Viiltäjä-Jack ...

[strangelove]

Palatakseni vielä Viiltäjän tekotapoihin, niin en usko hänen olleen Martha Tabramin murhan takana. Tabramin tapaus oli poikkeava verrattuna "viiteen varmaan" tekoon. Tabramia ei oltu samalla tavalla sairaasti teurastettu kuin näitä viittä muuta. Tabram oli kyllä julmasti "ylitapettu" kymmenillä puukoniskuilla, mutta esimerkiksi sisäelimiä ei oltu silvottu saati poistettu.

Mihinkähän johtopäätökseen ruumiinavauksessa tultiin tekovälineestä. En usko, että on käytetty vain yhtä veistä. Olisi mielenkiintoista tietää yksityiskohtaisesti, oliko tekoväline ns. ammattiveitsi, eli vaikka kirurgien käyttämä veitsi. Vaikka tuskin vielä 1800-luvun lopulla voitiin noin tarkkoja päätelmiä ruumiista tehdä. Näin voisi kuitenkin rajata tekijäehdokkaita. Cutbushiin tai Kosminskiin olen itse päätelmissäni tullut. Kosminskin kohdalla toki epäilyttää motiivi ja mahdollinen anatomian tuntemuksen puute. Cutbush sopisi siis tekijäksi paremmin.

Vuonna 2001 tehtiin muuten todella hyvä elokuva nimeltä Viiltäjä (From Hell), jossa esitettiin mielenkiintoinen teoria tekijästä ja vapaamuurareiden salaliitosta. Kannattaa katsoa.

[Valdovas]

Vuonna 2001 tehtiin muuten todella hyvä elokuva nimeltä Viiltäjä (From Hell), jossa esitettiin mielenkiintoinen teoria tekijästä ja vapaamuurareiden salaliitosta. Kannattaa katsoa.

Miksei, mutta mainittu teoria ei kyllä arvioni mukaan juuri tarkempaa kritiikkiä ja arviointia kestä. Epäilemättä netin laajin, laadukkain ja arvostetuin ripperologinen palsta "casebook.org" toteaa aiheesta aika paljonkin:

Freemasonry and the Ripper
by Wor. Bro. Dennis Stocks, Barron Barnett Lodge.

...

Much of what has been written, at least in recent years, is well researched and scholarly, but a good deal of what has come down to us over time is, in whole or in part, simply nonsense. The one thing that almost every single "expert" has in common with every other is the ability to articulate logical reasons why the newest most-favoured suspect could not possibly be the Ripper. Where they fail - every single one of them - is when they offer their own candidate for the distinction. This is where imagination most often comes into play, where supposition comes to the fore, where data become selective and credulity is stretched to the breaking point. Where - in the words of Donald Rumbelow, a former London detective and author of one of the best works on the subject (Jack the Ripper: The Complete Casebook) - "every fact is capable of being wrenched into the weirdest of interpretations."

And that brings us to the Freemasons, and Brother Jack.

Mozart and the Morgan Affair not withstanding, the other great crime with which the name of Freemasonry has been intimately linked is that of Jack the Ripper. Melvin Harris in his 1987 book "Jack the Ripper: The Bloody Truth" has convincingly annihilated any such connections. But Melvyn Fairclough (The Ripper and the Royals) resurrected the problem in 1991 in nothing more than an extension of the Stephen Knight fantasies.

Fairclough has based his premise on the story/stories of Joseph Sickert. Some years ago, Sickert agreed to cooperate with Stephen Knight by recounting Sickert's family history which involved a good deal of hearsay material Joseph had heard from his father, Walter Sickert(18). The result was the publication in 1976 of "Jack the Ripper - The Final Solution." During the course of this collaboration, Joseph said he realised that Knight was misinterpreting the material and a quarrel ensued. Joseph went his separate way without revealing to Knight "The Full Story" so that, according to Joseph, Knight's book, while broadly on the right lines, was also wrong on many points and missed out many vital details including the identities (yes, plural) of "Jack the Ripper." This idea of a plurality of "Rippers" (a doctor and assistants) was not new; for example, it had formed part of a story by William Le Queux in 1923(19). But Joseph (from his version of what his father had told him) and Knight made it slightly original by adding the Freemasons.

Knight, knowing he was onto a good thing, continued his self-indulgent fantasies and manufactured mysteries with a second book, "The Brotherhood." But, after Knight's death in 1985, Sickert claimed to have found "forgotten" documents proving he was entitled to part of the profits from "The Final Solution."

Joseph Sickert, of course, has a family axe to grind since his dear old dad, Walter, has himself been directly implicated as being "Jack" (20). This highly tenuous conclusion is based on a claim, attributed to a statement made in 1948 by Florence Pash (one of Walter's acquaintances), that Walter had seen the bodies of the Ripper's victims. By a quantum leap in jurisprudence relating to evidence, this is assumed to have been at the site of the murders totally discounting that Walter may have seen the bodies, say, in the mortuary; in one of the many illustrated newspapers or, indeed, in his fertile imagination. The conclusion by Knight that Walter Sickert was one of the Rippers seems to have been one of the reasons for the falling out between Knight and Joseph Sickert.

Fairclough resurrected all this. His argument is now common enough and he continues to push the Sickert/Knight fantasy that was first articulated in the final episode of a 1973 Z CARS spin-off - "Jack the Ripper" - scripted by Elwyn Jones and John Lloyd where "Inspector Barlow" and "Sergeant Watt" re-examined the Ripper murders(21).

In case you did not know, as a young journalist for the East London Advertiser (the sole surviving newspaper covering the Whitechapel area), Knight had been sent to interview Joseph Sickert after Sickert's story of the murders as cover-up for the indiscretions of H.R.H. Prince Albert Victor Christian Edward ("Eddy")(22a), Duke of Clarence and Avondale had been publicised in that BBC drama-documentary series. Knight apparently found Sickert's story to be persuasive and embarked on his own "research".

To recap this story for those of you who have come in late:, Eddy has a liaison with and eventually marries the commoner (and Catholic) Annie Elizabeth Crook. According to the story, they meet at Walter Sickert's studio at 15 Cleveland Street and a daughter, Alice Margaret, is born to the couple on 18 April 1885. "Something" has to be done to protect the throne. This was especially urgent after Mary Kelly, a friend of Annie, escaped attempts to arrest everyone concerned with the liaison and fled to Whitechapel. There Kelly shared her secret with a handful of fellow prostitutes who, in turn, dreamed of blackmailing the Crown. They ended in a mortuary courtesy of Masonic assassins who couldn't resist advertising their involvement by using Masonic ritual in the slaughter.

Annie Crook was caught and incarcerated in Guy's Hospital by the Queen's physician for 156 days before being transferred to a smaller hospital at 367 Fulham Road where she was kept until she died on 3 February 1920. During the period at Grey's, Sir William Gull is supposed to have operated on her brain to remove all unwanted and embarrassing memories.

But the Sickert family saga, however, takes all this even one amazing step further by claiming that the child that resulted from Eddy's dalliance, Alice Margaret Crook, is Joseph Sickert's mother; making him Eddy's grandson and Queen Victoria's great, great grandson.

Walter was twenty-five years older than Alice. Yet the story is that she later bore him two sons, Charles (1905-1919) and Joseph (1925- ). From 1899, she lived with Walter as his ward in Dieppe, leaving him when she was 18 to marry William Gorman, an ex-boxer, and bore him several children. On page 111, Fairclough reports that Alice married Gorman on 14 July 1918 and Gorman died in 1951. Now, you don't have to be an intellectual giant to work out that, although now married to Gorman, for Joseph to maintain his claim to be a descendent of royalty, Alice continued to have sexual relations with Walter Sickert as Joseph was born five years after Walter's second wife died and seven years after Alice had married Gorman.

"One reason Walter encouraged the romance [between Alice and Gorman] was to ensure that any further children Alice might have would be born in wedlock and be accepted as Gorman's"(22b).

Seven months after Alice gave birth to Joseph, Walter married for a third time.

"How did Sickert (Walter, that is) become involved?" you ask.

Oswald Sickert (Walter's father and Joseph's supposed paternal grand father) was an artist/painter and had apparently made friends with many members of the Danish Royal family including King Christian IX's daughter, Alexandra (Alix). After Alix had married Edward, Prince of Wales, in 1863, she came to live in England, gave birth to Eddy and, by 1880, was deeply concerned as to Eddy's social and sexual development. (There were rumours he had been indulging in homosexual liaisons). Alix turned to Oswald's son, Walter (also a painter), to take Eddy under his wing.

In 1884 Walter was twenty four and four years older than his royal charge. He passed Eddy off as a younger brother, "Albert", and that year introduced him to one of his models, Annie Crook. After the birth of a child in April 1885, Walter Sickert employed Mary Kelly to act as the child's nanny.

Joseph claimed that his father (Walter) had been bribed to keep silent about all this by Lord Salisbury when Salisbury purchased one of Walter's painting with no more than a cursory glance for 500 pounds. At the time Walter was lucky if he obtained 3 pounds for any of his work.

According to Joseph's story, on 2 April 1888, on the orders of Prime Minister and prominent Freemason, the Right Honourable Robert Cecil, Marquis of Salisbury, plain clothes police raided the "home" of Annie Crook during a staged street fight to distract the neighbours. But Mary Kelly escaped and triggered off the run of murders and the subsequent cover-up when she and her cronies attempted to use the information she had gained to blackmail the Crown(23).

There are, to say the least, some intrinsic problems with this story. As much of a bounder Eddy was, would he have left Annie in next to destitute conditions? Would he have condoned Sir William Withey Gull, the Physician-in-Ordinary to Queen Victoria, first imprisoning his lover/wife and later performing some form of psychosurgery on her? Eddy had eight to nine months to quietly and comfortably secrete Annie away in a nursing home. Yet we are asked to believe he callously looked the other way at all this.

I would like to present four points against this story:

1. Howells & Skinner have found absolutely no connection between Walter Sickert and Princess Alexandra, nor between any member of the Sickert family and that of the Danish Royal family. So it is most unlikely that Queen Alexandra would call on the Sickert family to look after her son, a prince of the realm.

2. Alice Margaret Crook was born on 18 April 1885 which means that her conception must have occurred between 18 July and 11 August 1884 - a time when Eddy was 400 miles away in Heidelberg with his German tutor.

3. The Royal Marriages Act was - and still is - operative. Any such marriage between Clarence and Cook could have been set aside as illegal because Clarence was under twenty-five years old at the time of the "marriage"; and he had "married" without the Queen's consent.

This Act had been specifically designed by King George III to stop his sons from entering into marriages of which he disapproved; it was even used to nullify the marriage of Augustus, Duke of Sussex, although a second son had been born in lawful wedlock!

Further, the Act of Settlement, promulgated in 1772, expressly debars anyone who marries a Roman Catholic from "inheriting the Crown". So the "marriage" of Eddy would have been null and void and easily patched up(24). Why on earth should Eddy, the heir presumptive, be so dramatically protected from scandal?

His father, the Prince of Wales, was involved in so many scandals it is difficult to know where to start.

