MURHA.INFO

Huhtikuun 1971 ja syykuun 1972 välisenä aikana Yhdysvaltojen pääkaupungissa, Washington D.C:ssä riehui tuntemattomaksi jäänyt sarjamurhaaja, joka valikoi uhreiksiin afroamerikkalaisia naisia. Uhreja tiedetään olleen kaikkiaan kuusi ja heidän ikähaitarinsa oli 10-vuotiaasta 18-vuotiaaseen. Murhaaja nimettiin Freeway Phantomiksi (vapaa suom. "Moottoritiemurhaaja"), koska hän jätti uhrinsa moottoriteiden varteen.

Sarjamurhaajan uhrit

Huhtikuun 25. päivä vuonna 1971, 13-vuotias Carol Spinks oli palaamassa kaupasta läheltä Marylandin rajaa. Kotimatkallaan hänet siepattiin autoon ja hänen ruuminsa löydettiin kuuden päivän kuluttua Suitland Parkwayn penkereeltä. Carol oli kuristettu kuoliaaksi.

8. heinäkuuta 16-vuotias Darlenia Johnson siepattiin samaisella reitillä kuin Spinks. Johnson oli menossa kesätyöpaikalleen virkistyskeskukseen. Hänen ruumiinsa löydettiin 11 päivää myöhemmin vain 15 metrin päästä Spinksin löytöpaikalta.

27. heinäkuuta 10-vuotias Brenda Crockett oli mennyt äitinsä luvalla ostoksille. Hän ei kuitenkaan palannut ostosreissultaan. Kolmen tunnun kuluttua hän kuitenkin soitti kotiinsa, jossa puhelimeen vastasi Brendan 7-vuotias sisko: "Valkoinen mies sieppasi minut ja olen nyt autossa. Luulen, että olemme Virginiassa". Pian Brenda kuitenkin katkaisi puhelun. Vähän ajan päästä puhelin soi jälleen. Soittaja oli jälleen Brenda ja tällä kertaa puhelimeen vastasi Brendan äidin miesystävä. Brenda toisti kertomansa ja sanoi olevansa yksin sieppaajan talossa. Miesystävä pyysi Brendaa antamaan puhelimen sieppaajalle, mutta tämä katkaisi nopeasti puhelun sanoen: "Nähdään". Muutaman tunnin kuluttua eräs liftari löysi Brendan ruumiin valtatie 50:n varrelta Marylandista. Brenda oli raiskattu ja kuristettu. Hänen kaulassaan oli solmittuna huivi.

1. lokakuuta 12-vuotias Nenomoshia Yates oli kävelemässä kaupasta takaisin kotiinsa koillis-Washingtonissa, kunnes tuntematon henkilö sieppasi hänet. Muutaman tunnin kuluttua Yates löytyi raiskattuna ja kuristettuna Marylandista. Tämän teon jälkeen paikallinen lehdistö nimesi kasvottoman sarjamurhaajan "Freeway Phantomiksi".

15. marraskuuta 18-vuotias Brenda Woodward oli palaamassa kotiinsa koulukaverinsa järjestämältä illalliselta Maryland Avenuelta. Tyttö katosi kotimatkallaan ja hänen ruumiinsa löydettiin kuuden tunnin kuluttua. Woodward oli puukotettu ja kuristettu. Hänen taskustaan löydettiin murhaajan jättämä viesti: "Tämä kuvaa arvostustani ihmisiä kohtaan, etenkin naisia. Tulen myöntämään kaiken, mutta ottakaa minut ensin kiinni!. Allekirjoituksena luki "Freeway Phantom". Käsialatutkimuksissa selvisi, että viestin oli kirjoittanut Brenda Woodward. Murhaaja oli todennäköisesti käskenyt Woodwardin kirjoittaa viestin, koska ei halunnut oman käsialansa jäävän todisteeksi.

5. syyskuuta, 1972 kuristettu 17-vuotias Diane Williams oli sarjamurhaajan viimeinen uhri. Hän oli käynyt tapaamassa poikaystäväänsä. Hänen kuristettu ruumiinsa löydettiin läheltä District Linea vähän ajan kuluttua.



