Jokelan koulusurmat (ketju 3)

[Norsula]

Yksi, nyt virallisestikkin, hulluksi todettu saa hommaatua ensimmäiseksi aseekseen käsiaseen ilman sen suurempaa tutkiskelua jne. ja koko maan/ihan kaikkien aselupien saantia tiukennetaan siihen pisteeseen, että käytännössä nykyään on mahdotonta saada käsiasetta muuhun kuin työkäyttöön.
Tässä taas pelastetaan maailma muutamalta sekopäältä sillä, että seuraukset kantaa koko kansa sen sijaan, että katseet suunnattaisiin nuorten mielenterveystyöhön.
Vittu, että korpeaa pahasti...

Mun mielestä on parempi, että seuraukset kantaa koko kansa(n ampumaharrastajat), kuin jotkut onnettomat koululaiset/muut sivulliset hengellään kun joku taas päättää näyttää...

[joey]

Mun mielestä on parempi, että seuraukset kantaa koko kansa(n ampumaharrastajat), kuin jotkut onnettomat koululaiset/muut sivulliset hengellään kun joku taas päättää näyttää...

Näillä, jotka ovat päättäneet näyttää, ei valitettavasti ole ollut mitään tekemistä ampumaharrastajien kanssa. Se nyt tietysti on naurettavaa, että mieleltään järkkynyt voi ylipäätään aseen saada ja sitä kohtaa aselupien myöntämisessä tulisikin tiukentaa, mutta pahoin pelkään että tiukennus kohdistuu taas niihin, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

[Mike Manner]

Mun mielestä on parempi, että seuraukset kantaa koko kansa(n ampumaharrastajat), kuin jotkut onnettomat koululaiset/muut sivulliset hengellään kun joku taas päättää näyttää...

joey se tuossa jo sanoikin...
Joku taisi heittää tuossa, että 7% vuosittaisista henkirikoksista tehdään luvallisilla aseilla... Ja tuota lukua nostaa vielä Jokela sekä Kauhajoki.
(^en tiedä väitteen todenperäisyydestä, mutta kuulostaa ihan uskottavalta)

Sen suhteen olen samaa mieltä, että kenenkään ei pitäisi saada ensimmäiseksi aseekseen käsiasetta, varsinkaan sillä perusteella että harrastaa ammuntaa ja tuosta harrastuksesta todisteena on ainoastaan jonkin paikallisen ampumaseuran kuukauden vanha jäsenkirja.

Nykyään tilanne on vaan se, että henkilö jolla on vaikkapa itselataava kertatuli kivääri (esim. Sako92 "reserviläiskivääri" = puoliautomaattiseksi muutettu/valmistettu armeijan rynnäkkökivääri Linkki - Sakolainen...) ja .357 revolveri Linkki - kuva (käsiase, jolla on lupa lopettaa hirvi = patruunan iskuvoima riittää) reserviläisammuntoja ja practical-harrastusta varten, niin hän ei saa hankintalupaa .22 pistoolille (pienin ruutiase kaliberi) metsästyskäyttöön loukkupyyntiin lopetus aseeksi, vaikka hänellä olisi metsästyskortti ja metsästyseuran jäsenkirja...

[K.Karhunen]

Yksi, nyt virallisestikkin, hulluksi todettu saa hommaatua ensimmäiseksi aseekseen käsiaseen ilman sen suurempaa tutkiskelua jne. ja koko maan/ihan kaikkien aselupien saantia tiukennetaan siihen pisteeseen, että käytännössä nykyään on mahdotonta saada käsiasetta muuhun kuin työkäyttöön.
Tässä taas pelastetaan maailma muutamalta sekopäältä sillä, että seuraukset kantaa koko kansa sen sijaan, että katseet suunnattaisiin nuorten mielenterveystyöhön.
Vittu, että korpeaa pahasti...

Vai että ihan virallisesti hulluksi todettu? Missähän näin? Itse alkaisin pitämään huolestuttavana tuollaista kirjoittavan mielentilaa. Paniikkihäiriöt ja sosiaalistentilanteiden pelko, sekä lievä masennus eivät liene hulluutta? Hoitoonhan Pekka-Eric ei päässyt, vaikka sitä hänelle pyydettiin.
Lääkärin sanoin: Lievät oireet ja liian pitkät jonot.

[VoDKa]

Vai että ihan virallisesti hulluksi todettu? Missähän näin? Itse alkaisin pitämään huolestuttavana tuollaista kirjoittavan mielentilaa. Paniikkihäiriöt ja sosiaalistentilanteiden pelko, sekä lievä masennus eivät liene hulluutta? Hoitoonhan Pekka-Eric ei päässyt, vaikka sitä hänelle pyydettiin.
Lääkärin sanoin: Lievät oireet ja liian pitkät jonot.

