MURHA.INFO

Jeremy Bamber - syyllinen vai syytön?

Jeremy Nevill Bamber (s. 13.1.1961) tuomittiin Englannissa vuonna 1986 adoptioisänsä, äitinsä, sisarensa ja sisaren 6-vuotiaiden kaksosten murhista. Murhat tapahtuivat 7.8.1985 Bamberin kotona, White House Farm, Tolleshunt D’Arcy, Essexissä. Bamber sai 5 kertaa elinkautisen tuomion, josta hänet määrättiin istumaan ainakin 25 vuotta.
Vuonna 1994 Bamber määrättiin olemaan vankilassa loppuikänsä.

Jutussa oli kaikki dekkarin ainekset; tapahtumapaikkana Englannin maaseutu, dominoivat vanhemmat, epävakaa tytär, juonitteleva poika, hylätty tyttöystävä ja hutiloiva poliisi. Aluksi poliisi oletti murhaajaksi perheen skitsofreniaa sairastavaa tytärtä.

Poliisin näkemys tekijästä muuttui, kun Bamberin entinen tyttöystävä kertoi poliisille viikkoja murhien jälkeen, että Bamber oli antanut ymmärtää olleensa osallisena teossa. Motiivina poliisi piti perintöä, jonka Bamber saisi. Bamber murhasi perheenjäsenet ja asetti aseen sisarensa käteen. Näin näytti siltä, että sisar olisi ollut murhaaja. Aseessa oli äänenvaimennin. Sisaren olisi syyttäjän mukaan ollut mahdotonta ampua itsensä aseella, jossa oli vaimennin, koska hänen sormensa eivät olisi yltäneet painamaan liipaisinta.

Bamber on useaan kertaan valittanut tuomiosta. Puolustus on esittänyt uusia todisteita valitusten tueksi. Eräs todiste koskee puhelua, jonka Nevill Bamber soitti murhayönä poliisille, sanoen tyttärensä tulleen hulluksi ja varastaneensa yhden hänen aseistaan. Jeremy Bamber sanoo saaneensa samanlaisen puhelun isältään, mutta ei pysty todistamaan tätä. Syyttäjän mukaan isä ei soittanut Bamberille ja ainoa syy, miksi Bamber valehtelee puhelusta on se, että hän on itse syyllinen murhiin. Bamberin sukulaiset ovat vakuuttuneita Bamberin syyllisyydestä.

Bamberin perhe

Nevill ja June Bamber

Ralph Nevill Bamber, kuollessaan 61-vuotias, oli tilanpitäjä, rauhantuomari ja aiemmin ilmavoimien lentäjä. Hän meni naimisiin Junen kanssa vuonna 1949. Koska he eivät pystyneet saamaan omia lapsia, he adoptoivat kaksi, Sheilan ja Jeremyn. Sheila ja Jeremy eivät olleet sukua toisilleen. Nevill oli pitkä ja hyväkuntoinen mies.

He olivat rikkaita ja lapset laitettiin yksityiskouluun, mutta Bamberit olivat kiihkouskovaisia ja lapset pidettiin kovassa kurissa.

Sheila, Nicholas ja Daniel Caffell

Sheila oli syntynyt 1957, kuollessaan hän oli 28-vuotias. Hänet Bamberit adoptoivat muutama vuosi Jeremyn jälkeen. Hän työskenteli mallina Lontoossa ja meni naimisiin Colin Caffellin kanssa toukokuussa 1977. Heille syntyi kaksoset Nicholas ja Daniel, kesäkuussa 1979. Pariskunta erosi 1982.

June-äidin tavoin Sheila oli syvästi uskonnollinen. Sheilan omalääkäri oli ohjannut Sheilan psykiatrin hoitoon elokuussa 1983. Psykiatri diagnosoi skitsofrenian. Psykiatrin mukaan Sheila oli mm. vainoharhainen ja hän väitti olevansa pirun vallassa. Sheila uskoi voivansa tappaa poikansa tai että pojat voisivat tappaa jonkun muun. Hänelle määrättiin lääkitys ja pojat olivat isänsä luona, mutta Sheila tapasi heitä.

Vuonna 1985 Sheila vietti maaliskuun mielisairaalassa. Lääkitykseksi hänelle määrättiin Haloperidol -ruiskeita, jotka myös rauhoittavat. Murhien jälkeen psykiatri esitti arvionaan, että Sheila ei olisi pystynyt tuollaiseen väkivaltaan, vaikka oli tuonut julki häiriintyneitä ajatuksia äitiinsä liittyen. Sukulaisten mukaan Sheila ei ollut väkivaltainen ihminen, eikä tiennyt aseista mitään. Entisen aviomiehensä mukaan Sheila oli saattanut heitellä suutuspäissään esineitä ja lyödä häntä, mutta sikäli kuin aviomies tiesi, ei ollut satuttanut lapsia.

