Babysitter, Oakland, Michigan 1976-77
Lähetetty: Su Marras 06, 2011 7:55 pm
Oakland
Oaklandin maakunta Michiganissa on Detroitin suurkaupungin turvallista esikaupunkialuetta. Oakland kuuluu Detroitin suurkaupunkialueeseen, mutta Detroitin kaupunki sijaitsee Waynen maakunnassa. Oakland on yksi USA:n keskilännen varakkaimmista maakunnista.
Oakland on turvallista seutua, jossa henkirikokset ovat harvinaisia. 13 kuukauden ajan vuosina 1976-1977 Oaklandia kuitenkin piinasi sarjamurhaaja, jonka rikokset ovat USA:n kaikkien aikojen hyytävimpien joukossa, ja joiden vuoksi aloitettiin tuolloin USA:n historian suurin poliisitutkinta. Teoissa on piirteitä, jotka osoittavat tekijän pyrkineen piinaamaan ja kiusaamaan uhrien omaisia, poliiseja ja koko yhteisöä.
Mark
Mark Stebbins
Mark Stebbins oli 12-vuotias poika, joka asui äitinsä Ruth Stebbinsin ja vanhemman veljensä Michaelin kanssa Ferndalen työväenluokkaisessa kaupungissa. Hänen vanhempansa olivat eronneet Markin ollessa 5-vuotias.
Sunnuntaina helmikuun 15. päivänä 1976 Mark oli äitinsä kanssa American Legion Hallissa Ferndalessa. Siellä oli biljarditurnaus, jota Mark oli katsomassa. Puolen päivän aikaan Mark pyysi äidiltään rahaa käydäkseen paikallisessa harrastustarvikeliikkeessä, mutta Ruth ei antanut, koska Mark oli jo saanut viikkorahansa. Mark sanoi lähtevänsä kävellen kolmen korttelin päässä sijaitsevaan kotiinsa katsomaan elokuvaa. Mark oli pukeutunut siniseen anorakkiin, farkkuihin, punaiseen villapaitaan ja mustiin kenkiin.
Ruth soitti kotiin kello 19.15. Kukaan ei vastannut. Hän tuli kotiin hieman ennen kello 21, eikä Mark ollut vieläkään kotona. Tunnin päästä Ruth soitti poliisille. ”Ferndalessa ei ole ollut yhtäkään sieppausta 10 vuoteen”, poliisi sanoi Ruthille.
Kun Markia ei alkanut kuulua takaisin, poliisi alkoi etsiä häntä hylätyistä rakennuksista ja kaikkialta, mihin hän voisi mennä. Ruth valvoi koko katoamisyön. Aina kun hän kuuli ääniä, hän ajatteli sen olevan Mark. Seuraavana päivänä hän kattoi pöytään kolme lautasta toivoen, että Mark palaa kotiin.
Neljä päivää myöhemmin 19. helmikuuta liikemies, joka oli lähtenyt Southfieldissä sijaitsevasta toimistostaan kävelemään läheisessä ostoskeskuksessa sijaitsevaan apteekkiin näki jotain, mikä näytti mannekiiniltä tai nukelta, jolla oli sininen takki ja farkut. Lähestyessään sitä hän näki, että se oli pienen pojan ruumis. Mark oli löytynyt. Hänen ruumiinsa oli lumikinoksen päällä Fairfax Plazan virastotalon parkkipaikalla Southfieldissa noin neljän kilometrin päässä hänen kotoaan. Hän oli todennäköisesti ollut kuolleena alle 8 tuntia. Ruumis oli aseteltu käpertyneeseen asentoon, kuin Mark olisi nukkumassa. Hänen kaulassaan ja ranteissaan näkyi köydenjälkiä, eli hänet oli todennäköisesti sidottu ja kuristettu . Hänet oli todennäköisesti kuljetettu paikalle auton takakontissa. Häntä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi esineellä.
Surmaaja oli pessyt hänet ja leikannut hänen kyntensä. Hän oli pessyt, kuivannut ja prässännyt Markin vaatteet, minkä jälkeen hän oli pukenut ne Markille uudelleen. Markilla oli löytyessään samat vaatteet, jotka hänellä oli kadotessaan. Takin vetoketju oli vedetty kiinni ja huppu laitettu päähän. Myöhemmin Markin ruumiin löytöpaikalle ilmestyi hautajaisissa vieraille jaettu kortti.
”En tunnistanut kaikkia hautajaisiin tulleita vieraita. Olen saattanut jopa kätellä surmaajaaa”, Markin äiti kertoi.
Poliisin virheiden vuoksi Markin surmasta ei jäänyt fyysisiä todisteita. Ennen kuin rikospaikkatutkijat olivat saapuneet paikalle, Markin ruumis oli viety pois, ja hänen vaatteensa oli poistettu, mikä hävitti fyysiset todisteet.
Jill
Jill Robinson
12-vuotias Jill Robinson asui äitinsä ja kahden nuoremman sisarensa kanssa Royal Oakissa. Hänen vanhempansa olivat eronneet virallisesti kaksi vuotta sitten mutta asuneet erillään viisi vuotta. Jillin isä, Tom Robinson työskenteli Oakland Community Collegessa äidinkielen osaston johtajana ja asui Birminghamissa. Jillillä oli fobia ammutuksi tulemisesta. Hänet oli tämän takia viety psykologille aiemmin.
Keskiviikkona 22. joulukuuta 1976 Jill ja hänen äitinsä riitelivät kotitöistä, joita Jill ei suostunut tekemään. Jillin äiti käski hänen painua ulos. Jill pakkasi vaatteita ja sinivihreän peiton reppuunsa, ryntäsi ovesta ulos ja lähti kotoa pyörällään mahdollisesti isänsä luo. Jillillä oli päällään siniset farkut, paita, talvisaappaat, oranssi talvijakki ja sininen neulemmyssy, missä oli keltainen kuvio reunalla. Jill nähtiin viimeksi kello 19.30 ajamassa pyörällä Tiny Tim Hobby Centerin lähellä Royal Oakissa.
Joulukuun 26. päivä Jillin ruumis löytyi valtatie 75:n varrelta Troyn kaupungista. Jill oli selällään lumessa tien penkassa niin, että kaikki ohiajavat saattoivat nähdä sen. Hänellä oli kaikki vaatteet päällään ja reppu selässään. Ruumis oli aseteltu siististi lumeen. Jill oli surmattu ampumalla ruumiin löytöpaikalla hänen ollessaan samassa asennossa, missä hän oli löytöhetkellä. Laukaus oli poistanut vasemman puolen kasvoista. Hän kuoli kuitenkin todennäköisesti ampumisen aiheuttamaan shokkiin ja verenvuotoon, ei itse ampumavammaan. Jill on saattanut kertoa surmaajalle ammutuksi tulemisen fobiastaan, ja surmaaja on saattanut valita surmatavan tämän perusteella. Jillissä ei ollut merkkejä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Seuraavana päivänä alueella asuva poika löysi Jillin pyörän kaupan takaa North main streetiltä Royal Oakista läheltä Jillin kotia. On epäselvää, oliko pyörä jäänyt sinne, vai veikö tappaja sen sinne myöhemmin.
Kristine
Kristine Mihelich
10-vuotias Kristine Mihelich asui Berkleyssä. Kristinen äiti Deborah Ashcroft oli ollut kaksi kertaa naimisissa ja eronnut molemmista miehistään. Hän työskenteli keilahallilla tarjoilijana.
