Järvenpään sarjamurhaaja (ketju 2)

[avain]

HUOM! Allaoleva teksti on vuosien pohdinnan tulos, ja sen yhtymäkohdat totuuteen ovat puhdasta sattumaa.

Sodan päättymisestä on kulunut reilu vuosikymmen, kun Pohjois-Lapissa asuvaan perheeseen syntyy poika.
Poika on jo lapsesta lähtien äitinsä näköinen - tummat, lähes mustat hiukset, täysikasvuisenakin suomalaiseksi mieheksi varsin lyhyt n. 170-senttisenä.
Jo pienestä pojasta lähtien poika on innokkaasti mukana porohommissa, suuren eläimen anatomian tuntemus kumpuaa jo lapsuuden vuosista. Lapsuutta varjostaa kuitenkin kaksi seikkaa: dominoivan äidin alkoholismi, joka ilmenee ajoittain myös väkivaltaisina purkauksina, ja koulussa tytöt toisensa jälkeen torjuvat murrosikäisen pojan lähestymisyritykset.
Ajokortti-ikään tuleminen avaa uusia elinpiirejä, ja kotiseudun traumoja paetessaan auton mittariin kertyy kilometrejä, mutta lopullinen irtautuminen äidin dominanssista saa vielä odottaa.

Vuonna 1980 orastava naisviha on kasvanut jo täyteen mittaansa. Yhä synkemmät ajatukset saavat vallan mielessä, ja eräänä iltana äitinsä mitätöiviin puheisiin ja pöydälle kasaantuviin pulloihin kyllästynyt poika lähtee taas pakoon kotoa autollaan. Öinen ajelu ei hillitse tunteita, vaan ne kasvavat yhä voimakkaammiksi. On heinäkuun 27.päivä, käsillä ovat aamuyön tunnit. Auton nokka on yön aikana vienyt Rovaniemelle asti. Tien varressa tyttö nostaa peukalon ylös. Poika pysähtyy ja tyttö nousee kyytiin. Vuosien patoutumat purkautuvat siihen, että Merja Vaarasta ei enää koskaan tehdä yhtäkään havaintoa. Poika on saanut kostonsa ja ajaa takaisin kotipihaan tyynin mielin.

Tappamisesta saatu tyydytys rohkaisee poikaa vihdoinkin jättämään väkivaltaisen lapsuudenkotinsa. Tie vie kauas etelään, sinne missä Häme ja Uusimaa kohtaavat. 1980-luku on uuden alun aikaa; vähitellen puheen pohjoinen nuotti muuttuu yleiskieliseksi, paiskitaan töitä. Tapahtuu jotakin, mitä mieheksi kasvanut poika ei osaa odottaakaan; hän rakastuu, ja häneen rakastutaan. Vaimo on hiljainen, arka, uskovainen, kunnollinen. Vuoden 1980 tapahtumat palaavat mieleen vain ajoittain.

1980-luvun loppupuolella kuitenkin lapsuuden traumat nousevat pintaan yhä useammin ja herättävät keskellä yötäkin. Mielialalääkitys aloitetaan, ja mies vetäytyy luontoon Kanta-Hämeen ja Keski-Uudenmaan seuduilla aina kun vain pystyy vetääkseen henkeä. Vuonna 1988 mies lukee lehdestä mäntsäläläisen alkoholiin menevän nuoren äidin, Heidi Härön, ruumiin löytymisestä. Tuo lehtijuttu ja sen aiheuttama tyydytyksen tunne muuttaa miehen elämän silmänräpäyksessä - hän tajuaa sen, mitä hänen olisi pitänyt tajuta jo vuosia sitten; äiti on surmattava. Hän on ollut väärässä sen suhteen, että vihaisi naisia, eihän hän vihaa omaa vaimoaansakaan. Hän vihaa äitiä.

