MURHA.INFO

Robert Garrow

Robert Garrow syntyi maaliskuun 4. päivä 1936 kanadanranskalaisille Robert ja Margaret Garrowille Dannemoran kylän lähellä New Yorkin osavaltiossa. Robertilla oli viisi veljeä ja siskoa. Robert Garrow Sr. oli kaivostyöntekijä, joka käytti runsaasti alkoholia ja purki turhautumisensa ja kiukkunsa poikaansa. 154-senttinen ja 122-kiloinen Margaret Garrow oli vihamielinen, kaunainen, väkivaltainen ja paatunut nainen. Margaret hakkasi lapsiaan, eikä juuri osoittanut minkäänlaista myötätuntoa ketään heitä kohtaan. Margaret hakkasi Robertia usein ja käytti joskus mitä tahansa siihen sopivaa välinettä mukaan lukien sorkkarauta, vyö ja jopa tiiliharkko. Hän pahoinpiteli Robertin useamman kerran tajuttomaksi. Myös Robertin isä hakkasi häntä usein.

Robertilla ei ollut koulutusta eikä ystäviä. Hänen piti itse huolehtia itsestään. 7-vuotiaana hän työskenteli naapurin maatilalla. Palkan työstä keräsi hänen äitinsä. Myöhemmin hänet annettiin työläiseksi maatilalle toiseen kaupunkiin, jossa hän työskenteli noin 15-vuotiaaksi asti. Robert vietti suurimman osan ajasta huolehtien karjasta. Hän oli useimmiten työtä tehdessään yksin. Robert alkoi kohdistaa seksuaalisia halujaan maatilan eläimiin, mm. lehmiin, hevosiin, lampaisiin ja koiriin. Hän on saattanut olla vain 10-vuotias aloittaessaan tällaisen toiminnan.

”Kun oli luultavasti noin 10, 11 tai 12, minulla ei ollut ystäviä, enkä koskaan leikkinyt muiden lasten kanssa. En edes tuntenut muita lapsia. Minun piti tietenkin pitää hauskaa vasikoiden, hevosten ja lehmien kanssa. En koskaan päässyt käymään treffeillä. En tuntenut ketään. Jatkoin eläimiin sekaantumista noin 10 vuotta, myös muilla maatiloilla, joissa työskentelin. Käytin myös lypsykonetta masturbointiin.”, Garrow kertoi myöhemmin. Hän jatkoi näitä aktiviteettejaan vuosia kenenkään huomaamatta. 15-vuotiaana hän löi isäänsä kasvoihin, minkä jälkeen hänet lähetettiin koulukotiin. Kun hän vapautui koulusta vuotta myöhemmin, hän liittyi ilmavoimiin.

Armeijassa Garrowille naurettiin, ja häntä kiusattiin, koska hän kasteli vuoteensa öisin. Hän oli aina ollut yökastelija mutta oli onnistunut pitämään sen salassa ennen armeijaa. Garrow tuomittiin myöhemmin puoleksi vuodeksi Floridassa sijaitsevaan armeijan vankilaan hänen varastettuaan ilmavoimien kenraalilta rahaa. Myöhemmin hän karkasi vankilasta, ja hänet tuomittiin puoleksi vuodeksi toiseen armeijan vankilaan. Tuomion suorittamisen jälkeen hänet erotettiin armeijan palveluksesta. Lähes koko armeijassa vietetyn kahden vuoden ajan Garrow oli ollut vankilassa.

Garrow palasi New Yorkiin, jossa hän työskenteli useammassa työpaikassa, joista yksikään ei jäänyt vakituiseksi. Kesäkuussa 1957 hän nai paikallisen tytön, Edithin Adirondackissa sijaitsevassa kaupungissa Lowvillessä. Tuolloin hän harrasti ensimmäisen kerran seksiä naisen kanssa. Muutaman kuukauden päästä pariskunta muutti Albanyn kaupunkiin, missä Robert työskenteli pikaruokapaikassa. Pian Garrow pidätettiin, kun hän oli murtautunut työpaikalleen.

