Pusulan soramonttumurha 1978
Lähetetty: Pe Elo 10, 2007 2:23 pm
Vapaamuotoinen lyhennelmä Poliisi kertoo erikoispainos-kirjasta
Torstai 11.5.78 oli harmaa päivä ja joillekin se jäi muistiin heidän elämänsä loppuun saakka.
Tuona mainittuna päivänä pääsivät vapaaksi Helsingin lääninvankilasta tutkintavankeina olleet 23-vuotias Pekka Lintunen ja 48-vuotias Armas Holmberg (nimet muutettu). He olivat jääneet yhdessä kiinni tekemästään törkeästä varkaudesta ja pääsivät nyt vapaalle odottamaan tuomioitaan. Armas oli saanut seitsemän ja Pekka viisi kuukautta vankeutta.
Tottahan toki vapautta piti juhlia ja arvatenkin alkkoholin vaikutuksen alaisena. Kuinkas ollakaan, kaikki ne rahat, jotka kaveruksilla olivat vankilasta vapautuessaan kuluivat nopeasti ja lisää piti saada. Lintunen kävi kotonaan vaihtamassa vaatteita ja tapasi matkalla sisarensa yrittäen vipata tältä rahaa. Sisar tunsi veljensä ja rahaa ei herunut, ei niin penniäkään. Pekka sitten tuumasi, että hankitaan jostain muualta…
Tarinan nuorin, 18-vuotias pakkaaja, Jari Mäkiniitty (nimi muutettu) oli toimessa eräässä valtion laitoksessa. Hän tuli normaaliin tapaan töistä kotiin lähtien kuitenkin lähes saman tien ajelemaan naapurissa asuvan pojan kanssa juuri hankkimallaan autolla, Fiat 600:lla. Jari ei kotoa lähtiessään kertonut matkasuunnitelmistaan ja kukapa tuon ikäinen niitä nyt kertoisi. Ehkä tarkoituksena olisi vaan ajella ilman päämäärää, olihan uusi auto toki kiinnostava. Lähtiessään Jari tosin sanoi, ettei aio viipyä myöhään, koska seuraava päivä olisi työpäivä ja sen päätyttyä koko perheen olisi tarkoitus lähteä viikonlopun viettoon maalle Jarin toimiessa kuljettajana.
Seuraavan päivänä Karkkilan poliisi sai ilmoituksen, että eräässä Karkkilan lähistöllä sijaitsevassa sorakuopasta on löydetty miehen ruumis. Saavuttuaan paikalle tutkijat havaitsivat, että kuopassa oli nuoren miehen ruumis, joka oli surmattu kammottavalla tavalla. Keskellä sorakuoppaa oli suuri verilammikko ja useita suuria ja pieniä verisiä kiviä. Itse uhri oli kuitenkin aivan sorakuopan perällä ja hänen päälleen oli vieritetty muutamia kiviä. Uhrin pää oli kokonaan murskana. Paikalla tehtyjen havaintojen perusteella pääteltiin, että teko oli tehty keskellä kuoppa ja teon jälkeen ruumis oli kannettu kivikkoon. Surmaamisvälineinä oli käytetty kiviä. Suurin niistä painoi 49,5 kiloa!
Uhrin henkilöllisyydestä ei ollut tietoja, joten häneltä otettiin sormenjäljet. Vastaavia ei löytynyt poliisin kortistosta. Myöskään kadonneiksi ilmoitettujen tuntomerkit eivät täsmänneet vainajaan.
Lauantaina alkoi tapahtua. Jari Mäkiniityn äiti, Liisa, oli käynyt Vantaan poliisiasemalla kertomassa poikansa katoamisesta. Jari oli kuitenkin 18-vuotias, siis täysi-ikäinen henkilö, joten äidin käynnin perusteella katoamisilmoitusta ei tehty. Äidin pelkäämä oli kuitenkin käynyt toteen. Tutkijat olivat varmoja, että sorakuopasta löytynyt uhri oli Jari, mutta hänen tunnistamistaan ei voitu ajatellakaan omaisten avulla. Niinpä Jari kotoa kerättiin Jarin varmuudella koskettelemia esineitä ja niiden sormenjälkiä verratessa voitiin todeta, että uhri oli Jari.