Juuri näin. Iso osa suomalaista kärsii vuosittain jonkinlaisista mielenterveysongelmista, joten pitäisikö kaikki stressaantuneetkin ihmiset heittää sitten tuohon "hullu"-kategoriaan, jos sinne kerran pääsee noinkin vähin perustein. Tässä tapauksessa näitä hulluja taitaa olla joka nurkalla. Kannattanee siis alkaa välttelemään myös kaupan kassaa, saattaahan sekin olla hullu ja iskeä vaikka kassakoneen kanssa kimppuun vielä seuraavalla kerralla - tai kenties nimeä kuittiin kirjoittaessasi iskeekin sen kynän kämmenestä läpi.

Tämän sortin mielenterveydelliset ongelmat eivät ole mielestäni omiaan heittämään ketään hullu-luokituksen alle. Moni niistä itse kärsivä saattaa toki näin ajatella ja pitää elämäänsä jopa arvottomana sen myötä, mutta totuushan on, että ne ihan oikeat hullut ovat todella harvinaisia. Mikäli jokainen masentunut, paniikkihäiriöinen ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä pitäisi sulkea hetimiten laitoksiin, niin kylläpä sitä kadulla kulkiessa olisikin sitten autiota. Ihan pystyn kuvittelemaan sinne sellaisen villin lännen pyörivän risupallon pyörimään edestakaisin pitkin katua, kun kaikki hullut on putsattu kaduilta pois ja tukittu kiireesti kyhättyihin lisälaitoksiin.

Minä en pidä Pekka-Ericiä hulluna, en edes sen jälkeen mitä hän on tehnyt. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseessä oli lahjakas ja herkkä poika, jonka vuoksi hän oli helppo saalis kiusaajille ja muille idiooteille, joiden mielestä kukaan ei saa olla erilainen tai tuntea normaalia enempää. Koska lapsena on niin vaikea ymmärtää miksi tulee kiusatuksi, sitä alkaa epätoivoiseksi ja kokeilee hieman kaikkea, mikä voisi muuttaa tilanteen; jopa alkaa muuttamaan itseään huomattavissa määrin, väkisin tukahduttaa sen oman olemuksensa sieltä. Tämä tosin kääntyykin yleensä vain itseään vasten ja lopulta ollaankin tilanteessa, että sekä kiusaajat, että se mitä on itselleen tehnyt aiheuttaa ongelmia oman pään sisällä - tulee juuri näitä oireita mitä Pekka-Ericillä oli, sekä kenties joitakin muitakin, jos on varsin epäonnekas. Koulussa kun tulee tuijotetuksi tilanteessa kuin tilanteessa, alkaa pelkäämään sitä, että mokaa muiden katsellessa - tämän kuvittelisin olevan yhtenä isona tekijänä tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Paniikkihäiriöt lienevät ihan samaa perua. Ja vaikka totuus olisikin se, etteivät kiusaajat enää hetkeen olisikaan tuijottaneet, sitä pitää itseään koko ajan sen verran varuillaan, että tekee vain itse itselleen hallaa ja uskoo siihen tuijottamiseen, vaikka kukaan ei sattuisikaan katsomaan.

Sen verran, mitä olen Pekka-Ericistä lukenut ja kuullut, olen ymmärtänyt ettei hän uskaltanut kamalasti pyytää mitään, vaikka olisikin jotain halunnut - sama koski lienee myös tuota avun saamista lääkäristä. Hän itse, eivätkä hänen vanhempansa uskaltaneet ja osanneet pyytää apua tarpeeksi napakasti, joten tilanne päättyi sitten tähän, kaaokseen. Enkä syytä siitäkään, tiedän kuinka vaikeaa on oikeasti saada sitä apua lääkäreiltä, psykiatreilta tai keltä tahansa muulta. Siinä ei oikeasti auta kuin valehdella, liioitella tilannetta ja omaa tilaansa, jotta saa jonkun edes katsomaan tarkemmin omaan suuntaansa, saatika että pääsisi vielä hoitoon. Jokelan jälkeen onneksi tilanne taisi hieman muuttua ja Kauhajoen jälkeen vielä enemmän; nuorten (varsinkin miesten) pahoinvointiin on todellakin alettu kiinnittämään enemmän huomiota, jonkin verran lisärahoitusta on suunnattu nuorten mielenterveystyöhön ja hoitoon pääseminen on hieman helpompaa nyt. Suomalaisen miehen kynnys on kuitenkin edelleen aika korkealla ja sitä yritetään pärjäillä niin pitkälle kuin mahdollista itse, eikä tajuta kysyä välttämättä sitä apua. Ja siinä vaiheessa kun sitä kysytään ja tulee torjutuksi... Uskomaton tilanne vain. Ei suomalainen mies mene kysymään apua jos sattuu olemaan huono päivä, viikko tai edes kuukausi, vaan silloin ihan oikeasti ollaan jo avun tarpeessa, kun semmoisen tempauksen tekee.