2. tammikuuta 1977 Kristine kysyi äidiltään, voisiko hän lähteä kauppaan hakemaan lehden. Äiti antoi luvan ja käski tulla nopeasti takaisin. Kristine lähti kotoaan kolmelta iltapäivällä. Hänet nähtiin viimeksi 7-Eleven-ruokakaupassa Twelve Mile-tiellä ostamassa lehteä. Kun Kristine ei palannut puolen tunnin sisällä, äiti soitti poliisille. Deborah pysyi 19 päivän ajan kotona lähes koko ajan odottaen tytärtään kotiin. Hän esiintyi televisiossa vedoten sieppaajaan ja pyysi tätä vapauttamaan tyttärensä.
Tammikuun 21. päivänä kello 11.45 postinkantaja löysi Kristinen osittain jäätyneen ruumiin ajaessaan päättyvän tien päähän. Paikalla olevista jäljistä näkyi, että tekijä oli ajanut tietä pitkin ehkä tietämättä sitä, että tie ei johtanut mihinkään. Hän oli peruuttanut ja kääntänyt auton ympäri, jolloin auton puskuri oli työntänyt lumikinosta eteenpäin. Ruumis oli kannettu autosta ja aseteltu lumikinokseen siten, että silmät olivat kiinni ja käsivarret ristissä rinnan päällä. Ruumis oli näkyvillä siten, että läheisistä taloista näkyi sen löytöpaikalle. Ruumis oli ollut löytöpaikalla alle 24 tuntia.
Kristine oli pesty, ja hänen vaatteensa oli pesty, minkä jälkeen ne oli puettu hänen ylleen uudelleen. Kristinen villapaidan narut oli sidottu edestä, ei takaa kuten Kristine ne sitoi. Hänen housunsa oli laitettu talvisaappaiden sisään, miten Kristine ei koskaan niitä laittanut, mutta surmaaja käytti muidenkin uhrien kanssa tätä pukemistapaa. Kristinen ruumiissa ei ollut merkkejä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hänet oli tukehdutettu kuoliaaksi. Tekijä oli pitänyt Kristinen hengissä 19 päivää. ”Kris oli todellinen ilontuoja” hän sanoi. ”Siksi se, joka hänet vei, piti häntä elossa niin pitkään. Hän nautti Krisin seurasta. Tai niin me olemme ainakin sanoneet itsellemme, enkä halua ajatella asiaa millään muulla tavoin”, Kristinen äiti Deborah sanoi.
Kauhu valtaa Koillis-Michiganin
Surmaaja sai lempinimen Babysitter johtuen hänen tavastaan huolehtia lapsista ennen näiden kuolemaa. Lehdessä luonnehdittiin surmaajaa seksuaalisesti poikkeavaksi henkilöksi, joka kohteli uhrejaan perverssillä kiltteydellä. Pelko, paniikki ja massahysteria täyttivät koko Koillis-Michiganin. Lapsia varoitettiin tuntemattomien ihmisten aiheuttamasta vaarasta. Varoitus Don´t go with strangers löytyi kouluista, autojen etupuskurien tarroista, T-paidoista ja jopa radion mainossävelestä. Vanhemmat veivät lapsensa kouluun ja hakivat heidät sieltä. Ne harvat, jotka kävelivät, kulkivat ryhmissä muiden lasten kanssa. Tapausta tutkimaan perustettiin tutkintaryhmä, johon kuului useita alueen poliisilaitoksia. Poliisitutkinta oli tuolloin laajin USA:n historiassa.
Timmy
Timothy King
11-vuotias hoikka ja karismaattinen Timothy ”Timmy” King oli nuorin neljästä lapsesta. Hänellä oli kaksi veljeä ja yksi sisko. 16.3.1977 Tim oli kotona Birminghamissa siskonsa kanssa. Hänen vanhempansa olivat läheisessä Peabody´s-ravintolassa isän lakifirman asiakkaan kanssa. Timin veljillä oli tuona iltana kiireitä, ja hänen siskonsa oli menossa ystäviensä kanssa katsomaan esitystä. Tim päätti mennä hakemaan karkkia kolme korttelin päässä sijaitsevasta Hunter Maplen apteekista. Kello 19.40 lainasi siskoltaan 30 senttiä, ennen kuin tämä ulos. Hän pyysi siskoaan jättämään oven raolleen häntä varten. Sitten hän lähti kotoaan skeittilauta kädessään. Timillä oli päällään punainen Birminghamin jääkiekkoyhdistyksen nailontakki ,farkkupaita, vihreät housut ja valkoiset tennistossut, joissa oli sinisiä ja punaisia raitoja.
Tim
Hän kävi apteekissa ja poistui sieltä noin kello 20.30 liikkeen takana olevan sisäänkäynnin kautta, mikä johti apteekin ja supermarketin yhteiselle parkkipaikalle. Tim nähtiin viimeksi parkkipaikalla, jossa mies lähestyi häntä. Mies seisoi lähellä autoa, joka saattoi olla sininen AMC Gremlin, jossa oli valkoinen raita sivulla. Timin vanhemmat tulivat kotiin kello 21 tyhjään taloon, jonka etuovi oli raollaan. Vanhemmat etsivät Timiä naapurustosta, soittivat hänen ystävilleen ja sitten ilmoittivat hänet kadonneeksi.
Myyjä, joka työskenteli apteekissa, johon Tim oli matkalla ostamaan karkkia, muisti nähneensä Timiä muistuttavan pojan katoamisiltana. Eräs nainen oli nähnyt Timin näköisen pojan parkkipaikalla apteekin ulkopuolella noin kello 20.30. Pojalla oli ollut päällään punainen takki, jossa oli tunnuskuvia. Se muistutti Timillä katoamisiltana päällä ollutta punaista Birmingham jääkiekkoyhdistyksen takkia. Silminnäkijän kuvauksen perusteella sieppaajasta ja hänen kulkuneuvostaan laadittiin luonnokset, jotka julkaistiin. Sieppaaja oli noin 25-30-vuotias valkoinen mies, jolla oli tummat hiukset, tumma iho, epäsiistit hiukset ja pulisongit. Etsitty auto oli sininen AMC Gremlin.
Luonnoksia sieppaajasta
Timin isä Barry King puhui pojalleen TV:ssä. ”Me rakastamme sinua. Jos sinulta jää lasten pesäpalloliigan karsinnat väliin huomenna, herra Rider sanoi, että voit yrittää ensi viikolla.”, hän sanoi. Isä vetosi tunteellisesti sieppaajaan: ”En tiedä, onko sinulla lapsia tai haluatko lapsia, mutta ole kiltti ja kohtele Timiä kuten kohtelisit omaa lastasi. Puhu hänelle. Hän on puhelias. Hän on seurallinen. Me kaikki haluamme hänet kotiin. Ole kiltti ja anna hänen tulla kotiin.” Timin äiti Marion King kirjoitti avoimen kirjeen sieppaajalle sanomalehden etusivulla. Kirjeessä Marion pyysi, että Timothy palaisi pian kotiin, jotta hän voisi syödä lempiruokaansa, Kentuckyn friteerattua kanaa. Timiä etsittiin koko Detroitin suurkaupungin alueelta.