Pian tuli ilmoitus, että Jarin auto oli löytynyt Tammelasta erään pikkutien varresta katolleen ajettuna. Tiedustelemalla saatiin selville, että auto oli ollut samassa paikassa runsaan vuorokauden ajan. Kukaan ei kuitenkaan jaksanut ilmoittaa asiasta poliisille. Auto oli löytynyt normaalin poliisipartioinnin yhteydessä. Auto oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi ja lisäksi sitä oli yritetty polttaa. Tutkijat otaksuivat kyydissä olleiden saaneen eriasteisia vammoja, mutta kukaan ei ollut ilmoittautunut lähiseudun sairaaloihin.
Samoihin aikoihin saatiin tieto, että Jari oli lähtenyt kyyditsemään torstai-iltana Lintunen ja Holmberg – nimisiä miehiä. Vielä kun Jarin autosta löytyi Holmbergille kuuluva asiakirjakansio oli perusteltua epäillä näitä miehiä Jarin surmaajiksi.
Eräs Forssan liepeillä asuva mökkiläinen ilmoitti poliisille oudoista kulkijoista, jotka olivat tulleet perjantaiaamuna hänen mökkiinsä ikkunan kautta hänen ollessa vielä nukkumassa. Miehet olivat käyttäytyneet uhkaavasti ja vaatineet aamiaista ja mökkiläinen oli katsonut parhaaksi tehdä miesten vaatimalla tavalla. Miesten lähdettyä mökkiläinen yritti soittaa poliisille mutta huomannut puhelimensa mykistetyksi. (Lankapuhelin, nuoremmat lukijat huom! Dr. Lecterin sivuhuom!) Sittemmin mökkiläinen tunnisti miehet Lintuseksi ja Holmbergiksi.
Sunnuntaiaamuna miehet olivat matkanneet jo Helsingin Kallioon ja pääsivät erään epämääräisen tuttavansa huomaan. Tuo heidän ystävänsä oli tietysti mielissään saadessaan vieraita, joilla oli muassaan viinaa ja varastettua tavaraa sisältäneet kassit. Miehet olivat käyneet varastamassa tavaraa tuon mainitun mökkiläisen naapurimökeistä.
Poliisi sai useita vihjeitä linnunpelättimen näköisistä miehistä, mutta murhaajilla oli vuorokauden etumatka.
Maanantaina 15.5. poliisi päätti käydä rutiininomaisesti tarkastamassa tämän mainitun pahamaineisen asunnon Kalliossa. Poliisin mennessä asuntoon yrittivät Lintunen ja Holmberg hädissään piiloutua sängynpeitteen alle, mutta eihän se onnistunut. Ensimmäisessä kuulustelussa miehet kiistivät kaiken, mutta piakkoin ei muu auttanut kuin tunnustaa.
Holmberg ja Lintunen kertoivat tavanneensa Jarin Vantaanpuiston ostoskeskuksessa ja pyytäneet häntä heittämään heidät Lintusen kotiin parin kilometrin päähän. Sinne ei kuitenkaan menty, vaan Lintunen oli heti matkaan päästyään sanonut Jarille, että tämän terveydelle olisi huomattavasti parempi mikäli Lintunen itse pääsisi puikkoihin. Lintunen oli vielä tehostanut uhkaustaan puhumalla tappamisesta.
Jari pysäytti auton ja siirtyi Holmbergin kanssa takaistuimelle. Lintunen ryhtyi ajamaan vaikka oli vahvassa humalatilassa. Lintunen ei muista minne olivat menossa, mutta he halusivat auton itselleen, jotta he olisivat päässeet sopivaan paikkaan keikalle. Karkkilan jälkeen Lintunen oli ajanut eräälle sivutielle ja sieltä edelleen soramontulle. Kun kaikki olivat nousseet autosta ulos, syntyi Jarin ja miesten välille riita. Lintunen löi ensin Jaria nyrkillä ja sitten kivellä päähän, jolloin Jari oli kaatunut maahan. Jari oli maassa maaten huutanut kovaa. Silloin Lintunen oli nostanut maasta lähes 50-kiloisen kiven ja pudottanut sen suoraan Jarin päähän.