For example, twelve years earlier the Prince of Wales was prominent in a scandal involving Lord Randolph Churchill (Winston's father); a complicated affair (no pun intended) with comic opera overtones(25). The Prince had earlier had a secret love affair with the wife of the Earl of Aylesford (a close friend). While Aylesford was in India with the Prince of Wales making an official good will tour of Britain's Imperial possessions, Lady Aylesford wrote saying she was going to elope with Lord Blandford (Lord Randolph's elder brother) who was also prepared to leave his wife for Lady Aylesford.

Aylesford immediately returned home and the Prince of Wales denounced Lord Blandford as "the greatest blackguard alive" - conveniently forgetting he, himself, had earlier indulged in a serious flirtation with Lady Aylesford. Both families convinced the lovers not to elope, but Aylesford was intent upon a divorce, citing Lord Blandford as co-respondent. Lady Aylesford passed to Lord Blandford a series of letters the Prince of Wales had written to her during their flirtation ("harmless enough, but containing an undue familiarity"). Blandford, in turn, passed the letters to his brother.

In a naive effort to keep his brother's name out of a potentially messy divorce trial (all of the Victorian aristocracy's divorce trials were potentially messy), Lord Randolph foolishly went to the Princess of Wales with the letters. His motive was to enlist the aid of the Princess to convince her husband to bring pressure on Aylesford to call off the divorce proceedings and to avoid a major scandal. To no one's surprise (but Lord Randolph's) the Prince of Wales became furious, accused him of blackmail, and challenged him to a duel. Queen Victoria became aware of the situation and the duel never took place. Instead, Lord Randolph was banished to a government post in Ireland and the Prince was denied access to his mother for some time (a relief to both of them if one believes contemporary accounts).

The affair is often held up as proof, if proof be needed, that the true measure of Victorian respectability, among the upper classes, at least, lay not in refraining from extramarital sex, but engaging in it with discretion. Or, as one member of society put it: "It doesn't matter what you do, as long as you don't do it in the street and frighten the horses!"

4. In March 1987, Simon Wood published his researches into all this Sickert family background in a now-defunct magazine - "The Bloodhound." He found that in 1888 Annie Crook and Walter Sickert could not have been living at 15 Cleveland Street (identified by Stephen Knight and Joseph Sickert as the place where Walter had his studio and where Eddy and Annie would meet)(26) since the building and its neighbour #17 were demolished in Michaelmas 1886 and the gap stayed vacant until the Middlesex Hospital Trained Nurses Institute was built on the site in November 1887! He also showed conclusively that Annie Crook was not a Catholic and was not confined from 1888 in one or more hospitals until her death. The rate books for Cleveland Street also show that, rather than being kidnapped by Freemasons and subjected to imprisonment in Guy's Hospital, Crook lived in the basement of #6 throughout 1888, was still there in 1889 and for every year up to 1893!

But all this Sickert family history aside, Fairclough's thesis quickly involves the prominent Freemasons of the late nineteenth century viz The Duke of St Albans, the Earls of Carnarvon, Derby, and Limerick, the Marquess of Lincolnshire, the Queen's Physician-in-Ordinary (Sir William Withey Gull), the Chief Commissioner of the Metropolitan Police (Sir Charles Warren) and so on. Oh yes, they include Eddy, Duke of Clarence and Avondale who was, at the time of the murders in 1888, Right Worshipful Master of the Royal Alpha Lodge(27).

So far, no major problems; but Fairclough seem to go right off the rails at this point. Not content to quote Knight as a source of Masonic practices (highly questionable, if not downright laughable), he also cites William Morgan's (of the "Morgan Affair" infamy) "Freemasonry Exposed," published in 1836.

Fairclough insists in using the present tense in the paragraphs purporting to expose the nefarious activities of the Freemasons. Yet Morgan's "exposure" (sic) was published some 50 years before the events under analysis. For example, the Oath of a Royal Arch Mason quoted by Fairclough on page 54, bears no relation to any Royal Arch oath with which I am familiar. Yet Fairclough's tense makes it appear modern. The author's attitude is typical of the erroneous misinformation bandied about and is not only vexatious but (with the wealth of correct information available to Cowans in the United Kingdom under the relaxed policies of the Grand Lodge) this cannot be anything less than a premeditated and deliberate attempt to denigrate the Craft. Even Walter Hannah (Darkness Visible and Christian by Degrees) had better information forty years ago.

Fairclough's premise seems to be broadly based on two primary facts :

a. There were Freemasons living at the time of the Ripper murders - some of whom were prominent in contemporary society, as there have always been.

You can do almost anything you wish with this "fact". For example: As each candidate for the Fellow Craft Degree recites, our Lodges usually meet at night. Dracula, as is well known, comes out at night: therefore Dracula is a Freemason. With his sartorial preference for Dinner suits, he is also obviously a member of Grand Lodge!

Unfortunately for their case against Freemasonry, some of the "Freemasons" named by Knight and Fairclough were not Freemasons (for example Lord Salisbury), while others listed as anti-Masonic were, in fact, prominent Freemasons. For example Wynne Edwin Baxter, the Coroner presiding over the inquests on Mary Ann Nichols, Annie Chapman and Elizabeth Stride. Baxter, a flamboyant and garrulous coroner who had won a very bitter election to that post for East London and Tower of London districts amid accusations of electoral improprieties, was often highly critical of the police. Knight sees this as being in conflict with the Masonic conspiracy of Warren and Anderson and points to Baxter as an anti-Mason.

In fact, Baxter was a leading member of South Sussex Lodge and simply possessed a combative and touchy personality(28).

b. There is an exceedingly superficial and tenuous linkage between the apparent mutilations and placement of the internal organs of the victims to the purported ancient penalties of the Masonic oath. Of course, we run into factual problems here. If we follow Fairclough, who is slavishly following Knight, we learn that not only have the unfortunate ladies' throats been cut left to right (making all right-handed murderers cutting their victim's throat from behind Freemasons), but with some Ripper victims, their intestines had been thrown over the shoulders.

For Fairclough/Knight this is "definitely Masonic" as the murderers of Hiram Abiff had "...their vitals taken out and thrown over the left shoulder". Unfortunately for the comparison, both Chapman's and Eddowes' intestines lay over their right shoulder. Not to be bothered by the facts, Knight explained this away as, "it is possible that the point about which shoulder was overlooked" - presumably due to the hurry, of course.

This is typical of Fairclough's misinformation regarding the Freemasons. Like Knight, Fairclough delves into wishful thinking and much ingenuity in his vendetta against the Craft and in his search for Masonic involvement(29). If the facts do not fit the hypothesis, simply shrug and move on to the next fantasy.

Without (much) comment, let me examine a few more of Fairclough's statements. Fairclough has a wild case to plead and so impartially, logic and truth are recklessly abandoned. His mistakes on Masonic ritual are more than irritating or annoying. He cannot have been insensible to the fact that a wealth of material is available to get at least his Masonic "research" correct.

Like Knight, Fairclough makes much of Hogarth's engraving THE REWARD OF CRUELTY by painstakingly analysing it to show (sic) similarities between the slaughter of Mary Kelly and a Masonic Ritual Murder(!) The Hogarth work shows no more than a standard eighteenth century medical dissection of a hanged criminal. All the so-called Masonic features are nothing more than common anatomy practices of the period.

Fairclough claims the Royal Arch is part of the chain of advancement to the 330.

"Beyond the third degree, it takes another fourteen degrees to become 'perfected', to pass through the Holy Royal Arch"

I believe he has been confused by the thirteenth degree of the Ancient and Accepted Rite - the Royal Arch of Enoch. But, of course, the mathematics are questionable. Three plus fourteen equals seventeen. The Royal Arch of Enoch is a thirteenth degree, but let's not worry about facts - they only confuse a good story.

Catharine Eddowes (the fourth victim) was found in Mitre Square.

"Both the mitre and the square are tools of the stone mason, and potent emblems of Freemasonry"

Fairclough goes on to emphasise this point by revealing that "J." (in the Royal Arch Degree) wears a mitre or bishop's hat.

The importance of the murder site is hammered home in no uncertain terms. A highly obscure source claims that there had been a murder in Mitre Square in 1530 - over 350 years before, which Fairclough takes to mean that Mitre Square is "obviously" of significance to Freemasons. All the more so, he claims, since the sixteenth century victim was murdered in a priory which stood on that spot. An "obvious" reference to the Hiramic Legend(30).

The murderous Freemasons simply could not help advertising:

"Eddowes had cuts on her cheeks. They formed two lines meeting at right angles...another reminder of the mason's square"

All these linkages are, for Fairclough, conclusive proof of direct Masonic involvement in the murders. He goes on to talk about Masonic aprons and the fact that one suspect in the long, long line of choices as the true identity of "Jack" was someone called "Leather Apron."

"One wonders whether the rumour was spread by the Freemasons themselves, as a veiled means of proclaiming their responsibility".

There is also a popular myth about the death of Annie Chapman. That is that her rings and some polished farthings were placed in a ritualised pattern at her feet. Knight and Fairclough make much of this. Obviously, to them, she was "deprived of all money and metallic substances" and the rings represent the hollow cross-sections of the two great pillars which stood at the porch or entrance to King Solomon's Temple.

Unfortunately all this was a pure invention of the Pall Mall Gazette(31). In the succeeding years the money and rings have entered the realm of Jack the Myth, rather than Jack the Ripper. To be fair to Knight and Fairclough, better researchers such as Cullen, Odell, Harrison, Rumbelow, Fido, Skinner and Wilson have all accepted the story with minor variations. But, for Knight and Fairclough, the rings had to exist to legitimise their fantasies of Masonic involvement.

The (in)famous, if elusive, writing of the brick walls about the "Juwes" "who will not be blamed for nothing":

"Freemasons I have met have made it clear that masons are fond of puns, puzzles and double negatives". OK, but does this make them guilty of murder?

It is highly likely that the writing was simply angrily and hastily scrawled by a disgruntled customer who had had less than satisfactory service from one of the numerous Jewish craftsmen in the area and wrote his frustration on the wall that the Jews won't take responsibility for anything (especially, presumably, bad workmanship).

By 1775, the original fields and gardens of Whitechapel had almost completely vanished beneath streets, alleys and tenements. 88% of all the immigrants arriving in England in the 1880s came from Europe, most of them Jewish emigrants fleeing the pograms of Russia and persecution in other nations. They settled in the Spitalfields area which took its name from the priory and hospital ("spital") of St. Mary founded in 1197. Prejudice was widespread and there was a real fear of anti-Jewish riots(32).

While there is conflicting testimony as to the actual spelling of the key word used in this chalked message, let's look at the so-called Masonic "Juwes" for a moment. It seems Fairclough is relying on Knight in many instances. So an examination of what Knight says is appropriate.

Knight writes that the murderers of Hiram Abiff were Entered Apprentices (they were actually Fellow Craft Masons); that Hiram Abiff is resurrected (he is simply exhumed and later buried at a different place) and that the Juwes were hunted down and slain (they were, in fact, taken to King Solomon and subject to a proper trial - although one "traditional" Masonic history has it that one refused to surrender and was killed in self-defence. Knight wrote that when Sir Charles Warren erased the writing he "knew only too well that the writing was telling the world, 'The Freemasons' are the men that will not be blamed for nothing'". This is a marvellous dialectic leap in logic since the Juwes were the enemies of Freemasonry and it was Superintendent Thomas Arnold (a non-Mason) of H Division who arranged the erasure, albeit with Warren's later approval and acceptance of full responsibility(33). As for the word "Juwes" itself as a collective term for the murderers of Hiram Abiff - it had been dropped from English Masonic ritual in the early nineteenth century and is unlikely to have been known to Freemasons (let alone anyone else) in 1888. At that time they were referred to as "the Three Ruffians" as they are today(34).

