Gerd Johansson Tukholma -39
Lähetetty: La Maalis 03, 2012 4:55 pm
Talvella vuonna 1939 alkoi ilta hämärtämään eikä 9 vuotias Gerd Andersson ollut vieläkään saapunut kotiinsa koulupäivän päätteeksi. Huoli kotona kasvoi kasvamistaan. Tuttavat ja naapurit soitettiin läpi, lähikadut kierrettiin. Turhaan. Sairaalat ja poliisiasemat olivat myös täysin tietämättömiä asiasta, joten päädyttiin laatimaan katoamisilmoitus.
Viikon päivät katoamisen jälkeen olivat täynnänsä perättömiä huhuja, vääriä vihjeitä ja ahkeraa uutisointia tapahtuneesta. Kahdeksantena päivänä Gerdin ruumis löydettiin kaukaa kotoaan, ettei tämä olisi mitenkään voinut sinne itse kävellä. Löydän tekivät kaksi pikkupoikaa, jotka leikkivät koulupäivän jälkeen erään kaatopaikalle johtavan tien vierellä. Pari tuntia eteenpäin ja rikospaikkatutkinta oli täydessä käynnissä.
Löytöpaikka antoi tutkijoille tietoa perin niukasti. Maaperä oli jäätynyt kivikovaksi, kamppailun merkkejä ei näkynyt, mutta ajouralla sentään erotettiin erittäin heikot renkaiden jäljet.
Gerd Anderssonin ruumis makasi kymmenisen metriä tiestä metsään osin pensaiden ja kevyen lumen peittämänä. Tytöllä oli päällään samat vaatteet kuin kadotessaan ja kaulalla oli nähtävissä selkeät kuristusjäljet. Siinä olivatkin sitten kaikki löytöpaikalta saatavilla olevat vihjeet. Ei kovin kummoiset lähtökohdat.
Jo samana myöhäisiltana saatiin lääkärinlausunto. Uhrin alusvaatteet oli revitty ja raiskausta oli yritetty.Kuolinsyy oli kuristaminen, joka oli suoritettu ilmeisimmin tytön tehtyä vastarintaa. Gerdin vaatteiden tarkempi tutkimus kertoi, että niihin oli tarttunut joitakin kuituja ja karvoja. Lähes kaikki kuidut olivat ns. säkkijuuttia ja karvat osoittautuivat koiran, schäferin, karvoiksi.
Tässä olivat jutun avaimet: Tytön ruumis oli ollut paikassa, jossa oli sekä schäferinkarvoja, että juuttisäkkejä. Lisäksi voitiin olettaa, että tekijällä oli auto. Todennäköisesti henkilö- tai pakettiauto. Varmaa oli se, että tekijä oli mies.
Kuten monessa muussakin, niin myös tässäkin tapauksessa oli tutkijoilla onnea matkassaan. Eräällä autokauppiaalla sattui olemaan itsetehty aakkosellinen hakemisto Tukholman seudun autonomistajista, kun viranomaisten oma rekisteri oli järjestetty rekisterinumeroiden mukaan. Koiranomistajien luettelo oli sentään viranomaisillakin aakkosjärjestyksessä. Nyt voitiin aloittaa ristiinvertailu. Osumien perusteella edm. kriteerit täyttäviä henkilöitä kuultiin terkoin ja kaikki paitsi yksi pystyivät osoittamaan olevansa epäilyksien ulkopuolella. Tämä yksi oli C.J., tummaverinen, ivallisen mahtipontinen mies. (Lähteessä tekijästä käytetään nimeä Carl Johansson, mikä on keksitty nimi- ehkä tuonaikaisten ruotsalaislehtien arkistoista löytyisi oikea nimi?)
C.J.:n kotona ryhdyttiin yksityiskohtaisiin tutkimuksiin. Asunnosta löytyi kori josta saatiin talteen muutama schäferinkarva vaikka koria oli ilmeisesti yritetty puhdistaa puhalluslampulla. C.J. kertoi kuitenkin koiran sairastuneen ja antaneensa tälle myrkkyä. Eläinlääkärin antama myrkkyresepti oli päivätty aiemmaksi ajankohdaksi kuin Gerdin katoaminen. Voitiin kuitenkin osoittaa, että päiväys oli tökerösti väärennetty. Juuttisäkeistä C.J. kertoi kyllä sellaisia autossaan kuljettaneen koska harjoitti pienimuotoista tukkukauppaa perunoilla kahvilanpidon ohella.