1961 25-vuotias Robert pidätettiin teini-ikäisen tytön raiskaamisesta. Hän oli lyönyt tytön poikaystävän tajuttomaksi kuulapyssyn kahvalla. Robert yritti paeta poliisia autolla, jolloin poliisi ampui useita laukauksia autoa kohti. Hänet tuomittiin teosta 10-20 vuodeksi vankeuteen ja lähetettiin Dannemorena tunnettuun Clintonin valtionvankilaan, johon lähetetään New Yorkin osavaltion vaarallisimpia vankeja.

Robert oli vankilassa lähes 8 vuotta. Vapautumisensa jälkeen hän yritti jonkin aikaa elää rauhallista elämää työskennellen leipomossa mekaanikkona. 1968 hän raiskasi useita naisia Syracusen kaupungin alueella. Osa raiskauksista kohdistui hyvin nuoriin tyttöihin. Hän vaelteli katuja öisin, ja sopivan uhrin löydettyään hän pakotti tämän metsään aseen kanssa. Kerran hän sieppasi tytön, joka oli pysäköidyssä autossa poikaystävänsä kanssa alasti poika päällään. Hän ilmoitti olevansa pysäköinninvalvoja ja sitten raiskasi tytön.

1972 hänet pidätettiin Syracusessa New Yorkissa vapaudenriistosta ja huumausainerikoksista. Garrow oli sitonut kaksi college-opiskelijaa, mutta nämä kieltäytyivät nostamasta syytteitä häntä vastaan.


Robert Garrow, poliisin pidätyskuva

Toukokuun 31. 1973 Garrow katseli pimennetyistä auton ikkunoistaan kahta 9- ja 11-vuotiasta tyttöä, kun he kävelivät syrjäisellä tiellä Geddesin kaupungissa. Hän avasi autonsa oven ja astui jalkakäytävälle. Hän katseli katua molemmin puolin varmistuakseen siitä, ettei näköpiirissä ollut todistajia. Ketään ei ollut paikalla. Hän seurasi tyttöjä kadulla, kun he ohittivat tien varressa olevat talot. Garrow laittoi kätensä taskuihinsa. Oikeanpuoleisessa taskussa oli veitsi. 9-vuotias tyttö huomasi, että joku seurasi, ja hän kääntyi katsomaan. 11-vuotiaskin katsoi miestä olkansa yli. Mies kiihdytti askeleitaan ja lähestyessään tyttöjä hän huusi ja käski heidän pysähtyä. Hän näytti heille väärennettyä poliisin merkkiä ja sanoi olevansa lähellä sijaitsevan Camilluksen kaupungin poliisi, ja että tyttöjen piti lähteä hänen kanssaan etsimään kadonnutta koiraa. Hän vei tytöt kadun päässä olleeseen autoonsa, ajeli sitten päämäärättömästi, kunnes näki eräällä niityllä Camilluksen kaupungissa paikan, jossa ei ollut taloja tai maatiloja. Hän käveli tyttöjen kanssa paikalla sijaitsevan mäen huipulle ja laittoi peiton ruohikolle. Hän käski 9-vuotiaan tulla luokseen. Pelokas tyttö lamaantui ja katsoi ystäväänsä epävarmana siitä, mitä pitäisi tehdä. Garrow kaivoi aidolta näyttävän muovisen leikkiaseen taskustaan, osoitti aseella 9-vuotiaan kasvoja kohti ja toisti käskynsä tulla hänen luokseen. Tyttöjen piina jatkui kolme tuntia.

Myöhemmin vuonna 1973 Garrowia syytettiin tästä rikoksesta. ”Laitoin tytöt leikkimään kanssani. Toinen heistä antoi minulle oraaliseksiä.”, Robert kertoi oikeudessa. Garrow vapautui takuita vastaan eikä saapunut oikeudenkäyntiin. Hänestä annettiin pidätysmääräys samana päivänä ja tehtiin etsintäkuulutus.