Tuli täydellinen hiljaisuus. Lintunen oli havahtunut ja hänen alkkoholin sumentavissa aivoissaan käväisi ajatus: mitä helvetissä tuli taas tehdyksi…
Holmberg kertoi puolestaan olevansa pulmunen mitä tulee Jarin surmaamiseen. Hän oli kertomansa mukaan yrittänyt ”rauhoittaa” kiihtynyttä ja autostaan huolta kantanutta Jaria. Sitä vastoin kaveriaan Lintusta hän ei yrittänytkään rauhoittaa, vaan antoi tapahtua sen mikä tapahtui.
Heidän paetessaan rikospaikalta Lintunen oli ajon aikana vähällä nukahtaa ja Holmberg siirtyi puikkoihin. Siitäkään ei tullut mitään ja kun he olivat jäädä vastaantulevan rekan alle siirtyi Lintunen taas kuskiksi. Lintunen ajoi niin kovaa kuin autolla pääsi ja sitten tapahtui se mikä oli odotettavissa, auto suistui tien vasemmalle puolelle ojaan ja pomppasi katolleen tien penkereelle. Miehillä oli onnea matkassa selviten pintaruhjeilla ja päästen autosta ulos rikkimenneen tuulilasin kautta. Tämän jälkeen he yrittivät sytyttää auton tuleen, mutta epäonnistuivat. Sitten he siirtyivät kävellen mökiltä mökille varasten tavaraa ja päätyivät lopulta Helsinkiin missä jäivät kiinni.
Juttu oli esillä Lohjan kihlakunnanoikeudessa ja kun Lintusen mielentila oli tutkittu oikeus antoi melko harvinaisen päätöksen. Lintunen täyttä ymmärrystä vaille olevana sai 11 vuotta vankeutta. Oikeuden puheenjohtajan mukaan Holmberg ei ollut syyllistynyt murhaan eikä edes avunantoon ja hänet voitaisiin vapauttaa syytteistä näiltä osin. Kihlakunnanoikeudessa kuitenkin yksimielinen lautakunta voi kaataa istuvan tuomarin päätöksen ja niin tapahtui nyt. Lautakunnan päätös oli yksimielinen ja sen perusteella Holmberg tuomittiin avunannosta murhaan viideksi vuodeksi vankeuteen.
Hovioikeus hylkäsi Holmbergia koskevan murhasyytteen ja vapautti hänet siitä koskevasta rangaistuksesta katsoen, ettei Holmberg toiminnallaan ollut edistänyt Lintusen tekoa. Muista rötöksistä Holmberg kuitenkin tuomittiin yhdeksi vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen.
Omia ajatuksia:
Voi vain kuvitella Jarin vanhempien tuskan pojan elämän päättyessä näin varhain ja näin karmealla tavalla. Entä mitä Jari itse mahtoi ajatella autoreissulla ja lopulta ehkä nähdessään Lintusen ottavan maasta ison kiven ja tajutessaan, että loppu tulee…?
Miten kohtalo on niin julma, että se saattoi nuo kaksi kusipäistä hörhöä ja Jarin yhteen juuri sillä hetkellä?
Oikea tuomio olisi kummallekin ollut elinkautinen vankeus. Ei jaksa ymmärtää tuota termiä ”ei ollut toiminnallaan edistänyt Lintusen toimia”. Holmberg näki, oli hengessä mukana, ei estellyt, ei mennyt teon jälkeen kertomaan asiasta mitään.
Paras tuomio olisi ollut antaa kumpikin murhaajista kansan käsiin ja katsoa sitten mitä jäi jäljelle.
Jari olisi parhaillaan 50-vuotias ja mitä todennäköisimmin edelleen joukossamme.
Missähän nämä hörhöt ovat nyt ja mitkä olivat heidän oikeat nimensä?
Udellaan vielä, että jaksaako kukaan lukea näin pitkiä ja puuduttavia sepustuksia vai olisiko tiiviimpi kertomus parempi?