Tuosta hetkestä kuluu kuitenkin vielä kaksi vuotta, ennen kuin tulee sopiva tilaisuus. Kotipihallaan innokkaasti autoja laitteleva mies poistuu illansuussa yhdellä pihalla pötköttävistä japanilaisautoistaan, kun vaimo ja lapsi ovat sukuloimassa toisella paikkakunnalla. On marraskuu 1990. Auto kuljettaa miehen Järvenpään rautatieaseman tuntumaan. Hoiperteleva, tummatukkainen nainen kiinnittää huomion jo kaukaa. Äiti. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin mies on suunnitellut; edellisestä surmasta on kulunut jo kymmenen vuotta, ja miestä hermostuttaa. Mielialalääkkeitä napsitaan muutamia ajomatkan aikana. Kun Hellu poistuu autosta tarpeilleen, mies tietää tilaisuutensa tulleen. Hermostuminen ottaa kuitenkin vallan raivosta; veitsenisku ei tapakaan äitiä. Mies päättää paeta, ja möläyttää vielä autoon astuessaan: "Eipä onnistunut tällä kertaa". Kymmenen vuotta on pitkä aika.

Ajatus äidin tappamisesta painaa kuitenkin takaraivossa jatkuvasti. Lukemattomat kerrat mies vaeltelee alueen luonnossa, niin autolla, pyörällä, kuin jalkaisinkin. Ensi kerralla ei saa hermoilla. Sopivaa tilaisuutta ei tarvitse odottaa kauaa. Muutama kuukausi myöhemmin mies on liikenteessä toisella autolla, kun Järvenpään Alkon edustalla hän näkee taas äidin. Tällä kertaa mies onnistuu. Poromiehen veitsi laulaa lihasmuistista, jo lapsuuden ajoilta tutuilla liikkeillä. Tuula Lukkarisen ruumis löytyy seuraavana päivänä.

Tyydytys kestää jonkin aikaa. Perhe-elämä sujuu mukavasti, vaimo huomaa miehen mielialan muutokset parempaan päin. Kesällä 1993 kuitenkin ajatukset alkavat kiertää taas samaa kehää. Mies tuntee, että äiti on vielä elossa, ei niin vahvana kuin ennen, mutta kuitenkin. Elokuisena iltana auton nokka kuljettaa Hyvinkäälle. Ei kestä kauaa, ennen kuin ovimies avittaa äidin ulos ravintola Martinasta. Tällä kertaa mies päättää hävittää ruumiin, edesauttaakseen äidin lopullista kuolemista. Maarit Haantiestä ei tämän illan jälkeen näy jälkeäkään.

Muutama kuukausi tuon elokuisen illan jälkeen lankapuhelin pirisee kauniina talvipäivänä. Soittaja pohjoisesta kertoo, että äiti on nukkunut pois sairauskohtauksen johdosta. Nyt poromies tietää, että hän on tehnyt tarvittavan. Äiti on kuollut, lopullisesti.
Vuoden-pari mies nauttii elämästä. Sulkeutunut kuori avautuu vähitellen, lapsetkin kasvavat jo kovaa vauhtia. Kunnes ne ajatukset tulevat taas. Keskellä yötä, keskellä päivää. Muutaman viikon kuluessa mies tietää jo, mitä hänen on tehtävä. Äiti on hänessä. Äiti kuolee vain, jos hänkin kuolee. Ja niin poromies kohottaa veitsensä viimeisen kerran - kohti omaa rintaansa.

[Sorjonen]

MTV3 Rikospaikka -ohjelmassa 5.4.2017 KRP:n edustaja kertoi uutta tietoa. Tutkinta on aktiivisena, kolmekymppinen nainen oli kyyditetty v. 1989. Poliisi on saanut tiedon omaisel-ta.Tapaus oli ollut lähes identtinen Hellun tapauksen kanssa (aika ravintolaillan jälkeen, luvattu kyyti, matkan aikana tarjottu alkoholia ja pillereitä). Henkilö päätyi metsäalueelle. Samantyyppisistä kyydityksistä tuona ajankohtana KRP pyytää nyt ilmoittamaan.

[miesasiamies]

MTV3 Rikospaikka -ohjelmassa 5.4.2017 KRP:n edustaja kertoi uutta tietoa. Tutkinta on aktiivisena, kolmekymppinen nainen oli kyyditetty v. 1989. Poliisi on saanut tiedon omaisel-ta.Tapaus oli ollut lähes identtinen Hellun tapauksen kanssa (aika ravintolaillan jälkeen, luvattu kyyti, matkan aikana tarjottu alkoholia ja pillereitä). Henkilö päätyi metsäalueelle. Samantyyppisistä kyydityksistä tuona ajankohtana KRP pyytää nyt ilmoittamaan.