Heinäkuun 11. päivänä 1973 16-vuotias Alicia Hauck liftasi tien varressa. Hän oli matkalla Syracusessa sijaitsevasta koulusta kotiinsa. Syracusessa tuolloin asunut Garrow otti tytön kyytiin. Hän vei Hauckin asuintalon taakse mäelle, missä hän raiskasi hänet. Hauck yritti karata, jolloin Garrow löi häntä veitsellä ja kuristi hänet. Hän piilotti Hauckin ruumiin Oakwoodin hautausmaalle Syracuseen.

Heinäkuun 20. päivän aamuna, 1973 Garrow näki leiriytyneen pariskunnan, 22-vuotiaan Daniel Porterin ja tämän tyttöystävän, 21-vuotiaan Susan Petzin. Garrow sitoi Porterin puuhun, viilteli tätä rintaan ja puukotti tämän kuoliaaksi. Hän sieppasi tytön ja piti häntä vankinaan neljän päivän ajan, jolloin hän toistuvasti raiskasi tämän. Viimeisenä päivänä Garrow laittoi veitsensä maahan, jolloin Petz otti sen käteensä aikeenaan karata. Garrow ja Petz tappelivat, jolloin Garrow sai veitsen tytöltä ja puukotti tätä. Hän viskasi tytön ruumiin kaivoskuilusta alas.


Wellsin kaupunki, tervetulokyltti

Heinäkuun 29. päivän aamuna 1973 ryhmä nuoria, 18-vuotias Phil Domblewski, 23-vuotias Carol Ann Malinowski, 19-vuotias David Freeman ja 20-vuotias Nick Fiorello olivat leiriytyneet Adirondacksin alueelle Lake Placidin ympäristöön Wellsin lähellä New Yorkissa. He kaikki olivat Schenectadyn kaupungista ja tunsivat toisensa lukioajoilta. Heillä oli tapana kalastaa ja vaeltaa Adirondackin metsissä. Pystytettyään teltan tien lähelle he viettivät yön metsässä.


Lake Placid

Muutaman kilometrin päässä Robert Garrow ajoi moottoritietä pohjoiseen päin oranssissa Volkswagenissaan. Hän oli juuri hakenut kupin kahvia ja muutaman donitsin huoltoasemalta. Hän huomasi tieltä leiriläisten kaksi telttaa, pysäytti Volkswagenin tien reunaan ja sulki moottorin. Hän otti mukaan jäljellä olevan kahvin, 30 kaliiberin kiväärinsä ja käveli kohti nuorten leirintäpaikkaa.

Garrow käveli ensimmäisen näkemänsä teltan luo. Hän osoitti asetta makuupussissa olleita Carol Ann Malinowskia ja David Freemania kohti. He eivät olleet vielä pukeneet vaatteita päälle. Garrow osoitti heitä kiväärillä ja pyysi antamaan polttoainetta. Hän sanoi heille, ettei aio satuttaa heitä, vaan haluaa vain polttoainetta. Garrow kokosi kaikki neljä leiriytyjää aseen kanssa ja sanoi, että hän halusi juoksuttaa bensaa heidän autoistaan. Phil Domblewski vastusti tätä. Garrow heilutti kivääriään, osoitti sitä ryhmää kohti ja kävelytti heidät metsään. ”Olen tappanut ennenkin ja tapan uudelleen, jos minun täytyy. Tiedän osavaltion poliisin etsivän minua.”, hän kertoi pelokkaille nuorille.

Garrow oli suurikokoinen 180-senttinen ja 95-kiloinen mies. Hän oli suurempikokoinen ja pelottavampi kuin kukaan leiriläisistä. Garrow laittoi nuoret sitomaan toisiaan eri puihin, niin etteivät nämä nähneet toisiaan. Tyttö sidottiin viimeisenä. Nuoret yrittivät puhua järkeä Garrowille, mutta tämä ei vaikuttanut kuulevan heitä. Domblewski erityisesti kieltäytyi antamasta periksi.
Sidottuaan Domblewskin puuhun pää alaspäin Garrow laittoi kiväärin maahan, otti taskustaan terävän puukon ja hyökkäsi avuttoman teinin kimppuun viiltäen häntä useita kertoja rintaan. Sitten hän upotti terän pojan rintaan surmaten hänet välittömästi. Muut kuulivat pojan viimeiset äänet ennen kuolemaa.