Sheilalla ja Colin Caffellilla oli poikien yhteishuoltajuus, mutta Colinin mukaan järjestely ei oikein toiminut Sheilan mielenterveysongelmien takia. Pojat olivat sijaiskodissa 1982-1983 ja murhailtana illallista syödessään, perheenjäsenet olivat keskustelleet poikien sijoittamisesta jatkossakin sijaiskotiin. Sheila ei ollut sanonut mitään tähän.

Jeremy Bamber (kuva avatarissani)

Jeremy syntyi 1961. Koulut käytyään hän vietti jonkin aikaa Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Palattuaan hän työskenteli isänsä tilalla. Jeremy asettui asumaan taloon, joka oli viiden minuutin ajomatkan päässä tilasta. Polkupyörällä matkaan kului noin 15 minuuttia.

Sukulaiset ja perintö

Bamberit olivat rikkaita. Perinnönjako aiheutti kitkaa sukulaisten kesken. Syyttäjän näkemyksen mukaan Jeremy murhasi perheenjäsenensä perinnön toivossa; 436000 puntaa, 1,2 neliökilometriä maata ja tuottoisan asuntovaunualueen. Koska Jeremy tuomittiin murhista, perinnöt siirtyivät hänen serkuilleen, joista jotkut osallistuivat ratkaisevien todisteiden etsimiseen häntä vastaan. Jeremy väitti, että serkut lavastivat hänet murhaajaksi, serkut ovat kiistäneet väitteen ”roskana”.
Suurin osa perinnöstä meni Junen siskolle, Pamela Boutflourille.

Murha-ase

Nevillillä oli useita aseita. Sikäli kuin tiedetään, hän huolehti aseista hyvin eikä jättänyt niitä kenenkään ulottuville. Murha-ase oli puoliautomaatti .22 Anschutz, malli 525, jonka Nevill oli ostanut marraskuun viimeinen päivä 1984. Hän hankki lisäksi äänenvaimentimen, kiikaritähtäimen ja 500 patruunaa.
Anthony Pargeter, Nevillin sisarenpoika, kävi tilalla 26.7.1985 ja kertoi oikeudessa nähneensä aseen, johon oli kiinnitetty äänenvaimennin ja tähtäin, alakerran toimistohuoneen kaapissa. 6.8.1985 Jeremy vieraili tilalla ja latasi aseen, koska oli ollut näkevinään kaneja ulkona, ja jättänyt aseen ja laatikollisen patruunoita keittiön pöydälle.

White House Farm 7.8.1985

4.8. Sheila haki pojat tilalle. Taloudenhoitaja ja kaksi tilalla työskentelevää henkilöä olivat nähneet Sheilan, ja Sheila oli vaikuttanut voivan hyvin. Huoneessa, jossa kaksoset majailivat, kaapin oveen sisäpuolelle oli kaiverrettu ”I hate this place”. Aivan varmaa ei ole, kuka sen oli tehnyt, luultavasti Sheila.

Kuten jo aiemmin kerroin, 6.8. Bamberit nauttivat illallista ja keskustelivat poikien laittamisesta sijaiskotiin. Sijaiskodissa olo suunniteltiin tilapäiseksi ja mahdollisesti koti sijaitsisi lähellä tilaa. Sheila ei ollut protestoinut ja sanoikin mieluummin asuvansa Lontoossa.

Puhelut

Tilalle meni yksi puhelinlinja ja puhelimia oli neljä; kaksi niistä keittiössä. Toinen niistä, langaton, oli korjattavana ja makuuhuoneessa sijaitseva puhelin oli siirretty keittiöön. Juuri tämän puhelimen luuri oli pois paikaltaan, jotta vaikuttaisi siltä kuin Nevill olisi joutunut keskeyttämään puhelun. Ratkaisevaa oli, soittiko Nevill pojalleen ennen murhia sanoakseen, että Sheila oli seonnut ja riehui aseen kanssa. Jeremyn mukaan hänen isänsä soitti ja puhelu katkesi. Syyttäjän mukaan Jeremy ei soittanut isälleen ja syyttäjä väitti Jeremyn valehtelevan soittamisestaan saadakseen Sheilan vaikuttamaan syylliseltä.

Nevill soitti poliisille 7.8. klo 3.26 aamulla. Soitto kirjattiin, ”tytär seonnut”, ”Nevill Bamber, Sheila Bamberilla on ase”. Poliisi lähti tilalle klo 3.35 aamulla.

7.8. klo 3.36 Jeremy soitti poliisille. Kellonajasta on hieman epävarmuutta, koska luultavasti kellonaika on kirjoitettu väärin ja sen pitäisi olla klo 3.26. Jeremy kertoi soittavansa kodistaan ja että hänen isänsä oli juuri äsken soittanut hänelle. Jeremy oli sanonut ”Auttakaa minua. Isäni soitti ja pyysi minua tulemaan apuun, sisaresi on seonnut ja hänellä on ase”. Sitten isän puhelu katkesi. Tämän jälkeen hän soitti tyttöystävälleen Julie Mugfordille. Toinen poliisiauto lähti tilalle.
Jeremy Bamber ei pystynyt selittämään miksi hän soitti poliisille eikä hätänumeroon.