Paul Begg has written "It is a mystery why anyone ever thought that 'Juwes' was a Masonic word"(35).

There is also the problem of syntax. If, for a moment, we accept that the first letter and postcard sent to "The Boss" signed 'Jack the Ripper' really were from the murderer(36), the writing styles are inconsistent. It is generally assumed among those who believe that the letter and postcard are genuine that they were written by an educated man who may have been deliberately attempting to muddy the waters by appearing to be unlettered. Of course, there is the other suggestion that the graffiti hides an anagram, in which case the syntax would be skewed to fit(37).

Regarding Mary Kelly - the last (fifth) victim - Fairclough reaches the depths of inventiveness.

"The corpse has a cable tow round its neck. Freemasons use this device to represent the cutting of the throat".

"...one of the legs, the right one, had been skinned. This feature is a Masonic allegory, a reminder of the initiation of a Master Mason when the Candidate, in reference to his two previous initiations, says; 'and my right leg bare'. As he utters these words he has to roll up his trouser leg. With Kelly they rolled away the flesh(38)."

Fairclough goes on to implicate Quatuor Coronati Lodge #2076, founded by Sir Charles Warren in 1884.

The "evidence" for the prosecution as to the culpability of the Lodge? Quatuor Coronati held its annual installation ceremony on the night of 8 November 1888 - the night Kelly may have been slaughtered and Warren, a Past Master, "had enough time to meet up with his murderous friends in the East End".

"Discounting Eddowes, since her murder was a mistake, the Ripper's intended victims numbered four. Doubtless Warren saw a parallel between the ancient story of the 'Four Crowned Ones'...and...the modern story of the four women, killed for daring to defy the Monarchy, which was an image of the real power behind it: Freemasonry and the Royal Alpha Lodge, No.16".

So, although we have five murders, we need only four(39) to implicate Quatuor Coronati.

One wonders if there had been two victims, would Antiquity Lodge #2 UGLE be implicated? or British Lodge #8 UGLE if eight. If Fairclough was so set on Quatuor Coronati, and using this warped logic, it is a wonder he did not find two thousand and seventy-six murders that could be laid at their doorstep.

Fairclough also continued the story that Dr Gull did not die "as advertised", but ended his days as "Thomas Mason" (note the name!!) alias "#124" at St Mary's Asylum, Islington.

All this derives from a story carried by the Chicago Sunday-Times Herald of 28 April 1895 wherein it was claimed that a Dr. Benjamin Howard had been one of twelve London physicians who had sat "as a commission of lunacy upon a brother physician who had been responsible for the Ripper murders".

V. Wor. Bro. Neville Cryer, in his address on the Church and Freemasonry presented to Barron Barnett Lodge last October, identified an increasingly aggressive and intrusive culture among the members of the Press. I would argue that "anything for the story" has a long history.

Can you honestly believe that after such a story broke in England, that St. Mary's was not besieged by screaming, photographing, journalists with an open purse to bribe guards and wardens? It never happened! One must conclude that the contemporary newspaper hounds realised that the story was pure fabrication.

Hasty acceptance has outweighed careful appraisal. To be generous and not to make accusations of outright fraud(40), both Knight and Fairclough seem to have misread the Sunday-Times Herald article. Most of the text is not attributed to Dr. Howard at all but to an anonymous "Gentleman of Chicago". Furthermore, in 1896, Dr Howard wrote to repudiate the whole thing - a fact carefully ignored by Fairclough, now completely governed by devotion to conspiracy theory.

Melvin Harris has convincingly argued that this Gull/Mason story was a deliberate hoax planted in the Sunday-Times Herald by the Chicago Whitechapel Club which met at the back of the newspaper offices. The Whitechapel Club was "strange and frolicsome (and) was not only the focal point for knowledgeable Ripperologists, but it was also a tall story workshop" (41) where hoaxes were burnished to perfection(42).

We have yet another problem here with the Gull/Mason story. Sickert's story claimed that Gull and the coachman, Netley, murdered at least Annie Chapman in a carriage after feeding her poisoned grapes. But Gull was 72 at the time of the murders and had already suffered one heart attack. If Annie Chapman (not a light person and found in the rear yard of 29 Hanbury Street) was killed in Gull's coach, she would have to have been carried to where she was found. An unlikely event, even with Netley's help!

Gull died of natural causes in January 1890 an much has been made of the fact that his death certificate was signed by his son-in-law. Medical ethics aside, it does not prove Gull was one of the Rippers(43).

Lord Randolph Churchill was the supreme Freemason in England and directly involved in the murders.

"Randolph (Churchill) had an important source of influence on the eminent men he recruited. He was their Masonic superior. He was the highest Freemason in England. the supreme position he held, according to Walter Sickert, though the Grand Lodge deny that he was ever a mason, was that of Magister Magistrorum - Master Mason". (Fairclough p. 92).

Fairclough goes on to point out that, although none of Randolph's biographers records his Masonic membership and the records at Freemason's Hall contain no record of him as a Freemason, these are "unreliable" and downright sinister as all the records have been erased.

Fairclough points out that Pick and Knight show Randolph to be a Freemason and claims Randolph was initiated into Freemasonry under the name Rudolph H. Spencer in Dublin in 1878.

One is tempted to wonder where the Prince of Wales fitted in here with Randolph being the "highest Freemason in England." The Prince of Wales was installed as Grand Master and served in that capacity from 1874 to 1901. His installation ceremony at the Albert Hall was attended by the largest assemblage of Freemasons ever held. (ei ehkä kauhean "salaista" sanoisin... )

It also does not help Sickert's-Knight's- Fairclough's linking of the Ripper murders with Freemasonry that, in 1978, Joseph Sickert confessed to the Sunday Times that his story of a Masonic Conspiracy was "a hoax; I made it all up". Knight reacted with a letter to the same paper printed on 2 July 1978 saying Joseph had only made that statement when he (Knight) had proved that Joseph's father was directly involved in the murders along with Gull and Netley.

Even more serious for Fairclough and his nonjudgemental acceptance of the Sickert family is the diaries Joseph gave him. These are claimed to be three private diaries kept by Frederick George Abberline (44) between 1892 and 1915 and supposedly given to Walter Sickert in 1928 - a year before Abberline's death in Bournemouth. In 1888, Abberline had coordinated the hunt for "Jack." The diaries implicate Lord Randolph Churchill, Sir William Gull and James K. Stephen - Eddy's tutor at Cambridge and Frederico Albericci ("Fingers Freddie") an Italian pickpocket. Melvin Harris calls all this "the Gothic Lewis Carroll world of pasteboard characters (45)."

Unfortunately all this contradicts Abberline's known views on the Ripper. Worst still, on one page of the diaries reproduced by Fairclough, Abberline's signature is written "G.F.Abberline" instead of F.G.Abberline (46) - and the biographical notes on four of the murder victims set down in the diaries is plagiarised word for word from a research article by Neal Sheldon(47).

But what about Joseph Sickert and his dad? In September 1907, one Emily Dimmock was found in Camden Town with her throat cut. Robert Wood was charged with the crime, but later acquitted. Walter Sickert was living in Camden Town at this time and was a friend of Wood. Marjorie Lilly in her work "Sickert, The Painter and His Circle" shows how the murders in Whitechapel and at Camden Town became intertwined in Walter's psyche. Dr Wendy Baron, the authority on Walter's work, has pointed out that he customarily gave his work "joke" titles after the manner of Victorian genre painters whose "pictures told a story". Walter and his followers in the "Camden School" concentrated on depressed urban interiors which (with vaguely Degas-like paintings of music-halls) became Walter's best known and most influential work. Walter was known to have an impish and macabre sense of humour and his elaborate jokes and leg-pulling could be disconcerting(47). Joseph claimed that his father incorporated clues as to the identity of the Ripper in his paintings or their titles. One such clue is reported to be a seagull in the painting ENNUI. Sea-GULL - get it?

Various other "hidden" messages are claimed to lurk in Walter Sickert's paintings: MRS BARRETT and LA HOLLANDAISE are claimed to contain the face of Mary Jane Kelly; LAZARUS BREAKS HIS FAST shows a bowel of grapes claimed to have been used by Gull to sedate his victims(49); and the CAMDEN TOWN MURDER series supposedly shows Mary Kelly's dismembered corpse(50). Another recent book on Jack the Ripper by Dr David Abrahamsen also shows elements of Fairclough's techniques. Abrahamsen's book (Murder and Madness: The Secret Life of Jack The Ripper) has Prince Albert Victor Edward and his tutor, J.K. Stephen, running around Whitechapel in drag taking out their sexual resentments against prostitutes by ripping them to pieces. Abrahamsen does not produce any evidence at all. Court circulars of the time clearly indicate that the Prince was no where near London on every single occasion the Ripper struck(51).

As Joseph Goebbels may have said, "If you are going to lie, tell BIG lies!" Look at the attraction and furor over the so-called Hitler Diaries and the more recent elaborate hoax attempt to produce the diary of James Maybrick, proving him to be Jack the Ripper! No one was at all interested, I am unhappy to report, in the Dennis Stocks diaries. Perhaps one prerequisite is to be a mass murderer?

There seems to be a human willingness to suspend the critical functions and wallow in the dangerous morass of misinformation that supports our deeper prejudices.

But the Jack-the-Ripper-industry rolls along with books continuing to be published, at least three different companies offering walking tours of the murder "sites"(52), and the fascination with the events of 1888 is scarcely diminished. The Victorians were brutally indifferent to many social problems - such as child prostitution. Wilson and Odell(53) have pointed out that this is more insensitivity than callousness. When misery was actively brought to their attention, they were inclined to dissolve into tears. Consider the attraction of East Lynne by Mrs Henry Wood - the best seller of the 1870s. Their simplified perceptions of the world (right was right, men were men, women in their place and half the world map shaded in pink) and their open and spontaneous emotional reactions seem almost naive and jingoistic to us. The frisson and morbid fascination of the Whitechapel murders were primarily that "one of us could be one of them" - that "respectable people" could turn from doctor, solicitor, housewife; turn from the teachings of the Church of England and slide into homicidal self-indulgences.

If Jack does prove to be a lowly labourer or fish porter then nobody is going to take a blind bit of notice, but if we can come up with a belted Earl or something similar and weave a complete and utter fantasy around him with the required amount of gore, sex and violence thrown in, then we can sit back and bathe in the glory of yet another "final solution".

...

But as for Walter Sickert and his story of "Brother Jack," his misperception of what is "Truth" seems to have extended to his son. Following the arrest of Peter Sutcliffe ("The Yorkshire Ripper"), Joseph attracted press attention when he claimed to have been harassed and had his life threatened by Sutcliffe. He even claimed Sutcliffe had attempted to run him down. You can perhaps wonder that the whole Sickert family is obsessed with the "Ripper" honorific.

Whatever the real facts of these sad incidents, I believe Knight and now Fairclough have been the dupe of the son of a clever hoaxer with excessive testicular diameter to promote some quirky and mischievous ideas.

As far as the involvement in Freemasonry in these events is concerned, it has the same relationship to the facts of Criminology as the exploits of Peter Rabbit and Blinkey Bill do to Zoology.