Ote Marion Kingin kirjeestä Detroit News-lehteen:
”Ei ole sanoja kuvaamaan sitä, kuinka paljon me kaikki kaipaamme Timiä. Voimme tuskin odottaa näkevämme hänet, halaavamme häntä ja kuulevamme hänen uusimmat vitsinsä. Toivon, että Tim ei ole peloissaan tai nälkäinen, tai että hänen flunssansa ei ole pahentunut. Vetoan kaikkiin teihin sydämeni pohjasta – auttakaa tuomaan hänet kotiin pian.”
Timin ruumis löytyy
Illalla maaliskuun 22. päivänä 1977 kaksi teiniä näki Timin ruumiin autostaan matalassa ojassa Gill Roadin varrella Livoniassa lähellä Waynen maakuntaa 17 kilometrin päässä Timin kodista. Timille rakas skeittilauta oli aseteltu noin kolmen metrin päähän ruumiista. Ruumis oli hyvin puhdas. Hänet oli pesty, ja hänen kyntensä oli leikattu. Hänen vaatteensa oli pesty ja prässätty. Timin ranteissa oli merkkejä sitomisesta. Tim oli surmattu tukehduttamalla noin 6-8 tuntia ennen ruumiin löytymistä, ja hänet oli tuotu paikan päälle noin kolme tuntia ennen löytymistä. Hän oli syönyt noin tuntia ennen kuolemaansa. Häntä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi esineellä.
Pakettiauto menossa Timin ruumiin löytöpaikalle
Koska Timin ruumis oli vielä lämmin, häntä yritettiin elvyttää paikan päällä, mutta oli liian myöhäistä. Rikospaikka sotkeentui, ja suuri osa tai kaikki todisteista tuhoutuivat. Paikalta löydettiin yksi hius, mutta se oli todennäköisesti jonkun ensihoitajan tai poliisin. Ruumiinavaus osoitti, että Timothy oli syönyt friteerattua kanaa, ennen kuin hänet surmattiin. Surmaaja oli todennäköisesti lukenut sanomalehdestä, että friteerattu kana oli Timin lempiruokaa ja hän halusi piinata ihmisiä syöttämällä sitä hänelle ennen kuolemaa.
Les Davis osoittaa Timin ruumiin löytöpaikkaa
Poliisit uskoivat hänen sieppaajan joku, jolla oli työnsä puolesta mahdollisuus liikkua paljon, ja hän oli mahdollisesti joku, keneen lapset luottavat. Hänen uskottiin myös olevan paikallinen ja tuntevan alueen hyvin. Poliisin tutkintaryhmä tutki yli 20 000 vihjettä tuloksetta. Tutkintaryhmä lakkautettiin joulukuussa 1978.
Muita mahdollisia uhreja
Elokuussa 1976 oli kadonnut 13-vuotias Jane Louise Allen. Hän oli lähtenyt poikaystävänsä Pontiacissa sijaitsevasta kodista aikomuksenaan liftata takaisin kotikaupunkiinsa Royal Oakiin. Hänen ruumiinsa löytyi myöhemmin samana vuonna Ohio-joesta kädet sidottuina. Hänet oli surmattu myrkyttämällä hiilidioksidilla.
Syyskuun 15. 1979 Kimberly Alice King katosi Warrenista. Hän oli käymässä ystävänsä kotona, joka sijaitsi kadun toisella puolella hänen isovanhempiensa kodista. 11 aikaan illalla hän soitti puhelinkopista siskolleen ja sanoi, että oli livahtanut ulos kaverinsa kotoa. Hänen siskonsa käski hänen palata takaisin sisään. Tämän jälkeen Kimberly katosi, eikä häntä ole koskaan löydetty.
Epäiltyjä
David Norberg
David Norberg
Norberg asui surmien aikaan Oaklandin Warrenissa. Hän työskenteli autonkorjaajana. Kristine Mihelichin ruumis löytyi ilman korua, jonka hän oli voittanut festivaaleilla. Se oli päältä kullattu hopeinen risti, johon oli kaiverrettu ”Kristine” ja jonka kultaus oli Kristinen tädin mukaan lähtemässä pois. Kristinen perhe ei ollut nähnyt korua hänen kuolemansa jälkeen. Timothy Kingillä oli ollut St. Christopherin mitali, jota hänen perheensä ei ollut nähnyt hänen kuolemansa jälkeen. Myskään vihreää matopinssiä, joka Jill Robinsonillla oli ollut, ei ollut näkynyt hänen kuolemansa jälkeen.
Vuonna 1980 David Norberg muutti syrjäiseen Reclusen kaupunkiin Wyomingin osavaltioon. Hän kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1981 lähellä Reclusea. Hänen vaimonsa, Sharon Norberg kävi läpi Davidin tavaroita ja löysi sikarilaatikosta hopeisen ristin, johon oli kaiverrettu ”Kristine”, St. Christopherin mitalin ja vihreän matopinssin. Hän antoi ristin siskolleen, muttei muista, kenelle antoi mitalin ja pinssin. Hän ilmoitti asiasta myöhemmin poliisille, ja risti saatiin takaisin. Kristine Mihelicin täti sanoi ristin olevan aivan samanlainen, kuin Kristinen kadonnut koru.
David Norberg ajoi surmien aikaan sinistä Opelia, joka on malliltaan samanlainen kuin sininen Gremlin, jollaisen todistaja sanoi nähneensä miehellä, joka puhui Timothy Kingin kanssa. Sharon Norbergin mukaan David lakkasi ajamasta Opelilla sen jälkeen, kun poliisit olivat kuulustelleet häntä surmista. Hän alkoi ajaa autoa uudelleen vasta muutettuaan Wyomingiin. Norberg oli pahoinpidellyt vaimoaan ja siskoaan tukkimalla hengitystiet ottamalla nenästä kiinni ja tukkien suun. Kuolemansyyntutkinnan mukaan Kristine Mihelich oli todennäköisesti surmattu näin. Norberg sopii hyvin surmien tekijästä laadittuun profiiliin myös ulkonäkönsä puolesta.
David on epäiltynä myös Jane Allenin surmasta ja Kimberly Kingin katoamisesta. Jane Allenin kädet oli sidottu selän taakse revityillä T-paidan suikaleilla, jotka oli solmittu muutaman sentin välein. Norbergilla oli tapana sitoa vaimoaan ja lapsiaan samalla tavalla. David oli töissä Warrenissa Kimberly Kingin katoamisen aikaan ja asui vain parin kadun päässä Kimberlyn isovanhempien kodista.
Vuonna 1999 Davidin ruumis kaivettiin ylös, ja hänen DNA:taan verrattiin Timothy Kingin ruumiista löytyneeseen hiukseen. Hius ei ollut Norbergin. Poliisin mukaan se ei kutienkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että Norberg on tekijä, koska hius ei välttämättä kuulunut tappajalle. Norberg on edelleen epäilty.
Ted Lamborgine
Ted Lamborgine on entinen Detroitin asukas ja Fordin autotehtaalla työskentelijä. Lamborgine ja Richard Lawson pyörittivät pedofiilirinkiä Detroitin köyhällä Cass Corridorin alueella 1970- ja 80-luvuilla.
