MURHA.INFO

Orville Lynn Majors (s. 24.4.1961) murhasi vuosina 1993-1995 arvioiden mukaan jopa 130 potilasta työskennellessään sairaanhoitajana pienen Clintonin kaupungin sairaalassa, Indianan osavaltiossa. Majors tuomittiin vuonna 1997 kuudesta murhasta kuuteen peräkkäiseen elinkautiseen: 360 vuoden vankeusrangaistukseen. Ehdonalaiseen hänen on mahdollista hakea aikaisintaan, kun 180 vuotta tuomiosta on kärsitty.

Teot:

Murhat tapahtuivat Clintonin kaupungissa sijainneessa Vermillion County Hospitalissa, jossa Majors toimi sairaanhoitajana. Murhat Majors teki antamalla tippalaitteen kautta potilaille kuolettavan annoksen kaliumkloridia, mikä johti äkilliseen sydänpysähdykseen. Ainakin yhdessä lähteessä mainitaan toisena käytettynä aineena adrenaliini, mutta yleisemmin puhutaan vain kaliumkloridista.

Epäilykset heräävät:

Majorsin kiinnijääminen oli valppaiden työtovereiden ansiota. Ensimmäisenä epäilyihin tarttui sairaalan hoitotyön esimies (nursing supervisor / head nurse), joka huomasi pienessä sairaalassa tapahtuneiden kuolemantapausten määrän kasvaneen räjähdysmäisesti - aiemmasta keskimäärin 26 kuolemasta vuodessa yli sataan vuosittaiseen kuolemaan. Tarkastelemalla vanhoja työaikalistoja hän huomasi myös pian, että Majors oli läsnä lähes aina, kun joku potilaista kuoli.

Kerrottuaan havainnoistaan sairaalan johtajalle, otti sairaalan johto yhteyttä poliisiin. Valitettavasti poliisi ei kuitenkaan päässyt kuulustelemaan Majorsia ennen kuin sairaalan edustajat kertoivat tälle hyllyttävänsä hänet työtehtävistään kuolemantapausten johdosta.

Tutkinta:

Poliisin suorittama esitutkinta kesti yli kaksi vuotta, joiden aikana mm. 15 kuollutta potilasta nostettiin haudoistaan tutkimuksia varten. Kuudesta ruumiista voitiin havaita merkkejä kaliumkloridin yliannostuksesta - ilmeisesti kaliumkloridi jättää hyvin vähän merkkejä itsestään ruumiseen ja Majors pitikin murhatapaansa siksi turvallisena.

Itsenäisellä tilastoyhtiöllä teetetyn laskelman perusteella todettiin, että Majorsin ollessa työvuorossa, tapahtui sairaalassa yksi kuolema 23,1 tunnissa. Kun Majors ei ollut työvuorossa, kuolemia tapahtui kerran 551,6 tunnissa.

Esitutkinnan aikana löydettiin vain vähän todisteita, jotka suoraan olisivat kytkeneet Majorsin kuolemiin. Tärkeimpiä olivatkin kaliumkloridia sisältäneiden pullojen, sekä ruiskujen löytyminen Majorsin edellisen asunnon varastosta, sekä hänen vanhempiensa pakettiautosta - autosta, jota Majors itse käytti paljon.

Oikeudenkäynti:

Oikeudenkäynti siirrettiin toisen piirikunnan alueelle sen saaman julkisuuden vuoksi. Syyttäjä päätti nostaa syyteen ainoastaan seitsemästä murhasta, sillä suorat todisteet Majorsin syyllisyyden puolesta olivat lopulta melko heikot. Majorsin puolustuksen keskeinen teesi olikin, ettei mitään murhia edes ollut tapahtunut, vaan vanhat ihmiset olivat vain heikkouttaan kuolleet.

Syytäjän työtä hankaloitta merkittävästi se, että jutun tuomari kielsi tilastollisten materiaalien käyttämisen todisteina: tämä oli kuitenkin juuri se tekijä, joka oli alunperin kiistattomimmin osoittanut Majorsin syyllisyyttä. Syynä tuomarin päätökseen oli se, että syyte oli nostettu vain seitsemästä tapauksesta, joten muiden jopa yli sadan tapauksen tilastointi oli epärelevanttia syyteiden ratkaisemisen kannalta - Majors saattoi murhata yli 100 potilasta, mutta nyt ratkaistiin vain noiden seitsemän henkilön kohtaloa.

Oikeudessa kuultiin jopa 79 todistajaa, näiden mukana Majorsin veljenpoika, joka todisti setäänsä vastaan. Hän kertoi setänsä kehuskelleen sillä, kuinka saattoi leikkiä lääkäriä näiden kanssa. Samoin todistajana oli yhden uhrin tytär, joka kertoi nähneensä, kuinka Majors pisti jotain ainetta uhrin tippaletkuun - ja vain minuutin kuluttua pirteä vanha nainen oli kuollut.