...

Notes: (lyhennetty tekstiä vastaavalla tavalla)

...

(18) There is some doubt whether Walter is, in fact, Joseph's father. See later comments.

(19) William Tufnell Le Queux (1864-1927) had published Things I know about Kings, Celebrities and Crooks in which he claimed he had documents found among Rasputin's effects that stated that Dr Alexander Pedachenko was not only a member of the Ochrana (the Russian Secret Police) but also Jack the Ripper with the assistance of Levitski (a friend) and Miss Winberg (a tailoress).

(20) see Jean Overton's Sickert and the Ripper Crimes.

(21) The BBC research for The Ripper File conducted by Paul Bonner, Leonard Lewis, Karen de Groot, Ian Sharp and Wendy Sturgess was outstanding and is an excellent collection of abridged factual reports and statements pertaining to the case. But the introduction of Freemasonry by Sickert/Knight tended to lower all this to an unintended level.

(22a) Eddy was also known as "Collars and Cuffs" by the newspapers from the high starched collars he wore to conceal his "swan-like" neck and his liking for showing more than the usual length of shirt cuff.

(22b) So, it appears Joseph is illegitimate and carries the name Joseph Gorman Sickert. Knight explains these infidelities by claiming Gorman was impotent. But Alice and William Gorman had five children between 1921 and 1927 - one of whom was Joseph. The question must be asked, "Was Walter really Joseph's father?" or is all of this just a fantasy?

(23) A raid did actually take place in Cleveland Street - but it was seven months after the death of Mary Jane Kelly and it was made to close down a homosexual brothel operating from #19.

(24) Oddly enough, Eddy actually later wanted openly to marry a Roman Catholic - the Princess Hilhne d'Orleans, daughter of the Comte de Paris. He was dissuaded from doing so by Lord Salisbury who pointed out the social upheavals such a marriage would cause.

(25) Tingsten, pp.138-139.

(26) Sickert's studio was actually at 15 Fitzroy Street, not Cleveland Street. Knight simply moved the studio to match his story and Fairclough has followed suit with this fiction without checking.

(27) Fairclough has done sufficient research to discover both Gull and Warren were not members of Royal Alpha, but passes this off with the view that they "may simply have been regular visitors."

(28) One Freemason did come to the attention of his superiors when his "extra curricular" Masonic interests seemed borderline. But this was nine years after the murders ceased.

Dr William Wynn Westcott (1848-1925) came to London in 1889 after a career as a country doctor. He became a coroner for Central London and finally retired from public life in 1918. In 1921 he went to Durban, South Africa where he died four years later. Although a regular Freemason and a leading member of the SRIA, Westcott had a love of fringe societies especially the Isis-Urania Temple of the Golden Dawn in the Outer or, more commonly, "The Order of the Golden Dawn" which he, G. Samuel Liddel Mathers (1854-1918) and Dr William Robert Woodman (1829-1891) had formed in 1887-1888.

Westcott and Mathers devised the Order's rituals and liturgy allegedly from secret Rosicrucian cipher manuscripts. At its height, the society numbered approximately 200 members and became influential in certain artistic circles in the 1980s when its membership included Algernon Blackwood, W.B. Yeats, Constance Wilde (wife of Oscar) and Florence Farr (actress and lover of Yeats and Shaw).

One reason for suspecting Westcott and the others was a spurious claim that the Ripper murders were ritual sacrifices. Ellic Howe has written that, at the time of the murders, the Society was "nothing more than a kindergarten for would-be occultists." In 1897 the authorities had threatened to eject Westcott (who have written sixteen books on the occult) from public office due to his membership of The Golden Dawn. He immediately left the order and severed all ties with his former colleagues. Probably just as well, for The Golden Dawn turned somewhat nasty. In 1898, Aleister Crowley joined and the Order turned to demonic magic, but far removed from ritual murder. Mathers' most aggressive magical act was to baptise a number of dried peas with the names of his enemies in order to shake them fiercely in a sieve. On the other hand, Crowley baptised a frog "Jesus Christ," flogged it and crucified it. (Sammakkoparka..!! )

(29) Of course, there are a number of other authors who are rabidly anti-Masonic. Hoffman believes that "in pursuit of their 'perfect creation' a cabal of Masonic conspirators has long sought to manipulate history and control the world. One means of achieving this control involves ritual killing of occult significance and there was none better at it than the infamous Whitechapel Nightstalker Jack the Ripper. Ripper victims were mutilated in fashions perfectly matching statements made by the three murderers of Hiram Abiff, Master Mason who built the Temple of Solomon."

Alan Moore and Eddie Campbell have suggested Montague John Druitt who committed suicide in the Thames in December 1888 was, in fact, killed by the Freemasons as a scapegoat to take the heat off the real killers. Druitt was on Sir Melville Macnaghton's short list of suspects.

Howells and Skinner (page 165) also postulate Druitt was killed, but to protect the members of the Cambridge Conversazione Society ("The Apostles") which had been formed in 1820, but, by 1888, had become a homosexual, semi-mystical organisation of which the Duke of Clarence was among the prominent members.

(30) In 1888 a 72-page tract was published by John Francis Brewer under the title of "The Curse upon Mitre Square" which is listed in some Ripper bibliographies as pertinent - but you be the judge!

(31) See Sugden, pp. 109-111.

(32) Ripperana #9 (July 1994) carried the disturbing intelligence that modern-day Neo-Fascists are exploiting for propaganda purposes the suggestion that Jack the Ripper was a Jew. The same article also points out that Dr J Macata believes all the victims were Irish and were members of the International Workingmen's Educational Club.

(33) Arnold was well aware of Warren's paranoia on civil unrest. On 13 November 1887 there had been a mass demonstration of the unemployed in Trafalgar Square. Warren called in the troops to clear the mob and extraordinary violence erupted during which one man died and 300 injured.

While The Times praised his actions, the other newspapers condemned Warren for "Bloody Sunday." He finally resigned on the night of Mary Kelly's death (no connection). Warren was certainly concerned that there may be an outbreak of anti-Semitic violence if the writing implicating the "Jews" found so close to a Ripper murder site became public knowledge.

(34) Fairclough (p.67) accepts this, but argues that Sir Charles Warren was deeply interested in Masonic history and well-versed in the Hiramic legend and therefore knew these earlier words. On what basis he makes this statement about Warren's interest in Masonic history is unknown - probably on the basis that Warren was instrumental in the founding of Quatuor Coronati Lodge. But he never elaborates.

There is an intriguing suggestion that the word (hand written and with so many upright slashes to form the U and W) was not JUWES, but JUIVES - French for "Jews."

During the fourteenth and fifteenth centuries there was a non-standard use of the English language and many words were spelt phonetically. Entries in the University of Michigan Dictionary of Middle English relating to the spelling of "Jews," include JUISE, JUWYS and JUYSE, together with the Goulston Street version of JUWES. Ripperana, #8 (April 1994) points out that JUWES can also mean "a judicial sentence," "punishment," "Damnation," "Pain," "Torment," "Judgement," and "Justice," all of which, are highly intriguing in the context of the Masonic connection and the Hiramic Legend.

(35) Begg, "...The Uncensored Facts," p.128. It is tempting to ask if the writing ever had anything to do with the Ripper crimes. Police Constable Alfred Long (who had joined the Metropolitan Police in 1884 and was dismissed in 1889 for being drunk on duty) discovered a piece of Catharine Eddowes bloody apron at 2:55 am on 30 September 1888 in Goulston Street. On the wall above was the words we have discussed. How long they had been there and whether, in fact, they ever had anything to do with Jack the Ripper is highly debateable.

(36) Following the publication of the first letter's contents (which introduced the nom de plume "Jack the Ripper"), the various newspapers and the police received over a thousand notes, letters, cards. Some were still being received as late as 1963.

(37) See "Murder by Degree - A Literary Ripper?," by Andy Aliffe.

Phil Wilshire in Ripperana #15 (January 1996) reports that he has applied the standard 1880s Fenian code in an attempt to decipher the Goulston Street Graffito. This involved moving each letter once back down the alphabet so the idiosyncratic word JUWES becomes ITVDR, which is an anagram for DRVIT. Ahem!

(38) Yes, but the left leg was also skinned. I have recently read an inventive new theory regarding Mark Kelly. You will recall that Kelly was the only victim who was killed in-doors. She was also so extensively mutilated that a clear identification must have been difficult. And therein lies this novel idea... that it was NOT Mary Kelly whose body was found and it was NOT the Ripper who "disguised" her death.

Mind you, Fairclough is not the first to enter the realms of inventiveness with the death of Mary Jane Kelly. At the time of her death, photographs were reportedly taken of her eyes in the belief prevalent at that time that those suffering violent demise retained the image of their murderer on/in their eyes after death.

(39) It must be said that Catharine Eddowes was also known as "Mary Ann Kelly" and it is possible (just) that the Ripper killed the wrong person if, indeed, his ultimate target was the Mary Jane Kelly who died in Miller's Court. In support of this is the fact that the murders generally attributed to the Ripper ceased after the slaughter of Mary Jane on 9th November 1888.

Macnaghten postulated that the Ripper had killed himself after the total breakdown evident in the utter butchery of Mary Jane Kelly in the Miller's Court room.

(40) It is now a well-established fact, that Stephen Knight deliberately rejected much of his research when it did not fit his "theory" of Masonic involvement in the Ripper murders. niinpä, ei muuten kovin vieras ilmiö monessa muussakin herkullisessa salaliitto- tai muussa huuhaaiteoriassa...

(41) Harris "..The Bloody Truth," p.95

(42) Some of the stories generated in the Whitechapel Club were that Jack the Ripper was a cannibal and, on another occasion, that he was an English doctor aided and abetted by an American policeman.

(43) The 1979 film, Murder by Decree, is, of course, directly based on Knight's fantasies. But the Ripper, although based distinctly on Gull, is called "Spivey" in the film.

(44) Abberline was an Inspector in H Division for fourteen years from 1873. In 1888 he was promoted to Inspector First Class and retired on a full pension in 1892. He later worked as a private enquiry agent and for Pinkerton's Detective Agency. In 1903 he is supposed to state his belief that the Ripper was Severin Klosowski who had then just been convicted under the name of George Chapman of the poisoning murder of three women with whom he had lived as de facto husband. Hmm...

(45) Harris "The True Face...," p.184.

(46) Fairclough, p.95

(47) "Victims of Jack the Ripper," True Detective, January 1989, pp.49-51.

Apart from these anomalies in the text, there is a problem in confirming the authenticity of these diaries (including that of "James Maybrick"). There is very little difference between Victorian iron-gall blue-black ink and modern permanent blue-black ink. Unused or partly-used notebooks from the period are readily available at auction.

(48) Walter once told his friends that he had once stayed in a lodging room previously occupied by a consumptive veterinary student whom the landlady believed to be Jack the Ripper. See Sitwell.

This inspired Marie Belloc-Lowndes to write The Lodger (New York 1911, London 1913) which, in turn inspired two plays, at least five films and a two-act opera.

(49) This is claimed to have been the case with Elizabeth Stride in spite of the fact that autopsy showed she had not eaten grapes for several hours before her death.

(50) Sickert's Impressionistic style makes it possible to imagine all manner of images which are not necessarily there. This was his painting style long before the murders started.

