava neljästä keskisuuresta puolueesta."

Jungnerin mukaan tuoreet luvut ovat Sdp:n kannalta "tosi motivoivat".

"Keskusta ja kokoomus eivät ole tehneet irtiottoa. Viimeviikkoisista MTV3:n kannatusluvuista ehdin jo huolestua."

Vihreiden kannatus, 8,8 prosenttia, on aavistuksen suurempi kuin puolueen tulos oli viime eduskuntavaaleissa. Puheenjohtaja Anni Sinnemäki luottaa erottautumiseen.

"Meidän näkökulmastamme neljä suurta puoluetta muistuttavat toisiaan monissa asioissa, muun muassa maahanmuuttopolitiikassa. Erityisesti Sdp, mutta myös keskusta ja kokoomus ovat tulleet lähemmäksi perussuomalaisia."

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki arvioi, että perussuomalaiset ovat saaneet innostettua niitä, jotka eivät ole aiemmin äänestäneet.

"Meiltä ei juuri ole vuotoa perussuomalaisiin", Arhinmäki sanoo.

"Nimenomaan isot puolueet menettävät."

"Oho", sanoo kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen perussuomalaisten kannatuksesta.

"On se aika hurja luku."

"Se kertoo siitä, että ihmiset haluavat olla voittajan puolella, sen verran laumasieluja ollaan", Räsänen arvelee.

Räsänen on huomannut, että kentällä on nyt enemmän yleistä kiinnostusta politiikkaan.

Rkp:n puheenjohtajan Stefan Wallinin mukaan Suomessa on nyt neljä suurta puoluetta ja Timo Soini on oikeutettu pääsemään pääministeritenttiin mukaan.

"Se tarkoittaa myös sitä, että puolueen täytyy olla valmis vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin, jotka tulevat poliittisen vastuun mukana."

Wallinin mukaan kannatus nousee niin kauan kuin kysymyksiin ei ole vastattu.

Rkp:n kannatus ei hänessä aiheuta "suurempaa hämmennystä".

"Vaaleissa puolueen kannattajat yleensä tsemppaavat", hän sanoo.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/P ... 5263875162

Tujunen: "Kokoomus ei riekkunut, kun luvut menivät ylös".
Ei, vaan ilmassa oli tuolloin kummallinen hypetys ja yllättävän monet halusivat päästä mukaan rikkaiden kelkkaan luulleen, että muutos parempaan asuu juuri Kokoomuksessa. "Hän nostaa esimerkeiksi pakkoruotsin..." Jonka Kokoomuksen puoluekokous hylkäsi, mutta Katainen ei, joten puolueen ylin päättävä taho toimi kynnysmattona puolueen johdolle ja sen taustavaikuttajille, mm. ruotsinkieliselle suurpääomalle.

Putkonen sanoi: "Suomessa on ollut valtatyhjiö. Kansalaiset haluavat todellista johtajaa ja se personoituu puheenjohtaja Timo Soiniin"
Ei, vaan kansalaiset ovat kyllästyneet samaa jargonia vuodesta toiseen höpöttäviin ihmisiin, RKP:n päätösvaltaan hallitusta koottaessa, EU-sontaan, perheiden yhdistämisiin ja siitä koituviin massiivisiin kuluihin. Muun muassa.

Räsänen: "Se kertoo siitä, että ihmiset haluavat olla voittajan puolella, sen verran laumasieluja ollaan".
Osittain kyllä, mutta kanntus kertoo myös siitä, että PS tuo esiin oikeita asioita, joista muuten olisi myös KD vaiennut. Voittajan puolella olo on helppoa ja erityisesti se on näkynyt ns. Kokoomus-hypetyksessä.

Wallin: "Se tarkoittaa myös sitä, että puolueen täytyy olla valmis vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin, jotka tulevat poliittisen vastuun mukana".
Kyllä, mutta miten RKP on kantanut poliittista vastuuta? Ottaako RKP vastuun Suomen islamisoitumisesta mitä he nyt ajavat? Ja millainen tuo vastuu mahtaa olla? Evakoille ei, muukalaisille kyllä. Sekö on vastuunkantoa? Entä vastasiko Astrid Thors vaikeisiin kysymyksiin ministeriönsä budjetista? Ei, vaan välttelee viimeiseen saakka Kataisen selän takana.

Sinnemäki: "Meidän näkökulmastamme neljä suurta puoluetta muistuttavat toisiaan monissa asioissa, muun muassa maahanmuuttopolitiikassa."
Ei. Vaan maahanmuuttopolitiikka on tullut puheeksi nimeomaan PS:n toimesta ja muidenkin on pakko sanoa siihen jotain ja tällöin myös näissä puolueissa kytevät vastustukset tulevat esiin. Puolueiden linjoihin ao. asioissa ne eivät ole vaikuttaneet, sillä puolueiden johto ei sitä edelleenkään salli.