Tilalla

Puhelun jälkeen Jeremy lähti ajamaan tilalle ja hänet ohittivat tilalle ajavat poliisit. Poliisit olivat kummastelleet Jeremyn oudon hiljaista ajamista, vaikka Jeremyn serkun, Ann Eatonin mukaan Jeremy oli yleensä nopea kuljettaja. Jeremy saapui tilalle muutama minuutti poliisien jälkeen ja senjälkeen kaikki jäivät odottamaan ”Tactical firearms groupia” joka saapui paikalle viideltä. Julie Mugford, Jeremyn tyttöystävä, saapui paikalle myöhemmin päivällä.
Poliisi havaitsi ovien ja ikkunoiden olevan kiinni, lukuun ottamatta ensimmäisen kerroksen makuuhuoneen ikkunaa. Poliisit menivät taloon klo 7.54, talossa oli hiljaista lukuun ottamatta koiran haukuntaa.

Poliisit juttelivat Jeremyn kanssa. Jeremy oli vaikuttanut rauhalliselta ja sanonut, että hän ei tullut toimeen sisarensa kanssa. Poliisi kysyi, miksi hänen isänsä oli soittanut Jeremylle eikä poliisille, Jeremy oli vastannut, että hänen isänsä oli sellainen, että hän ei halunnut levitellä kotiasioitaan. Jeremy oli myös kertonut pöydälle jättämästään aseesta, että Sheila tunsi aseet, he olivat yhdessä käyneet tarkkuusampumassa.
Paikalle kutsuttu lääkäri sanoi, ettei pystynyt sanomaan tarkkaa aikaa, milloin murhat olivat tapahtuneet. Lääkärin mukaan Jeremy vaikutti olevan shokissa, itki ja vaikutti siltä että hän voisi oksentaa.

Ruumiit

Poliisi löysi Nevillin ruumiin keittiöstä, joka oli sotkuinen ja vaikutti siltä, kuin paikalla olisi käyty kamppailu. Puolustuksen mukaan osa sotkua saattoi syntyä poliisin rynnistäessä taloon.
Poliisi päätteli, että Nevilliä oli ensin ammuttu yläkerrassa neljä kertaa, mutta hän oli onnistunut pääsemään alas, jossa oli kamppailtu. Kamppailun aikana häntä oli lyöty aseella useampaan kertaan, sitten ammuttu ja tähän Nevill kuoli.
Nevillin ruumiissa oli useita vammoja mm. haavoja oikeassa kyljessä, murtunut nenä ja vaurioita niskassa. Syyttäjän mukaan Sheila ei olisi pystynyt aiheuttamaan kaikkia vammoja pitkälle (193 cm) ja hyväkuntoiselle Nevillille.


Muut ruumiit löytyivät yläkerrasta. Junen ruumis oli yltäpäältä veressä. Häntä oli ammuttu seitsemän kertaa.
Daniel ja Nicholas löytyivät ammuttuina vuoteistaan.
Sheila löytyi poliisin mukaan samasta makuuhuoneesta kuin äitinsä. Sheilan kaulassa oli kaksi luodinreikää. Kamppailun jälkiä hänen ruumiissaan ei näkynyt. Sheilan kädet ja jalat olivat puhtaat, ja kynnet ehjät. Hänen sormenpäissään ei ollut verta, likaa tai ruutia. Hänen vieressään oli Raamattu.

Ase, jossa ei ollut äänenvaimenninta eikä tähtäintä, oli hänen rintakehällään poikittain, osoittaen hänen niskaansa ja hänen oikea kätensä oli aseen päällä.

Esitutkinta
Esitutkinta oli erittäin kehnolaatuinen. Tutkintaa johtanut ”Taff” Jones oli vakuuttunut siitä, että kyseessä oli perheväkivaltatapaus ja lähti pelaamaan golfia. Juttu vaikutti hänestä selvältä laajennetulta itsemurhalta. Todisteita ei luetteloitu eikä säilötty ja kolme päivää murhien jälkeen poliisi poltti veriset vuodevaatteet ja maton.
Rikostutkija ei löytänyt äänenvaimenninta kaapista. Yksi Jeremyn serkuista löysi sen. Sama tutkija koski aseeseen paljain käsin ja sormenjäljet aseesta otettiin vasta useita viikkoja myöhemmin. Sheilan Raamattua ei tutkittu ollenkaan. Sahalaitainen veitsi, jolla mahdollisesti oli tunkeuduttu taloon, lojui puutarhassa kuukausitolkulla. Tutkijat eivät tehneet muistiinpanoja. Jeremy Bamberin tunteneet jututettiin useita viikkoja myöhemmin.Jeremyn vaatteet tutkittiin vasta kuukauden päästä murhista, ruumiit tuhkattiin ja verinäytteet hävitettiin 10 vuotta myöhemmin.
Jonesin alaiset alkoivat epäillä Jeremy Bamberia. Kun Jones siirrettiin toiseen tehtävään, muut alkoivat tutkia Jeremy Bamberin mahdollista osuutta murhissa tarkemmin. Jones muuten kuoli kotonaan pudottuaan tikkailta ennen kuin juttu oli käsiteltävänä oikeudessa.