”Mitä teet hänelle?”, Carol Malinowski huusi.

”Kaikki on hyvin. Olen valmis minuutin päästä”, Garrow vastasi rauhallisesti. Kaksi poikaa olivat sillä välin saaneet löysennettyä köysiään ja paenneet. Kun Garrow alkoi kävellä syvemälle metsään, he juoksivat hakemaan apua. Yksi nuorista liftasi läheiseen Wellsin kaupunkiin, ja kaksi muuta meni Speculatorin kaupunkiin. Minuuttien sisällä useita miehiä läheisestä kaupungista oli etsimässä tappajaa metsiköstä. Domblewskin puuhun sidottu ruumis oli valunut maahan niin, että hänen päänsä oli hänen rintansa päällä. Verta oli joka puolella: puussa, pojan vaatteissa ja ruohossa. Kuolleen pojan ruumiin vieressä oli Garrowin veitsi, jossa oli useita Garrowin sormenjälkiä. Etsinnöissä miehet kävivät läpi alueen joka luolan, kolon, kuilun ja kaivon, mutta oli jo myöhäistä. Garrow oli jo paennut paikalta Volkswagenillaan. Selvinneet nuoret tunnistivat Robert Garrowin kuvista mieheksi, joka oli tappanut Domblewskin, ja poliisit tiesivät etsiä Garrowia.

Robert Garrow piileskeli Adirondack Parkissa, joka on laaja vuoristo- ja erämaa-alue New Yorkin osavaltiossa. Adirondackissa on 50 korkeaa vuorenhuippua, joista useimmat ovat yli kilometrin korkeita. Puistossa on tuhansia kilometrejä polkuja, satoja järviä ja puroja ja paljon erämaata. Pieniä yhteisöjä elää eristyneinä laaksoissa ja metsissä. Sinne on kokeneenkin retkeilijän helppo eksyä, joten se on hyvä piilopaikka poliisia pakenevalle rikolliselle.

Domblewskin surman jäkeen Garrow pakeni metsään Wellsin kaupungin lähelle. Hän ajeli oranssilla Volkswagenillaan syrjäisiä sorateitä pitkin, kunnes poliisi huomasi auton heinäkuun 31. päivän iltana 1973. Garrow ajoi poliisia karkuun kovaa vauhtia ja ajoi lopulta kolarin Coon Creekin alueella. Hän hyppäsi pois autosta ja juoksi metsän läpi poliisit kintereillään. Muutaman minuutin sisällä hän pääsi karkuun kahdelta poliisilta, jotka juuttuivat tiheään aluskasvillisuuteen. Garrow tunsi olonsa mukavaksi erämaassa. Hän oli kasvanut samanlaisessa ympäristössä ja tiesi, miten selviytyä luonnossa.

Sadat liikkuvat poliisit, monta helikopteria, poliisikoirat ja joukot paikallisia poliisiviranomaisia etsivät Garrowia alueelta. Garrowin vaimo ja 13-vuotias poika tuotiin myös paikalle Albanysta. Edith Garrowin nauhoitettu ääni kuului helikopterin megafonista: ”Kulta, tämä on Edith! Tulisitko jo esille? Jätä kivääri metsään.” Myös Garrowin poika pyysi häntä antautumaan. ”Emme halua sinun loukkaantuvan”, hän vetosi Garrowiin.

Garrow jatkoi pakoaan. Hän käveli välillä puroissa ja välillä niiden ulkopuolella harhauttaakseen etsinnöissä käytettyjä koiria. Hän kävi välillä vierailemassa siskonsa luona Minevillessä, minkä jälkeen hän taas onnistui välttelemään poliiseja.