On toki iso sääli, että näissä tapauksissa aina kuolee viattomia - tekijä mukaanlukien, mutta ainakin itse pidän hieman lohduttavana asiana sitä, että nämä tempaukset saavat kuitenkin oikeasti muutosta aikaan ja herättelevät ihmisiä totuuteen. Eräänlaista marttyrismiä siis, vaikkakin hieman väärällä tapaa. Nykypäivänä sitä huomiota on kuitenkin turha odottaa seisomalla lakanan kanssa kadunkulmalla ja tarjoamalla kahvia ohikulkijoille että moi, meillä on tälläinen mielenterveyskampanja, kiinnostaisiko kuulla...? Kun suurin osa niistä kahvinnauttijoista on siinä vain sen kahvin takia, eikä niitä kiinnosta tippaakaan se sen mainostama asia. Ei varsinkaan, kun näitä lakananheiluttelijoita on asiasta kuin asiasta, aina oikeasti isoista jutuista sinne naapurin mummon virkkauskerhon jäsenrekryyn.

Eihän ihmisiä jaksa oikeasti kiinnostaa vasta kun sitten, kun tapahtuu jotain missä kuolee ihmisiä. Enää vakavasti loukkaantuminenkaan ei riitä mielenkiinnon herättämiseen, vaan tarvitaan vähintään niitä menehtyneitä, ennen kuin korvaansa edes vaivaudutaan lotkauttamaan sille asialle. Senhän näkee jo lehtiä selaamalla - harvoin siellä kerrotaan enää loukkaantumisista, vaan aina se juttu irtoaa vasta sitten, kun joku on kuollut.

[Rorschach]

Voisin vastata muihinkin asioihin, mutta takerrun helpoimpaan koska en ole sillä tuulella että jaksaisin ajatella harkittua ja perusteellista vastausta. PEA ei ehkä ollut hullu, mutta kuka nykyään on hullu? Ne, jotka olivat ennen hulluja, ovat nykyään skitsofreenikkoja, traumatisoituneita, ADHD-yksilöitä, maanisia, heillä on ollut vaikea äitisuhde tai heillä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Nykyään ihan kaikelle on lääketieteellinen nimi ja jos ei ole, joku oireyhtymä keksitään. Tästä syystä hulluja ei ole enää vuosiin ollut. Luultavasti kaikki traumatisoituneet tai ADHD:stä kärsineet kouluampujat olisi sata vuotta sitten luokiteltu hulluiksi (tai keksitty joku freudilainen tulkinta, joka on kehitelty 2000 vuotta vanhan kirjan pohjalta).

[Aizerbaidzan]

http://www.ts.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0 ... 0:0:0:0:0:

Julkaistu 28.2.2009 1:31:10

Laatijoiden mukaan virheellä ei kuitenkaan ole merkitystä raportin sisällön kannalta

Jokela-raportti siteeraa aselakia, joka ei ole ollut enää vuosiin voimassa

ESKO PIHKALA

Jokelan koulusurmien tutkintalautakunnan raportista on löytynyt nolo kömmähdys.

Torstaina julkistetussa raportissa todetaan lakitekstiä siteeraten, että ampuma-aseen hallussapitoon on oltava hyväksyttävä käyttötarkoitus, jollaiseksi raportissa luetaan myös ”henkilökohtaisen koskemattomuuden tai omaisuuden suojeleminen”.

Raportti siteeraa kuitenkin vanhentunutta lainkohtaa: voimassa olevan aselain mukaan hallussapitolupaa ei voi saada henkilökohtaisen koskemattomuuden tai omaisuuden suojelemiseksi.

- Pitää paikkaansa. Tuo kohta 8 kumottiin 1.3.2002 osana lakipakettia, joka toi aselakiin muitakin muutoksia, hallitusneuvos Jouni Laiho sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallintoyksiköstä vahvistaa.

Laiho ei halua arvioida, kuinka pahasta virheestä on kyse, koska hän ei ole vielä ehtinyt lukea Jokela-raporttia eikä näin ollen osaa sanoa, missä yhteydessä vanhentunutta lainkohtaa on käytetty.

- Sen voin sanoa, että uuden lain aikana ei ole koskaan myönnetty ampuma-aseen hallussapitolupaa itsesuojeluperusteilla, Laiho toteaa.

Aseharrastaja löysi virheen

Raportinlaatijoiden virheen havaitsi Turun Sanomiin yhteyttä ottanut aseharrastaja, joka ei voinut kuin ihmetellä, minkälaiselta faktapohjalta lautakunta on suosituksiaan tehnyt.

