JammuSetä kirjoitti: ↑Ke Maalis 04, 2020 11:17 pm
Sitä mä aina ihmettelen ku Raamatun sanaan uskovia haukutaan että he pitävät jonkin satukirjan tekstejä totena.
Sitten kuitenkin itse kiihotutaan niistö satukirjan teksteistä?
Näkeekö muut tässä dilemmaa?
Tackleberry kirjoitti: ↑To Maalis 05, 2020 12:23 amEi kukaan kiihotu niistä satukirjojen teksteistä.
Itse olen tuosta kyllä eri mieltä, nimittäin oman kokemukseni mukaan homoliike, homot, feministit, vasemmisto ja heidän aisankannatajansa kiihottuvat - ei oikealla, vaan väärällä tavalla - usein hyvin voimakkaastikin
Raamatun (kultillisesti tai hengellisellä tasolla) kielteisestä kannasta homoseksuaalisuuteen - harva kuitenkaan "kiihottuu" suojelukohteena olevan islamin ja
Koraanin hyvin jyrkästä ja kuolemantuomoita nykyisinkin asettavasta suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen.
Täytyy myös muistaa, että Raamatun eikä UT:n tehtävänä ole toimia - toisin kuin Koraanin - yhteiskunnan lakirjana eikä kurinpalauttajana, vaan se tehtävä on UT:n ja Paavalin mukaan puhtaasti
yhteiskunnan väkivaltakoneiston: eduskunnan, oikeuslaitoksen ja poliisivoimien harteilla. UT:n sanoma - kuten Päivi Räsäsen kannanotot - on taas puhtaasti hengellinen, kohdistuen normatiivisella tasolla vain uskoviin ja kirkkoon, mutta evankeliumin julistuksen tasolla kutsuna koko maailmalle.
Tackleberry kirjoitti: ↑To Maalis 05, 2020 12:23 am Mutta siitä toki ihmiset saattavat "
kiihottua", jos tietyt ihmiset pyrkivät
vaikuttamaan toisten elämään
negatiivisesti ja perustelevat toimintaansa näiden
satukirjojen teksteillä. Hyvin yksinkertainen ja tärkeä ero.
Vielä perustavampi ero tulee siinä, kun ymmärretään että ihmisten maailma koostuu
faktoista ja sitä
ohjataan ihmisten keksimien
"satujen" avulla. Faktojen pohjalta nimittäin tiedetään vain miten asiat
ovat, mutta ei sitä, miten niiden
pitäisi olla. Arvojen ja "satujen" sepittäminen on taas jäänyt ihmisten kontolle. Platon ymmärsi tämän hyvin ja siksi hän näki myös
"satujen" sopivan hyvin lasten
kasvatukseen, kuten myös valtiolle kuuliaisten hallintoalamaisten
kasvattamiseen. "Satujen" kertomisen yksioikeus kuului - ja kuuluu edelleenkin vain niille, jotka ovat hallitsijan tai päättävän elimen asemassa, kuten poliitikot, ei tavalliselle kansalaiselle.
On myös tärkeä ymmärtää, että
"sadut" ovat vain niitä tarinoita, suuria kertomuksia, lakeja, aatteita, ideologioita, valtiollisia ja kansainvälisisä sopimuksia joita ihmisille kerrotaan ja joiden ainoa tarkoitus on
ohjata ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Satujen "
uskottavuutta" on kuitenkin pakko vahvistaa erinäisin keinoin, kuten sosiaalisen paheksunnan, painostuksen ja erilaisten rajoitusten ja rangaistusten avulla, (esim. kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja sananvapauden rajoittaminen, sakot, vankeus, kuolemanrangaistukset). Se että onko kulloinenkin yhteiskunnallinen kehityssuunta positiivinen, negatiivinen tai uskottava, riippuu kunkin ihmisen maailmankuvasta ja maailmankatsomuksesta.
Itse koen homoliikkeen tai LHBT -liikkeen agendan yhteiskunnallisesti hyvin negatiivisena ja vapautta rajoittavana ilmiönä, vaikka yksilötasolla homot voivat keskenään tehdä mitä tykkäävät. Täytyy myös muistaa, että ilman vasemmiston ja feministien - jo 60 -luvulla alkanutta - tukea homot eivät koskaan olisi voineet saavuttaa nykyistä salonkikelpoista asemaansa yhteiskunnan arvojen ja asenteiden muokkaajina. Jos vasemmisto ja feministit vetäisvät nyt tukensa pois, niin homot olisivat aika yksin. Yksi LHBT -liikkeen viimeisistä "saduista" on sukupuolineutraalius ja sen yhteiskunnallinen läpiajaminen, jonka kritisoiminen julkisesta asemasta käsin on käytännössä kiellettyä ja rangaistavaa (esim. kansanryhmää vastaan kiihottaminen).