Elokuun 10. päivänä Garrowin siskon taloa vahtiva puistoviranomainen huomasi siskon pojan kantavan ruokaa metsään talon taakse. Kun poliisit menivät tutkimaan asiaa, Garrow ilmestyi yhtäkkiä puiden takaa ja alkoi juosta kiväärin kanssa. Poliisit ampuivat ja osuivat Garrowia selkään, jalkoihin ja vasempaan käteen. 11 päivää kestäneiden etsintöjen jälkeen Garrow saatiin pidätettyä.

Garrow kertoi asianajajilleen, Francis Belgelle ja Frank Armanille kadonneiden uhriensa Susan Petzin ja Alicia Hauckin ruumiiden sijainnin, mutta nämä kieltäytyivät kertomista Garrowin kertomia yksityiskohtia murhista tai ruumiiden sijainnista poliisille tai syyttäjänviranomaisille asianajajan vaitiolovelvollisuuteen vedoten.


Robert Garrow

Garrow kertoi oikeudenkäynnissä huonoista väleistään isäänsä ja äitiinsä. Hän kertoi myös eläimiin kohdistuneista seksuaalisista teoistaan ja homoseksuaalisesta suhteesta asianajajaan. Garrowin mukaan seksuaalisesti sadistinen asianajaja otti hänestä kuvia kellarissaan ja piiskasi häntä. Hän puhui oikeudessa monotonisella äänellä, kuin hän puhuisi joistakin täysin tavallisista asioista. Hänellä oli muistikatkoksia itselleen sopivissa kohdissa, ja hän vältteli vastaamista joihinkin kysymyksin. Hän puhui usein myös ristiriitaisesti.

Kesäkuun 27. päivänä 1974 Garrow todettiin syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan. Garrow ei osoittanut tuomion kuultuaan mitään tunteita. Heinäkuun 1. päivänä Garrow tuomittiin vankilaan 25 vuodesta elinkautiseen. ”Olen pahoillani siitä, että ne tapahtuivat”, Garrow sanoi murhista. Hänet vietiin New Yorkin osavaltion Clintonin vankilaan, Dannemoraan, joka sijaitsi lähellä Kanadan rajaa. Garrow oli loukkaantunut takaa-ajon yhteydessä, kun poliisi oli ampunut häntä selkään ja raajoihin, ja hän sanoi olevansa halvaantunut. Mutta hänen fyysinen tilansa ei ollut välttämättä niin huono, kuin hän antoi ymmärtää. Ennen oikeudenkäyntiä tehdyt testit antoivat viitteitä siitä, että Garrow teeskenteli ja liioitteli vammojaan.


Robert Garrow pyörätuolissa, kun häntä kuljetetaan pois oikeustalolta

Lääkäri Frank Dick sanoi Garrowia tutkittuaan, että Garrowin vasemman jalan liikkuvuus ei ollut rajoittunut, kun tämä lähti sairaalasta oltuaan hoidossa ampumavammojen vuoksi syksyllä 1973. Lisäksi lääkärin mukaan selkään saatu ampumavamma oli täysin pinnallinen, eikä aiheuttanut halvaantumista. Vankilaviranomaisten jatkuvan valvonnan alla ja Garrowin vammoihinsa vaatimien suurien kipulääkemäärien vaikutuksen alaisena hän sopeutui vankilaelämän rutiineihin.

Garrow vietti ensimmäiset vankeusvuotensa Dannemorassa ja Auburnin vankilassa. Hän väitti molemmissa laitoksissa tulleensa epäreilusti kohdelluiksi ja joutuneensa poliisin taholta liiallisen voimankäytön kohteeksi. Hän myös sanoi, että hänen vuoden 1973 kiinnioton yhteydessä saamansa ampumavammat olivat aiheuttaneet hänellä osittaisen halvaantumisen. Lisäksi hän syytti osavaltion poliisipäällikköä ja lääkäriä siitä, ettei hän saanut ajoissa hoitoa vammoihinsa. Niinpä Garrow haastoi New Yorkin osavaltion maksamaan hänelle 10 miljoonan dollarin korvaukset. Garrow siirrettiin matalamman turvallisuustason vankilaan Fishkilliin. Siirtoa perusteltiin vangin liikuntakyvyttömyydellä. Vuosien 1973-1978 aikana 32 vankia oli paennut Fishkilliin vankilasta. Terveysongelmiensa vuoksi Garrow laitettiin asumaan vanhusten ja vammaisten osastolle.