Jungner: "Keskusta ja kokoomus eivät ole tehneet irtiottoa. Viimeviikkoisista MTV3:n kannatusluvuista ehdin jo huolestua."
Väärin, myös nyt olisi syytä huolestua. Vaikka muut ovat lähellä, niin oma tulos on silti huono. Toki se lohduttaa kun muillakin (Kesk ja Kok) menee huonosti.

Jännitys alkaa olla jo käsin kosketeltavaa ja laitan mukaan viimeisimmän gallupin ennen vuoden 2007 vaaleja, jotta voidaan todeta kuinka lähelle ennuste osui, HS-gallup maaliskuun alussa 2007:

Keskusta 23,3. Vaalitulos 23,11 ja varsin lähelle osunut arvio
SDP 22,6. Vaalitulos 21,44 gallup oli yläkantissa mutta arvio ja totuus vielä hyväksyttävän rajoissa
Kokoomus 22,1. Vaalitulos 22,26 hyvin lähellä ennustetta
Vasemmistol. 9,7. Vaalitulos 8,82 ja mitä pienemmäksi luvut käyvät niin sen lähemmäs pitäisi gallupeissa päästä, eli korkeintaan tyydyttävä arvio.
Vihreät 8,2. Vaalitulos 8,46 ja varsin totuudenmukainen jo silläkin, että Vihreillä on yleensä aina parempi kannatus kuin mitä gallupit arvioivat.
RKP 4,7. Vaalitulos 4,57 Ei ole ihan linjassa sen mukaan mitä pj Stefan Wallin tuossa ylempänä (HS 17.2-11) sanoi, että "vaaleissa puolueen kannattajat yleensä tsemppaavat".
KD 4,6. Vaalitulos 4,86, ennuste oli tyydyttävää luokkaa
PS 2,2. Vaalitulos 4,05 ja siinä ennuste mätti pahan kerran. Entä vuonna 2011 ja mihin suuntaan...?
Muut 2,8. Vaalitulos 2,43 ja muihin kuului 10 sirpalepuoluetta ja 1 valitsijayhdistys. Arvio oli reilusti yläkantissa, mutta saa arvosanan tyydyttävä.

Helsingin Sanomissa 17.2. on mielenkiintoinen graafinen käyrä puolueiden suosion nousuista ja laskuista sekä samaan aikaan tapahtuneista yhteiskunnallisista asioista.

Lisää tämän päivän HS:n sivuilta:

Protesti kantaa Soinin joukkoja
Perussuomalaiset syö kannatusta kolmelta perinteiseltä suurpuolueelta.

Perussuomalaisten suosiokäyrä sojottaa kohti kattoa. Vastaavaa ei sodanjälkeisen Suomen politiikassa ole nähty.
Perussuomalaiset on syönyt kannatusta etenkin kolmelta perinteiseltä suurpuolueelta. Pienempien puolueiden kannatus on pysytellyt kutakuinkin samalla tasolla viime eduskuntavaaleista lähtien.

Mikä on selitys Timo Soinin puolueen huimalle nousulle?

Tampereen yliopiston sosiologian professori Risto Heiskalan mukaan vastaus on varsin yksinkertainen: protesti.

Monella kansalaisella on mitta tullut täyteen, hän sanoo.
Tähän asti jokainen sukupolvi on ollut edeltäjäänsä vauraampi, mutta ketju saattaa nyt katketa. Monen mielestä tulevaisuus näyttää epävarmalta ja pelottavalta. Valtapuolueiden poliitikot vaikuttavat ylimielisiltä ja puhuvat asioista, joilla ei ole tunnu olevan mitään yhteyttä kansalaisten arkeen.

"Ihmiset haluavat, että joku kuuntelisi heitä. Ottaisi heidät todesta", kiteyttää Heiskala perussuomalaisten kannattajien asenteen.

"Nykykielellä ilmaistuna heidän viestinsä on 'vähän respektii, hei!'"

Protestipuolueen nousu ei sinänsä ole uutta.

Rakennemuutosta läpikäyvässä Suomessa Veikko Vennamo hyödynsi Suomen maaseudun puolueessaan (Smp) pienviljelijöiden ja muiden vähäosaisten tyytymättömyyttä. Vennamon pojan Pekan johdolla Smp nousi hallitukseen vuonna 1983, mutta hallitusvastuu nakersi puolueen suosiota. Puolueen taival loppui sekaviin taloussotkuihin 1990-luvulla.

Jotain jäi silti jäljelle. Smp:n viimeisen puoluesihteerin Soinin kautta perussuomalaisiin siirtyi Vennamon herravihainen perintö.

Nyt Suomi elää jälleen murroksessa. Markkinavoimat ja globalisaatio jylläävät, ja työpaikat katoavat kaukomaihin. Kansallisella päätöksenteolla ei tunnu olevan enää mitään merkitystä. Ajopuuna Suomi joutuu tukemaan muita euromaita näiden sotkujen selvittelyssä.