"Sickert's titles... are not unfathomable, although sometimes arbitrary and naughty. Their motivation was to cock a snoot at the fashion for denying the anecdotic content of art which had been instigated, in England, by Whistler with his abstract titles - harmonics and symphonies and so on. Sickert deliberately harked back to the Victorian fashion for giving pictures titles suggesting a story (When did you last see your Father? for instance). The only difference is that Sickert began his representations for purely formal reasons and only when faced with the finished work did he think of a title which seemed to fit..." Dr Barron, cited by Howells and Skinner p.49.

(51) Nichols: Eddy staying with Viscount Downe at Danby Lodge, Grossmont, Yorkshire.
Chapman: Eddy at the Cavalry Barracks, York.
Stride/Eddowes: Eddy dining with his Grandmother, Queen Victoria, at Abergeldie, Scotland.
Kelly: Eddy staying at Sandringham.

Eddy as Jack the Ripper was proposed in 1970 by Thomas E.A. Stowell ("Jack the Ripper - A Solution?," Criminologist, November 1970). Stowell was a member of Corubia Lodge and a Royal Arch Freemason. So Knight's convoluted logic is that Stowell dare not point a finger directly at Gull (a fellow Freemason who was allegedly seen in Whitechapel), so he built "quaint clues" into his famous article. So Knight finds "The inescapable conclusion is that Stowell, in making a deliberately inaccurate statement about a man who had never been publicly mentioned in connection with the Ripper, was in fact accusing that man."

(52) At the present time, none of the murder sites exist in their original form. George Yard is now Greenthorpe Street; Bucks Row is Durwood Street; Flower and Dean Streets have ceased to exist; Berner Street is Henriques Street and Dorset Street now Duval Street. The Ten Bells Pub was briefly renamed, "Jack the Ripper" until women's liberationists objected and it reverted to its original name.

(53) page 16.

(54) And Spitalfields/Whitechapel was a ready-made hunting ground for such an avenger.

The area was one grim slum. In 1888 it was estimated that, in Whitechapel alone, there were 233 common lodging houses, accommodating 8,530 people. Sanitation was inadequate, unavailable or unused through ignorance. In the Whitechapel area there were 62 houses known to be brothels and probably a great number of other establishments used more or less intermittently for such purposes. the number of prostitutes in the district was estimated to be 1,200, but the number is probably far higher. Many women resorted to casual prostitution from time to time.

Note also that the murderer in the 1926 Hitchcock film The Lodger leaves a note pinned to his victims signed "The Avenger."

(55) An unfortunate proportion of the H Division files were destroyed by German bombing raids in the Second World War.

Lähde: http://www.casebook.org/dissertations/f ... tocks.html

Kuten voitte havaita, lyhentelin tuota artikkelia aika lailla erityisesti alusta ja kirjallisuusluettelon osalta, jottei syytettäisi turhan pitkistä lainauksista, mutta ketä kiinnostaa, niin koko teksti löytyy luonnollisesti tuosta ylläolevasta linkistä.

Eli jos joku haluaa vielä kannattaa tai ajaa tuota Sickert/hovi/vapaamuurari -teoriakokonaisuutta tai jotain sen varianttia, niin suosittelisin kyllä käymään ensin läpi ylläolevan ja vastaamaan siinä esitettyihin argumentteihin uskottavalla tavalla...

[strangelove]

Joo, olen kyllä lukenut tuon kaiken, enkä tuohon teoriaan itse uskokaan. Totesin vain, että elokuvamaisena teoriana kaikkine salaliittoineen se on kiintoisa. Kyllä se oikea tekijä on ollut joku mieleltään hyvin sairas henkilö, joka on ehkä joskus opiskellut ihmisen anatomiaa. Tuskin kuitenkaan kirurgi, vaikka mistäpä sitäkään tietää. Edelleenkin olisi kiintoisaa tietää, onko tekovälinettä pystytty sittemmin yksilöimään niin, että tiedettäisiin oliko se ammattikirurgin veitsi. Ja montaako eri veistä oli käytetty? Mikäli aikalaistutkimukset ja ruumiinavausraporit olivat tarpeeksi tarkkoja, on Scotland Yard varmaankin ottanut tämän kaiken selville. Ainakin niitä kirjeitä on nykyaikaisilla menetelmillä tutkittu. Josta tulikin mieleen eräs Viiltäjä-Jackin aikoinaan kirjoittama arvoituksellinen lause, mitä se ikinä mahtoikaan tarkoittaa:

"One day men will look back and say I gave birth to the 20th Century"

[strangelove]

Lieköhän uhrien löytöpaikkojen muodostamalla kuviolla ollut jokin symbolinen merkitys? Tuli vaan mieleen kun katselin kartalta seitsemän ensimmäisen Whitechapelista löydetyn uhrin löytöpaikkoja.

Tutkiskellessani Viiltäjän tekojen aikoihin sattuneita veritekoja, on monissa yhtäläisyyksiä Viiltäjän murhiin niin paljon, että uhreja voi olla enemmänkin. Alice McKenzie ja Frances Coles. McKenzien kaulavaltimo oli katkaistu ja eri puolilla ruumista oli lukuisia viiltohaavoja. Colesin kurkku oli leikattu auki, mutta muuta ei oltu tehty. Oliko Viiltäjä tässäkin tapauksessa keskeytetty? Vai oliko tekijä jo jostain syystä joutunut hillitsemään itseään (fyysinen heikentyminen mahdollisesti sairaudesta johtuen)? Teot saattoivat hyvinkin olla Villtäjä-Jackin tekemiä.

[strangelove]

Tuntemattomaksi jäi samoihin aikoihin Whitechapelissa vaikuttanut Torsosurmaajaksi nimetty sarjamurhaaja. On esitetty epäilyjä siitä, että Viiltäjä ja Torsosurmaaja oli yksi ja sama henkilö. Torsosurmaaja paloitteli uhrinsa niin, että monissa tapauksissa mm. jalkoja ja käsiä ei koskaan löydetty:

- Tuntematon nainen löytyi ilman päätä 2. lokakuuta 1888 ja tälle kuuluvia ruumiinosia löytyi Thames-joesta. Toinen jalka oli haudattu lähelle päättömän ruumiin löytöpaikkaa.

- Eräs tuntemattomaksi jäänyt uhri löytyi päättömänä ja jalattomana rautatiesillan alta Pinchin Streetiltä 10. syyskuuta 1889.

- Muuan prostituoidun ruumiinosia löytyi Thamesista kesäkuussa 1889.

- Seitsemänvuotias poika löydettiin silvottuna Manninghamista Bradfordista 29. joulukuuta 1888. Hänen jalkansa oli leikattu irti ja sisälmykset vedetty ulos, sekä sydän ja toinen korva poistettu. Tekotavaltaan tapaus muistutti suuresti Viiltäjä-Jackin murhia.

En pidä mahdottomana Torsosurmaajan ja Viiltäjän yhteyttä, mutta miksi uhreja oli käsitelty eri tavoilla? Yksi syy voisi olla se, että osa tapauksista sattui asutuilla alueilla kaupungissa, jolloin paloitteluille ei jäänyt aikaa ja osa syrjässä rautatiesiltojen alla.

[strangelove]

Tuolta voi käydä katsomassa Viiltäjä-Jack -aiheisia kuvia:
http://commons.wikimedia.org/wiki/Jack_ ... uselang=fi

Merkittävimpinä ruumishuoneella otetut kuvat uhreista sekä murhaajan nimissä lähetetyt kirjeet. Kuvatut epäillyt lienevät kaikki syyttömiä, sillä mm. Aaron Kosminskin, Thomas Cutbushin, Robert Mannin ja Jacob Levyn kuvat puuttuvat.

Ei voi kuin ihmetellä miksi esimerkiksi Michael Ostrog, Thomas Cream tai Montague Druitt olivat aikanaan epäiltyjen listalla. Kaksi ensin mainittua istuivat linnassa murhien aikaan ja Druittia epäiltiin vain siksi koska hän oli mielisairas ja sattui vielä hukuttautumaan pian ensimmäisen murha-aallon jälkeen.

Walter Sickert on yksi mielenkiintoinen nimi. Patricia Cornwell esittää kiintoisia tietoja Sickertin yhteydestä murhiin, mutta tuntuu kaikessa kiihkossaan unohtaneen objektiivisuuden. Cornwell tuntuu syyttävän Sickertiä lähes kaikista pimeistä Lontoon ja muun Englannin naismurhista 1800-luvun lopulla. Ja lisäksi hän uskoo liki jokaisen murhaajan nimissä lähetetyn kirjeen todellakin olleen murhaajan lähettämä. Lopulta Sickertin yhdistää tekoihin pieni yksityiskohta nimittäin hänen eräs maalauksensa. Maalaus kantaa nimeä Viiltäjä-Jackin makuuhuone ja huomionarvoista on se, että hämärä teos kuvaa Sickertin omaa makuuhuonetta.

Viiltäjän motiiveja pohdittaessa esiin nousee todennäköisimpinä naisviha sekä yleinen viha alempiluokkaisia "rottia" kohtaan. Kirjeissä väitetty Viiltäjä kutsui itseään "jumalan ruoskaksi", jonka tehtävänä oli siivota Whitechapelin katuja näistä tautisista ja rappeutuneista ali-ihmisistä. Tämän motiivin perusteella ja monien indisioiden johdosta olen pitänyt tekijänä joko Kosminskia tai Cutbushia. Ensimmäinen oli parturi ja toinen lääketieteen opiskelija. Robert Mann oli nähdäkseni hieman yksinkertainen köyhäintalon asukki, joka sattui olemaan yli-innokas työssään ruumishuoneella. Lisäksi Mann ei korkean ikänsä (56-vuotta) ja sairautensa vuoksi oikein sovi tekijäksi, sillä hän oli todennäköisesti liian heikko moisiin tekoihin. Juutalaista teurastajaa Jacob Levyä on tarkasteltu lähinnä pintapuolisesti, mutta hänenkin käyttäytymisensä oli varsin outoa. Levyhän nähtiin erään uhrin seurassa vain hetkeä ennen kuin tämä murhattiin.

Tulipa taas pohdiskeltua lauantai-illan ratoksi!

[strangelove]

Heitän tänne julkiselle puolellekin nyt omia päätelmiä Viiltäjä-Jackin mahdollisesta henkilöllisyydestä:

Jacob Levy, juutalainen teurastaja asui Whitechapelissa Middlesex Streetillä. Levy omasi ammattinsa puolesta anatomian tuntemusta ja osasi käsitellä teurastusveistä. Teurastajat tekivät tuohon aikaan töitä usein öisinkin ja eikä kukaan olisi ihmetellyt sitä että teurastaja liikkui verisissä vaatteissa. Levyn vaimon mukaan mies liikkui usein öisin kaduilla, kuuli päänsisäisiä ääniä ja itki hysteerisesti. Levy oli sairastunut kuppaan saatuaan tartunnan todennäköisesti prostituoidulta. Myös hänen yksi lapsistaan oli vakavasti sairas ja tämän kasvot olivat sairauden johdosta epämuodostuneet. Siinä motiivi! Näin jossain yhteydessä Levyn lapsen kasvot ja vertasin niitä Catharine Eddowesiin. Eddowesin kasvot oli turmeltu niin, että ne näyttivät samanlaisilta kuin Levyn lapsen! Mary Kellyn kasvot taas oli hakattu täysin tunnistamattomiksi. Teoissa on ollut motiivina kosto ja syvä viha. Syy siihen, miksi ensimmäisten uhrien (Nichols ja Chapman) kasvoihin ei oltu koskettu saattoi johtua siitä, että Levyn tyttären kuppa ei ollut vielä siinä vaiheessa oireillut kasvoilla (ja Elizabeth Striden viiltely keskeytyi ennen aikojaan).

