Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Suomessa
Lähetetty: Su Elo 07, 2011 7:33 pm
Julkisuudessa puhutaan usein tuntemattomien tekemästä lasten seksuaalisesta hyväksikäyttäjistä kuten itsensäpaljastelijoista ja teinejä raiskanneista. Kuitenkin valtaosa tapauksista sattuu uhrien kotona ja tekijä on lähiomainen. Teuvo Peltoniemen kirja Yhteinen salaisuus Seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset kertovat (1988) käsittelee lasten seksuaalista hyväksikäyttöä Suomessa.
Kirjan tapauksista 28%:ssa hyväksikäyttäjä oli lapsen isä, 16%:ssa isäpuoli, 14%:ssa muu miespuolinen lähisukulainen, 12%:ssa veli, 5%:ssa isoisä ja 2%:ssa velipuoli. Vain 4%:ssa tekijä oli täysin tuntematon. Hyväksikäytettyjen lasten kertomukset heijastavat sitä, kuinka tällaista tapahtuu koko ajan suomalaisissa kodeissa, ja kuinka ongelma on piilossa. Vaikka laki teoriassa suojelee lasta, käytännössä yhteiskunta epäonnistuu monien näiden lasten suojelemisessa. Koska lähiomaisten tekemästä hyväksikäytöstä ei julkisesti keskustella juuri lainkaan, joutuvat nämä lapset kokemaan häpeän ja syyllisyyden tunteita mikä vaikeuttaa asiasta kertomista muille.
Otan tässä esille neljä kirjan esimerkkitapausta, joista yksi on isän, yksi isäpuolen ja yksi veljen harjoittaman hyväksikäytön uhri ja yksi tekijä. Kaikki ovat siis oikeasti Suomessa sattuneita tapauksia, joiden uhrit tai tekijä kertovat niistä.
VAROITUS: osa esimerkkitapauksista sisältää graafista kuvailua. Ei kannata lukea, jos on herkkä.
Esimerkkitapaus 1: Isäpuoli
"Marika". Hyväksikäyttö alkoi Marikan ollessa 14-vuotias ja kesti kolme vuotta.
Isäpuoleni ei koskaan tullut toimeen sukulaisieni kanssa. Kukaan ei pitänyt hänestä. Äitini puolusteli häntä aina ja asettui joka asiassa hänen kannalleen. Muutenkin isäpuoleni käyttäytyi sikamaisesti, syljeskeli lattialle, heitti tupakan tumpit lattialle, eikä muutenkaan arvostanut mitenkään siivoustyötä. Isäpuoleni puheet olivat aina rivoja. Suhtautuminen naispuolisiin vieraisiin ja erityisesti tuttuihin oli mielestäni inhottavaa. Aina jotain taputtelua tai läpsyttelyä. Se kohdistui myös myöhemmin ikätovereihini.
Isäpuolen ja äidin välillä oli usein riitaa. Mustelmia, itkua. Hellyys? Jäi taputteluun, rutisteluun, kourimisen asteelle. Päätökset teki isäpuoleni. Niiden mukaan äitini yritti elää. Alistettu. Alistunut. Siinä sanat, jotka ovat mielessäni. Olen miettinyt, miksi äitini meni isäpuoleni kanssa naimisiin. Olimme veljeni kanssa aviottomia lapsia. Ehkä se oli syy, mikä ajoi äidin huolimaan melkeinpä kenet tahansa. Lasten kanssa leikkimiseen äidin aika ei juurikaan riittänyt ja niinpä minusta tulikin melkein sijaisäiti nuoremmille.
Isäpuoli kysyi, saisiko hän laittaa kätensä housuihini, niin saisin vitosen. Lupa tuli. Muistaisin, etten sitä en enempää kummastellut ja ihmettelin, miksi hän niin ankarasti kielsi kertomasta kenellekään. Vitonen oli minulle silloin suuri raha ja meninkin sitä esittelemään tädilleni, joka silloin vielä asui samassa pihassa. Hän kysyi, mistä olin sen saanut. Kerroin tapahtumat. Hän kauhistui ja aloinkin siinä itkeä. Muistaakseni juttu jäi siihen. Sitten tätini havaitsi kaulallani fritsuja. Hän oli epäillyt niitä isäpuoleni tekeleiksi ja miettinyt mihin ryhtyisi, mutta ei sitten ollut tehnyt mitään.