- Mielestäni tämä on aika dramaattinen virhe. Mitä tällainen kertoo raportin laatijoiden taidoista ja tiedoista? En lakkaa hämmästelemästä sitä kyvyttömyyttä, jolla suomalaista ampuma-aselakia yritetään kiristää, aseharrastaja puhisi.

Jokela-raportin lopussa esitetään 13 suositusta, joista yksi peräänkuuluttaa käsiaseiden luvansaannin tiukentamista ja määrän vähentämistä. Lisäksi suositetaan, että hallussapitolupa tulisi peruuttaa tehostetusti henkilöiltä, jotka eivät enää täytä ampuma-aseluvan saamisen edellytyksiä.

Kymmenhenkisessä Jokelan tutkintalautakunnassa istui sisäasiainministeriöstä valmiusjohtaja Janne Koivukoski ja poliisiylitarkastaja Robin Lardot. Varsinaista aselainsäädännön asiantuntijaa, esimerkiksi arpajais- ja asehallintoyksiköstä, lautakunnassa ei ollut.

- Hieman me sitä ihmettelimme, että miksi ei, mutta ei tässä mielestäni ole mitään korvaamatonta tapahtunut. Toimikunta kuitenkin kuuli meitä, ja aselaki on menossa uusiksi joka tapauksessa kirjasi lautakunta raporttiinsa mitä tahansa. Ja raportin fokus on sitä paitsi muissa asioissa, Laiho kommentoi.

Petäjäniemi seisoo raportin takana

Jokelan tutkintalautakunnan puheenjohtaja, varatuomari Tuulikki Petäjäniemi ei ollut tietoinen raporttiin kirjatusta virheestä.

- Lautakunnan puheenjohtajana tietenkin luotin siihen materiaaliin, joka lautakunnalle oli valmisteltu. Jos Laiho on todennut, että raportissa on virhe, niin silloin siinä on virhe. Luotan hänen asiantuntemukseensa, Petäjäniemi toteaa.

Petäjäniemi pahoittelee tapahtunutta virhettä, mutta hänen mielestään sillä ei ole merkitystä raportin loppupäätelmien kannalta. Kyse on lapsuksesta, joita raportteihin valitettavasti toisinaan lipsahtaa.

- Tämä kyseinen kohta ei noussut keskusteluissamme kertaakaan esiin. Meidän tekemiemme asesuositusten sisältöön kyseisellä virheellä ei ole ollut mitään vaikutusta, ja sehän tässä on tärkeintä, Petäjäniemi kommentoi.

Julkaistu 28.2.2009 1:31:10

[MotiivitOn]

^Kertoo ehkä liikaa tästä epäammattimaisesta paniikkireagoinnista yhteiskunnassamme, että ylin asiaa tutkiva organisaatio ei osaa käyttää ajantasalla olevaa lainsäädäntöä apunaan.

Tosin AAHY:n väki on aina välillä itsekin niin kujalla, että hirvittää, koska sinne ei ole voitu palkata aseharrastajia kuulemma eturistiriidan vuoksi...
Ajatushan on suurinpiirtein sama, että liikenneministeriöön valittaisiin henkilöitä, jotka eivät käytä mitään liikennöintivälineitä.

[MotiivitOn]

Tutkimus: On mahdollista estää koulusurmat

Vuonna 2002 Yhdysvaltojen salainen palvelu, United States Secret Service sai päätökseen laajan, kolme vuotta kestäneen tutkimuksen koulusurmista ja koulusurmaajista.
Tutkimus käsitti kaikki Yhdysvalloissa tapahtuneet koulusurmat vuodesta 1974 vuoteen 2000 asti. Se sisälsi 37 tuhotyötä, johon oli osallistunut yhteensä 41 hyökkäyksen tehnyttä opiskelijaa. Laajan ja erittäin kattavan tutkimuksen mahdollisti se, että salainen palvelu sai käyttöönsä kaikki poliisin, koulujen ja oikeuslaitosten arkistot ja pöytäkirjat, sekä kaiken muun arvokkaan lähdemateriaalin.

Tutkimus paljasti, että kouluampumiset ovat erittäin harvoin impulsiivisia, hetken mielijohteesta tehtyjä hyökkäyksiä. Lähes kaikki ampujat olivat huolellisesti etukäteen ajatelleet ja suunnitelleet tekonsa.
Tyypillistä myös oli, että surmaaja kertoi toisille oppilaille aikeistaan. Jotkut oppilaat tiesivät tulossa olevasta hyökkäyksestä, mutta eivät hälyttäneet aikuisia estämään tapahtumaa.