Ennen Eddowesin murhaa Levyn naapurustossa asunut Joseph Hyam Levy (ei kuitenkaan sukua Jacobille) oli lähdössä Jewish Imperial Clubilta kahden muun miehen kanssa ja he näkivät Eddowesin keskustelevan erään miehen kanssa. Joseph Levy oli lausahtanut tuolloin "ei tee mieli mennä yksin kotiin kun näkee tuollaisia hyypiöitä kadulla". Tämä lausahdus hämmästytti näitä kahta muuta miestä, sillä keskusteleva kaksikko ei ollut herättänyt millään tavalla huomiota tai käyttäytynyt arvelluttavasti. On arveltu, että Joseph Levy saattoi tunnistaa naisen kanssa jutelleen miehen naapurikseen Jacob Levyksi. Ehkä hän tiesi naapurinsa käyttäneen prostituoitujen palveluksia tai piti Jacobia muuten vain epäilyttävänä tämän öisten reissujen ja harhojen vuoksi. Käyttäytyminen on varmasti herättänyt huomiota naapurustossa.

Todella kiinnostava seikka on sekin, että muuan George Hutchinson-niminen todistaja kertoi nähneensä Mary Kellyn tuntemattoman, todennäköisesti juutalaisen miehen kanssa Middlesex Streetillä samana iltana/yönä kun Kelly murhattiin. Jacob Levy asui ja piti teurastamoa Middlesex Streetillä! Levy sopisi siihen Viiltäjän profiiliin, jonka FBI aikoinaan laati: Levy oli lähtöisin alemmista yhteiskuntaluokista, oli sosiaalisesti ilmeisen kyvytön, tunsi ammattinsa puolesta anatomiaa ja osasi käsitellä veistä. Joissain nykyaikaisissa tutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että Viiltäjän käyttämä tekoväline oli todennäköisesti "ammattiveitsi", eli joko amputointi- tai teurastajanveitsi. Levy sopi pituutensa ja ulkoisen olemuksensa puolesta myös niihin tuntomerkkeihin, jotka annettin esim. Eddowesin seurassa nähdystä miehestä. Tähän kun yhdistettään vielä mielisairaus, mahdollisesti prostituution seurauksena tullut kuppa ja oman lapsen kohtalo, niin yhtälö alkaa jotakuinkin olemaan kasassa. Myös maantieteellinen profiili sopii, sillä Middlesex Street on aivan murhien keskiössä.

Kivenheiton päässä sijaitsee mm. Goulston Street, jossa oli tuo kuuluisa seinäkirjoitus. Olen tullut samaan tulokseen kuin tutkijat, eli kirjoitus on tehty murhayönä. Kuinka kauan moinen teksti olisi pysynyt juutalaisväestön asuttamalla alueella jos se olisi tehty päivänvalossa? Lisäksi tekstin yhdistää tekoihin verinen esiliina, joka löydettiin maahan heitettynä samasta paikasta. Ellen väärin muista, niin tuo esiliina taisi kuulua Kate Eddowesille. Ajallisesti on täysin mahdollista, että sama tekijä murhasi samana yönä ensin Liz Striden sekä Kate Eddowesin ja kävi vielä Goulston Streetillä kirjoittamassa seinäkirjoituksen.

En väitä enkä tietenkään voi olla varma, että Levy oli Viiltäjä-Jack. Mutta kyllähän tuossa aika hyviä indisioita on ja ennen kaikkea vahva motiivi. Onhan omien epäiltyjeni joukossa toki vielä Aaron Kosminski, jota nykyinen Scotland Yard pitää ilmeisesti jonkinlaisena pääepäiltynä, sekä Thomas Cutbush, joka lienee ollut se "mielisairas lääketieteen opiskelija", jota aikalaislehdissä aika vahvasti epäiltiin.

[strangelove]

Kävin huvikseni läpi naisiin kohdistuneita raakoja väkivallantekoja Whitechapelissa vuosina 1888-1889, jotka saattaisivat olla Viiltäjä-Jackin tuntemattomampia tekoja. Sieltä nousi esiin tapaus helmikuulta 1888, jossa uhrina oli 38-vuotias sotilaan leski Annie Millwood. Teossa oli ollut paljon samaa kuin Martha Tabramin murhassa sillä erotuksella, että Millwood jäi kuin ihmeen kaupalla henkiin. Hän kuoli tosin melko pian tapauksen jälkeen luonnollisen poistuman kautta. Millwoodin kimppuun hyökättiin White´s Row´lla, joka on hyvin lähellä Tabramin murhapaikkaa George Yardilla. Väkivalta oli ollut molemmissa tapauksissa silmitöntä ja puukoniskuja oli kymmeniä.

Kun miettii sarjamurhatapauksia maailmalta, niin joskus murhaaja aloittaa "varovaisesti", ikään kuin tunnustellen. Ei ole tavatonta, että ensimmäiset uhrit jäävät henkiin. Toki sana "varovainen" on tässä tapauksessa väärä kun puukotus on ollut mielipuolista. Kurkkua ei silti oltu vielä viillelty tai ruumista silvottu ja elimiä poistettu kuten myöhemmissä teoissa. Ehkä Jack haki vielä omaa modus operandiaan. Tai ehkä tekijän naisviha purkautui aluksi äkkinäisellä väkivallalla, mutta myöhemmin hän kykeni hillitsemään itsensä ja tekemään teot viimeistellymmin.

Mielenkiintoisena epäiltynä mainittakoon itävaltalainen kirurgi ja myöhemmin makkarantekijä Alois Szmeredy. Hänet oli aiemmin tuomittu vuonna 1876 Buenor Airesissa tapahtuneesta Karoline Metzin murhasta, jossa naisen kurkku oli leikattu. Tiettävästi Szmeredyn oleilua Lontoossa Viiltäjän tekojen aikaan ei ole voitu vahvistaa, mutta tämä Carl Muusmannin esittämä teoria ei ole ollenkaan sieltä hulluimmasta päästä. Itse ainakin suhtaudun Szmeredyyn vakavasti. Szmeredy oli muistaakseni juutalainen samoin kuin suosikkiepäiltyihini kuuluvat Jacob Levy ja Aaron Kosminski.

[strangelove]

(Avasin ketjun Viiltäjä-Jackista, koska palstalla ei kunnollista ja kattavaa alustusta aiheesta ole vielä tehty. On olemassa yksi ketju, joka käsittelee vuoden 1889 lehtiartikkeleita, mutta ei varsinaisesti itse Jackia. Vaikka keskustelua ei ehkä kummemmin synnykään, niin Viiltäjä-Jackin kaltainen legenda ansaitsee ehdottomasti oman ketjunsa.)



Murhia tehdään jatkuvasti. Koko ajan on liikkeellä sarjamurhaajia, jotka jäävät kiinni ennemmin tai myöhemmin. Rikoshistoria tuntee myös lukuisia sarjamurhamysteerejä, joissa tekijän identiteetti on jäänyt hämärän peittoon. Yksi on kuitenkin ollut ja tulee aina olemaan ylitse muiden: Viiltäjä-Jack. Kauhua, pelkoa, inhoa ja julkisuutta kylvänyt raaka sarjamurhaaja, joka toisaalta on ollut tutkijoiden, historioitsien kuin kotidekkareidenkin mielenkiinnon kohteena jo yli 120 vuotta. Viiltäjä-Jack ei koskaan jäänyt kiinni. Hän nousi pian myyttiseksi hahmoksi ja lähes Saatanaan verrattavissa olevaksi pahuuden ruumiillistumaksi, joka tunnetaan ympäri maailman. Laskemattomissa oleva määrä lehtijuttuja, kirjoja, tv-dokumentteja, elokuvia ja näytelmiä ovat pitäneet huolen siitä, ettei Viiltäjää ole unohdettu tähän päivään mennessä.

Viiltäjä-Jack, Jack the Ripper, Whitechapelin murhaaja, oli ensimmäinen suurta julkisuutta osakseen saanut sarjamurhaaja. Hän murhasi julmalla ja raa´alla tavalla ainakin viisi prostituoitua naista vuoden 1888 aikana. Voisi todeta, että Viiltäjä syntyi 100 vuotta liian aikaisin jäädäkseen kiinni. Hän oli ensimmäisiä "nykyaikaisia" sarjamurhaajia ja liian etevä sen aikaisille rikostutkijoille ja tutkintamenetelmille. Murhaajan henkilöllisyys ei koskaan selvinnyt. Erilaisia tunnettuja teorioita on jo kuitenkin yli 100 ja mahdollisia tekijäehdokkaita yhtä monta. Murhaajaksi on epäilty muun muassa lakimiestä, venäläistä huijaria, amerikkalaista lääkäriä, juutalaista parturia, lääketieteen opiskelijaa, mielenvikaista teurastajaa ja ruumishuoneen työntekijää. Viiltäjä-Jack -nimi tuli esille erään poliisille lähetetyn kirjeen myötä. Vaikka ei ole varmuutta siitä, oliko lähettäjä todella murhaaja, niin siitä huolimatta nimi jäi elämään. Nykyajan tutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että ehkä tunnettua "From Hell" -kirjettä lukuunottamatta kaikki muut olivat roskaa ja sairasta pilaa.

Viiltäjä-Jackin kaikki viisi tunnettua uhria olivat alempiluokkaisia naisia, jotka elättivät itsensä katuprostituutiolla. Saman tekijän uhreiksi on epäilty myös monia muita Lontoossa samoihin aikoihin raa´asti murhattuja, silvottuja ja jopa paloiteltuja naisia. Osalta varmoista uhreista oli poistettu ruumiin osia.

Tiivistelmä varmoista murhista

Mary Nichols


Ruumis löydettiin 31. elokuuta 1888 noin klo 3.40 Buck Row´lta juutalaisen hautausmaan läheltä. Kurkku viilletty auki kahdella viillolla ja alavatsaa viillelty pahoin.

Nichols oli nähty useita kertoja klo. 23.00 - 2.30 välisenä aikana ja joka kerralla yksin. Havaintoja on tehty Whitechapel Roadilla ja Frying Pan -pubissa. Kello 1.40 Thrawl Streetillä yömajan keittiössä ja osti velaksi ruokaa. Silminnäkijöiden mukaan Nichols oli humalassa. Viimeinen havainto hänestä elossa tehtiin klo. 2.30 Osborn Streetin ja Whitechapel Roadin kulmassa. Hän oli jo tuossa vaiheessa vahvassa humalassa ja nojasi seinää vasten. Ruumiin löysivät ajurit Charles Cross ja Robert Paul.

Annie Chapman


Löydettiin 8. syyskuuta noin klo. 6.00 Hanbury Street 29:n takapihalta käytävän vierestä. Kurkku viilletty kahdella viillolla ja alavatsa aukaistu. Kohtu oli poistettu.