Silitin vaatteita ja hän tuli taakseni ja alkoi kopeloida. En muista, mitä sanoin, en oikeastaan muuta kuin sen, että hän suoritti homman. Hänen housuihinsa tuli verta, ja hän sanoi, että jos äiti kysyi, mistä se oli peräisin, sanoisin hänen saaneen sormeensa haavan. (Miksei hän vaihtanut housujaan miksi minun piti selitellä?)
Isäpuoleni ei käyttänyt fyysistä väkivaltaa. Kylläkin lauseita: ´Ei se miltään tunnu, oles nyt, siihen niin´. Jos olin menemättä sovittuun paikkaan (pannuhuone alakerrassa muodostui vakiopaikaksi, hän nukkui usein siellä yksinään), hän seuraavana päivänä tarttui minuun kiinni ja kysyi, miksen tullut.
Isäpuoleni yritti saada minusta yleisurheilijaa ja kuulantyöntäjää. Harjoitusohjelmiini kuului punttien nostoa ja lenkkejä (jotka suoritettiin usein metsässä, missä hän usein kähmi).
Kuukautisten aikana mitään ei tapahtunut ja kuljin usein kaksikin viikkoa side housuissa, sillä isäpuolellani oli tapana kokeilla, oliko kuukautiset ohi. Näin sain pitkitettyä rauhassa oloaikaa viikolla. 16-17-vuotiaana kysyin mitä, jos tulen raskaaksi, koska hän ei käyttänyt mitään ehkäisyä (keskeytetty yhdyntä). Hän sanoi: ´Sanot, että se oli joku kundi tuolta.´ Hyväksyin!
Tilanteissa, joissa mieheni käyttäytyy muiden mielestä normaalisti (esim. taputtelu), minä näen sen inhottavana. Tulee muistoja mieleen aivan aiheettomasti. Tästä on seurauksena haluttomuus, inho. En ymmärrä, miksi nämä tulevat aina mieleeni tilanteissa, missä en haluaisi ja toivoisi. En halua teeskennellä halukasta, jos en sitä ole. Olen puhunut tästä miehelleni, hän kyllä sanoo ymmärtävänsä, mutta ei se siltä tunnu.
Esimerkkitapaus 2: Veli
"Nina" Ninan hyväksikäyttö alkoi hänen ollessaan 8-vuotias ja jatkui viisi vuotta.
Ninan tapauksessa näkyy hyvin tilanteen kehittyminen vakavampaan suuntaan useita vuosia kestäneen hyväksikäytön aikana. Aluksi Nina ei kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan piti hipelöintejä veljellisinä, kunnes veli alkoi "masturboida minua vasten ja vastusteluni vain kiihotti hänet. Itse en pystynyt taistelemaan häntä vastaan, koska hän oli poikkeuksellisen suuri ikäisekseen.
Eräs kerta jäi todella mieleeni. Vanhempani läksivät johonkin kylään ja jostain syystä en voinut lähteä mukaan. Jäin kahden veljeni kanssa ja hän alkoi ahdistella minua. Tämä oli rajuimpia yhteenottojamme. Se oli hirveää. Siihen kun se olisi loppunutkin. Hän ilmeisesti aikuistui taasen. Olin ehkä jotain kymmenen vanha, veljeni neljätoista ja hän alkoi vaatia minulta täydellistä antautumista, masturboiminen ei enää riittänyt. Hän rakasteli minua joka mahdollisessa vaiheessa kun vain voi. Yritin juosta ympäri taloa karkuun, huusin suoraa kurkkua hänelle, että etkö tajua, olen sisaresi, olen sisaresi! Hän ei tajunnut sitä, hän vain juoksi perässäni ja hoki koko ajan ´anna vähäsen´, ´anna vähäsen´ aivan koko ajan. Paiskoin ovia hänen nenälleen ja sormilleen, mutta mikään ei auttanut, se oli kuin piru minun perässä. Lopulta hän sai tahtonsa läpi, minä olin täysin ajettu.