Tutkimuksen mukaan ei ole olemassa minkäänlaista yhtenäistä profiilia. Tutkimus toi esiin täysin vastakkaisen näkökulman: Kouluampujat erosivat toisistaan hyvin paljon.
Tutkimuksessa nousi esiin kuitenkin yksi seikka, mikä oli yhteistä lähes kaikille 41 Yhdysvaltojen koulusurmaajalle: ennen ampumista ampuja oli jollakin tavoin joutunut hankalaan käyttäytymistilanteeseen, joka liittyi ainakin yhteen aikuiseen. Monissa tapauksissa käyttäytyminen oli koskenut kolmea tai sitä useampaakin eri aikuista.

Tutkimuksessa mietittiin paljon sitä, voiko kouluampumiset ehkäistä ennalta. Lopputulos oli, että ainakin jotkut ampumiset ovat etukäteen estettävissä, jos yhteiskunta ja koulut osaavat toimia oikein.
Onnistuneessa ennaltaehkäisyssä oppilailla on merkittävä rooli. Siksi esimerkiksi kaikki oppilaat on saatava halukkaiksi yhteistyöhön turvallisen kouluilmapiirin luomisessa.
Tutkimus korostaa useaan otteeseen myös sitä, miten tärkeää kouluihin on perustaa niin kutsuttuja monialaryhmiä. Niillä tarkoitetaan kouluun kohdistuvan vakavan uhkan arviointiin erikoistuneita tiimejä, joissa on useita erilaisia ihmisiä. Tiimien tehtävä on auttaa väkivaltaan kykenevän oppilaan tunnistamisessa, arvioinnissa ja hoitoon ohjaamisessa.

Ennaltaehkäisyssä tärkeää on, että koulun turvalliseen kulttuuriin ja ilmapiiriin panostetaan tosissaan. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikkia erilaisia ihmisiä kouluympäristössä on oikeasti kunnioitettava. Opettajien on opeteltava kunnioittamaan oppilaita, ja oppilaiden on opeteltava kunnioittamaan opettajia ja myös koulutovereitaan. Kunnioittamisen pitää näkyä arjessa.
Kouluissa on oltava aikuisia ihmisiä, jotka kykenevät luomaan puheyhteyden oppilaisiin. Joka ikisellä oppilaalla on oltava kouluissa ainakin yksi arvovaltainen luottoaikuinen, jonka kanssa oppilaan on helppo keskustella omista asioistaan ja myös vaikeuksistaan.
Koulujen on opeteltava kiinnittämään huomiota yhtä paljon oppilaiden sosiaalisiin ja emotionaalisiin eli tunneperäisiin tarpeisiin kuin ”akateemisiin” tarpeisiinkin.

Tutkimuksen mukaan tarkoin kohdistettu kouluväkivalta on oppilaiden yksinäisyyden, epätoivon ja tuskan kokemiselle vain jäävuoren huippu.
Tutkimuksessa korostetaan koulun avoimen keskusteluilmapiirin luomista ja merkitystä. Oppilaiden kuuntelemisen osaaminen ja avun tarjoaminen ajoissa ovat avainasioita.

Tutkimuksessa ehdotetaan, että kouluihin olisi saatava niin kutsuttu häpeävapaa vyöhyke. Se tarkoittaa, että oppilas voi tulla sinne kertomaan mistä ikinä hän haluaa ilman, että tuntee häpeää tai pelkää kostoa. Kouluilmapiirin on oltava sellainen, että häpeävapaa vyöhyke on itsestäänselvyys. Sen pitää olla arkipäiväinen, täysin normaali asia.
Koulumaailmassa vaikenemisen koodi on tyypillinen ja kaikkialle tunkeutuva, leimaa-antava tunne, että kertomalla aikuisille esimerkiksi kiusaamisesta tai että jonkun tuska voi aiheuttaa väkivaltaa, oppilaat mieluummin vaikenevat ja sulkevat suunsa. Oppilaat pelkäävät häpeää, kostoa ja kaverista vasikoimista. Kouluympäristön pitää pyrkiä tarjoamaan positiivinen henkilökohtainen roolimalli kaikille.