He houkuttelivat lapsia lupaamalla limonadia, rahaa, ruokaa ja huumeita. Lamborgine tunnusti syyllisyytensä 15 seksirikokseen, joiden uhrit olivat alle 15-vuotiaita poikia, joukossa kolme alle 13-vuotiasta kuin suostui sopimukseen, johon kuului osallistuminen valheenpaljastustestiin koskien Oaklandin lapsimurhia. Lamborgine mys hylkäsi tarjouksen lievemmästä tuomiosta, mikäli osallistuisi testiin.
Richard Lawson oli syytteiden aikaan jo vankilassa pomonsa 1989 tapahtuneeta murhasta. Yhtä lukuun ottamatta Lamborginen teoiksi varmistetut teot tapahtuivat Oaklandin ulkopuolella. Richard Lawson sanoi Lamborginen olevan Oaklandin lapsisurmien tekijä.
Yksi Lamborginen uhreista sanoo että Lamborgine käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen ja melkein tukehdutti hänet kuoliaaksi Royal Oakissa. Oaklandin maakunnan seriffi Michael Bouchard ei ole vakuuttunut Lamborginen syyllisyydestä. ”En epäile yhtään, etteikö hän olisi vakavasti vahingoittanut joitakin poikia, mutta en ole kuullut mistään, mikä liittäisi hänet Oakladin maakunnan kuolemantapauksiin” hän sanoo. ”Jos meillä olisi yhtään todisteita häntä vastaan, olisimme syyttäneet häntä. On mahdollista, että hänellä on tietoa tapauksista, mutta en usko hänen olevan etsitty henkilö.” Lamborgine muutti Michiganista Ohioon 1978, jossa häntä syytettiin seksirikoksista 2007. Lamborgine tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
Chris Busch
General Motorsin ylemmän tason johtajan poika oli ollut pidätettynä osallisuudesta lapsipornorinkiin vähä ennen Timmyn sieppausta. Häntä kuulusteltiin Oaklandin lapsisurmista, ja hän läpäisi valheenpaljastustestit. Hän teki itsemurhan ampumalla itseään silmien väliin Bloomfieldin kodissaan marraskuussa 1978.
Busch ja Gregory Greene joutuivat oikeuteen 1977 75 pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. He olivat käyttäneet lahjoja, uhkauksia ja fyysistä voimaa saadakseen pojat suostumaan seksuaalisiin tekoihin ja valokuvausistuntoihin. Uhrit olivat 10 – 14-vuotiaita. Busch ja Greene tapasivat heidät ottamalla kyytiin liftareita ja työskentelemällä ohjaajina erilaisissa ryhmissä ja urheiluvalmentajina.
Kristen Mihelichin puserossa ollut mtDNA (mitokondrion DNA) oli samanlaista kuin Kalamozoossa asuvan miehen, nyt 49-vuotiaan James Vincent Gunnelsin. MtDNA ei ole kuitenkaan pois sulkeva/täysin rajaava todiste/varma todiste, sillä prosentilla valkoisesta väestöstä on sama mtDNA kuin Kristen Mihelicin ruumiista löydetyssä hiuksessa oli. James Gunnelsin taustalla on omaisuusrikoksia mutta ei yhtäkään seksuaalirikosta. Poliisilla ei ole riittävästi todisteita Gunnelsin pidättämiseen tai syyttämiseen.
Gunnels oli joutunut Chris Buschin hyväksikäyttämäksi, ja Busch oli myös tuomittu Gunnelsin hyväksikäytöstä. Gunnelsin mukaan Busch oli ahdistellut Gunnelsia Buschin perheen mökillä Ess-järvellä Pohjois-Michiganissa. Poliisi tutkii sitä mahdollisuutta, että Tim King vietiin samaan mökkiin. Kolme päivää Timothyn katoamisen jälkeen poliisi sai soiton, jonka mukaan Christopher Busch, tunnettu pedofiili, oli Ess-järvellä kolmen 13-, 14- ja 15-vuotiaan pojan kanssa. Kolme päivää vihjeen jälkeen Timothy Kingin ruumis löytyi Livoniasta. Poliisien mukaan Gunnels saattoi olla osa ryhmää, joka osallistui lasten surmiin tai houkutteli lapsia surmaajan luo. Gunnels oli Oaklandin lapsisurmien aikaan vain 16-vuotias. Poliisi pitää mahdollisena, että Gunnels on vienyt Kristen Mihelichin ruumiin löytöpaikalle, minkä yhteydessä hänen hiuksensa olisi joutunut Kristen Mihelicin ruumiin päälle.
Buschin itsemurhan jälkeen hänen kodistaan löydettiin verisiä köysiä ja piirustus pojasta, joka muistuttaa ulkoisesti Mark Stebbingsiä. Köysiä säilytettiin todisteina pitkään, mutta nyt ne ovat hävinneet. Myös Buschin kaveria, pedofiili Gregory Greeneä epäiltiin surmista. Hänen ja Buschin epäiltiin tehneen surmat yhdessä. Myös Greene on sittemmin kuollut.
Surmien yhteiset piirteet:
-Kaikki uhrit siepattiin talvella esikaupunkialueilta liikerakennusten läheisyydestä heidän ollessaan yksin
-Yhdellekään sieppaukselle ei ollut todistajia: lasten uskotaan lähteneen sieppaajansa mukaan vapaaehtoisesti
-Kaikkia pidettiin vankina 3-19 päivää
-Kaikkia uhreja ruokittiin hyvin, ja he olivat löydettäessä siistejä, kuin heitä olisi kylvetetty ja heidän kyntensä oli leikattu
-Kaikkien ruumiit jätettiin tien reunaan, mistä heidät löydettiin helposti
Tekijän profiili
-25-30-vuotias valkoinen mies
-Noin 173-178-senttinen ja 70-75-kiloinen
-Koulutettu
-Älykäs
-Tummat hiukset, tumma pigmentti ja pulisongit
-Työ jossa joustavat aikataulut ja mahdollisuus liikkua
-Asuu tai työskentelee Oaklandissa
-Ei käytä alkoholia tai huumeita
-Biseksuaalinen pedofiili
-Siisteyteen pakkomielteisesti suhtautuva: hänen talonsa ja autonsa ovat hyvin siistit.
-Tietää, mitä tekee ja on huolellinen sen suhteen, ettei jätä jälkiä
Tekijän ei uskottu käyttävän alkoholia tai huumeita, ei ainakaan liiallisesti, koska hänen toimintansa oli niin hyvin hallittua. Kun tapaukseen syventynyt psykiatri Bruce Danto sanoi tekijän kostavan uhrien perheille lapsuuden traumojaan, konstaapeli Kreasel oli eri mieltä.
”Pankkiryöstäjä ei ryöstä pankkeja, koska hänen isoäitinsä työnsi viiden sentin kolikkoja hänen nenäänsä. Sama juttu tässä. Tämä mies sieppaa lapsia, koska on seksuaalisesti kiinnostunut lapsista. Ja mielestäni hän tappaa heitä, koska ei halua jäädä kiinni. Piste."
Heinäkuussa 2011 Oaklandin lapsisurmaajan juttu vietiin suuren valamiehistön eteen, mikä tutkii juttua. Mikäli riittäviä perusteita on, syytteitä voidaan nostaa tutkimuksen perusteella.