Tätä jatkui kauan ja olin kuin viritettu lanka koko ajan. Me nimittäin nukuimme samassa huoneessa, ja hän hiipi luokseni heti nukkumaanmenon jälkeen.
En ollut enää ihminen, vain kuori jossa on reikä ja jota vain rakastellaan. Hän osasi tulla hiljaa. Siinä oli jotain semmoista vaanivan eläimen eleitä, minä tietysti puolustauduin raivokkaasti, mutta monien taistelujen jälkeen opin, että mitä passiivisempi olen sitä nopeammin hän lähtee. Lopulta se meni jo niin koomiseksi, että minä saatoin kaikessa rauhassa lukea kirjaa kun hän masturboi minua vasten. Olin tullut niin väsyneeksi ja passiiviseksi koko touhuun.
"Kun kuukautiset alkoivat ja aloin muutenkin kehittyä hän jätti minut rauhaan. Huokasin helpotuksesta, nyt se kaikki on ohi, ajattelin." Tosin Ninan koettelemukset eivät loppuneet tähän.
Nina lähti 14-vuotiaana kesken koulupäivän itkien kouluterveydenhoitajan luo, joka "passitti minut mielenterevystoimistoon ja ajattelin, että nyt minä pääsen siitä paskasta irti. Keskustelimme psykologin, vai mikä se lie, kanssa ja hän päätyi siihen, että minun täytyy kertoa asiasta vanhemmille. Kerroin ja äiti oli saada sykäyksen. Käskin hänen selvittää asia veljeni kanssa. En tiedä kävikö näin, asiasta ei ole keskusteltu sen jälkeen.
Minuun tuo kaikki on jättänyt kamalat arvet. En ole vieläkään täysin normaalitasapainossa. Tunnen välillä itseni täysin pimeeksi. Rakastan miehiä ja himoitsen mutta minulle on tullut tärkeäksi nöyryyttää niitä, kostaa. Tiedän, että tällä tavalla vain vahingoitan itseäni, muista puhumattakaan, mutta en pääse irti vaikka kuinka yritän.
Henkisesti olen aina kantamassa kaunaa veljelleni. En anna anteeksi, vaikka olen hänelle antanut anteeksi sanoin. Mutta mitä sanat täällä merkitsee, ei mitään. Nyt hän on kihlautunut ja menee ensi kesänä naimisiin todella napakkaotteisin tytön kanssa. Minusta tuntuu aivan kuin olisin kääntänyt uuden sivun elämään. Olen ainoa uhri tähän mennessä hänelle, mutta kuka on seuraava? Hänen vielä olematon tyttärensä? Ehkä, mutta toivon, ettei näin tapahtuisi.
Esimerkkitapaus 3: Isä
"Mika" Mika oli 12-vuotias hyväksikäytön alkaessa, ja hyväksikäyttö kesti viisi vuotta (kertomuksen aikaan hyväksikäyttö ei ollut loppunut).
17-vuotiaan Mikan äiti on kuollut ja hän asuu isänsä kanssa: "On sillä joskus jotain muijiakin, mutta silti se koko ajan on mun kanssa. Ensimmäisen kerran jälkeen se ei ole enää hakannut mua niin kovasti, mutta se nyt on oikeastaan ihan yks lysti siihen verrattuna, että äijä on milloin hyvänsä perseessä kiinni.
Yöllä se tuli ihan jurrissa himaan. Se tuli mun luo ja rupes tunkemaan kättä joka paikkaan, sanoi, että saat sitä (äh) mitä halusitkin. Huusin, mutta kun se tempas muutaman kerran nyrkillä niin ei enää huvittanut ja eipä kukaan varmaan edes kuullut mitään. En mä voinut mennä moneen päivään kouluunkaan kun oli naama sinisenä ja paikat niin kipeenä, ettei meinannut istua kärsiä.