10 avainlöydöstä ennalta ehkäisevään strategiaan

1. Kohdistettu kouluampuminen on harvoin yhtäkkinen, impulsiivinen toiminta.
2. Ennen kuin kouluampuminen tapahtuu, toiset ihmiset tai oppilaat tietävät hyökkääjän suunnitelmasta hyökätä.
3. Koulusurmaaja harvoin uhkaa kohdettaan väkivaltatoimenpiteillään ennen hyökkäystään.
4. Luotettavaa ja oikeaa koulusurmaajan profiilia ei ole olemassakaan. Kaikki surmaajat ovat hyvin erilaisia.
5. Ennen koulusurmien tekemistä monet hyökkääjät ovat joutuneet jonkinlaiseen käyttäytymiskahnaukseen aikuisen tai aikuisten kanssa. Käyttäytyminen on aiheuttanut huolta ja viitannut siihen, että oppilas tarvitsee apua.
6. Monilla koulusurmaajilla on ollut vaikeuksia jaksamisessa suurten menetystensä vuoksi, tai ampujan taustalla on henkilökohtaisia epäonnistumisia. Monet surmaajat ovat yrittäneet itsemurhaa aiemmin.
7. Monet surmaajat ovat olleet koulukiusattuja, vainottuja tai ovat muuten tulleet vakavasti loukatuksi.
8. Monilla hyökkääjillä on ollut pääsy aseisiin, ja he ovat käyttäneet aseitaan ennen hyökkäystään.
9. Monessa tapauksessa toiset oppilaat ovat sotkeutuneet tai ainakin tienneet asiasta jollakin kapasiteetilla.
10. Siitä huolimatta, että lain sallimat väliintulokeinot ovat olleet nopeita, useat ampumatapahtumat on saatu loppumaan muilla keinoin kuin lain mukaisilla pakkotoimilla.


Tutkimukseen perustuvat ratkaisut koulusurmia vastaan.

- Arvioi koulun emotionaalinen ilmapiiri.
- Korosta kuuntelemisen tärkeyttä.
- Ota käyttöön vahva mutta välittävä asenne vaikenemisen koodia vastaan.
- Ehkäise ja puutu asioihin, esimerkiksi koulukiusaamiseen.
- Keksi keinot, miten saat oppilaat innostumaan suunnittelusta, luomisesta ja avusta turvallisen koulukulttuurin ja ilmapiirin luomisessa.
- Kerää kaikki kouluyhteisön jäsenet: oppilaat, opettajat ja hallinnon henkilöstö mukaan luomaan turvallista kouluilmapiiriä. Istukaa kaikki saman pöydän ääreen keskustelemaan.
- Kehitä luottamuksellinen suhde oppilaiden välille ja myös niin, että jokaisella oppilaalla on ainakin yksi arvovaltainen luottoaikuinen koulussa.
- Luo mekanismit, jolla koulun turvallisuusilmapiirin kehittämistä jatketaan pysyvästi.

Teksti perustuu Paula Koskivirran artikkeliin Turvallisuus-lehden 6/08 numerossa, jossa hän käsittelee U.S.Secret Servicen ja U.S. Department of Educationin tutkimusta, josta on julkaistu vuonna 2006 cd-rom.

Hämmästelen tässä, että eikö viisas tutkijalautakuntamme ole saanut tilattua Jenkeistä tuota vapaassa myynnissä olevaa cd-romppua?

Samaisessa turvallisuus-lehden numerossa on myös hyvä artikkeli turvallisuuskouluttaja Totti Karpelan haastattelusta liittyen kouluampumisien ehkäisyyn, jonka yritän saada referoitua foorumille.

[Pertti Luukkonen]

-
Petäjäniemen tutkintalautakunnan raportti (130 s.)
http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/ ... 2607521073

Tutkimusraportti oikeastaan vain kokoaa julkisuudessa jo esillä olleita asioita, mutta ei tarjoa mitään uutta. Murhapäivän tapahtumien seuraanto tuodaan nyt esiin yhdessä niteessä suhteellisen tarkasti ja systemaattisesti, mutta samalla myös toistetaan jo aiemmin esillä olleet epätarkkuudet tai virheet:

Väitetään, että poliisi oli Jyväkujalla jo 11:55 (s. 24). Mutta tällöin partio olisi kuullut rehtorin ampumisen n. 11:57. Todennäköisesti poliisi oli 11:55 etäämpänä pukemassa taktisia varusteitaan ja Jyväkujalla vasta 12:00+.

Väitetään, että kaikki uhrit [8] olivat saaneet surmansa heti eikä heidän pelastamisekseen ollut mitään tehtävissä (s. 40). Vammat olivat fataaleja, mutta eivät kaikki uhrit kuolleet "heti": th (3 luotia) eli luultavasti jonkin aikaa, ja 7. uhri (2 luotia; lukio- eli II kerros) oli kuolonkorinoissa jopa kaksi tuntia. - Tuodaan esiin [n. 12:10-] rehtorin elvytys (s. 25), vaikka hän oli kuollut jo todennäköisesti alle minuutissa.

Todetaan, että kenttäjohdon tason vaiheittainen nostaminen tilanteen aikana oli poliisin varautumismallin mukaista (s. 28).

Kenttäjohtajana toimi
1) n. 11:55 - 12:20 yk Jukka Setälä (Järvenpää), joka jatkossakin vastasi koulun sisällä tapahtuvasta toiminnasta. Hän myös määräsi Vatin sisään C-rakennukseen n. 12:20.
2) 12:20 - 13:40 kenttäjohtajana oli komisario Seppo Hätönen (Hyvinkää), joka vastasi pääosin koulun ulkopuolisesta toiminnasta. 12:20 kenttäjohtopaikkaan tuli myös lentoaseman LP:n komisario Ahlgren, joka tyytyi pitämään päiväkirjaa mukanaan olleella läppärillä.
3) 13:40- kenttäjohtajana oli julkisuudessakin esiintynyt komisario Timo Leppälä.