Watergate-skandaali hidasti tutkintaa

Massiivista sarjamurhatapausta tutkittaessa nimettiin lähes 100 mahdollista epäiltyä. Heidän joukossaan oli muun muassa opettajia ja seksuaalirikollisia. Kaikki linjat vetivät vesiperän.

Watergate-skandaali vei lukuisten tutkijoiden aikaa ja murhasarjan tutkinta jäi joksikin aikaa sivuraiteelle. Vuonna 1974 poliisi pystyi jälleen keskittymään paremmin jutun tutkintaan. Silloin johtavaksi linjaksi nousi "Green Vegan raiskaajina" tunnettu jengi. Jengiä ei tarkoista tutkimuksista huolimatta voitu mitenkään yhdistää tekoihin.

Maaliskuussa 1977, tietokoneteknikko Robert Askinsista tuli tapauksen pääepäilty. Häntä syytettiin lukuisista muista raiskauksista ja naisiin kohdistuneista henkirikoksista. Askins myönsi avoimesti vihaavansa naisia ja kärsivänsä vakavasti mielenterveysongelmista. Hän kuitenkin kiisti jyrkästi olevansa Freeway Phantom. Askinsin asuntoon tehtiin lopulta kotietsintä, mutta siitäkään huolimatta ei löydetty mitään linkkiä Askinsin ja sarjamurhien välille. Askinsia ei tuomittu yhdestäkään henkirikoksesta, mutta hän pysyi loppuelämäsnä vangittuna useista raiskauksista ja sieppauksista.

Tutkintamenetelmien kehittyessä avaintodisteeksi nousivat vihreästä matosta peräisin olevat kuidut, joita löydettiin viiden uhrin kehosta. Vuonna 2006 erään uhrin jäänteistä löydettiin siemennestettä, mutta siitä ei valitettavasti saatu vertailukelpoista profiilia. Washingtonin sarjamurhaajaa ei ole koskaan löydetty ja ajan kuluessa tapauksen selviäminen on käynyt entistä epätodennäköisemmäksi.

Mielenkiintoinen avaus strangelovelta.

strangelove kirjoitti:
Kolmen tunnun kuluttua hän kuitenkin soitti kotiinsa, jossa puhelimeen vastasi Brendan 7-vuotias sisko: "Valkoinen mies sieppasi minut ja olen nyt autossa. Luulen, että olemme Virginiassa". Pian Brenda kuitenkin katkaisi puhelun. Vähän ajan päästä puhelin soi jälleen. Soittaja oli jälleen Brenda ja tällä kertaa puhelimeen vastasi Brendan äidin miesystävä. Brenda toisti kertomansa ja sanoi olevansa yksin sieppaajan talossa.

Oliko muuten tekijän ihonväristä muuta viitettä kuin tuo uhrin puhelinkeskustelussa mainitsema? Jotenkin tuntuu, että tuo voisi olla uhrin murhaajan käskystä antamaa (dis)informaatiota. Kuinka paljon tuohon aikaan oli puhelimia, joilla pystyi soittamaan autosta tavallisiin puhelimiin? Murhaaja on voinut syöttää väärää infoa mm. tekijän ihonväristä ja paikasta missä olivat tuossa vaiheessa. Lisäksi tekijä laittoi myöhemminkin uhrin, tosin kirjallisesti, tekemään viestin. Lisäksi olisiko valkoinen tekijä valinnut vain eri rotua olevia uhreja (tietenkin kaikkia saman tekijän uhreja ei välttämättä tunneta)?

Puhelintekniikka lienee ollut tuolloin vielä niin alkeellista, että puhelutietoja ei saatu nykymalliin ja ei saatu näin apua tutkintaan?

Ja jälleen nousee esiin kysymys, mikä lopetti sarjan?