Se kuvittelee, että mä jotenkin ilahdun kun se ostelee mulle kaikenlaisia huulipunia ja sukkahousuja! En kai mä poika naiseks meinaa ruveta.
Kai tässä on mullakin päässä vikaa, kun en ole ampunut sitä! Joskus olen miettinyt, että menisin juttelemaan jonkun sellaisen ammattiauttajan kanssa, mutta en vain ole mennyt. Mihin mä joutuisin jos faija sais tietää, että mä olen kertonut siitä. Enkä mä tiedä sitten, mä alkaisin tietysti itkee siellä, kun mun on vaikee ruveta puhumaan koko asiasta.
Kerran sen (tyttöystävä) käsi tuli mun polvelle ja melkeesti menin tuulilasista läpi. Mutta en millään keksi sellaista hyvää alotusta, että mä saisin kerrotuksi sille. Tyttö kysyi, että mikä mua oikeen vaivaa, että onko mulle sattunut jotain kun mä olen niin hiljanen. Mitähän sekin olis ajatellut jos olisin kertonut, että no mun pitää nykyään meikata itteeni ja sit istua oman isän sylissä kun se vetää käteen. Ajattelin että jos menis suoraan asiaan ja kertois - mutta en mä pysty. En ole saanut ulos kuin sen verran, että mä en tule toimeen isäni kanssa.
Esimerkkitapaus 4: Tekijä
"Timo"
Tuntuu pahalta ja vaikealta kirjoittaa paperille totuus itsestäni. Haluan omalta osaltani auttaa tutkimustanne. Olen tekijä, syyllinen, rikollinen ja myös tuntuu siltä. Olen käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväkseni. Seksuaalisuus on minulle ollut jo alle kymmenen ikäisestä voimakasta, mitään kaihtamatonta itsekästä toimintaa. Olen 21-vuotias ja seurustelen vakituisesti muutaman vuoden itseäni nuoremman tytön kanssa. Olemme olleet sukupuoliyhteydessä kaksi vuotta.
18-vuotiaana olen tyydyttänyt itseäni vasten nukkuvaa nuorta tyttöä, vain muutaman vuoden ikäistä. Olin paljastanut hänen sukuelimensä ja yritin yhtyä häneen. Olen myös yrittänyt houkutella noin 10 vuoden ikäistä tyttöä ja sain hänet riisuutumaan. En tehnyt mitän hänelle. Nautin ollessamme alasti ja tytön katsellessa minua ja jäykistynyttä siitintäni. 20-vuotiaana viettelin 11-vuotiasta poikaa ja hänen kanssaan kolme vuotta kiihotimme ja tyydytimme toisiamme. Pojasta olen päässyt eroon.
Suurin himoni kohdistuu noin 12-15-vuotiaisiin tyttöihin ja sairas toiveeni on vietellä sen ikäinen sukupuoliyhteyteen. Tyttöystäväni seurassa minulla on välillä vaikeuksia saada itseäni kiihoittuneeksi, koska haluan seksuaalisesti nuoria tyttöjä, lapsia. En voi sanoa tämän enempää, koska toimin lapsityössä, johon en kylläkään itse hakeutunut. Tarkoitus on lopettaa työ, joka on vapaaehtoista. Minulla on valtavia tuskia ja masennustiloja asian vuoksi. Olen seksuaalisesti käyttäytynyt sairaasti ja kaipaan asiantuntevaa hoitoa. Asun pienessä kaupungissa. En voi hakeutua täällä hoitoon, täällähän kaikki tietää toisensa.
Olen hakemassa työtä muualtaja aikomus on väärällä nimellä mennä psykologin vastaanotolle. Haluaisin mennä naimisiin tyttöystäväni kanssa ja tulla terveeksi, jos se yleensä on mahdollista. Mahdollinen rangaistus toiminnastani ajaisi minut itsemurhaan. Tai jo pelkkä epäily. Tyttöystävälleni olen tunnustanut haluavani nuoria tyttöjä, en muuta. Hänen rakkautensa kesti minuun ja muuten olemme onnellisia.