Syyskuussa 1978 Garrow laittoi kankaanpalasista ja metallilangasta tekemänsä nuken sellinsä sänkyyn. Hän laittoi 32-kaliiberisen automaattiaseen vyötärölleen ja käveli ulos sellinsä etuovesta. Garrowin pyörätuoli jäi selliin. Tutkinnassa selvisi myöhemmin, että ase oli salakuljetettu Fishkillin vankilaan, ja Garrowin tuolloin 18-vuotiasta poikaa, kahta vankia ja yhden vangin vaimoa syytettiin myöhemmin tästä. Garrowin osastolla vartioinnista ei huolehdittu yhtä hyvin, kuin olisi pitänyt, eikä kukaan yrittänyt estää Garrowin poistumista vankilasta. Hän kiipesi vankilaa ympäröivän aidan yli ja pudottautui aidalta toiselle puolelle. Hän piiloutui lähelle vankilaa aluskasvillisuuteen, josta hän saattoi tarkkailla vankilaa.

Vartijat huomasivat aamulla Garrowin katoamisen. Viranomaiset uskoivat Garrowin lähteneen alueelta ja olevan matkalla Adirondacksiin, missä hän tuntisi olonsa turvalliseksi. Garrowia etsittiin Fishkilliä ympäröivältä alueelta, mutta alue oli suuri, ja siellä oli paljon metsiä. Lisäksi vankilan lähellä oli valtatie, josta Garrow olisi voinut kaapata auton. Poliisi ei tiennyt hänen olinpaikkaansa.

Sadat poliisit, joilla oli erilaisia varusteita apunaan, lentokone, poliisiajoneuvot ja koirat etsivät Garrowia vankilaa ympäröivältä alueelta. Tiesulkuja asetettiin joka puolelle. Garrow oli kuitenkin alle 200 metrin päässä vankilassa piiloutuneena maasta löytämäänsä koloon. Hän oli peittänyt itsensä oksilla ja lehdillä. Garrow ehti olla kolossa neljä päivää. Etsijät tulivat useamman kerran alle metrin päähän Garrowin piilopaikasta.

Kolmantena päivänä paon jälkeen läheltä vankilan seiniä löydettiin kannettava transistori-radio. Radion sarjanumeroista voitiin päätellä, että se oli Garrowin. Radion löytyminen vakuutti viranomaiset siitä, että Garrow oli vieläkin lähellä vankilaa, koska sama alue oli tutkittu aiemmin, eikä radiota ollut silloin ollut siellä.

Syyskuun 11. päivän iltana noin kuuden aikaan vankilapoliisi Dominic Arena, 25 etsi Garrowia niityiltä vankilan länsipäästä. Konstaapeli Arena käveli hitaasti pensaikon läpi, kun hän kuuli nopean liikkeen läheltä. Ensin hän ajatteli, että se voisi olla eläin. Yhtäkkiä Robert Garrow nousi esiin piilopaikastaan ja alkoi ampua automaattisella käsiaseellaan. Hän osui Arenaa jalkaan, ja tämä kaatui maahan. CERT-joukko alkoi ampua Garrowia haulikoilla, kivääreillä ja käsiaseilla. Garrow horjahti taaksepäin ja kuoli, ennen kuin ehti kaatua maahan. Ruumiinavauksessa todettiin, että kolme 38 kaliiberin luotia oli läpäissyt hänen sydämensä ja keuhkonsa.

Robertin poika Robert Garrow Jr. tuomittiin isänsä vankilapaon avustamisesta neljäksi vuodeksi vankeuteen. Hän on sen jälkeen ollut vuosien mittaan tekemisissä poliisin kanssa.

Lähteet: Crime LIbrary, Beaver County Times, Virgin Island Daily News, The Telegraph