Lähteet: People Magazine, Hugh McDiarmidin artikkeli, Wikipedia, Click on Detroit, Charley Project, muut lehtiartikkelit ja nettisivut, mm. Serial Killer Central, http://www.downtownpublications.com, The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, Wolf in Sheep´s Clothing: The Search for a Child Killer
Oaklandin maakunta Michiganissa on Detroitin suurkaupungin turvallista esikaupunkialuetta. Oakland kuuluu Detroitin suurkaupunkialueeseen, mutta Detroitin kaupunki sijaitsee Waynen maakunnassa. Oakland on yksi USA:n keskilännen varakkaimmista maakunnista.
Oakland on turvallista seutua, jossa henkirikokset ovat harvinaisia. 13 kuukauden ajan vuosina 1976-1977 Oaklandia kuitenkin piinasi sarjamurhaaja, jonka rikokset ovat USA:n kaikkien aikojen hyytävimpien joukossa, ja joiden vuoksi aloitettiin tuolloin USA:n historian suurin poliisitutkinta. Teoissa on piirteitä, jotka osoittavat tekijän pyrkineen piinaamaan ja kiusaamaan uhrien omaisia, poliiseja ja koko yhteisöä.
Mark
Mark Stebbins
Mark Stebbins oli 12-vuotias poika, joka asui äitinsä Ruth Stebbinsin ja vanhemman veljensä Michaelin kanssa Ferndalen työväenluokkaisessa kaupungissa. Hänen vanhempansa olivat eronneet Markin ollessa 5-vuotias.
Sunnuntaina helmikuun 15. päivänä 1976 Mark oli äitinsä kanssa American Legion Hallissa Ferndalessa. Siellä oli biljarditurnaus, jota Mark oli katsomassa. Puolen päivän aikaan Mark pyysi äidiltään rahaa käydäkseen paikallisessa harrastustarvikeliikkeessä, mutta Ruth ei antanut, koska Mark oli jo saanut viikkorahansa. Mark sanoi lähtevänsä kävellen kolmen korttelin päässä sijaitsevaan kotiinsa katsomaan elokuvaa. Mark oli pukeutunut siniseen anorakkiin, farkkuihin, punaiseen villapaitaan ja mustiin kenkiin.
Ruth soitti kotiin kello 19.15. Kukaan ei vastannut. Hän tuli kotiin hieman ennen kello 21, eikä Mark ollut vieläkään kotona. Tunnin päästä Ruth soitti poliisille. ”Ferndalessa ei ole ollut yhtäkään sieppausta 10 vuoteen”, poliisi sanoi Ruthille.
Kun Markia ei alkanut kuulua takaisin, poliisi alkoi etsiä häntä hylätyistä rakennuksista ja kaikkialta, mihin hän voisi mennä. Ruth valvoi koko katoamisyön. Aina kun hän kuuli ääniä, hän ajatteli sen olevan Mark. Seuraavana päivänä hän kattoi pöytään kolme lautasta toivoen, että Mark palaa kotiin.
Neljä päivää myöhemmin 19. helmikuuta liikemies, joka oli lähtenyt Southfieldissä sijaitsevasta toimistostaan kävelemään läheisessä ostoskeskuksessa sijaitsevaan apteekkiin näki jotain, mikä näytti mannekiiniltä tai nukelta, jolla oli sininen takki ja farkut. Lähestyessään sitä hän näki, että se oli pienen pojan ruumis. Mark oli löytynyt. Hänen ruumiinsa oli lumikinoksen päällä Fairfax Plazan virastotalon parkkipaikalla Southfieldissa noin neljän kilometrin päässä hänen kotoaan. Hän oli todennäköisesti ollut kuolleena alle 8 tuntia. Ruumis oli aseteltu käpertyneeseen asentoon, kuin Mark olisi nukkumassa. Hänen kaulassaan ja ranteissaan näkyi köydenjälkiä, eli hänet oli todennäköisesti sidottu ja kuristettu . Hänet oli todennäköisesti kuljetettu paikalle auton takakontissa. Häntä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi esineellä.
Surmaaja oli pessyt hänet ja leikannut hänen kyntensä. Hän oli pessyt, kuivannut ja prässännyt Markin vaatteet, minkä jälkeen hän oli pukenut ne Markille uudelleen. Markilla oli löytyessään samat vaatteet, jotka hänellä oli kadotessaan. Takin vetoketju oli vedetty kiinni ja huppu laitettu päähän. Myöhemmin Markin ruumiin löytöpaikalle ilmestyi hautajaisissa vieraille jaettu kortti.
”En tunnistanut kaikkia hautajaisiin tulleita vieraita. Olen saattanut jopa kätellä surmaajaaa”, Markin äiti kertoi.
Poliisin virheiden vuoksi Markin surmasta ei jäänyt fyysisiä todisteita. Ennen kuin rikospaikkatutkijat olivat saapuneet paikalle, Markin ruumis oli viety pois, ja hänen vaatteensa oli poistettu, mikä hävitti fyysiset todisteet.
Jill
Jill Robinson
12-vuotias Jill Robinson asui äitinsä ja kahden nuoremman sisarensa kanssa Royal Oakissa. Hänen vanhempansa olivat eronneet virallisesti kaksi vuotta sitten mutta asuneet erillään viisi vuotta. Jillin isä, Tom Robinson työskenteli Oakland Community Collegessa äidinkielen osaston johtajana ja asui Birminghamissa. Jillillä oli fobia ammutuksi tulemisesta. Hänet oli tämän takia viety psykologille aiemmin.
Keskiviikkona 22. joulukuuta 1976 Jill ja hänen äitinsä riitelivät kotitöistä, joita Jill ei suostunut tekemään. Jillin äiti käski hänen painua ulos. Jill pakkasi vaatteita ja sinivihreän peiton reppuunsa, ryntäsi ovesta ulos ja lähti kotoa pyörällään mahdollisesti isänsä luo. Jillillä oli päällään siniset farkut, paita, talvisaappaat, oranssi talvijakki ja sininen neulemmyssy, missä oli keltainen kuvio reunalla. Jill nähtiin viimeksi kello 19.30 ajamassa pyörällä Tiny Tim Hobby Centerin lähellä Royal Oakissa.
Joulukuun 26. päivä Jillin ruumis löytyi valtatie 75:n varrelta Troyn kaupungista. Jill oli selällään lumessa tien penkassa niin, että kaikki ohiajavat saattoivat nähdä sen. Hänellä oli kaikki vaatteet päällään ja reppu selässään. Ruumis oli aseteltu siististi lumeen. Jill oli surmattu ampumalla ruumiin löytöpaikalla hänen ollessaan samassa asennossa, missä hän oli löytöhetkellä. Laukaus oli poistanut vasemman puolen kasvoista. Hän kuoli kuitenkin todennäköisesti ampumisen aiheuttamaan shokkiin ja verenvuotoon, ei itse ampumavammaan. Jill on saattanut kertoa surmaajalle ammutuksi tulemisen fobiastaan, ja surmaaja on saattanut valita surmatavan tämän perusteella. Jillissä ei ollut merkkejä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Seuraavana päivänä alueella asuva poika löysi Jillin pyörän kaupan takaa North main streetiltä Royal Oakista läheltä Jillin kotia. On epäselvää, oliko pyörä jäänyt sinne, vai veikö tappaja sen sinne myöhemmin.
Kristine
Kristine Mihelich
10-vuotias Kristine Mihelich asui Berkleyssä. Kristinen äiti Deborah Ashcroft oli ollut kaksi kertaa naimisissa ja eronnut molemmista miehistään. Hän työskenteli keilahallilla tarjoilijana.