Lähde: Teuvo Peltoniemi Yhteinen salaisuus Seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset kertovat (1988)
Kirjan tapauksista 28%:ssa hyväksikäyttäjä oli lapsen isä, 16%:ssa isäpuoli, 14%:ssa muu miespuolinen lähisukulainen, 12%:ssa veli, 5%:ssa isoisä ja 2%:ssa velipuoli. Vain 4%:ssa tekijä oli täysin tuntematon. Hyväksikäytettyjen lasten kertomukset heijastavat sitä, kuinka tällaista tapahtuu koko ajan suomalaisissa kodeissa, ja kuinka ongelma on piilossa. Vaikka laki teoriassa suojelee lasta, käytännössä yhteiskunta epäonnistuu monien näiden lasten suojelemisessa. Koska lähiomaisten tekemästä hyväksikäytöstä ei julkisesti keskustella juuri lainkaan, joutuvat nämä lapset kokemaan häpeän ja syyllisyyden tunteita mikä vaikeuttaa asiasta kertomista muille.
Otan tässä esille neljä kirjan esimerkkitapausta, joista yksi on isän, yksi isäpuolen ja yksi veljen harjoittaman hyväksikäytön uhri ja yksi tekijä. Kaikki ovat siis oikeasti Suomessa sattuneita tapauksia, joiden uhrit tai tekijä kertovat niistä.
VAROITUS: osa esimerkkitapauksista sisältää graafista kuvailua. Ei kannata lukea, jos on herkkä.
Esimerkkitapaus 1: Isäpuoli
"Marika". Hyväksikäyttö alkoi Marikan ollessa 14-vuotias ja kesti kolme vuotta.
Isäpuoleni ei koskaan tullut toimeen sukulaisieni kanssa. Kukaan ei pitänyt hänestä. Äitini puolusteli häntä aina ja asettui joka asiassa hänen kannalleen. Muutenkin isäpuoleni käyttäytyi sikamaisesti, syljeskeli lattialle, heitti tupakan tumpit lattialle, eikä muutenkaan arvostanut mitenkään siivoustyötä. Isäpuoleni puheet olivat aina rivoja. Suhtautuminen naispuolisiin vieraisiin ja erityisesti tuttuihin oli mielestäni inhottavaa. Aina jotain taputtelua tai läpsyttelyä. Se kohdistui myös myöhemmin ikätovereihini.
Isäpuolen ja äidin välillä oli usein riitaa. Mustelmia, itkua. Hellyys? Jäi taputteluun, rutisteluun, kourimisen asteelle. Päätökset teki isäpuoleni. Niiden mukaan äitini yritti elää. Alistettu. Alistunut. Siinä sanat, jotka ovat mielessäni. Olen miettinyt, miksi äitini meni isäpuoleni kanssa naimisiin. Olimme veljeni kanssa aviottomia lapsia. Ehkä se oli syy, mikä ajoi äidin huolimaan melkeinpä kenet tahansa. Lasten kanssa leikkimiseen äidin aika ei juurikaan riittänyt ja niinpä minusta tulikin melkein sijaisäiti nuoremmille.
Isäpuoli kysyi, saisiko hän laittaa kätensä housuihini, niin saisin vitosen. Lupa tuli. Muistaisin, etten sitä en enempää kummastellut ja ihmettelin, miksi hän niin ankarasti kielsi kertomasta kenellekään. Vitonen oli minulle silloin suuri raha ja meninkin sitä esittelemään tädilleni, joka silloin vielä asui samassa pihassa. Hän kysyi, mistä olin sen saanut. Kerroin tapahtumat. Hän kauhistui ja aloinkin siinä itkeä. Muistaakseni juttu jäi siihen. Sitten tätini havaitsi kaulallani fritsuja. Hän oli epäillyt niitä isäpuoleni tekeleiksi ja miettinyt mihin ryhtyisi, mutta ei sitten ollut tehnyt mitään.