Kerrottiinko miehestä ja autosta ikää, ulkonäköä..?

[Joakim J]

"Kerrottiinko miehestä ja autosta ikää, ulkonäköä..?"

https://www.katsomo.fi/#!/jakso/745252?toista

[Rotten Ralph]

Ilmeisesti tutkinta on saanut jonkinlaisen takapakin, aika pahankin siitä että sitä pitkään tutkinut ja asiaan perinpohjin perehtynyt tutkija kuoli kesken kaiken. Olisiko ollut 2011 tai jotain?
Hän oli varmasti haastatellut ja kuullut monia nyt haettuja kyyditettyjä yms, mutta jotenkin tuntuu että vei paljon tietoa mukanaan hautaan. Siksi tuntuu turhauttavalta että poliisi pyytää jälleen kerran ja taas nyt ihmisiä ilmoittamaan havainnoistaan.
Pakko varmaan itsekin ottaa yhteyksiä jälleen kerran, kuten ohjelman lopussa niin toivotaan.
Uskon että olen ollut tämän miehen kanssa ns silmästä silmään tilanteessa vuonna 1992 järvenpäässä. Tästä silmästä silmään tilanteesta, menin kaverini kanssa ilmoittamaan järvenpään poliisiasemalle, vaikka se katkaisikin mukavan illanviettomme.

[Pex.]

Ainakin nyt voidaan olla varmoja, että Hellun tarinaa on pidetty 100% uskottavana, koska nimi tuodaan julki kuoleman jälkeen. Mielenkiintoista tosin on, mitä hyötyä poliisi näkee nimen kertomisessa.

poliisi on ilmeisesti pitänyt tarinaa uskottavana kaiken aikaa mutta ulkopuolisessa tarkastelussa tarina on ollut hauras. nimentuominen esiin ei poista sitä. tarinan hauraus ei silti vie sarjamurhaajan mahdollisuutta pois vaan kyse olisi enemmän siitä mitkä ovat olleet miehen oikeat tuntomerkit.

Itse olen ainakin ollut jossain vaiheessa hyvinkin skeptinen Hellun tarinaan, vaikkakin tapahtumapaikka onkin hurja yksityiskohta. Varsinkin paksu villapipo ja sitä kautta vähäinen vamma ja humaltuneena pakeneminen on ollut omassa mielessä sellaisia yksityiskohtia, että Hellun tarina olisi hyvin voinut olla mitä tahansa muutakin kuin murhan yritys. Nyt kuitenkin, kun kerrotaan että tiedetään hyökkäyspaikka, on selvä että tapausta on tutkittu ja selkeät jäljet ovat olleet siellä.

Nimen julkistaminen kuoleman jälkeen kertoo sen, että mitä ilmeisemmin Hellu on pelännyt oikeasti ja mahdollisesti pyytänyt ettei oikeaa nimeä tuoda julki ennen kuolemaa.Sekin pitää muistaa, että yksittäistapauksena kyseessä olisi ollut maksimissaan "vain" törkeä pahoinpitely ja niiden uhreja harvoin nimetään edes pitkän ajan päästä.

[dazu]

Elikkä... tuleeko kenellekään paikalliselle mieleen ketään Riihimäellä ainakin 1985-1995 aikoihin asunutta 1950-luvulla syntynyttä henkilöä, joka on mahdollisesti eronnut vaimostaan suurinpiirtein aikavälillä 1986-1989? Miehellä oli tummat kiharat hiukset ja hän oli noin 170-175cm pitkä. Miehellä on luultavasti ollut lapsi tämän vaimon kanssa, josta hän on eronnut. Mies on ollut päällepäin sosioekonomiselta statukseltaan duunari-keskikeskiluokkainen henkilö ja hän on saattanut olla päällepäin suhteellisen normaali. Toisaalta on myös mahdollista, että miehellä on ollut mielenterveysongelmia, joiden vuoksi hän on ollut hoidossakin.
Riihimäen, Hyvinkään ja Järvenpään keskustat ovat olleet miehelle tuttua seutua ja hän on liikkunut näillä alueilla paljon 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Hän on tuntenut alueiden yöelämän erittäin hyvin.
Myös läheiset metsät ja maaseutu ovat olleet miehelle erittäin tuttuja ja hän on tuntenut alueen hiekkakuopat. Mies on myös saattanut harrastaa metsästystä.