Jeremyn käyttäytyminen hautajaisten jälkeen kasvatti epäilyksiä. Hän itki vuolaasti hautajaisissa, lensi sitten Amsterdamiin, jossa hän ilmeisesti yritti ostaa huumeita ja yritti myydä Sheilasta ottamiaan pehmo-pornokuvia roskalehdille. Hän tarjosi ystävilleen shampanjaa ja hummereita.



Äänenvaimennin

Kolme päivää murhien jälkeen Bamberin suvun jäseniä vieraili tilalla ja tuolloin yksi Jeremyn serkuista, David Boutflour, löysi äänenvaimentimen ja tähtäimen kaapista. He ottivat nämä mukaansa ja tutkivat äänenvaimenninta Ann Eatonin kotona, vaimentimen pinta oli vioittunut ja siinä näytti olevan punaista maalia ja verta. Äänenvaimennin annettiin poliisille ja siinä vaiheessa vaimentimessa oli vielä siihen tarttunut noin tuuman pituinen harmaa hius, mutta myöhemmin hius hukkui jonnekin.

Vaimentimessa ollut maali oli peräisin punaiseksi maalatusta uuninreunuksesta.
Siitä löytynyt veri analysoitiin, mutta ei voitu varmuudella sanoa, kenen verta siinä uhreista oli.

Aseesta löydettiin sekä Sheilan että Jeremyn sormenjäljet.

Julie Mugford, tyttöystävä

Joko maalis- tai huhtikuussa 1985 Julie oli avustanut Jeremyä varastamaan asuntovaunualueen kassasta rahaa. Julien mukaan Jeremy oli lavastanut teon näyttämään murtautumiselta.
Murhien jälkeen Julie tuki Jeremyä; hän kertoi saaneensa Jeremyltä puhelun 7.8. klo 3.30. Jeremy oli kuullostanut huolestuneelta, sanonut että kotona oli jotain vinossa ja koska Julie oli hyvin uninen, ei hän jaksanut kysellä sen enempää.
Julien asenne kuitenkin muuttui 3.9.1985 kun vanha tyttöystävä soitti Jeremylle ja Jeremy pyysi tyttöä treffeille Julien kuullen. Seurasi riita. Neljä päivää myöhemmin Julie meni poliisin puheille.

Julie oli ollut murhia edeltävänä viikonloppuna Jeremyn luona ja havainnut asunnossa Jeremyn äidin polkupyörän. Syyttäjän mukaan Jeremy oli käyttänyt polkupyörää mennessään tilalle murhayönä.

Tullessaan tilalle murhayön jälkeen, myöhemmin illalla Julie kysyi Jeremyltä oliko hän tehnyt murhat. Jeremyn mukaan murhat teki eräs perheen tuntema putkiasentaja. Jeremy oli kertomansa mukaan antanut miehelle ohjeet mitä tehdä ja maksanut hänelle 2000 puntaa.

Jeremyn pidätys

Jeremy ja Jeremyn nimeämä putkiasentaja pidätettiin 8.9.1985. Putkiasentajalla oli pitävä alibi murhayölle ja hänet vapautettiin nopeasti.
Jeremyn mukaan Julie valehteli, koska hän oli jättänyt tytön. Asuntovaunualuemurron Jeremy kertoi tehneensä siksi, että Julielle valkeni, kuinka kehnosti alue oli vartioitu. Hän kertoi myös rakastavansa vanhempiaan. (Julie oli aiemmin kertonut poliisille Jeremyn vihaavan heitä.) Hän oli nähnyt vanhempiensa laatiman testamentin, omaisuus jaettiin hänen ja Sheilan kesken.
Jeremy vapautettiin 13.9. ja hän lähti lomailemaan etelä Ranskaan. Ennen matkaansa Jeremy kävi tilalla hakemassa joitakin papereita Ranskan matkaa varten. Taloon Jeremy meni kylpyhuoneen ikkunasta, koska hänellä ei ollut avaimia mukana. Talon avaimet Jeremy olisi kuitenkin saanut myös tilan lähellä asuvalta taloudenhoitajalta.
Palatessaan Ranskasta 29.9. hänet pidätettiin uudestaan.