Noin klo. 4.45. kaupan työntekijä John Richardson istahti Hanbury Streetilla sijainneen talon takapihan portaille vain noin puolen metrin päähän paikasta, josta Chapmanin ruumis pian löydettiin. Tällöin Richardson ei vielä havainnut mitään.

Albert Cadosh asui 25:ssa, jonka erotti 29:stä vain puuaita. Cadosh oli takapihallaan noin klo. 5.25 ja kuuli aidan takaa jonkun sanovan "ei". Muutaman minuutin päästä kuului kuinka jokin tömähti raskaasti aitaa vasten. Noin 5.30 Elisabet Long havaitsi lähellä 29:n takapihaa kiertävää aitaa miehen ja naisen. Long kertoi myöhemmin olevansa varma, että nainen oli Chapman. Mies oli kysynyt naiselta Longin mukaan: "Suostutko?", johon nainen oli vastannut: "Kyllä". Havainnot ovat osin ristiriidassa keskenään. Longin kuvauksen mukaan miehellä oli musta päällystakki ja metsästäjänhattu. Ruumiin löysi kantaja Bruce Davis.

Chapmanin jalkojen juureen oli aseteltu kankaankappale, kaksi pilleriä, kampa ja verinen kirjekuoresta repäisty kappale, joka oli leimattu Lontoossa 20. elokuuta 1888.

Elizabeth Stride


Löydettiin 30. syyskuuta noin klo. 1.00 Berner Streetiltä. Kaulasta löydettiin tällä kertaa vain yksi viilto, joka oli katkaissut päävaltimon niskan vasemmalta puolelta. Alaruumista ei myöskään oltu silvottu. Tekotavan erilaisuudesta on ollut paljon keskustelua. Joidenkin mukaan Striden murhaaja ei ollut Viiltäjä-Jack, mutta enemmän kannatusta saanut mielipide on se, että murhaaja joutui keskeyttämään silpomisen välttääkseen kiinnijäämisen.

Noin klo. 0.45 paikallinen asukas James Brown näki Striden nojaamassa seinään ja juttelemassa alle 30-vuotiaan, parrattoman ja kunniallisen näköisen miehen kanssa. Miehellä oli metsästäjänlakki, tumma päällystakki sekä tummat housut.

Ruumiin löysi katukauppias Louis Diemschutz.

Catherine Eddowes


Eddowesin ruumis löytyi Mitre Squarelta vain 45 minuuttia Striden jälkeen. Kaula oli leikattu ja alavatsa viilletty auki yhdellä pitkällä ja syvällä viillolla. Vasen munuainen ja suurin osa kohdusta puuttuivat. Myös kasvoja oli villelty pahoin.

Eddowes oli joutunut klo 21.00 Bishopsgaten poliisiaseman putkaan vahvan humalatilansa vuoksi. Hän oli nukkunut putkassa nelisen tuntia ja päässyt vapaaksi. Puoli tuntia vapautumisensa jälkeen Joseph Lawende, Harry Harris ja Joseph Levy olivat lähdössä juutalaisten Imperial Clubilta Duke Streetiltä. Lawende oli nähnyt Duke Streetin ja Mitre Squarelle johtavan Church Passagen risteyksessä naisen ja tätä pitemmän miehen keskustelevan. Mies oli ollut selin Lawendeen päin ja hänen päässää oli ollut lipallinen lakki. Joseph Levy oli sanonut Harrisille ja Lawendelle: "Ei tee mieli mennä yksin kotiin kun näkee tuollaisia hyypiöitä kadulla". Levy ei ollut täsmentänyt lausuntonsa merkitystä. Ruumiin löysi konstaapeli Edward Watkins.

Noin klo. 3.00 konstaapeli Alfred Long näki partiokierroksellaan Goulston Streetillä erään rakennuksen seinustalle jätetyn verisen esiliinan ja sen ylle liidulla kirjoitetun tekstin "The Juwes are the men that will not be blamed for nothing" ("Juutalaisia ei syytetä turhaan"). Esiliina kuului Catherine Eddowesille. Goulston Street oli juutalaisten asuttamaa aluetta.

Mary Kelly


Kellyn täysin silvottu ruumis löydettiin 9. marraskuuta, klo. 10.45 sängystä Kellyn yksiöstä osoitteessa 13 Miller’s Court, Dorset Streetin sisäpihalla. Kurkku oli leikattu selkärankaan asti, ja alavatsasta oli käytännöllisesti katsoen poistettu kaikki elimet. Myös sydän oli irrotettu.

Kelly nähtiin viimeisen kerran elossa keskiyöllä juovuksissa. Hänet oli saattanut kotiins mies, jolla oli knallihattu, tummat vaatteet ja porkkanaviikset. Mies oli silminnäkijän mukaan poistunut Kellyn mentyä asuntoonsa. Kellyn huoneen yläpuolella asunut Elizabeth Parker kertoi nähneensä lattianraosta klo. 1.30 valon pilkkeen, joka tuli siis Kellyn huoneesta. Noin klo. 4.00 Parkerin kissa oli alkanut juoksentelemaan vauhkona ympäri asuntoa ja nainen oli herännyt. Alakerrassa oli jo silloin pimeää. Samaan aikaan Parker kuuli vaimean huudon "Murha!".

Kellyn ruumiin löysi vuokranantajan apulainen Thomas Bowyer.

Murhaajan profiili

Viiltäjä-Jack oli poliisille äärimmäisen hankala tapaus. Havainnot olivat monen murhan kohdalla epäluotettavia ja ristiriitaisia. Uhreja ei yhdistänyt mikään muu paitsi asuinalue ja elämäntavat. Epäiltyjen kartoittaminen oli upottava suo. Ensimmäisinä käytiin läpi henkilöt, jotka omasivat hyvät veitsenkäsittelytaidot sekä tunsivat anatomiaa. Tällaisia ammattikuntia edustivat teurastajat, turkkurit, kirurgit, eläinlääkärit, ruumishuonetyöntekijät ja heidän avustajansa. Poliisilääkäri Thomas Bond kirjoitti tuoreeltaan murhista seuraavanlaisen arvion:

"Kaikki viisi murhaa on epäilemättä tehnyt sama henkilö. Neljässä ensimmäisessä tapauksessa kurkku on ilmeisesti leikattu vasemmalta oikealle, ja viimeisessä tapauksessa laajamittaisen silpomisen takia on mahdotonta sanoa, mihin suuntaan kuolemaan johtanut viilto on tehty, mutta valtimoverta löytyi roiskeina seinältä läheltä paikkaa, jossa naisen pään on täytynyt olla. Kaikki murhien olosuhteet saavat minut tekemään sen johtopäätöksen, että naiset ovat olleet makuulla, kun heidät on murhattu, ja kaikissa tapauksissa kurkku on leikattu ensin."

Vaikka Thomas Bond toisin uskoikin, niin on selvää, että murhaajan piti tuntea anatomiaa. Uhrien elimet oli poistettu suurella asiantuntemuksella ja silpoja toimi pimeässä hyvin nopeasti ja määrätietoisesti. Nykypäivän tutkimuksissa on saatu selville enemmänkin Viiltäjä-Jackin persoonasta. Erilaisten profilointien avulla on pystytty sulkemaan pois ainakin kaikkein hulluimmat teoriat ja mielikuvituksellisimmat epäillyt.

Viiltäjä-Jack käytti viiltojen perusteella erittäin terävää ammattiveistä, kuten amputointi- tai teurastusveistä. Ottaen huomioon tekijästä myöhemmin tehty profilointi, on vaikea kuvitella Viiltäjä-Jackia kirurgiksi tai lääkäriksi, jotka olivat tuolloin yläluokkaisempien ammatteja. FBI teki vuonna 1988 profiloinnin, jonka mukaan Viiltäjä-Jack oli valkoinen mies, joka oli lähtöisin alemmista yhteiskuntaluokista, todennäköisesti rikkinäisestä kodista. Murhaaja oli selvityksen mukaan myös sosiaalisesti kyvytön.

Yhtäkään uhreista ei raiskattu. On kiistelty siitä toimiko murhaajan vaikuttimena seksuaalinen motiivi. Joidenkin arvioiden mukaan murhaaja sai teoistaan seksuaalista tyydytystä. Toisten mielestä taas Viiltäjä-Jackia ohjasi hillitsemätön viha naisia ja prostituoituja kohtaan , jolloin teot olisivat toimineet eräänalisena rankaisuna tai kostoina.

Joitain mainitsemisen arvoisia epäiltyjä

Jacob Levy

Juutalainen teurastaja, joka asui Whitechapelissa Middlesex Streetillä. Levy omasi ammattinsa puolesta anatomian tuntemusta ja osasi käsitellä teurastusveistä. Teurastajat tekivät tuohon aikaan töitä usein öisinkin ja eikä kukaan olisi ihmetellyt sitä että teurastaja liikkui verisissä vaatteissa. Levyn vaimon mukaan mies liikkui usein öisin kaduilla, kuuli päänsisäisiä ääniä ja itki hysteerisesti. Levy oli sairastunut kuppaan saatuaan tartunnan todennäköisesti prostituoidulta. Myös hänen yksi lapsistaan oli vakavasti sairas ja tämän kasvot olivat sairauden johdosta epämuodostuneet. Siinä motiivi! Eddowesin kasvot oli turmeltu niin, että ne näyttivät samanlaisilta kuin mahdollisesti kupan kourissa kamppailleen lapsen. Mary Kellyn kasvot taas oli hakattu täysin tunnistamattomiksi. Teoissa on ollut motiivina tällöin kosto ja syvä viha. Syy siihen, miksi ensimmäisten uhrien (Nichols ja Chapman) kasvoihin ei oltu koskettu saattoi johtua siitä, että Levyn tyttären kuppa ei ollut vielä siinä vaiheessa oireillut kasvoilla (ja Elizabeth Striden viiltely keskeytyi ennen aikojaan).

Ennen Eddowesin murhaa Levyn naapurustossa asunut Joseph Hyam Levy (ei kuitenkaan sukua Jacobille) oli lähdössä Jewish Imperial Clubilta kahden muun miehen kanssa ja he näkivät Eddowesin keskustelevan erään miehen kanssa. Joseph Levy oli lausahtanut tuolloin "ei tee mieli mennä yksin kotiin kun näkee tuollaisia hyypiöitä kadulla". Tämä lausahdus hämmästytti näitä kahta muuta miestä, sillä keskusteleva kaksikko ei ollut herättänyt millään tavalla huomiota tai käyttäytynyt arvelluttavasti. On arveltu, että Joseph Levy saattoi tunnistaa naisen kanssa jutelleen miehen naapurikseen Jacob Levyksi. Ehkä hän tiesi naapurinsa käyttäneen prostituoitujen palveluksia tai piti Jacobia muuten vain epäilyttävänä tämän öisten reissujen ja harhojen vuoksi. Käyttäytyminen on varmasti herättänyt huomiota naapurustossa.

Todella kiinnostava seikka on sekin, että muuan George Hutchinson-niminen todistaja kertoi nähneensä Mary Kellyn tuntemattoman, todennäköisesti juutalaisen miehen kanssa Middlesex Streetillä samana iltana/yönä kun Kelly murhattiin. Jacob Levy asui ja piti teurastamoa Middlesex Streetillä!