Lainausta lyhennetty


Tiedätkö dazu, vieläkö tämä tyyppi on elossa?

Profiloinnilla ei sitä pysty arvaamaan ja selvänäkökyky ei nyt tällä kertaa näe mitään. Jos spekuloidaan miehen elossaoloa, niin tiedossahan on se, että teot loppuivat.
Tekijä on todennäköisesti asunut alueella ainakin 1980-luvun alkupuolelta vuosituhannen vaihteen paikkeille. Tämän jälkeen miehestä ei ole julki tulleita vahvoja havaintoja.
Syy murhien loppumiseen Haantien tapauksen jälkeen ei ole varmastikaan ollut se, että tekijä on kuollut pian vuoden 1993 jälkeen. Uskon, että tekijä on elänyt ainakin tälle vuosituhannelle ja vieläpä pysynyt samalla alueella.
Syy murhien loppumiseen on nähdäkseni ollut miehen "arkuudessa", poliisin hengittämisessä niskaan, mediahuomiossa, seksifantasian toteutuksen onnistumisessa, tai siinä, että hän onkin kokenut ettei naisten suolistaminen ollutkaan välttämättä hänen juttunsa, sekä siinä, että mies on ajatellut, että hänen elämässään on tärkeämpiäkin asioita, kuin naisten tappaminen.
Jos mies on kuollut, hänestä tehtyihin havaintoihin pohjaten hän on luultavasti kuollut vasta tämän vuosituhannen puolella, mutta mielestäni ei ole mitenkään mahdotonta, että hän olisi edelleen elossa.

[dazu]

Sarjamurhaajahan on yleensä seksuaalisesti sadistinen psykopaatti, tai sosiopaatti. Poikkeuksiakin on ja sarjamurhaaja-nimikkeen alle mahtuu myös sellaisia tekijöitä, joilla ei ole ainakaan suoraa seksuaalista motivaatiota. Joillain motivaatio voi olla pelkkä kontrollointi ilman seksuaalista tekoa.
Suurin osa sarjamurhaajista on käytännössä pahemman luokan sarjaraiskaajia, jotka ensin raiskaavat uhrin ja tämän jälkeen tappavat. Jotkut tappavat peittääkseen raiskauksen ja jotkut nauttivat itse tappamisesta.
Järvenpään sarjamurhaaja on samassa kategoriassa Viiltäjä Jackin ja Andrei Tshikatilon kanssa. Kyse on henkilöstä, jolla on seksuaalinen fantasia naisen surmaamisesta puukolla ja, jolle tämä naisen tappaminen puukolla on itsessään se seksuaalinen teko, eli kaveri lataa siemennesteet punttiin teon aikana.

Tämä "sarjahukuttaja" ei ole tyypillinen sarjamurhaaja, sillä hänen motiivinsa liittyivät käsittääkseni henkilökohtaisiin riitoihin ja miehen harrastamiin rikollisiin bisneksiin.

Isoin osa sarjamurhaajista on alkoholisteja, joilla saattaa olla rikostaustaa. Erinäisten rikosten tekeminen on alkanut yleensä jo nuorella iällä. Jotkut sarjamurhaajat voivat omata mittavan rikoshistorian ilman, että ovat jääneet kiinni yhdestäkään rikoksesta.
Jotkut sarjamurhaajat ovat huumeriippuvaisia, klassisia narkomaaneja, jotka vaikkapa tekevät asuntomurtoja ja murron yhteydessä raiskaavat ja tappavat asunnossa olevat naiset.
Sarjamurhaajat ovat useimmiten työelämässä ja monet sarjamurhaajat ovat parisuhteessa ja heillä voi olla lapsia. Ulospäin nämä ovat melko tavallisia ja sulautuvat massaan.