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynti kesti 19 päivää. Syyttäjän mukaan Jeremyä motivoi viha ja ahneus.
Syyttäjän näkemys murhayöstä oli seuraava:
Jeremy oli lähtenyt tilalta klo 22.00 ja palannut polkupyörää käyttäen aamuyön tunteina. Hän meni taloon kylpyhuoneen ikkunasta, otti pöydällä olevan aseen (jossa oli äänenvaimennin vielä kiinnitettynä) ja meni yläkertaan. Ensin hän ampui Junen, sitten Nevillin, jonka onnistui paeta alakerran keittiöön. Keittiössä Jeremy ja Nevill kamppailivat ja Jeremyn ampui Nevilliä useita kertoja päähän. Sitten hän ampui Sheilan ja kaksoset.
Syyttäjä väitti Jeremyn lavastaneen Sheilan tekijäksi. Jeremy irrotti aseen äänenvaimentimen ja laittoi sen kaappiin. Sheilan viereen Jeremy asetti raamatun. Hän nosti puhelimen pois paikaltaan, poistui talosta keittiön ikkunan kautta ja sulki ikkunan ulkopuolelta. Sitten hän pyöräili kotiinsa. Klo 3 jälkeen aamuyöstä hän soitti tyttöystävälleen, sitten poliisille.
Syyttäjän mukaan Nevill ei ollut soittanut Jeremylle. Nevill ei olisi pystynyt vammoiltaan soittamaan, puhelinluurissa ei myöskään ollut verta. Nevill olisi myös soittanut ensin poliisille, sitten pojalleen.

Äänenvaimennin oli tärkeä todiste. Sen oli pitänyt olla kiinnitettynä ammuttaessa, koska siitä löytyi verta. Sheila ei olisi pystynyt ensimmäisen laukauksen jälkeen menemään alakertaan, laittamaan äänenvaimenninta kaappiin, menemään ylös, ja ampumaan toisen, kuolettavan, laukauksen. Ja mikäli Sheila teki itsemurhan, olisi äänenvaimennin todennäköisesti löytynyt hänen viereltään. Lisäksi Sheila oli voinut hyvin. Hänellä ei ollut mitään syytä tappaa itseään tai perhettään.

Puolustuksen mukaan Jeremyn väitetyt pahat puheet perheestään olivat valhetta. Kukaan ei ollut nähnyt Jeremyä pyöräilemässä yöllä. Jeremyssä ei ollut kamppailun jälkiä eikä häneltä ollut löytynyt verisiä vaatteita. Hän oli vitkutellut tilalle menemisen kanssa, koska pelkäsi.
Murhat oli tehnyt Sheila, hän osasi käsitellä aseita, koska oli ampunut nuorempana. Sheilalla oli mielenterveysongelmia.

Tuomio

Jeremy tuomittiin äänin 10-2. Tuomari tuomitsi viisi elinkautista, joista Jeremyn oli istuttava ainakin 25 vuotta.

Jeremyn www-sivu; http://www.jeremy-bamber.co.uk/

Mielenkiintoinen juttu, kiitos!

Onko tuosta isän soittamasta puhelusta poliisille olemassa nauhoitetta? Jos ei ole, niin voidaanko olla varmoja, että juuri isä soitti poliiseille, ei Jeremy? Jos voidaan olla varmoja, että soittaja oli isä, aika outo on tuo tuomio. Mitään puhelutietoja ei ilmeisesti ole saatavissa, joilla voisi todistaa, mistä puheluita on minnekin soitettu? Niillähän olisi helppoa todistaa, soittiko Jeremy kotoaan, ja samaan aikaan Neville omasta kotoaan.

On taas yksi tapaus, jossa poliisien hyvällä alkupuolen tutkimuksilla olisi ollut ratkaiseva asema jutun selvittämisessä. Voihan olla, että Jeremy on syyllinen, mutta noilla tiedoilla se vaikuttaa kuitenkin epävarmalta.

Ex-tyttöystävän todisteluille on aika vaikea antaa mitään arvoa. Sekään ei ole rikos, jos lähtee hautajaisten jälkeen Amsterdamiin rilluttelemaan. Se voi olla jopa inhimillinen tapa yrittää unohtaa tragedia, vaikka ei varmaan toimikaan. Ihmisillä on aika usein järkyttävien tapahtumien jälkeen toimia epärationaalisesti. Tai sitten Jeremy vaan filmasi murhapaikalla ja hautajaisissa. Mene ja tiedä. Mutta juttu on ehdottomasti mielenkiintoinen, pitääkin tutustua lisää.

Tällainen löytyy Essexin poliisilta. Joku soitti poliisille, että hänen tyttärensä oli seonnut.

Tämähän vaikutti mielenkiintoiselta. Itse en myöskään antaisi hirveästi arvoa entisen tyttöystävän sanoille. Eron tullessa katkeruus voi olla sitä luokkaa, että haluaa sen toisen osapuolen kärsiä. Samoin en matkustamista näe mitenkään raskauttavana asiana. Jokainen suree omalla tavallaan.

Eikö tuohon aikaan ole voitu määritellä, mistä numerosta ja osoitteesta puhelut ovat tulleet? Ei varmaankaan. Periaatteessa Sheila on voinut ennen itsensä tappamista viedä äänenvaimentinen pois.

Tuossa Essexin poliisin lapussa on puhelinnumero 860209, joka oli siihen aikaan tilan puhelinnumero. Mikäli Nevill Bamber soitti tästä numerosta, se vahvistaisi Jeremyn kertomuksen.

Näkyikö tuohon aikaan soittajan numero poliisille, vai onko soittaja luetellut numeron itse?

inka kirjoitti:Näkyikö tuohon aikaan soittajan numero poliisille, vai onko soittaja luetellut numeron itse?