EDIT: otsikkoa muutettu
Torstai 11.5.78 oli harmaa päivä ja joillekin se jäi muistiin heidän elämänsä loppuun saakka.
Tuona mainittuna päivänä pääsivät vapaaksi Helsingin lääninvankilasta tutkintavankeina olleet 23-vuotias Pekka Lintunen ja 48-vuotias Armas Holmberg (nimet muutettu). He olivat jääneet yhdessä kiinni tekemästään törkeästä varkaudesta ja pääsivät nyt vapaalle odottamaan tuomioitaan. Armas oli saanut seitsemän ja Pekka viisi kuukautta vankeutta.
Tottahan toki vapautta piti juhlia ja arvatenkin alkkoholin vaikutuksen alaisena. Kuinkas ollakaan, kaikki ne rahat, jotka kaveruksilla olivat vankilasta vapautuessaan kuluivat nopeasti ja lisää piti saada. Lintunen kävi kotonaan vaihtamassa vaatteita ja tapasi matkalla sisarensa yrittäen vipata tältä rahaa. Sisar tunsi veljensä ja rahaa ei herunut, ei niin penniäkään. Pekka sitten tuumasi, että hankitaan jostain muualta…
Tarinan nuorin, 18-vuotias pakkaaja, Jari Mäkiniitty (nimi muutettu) oli toimessa eräässä valtion laitoksessa. Hän tuli normaaliin tapaan töistä kotiin lähtien kuitenkin lähes saman tien ajelemaan naapurissa asuvan pojan kanssa juuri hankkimallaan autolla, Fiat 600:lla. Jari ei kotoa lähtiessään kertonut matkasuunnitelmistaan ja kukapa tuon ikäinen niitä nyt kertoisi. Ehkä tarkoituksena olisi vaan ajella ilman päämäärää, olihan uusi auto toki kiinnostava. Lähtiessään Jari tosin sanoi, ettei aio viipyä myöhään, koska seuraava päivä olisi työpäivä ja sen päätyttyä koko perheen olisi tarkoitus lähteä viikonlopun viettoon maalle Jarin toimiessa kuljettajana.
Seuraavan päivänä Karkkilan poliisi sai ilmoituksen, että eräässä Karkkilan lähistöllä sijaitsevassa sorakuopasta on löydetty miehen ruumis. Saavuttuaan paikalle tutkijat havaitsivat, että kuopassa oli nuoren miehen ruumis, joka oli surmattu kammottavalla tavalla. Keskellä sorakuoppaa oli suuri verilammikko ja useita suuria ja pieniä verisiä kiviä. Itse uhri oli kuitenkin aivan sorakuopan perällä ja hänen päälleen oli vieritetty muutamia kiviä. Uhrin pää oli kokonaan murskana. Paikalla tehtyjen havaintojen perusteella pääteltiin, että teko oli tehty keskellä kuoppa ja teon jälkeen ruumis oli kannettu kivikkoon. Surmaamisvälineinä oli käytetty kiviä. Suurin niistä painoi 49,5 kiloa!
Uhrin henkilöllisyydestä ei ollut tietoja, joten häneltä otettiin sormenjäljet. Vastaavia ei löytynyt poliisin kortistosta. Myöskään kadonneiksi ilmoitettujen tuntomerkit eivät täsmänneet vainajaan.
Lauantaina alkoi tapahtua. Jari Mäkiniityn äiti, Liisa, oli käynyt Vantaan poliisiasemalla kertomassa poikansa katoamisesta. Jari oli kuitenkin 18-vuotias, siis täysi-ikäinen henkilö, joten äidin käynnin perusteella katoamisilmoitusta ei tehty. Äidin pelkäämä oli kuitenkin käynyt toteen. Tutkijat olivat varmoja, että sorakuopasta löytynyt uhri oli Jari, mutta hänen tunnistamistaan ei voitu ajatellakaan omaisten avulla. Niinpä Jari kotoa kerättiin Jarin varmuudella koskettelemia esineitä ja niiden sormenjälkiä verratessa voitiin todeta, että uhri oli Jari.