Mitään psykologista analyysia Auvisesta ei esitetä (s. 45 - 48). Julkisuudessa huomiota on saanut se, että Auviselle ei järjestetty riittävää psykiatrista hoitoa, vaikka vanhemmat olivat pyytäneet. Toisaalta Auvinen ei tällaista halunnut, koska hän ei kertonut kellekään "kaksoiselämästään". Luultavasti psykoterapiaa ym. olisi järjestynyt, jos hän olisi kertonut todellisista mietteistään.
.

[mallory1]

Kun tää tapaus oli tuolloin kaksi vuotta sitten päällä ja radiosta/tvstä juttua seurattiin, niin olin jossain vaiheessa aika varma että tuo 'swat team' olisi saanut ammuttua Auvisen..
Vaikka näin jälkikäteen asiaa puituani, aika selvä juttuhan se oli että Auvinen aikoi tappaa itsensä ammuskelun jälkeen.
Mutta tuolloin ajattelin pienessä mielessäni, että poliisi ihan varmana sai sen jyvälle ja ampui.. Siinä oli niin oudon pitkiä ammuskelu taukoja ja poliisin puolesta tekemättömiä hetkiä (tunteja), että alkoi automaattisesti miettimään, että jotain hämärää tässä nyt on..!

----->Ja se oli myös syy epäilyyni, että miksi aseharrastaja menisi ampumaan itseään noin pieni kaliberisella aseella...? Luulisi tietävän että ei sillä henki välttämättä lähde. Mutta toisaalta, tilanne oli mikä oli ja......
Mitä mieltä te muut olette tästä??

Mediassa annettiin outo kuva. Ei kerrottu kaikkea (ainakaan heti).

[sorsake]

Mitään psykologista analyysia Auvisesta ei esitetä (s. 45 - 48). Julkisuudessa huomiota on saanut se, että Auviselle ei järjestetty riittävää psykiatrista hoitoa, vaikka vanhemmat olivat pyytäneet. Toisaalta Auvinen ei tällaista halunnut, koska hän ei kertonut kellekään "kaksoiselämästään". Luultavasti psykoterapiaa ym. olisi järjestynyt, jos hän olisi kertonut todellisista mietteistään.
.

Tuota minäkin olen aprikoinut. Nykyoloissa kai kenellekään ei varmaa hoitoa ole saatavilla, mutta eiköhän olisi ollut paremmat mahdollisuudet sen saamiseen, jos olisi kertonut väkivaltaisista suunnitelmistaan. Voi tietysti olla, että ne kehittyivät vasta sen jälkeen (en tiedä aikajanasta, nettikirjoituksista on toki päivämäärät tallella ja joku asiaa paremmin tutkinut tietänee).

Minfossakin on taannoin ollut keskustelua terapiasta jne. ja muistaakseni aika moni apua saanutkin on siinä ketjussa suhtautunut negatiivisesti, jopa halveksuvasti siihen ja kertonut valehdelleensa ammattilaisille jne. Tämä ei välttämättä liity Pekka-Ericiin sinänsä, mutta kertonee kyllä siitä, että kaikenkattavaa ja kaikkia auttavaa hoitoa on vaikea antaa. Mikä ei sinänsä tarkoita, etteikö resurssipulakin olisi ongelma.

[Juliet Jones]

Mitään psykologista analyysia Auvisesta ei esitetä (s. 45 - 48). Julkisuudessa huomiota on saanut se, että Auviselle ei järjestetty riittävää psykiatrista hoitoa, vaikka vanhemmat olivat pyytäneet. Toisaalta Auvinen ei tällaista halunnut, koska hän ei kertonut kellekään "kaksoiselämästään". Luultavasti psykoterapiaa ym. olisi järjestynyt, jos hän olisi kertonut todellisista mietteistään.
.

Tuota minäkin olen aprikoinut. Nykyoloissa kai kenellekään ei varmaa hoitoa ole saatavilla, mutta eiköhän olisi ollut paremmat mahdollisuudet sen saamiseen, jos olisi kertonut väkivaltaisista suunnitelmistaan. Voi tietysti olla, että ne kehittyivät vasta sen jälkeen (en tiedä aikajanasta, nettikirjoituksista on toki päivämäärät tallella ja joku asiaa paremmin tutkinut tietänee).