Kysymyksessä oli lankapuhelin, en usko. Luulen, että päivystäjä on kirjoittanut numeron soittajan sanelun mukaan.

Eikö tätä isän soittamaa puhelua siis ole otettu huomioon? Todella omituista.

Arlene kirjoitti: Eräs todiste koskee puhelua, jonka Nevill Bamber soitti murhayönä poliisille, sanoen tyttärensä tulleen hulluksi ja varastaneensa yhden hänen aseistaan. Jeremy Bamber sanoo saaneensa samanlaisen puhelun isältään, mutta ei pysty todistamaan tätä. Syyttäjän mukaan isä ei soittanut Bamberille ja ainoa syy, miksi Bamber valehtelee puhelusta on se, että hän on itse syyllinen murhiin.

Eli isän puhelu on otettu huomioon, mutta syyttäjä ei usko Jeremyn kertomusta siitä, että Nevill isä olisi soittanut murhayönä Jeremylle ja pyytänyt Jeremyä apuun.

Minua ihmetyttää tässä jutussa eniten tuo erittäin kehnolaatuinen esitutkinta. Eikö Englannissa tuollaisella ole mitään merkitystä, ei minusta tuollaisen esitutkinnan perusteella ketään voi linnaan pistää.

Käänsin vielä Jeremyn viralliselta nettisivulta muutaman jutun koskien tilan puhelimia ja puheluita murhayönä. En ole kääntänyt aivan sanasta sanaan alkuperäisen kanssa, vaan hieman mukaellen.

Puhelimet

(Jeremy Bamberin virallinen nettisivu)

White Housen tilalla oli yleensä kolme puhelinta; kermanvärinen, numerolevyllinen puhelin makuuhuoneessa, sininen digitaalinen numerolevyllinen puhelin yläkerran toimistohuoneessa ja langaton puhelin, joka oli keittiössä. Talossa oli myös beigen värinen näppäinpuhelin. Varmasti ei ole tiedossa, missä tätä puhelinta pidettiin, mutta se löydettiin keittiöstä lehtien alta.

Ukkonen oli vioittanut puhelinlinjoja ja asentaja nimeltään hra Pike ilmoitti vieneensä langattoman puhelimen pois eikä ollut jättänyt toista puhelinta sen tilalle. Rva Wilson, tilan sihteeri, oli ollut lomalla eikä ollut täysin selvillä puhelimien sijainneista palattuaan lomalta. Joka tapauksessa rva Jean Bouttellin mukaan puhelimissa oli ollut usein vikoja ja sen seurauksena puhelimia siirreltiin alituiseen. Yleensä vikatilanteissa kermanvärinen puhelin siirrettiin keittiöön.

Juuri tällä kermanvärisellä puhelimella vanhempi komisario Harris soitti murhien jälkeisenä aamuna konstaapeli Simpsonille ennen kuin rikostutkijat saapuivat tutkimaan talon. Vuonna 2002 hovioikeuden valituskäsittelyssä tieto kiistettiin, mutta vuonna 2004 saatu aineisto todistaa, että näin tapahtui.

Rikostutkijoiden saatua työnsä tehtyä he antoivat avaimet sukuun kuuluville ja 10.8. Ann Eaton ja Jean Bouttell alkoivat siivota taloa. Talossa vieraili useita muitakin sukulaisia.

23.8. Jeremy palasi tilalle ja Barbara Wilson aloitti tilan sihteerin työt. Jean Bouttell oli myös aloittanut siivouksensa. Jeremy nosti tilalla työskentelevien palkkoja. Hän pyysi Barbara Wilsonia käymään toimiston paperit läpi. Samaten Jeremy pyysi Jean Bouttellia käymään läpi talon omaisuuden.

Jean Bouttell todisti, että Jeremy oli pyytänyt häntä heittämään keittiössä olevat lehdet pois. Lehtien alta löytyi beige puhelin. Bouttell oli kysynyt Jeremyltä mitä puhelimella tehdä ja Jeremy oli vastannut sen olevan varalla. Kun Bouttell poliisin pyynnöstä kolme viikkoa myöhemmin kokeili puhelinta, se toimi. Samaa todisti Barbara Wilson.
Kumpikaan näistä todistajista ei maininnut Jeremyn sanoneen puhelimen olevan rikki.

Syyttäjän mukaan Jeremy tietoisesti siirsi puhelimen makuuhuoneesta keittiöön, jotta hänen isänsä ei pystyisi soittamaan apua. Ensinnäkään Jeremy ei aiheuttanut ukkosta, joka vioitti puhelinlinjoja ja toiseksi, pitäisikö hänen muistaa missä jokainen puhelin sijaitsi talossa vaikkei hän asunut siellä? Eikö olisi järkevää olettaa jonkun perheenjäsenistä siirtäneen makuuhuoneen puhelimen keittiöön, semminkin, koska varapuhelin oli näkymättömissä lehtipinon alla?