2. tammikuuta 1977 Kristine kysyi äidiltään, voisiko hän lähteä kauppaan hakemaan lehden. Äiti antoi luvan ja käski tulla nopeasti takaisin. Kristine lähti kotoaan kolmelta iltapäivällä. Hänet nähtiin viimeksi 7-Eleven-ruokakaupassa Twelve Mile-tiellä ostamassa lehteä. Kun Kristine ei palannut puolen tunnin sisällä, äiti soitti poliisille. Deborah pysyi 19 päivän ajan kotona lähes koko ajan odottaen tytärtään kotiin. Hän esiintyi televisiossa vedoten sieppaajaan ja pyysi tätä vapauttamaan tyttärensä.
Tammikuun 21. päivänä kello 11.45 postinkantaja löysi Kristinen osittain jäätyneen ruumiin ajaessaan päättyvän tien päähän. Paikalla olevista jäljistä näkyi, että tekijä oli ajanut tietä pitkin ehkä tietämättä sitä, että tie ei johtanut mihinkään. Hän oli peruuttanut ja kääntänyt auton ympäri, jolloin auton puskuri oli työntänyt lumikinosta eteenpäin. Ruumis oli kannettu autosta ja aseteltu lumikinokseen siten, että silmät olivat kiinni ja käsivarret ristissä rinnan päällä. Ruumis oli näkyvillä siten, että läheisistä taloista näkyi sen löytöpaikalle. Ruumis oli ollut löytöpaikalla alle 24 tuntia.
Kristine oli pesty, ja hänen vaatteensa oli pesty, minkä jälkeen ne oli puettu hänen ylleen uudelleen. Kristinen villapaidan narut oli sidottu edestä, ei takaa kuten Kristine ne sitoi. Hänen housunsa oli laitettu talvisaappaiden sisään, miten Kristine ei koskaan niitä laittanut, mutta surmaaja käytti muidenkin uhrien kanssa tätä pukemistapaa. Kristinen ruumiissa ei ollut merkkejä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hänet oli tukehdutettu kuoliaaksi. Tekijä oli pitänyt Kristinen hengissä 19 päivää. ”Kris oli todellinen ilontuoja” hän sanoi. ”Siksi se, joka hänet vei, piti häntä elossa niin pitkään. Hän nautti Krisin seurasta. Tai niin me olemme ainakin sanoneet itsellemme, enkä halua ajatella asiaa millään muulla tavoin”, Kristinen äiti Deborah sanoi.
Kauhu valtaa Koillis-Michiganin
Surmaaja sai lempinimen Babysitter johtuen hänen tavastaan huolehtia lapsista ennen näiden kuolemaa. Lehdessä luonnehdittiin surmaajaa seksuaalisesti poikkeavaksi henkilöksi, joka kohteli uhrejaan perverssillä kiltteydellä. Pelko, paniikki ja massahysteria täyttivät koko Koillis-Michiganin. Lapsia varoitettiin tuntemattomien ihmisten aiheuttamasta vaarasta. Varoitus Don´t go with strangers löytyi kouluista, autojen etupuskurien tarroista, T-paidoista ja jopa radion mainossävelestä. Vanhemmat veivät lapsensa kouluun ja hakivat heidät sieltä. Ne harvat, jotka kävelivät, kulkivat ryhmissä muiden lasten kanssa. Tapausta tutkimaan perustettiin tutkintaryhmä, johon kuului useita alueen poliisilaitoksia. Poliisitutkinta oli tuolloin laajin USA:n historiassa.
Timmy
Timothy King
11-vuotias hoikka ja karismaattinen Timothy ”Timmy” King oli nuorin neljästä lapsesta. Hänellä oli kaksi veljeä ja yksi sisko. 16.3.1977 Tim oli kotona Birminghamissa siskonsa kanssa. Hänen vanhempansa olivat läheisessä Peabody´s-ravintolassa isän lakifirman asiakkaan kanssa. Timin veljillä oli tuona iltana kiireitä, ja hänen siskonsa oli menossa ystäviensä kanssa katsomaan esitystä. Tim päätti mennä hakemaan karkkia kolme korttelin päässä sijaitsevasta Hunter Maplen apteekista. Kello 19.40 lainasi siskoltaan 30 senttiä, ennen kuin tämä ulos. Hän pyysi siskoaan jättämään oven raolleen häntä varten. Sitten hän lähti kotoaan skeittilauta kädessään. Timillä oli päällään punainen Birminghamin jääkiekkoyhdistyksen nailontakki ,farkkupaita, vihreät housut ja valkoiset tennistossut, joissa oli sinisiä ja punaisia raitoja.
Tim
Hän kävi apteekissa ja poistui sieltä noin kello 20.30 liikkeen takana olevan sisäänkäynnin kautta, mikä johti apteekin ja supermarketin yhteiselle parkkipaikalle. Tim nähtiin viimeksi parkkipaikalla, jossa mies lähestyi häntä. Mies seisoi lähellä autoa, joka saattoi olla sininen AMC Gremlin, jossa oli valkoinen raita sivulla. Timin vanhemmat tulivat kotiin kello 21 tyhjään taloon, jonka etuovi oli raollaan. Vanhemmat etsivät Timiä naapurustosta, soittivat hänen ystävilleen ja sitten ilmoittivat hänet kadonneeksi.
Myyjä, joka työskenteli apteekissa, johon Tim oli matkalla ostamaan karkkia, muisti nähneensä Timiä muistuttavan pojan katoamisiltana. Eräs nainen oli nähnyt Timin näköisen pojan parkkipaikalla apteekin ulkopuolella noin kello 20.30. Pojalla oli ollut päällään punainen takki, jossa oli tunnuskuvia. Se muistutti Timillä katoamisiltana päällä ollutta punaista Birmingham jääkiekkoyhdistyksen takkia. Silminnäkijän kuvauksen perusteella sieppaajasta ja hänen kulkuneuvostaan laadittiin luonnokset, jotka julkaistiin. Sieppaaja oli noin 25-30-vuotias valkoinen mies, jolla oli tummat hiukset, tumma iho, epäsiistit hiukset ja pulisongit. Etsitty auto oli sininen AMC Gremlin.
Luonnoksia sieppaajasta
Timin isä Barry King puhui pojalleen TV:ssä. ”Me rakastamme sinua. Jos sinulta jää lasten pesäpalloliigan karsinnat väliin huomenna, herra Rider sanoi, että voit yrittää ensi viikolla.”, hän sanoi. Isä vetosi tunteellisesti sieppaajaan: ”En tiedä, onko sinulla lapsia tai haluatko lapsia, mutta ole kiltti ja kohtele Timiä kuten kohtelisit omaa lastasi. Puhu hänelle. Hän on puhelias. Hän on seurallinen. Me kaikki haluamme hänet kotiin. Ole kiltti ja anna hänen tulla kotiin.” Timin äiti Marion King kirjoitti avoimen kirjeen sieppaajalle sanomalehden etusivulla. Kirjeessä Marion pyysi, että Timothy palaisi pian kotiin, jotta hän voisi syödä lempiruokaansa, Kentuckyn friteerattua kanaa. Timiä etsittiin koko Detroitin suurkaupungin alueelta.