Silitin vaatteita ja hän tuli taakseni ja alkoi kopeloida. En muista, mitä sanoin, en oikeastaan muuta kuin sen, että hän suoritti homman. Hänen housuihinsa tuli verta, ja hän sanoi, että jos äiti kysyi, mistä se oli peräisin, sanoisin hänen saaneen sormeensa haavan. (Miksei hän vaihtanut housujaan miksi minun piti selitellä?)
Isäpuoleni ei käyttänyt fyysistä väkivaltaa. Kylläkin lauseita: ´Ei se miltään tunnu, oles nyt, siihen niin´. Jos olin menemättä sovittuun paikkaan (pannuhuone alakerrassa muodostui vakiopaikaksi, hän nukkui usein siellä yksinään), hän seuraavana päivänä tarttui minuun kiinni ja kysyi, miksen tullut.
Isäpuoleni yritti saada minusta yleisurheilijaa ja kuulantyöntäjää. Harjoitusohjelmiini kuului punttien nostoa ja lenkkejä (jotka suoritettiin usein metsässä, missä hän usein kähmi).
Kuukautisten aikana mitään ei tapahtunut ja kuljin usein kaksikin viikkoa side housuissa, sillä isäpuolellani oli tapana kokeilla, oliko kuukautiset ohi. Näin sain pitkitettyä rauhassa oloaikaa viikolla. 16-17-vuotiaana kysyin mitä, jos tulen raskaaksi, koska hän ei käyttänyt mitään ehkäisyä (keskeytetty yhdyntä). Hän sanoi: ´Sanot, että se oli joku kundi tuolta.´ Hyväksyin!
Tilanteissa, joissa mieheni käyttäytyy muiden mielestä normaalisti (esim. taputtelu), minä näen sen inhottavana. Tulee muistoja mieleen aivan aiheettomasti. Tästä on seurauksena haluttomuus, inho. En ymmärrä, miksi nämä tulevat aina mieleeni tilanteissa, missä en haluaisi ja toivoisi. En halua teeskennellä halukasta, jos en sitä ole. Olen puhunut tästä miehelleni, hän kyllä sanoo ymmärtävänsä, mutta ei se siltä tunnu.
Esimerkkitapaus 2: Veli
"Nina" Ninan hyväksikäyttö alkoi hänen ollessaan 8-vuotias ja jatkui viisi vuotta.
Ninan tapauksessa näkyy hyvin tilanteen kehittyminen vakavampaan suuntaan useita vuosia kestäneen hyväksikäytön aikana. Aluksi Nina ei kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan piti hipelöintejä veljellisinä, kunnes veli alkoi "masturboida minua vasten ja vastusteluni vain kiihotti hänet. Itse en pystynyt taistelemaan häntä vastaan, koska hän oli poikkeuksellisen suuri ikäisekseen.
Eräs kerta jäi todella mieleeni. Vanhempani läksivät johonkin kylään ja jostain syystä en voinut lähteä mukaan. Jäin kahden veljeni kanssa ja hän alkoi ahdistella minua. Tämä oli rajuimpia yhteenottojamme. Se oli hirveää. Siihen kun se olisi loppunutkin. Hän ilmeisesti aikuistui taasen. Olin ehkä jotain kymmenen vanha, veljeni neljätoista ja hän alkoi vaatia minulta täydellistä antautumista, masturboiminen ei enää riittänyt. Hän rakasteli minua joka mahdollisessa vaiheessa kun vain voi. Yritin juosta ympäri taloa karkuun, huusin suoraa kurkkua hänelle, että etkö tajua, olen sisaresi, olen sisaresi! Hän ei tajunnut sitä, hän vain juoksi perässäni ja hoki koko ajan ´anna vähäsen´, ´anna vähäsen´ aivan koko ajan. Paiskoin ovia hänen nenälleen ja sormilleen, mutta mikään ei auttanut, se oli kuin piru minun perässä. Lopulta hän sai tahtonsa läpi, minä olin täysin ajettu.