Ei ole järkevää olettaa Jeremyn painaneen mieleensä, missä mikäkin puhelin milloinkin sijaitsi. Talossa kulki sitä paitsi jatkuvasti ihmisiä 7.8. - 23.8. välisenä aikana. Täten puhelimen olisi voinut siirtää kuka tahansa lehtipinon alle.

Nevillin puhelu poliisille

(Jeremy Bamberin virallinen sivu)

Eli on olemassa kaksi kirjausta puheluista, aiempana linkitin jo Nevillin puhelun, tässä Jeremyn;



Kirjauslapuissa on juokseva numero. Syyttäjän mukaan puhelut kirjannut on kuitenkin erehtynyt soittoajoista.

Esimerkiksi Nevillin lapusta käy ilmi, että tilalle lähti kolme poliisiautoa ja niiden saapumisajat, samoin 3 “tactical firearms groupin” autoa ja niiden saapumisajat. Eli lappuun kirjattiin tapahtumat kuten ne etenivät.

Nevillin lapussa on myös maininta tilan aseista.

Jeremy soitti klo 3.36 eikä lapussa ole mainintaa, että Jeremy olisi puhunut tilan aseista. 8.8. konstaapeli Myall oli kysynyt Jeremyltä tilan aseista, kun he olivat saapuneet tilalle. Jeremy oli antanut luettelon tilan aseista ja tämä tieto oli radiopuhelimitse välitetty asemalle.

Kellonajat: Nevill 3.26, Jeremy 3.36
Poliisi lähetti tilalle auton CA7 3.35 Nevillin puhelun jälkeen, Jeremyn puhelun jälkeen auton CA5
Nevill puhuu tyttärestään, Jeremy sisarestaan
Nevill sanoo osoitteekseen White House Farm, Jeremy Head St, Goldhanger
Nevillin puhelinnumero 860209, Jeremyn puhelinnumero 88645
Nevill käyttää sanaa “beserk”, Jeremy “sister had gone ’crazy’
Nevill sanoo Sheilan iäksi 26 vuotta, Jeremy 27
Nevill mainitsee aseet, Jeremy ei
Nevill sanoo Sheilan ottaneen yhden hänen aseistaan, Jeremy sanoo pelkästään ‘ase’

On spekuloitu sillä, että Jeremy olisi soittanut molemmat puhelut. Se ei ole mahdollista ellei Jeremy liikkunut autolla. Kukaan ei kuitenkaan pysty todistamaan että Jeremy olisi käyttänyt autoaan murhayönä.

Oikeudenkäynnissä Nevillin soiton kirjauslappua pidettiin Jeremyn puheluna. Jeremyn asianajaja sai Jeremyn puhelun kirjauslapun käsiinsä vasta 3.3.2004.

Mikäli oikeudenkäynnissä olisi ollut nähtävillä molemmat laput, olisi ollut selvää, että poliisi sai kaksi puhelua.

Uskomattominta on, että puhelut nauhoitettiin, kuten vuorossa työskennellyt Malcolm Bonnet todisti 16.12.1985. Essexin poliisin käytäntö oli, että nauhoitteet tuhottiin 28 vuorokautta niiden saapumisen jälkeen ellei asianajajat pyytäneet niitä, mutta Jeremy pidätettiin vasta kun puheluista oli kulunut jo 28 vuorokautta.

Tämä ei kuitenkaan vaikuta pitävän paikkaansa, koska nauhoitteet säilytettiin ja kopioitiin syyskuussa.

Eli näin olisi ollut mahdollista oikeudessa kuulla molemmat nauhoitteet. Sensijaan Jeremyn nauhoite salattiin ja julkistettiin vasta maaliskuussa 2004. Nauhoitteen pitäisi olla jossakin, koska jos alkuperäinen nauha tuhottiin, tuhoaminen pitäisi olla kirjattuna.

Fyysisten todisteiden valossa on hyvin epätodennäköistä, että Sheila olisi syyllinen. Hänen käsistään ei löytynyt sellaisia määriä ruudinjäämiä, mitä pitäisi olla ampumisen jälkeen. Hänen asustaan ei löytynyt ruudinjäämiä lainkaan.

The firearms officer who first saw her said her feet and hands were clean, her fingernails manicured and not broken; and her fingertips free of blood, dirt, or powder. There was no trace of lead dust, which the court heard is usually the case when handling .22 ammunition. The rifle magazine would have been loaded at least twice during the killings, and this would usually leave lubricant and material from the bullets on the hands. A scenes-of-crimes officer, DC Hammersley, said there were blood stains on the back of her right hand, but that otherwise they were clean. There was no blood on the feet (this was disputed in 2005 by the defence) or other debris such as sugar, which was lying on the floor downstairs, possibly as a result of the struggle. At postmortem, low traces of lead were found on her hands and forehead, but the levels were consistent with the everyday handling of things around the house. A scientist, Mr Elliott, testified that if she had loaded eighteen cartridges into a magazine he would expect to see more lead on her hands. On her nightdress, the blood was consistent with her own, and no trace of firearm discharge residue was on it.

http://en.wikipedia.org/wiki/Jeremy_Bamber

Jeremyä pidetään yhtenä klassisena esimerkkinä psykopaatista. Hän on älykäs, karismaattinen mutta täysin tunnekylmä. Etenkin nuorempana myös hänen ulkoinen olemuksensa oli karismaattinen. Hän saattaa vaikuttaa ulospäin normaalilta ja pystyy hurmaamaan ihmisiä, mutta naamion takana on ihminen, joka ei tunne empatiaa tai katumusta.