Pian tuli ilmoitus, että Jarin auto oli löytynyt Tammelasta erään pikkutien varresta katolleen ajettuna. Tiedustelemalla saatiin selville, että auto oli ollut samassa paikassa runsaan vuorokauden ajan. Kukaan ei kuitenkaan jaksanut ilmoittaa asiasta poliisille. Auto oli löytynyt normaalin poliisipartioinnin yhteydessä. Auto oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi ja lisäksi sitä oli yritetty polttaa. Tutkijat otaksuivat kyydissä olleiden saaneen eriasteisia vammoja, mutta kukaan ei ollut ilmoittautunut lähiseudun sairaaloihin.
Samoihin aikoihin saatiin tieto, että Jari oli lähtenyt kyyditsemään torstai-iltana Lintunen ja Holmberg – nimisiä miehiä. Vielä kun Jarin autosta löytyi Holmbergille kuuluva asiakirjakansio oli perusteltua epäillä näitä miehiä Jarin surmaajiksi.
Eräs Forssan liepeillä asuva mökkiläinen ilmoitti poliisille oudoista kulkijoista, jotka olivat tulleet perjantaiaamuna hänen mökkiinsä ikkunan kautta hänen ollessa vielä nukkumassa. Miehet olivat käyttäytyneet uhkaavasti ja vaatineet aamiaista ja mökkiläinen oli katsonut parhaaksi tehdä miesten vaatimalla tavalla. Miesten lähdettyä mökkiläinen yritti soittaa poliisille mutta huomannut puhelimensa mykistetyksi. (Lankapuhelin, nuoremmat lukijat huom! Dr. Lecterin sivuhuom!) Sittemmin mökkiläinen tunnisti miehet Lintuseksi ja Holmbergiksi.
Sunnuntaiaamuna miehet olivat matkanneet jo Helsingin Kallioon ja pääsivät erään epämääräisen tuttavansa huomaan. Tuo heidän ystävänsä oli tietysti mielissään saadessaan vieraita, joilla oli muassaan viinaa ja varastettua tavaraa sisältäneet kassit. Miehet olivat käyneet varastamassa tavaraa tuon mainitun mökkiläisen naapurimökeistä.
Poliisi sai useita vihjeitä linnunpelättimen näköisistä miehistä, mutta murhaajilla oli vuorokauden etumatka.
Maanantaina 15.5. poliisi päätti käydä rutiininomaisesti tarkastamassa tämän mainitun pahamaineisen asunnon Kalliossa. Poliisin mennessä asuntoon yrittivät Lintunen ja Holmberg hädissään piiloutua sängynpeitteen alle, mutta eihän se onnistunut. Ensimmäisessä kuulustelussa miehet kiistivät kaiken, mutta piakkoin ei muu auttanut kuin tunnustaa.
Holmberg ja Lintunen kertoivat tavanneensa Jarin Vantaanpuiston ostoskeskuksessa ja pyytäneet häntä heittämään heidät Lintusen kotiin parin kilometrin päähän. Sinne ei kuitenkaan menty, vaan Lintunen oli heti matkaan päästyään sanonut Jarille, että tämän terveydelle olisi huomattavasti parempi mikäli Lintunen itse pääsisi puikkoihin. Lintunen oli vielä tehostanut uhkaustaan puhumalla tappamisesta.
Jari pysäytti auton ja siirtyi Holmbergin kanssa takaistuimelle. Lintunen ryhtyi ajamaan vaikka oli vahvassa humalatilassa. Lintunen ei muista minne olivat menossa, mutta he halusivat auton itselleen, jotta he olisivat päässeet sopivaan paikkaan keikalle. Karkkilan jälkeen Lintunen oli ajanut eräälle sivutielle ja sieltä edelleen soramontulle. Kun kaikki olivat nousseet autosta ulos, syntyi Jarin ja miesten välille riita. Lintunen löi ensin Jaria nyrkillä ja sitten kivellä päähän, jolloin Jari oli kaatunut maahan. Jari oli maassa maaten huutanut kovaa. Silloin Lintunen oli nostanut maasta lähes 50-kiloisen kiven ja pudottanut sen suoraan Jarin päähän.
