Tästä saisi mielenkiintoisen artikkelin nimellä "Todistajan kuolema", mutta menee juttu näinkin.
Uhri oli 27-vuotias
Väinö Luukkanen. Hän oli 174 sentin pituinen kaitakasvoinen mies, joka oli fyysisesti täysin kehittynyt, mutta oli henkisesti noin 10-vuotiaan tasolla. Hän katosi Kangasniemellä tasan 31 vuotta sitten! 10.-11. välisenä yönä (to-pe yö). Luukkanen asui virallisesti Suolahdella, Suojarinteen keskuslaitoksessa. Hän oli asunut siellä jo toistakymmentä vuotta. Kesällä 1980 hän oli kuitenkin sijoitettuna eräänlaiseen perhekotiin Kangasniemellä.
Luukkanen poistui tuosta perhekodista 10. päivän iltana. Kun häntä ei seuraavana päivänäkään kuulunut takaisin, hänestä tehtiin katoamisilmoitus Kangasniemen poliisille ja sieltä edelleen Mikkelin krp:lle.
Kävi ilmi, että Luukkanen nähtiin viimeksi ravintola Kimarissa, josta hän oli lähtenyt erään suolahtelaisen liikkeenharjoittajan Ford 17M farmariautolla, XVF-87, Suolahteen päin.
Nyt oli poliisilla jotain johon tarttua.
- Kangasniemi.jpg (79.18 KiB) Katsottu 8182 kertaa
HS (muistaakseni) 15.7.1980
Auton omisti suolahtelainen sementtialan yrittäjä, 34-vuotias
Jouko Kaijalainen. Hän oli vuoden 1980 kesäkuussa syytteessä mm. vakuutuspetoksista ja muista erilaisista ja eriasteisista rikkeistä.
Kävi ilmi, että Luukkanen oli ollut edellisenä kesänä töissä Kaijalaisen yrityksessä ja oli ollut todistamassa, että kaikki vahingot menivät juuri siten kun Kaijalainen käski hänen kertoa. Kaijalainen sai vakuutusrahat, mutta sitten Luukkasen mieli muuttui ja hän kertoi poliisille totuuden, että kuinka kaikki oikeasti kävi; Kaijalainen poltti taukotupana toimineen parakin ja aiheutti tahallaisesti itselleen vammoja saadakseen korvausrahat.
Asian uusi käänne oli saanut Kaijalaisen sydämistymään ja poliisilla oli selkeä syy epäillä Luukkasen joutuneen surmatuksi Kaijalaisen toimesta.
Poliisit suoriitivat tutkimuksia. Kaijalaista kuulusteltiin. Tämä kiisti. Kaivauksia suoritettiin mm. eräällä kaatopaikalla lähellä Suolahtea, ja niiden aikana 21. heinäkuuta 1980 Kaijalainen tunnusti surmanneensa Luukkasen. Hän kertoi ruumiin sijainnin ja se löytyi noin 500 metrin päässä kaatopaikasta.
Ensin kerrottin, että Luukkanen oli kuristettu kuoliaaksi. Tai käytettiin myös termiä tukahduttamalla. Surma tehtiin Kaijalaisen kertoman mukaan siten, että hän sulki Luukkasen suun ja sieraimet kädellään ja esti Luukkasen hengittämisen.
-Tukahduttaminen on siis oikea termi.
Ruumiis oli tarkoitus hävittää polttamalla, mutta rutikuiva maasto syttyi kuitenkin tuossa touhussa tuleen ja Kaijalaiselle tuli kiirus saada ruumis piiloon ennen palokunnan tuloa. Lopulta Kaijalainen hautasi ruumiin matalaan hautaan kangasmaastoon.
Kaijalainen vangittiin ja hänet passitettiin mielentilatutkimukseen.
Äänekosken kihlakunnan oikeudessa 24. huhtikuuta 1981 Kaijalaista syytettiin murhasta. Tuomio tuli kuitenkin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta (sen osuus 8 vuotta vankeutta) ja kun siihen yhdistettiin lukuisia muita (12 kappaletta) rötöksiä, niin oikeusjärjestelmämme käsittämätön ja pyhä sekä ikuinen alennusautomaatti sai tuomioksi 9 vuotta 2 kuukautta vankeutta.
-Tuomiosta valitettiin hovioikeuteen.
Vaasan hovioikeus katsoi 11. syyskuuta 1981, että syytä tuomion muuttamiseen ei ole, joten tuo jo mainittu vuosirangaistus sai lainvoiman.
Lähteenä mm. Alibi 10/1980, HS ja oikeuden pöytäkirjat
Samoihin aikoihin Luukkasen surman kanssa tehtiin suurelle yleisölle tutumpi murha, kun kaksi epävirallisen VVV-järjestön nuorukaista surmasivat miehen Helsingin Koskelassa.