Jeremy Bamber ja kaksi muuta elinkautisvankia ovat pyytäneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta ottamaan kantaa elinkautisvankeusrangaistuksiin

He pitävät “epäinhimillisenä ja halventavana” sitä, että he tulevat kuolemaan vankeudessa ja vaativat, että tuomioita pitäisi säännöllisin väliajoin tarkastella uudelleen.

Oikeusministeriö on puolustanut rangaistuksia. Mikäli vangit voittavat, he eivät pääse vapauteen, vaan heidän rangaistuksiaan tullaan tarkastelemaan tietyin väliajoin uudelleen.

Bamber vangittiin perheenjäsentensä ampumisesta Essexissä 1986.

Bamber on aina sanonut olevansa syytön. Bamberin mukaan hänen skitsofreniaa sairastava sisarensa ampui ensin muut ja senjälkeen itsensä.

Lisäksi Peter Moore, joka tuomittiin neljän homomiehen murhista ja Douglas Vinter, joka tappoi vaimonsa lisäksi työtoverinsa, vaativat, että tuomioita tarkastellaan väliajoin uudelleen.

Näiden kolmen lakimiesten mukaan elinkautisvankeusrangaistukset, joita ei rikoksentekijän anomuksesta tarkastella uudestaan, rikkovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloita 3, 5 ja 7.

Asiaa käsitellään nyt syksyllä suullisesti ja tuomiota odotetaan ensi vuonna.

Oikeussihteeri Ken Clarken mukaan, hallitus vaatii hakemuksen hylkäämistä.

”Tulee aina olemaan pieni määrä vankeja, joiden rikokset ovat niin hirvittäviä, että heitä ei pidä koskaan laskea ehdonalaiseen vapauteen.”

Tällä hetkellä elinkautisvangit voidaan Britanniassa vapauttaa ainoastaan, mikäli ovat sairaita.

Englannissa ja Walesissa on tällä hetkellä kaikkiaan 41 elinkautisvankia.

Skotlannissa tuomarit eivät voi tuomita elinkautiseen vankeuteen.

(BBC)

Arlene kirjoitti:Näiden kolmen lakimiesten mukaan elinkautisvankeusrangaistukset, joita ei rikoksentekijän anomuksesta tarkastella uudestaan, rikkovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloita 3, 5 ja 7.

Saanko kysyä, että miten artiklaa 7 on rikottu?

7 artikla
Ei rangaistusta ilman lakia

1. Ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden mukaan rikos. Rikoksen tekohetkellä sovellettavissa ollutta rangaistusta ankarampaa rangaistusta ei saa määrätä.

2. Mikään tässä artiklassa ei estä ryhtymästä oikeudenkäyntiin henkilöä vastaan ja tuomitsemasta häntä rangaistukseen teosta tai laiminlyönnistä, joka sivistyskansojen hyväksymien yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti oli tekohetkellä rikollinen teko.

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sops ... 9/19990063

Ihan ensimmäisessä viestissä oli maininta siitä, että Jeremy ei osannut sanoa miksi soitti poliisille, eikä hätänumeroon.

En muista entä tiedä Britannian tapoja näissä, mutta Suomessahan vaihtui joitain vuosia sitten niin, että poliisinkin tavoittaa siitä 112-numerosta. Tätä ennen poliisilla oli oma numeronsa, useamman numeron pituinen ja siihen soitettiin, mikäli tarvittiin polisiin apua. Onko Britanniassa ollut vastaava käytäntö jossain vaiheessa niin, että se olisi saattanut olla se syy, miksi Jeremy soitti poliisille, eikä hätänumeroon? Ainakin allekirjoittaneella meni muutama hetki siinä, että oppi unohtamaan sen poliisin numeron kokonaan siinä vaiheessa, kun tarvitsi poliisia paikalle.

Ihan tälläinen pikkuseikka vain tuli mieleen.

Tutkimus tällä tapauksessa on kyllä tosiaan tehty hutiloiden - mitä kaikkea niistä jo kolmen päivän päästä poltetuista lakanoista ja matoistakin olisi voinut selvitä tänä päivänä... Tavallaan tekisi mieli uskoa, että sisko sen teki, mutta silti pakko sanoa, että ihan fiilispohjalta Jeremy on se syyllinen. Arlenen avataria tarkastellessa Jeremystä tulee jotenkin vain mieleen Ted Bundy. Jotain samanlaista psykopaattimaista siisteyttä ja sitä karismaa, mistä tässäkin ketjussa jo puhuttiin. Kyllä minä pystyisin kuvittelemaan tuon kaverin helpostikin murhaamaan perheensä äänenvaimentimen kanssa pimeään taloon.