Tarinaa kaverista: (vähän on ylimääräistä, ns. turhaa tekstiä mutta sou not.
)
Jokin on pielessä, tuumi 52-vuotias Cindy Plant körötellessään maasturilla vanhaa päällystämätöntä tietä Wichitan kaupungin pohjoispuolella Kansasin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Plant työskentelee peinen Valley Center- yhdyskunnan yleisen järjestyksen ja eläinsuojelun valvojana. Asutuskeskus sijaitsee vähän matkan päässä kylätien pohjoispuolella ja sillä on monta päällystettyäkin tietä, mutta Cindy ajelee mieluummin tätä North Seneca Streetiä pitkin. Se on miellyttävän hiljainen vehnäpeltojen halki kulkevä väylä. jota maatilat käyttävät kuljetuksiinsa.
Tuona viime vuoden (2005) tammikuun päivänä Cindy Plant oli menossa läheiseen Park Cituun, missä hänen ystävänsä Dennis Rader hoiti vastaavaa virkaa kuin Cindy omalla paikkakunnallaan. He olivat tutustuneet vuonna 1991, kun Plant oli opettanut Raderille eläinsuojeluvalvojan tehtäviä: miten tulkita koiran käyttäytymistä, milloin käyttää nukutusasetta ja miten selviytyä surusta, kun koira joudutaan lopettamaan.
Plantin auton takaosassa on usein mukana haukkuva koira tai parikin, yleensä jonkinlaiseen hätään joutuneita eläimiä. Nyt häntä askarrutti kuitenkin aivan toinen asia: tien varren roskat, erityisesti Post Toasties-muropaketti, joka oli asetettu nojalleen mutkasta varoittavaa liikennemerkkiä vasten. Plant kiinnittää huomioita ympäristön roskaamiseen jo virkansakin puolesta. "Jos näen tienvarteen heitettyjä, loppuun ajettuja renkaita tai vaikka vanhan pakastimen, ilmoitan niistä jätehuoltoon", hän sanoo. "Olen tottunut näkemään ihmisten heittelemiä ja tuulten kuljettamia roskia siellä täällä, mutta ei niitä ole yleensä varta vastan aseteltu mihinkään." Plant ajoi muropakkausen ohi monena päivänä, mutta ei koskaan ehtinyt pysäköidä katsomaan tarkemmin.
Kuten Plant oli arvellutkin. muropaketti ei ollut roska. Siihen oli pantu painoksi tiili, ja se oli asetettu huolellisesti paikoilleen liikennemerkin juureen. Tämän oli tehnyt Wichitan pahamaineinen sarjamurhaaja, joka oli aiemmin poliisille lähettämässään kirjeessä nimennyt itsensä BTK:ksi ja selittänyt lyhenteen tulevan sanoista "bind them, toture them, kill them". Kiduttamista tarkoittavan sanan (torture) murhaaja oli kirjoittanut väärin.
BTK kävi mielellään kirjeenvaihtoa poliisin kanssa, joskus joukkoviestimien kautta. Samoihin aikoihin kun Plant huomasi muropakkauksen, tappaja lähetti paikalliselle televisioasemalle postikortin. Kortissa luki, missä rasia oli, ja että se sisälsi nuken ja erinäisä koruja sekä listan erilaisia kirjainyhdistelmiä, joka saattoi olla jonkinlainen sana-arvoitus.
BTK oli muutamia kuukausia aikemmin järisyttänyt Wichitaa antamalla taas kuulua itsestään 25 vuoden hiljaiselon jälkeen. Poliisit uskoivat hänen surmanneen kymmenkunta ihmistä kammottavalla urallaan, joka alkoi 15. tammikuuta 1974 Joseph Oteron, tämän vaimon ja kahden lapsen murhasta.
Palveltuaan 20 vuotta USA:n ilmavoimissa 38-vuotias Otero oli muuttanut 34-vuotiaan vaimonsa Julien ja heidän viiden lapsensa kanssa Wichitaan, joka on yksi maan lentokoneteollisuuden keskeisitä paikoista. Tappaja oli tunkeutunut kylmänä talviaamuna Oteron perheen vaatimattomaan kotiin ilmeisesti kesken voileipien laittamisen. Keittiöstä löytyi maapähkinävoin peittämä pöytäveitsi, joka oli tarttunut puoliksi siveltyyn leipäviipaleeseen. Puhelinjohto oli katkaistu. BTK sitoi Josephin, Julien ja kaksi heidän lapsistaan, 9-vuotiaan Joeyn ja 11-vuotiaan Josien, Sen jälkeen hän esitutkintapöytäkirjan mukaan kuristi heidät hitaasti kuoliaaksi sälekaihtimien naruilla. Hän ei tehnyt seksuaalista väkivaltaa yhdellekään uhreistaan, mutta Josien sisäreiden iholta löytyi siemennestettä. Tämä viittasi siihen, että murhaaja oli sosiopaatti, luonnehäiriöinen ihminen, joka sai tappamisesta seksuaalista mielihyvää.
Tappaja otti mukaansa pari muistoesinettä: kellon ja avainketjun. Ruumiit hän jätti paikoilleen. Perheen kolme teini-ikäistä lasta löytäisivät ne muutaman tunnin kuluttua palatessaan koulusta.
Poliisit päättivät ratkaista Oteroiden surman nopeasti ja haravoivat koko kaupunkin haastellen jokaista, joka oli ollut jollakin tavalla tekemisissä uhrien kanssa. Talon lähelle asetettiin tiesulku, jonka kautta kulkeineilta autoilijoilta kyseltiin mahdollisia tietoja ja havaintoja. Wichitan poliisipäällikko Floyd Hannon panetui tapaukseen niin tarkasti, että kävi itse etsimässä johtolankoja Oteron kotiseuduilta Puerto Ricosta sekä Panamasta, missä perhe oli asunut jonkin aikaa Josephin ollessa työnsä vuoksi komennettuna sinne. Seuraavina kuukausina pidätettiin useita epäiltyjä. Kaikilla oli kuitenkin pitävä alibi, joten heidät päästettiin vapaaksi. Dna.vertailututkimusta ei ollut vielä tuolloin kehitetty, ja siksi tappajan siemennestenäytteestäkään ei ollut paljon apua tutkinnassa.
Aamulla lisää, nyt ei pysty... Suoraan kopiotu valitusta paloista.
kiitos ja anteeksi..
. Mahtanut olla melkoinen järkytys kun mies viimein jäi kiinni..