Tuomio tapauksessa annettiin vuoden 1997 lopussa. Jury totesi Majorsin syylliseksi kuuteen esitetystä seitsemästä murhasyytteestä ja antoi tuon mainitun 360 vuoden tuomion.

Syyttäjä ei alunperinkään ollut hakenut tapauksessa kuolemantuomiota, sillä se olisi johtanut automaattisesti kalliimpaan ja pidempään oikeusprosessiin.

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Orville_Lynn_Majors
http://www.trutv.com/library/crime/noto ... ses/5.html
http://www.nytimes.com/1997/12/31/us/nu ... tml?src=pm
http://www.crimezzz.net/serialkillers/M ... e_lynn.php
The Prosecutors: In Pursuit of Justice, s02 ep08 - Deadly Medicine (Investigation Discovery -kanava)

Mielenkiintoinen tapaus. Vaikka tilastoja ei saanutkaan käyttää oikeudessa, löytyi kuitenkin tarpeeksi todisteita saada hoitaja telkien taakse. Sinänsä sama onko tuomio 360 vuotta tai 540 vuotta, kunhan linnassa pysyy.

Ennen saattoi sanoa, että "ei meillä Suomessa", kunnes myrkkyhoitaja paljastui. Ja nyt tämä valelääkäri, kuinka monta potilasta lienee tappanut taitamattomuuttaan.

Spekultantti kirjoitti:Mielenkiintoinen tapaus. Vaikka tilastoja ei saanutkaan käyttää oikeudessa, löytyi kuitenkin tarpeeksi todisteita saada hoitaja telkien taakse. Sinänsä sama onko tuomio 360 vuotta tai 540 vuotta, kunhan linnassa pysyy.

Käytännössä tuomioon taisivat tässä tapauksessa riittää aihetodisteet, kuten monet todistajanlausunnot Majorsin asenteista vanhuksiin ja hänen määräystenvastaisesta toiminnastaan sairaanhoitajana - sekä tietysti löytyneet kaliumkloridipullot. Sehän tuossa Jury -systeemissä on hyvä ja huono puoli, että tuomitsemiskynnys taitaa olla aika paljon matalampi kuin vaikkapa Suomessa. Meillä mieluummin jätetään syyllinen tuomitsematta todisteiden puutteessa, kuin tuomitaan syytön.

Tuo tilastoasia on se juttu, joka tässä jäi eniten vaivaamaan mieltä. Tilastollinen päättely oli juuri se asia, joka tuon head nursen kiinnostuksen herätti. Samoin tilastot osoittivat kai täysin kiistattomasti sen, että Majorsin paikallaoloprosentti kuolemantapauksissa ei voinut mitenkään johtua sattumasta.

Kun tilastot jätettiin pois, oltiin täysin uudessa tilanteessa: seitsemän ihmistä on kuollut, miten todistat, että juuri Majors on syyllinen näihin kuolemiin? Noita tilastoja käsiteltäessä Majors oli puolustautunut sillä, että hän teki pitkiä vuoroja ja paljon ylitöitä ja oli siksi usein paikalla. Nyt oikeudessa puolustus saattoi kuitenkin lähteä siitä, että mitään murhia ei ollut edes tapahtunut, vaan nämä seitsemän olivat luonnollisia kuolemia.

Kuolemantapausten nelin-viisikertaistuminen ei voinut mitenkään johtua sattumasta - seitsemän yksittäistapausta taas... ihan hyvin olisi saattanut olla selitettävissä pois. Toki nuo seitsemän oli valittu syyttäjän toimesta siten, että kaikissa oli jälkiä KCl-yliannostuksesta, mikä siis oli yleisesti ottaen vaikeasti havaittava asia kuolleesta henkilöstä.

Tuossa tv-dokumentissa jutun tuomari sanoi muuten lisäksi, että tuo head nurse ei ollut tilastotieteilijä ja siksi tilastot oli hylättävä. Tämä kuulosti todella oudolta tuomarin suusta kuultuna, sillä tilastojen pohjana olevat työvuorolistat olivat kenen tahansa analysoitavissa ja niistä oli myös teetetty analyysi riippumattomalla tilastoyhtiöllä. Myös tämä toinen analyysi siis hylättiin todisteena.

Ennen saattoi sanoa, että "ei meillä Suomessa", kunnes myrkkyhoitaja paljastui. Ja nyt tämä valelääkäri, kuinka monta potilasta lienee tappanut taitamattomuuttaan.