Heiskalan mukaan hyvinvointivaltio on muuttunut valmentajavaltioksi, joka seuraa kansalaisten ponnisteluja kentän laidalta ja auttaa tarvittaessa. Kaikki eivät avusta huolimatta pärjää. Tai pääse edes kentälle pelaamaan.

Suomalaiset suuryritykset toimivat eri logiikalla kuin hyvinvointivaltion kultakaudella. Osakkeenomistajien etu on yhteisön etua tärkeämpi. Kemijärven puhelinlaturi- ja massatehtaiden lakkauttamiseen kiteytyi teollisuuden rakennemuutos.

Ehkäpä miesvaltaisia aloja kohdanneiden vaikeuksien takia perussuomalaiset on korostetusti miesten puolue. Näkyvillä paikoilla on vain vähän naisia.

Myös maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä tyytymättömyys on kanavoitunut perussuomalaisten kannatukseen. Merkittävä vaikutus yleiseen politiikan vastaisuuteen on myös keväästä 2008 jatkuneella vaalirahakohulla.

Perussuomalaiset on korostetusti Soinin puolue.

Puheenjohtajan suvereeni asema on myös riski. Sekä viime eduskuntavaalien jälkeen että vuoden 2009 eurovaalien alla Soini joutui sairaalahoitoon. Syyksi hän ilmoitti kovasta työnteosta johtuneen keuhkokuumeen.

Puheenjohtajan taakka ei ainakaan kevene, mikäli hänestä tulee ministeri ja rajusti kasvavan eduskuntaryhmän epävirallinen paimentaja.

Myös puoluetoimisto on lujilla. Henkilökuntaa on vähän, ja kantoja on sorvailtava vaaliohjelmiin. Ohuesta organisaatiosta on täysi työ löytää osaavia avustajia mahdollisille ministereille.

Perussuomalaiset ei ole juuri kertonut mikä sen vaihtoehto on nykymenolle. Sitä paitsi puolueen ohjelmissa on kosolti lainauksia kilpailijoilta. Tosin tällä ei ole protestiliikkeelle suuremmin väliä, sillä protestin ideahan on vastustaa. Protesti on itseisarvo.

Perussuomalaisten kannattajat eivät välttämättä kaipaa taiten tehtyjä vaihtoehtobudjetteja. Tärkeämpää on näyttää keskisormea valtapuolueille.

Perussuomalaisten kannatuksen kasvussa näkyy menestyksen itse itseään ruokkiva ilmiö. HS-gallupin mukaan jopa puoluekannastaan yleensä niin varmat ylemmät toimihenkilöt epäröivät. Vielä kuukausi sitten 47 prosenttia heistä tiesi ketä äänestää – nyt puoluekannaltaan täysin varmojen osuus on 31 prosenttia.

http://www.hs.fi/verkkolehti/kotimaa/ar ... 5263876622

Yleensä suhtaudun sangen nuivasti Tampereen vasemmistoenemmistöisen ja jopa maolaisen vallan turmelevaan laitokseen, mutta tällä kertaa varsinkin nuo alleviivatut kohdat ovat lähellä totuutta.

"Vastaavaa ei sodanjälkeisen Suomen politiikassa ole nähty".
Ei ole ja siksi tulossa ovatkin todella mielenkiintoiset vaalit ja omalta osaltani pyrin aktivoimaan väkeä uurnille äänestämään Suomen puolesta!

"Monella kansalaisella on mitta tullut täyteen".
Tuo pitää paikkansa ja tässä pätee vanha totuus, että pienikin kytevä kekäle voi sytyttää tulipalon. Kansa on halunnut muutosta, tyytynyt vanhoihin, pettynyt Vihreisiin ja kun PS:n kannatus alkaa vähitellen nousta, niin monet huomaavat, että minäkin lähden mukaan ja muutos voi sittenkin olla totta. Versus Tunisia, Egypti, Libya...

"Valtapuolueiden poliitikot vaikuttavat ylimielisiltä ja puhuvat asioista, joilla ei ole tunnu olevan mitään yhteyttä kansalaisten arkeen".

Totta. Takerrutaan lillukanvarsiin ja isojen puolueiden pomot puhuvat mm. päivähoitomaksun suuruudesta kun samaan aikaan taustalla vaihdetaan Suomen perustuslakiin iso ja lopullinen muutos vallan betonoimiseksi Brysseliin. Puhutaan työvoimapulasta ja sen varjolla toteutettavasta massamuutosta Afrikasta Suomeen, kun samaan aikaan Suomessa on vaikea työllistyä ja elämäntyönsä tehneet vanhukset makaavat märissä vaipoissan eivätkä pääse edes ulkoilemaan.