Väittelijä ei ole perehtynyt Ulvilan oikeusmurhiin, jotka paras esimerkki väärennetystä ja valheellisesta todistelusta.
Pikkulapsethan eivät koskaan TODISTANEET mitään oikeudessa. Raiskausvalheissa typerille tuomareille noitasyyttäjät näyttivät vain vanhoja videoita, joilla terapeuttipuoskarit johdattelivat kysymyksiä väärentäjä Tapio Sontaojan käskystä. Ensin maho kaapparipariskunta oli eristyksissä harjoituttanut alistamansa ja pelottelemansa lapset eli rikastumisautomaattinsa valehtelemaan videoilla murhasta ja raiskauksista.
Puolustus ei saanut koskaan kuulustella lapsia ja paljastaa heidän naurettavan lapsellisia ja mahdottomia valheitaan, kuten laki ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti vaatii. Lapset olisi pitänyt ottaa heti huostaan epärehelliseltä sairaalta psykopaattipariskunnalta.
Vain vanhin fiksu ja rehellinen tytär todisti Auerin ja Kukan syyttömäksi. Olihan tytöllä onneksi varma havainto kostajamurhamiehen paosta.
Syyttömien oikeusmurhatuomiot on purettava pikaisesti.
TODISTAJANKERTOMUKSEN LUOTETTAVUUS
Henkilötodistelun selvittäminen, vastaanottaminen ja arviointi oikeuspsykologisen tutkimuksen valossa
Henna Marjosola 15.10.2021
https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... a_2021.pdf
Tunteellista todistajaa uskotaan helpommin.
Ma 22.30 Puhe
Juuso Pekkinen: Todistajankertomukset ovat usein epäluotettavia - voidaanko oikeudessa koskaan selvittää totuus?
Pankkiryöstössä silminnäkijän katse hakeutuu aseeseen, mutta oikeudessa pitäisi muistaa minkälainen hattu ryöstäjällä oli. Kokenutkin tuomari saattaa päätellä todistajan valehtelevan, vaikka hermostuneisuus liittyisikin jännittävään kuulemistilanteeseen. Oikeudenkäyntiavustajan tavoite ei ole kysymyksillä selvittää totuutta, vaan ajaa päämiehen etua. Todistajankertomuksilla on iso merkitys oikeudessa. Silti kertomuksen virheettömyyteen ja sen tulkintaan liittyy monia epävarmuuksia. Jaksossa aihetta tutkinut OTT Henna Marjosola avaa aihetta oikeus- ja todistajanpsykologian näkökulmasta. Jaksossa Juuso Pekkinen kulkee todistajana läpi oikeudenkäyntiprosessin nähtyään kuvitteellisen pankkiryöstön.
https://areena.yle.fi/1-50960969#autoplay=true
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva ... ertomuksia
Vääränlaiset menettelytavat oikeusprosessissa voivat vääristää todistajankertomuksia
Monet vakiintuneet menettelytavat joita sovelletaan todistajankertomuksiin oikeudenkäynneissä, voivat aiheuttaa tulkinta- ja muistivirheitä. Uusi oikeustieteellinen väitöstutkimus osoittaa, että virheitä voi vähentää huomioimalla inhimilliset tekijät paremmin.
OTM, VT Henna Marjosola on tarkastellut todistajankertomuksen luotettavuuteen vaikuttavia seikkoja sekä kertomuksen luotettavuuden arviointia tuomioistuimessa väitöskirjassaan ”Todistajankertomuksen luotettavuus: Henkilötodistelun selvittäminen, vastaanottaminen ja arviointi oikeuspsykologisen tutkimuksen valossa”. Marjosola on tutkimuksessaan selvittänyt, kuinka oikeudenkäyntiprosessin eri vaiheita tulisi toteuttaa ja kehittää mahdollisimman virheettömän todistajankertomuksen ja sen arvioinnin saavuttamiseksi.
Tutkimus osoittaa, että oikeudenkäyntiprosessin eri vaiheisiin sisältyy useita menettelyjä, niin oikeudenkäyntiavustajien kuin syyttäjienkin puolelta, jotka voivat tosiasiassa vääristää todistajankertomuksia tai niiden arviointia.
– Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa todistajan painostaminen ja hyökkäävä kuulustelutyyli todistajan vastakuulustelussa. Menettelyä on pidetty suositeltavana keinona silloin, jos todistajan epäillään valehtelevan. Kuitenkin psykologisen tutkimuksen mukaan keino ei tosiasiassa auta paljastamaan valheita, vaan voi päinvastoin saada vilpittömänkin todistajan lausumaan virheellistä tietoa, Marjosola sanoo.
Kertomus voi vääristyä jo aikaisemmassa vaiheessa, sillä oikeudenkäyntiavustajien ja syyttäjien yhteydenpito todistajaan prosessin eri vaiheissa voi merkittävästi vaikuttaa siihen, kuinka virheettömän kertomuksen todistaja kykenee esittämään oikeudenkäynnissä. Suurin riski kertomuksen vääristymisestä on käsillä silloin, kun todistajan kanssa viestitään oikeudenkäynnin kohteena olevan tapauksen yksityiskohdista. Tällöin on vaarana, että todistajalle esitetyt kysymykset tai annetut tiedot muokkaavat todistajan tulkintaa ja muistikuvia tapahtumista.
Etenkin ulkomailla – mutta myös Suomessa – tunnetaan nykyisin paljon tapauksia, joissa esimerkiksi johdattelu on johtanut vääriin tunnustuksiin tai todistajanlausuntoihin, taikka väärä silminnäkijätunnistus on johtanut syyttömän tuomitsemiseen.
Parannuskeinoja psykologisen tutkimuksen kautta
Henna Marjosola esittää tutkimuksessaan konkreettisia toimia, joiden avulla todistajankertomusten luotettavuutta ja niiden arvioinnin laatua voitaisiin parantaa.
– Yksi esimerkki on vaikkapa yleinen oikeudenkäyntiperehdytys todistajan valmistelussa. Perehdytys yleisistä oikeudenkäyntiin liittyvistä seikoista voi vähentää todistajan kokemaa jännitystä, mikä voi parantaa muistisuoritusta todistajankuulustelussa.
Koska johdattelu, sosiaalinen painostaminen ja vaikeaselkoiset kysymykset ovat todistajankertomukselle vahingollisia, on vastaavasti perusteltua esittää näiden keinojen rajoittamista. Etenkään ennen oikeudenkäyntiä suoritettavassa valmistelussa ei tällaisia keinoja tulisi sallia missään tilanteessa.
Todistajankertomuksen arvioinnin laatua voidaan puolestaan parantaa pohtimalla kertomukseen mahdollisesti vaikuttaneita tekijöitä ja tukeutumalla tässä tieteellisesti tutkittuihin todistajanpsykologisiin kokemussääntöihin.
Toistaiseksi oikeudenkäyntiprosesseissa ei ole monilta osin osattu hyödyntää psykologista tutkimusta ja sen tarjoamaa tietoa mm. yksilön käyttäytymisestä, tulkinnoista, muistista ja päättelykeinoista riittävän hyvin. Mutta myös tutkimuksen puolella olisi vielä paljon työtä tehtäväksi, sillä Suomessa on toistaiseksi hyvin vähän oikeustieteellistä tutkimusta, jossa on hyödynnetty oikeus- ja todistajanpsykologista näkökulmaa. Esimerkiksi todistajan valmistelua ei ylipäänsä ole Suomessa aiemmin tutkittu juuri lainkaan, kuten ei myöskään inhimilliseen päätöksentekoon vaikuttavien tekijöiden vaikutuksia todistajankertomuksen arviointiin. Tutkitun tiedon puute voi olla ongelma oikeusturvan kannalta.
– Yksilön oikeusturvan kannalta on keskeistä, että oikeudenkäynnissä esitetty näyttö on mahdollisimman luotettavaa ja se arvioidaan oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja perusteellisesti. Kyse on viime kädessä jokaisen oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, Marjosola korostaa.
OTM, VT Henna Marjosola väittelee 15.10.2021 klo 12 aiheesta ”Todistajankertomuksen luotettavuus: Henkilötodistelun selvittäminen, vastaanottaminen ja arviointi oikeuspsykologisen tutkimuksen valossa”. Väitöstilaisuus järjestetään Porthanian salissa PIII, osoitteessa Yliopistonkatu 3.
Väitöstilaisuutta voi myös seurata videolinkin kautta.
Vastaväittäjänä on professori Minna Gräns, Uppsalan yliopistosta ja kustoksena on professori Tuula Linna Helsingin yliopistosta.
Väittelijän yhteystiedot:
OTM, VT Henna Marjosola
[email protected]
p. 050 3807 301