Tämä Majorsin tapaus osoitti aika hyvin, kuinka helppoa sairaanhoitajan tai lääkärin on halutessaan surmata valtava määrä potilaita ennenkuin jää kiinni. Kaliumkloridi oli sairaalassa pulloissa, joiden sisältö oli moninkertainen annoskokoon verrattuna. Määräyksenä oli kuitenkin, että jokaista KCl-pulloa saa käyttää ainoastaan kerran, minkä jälkeen pullo heitettiin roskiin. Tämä käytännössä mahdollisti sen, että Majors saattoi muutamalla pullollisella surmata kymmeniä vanhuksia ilman, että esimerkiksi pullojen katoaminen olisi kiinnittänyt kenenkään huomiota.

Tapauksen uhrimäärän arviot vaihteleva noin 60-130 välillä. Tämä tapahtui 5000 asukkaan kaupungissa, ja piirikunnan yhteenlaskettu asukaslukukin oli vain noin 16500 tuohon aikaan! Väestöön suhteutettuna kyse on siis melkoisen suuresta tapauksesta.

Suurimman riskin kiinnijäämiselle taisikin muodostaa juuri tuon sairaalan pieni koko (56 paikkaa), jossa kuolemien määrän kasvu näkyy tilastoissa nopeasti. Jonkun suuren kaupungin sairaalakompleksissa toiminta olisi saattanut jatkua paljon pidempään huomaamatta.

Tapaus myös kertoo jotain siitä, miten suhtaudumme erilaisiin joukko- ja sarjamurhaajiin. Majorsin tapausta koskevaa materiaalia löytyy esimerkiksi netistä todella vähän, kun ottaa huomioon hänen jopa yli 100 uhriaan. Ehkä kliininen toimintatapa ja vanhuksiin kohdistuneet murhat eivät herätä niin paljoa huomiota, kuin jos Majors olisi puukottanut huppu päässä pariskuntia ja lähettänyt sitten ivakirjeitä poliisille.

Niinpä, sarjamurhaajalle hoitajan ammatti on unelma. Eihän suomalainen myrkkyhoitajakaan paljastunut ennen kuin yksi sinnikäs yli 80-vuotias nainen vakuutti lääkärin uskomaan, että hänet oli yritetty myrkyttää. Lääkäri onneksi uskoi, ja naisen kotoa löytyi tiskialtaasta vielä pesemätön kuppi.


Jos tosiaan tämä Majors olisi tappanut parkkipaikalla autoissaan kuhertelevia teinejä huppu päässä, niin koko Amerikka olisi ollut kuohuksissaan. Suomesta puhumattakaan... Hyytävä ajatus, kuinka moni kroonikko hiipuu pois jonkun avittamana...!

Bee_in_the_light kirjoitti:Sehän tuossa Jury -systeemissä on hyvä ja huono puoli, että tuomitsemiskynnys taitaa olla aika paljon matalampi kuin vaikkapa Suomessa. Meillä mieluummin jätetään syyllinen tuomitsematta todisteiden puutteessa, kuin tuomitaan syytön.

Tämä on hyvin ristiriitainen asia. Toisaalta moni selvästi syyllinen tyyppi on päässyt Suomessa kuin koira veräjästä, mutta taatusti Jenkeissä istuu telkien takana valtavasti syyttömiä. Moni on syyttömänä teloitettu tai tuomittu elinkautiseen, joten en tiedä onko tuo sitten parempi kuin se, että joskus joku murhaaja pääseekin luiskahtamaan näytön puutteessa vapaaksi. Luulisin, että ainakin kynnys uusia rikoksensa on julkisen oikeusmyllytyksen jälkeen valtavan suuri. Suomen oloissa voi luottaa aika hyvin siihen, että vankilassa istuvat ne, jotka sinne kuuluvatkin.

Bee_in_the_light kirjoitti: Tapaus myös kertoo jotain siitä, miten suhtaudumme erilaisiin joukko- ja sarjamurhaajiin. Majorsin tapausta koskevaa materiaalia löytyy esimerkiksi netistä todella vähän, kun ottaa huomioon hänen jopa yli 100 uhriaan. Ehkä kliininen toimintatapa ja vanhuksiin kohdistuneet murhat eivät herätä niin paljoa huomiota, kuin jos Majors olisi puukottanut huppu päässä pariskuntia ja lähettänyt sitten ivakirjeitä poliisille.

