ABC kirjoitti:^ Mikähän tuossa on tyhmää tai turhaa? Et taida tuntea yhtään mehiläistarhaajaa?
Mehiläiset voivat muuttaa pois tarhasta omia aikojaan; tuossahan vain säädetään, että omistaja saa hakea omansa pois. Jos vain ajoissa ehtii; toisessa pykälässä nimittäin säädetään, että omalta maaltaan löytämänsä pesän saa merkitä itselleen. Houkuttelu ei kuitenkaan ole sallittua, eikä toiselta puolen kenenkään hedelmäpuun tai rauhoitetun puun kaataminen mehiläisten vuoksi.
En tunne yhtään mehiläistarhaajaa. Tottakai mehiläiset voivat muuttaa pois pesästään.
Lain sananmuodot ovat mielestäni todella omituisia - eikä ainoastaan historiallisista syistä - ja tämä johtaa noiden pykälien vaikeaan tulkittavuuteen, ainakin näin maallikon silmissä.
Ensinnäkin tuntuu oudolta, että löytäjä saa pitää mehiläiset, mikäli löytää nämä ennen kuin niiden alkuperäinen omistaja on ehtinyt seurata mehiläisiään puulle ja reiälle, merkitä puun ja ilmoittaa siitä kylänmiehille.
Toiseksi, alkuperäinen omistaja saa ilmeisesti pitää mehiläiset ainoastaan, mikäli ne lentävät metsään. Jos ne muuttavatkin naapurin aittaan, saa naapuri ilmeisesti pitää mehiläiset? Jos sanatarkasti luettaisiin, voisi 2 § tulkita tarkoittavan, että jopa alkuperäisen omistajan metsästä löytyneet, pesäpaikkaansa muuttaneet mehiläiset jaettaisiin 1/3 löytäjälle ja 2/3 alkuperäiselle omistajalle.
En tiedä, kauanko mehiläisiltä tässä muuttopuuhassa kuluu aikaa, mutta omaisuudensuoja tuntuu vähintäänkin hataralta tässä tapauksessa.
Kuinkahan monta kertaa rakennuskaaren 21 luvun määräyksiä mehiläisistä on oikeuskäsittelyn kautta pantu toimeen viimeisen 50 vuoden aikana?
Rakennuskaaressa on muutakin päättömyyttä, kuten:
Rakennuskaari kirjoitti:
7 luku
Miten humalisto on istutettava ja kunnossa pidettävä
1 §
Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta [talarin], ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.
Rakennuskaari kirjoitti:11 luku
Laidunmaasta ja karjan kaitsemisesta sekä paimentamisesta
4 §
Siat ovat kirren maasta lähdettyä rengastettavat, jotteivät nurmia nurin tonkisi; ja on siltavoudin pidettävä siitä tarkka vaari. Ottakoon myös kiinni taikka merkitköön kaikki ne siat, jotka rengastamattomina tapaa, ja lunastakoon omistaja ne häneltä takaisin, kahdella markalla kunkin. Jos omistaja ei tahdo niitä lunastaa, haastakoon siltavouti hänet Oikeuteen, ja maksakoon omistaja sitten siltavoudille kaksinkertaisesti joka siasta. Jos siltavouti sen laiminlyö, vetäköön sakoa talarin; ja rengastamattomat siat saa kiinni ottaa kuka tahtoo ja voipi, ennen muita se, joka tiluksiltansa ne tapaa ja vahinkoa kärsii, ja olkoon ottajalla sama oikeus kuin siltavoudilla.
Nämä kaikki esimerkit ovat voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Oikeustieteessähän tunnetaan käsite
desuetudo, jolla tarkoitetaan muodollisesti voimassa olevan lain voiman lakkaamista, koska sitä ei enää sovelleta käytäntöön. Myös tämä on näin maallikon silmissä absurdia - pitäisihän juuri maallikon voida luottaa siihen, että lakikokoelmasta löytyvä säädös on voimassa ja sen mukaisesti voi toimia.
Desuetudon tapauksessa vallan perinteinen kolmijako myös hämärtyy - lainsäädäntövaltaa siirtyy tuomiovallan hallitsijalle.