Tätä jatkui kauan ja olin kuin viritettu lanka koko ajan. Me nimittäin nukuimme samassa huoneessa, ja hän hiipi luokseni heti nukkumaanmenon jälkeen.
En ollut enää ihminen, vain kuori jossa on reikä ja jota vain rakastellaan. Hän osasi tulla hiljaa. Siinä oli jotain semmoista vaanivan eläimen eleitä, minä tietysti puolustauduin raivokkaasti, mutta monien taistelujen jälkeen opin, että mitä passiivisempi olen sitä nopeammin hän lähtee. Lopulta se meni jo niin koomiseksi, että minä saatoin kaikessa rauhassa lukea kirjaa kun hän masturboi minua vasten. Olin tullut niin väsyneeksi ja passiiviseksi koko touhuun.
"Kun kuukautiset alkoivat ja aloin muutenkin kehittyä hän jätti minut rauhaan. Huokasin helpotuksesta, nyt se kaikki on ohi, ajattelin." Tosin Ninan koettelemukset eivät loppuneet tähän.
Nina lähti 14-vuotiaana kesken koulupäivän itkien kouluterveydenhoitajan luo, joka "passitti minut mielenterevystoimistoon ja ajattelin, että nyt minä pääsen siitä paskasta irti. Keskustelimme psykologin, vai mikä se lie, kanssa ja hän päätyi siihen, että minun täytyy kertoa asiasta vanhemmille. Kerroin ja äiti oli saada sykäyksen. Käskin hänen selvittää asia veljeni kanssa. En tiedä kävikö näin, asiasta ei ole keskusteltu sen jälkeen.
Minuun tuo kaikki on jättänyt kamalat arvet. En ole vieläkään täysin normaalitasapainossa. Tunnen välillä itseni täysin pimeeksi. Rakastan miehiä ja himoitsen mutta minulle on tullut tärkeäksi nöyryyttää niitä, kostaa. Tiedän, että tällä tavalla vain vahingoitan itseäni, muista puhumattakaan, mutta en pääse irti vaikka kuinka yritän.
Henkisesti olen aina kantamassa kaunaa veljelleni. En anna anteeksi, vaikka olen hänelle antanut anteeksi sanoin. Mutta mitä sanat täällä merkitsee, ei mitään. Nyt hän on kihlautunut ja menee ensi kesänä naimisiin todella napakkaotteisin tytön kanssa. Minusta tuntuu aivan kuin olisin kääntänyt uuden sivun elämään. Olen ainoa uhri tähän mennessä hänelle, mutta kuka on seuraava? Hänen vielä olematon tyttärensä? Ehkä, mutta toivon, ettei näin tapahtuisi.
Esimerkkitapaus 3: Isä
"Mika" Mika oli 12-vuotias hyväksikäytön alkaessa, ja hyväksikäyttö kesti viisi vuotta (kertomuksen aikaan hyväksikäyttö ei ollut loppunut).
17-vuotiaan Mikan äiti on kuollut ja hän asuu isänsä kanssa: "On sillä joskus jotain muijiakin, mutta silti se koko ajan on mun kanssa. Ensimmäisen kerran jälkeen se ei ole enää hakannut mua niin kovasti, mutta se nyt on oikeastaan ihan yks lysti siihen verrattuna, että äijä on milloin hyvänsä perseessä kiinni.
Yöllä se tuli ihan jurrissa himaan. Se tuli mun luo ja rupes tunkemaan kättä joka paikkaan, sanoi, että saat sitä (äh) mitä halusitkin. Huusin, mutta kun se tempas muutaman kerran nyrkillä niin ei enää huvittanut ja eipä kukaan varmaan edes kuullut mitään. En mä voinut mennä moneen päivään kouluunkaan kun oli naama sinisenä ja paikat niin kipeenä, ettei meinannut istua kärsiä.
Se kuvittelee, että mä jotenkin ilahdun kun se ostelee mulle kaikenlaisia huulipunia ja sukkahousuja! En kai mä poika naiseks meinaa ruveta.