Gary Ridgway oli melko tavallinen automaalari, joka oli kolmesti naimisissa ja hänellä oli lapsia kahden naisen kanssa. Ridgway tappoi yli 90 naista vuosina 1982-2001 ennen, kuin jäi kiinni DNA-testien ansiosta. Hänen lähellään olevat eivät uskoneet millään, että Ridgway olisi voinut olla sarjamurhaaja. Ridgeway oli klassinen sosiopaatti. Hän oli patologinen valehtelija, jonka puheista suurin osa oli paskaa.
Linkki vie youtubeen videoon, jonka nimi on "A&E Biography Serial Killer The Green River Killer": https://www.youtube.com/watch?v=q0Pyy9JS8u4

Ted Bundy tappoi arviolta 50-60 naista 1970-luvulla ja mahdollisesti 1960-luvulla. Bundy opiskeli lakia ja seurusteli. Bundy oli äärimmäisen narsistinen henkilö. Kiinnijäämisen jälkeen Bundy sai valtavan määrän naispuolisia ihailijoita ja naiset tahtoivat hänen kanssaan naimisiin. Hän myös ehti pistää eukkoja paksuksi vankilasta käsin.
Linkki vie youtubeen videoon, jonka nimi on "A&E Biography - Serial Killer ''Ted Bundy''": https://www.youtube.com/watch?v=MExScyMcxwM

Molemmilla näillä amerikkalaisilla sarjamurhaajilla oli taustalla persoonallisuuden puolustuskeino identifikaatio aggressoriin, jonka pohjalta he reagoivat naisten taholta tulleeseen kaltoinkohteluun, kostamalla koko naissukupuolelle. He olivat myös seksuaalisia sadisteja. Ero tavalliseen BDSM-leikkejä harrastavaan mieheen oli siinä, että seksin piti olla oikeasti pakottamista, eli raiskaamista ja naisen piti oikeasti kuolla aktin aikana.

[tj_eme]

Se uusi hyökkäystieto oli aika välillinen, koska henkilö on jo kuolleena ja joku läheinen siis oli tällaisen vainajan puolesta tuonut esiin. En pitäisi kaikkien parhaana tietona tätä. Uutta oli ainakin minulle, että Lukkarisesta olisi luotettavana pidettävä havainto viimeiseltä päivältä Riihimäeltä. Se antaa tietyn uuden tulokulman koko asiaan, ehkäpä tekijä onkin riksusta.

Lukkarisen löytöpaikka oli minusta kerrottu tuossa olevan kauempana Erkylän tien risteyksestä kuin aikaisemmin, kumpi lienee sitten oikeaa tietoa.

[hannu hanhi]

Eiköhän poliisilla ole siitä -89 tapauksesta riittävästi tietoa, jotta se pystytään linkittämään näihin muihin tapauksiin. Sinänsä siinä ei ole mitään yllättävää. Kyseessä on sarjarikollinen, jolla on seksuaaliset motiivit ja jonka on ollut vaikea hillitä sairaita taipumuksiaan.

Mtv:n rikostoimittajat valitsivat täsmälleen saman risteyksen kuin minä täällä esitettyjen tietojen perusteella. Tuo linja-autopysäkki on hyvä maamerkki. Olen käynyt siellä muutaman kerran haahuilemassa, mutta täsmällisen tarkkaa Lukkarisen ruumiin löytöpaikkaa en ole tiennyt. Tosin eivät toimittajapojatkaan ihan tarkkaan tiedä.

Hellu oli siis Helena Meriläinen. Nyt tuli virallinen vahvistus sille tiedolle, että hän on kuollut.

Itselläni on sellainen epäily, että murhaaja on saattanut Hikiän hiekkakuoppien sijasta haudata Haantien omalle pihalleen. Järvenpään pohjoispuolella mutta kuitenkin tien 25 eteläpuolella on edelleenkin asumuksia, joiden pihassa riittää lääniä ja myös metsäistä kasvillisuutta suojaksi. Eiköhän se ole aika selvä, että murhaaja on asunut ja asuu edelleenkin tuolla alueella.