Tuli täydellinen hiljaisuus. Lintunen oli havahtunut ja hänen alkkoholin sumentavissa aivoissaan käväisi ajatus: mitä helvetissä tuli taas tehdyksi…
Holmberg kertoi puolestaan olevansa pulmunen mitä tulee Jarin surmaamiseen. Hän oli kertomansa mukaan yrittänyt ”rauhoittaa” kiihtynyttä ja autostaan huolta kantanutta Jaria. Sitä vastoin kaveriaan Lintusta hän ei yrittänytkään rauhoittaa, vaan antoi tapahtua sen mikä tapahtui.
Heidän paetessaan rikospaikalta Lintunen oli ajon aikana vähällä nukahtaa ja Holmberg siirtyi puikkoihin. Siitäkään ei tullut mitään ja kun he olivat jäädä vastaantulevan rekan alle siirtyi Lintunen taas kuskiksi. Lintunen ajoi niin kovaa kuin autolla pääsi ja sitten tapahtui se mikä oli odotettavissa, auto suistui tien vasemmalle puolelle ojaan ja pomppasi katolleen tien penkereelle. Miehillä oli onnea matkassa selviten pintaruhjeilla ja päästen autosta ulos rikkimenneen tuulilasin kautta. Tämän jälkeen he yrittivät sytyttää auton tuleen, mutta epäonnistuivat. Sitten he siirtyivät kävellen mökiltä mökille varasten tavaraa ja päätyivät lopulta Helsinkiin missä jäivät kiinni.
Juttu oli esillä Lohjan kihlakunnanoikeudessa ja kun Lintusen mielentila oli tutkittu oikeus antoi melko harvinaisen päätöksen. Lintunen täyttä ymmärrystä vaille olevana sai 11 vuotta vankeutta. Oikeuden puheenjohtajan mukaan Holmberg ei ollut syyllistynyt murhaan eikä edes avunantoon ja hänet voitaisiin vapauttaa syytteistä näiltä osin. Kihlakunnanoikeudessa kuitenkin yksimielinen lautakunta voi kaataa istuvan tuomarin päätöksen ja niin tapahtui nyt. Lautakunnan päätös oli yksimielinen ja sen perusteella Holmberg tuomittiin avunannosta murhaan viideksi vuodeksi vankeuteen.
Hovioikeus hylkäsi Holmbergia koskevan murhasyytteen ja vapautti hänet siitä koskevasta rangaistuksesta katsoen, ettei Holmberg toiminnallaan ollut edistänyt Lintusen tekoa. Muista rötöksistä Holmberg kuitenkin tuomittiin yhdeksi vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen.
Omia ajatuksia:
Voi vain kuvitella Jarin vanhempien tuskan pojan elämän päättyessä näin varhain ja näin karmealla tavalla. Entä mitä Jari itse mahtoi ajatella autoreissulla ja lopulta ehkä nähdessään Lintusen ottavan maasta ison kiven ja tajutessaan, että loppu tulee…?
Miten kohtalo on niin julma, että se saattoi nuo kaksi kusipäistä hörhöä ja Jarin yhteen juuri sillä hetkellä?
Oikea tuomio olisi kummallekin ollut elinkautinen vankeus. Ei jaksa ymmärtää tuota termiä ”ei ollut toiminnallaan edistänyt Lintusen toimia”. Holmberg näki, oli hengessä mukana, ei estellyt, ei mennyt teon jälkeen kertomaan asiasta mitään.
Paras tuomio olisi ollut antaa kumpikin murhaajista kansan käsiin ja katsoa sitten mitä jäi jäljelle.
Jari olisi parhaillaan 50-vuotias ja mitä todennäköisimmin edelleen joukossamme.
Missähän nämä hörhöt ovat nyt ja mitkä olivat heidän oikeat nimensä?
Udellaan vielä, että jaksaako kukaan lukea näin pitkiä ja puuduttavia sepustuksia vai olisiko tiiviimpi kertomus parempi?
EDIT: otsikkoa muutettu
.