Tämä on ihan totta ja ilmenee minun omassa suhtautumisessanikin. Esimerkiksi Nykopp, joka on sentään Suomen ensimmäinen naispuolinen sarjamurhaaja on loppupeleissä päässyt yllättävän vähällä medirumballa jos verrataan vaikka tapaus Ulvilaan. Ja jos Suomen oikeuslaitoksessa käsiteltäisiin viisi nuorta naista silponeen psykopaatin sarjamurhia, niin taatusti otsikot olisivat ihan eri mittakaavassa verrattuna näihin lääkesurmiin. Mistä tämä sitten johtuu? Syitä lienee monia ja yksi niistä on tekotapa. Uhrit ovat kaikissa tapauksissa toki saman arvoisia, mutta nuo hoitajajutut ovat tekotavan ja olosuhteiden puolesta jotenkin "tylsiä", jos tällainen ilmaus sallittaneen.

strangelove kirjoitti: Tämä on hyvin ristiriitainen asia. Toisaalta moni selvästi syyllinen tyyppi on päässyt Suomessa kuin koira veräjästä, mutta taatusti Jenkeissä istuu telkien takana valtavasti syyttömiä. Moni on syyttömänä teloitettu tai tuomittu elinkautiseen, joten en tiedä onko tuo sitten parempi kuin se, että joskus joku murhaaja pääseekin luiskahtamaan näytön puutteessa vapaaksi. Luulisin, että ainakin kynnys uusia rikoksensa on julkisen oikeusmyllytyksen jälkeen valtavan suuri. Suomen oloissa voi luottaa aika hyvin siihen, että vankilassa istuvat ne, jotka sinne kuuluvatkin.

Näinhän se juuri on. Meillä varmistetaan, että linnaan joutuu vain syyllisiä, heillä varmistetaan, että syylliset joutuvat linnaan - siinä sivussa menee sitten syyttömiäkin. Kaksi erilaista yhteiskuntafilosofiaa, kumpikin omalla tavallaan perusteltuja ja perustuvat erilaiseen tapaan ajatella yksilön oikeuksia ja vapauksia. Eikä siinä mitään, kyllä minäkin pidän tästä suomalaisesta järjestelmästä enemmän.

Mielenkiintoinen oli toinen tapaus, josta oli dokumentti viime viikonloppuna tuolla ID:llä: siinä syytön mies tuomittiin elinkautiseen baarityöntekijän murhasta, ainoana todisteena naisen ruumiissa ollut puremajälki, jonka kuvio sopi miehen hampaisiin.

Ongelmia oli tässä tapauksessa kaksi: puremajälki oli epäselvä, ja oikeudessa kuultu hammaslääkäri vakuutti, että puremakuvio on jopa sormenjälkiä varmempi tunnistuskeino, mikä oli täyttä huuhaata.

Oikea syyllinen muistaakseni tunnusti teon noin 20 vuotta myöhemmin. Hän kertoi juoneensa muistinsa tyhjäksi ja heränneensä seuraavana aamuna kotoa kädet veressä... ja uutisista oli todennut, mitä taisi tulla tehneeksi viime yönä. Tuo syytön oli dokkarissa ihan tyytyväinen, ettei tullut aikanaan kuolemantuomiota.

Tämä toinen tapaus toi jotenkin hyvin esiin myös Majorsin tapauksen ongelmallisuuden: toisaalta pelkillä aihetodisteilla voidaan tulla tuominneeksi syytön henkilö elinkautiseen - Jurynhan ei lähtökohtaisesti olisi pitänyt olla edes tietoinen niistä tilastoista - toisaalta syyttäjät ja esitutkinnan tehneet poliisit saattoivat olla varmoja että yksi Yhdysvaltojen pahimmista sarjamurhaajista pääsee pakoon, jos aihetodisteet eivät riitä.

Tuossa toisessa tapauksessa kyse ei toki ollut aihetodisteesta, vaan puremajälki suoraan linkitti syyttömän murhaan.

edit: kylläpä muistin huonosti tämän toisen tapahtuman. Tarkemmat tiedot siitä tapauksesta löytyy täältä

Spekultantti kirjoitti: Hyytävä ajatus, kuinka moni kroonikko hiipuu pois jonkun avittamana...!

Hmm, oikeastaan se oikeasti on aika hyytävä ajatus, että makaat sairaalasängyssä, täysissä tai lähes täysissä mielen voimissa, kun hoitaja ilmaantuu yllättäen viereesi piikki kädessään ja pistää sen sinuun (tai näet hänen laittavan jotakin outoa ainetta tippaasi). Hän ehkä hymyilee sinulle hieman oudosti, rauhoittelee ettei ole mitään hätää..ja hetken päästä tunnet, kuinka hengityksesi alkaa lamaantumaan, etc (en tiedä kuinka tuo kyseinen aine vaikuttaa jota hän on käyttänyt). Koitat pyytää apua (jos hoitaja on vielä seuraamassa kamppailuasi) turhaan ja tajuat, että "minut tapetaan, enkä voi tehdä yhtään mitään. Ihminen, jonka pitäisi hoitaa ja helpottaa oloani, on juuri päättämässä elämäni, enkä voi estää sitä."