[keimola]

Luin jostain viiltelystä . Että olisi suolet tulleet pihalle . Taannoin Hyvinkään jengimannet jutteli juuri että hulluja valkolaiset kun pistää , että mehän vaan viillellään. Eräskin osasi hyvin jossain Kansantalolla viiltää valkolaiselta suolet pihalle .

Tuli vaan mieleen että tummaa voisi tumma ennemmin kiinnostaa . Eikä rasisti anna kaikille . Voisi tulla lisää perustetta .

Aika kaukaa haen , mutta en viitsinyt olla hiljaakaan .

[Joakim J]

Neljäskin tapaus ja lähes identtinen hellu-casen kanssa, hmmm...

Nyt tulee taas tajunnanvirtaa jonka analyyttisimmät voivat suosiolla ohittaa

Entä jos tämän etsimämme sarjanirhaajan oli vain ja ainoastaan tarkoitus toimittaa kyseisiä, tietynlaisia syntisiä yksilöitä kolkattuna ns. ”jatkojalostamoon”. Eli juottaa toimettomaan tilaan ja/tai riistää tajunta ja viedä pääkallonpaikalle. Määränpäässä sitten itse pääpiru, vaikka isukki näytti ja opasti mitä näille juopoille huorille tuleman pitää (hän purki omaa vihaansa ed. argumenteilla). Hänellä, syvästi uskovaisella miehellä oli mennyt elämä pilalle juurikin tuonlaisten naisen takia ja oli saanut jopa jumalalta oikeuden rangaista heitä (psyk. sairaus taustalla). Tämä uhrien hakija, eli poikansa oli vain välikäsi ja siitä johtunee esim. epävarmuus lähteä esim. hellun perään ja miksei tähän kategoriaan kuulu nyt tämä ”neljäskin tapaus”.

Konkretiaan! Vihjeitähän on tullut... Käsitykseni mukaan _tiet johtavat itään_. Hellu ja Lukkarinen ihan todistetusti! Sitten vaikuttava tarina Kirjoittaja Bluesilta, jolloin epäilty lähti myöskin itään (Kellokoskelta kohti Mäntsälää), niin, juurikin sinne Heidi Härön kulmille...

Vihjeitä autoista. Mielestäni ei kannata takertua siihen hellun kertomaan, sillä tässä tapauksessa kulkupeli/merkki voi vaihtua vaikka päivittäin! Ainut merkittävä seikka hellu-tarinassa oli se, että hän havannoi autoa hitsatun. Ja todellakin se täytyi olla selvästi nähtävillä, kun vinkki todisteeksi asti on päätynyt. Eli suunta on paikkaan jossa autoja ylimaalataan jopa hiekkapuhalluksen jälkeen.

Merkeistä useimmiten on esiin noussut Mersu!
Esim. Suomi24 kirjoitus ”Raitis nyt”, mersukuski vaani häntä Hyvinkäällä, vuosi 1996 tai1997. Täällä kirjoittanutta ”alfanaarasta” vaani mersukuski vuonna 1998, samoilla seuduilla. Jopa sivuston skeptikko tj_eme heitti pensaa liekkeihin arvuuttelemalla, että ”Sehän voisi olla vaikka kaksimetrinen kaljupää, jolla on mustamersu”

Näistä en oikein mitään muuta saa kuin verkkokalkoilleni syöpyneet kuvat eräältä valokuvausharrastajalta syrjäisestä paikasta, joka ottaa kuvia autioituneista taloista ja teollisuuskiinteistöistä. Kuva Mercedeksen penkeistä sumutettuna vaahtosammuttimilla, kuva suuren eläimen anatomian tuntemukseen soveltuvista luista, ehkä Haantien bootseista ja tyhjistä viski-laatikoista, yms... Ja voin vaan kuvitella kuinka monta autoa tuollakin on maalattu

Menkää syvälle nettiin ja youtubeen noilta vuosilta ja antakaa mielikuvituksen lentää Ei ole enää muuta mahdollisuutta löytää pienintäkään konkreettista vinkkiä ilman sitä!

Niin, teot ja vihjeet loppuivat, kun se Musta Mercedes ylitti Vaalimaan raja-aseman...