Kai tässä on mullakin päässä vikaa, kun en ole ampunut sitä! Joskus olen miettinyt, että menisin juttelemaan jonkun sellaisen ammattiauttajan kanssa, mutta en vain ole mennyt. Mihin mä joutuisin jos faija sais tietää, että mä olen kertonut siitä. Enkä mä tiedä sitten, mä alkaisin tietysti itkee siellä, kun mun on vaikee ruveta puhumaan koko asiasta.
Kerran sen (tyttöystävä) käsi tuli mun polvelle ja melkeesti menin tuulilasista läpi. Mutta en millään keksi sellaista hyvää alotusta, että mä saisin kerrotuksi sille. Tyttö kysyi, että mikä mua oikeen vaivaa, että onko mulle sattunut jotain kun mä olen niin hiljanen. Mitähän sekin olis ajatellut jos olisin kertonut, että no mun pitää nykyään meikata itteeni ja sit istua oman isän sylissä kun se vetää käteen. Ajattelin että jos menis suoraan asiaan ja kertois - mutta en mä pysty. En ole saanut ulos kuin sen verran, että mä en tule toimeen isäni kanssa.
Esimerkkitapaus 4: Tekijä
"Timo"
Tuntuu pahalta ja vaikealta kirjoittaa paperille totuus itsestäni. Haluan omalta osaltani auttaa tutkimustanne. Olen tekijä, syyllinen, rikollinen ja myös tuntuu siltä. Olen käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväkseni. Seksuaalisuus on minulle ollut jo alle kymmenen ikäisestä voimakasta, mitään kaihtamatonta itsekästä toimintaa. Olen 21-vuotias ja seurustelen vakituisesti muutaman vuoden itseäni nuoremman tytön kanssa. Olemme olleet sukupuoliyhteydessä kaksi vuotta.
18-vuotiaana olen tyydyttänyt itseäni vasten nukkuvaa nuorta tyttöä, vain muutaman vuoden ikäistä. Olin paljastanut hänen sukuelimensä ja yritin yhtyä häneen. Olen myös yrittänyt houkutella noin 10 vuoden ikäistä tyttöä ja sain hänet riisuutumaan. En tehnyt mitän hänelle. Nautin ollessamme alasti ja tytön katsellessa minua ja jäykistynyttä siitintäni. 20-vuotiaana viettelin 11-vuotiasta poikaa ja hänen kanssaan kolme vuotta kiihotimme ja tyydytimme toisiamme. Pojasta olen päässyt eroon.
Suurin himoni kohdistuu noin 12-15-vuotiaisiin tyttöihin ja sairas toiveeni on vietellä sen ikäinen sukupuoliyhteyteen. Tyttöystäväni seurassa minulla on välillä vaikeuksia saada itseäni kiihoittuneeksi, koska haluan seksuaalisesti nuoria tyttöjä, lapsia. En voi sanoa tämän enempää, koska toimin lapsityössä, johon en kylläkään itse hakeutunut. Tarkoitus on lopettaa työ, joka on vapaaehtoista. Minulla on valtavia tuskia ja masennustiloja asian vuoksi. Olen seksuaalisesti käyttäytynyt sairaasti ja kaipaan asiantuntevaa hoitoa. Asun pienessä kaupungissa. En voi hakeutua täällä hoitoon, täällähän kaikki tietää toisensa.
Olen hakemassa työtä muualtaja aikomus on väärällä nimellä mennä psykologin vastaanotolle. Haluaisin mennä naimisiin tyttöystäväni kanssa ja tulla terveeksi, jos se yleensä on mahdollista. Mahdollinen rangaistus toiminnastani ajaisi minut itsemurhaan. Tai jo pelkkä epäily. Tyttöystävälleni olen tunnustanut haluavani nuoria tyttöjä, en muuta. Hänen rakkautensa kesti minuun ja muuten olemme onnellisia.
Lähde: Teuvo Peltoniemi Yhteinen salaisuus Seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset kertovat (1988)
. Parilla sadalla saa paljon karkkia 