Ote Marion Kingin kirjeestä Detroit News-lehteen:
”Ei ole sanoja kuvaamaan sitä, kuinka paljon me kaikki kaipaamme Timiä. Voimme tuskin odottaa näkevämme hänet, halaavamme häntä ja kuulevamme hänen uusimmat vitsinsä. Toivon, että Tim ei ole peloissaan tai nälkäinen, tai että hänen flunssansa ei ole pahentunut. Vetoan kaikkiin teihin sydämeni pohjasta – auttakaa tuomaan hänet kotiin pian.”
Timin ruumis löytyy
Illalla maaliskuun 22. päivänä 1977 kaksi teiniä näki Timin ruumiin autostaan matalassa ojassa Gill Roadin varrella Livoniassa lähellä Waynen maakuntaa 17 kilometrin päässä Timin kodista. Timille rakas skeittilauta oli aseteltu noin kolmen metrin päähän ruumiista. Ruumis oli hyvin puhdas. Hänet oli pesty, ja hänen kyntensä oli leikattu. Hänen vaatteensa oli pesty ja prässätty. Timin ranteissa oli merkkejä sitomisesta. Tim oli surmattu tukehduttamalla noin 6-8 tuntia ennen ruumiin löytymistä, ja hänet oli tuotu paikan päälle noin kolme tuntia ennen löytymistä. Hän oli syönyt noin tuntia ennen kuolemaansa. Häntä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi esineellä.
Pakettiauto menossa Timin ruumiin löytöpaikalle
Koska Timin ruumis oli vielä lämmin, häntä yritettiin elvyttää paikan päällä, mutta oli liian myöhäistä. Rikospaikka sotkeentui, ja suuri osa tai kaikki todisteista tuhoutuivat. Paikalta löydettiin yksi hius, mutta se oli todennäköisesti jonkun ensihoitajan tai poliisin. Ruumiinavaus osoitti, että Timothy oli syönyt friteerattua kanaa, ennen kuin hänet surmattiin. Surmaaja oli todennäköisesti lukenut sanomalehdestä, että friteerattu kana oli Timin lempiruokaa ja hän halusi piinata ihmisiä syöttämällä sitä hänelle ennen kuolemaa.
Les Davis osoittaa Timin ruumiin löytöpaikkaa
Poliisit uskoivat hänen sieppaajan joku, jolla oli työnsä puolesta mahdollisuus liikkua paljon, ja hän oli mahdollisesti joku, keneen lapset luottavat. Hänen uskottiin myös olevan paikallinen ja tuntevan alueen hyvin. Poliisin tutkintaryhmä tutki yli 20 000 vihjettä tuloksetta. Tutkintaryhmä lakkautettiin joulukuussa 1978.
Muita mahdollisia uhreja
Elokuussa 1976 oli kadonnut 13-vuotias Jane Louise Allen. Hän oli lähtenyt poikaystävänsä Pontiacissa sijaitsevasta kodista aikomuksenaan liftata takaisin kotikaupunkiinsa Royal Oakiin. Hänen ruumiinsa löytyi myöhemmin samana vuonna Ohio-joesta kädet sidottuina. Hänet oli surmattu myrkyttämällä hiilidioksidilla.
Syyskuun 15. 1979 Kimberly Alice King katosi Warrenista. Hän oli käymässä ystävänsä kotona, joka sijaitsi kadun toisella puolella hänen isovanhempiensa kodista. 11 aikaan illalla hän soitti puhelinkopista siskolleen ja sanoi, että oli livahtanut ulos kaverinsa kotoa. Hänen siskonsa käski hänen palata takaisin sisään. Tämän jälkeen Kimberly katosi, eikä häntä ole koskaan löydetty.
Epäiltyjä
David Norberg
David Norberg
Norberg asui surmien aikaan Oaklandin Warrenissa. Hän työskenteli autonkorjaajana. Kristine Mihelichin ruumis löytyi ilman korua, jonka hän oli voittanut festivaaleilla. Se oli päältä kullattu hopeinen risti, johon oli kaiverrettu ”Kristine” ja jonka kultaus oli Kristinen tädin mukaan lähtemässä pois. Kristinen perhe ei ollut nähnyt korua hänen kuolemansa jälkeen. Timothy Kingillä oli ollut St. Christopherin mitali, jota hänen perheensä ei ollut nähnyt hänen kuolemansa jälkeen. Myskään vihreää matopinssiä, joka Jill Robinsonillla oli ollut, ei ollut näkynyt hänen kuolemansa jälkeen.
Vuonna 1980 David Norberg muutti syrjäiseen Reclusen kaupunkiin Wyomingin osavaltioon. Hän kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1981 lähellä Reclusea. Hänen vaimonsa, Sharon Norberg kävi läpi Davidin tavaroita ja löysi sikarilaatikosta hopeisen ristin, johon oli kaiverrettu ”Kristine”, St. Christopherin mitalin ja vihreän matopinssin. Hän antoi ristin siskolleen, muttei muista, kenelle antoi mitalin ja pinssin. Hän ilmoitti asiasta myöhemmin poliisille, ja risti saatiin takaisin. Kristine Mihelicin täti sanoi ristin olevan aivan samanlainen, kuin Kristinen kadonnut koru.
David Norberg ajoi surmien aikaan sinistä Opelia, joka on malliltaan samanlainen kuin sininen Gremlin, jollaisen todistaja sanoi nähneensä miehellä, joka puhui Timothy Kingin kanssa. Sharon Norbergin mukaan David lakkasi ajamasta Opelilla sen jälkeen, kun poliisit olivat kuulustelleet häntä surmista. Hän alkoi ajaa autoa uudelleen vasta muutettuaan Wyomingiin. Norberg oli pahoinpidellyt vaimoaan ja siskoaan tukkimalla hengitystiet ottamalla nenästä kiinni ja tukkien suun. Kuolemansyyntutkinnan mukaan Kristine Mihelich oli todennäköisesti surmattu näin. Norberg sopii hyvin surmien tekijästä laadittuun profiiliin myös ulkonäkönsä puolesta.
David on epäiltynä myös Jane Allenin surmasta ja Kimberly Kingin katoamisesta. Jane Allenin kädet oli sidottu selän taakse revityillä T-paidan suikaleilla, jotka oli solmittu muutaman sentin välein. Norbergilla oli tapana sitoa vaimoaan ja lapsiaan samalla tavalla. David oli töissä Warrenissa Kimberly Kingin katoamisen aikaan ja asui vain parin kadun päässä Kimberlyn isovanhempien kodista.
Vuonna 1999 Davidin ruumis kaivettiin ylös, ja hänen DNA:taan verrattiin Timothy Kingin ruumiista löytyneeseen hiukseen. Hius ei ollut Norbergin. Poliisin mukaan se ei kutienkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että Norberg on tekijä, koska hius ei välttämättä kuulunut tappajalle. Norberg on edelleen epäilty.
Ted Lamborgine
Ted Lamborgine on entinen Detroitin asukas ja Fordin autotehtaalla työskentelijä. Lamborgine ja Richard Lawson pyörittivät pedofiilirinkiä Detroitin köyhällä Cass Corridorin alueella 1970- ja 80-luvuilla.
He houkuttelivat lapsia lupaamalla limonadia, rahaa, ruokaa ja huumeita. Lamborgine tunnusti syyllisyytensä 15 seksirikokseen, joiden uhrit olivat alle 15-vuotiaita poikia, joukossa kolme alle 13-vuotiasta kuin suostui sopimukseen, johon kuului osallistuminen valheenpaljastustestiin koskien Oaklandin lapsimurhia. Lamborgine mys hylkäsi tarjouksen lievemmästä tuomiosta, mikäli osallistuisi testiin.