[dazu]

Itselläni on sellainen epäily, että murhaaja on saattanut Hikiän hiekkakuoppien sijasta haudata Haantien omalle pihalleen. Järvenpään pohjoispuolella mutta kuitenkin tien 25 eteläpuolella on edelleenkin asumuksia, joiden pihassa riittää lääniä ja myös metsäistä kasvillisuutta suojaksi. Eiköhän se ole aika selvä, että murhaaja on asunut ja asuu edelleenkin tuolla alueella.

Minusta yksi pohtimisen arvoinen asia voisi olla se, että tämä tekijä on ollut vapaana viikollakin, eli hän on joko ollut sellaisessa työssä, mikä on tällaisen mahdollistanut, tai sitten hän ei ole ollut töissä ollenkaan, vaan esimerkiksi sairaseläkkeellä mielenterveysongelmien takia.
Hellu pokattiin iltayöstä keskiviikkona 14. marraskuuta 1990 ja Lukkarinen keskellä päivää keskiviikkona 17. huhtikuuta.
Tekijä ei ole todennäköisesti tuolloin 90-91-kaudella ollut töissä sellaisessa työssä, jossa oltaisiin säännöllisesti kiinni töissä kahdeksan tuntia päivässä.
Maanviljelijä sen sijaan voisi tulla kysymykseen, kuten myös sellaisessa vuorotyössä, tai sellaisessa ammatissa oleva, jolle tulee vapaapäiviä.

Ihan perus profilointiin vedoten heittäisin myös sellaisen jutun, että lähtisin varmaan katselemaan mieluummin selvästi alle 35-vuotiasta tekijää, tai selvästi yli 35-vuotiasta tekijää. Jos tätä hommaa lähdetään sen äitisuhde-homman kautta ajattelemaan, niin mies ei kyllä ole paljon yli 30-vuotias voinut olla. Luultavasti maksimissaan siinä 32-vuotias, mahdollisesti jopa alle 30-vuotias. Pointtini on siinä, että uhrit olisivat liian nuoria, jos tekijä olisi tuota vanhempi ja taustalla vaikuttaisi tällainen äiti-symboliikka.
Toinen vaihtoehto on sitten se, että tekijän motiivit olisivat tästä perus äititeoriasta poikkeavat ja tekijä olisi iältään siinä 37+ ikäinen ja uhrit olisivat iältään tätä luokkaa sen vuoksi, että tekijä oli itsekin jo keski-iän puolella.

Varovaisuus aspekti näkyy tässä kokonaisuudessa sen verran vahvasti, että luulisin tekijällä olleen joko vakituinen työ, tai perhe, tai molemmat. Joka tapauksessa kyseessä pitäisi olla jotain muuta, kuin ihan täys sossupummideekis.
Haantien ruumiin katoaminen sopii kuvioon täydellisesti, koska tekijä oli erittäin varovainen. Hän jätti Lukkarisen ruumiin näkysälle, mutta tapauksen saatua huomiota mediassa ja poliisin aloitettua tutkinnat, mies reagoi ja korjasi toimintatapaansa, hävittämällä Haantien ruumiin.
Ruumiita koskien vielä sellainen seikka, että paikka, jossa Meriläisen kimppuun hyökättiin ja, josta Lukkarisen ruumis löytyi, on ollut tekijälle tuttu, mutta hän ei ole asunut aivan tekopaikan läheisyydessä, sillä mitä lähempänä kotia homma hoidetaan, sen paremmin ruumis piilotetaan. Ja voihan olla, että Lukkarisen ruumis juurikin kuskattiin hiekkakuopalle, pois omalta tontilta. Haantie sitten haudattiin omalle tontille toiminnan saaman huomion minimoimiseksi ja kiinnijäämisen välttämiseksi mahdollisimman tehokkaasti.

[dazu]

Uskon että olen ollut tämän miehen kanssa ns silmästä silmään tilanteessa vuonna 1992 järvenpäässä. Tästä silmästä silmään tilanteesta, menin kaverini kanssa ilmoittamaan järvenpään poliisiasemalle, vaikka se katkaisikin mukavan illanviettomme.