Hyvä.. mutta kuka niistä kertoo? Jos masentuneella, mieleltään järkkyneellä on päällimmäisenä oma tuska, on se samalla varmaan kuin oma taistelu "muita" vastaan. Kun koko elämä kulminoituu omaan itseen ja omiin sisäisiin tuntemuksiin, voi olla vaikea erottaa sitäkään kenelle voisi puhua apua saadakseen.

[Pertti Luukkonen]

-
m a l l o r y 1 (päivämäärä Ti Maalis 10, 2009 1:05 am)
(- -)
Mutta tuolloin ajattelin pienessä mielessäni, että poliisi ihan varmana sai sen jyvälle ja ampui.. Siinä oli niin oudon pitkiä ammuskelu taukoja ja poliisin puolesta tekemättömiä hetkiä (tunteja), että alkoi automaattisesti miettimään, että jotain hämärää tässä nyt on..!

Mediasta jäi tieto, että Karhu oli paikalla n. 12:20 mutta että se meni sisään lammen puolelta vasta 13:30. Täten luppoaikaa olisi ollut tunti.

(- -) miksi aseharrastaja menisi ampumaan itseään noin pieni kaliberisella aseella...? (- -)

Auvinen ei ollut varsinainen aseharrastaja mutta tiesi kyllä aseen heikon tehon.

Mediassa annettiin outo kuva. Ei kerrottu kaikkea (ainakaan heti).

Ei kerrottu mitään tarkkaa, ja keskustelu tyrehtyi vuoden 2007 loppuun mennessä. Ruvettiin odottamaan esitutkintapöytäkirjan julkista osaa, joka ilmestyi 17. 4. 2008.

Uusien tietojen mukaan Vati-ryhmän meni sisään C-rakennukseen n. 12:20 auttamaan evakuoinnissa C- ja B-osissa, ja ryhmä tutki myös A-rakennusta. - Ensimmäinen Karhu-ryhmä meni jo n. 12:45 sisään koulun pääsisäänkäynnin ala-aulasta (D, 1 krs), jossa Auvinen oli nähty viimeksi (12:05). (Lisää Karhu-miehiä tuli tipoittain pakalle.) Pohjakerroksesta alkoi löytyä ruumiita 13:30 jälkeen.
.

[Pertti Luukkonen]

Juliet Jones:
Hyvä.. mutta kuka niistä kertoo? Jos masentuneella, mieleltään järkkyneellä on päällimmäisenä oma tuska, on se samalla varmaan kuin oma taistelu "muita" vastaan. Kun koko elämä kulminoituu omaan itseen ja omiin sisäisiin tuntemuksiin, voi olla vaikea erottaa sitäkään kenelle voisi puhua apua saadakseen.

2006
Pekalla on käyntejä (myöhemmin surmaamallaan) kouluterveydenhoitajalla ja myös lääkärillä (ainakin vuoden 2006 maalis-, huhti- ja lokakuussa). Hänellä todetaan masennusta, nukahtamisvaikeuksia, sosiaalista foobisuutta ja kohtauksellista ahdistuneisuutta. Pyynnöstä huolimatta akuutti-aikaa psykiatrille ei heru, koska kyseessä ei ole hätätila; tyydytään vain lääkitykseen. Terveydenhoitaja on luultavasti "ulkona" Pekan psyykkisistä vaikeuksista.

2007
Vuoden alussa kolmannen vuoden lukiolainen Pekka-Eric Auvinen on 17-vuotias ja kesällä jo 18, täysi-ikäinen. – Auvisella on (aikakin) tammikuussa kaksi käyntiä lääkärillä, sitten taas toukokuussa (eri lääkärillä) ja vielä kesäkuussa juhannusviikolla (eri lääkärillä, kolmannella). Hän ei kuitenkaan ota lääkkeitä säännöllisesti, ja syksymmällä hän on yhä selvemmin lääkevastainen. Luultavasti hänen itsetuntoaan kalvaa se, että lääkkeillä voitaisiin vaikuttaa häneen, itsenäiseen. (Ilmeisesti kuitenkin pseudo-itsenäiseen, sillä tätä poliittisen katsannon muutokset näyttävät osoittavan.)

14.3.2007 Lääkärintarkastus (marraskuun) kutsuntoja varten: E-luokka ja kolmen vuoden lykkäys mielenterveydellisistä syistä.

Täten tilaisuuksia puhumiseen olisi ollut.

Auvisen kevään 2007 päiväkirjamerkinnöistä ym. ilmenee, että hän halusi antaa teoilleen mahtavan poliittisen merkityksen. [Tässä hän arvioi tekojensa seuraukset väärin.] Suunnitelmiensa kautta hän näyttää kuitenkin saaneen elämälleen uuden ja tärkeän merkityksen. Täten suunnitelmat ja teot ovat saattaneet olla paljolti itsehoitoa mitättömyyden ja depression tuntoja vastaan. Hän ehkä halusi kuolla, mutta "torvet soiden".
.