Richard Lawson oli syytteiden aikaan jo vankilassa pomonsa 1989 tapahtuneeta murhasta. Yhtä lukuun ottamatta Lamborginen teoiksi varmistetut teot tapahtuivat Oaklandin ulkopuolella. Richard Lawson sanoi Lamborginen olevan Oaklandin lapsisurmien tekijä.
Yksi Lamborginen uhreista sanoo että Lamborgine käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen ja melkein tukehdutti hänet kuoliaaksi Royal Oakissa. Oaklandin maakunnan seriffi Michael Bouchard ei ole vakuuttunut Lamborginen syyllisyydestä. ”En epäile yhtään, etteikö hän olisi vakavasti vahingoittanut joitakin poikia, mutta en ole kuullut mistään, mikä liittäisi hänet Oakladin maakunnan kuolemantapauksiin” hän sanoo. ”Jos meillä olisi yhtään todisteita häntä vastaan, olisimme syyttäneet häntä. On mahdollista, että hänellä on tietoa tapauksista, mutta en usko hänen olevan etsitty henkilö.” Lamborgine muutti Michiganista Ohioon 1978, jossa häntä syytettiin seksirikoksista 2007. Lamborgine tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
Chris Busch
General Motorsin ylemmän tason johtajan poika oli ollut pidätettynä osallisuudesta lapsipornorinkiin vähä ennen Timmyn sieppausta. Häntä kuulusteltiin Oaklandin lapsisurmista, ja hän läpäisi valheenpaljastustestit. Hän teki itsemurhan ampumalla itseään silmien väliin Bloomfieldin kodissaan marraskuussa 1978.
Busch ja Gregory Greene joutuivat oikeuteen 1977 75 pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. He olivat käyttäneet lahjoja, uhkauksia ja fyysistä voimaa saadakseen pojat suostumaan seksuaalisiin tekoihin ja valokuvausistuntoihin. Uhrit olivat 10 – 14-vuotiaita. Busch ja Greene tapasivat heidät ottamalla kyytiin liftareita ja työskentelemällä ohjaajina erilaisissa ryhmissä ja urheiluvalmentajina.
Kristen Mihelichin puserossa ollut mtDNA (mitokondrion DNA) oli samanlaista kuin Kalamozoossa asuvan miehen, nyt 49-vuotiaan James Vincent Gunnelsin. MtDNA ei ole kuitenkaan pois sulkeva/täysin rajaava todiste/varma todiste, sillä prosentilla valkoisesta väestöstä on sama mtDNA kuin Kristen Mihelicin ruumiista löydetyssä hiuksessa oli. James Gunnelsin taustalla on omaisuusrikoksia mutta ei yhtäkään seksuaalirikosta. Poliisilla ei ole riittävästi todisteita Gunnelsin pidättämiseen tai syyttämiseen.
Gunnels oli joutunut Chris Buschin hyväksikäyttämäksi, ja Busch oli myös tuomittu Gunnelsin hyväksikäytöstä. Gunnelsin mukaan Busch oli ahdistellut Gunnelsia Buschin perheen mökillä Ess-järvellä Pohjois-Michiganissa. Poliisi tutkii sitä mahdollisuutta, että Tim King vietiin samaan mökkiin. Kolme päivää Timothyn katoamisen jälkeen poliisi sai soiton, jonka mukaan Christopher Busch, tunnettu pedofiili, oli Ess-järvellä kolmen 13-, 14- ja 15-vuotiaan pojan kanssa. Kolme päivää vihjeen jälkeen Timothy Kingin ruumis löytyi Livoniasta. Poliisien mukaan Gunnels saattoi olla osa ryhmää, joka osallistui lasten surmiin tai houkutteli lapsia surmaajan luo. Gunnels oli Oaklandin lapsisurmien aikaan vain 16-vuotias. Poliisi pitää mahdollisena, että Gunnels on vienyt Kristen Mihelichin ruumiin löytöpaikalle, minkä yhteydessä hänen hiuksensa olisi joutunut Kristen Mihelicin ruumiin päälle.
Buschin itsemurhan jälkeen hänen kodistaan löydettiin verisiä köysiä ja piirustus pojasta, joka muistuttaa ulkoisesti Mark Stebbingsiä. Köysiä säilytettiin todisteina pitkään, mutta nyt ne ovat hävinneet. Myös Buschin kaveria, pedofiili Gregory Greeneä epäiltiin surmista. Hänen ja Buschin epäiltiin tehneen surmat yhdessä. Myös Greene on sittemmin kuollut.
Surmien yhteiset piirteet:
-Kaikki uhrit siepattiin talvella esikaupunkialueilta liikerakennusten läheisyydestä heidän ollessaan yksin
-Yhdellekään sieppaukselle ei ollut todistajia: lasten uskotaan lähteneen sieppaajansa mukaan vapaaehtoisesti
-Kaikkia pidettiin vankina 3-19 päivää
-Kaikkia uhreja ruokittiin hyvin, ja he olivat löydettäessä siistejä, kuin heitä olisi kylvetetty ja heidän kyntensä oli leikattu
-Kaikkien ruumiit jätettiin tien reunaan, mistä heidät löydettiin helposti
Tekijän profiili
-25-30-vuotias valkoinen mies
-Noin 173-178-senttinen ja 70-75-kiloinen
-Koulutettu
-Älykäs
-Tummat hiukset, tumma pigmentti ja pulisongit
-Työ jossa joustavat aikataulut ja mahdollisuus liikkua
-Asuu tai työskentelee Oaklandissa
-Ei käytä alkoholia tai huumeita
-Biseksuaalinen pedofiili
-Siisteyteen pakkomielteisesti suhtautuva: hänen talonsa ja autonsa ovat hyvin siistit.
-Tietää, mitä tekee ja on huolellinen sen suhteen, ettei jätä jälkiä
Tekijän ei uskottu käyttävän alkoholia tai huumeita, ei ainakaan liiallisesti, koska hänen toimintansa oli niin hyvin hallittua. Kun tapaukseen syventynyt psykiatri Bruce Danto sanoi tekijän kostavan uhrien perheille lapsuuden traumojaan, konstaapeli Kreasel oli eri mieltä.
”Pankkiryöstäjä ei ryöstä pankkeja, koska hänen isoäitinsä työnsi viiden sentin kolikkoja hänen nenäänsä. Sama juttu tässä. Tämä mies sieppaa lapsia, koska on seksuaalisesti kiinnostunut lapsista. Ja mielestäni hän tappaa heitä, koska ei halua jäädä kiinni. Piste."
Heinäkuussa 2011 Oaklandin lapsisurmaajan juttu vietiin suuren valamiehistön eteen, mikä tutkii juttua. Mikäli riittäviä perusteita on, syytteitä voidaan nostaa tutkimuksen perusteella.
Lähteet: People Magazine, Hugh McDiarmidin artikkeli, Wikipedia, Click on Detroit, Charley Project, muut lehtiartikkelit ja nettisivut, mm. Serial Killer Central, http://www.downtownpublications.com, The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, Wolf in Sheep´s Clothing: The Search for a Child Killer