Ulkonäkö keväällä 1992: sängellä oleva parta, ikä +50, noin 180 cm ja 80-90 kg

Vaatetus: Farkut, mustat nahkakengät ja vihreä kangastakki jonka alla tumma villapaita.

Ajoneuvo: Valkoinen Datsun 180. Kuljettajan jalkatilassa oli usein nähty iso metsästysveitsi.

Niin, mitkä olivat Rotten Ralphin näkemän äijän tuntomerkit, täsmäsikö Hellun antamiin tuntomerkkeihin, vai oliko tällainen, kuin Dark Tetra tässä kirjoitti?

[dazu]

Voi sinua. Ilmeisesti ajattelet kotisohvapsykologialla, jossa selvästi näkyy psykologian ymmärtämisen puute. Tekijä voi olla vaikka 70 vuotias ja hänen maailmassaan hän kokee itsensä yhä 12 vuotiaana poikana. Tämä on hyvin yleistä, paljon luultua yleisempää ja se alkaa korostua kun ihminen saavuttaa 50 ikävuoden jos henkilöllä on lapsuuden trauma josta ei ole päässyt yli ja oirehtii tällä tavoin. Kyseinen oire esiintyy hyvin voimakkaasti niillä jotka on hylätty lapsena tai otettu huostaan lapsena.

On myös täysin mahdollista että me emme edes kykene ymmärtämään tekijää. Primus motor teoille on ollut jokin sellainen mitä me emme voi ymmärtää. Sen ymmärtää vain tekijän mieli. Puukko tekovälineenä ei automaattisesti tarkoita tekijän nauttivan puukottamisesta, vaan se saattaa olla hänen näkökulmastaan sopiva tekoväline. Varsinkaan jos sitä 22lr äänenvaimennettua pienoisrevolveria, joka on vielä luvaton, ei ole ollut mahdollista hankkia.

Nämä jutut, mitä tähän olen kirjoitellut profiloinnista, olen keräillyt FBI:n käyttämistä profilointitekniikoista, eli ne ei ole mitään minun itse keksimiä juttuja.
Ja itse olen sitä mieltä, että näitä tekijöitä on ihan mahdollista ymmärtää. Ero normaalin ihmisen ajatteluun näillä on valtava, mutta näistä on valtavasti psykologista tietoa olemassa.
Olet täysin oikeassa, että asevalinta on usein myös käytänöllinen. Meillä on kuitenkin tiedossa, että Tshikatilo oli impotentti, joka tuotti itselleen orgasmin, viiltelemällä naisia puukolla. Vastaavia tapauksia on ollut jonkin verran muitakin.
Sarjamurhaajathan ovat pääasiassa motivaatioltaan pitkälti samaa porukkaa, kuin sarjaraiskaajatkin. Sarjamurhaajalla vaan vippaa päästä vielä enemmän, kuin sarjaraiskaajalla.

Ajatus siitä kuinka tekijä olisi haudannut uhrinsa kotipihalleen, tuntuu uskomattomalta, varsinkin jos tekijä on asunut kerrostalossa.

Jos on asunut kerrostalossa, niin silloin ei ole pihalleen tätä naista haudannut. Voisinkin ajatella, että mies ei asunut kerrostalossa. Hän ei myöskään ollut mikään paljasjalkainen kaupunkilainen, vaan joku sellainen, joka liikkui tuollaisessa metsässä, missä tämä hiekkakuoppakin oli.

Alle 30 vuotias on kuitenkin vielä normaalioloissa kasvaneena niin poispilattu näistä hommista etten siihen usko. Tietysti jos on elukkaa käsitelty teurastajan alkein sekä elkein jo 15 vuotiaasta asti, niin sitten ei ole mahdotonkaan ajatus.

Noh, eräs kuopiolainen parturioppilas aloitti nämä hommat amisikäisenä ja onhan se tuolta maailmalta tiedossa, että monet sarjamurhaajat aloittavat hyvin nuorena.
Aloitusikänä 30-vuotta on ihan yhtä todennäköinen, kuin vaikka 40-vuottakin. Sen sijaan yli 50-vuotiaina aloittavat sarjamurhaajat ovat erittäin harvinaisia, vaikka heitäkin on olemassa.