Itse asiassa poliisi piti tutkinnassaan hyvin mahdollisena, että Brenda Crockettin kertomat tiedot valkoisesta miehestä ja Virginiasta olivat tekijän sanelemaa sumutusta. Vähän aiemmin oli murhattu Darlenia Johnson ja erään silminnäkijän mukaan Johnsonin saattoi siepata tummaihoinen mies. Täysin varma tämä havainto ei ollut. Ei ole mitään varmuutta siitä, oliko tummaihoisen miehen autossa nähty tyttö Darlenia Johnson.

Autopuhelimet muuten tekivät tuloaan 1970-luvulla, mutta en tiedä oliko jo vuonna 1971 jonkinlaisia malleja markkinoilla.

Jos tekijä oli valkoinen mies, niin motiivina on mahdollisesti toiminut rotuviha. Joidenkin uhrien omaisten mielestä tutkintaan olisi keskitytty huomattavasti vakavammin, mikäli uhrit olisivat olleet valkoisia. Eli jonkinlaisia asenteita on saattanut myös poliisilla olla. Tai sitten tällaiset lausunnot johtuvat vain omaisten ymmärrettävästä turhautumisesta.

Viime keväänä aiheesta oli paljon juttua Washington City Paperissa, jossa puitiin muun muassa tapauksen nykytilaa. Juttua intensiivisesti ja tarkasti tutkinut rikosetsivä James Trainum eläköityi ja sen jälkeen tutkinta on ollut jälleen ihan levällään. Hän oli innokkaasti otattanut uhreista erilaisia näytteitä, joista etsittiin jälkiä tekijästä. Myös Brenda Woodwardin taskusta löydetyn viestin lisätutkimuksista esitettiin pyyntö FBI:lle, mutta FBI on ilmeisesti vitkastellut niin kauan, että Washingtonin poliisi on pyytänyt näytteet takaisin itselleen.

strangelove kirjoitti:Autopuhelimet muuten tekivät tuloaan 1970-luvulla, mutta en tiedä oliko jo vuonna 1971 jonkinlaisia malleja markkinoilla.

Jos Brenda Crockett on soittanut autosta, niin Freeway Phantomin on täytynyt olla myös varakkuudeltaan vähitään keskitasoa. Sehän tiedetään, että matkapuhelimet maksoivat vielä 80-luvullakin tyyliin 20000 markkaa.

strangelove kirjoitti:
Jos tekijä oli valkoinen mies, niin motiivina on mahdollisesti toiminut rotuviha.

Näin tietenkin voi olla, varsinkin yksittäistapauksena. Muistini sopukoissa vaan kummittelee sellainen nyrkkisääntö, että sarjamurhaajan uhrit valikoituvat enimmäkseen omasta rodusta, varsinkin suuntaan musta tekijä -> musta uhri. En muístin pikakelauksella saanut mieleeni kiinnijääneitä valkoisia sarjamurhaajia, joilla olisi ollut yksinomaan mustia uhreja. Näin vaan johduin ajattelemaan tekijän ihonväriä. Onko muuten nuo sieppauspaikat mustien asuma-alueilla? Siellä olisi valkoisen tekijän ollut riskialttiimpaa operoida kaikin puolin.

Paze kirjoitti:

Onko muuten nuo sieppauspaikat mustien asuma-alueilla? Siellä olisi valkoisen tekijän ollut riskialttiimpaa operoida kaikin puolin.

Kyllä Prince Georgen piirikunnassa ja koko Marylandin alueella on tavanomaista enemmän mustia. Vuonna 2000 neljäsosa asukkaista oli mustia. 1970-luvun tilanteesta en tiedä, mutta arvelisin, että hyvin samoissa luvuissa silloinkin mentiin. Eli mustia oli paljon, mutta ei valkoinen mies mitenkään silmiin pistävä näky olisi ollut.

Mielenkiintoinen tapaus, koska murhat ajoittuivat lyhyen ajan sisälle ja uhreja oli useita eikä tekijäkään jäänyt kiinni. Olisiko tekijä voinut kuolla jostain syystä? Koska miksi ihmeessä hän olisi yhtäkkiä lopettanut? Vai saiko vain "tarpeekseen" tai vaihtoi tyyliä?