Robert Mann

Vuonna 2009 historiakirjailija M.J. Trow toi julkisuuteen uuden epäillyn, joka oli koko ajan lähellä uhreja. Mann työskenteli erään köyhäintalon alakerrassa sijainneessa ruumishuoneessa valvojana ja oli paikalla myös silloin kun Mary Nicholsin ja Annie Chapmanin ruumiita tutkittiin. Mann oli riisunut vaatteet ruumiden yltä, vaikka poliisi oli moneen kertaan erikseen kieltänyt tekemästä näin.

Mannin maantieteellinen ja psykologinen profiili täsmää murhaajaan. Hän asui Levyn tavoin murhien keskiössä. Mannin isä ei osallistunut poikansa kasvatukseen ja perhe eli köyhyydessä. Mann oli mieleltään sairas ja omasi anatomian tuntemusta. Hänellä oli myös mahdollisuus päästä käsiksi leikkausvälineistöön, kuten amputointiveitsiin.

Thomas Cutbush

Cutbush oli aikanaan pääepäiltynä useista naismurhista Lontoossa. Todistettavasti Cutbush syyllistyi kahteen naiseen kohdistuneeseen puukotukseen, joiden myötä hänet julistettiin mielisairaaksi vuonna 1891 ja suljettiin loppuiäkseen Broadmoorin mielisairaalaan.

The Sun julkaisi vuonna 1894 useita artikkeleita, joissa Cutbushin vihjailtiin olevan Viiltäjä-Jack, vaikka hänen nimeään ei jutuissa mainittukaan. Cutbush oli Viiltäjä-Jackin tekemien murhien aikaan nähty usein Itä-Lontoossa, ja hänen kerrottiin palanneen yöllä kotiin mudan ja veren tahrimana. Cutbush oli opiskellut lääketiedettä. Murhat loppuivat hänen mielisairaalaan joutumisensa jälkeen. Myös Cutbushin lähipiiri epäili hänen olleen Viiltäjä-Jackin tekojen takana. Cutbushin potilaskertomuksen mukaan hän oli mieleltään hyvin sairas ja vainoharhainen. Hän oli uhkaillut repivänsä muut potilaat ja hoitajat kappaleiksi. Cutbush oli myös purrut sairaalassa vieraillutta äitiään kasvoihin. Cutbush kuoli Broadmoorin mielisairaalassa vuonna 1903 kärsittyään pitkään vakavasta munuaissairaudesta.
Sittemmin on epäilty, että Cutbush välttyi murhasyytteiltä, koska hänen setänsä oli Lontoossa poliisitarkastajana.

Francis Tumblety

Tumblety oli amerikkalainen lääkäri, joka oli ollut Whitechapelissa Viiltäjän murhien aikaan. Hän oli homoseksuaali ja katkeroitunut naisille. Taannoin tutkittiin tunnetun From Hell -kirjeen käsialaa ja sitä verrattiin Tumbletyn kirjoittamiin kirjeisiin. Tulos oli mielenkiintoinen. Tutkijan mukaan käsialoissa oli paljon yhteneviä piirteitä ja From Hell -kirjoittajan käyttämä kieli oli samanlaista kuin Tumblety käytti. Kirjoittajalla todettiin mahdollisesti myös irlantilaisia kirjoitus- ja kielenkäyttötapoja - Tumbletyn isä oli irlantilainen.

Tumbletyn ulkonäkö oli tosin persoonallinen ja hänen valtavat viiksensä olivat huomiota herättäviä. Tumblety ei näin ollen sovi ainakaan niihin tuntomerkkehin, joista todistajat kertoivat.

[Oulunmies]

Hieno avaus Strangelove! Noita kuvia en ole ennen nähnytkään. Laitappa lisää matskua ja omaa teoriaa niin aletaan pohtia tätä klassikkoa. Mahtavaa!

[janita]

Patricia Cornwell on myös kirjoittanut aiheesta mielenkiintoisen kirjan nimeltä Murhamiehen Muotokuva. Siinä hän (alkup. koulutukseltaan oikeuslääkäri) pyrkii selvittämään Viiltäjä-Jackin arvoitusta nykyaikaisin menetelmin.

Siinä on myös kuvamateriaalia.

MINFO:n Lontoonkävijöille täytyy suositella Whitechapelin kävelykierrosta Viiltäjä-Jackin jalanjäljillä Se on yllättävän hauskaa matkaohjelmaa ihan omatoimimatkalle (tarvittavaa taustatietoa osoitteineen löytää hyvin netistä) ja kierroksen varrelle mahtuu sopivasti aiheeseen liittyviä pubejakin

[strangelove]

Laitan vielä joitain ruumiskuvia ja luonnoksia, joista käy selville mm. uhrien asennot löydettäessä sekä selkeämmin nuo teurastuksen jäljet.

Catherine Eddowes:







Piirros Elizabeth Striden asennosta löydettäessä:



Mary Jane Kelly (hyvä rekonstraatio ruumiista ja asunto, josta hänet löydettiin):

[strangelove]

Janita otti esille Patricia Cornwellin teorian taidemaalari Walter Sickertistä. Oma kantani tuohon teoriaan on varauksellinen. Toki olen omin silmin nähnyt noita Sickertin maalauksia ja monissa muotkuvissa on hätkähdyttäviä yhtäläisyyksiä Viiltäjä-Jackin uhrien kanssa. Monet Sickertin teokset kuvasivat väkivaltaa, kuten "Hän surmasi isänsä tappelussa". Jokainen voi vaikka googlettamalla etsiä Sickertin teoksia. Kieltämättä monista tulee mieleen Mary Kelly sänkyineen sekä Kate Eddowesin villellyt kasvot. Teoksista mielenkiintoisin on varmasti "Viiltäjä-Jackin makuuhuone", joka kuvaa Sickertin omaa makuuhuonetta.



Cornwellin varsinaiset todisteet perustuvat silti pikälti kirjeiden varaan. Hän uskoo suurimman osan poliisin saamista kirjeistä tulleen oikealta Viiltäjä-Jackilta. Tämä sotii tutkijoiden nykykäsitystä vastaan. Käsialan moninkertaisia muutoksia Cornwell perustelee Sickertin taiteellisuudella väittäen, että taidemaalari pystyy kirjoittamaan sellaisella käsialalla kuin haluaa. Tämä ei taida olla ihan linjassa grafologien näkemysten kanssa. Cornwell ohittaa olankohautuksella myös sen, ettei Sickert tuntenut ihmisen anatomiaa. Monesti tekijä toimi pilkkopimeässä ja jälki olisi osaamattomalla tekijällä ollut kovin erilaista. Lisäksi Cornwellilta tuntuu karanneen mopo käsistä kaikessa syyllistämisvimmassa, sillä hän laittaa Sickertin tiliin varmaan suurimman osan Englannin ja myös Ranskan 1800-luvun lopun selvittämättömistä naissurmista. Kaiken kaikkiaan Sickert on persoonana mielenkiintoinen, mutta häntä pitäisi tutkia vielä kerran objektiiviselta taholta. Silti Murhamiehen muotokuva on kenties paras suomennettu Viiltäjä-Jack -kirja.

Omia tekijäehdokkaita mainitsin jo tuossa alustuksessa. Jacob Levy ja Robert Mann sopivat niin maantieteelliseen- kuin psykologiseenkin profiiliin. Molemmat omasivat anatomian tuntemusta ja heitä yhdisti myös mielenvikaisuus. Heillä oli mahdollisuus käyttää silpomisiin ammattiveistä.

Sitten on vielä puolanjuutalainen parturi Aaron Kosminski. Hän on ilmeisesti ainakin jossain vaiheessa ollut Scotland Yardin pääepäilty. Poliisiesimies Melville Macnaghten kirjasi aikanaan Kosminskia vastaan puhuvat seikat tutkintapöytäkirjan marginaaliin. Kosminski oli hänen mukaansa murhanhimoinen hullu, joka asui lähellä tekopaikkoja ja vihasi syvästi naisia. Myöhemmin on tosin väännetty kättä siitä erehtyikö Macnaghten henkilöstä ja tarkoittiko hän Kosminskin sijaan Jacob Levya.

[pekkaeric]

Luin myös tuon Cornwellin kirjan, meni tosiaan tuo syyttely överiksi aina 1900-luvun tapahtumiin asti. Hieman jäi mietityttään kuiten tää todennäköinen fyysinen vajavuus ja sitä kautta naisviha. Avioliittonsakin olivat luvalla sanoen omituisia.

[strangelove]

Pohditaan vielä joitakin mahdollisia Viiltäjän uhreja.

Martha Tabram löytyi puukotettuna 7. elokuuta 1888. Viimeinen havainto hänestä tehtii klo. 23.45. Hän oli ollut 22-26 -vuotiaan sotilaspukuisen miehen seurassa ja sama mies havaittiin erään poliisin toimesta kävelemässä aamukahdelta yksin lähellä Tabramin murhapaikkaa George Yardilla. Tabram oli kuolleena jo noin klo. 3.30, sillä paikallinen asukas Alfred Crow havaitsi ihmisen makaamassa sillä kohdalla, josta Tabram vasta 4.50 havaittiin kuolleeksi. Crow ei kuitenkaan pitänyt näkemäänsä ensin merkittävänä, koska hänen mukaansa sammuneita ihmisiä makasi kaduilla hyvin paljon. Ruumiissa todettiin kymmeniä teräaseen pistoja, jotka oli kohdistettu varsinkin ruumiin alapäähän. Tämä saattoi viitata seksuaaliseen motiiviin. Tappava pisto oli osunut sydämeen. Uhria ei silvottu tai viillelty, joten tekotapa erosi Viiltäjä-Jackista.

Alice McKenzien ruumis löydettiin 17. heinäkuuta 1889 yhden aikaan yöllä Castle Alleylta. McKenzien murha sopi Tabramia paremmin Viiltäjä-Jackin tekosiksi, koska uhrin kurkku oli viilletty auki, vaatteet revitty samalla tavalla kuin muilta uhreilta ja silvottu vatsa oli jätetty näkyville. Käsittely ei ollut kuitenkaan ollut niin rajua kuin Viiltäjän uhreilla, sillä sisäelimeen ei oltu kajottu ja puukonpistot olivat olleet lähinnä suhteellisen heikkoja tökkäisyjä. Poliisilääkäri Thomas Bond, joka tutki myös Viiltäjän uhrit oli sitä mieltä, että McKenzien oli murhannut sama tekijä.

Tabramin ja McKenzien murhat liittävät tapaukseen myös myöhemmin epäillyksi nousseen Robert Mannin. Hän oli työvuorossa ruumishuoneella silloin kun Tabramin ja McKenzien ruumiit sinne tuotiin.

Whitechapelissa sattui samoihin aikoihin myös lukuisia paloittelumurhia, joissa tekijä jäi tuntemattomaksi. Jotkut ovat yhdistäneet teot Viiltäjä-Jackiin. Uhreja oli paljon ja heiltä oli irrotettu raajoja, jotka jäivät monesti löytymättä. Tavallisesti nämä torsot löytyivät Thamesista ilman päitä, jalkoja tai käsiä. Oliko Viiltäjä-Jackin väkivalta saavuttanut maksimaalisen raakuuden vai liikkuiko Whitechapelissa toinen, ruumiita paloitteleva sarjamurhaaja?