Tutkijoilla oli siis hyppysissään naisseikkailuilla kerskuva mies, jolla oli pakettiauto, juuttisäkkejä ja jo edesmennyt schäfer. C.J. kuitenkin vakuutti useaan otteeseen olleensa Gerd Andersonin murhan aikaan erään prostituoidun luona, jonka nimenkin tämä osasi kertoa. Nainen myönsikin olleensa usein tekemisissä C.J.:n kanssa, muttei saattanut muistaa kovinkaan tarkasti päivämääriä.
Oikeudenkäynti kuitenkin koitti aikanaan. C.J.:n ei tiedetty koskaan syyllistyneen esim. raiskaukseen, mihinkään lapsiin kohdistuvaan epäsiveellisyyteen tai muuhunkaan rikolliseen toimintaan. Syytetty myös itse kiisti syytteet loppuun saakka. Tuomio tuli: 8 vuotta kuritushuonetta taposta.
(Vapaasti lainattu, lyhennelty ja muokattu teoksesta: Enemmän kuin rikos, Harry Söderman, Gummerus 1958)
Viikon päivät katoamisen jälkeen olivat täynnänsä perättömiä huhuja, vääriä vihjeitä ja ahkeraa uutisointia tapahtuneesta. Kahdeksantena päivänä Gerdin ruumis löydettiin kaukaa kotoaan, ettei tämä olisi mitenkään voinut sinne itse kävellä. Löydän tekivät kaksi pikkupoikaa, jotka leikkivät koulupäivän jälkeen erään kaatopaikalle johtavan tien vierellä. Pari tuntia eteenpäin ja rikospaikkatutkinta oli täydessä käynnissä.
Löytöpaikka antoi tutkijoille tietoa perin niukasti. Maaperä oli jäätynyt kivikovaksi, kamppailun merkkejä ei näkynyt, mutta ajouralla sentään erotettiin erittäin heikot renkaiden jäljet.
Gerd Anderssonin ruumis makasi kymmenisen metriä tiestä metsään osin pensaiden ja kevyen lumen peittämänä. Tytöllä oli päällään samat vaatteet kuin kadotessaan ja kaulalla oli nähtävissä selkeät kuristusjäljet. Siinä olivatkin sitten kaikki löytöpaikalta saatavilla olevat vihjeet. Ei kovin kummoiset lähtökohdat.
Jo samana myöhäisiltana saatiin lääkärinlausunto. Uhrin alusvaatteet oli revitty ja raiskausta oli yritetty.Kuolinsyy oli kuristaminen, joka oli suoritettu ilmeisimmin tytön tehtyä vastarintaa. Gerdin vaatteiden tarkempi tutkimus kertoi, että niihin oli tarttunut joitakin kuituja ja karvoja. Lähes kaikki kuidut olivat ns. säkkijuuttia ja karvat osoittautuivat koiran, schäferin, karvoiksi.
Tässä olivat jutun avaimet: Tytön ruumis oli ollut paikassa, jossa oli sekä schäferinkarvoja, että juuttisäkkejä. Lisäksi voitiin olettaa, että tekijällä oli auto. Todennäköisesti henkilö- tai pakettiauto. Varmaa oli se, että tekijä oli mies.
Kuten monessa muussakin, niin myös tässäkin tapauksessa oli tutkijoilla onnea matkassaan. Eräällä autokauppiaalla sattui olemaan itsetehty aakkosellinen hakemisto Tukholman seudun autonomistajista, kun viranomaisten oma rekisteri oli järjestetty rekisterinumeroiden mukaan. Koiranomistajien luettelo oli sentään viranomaisillakin aakkosjärjestyksessä. Nyt voitiin aloittaa ristiinvertailu. Osumien perusteella edm. kriteerit täyttäviä henkilöitä kuultiin terkoin ja kaikki paitsi yksi pystyivät osoittamaan olevansa epäilyksien ulkopuolella. Tämä yksi oli C.J., tummaverinen, ivallisen mahtipontinen mies. (Lähteessä tekijästä käytetään nimeä Carl Johansson, mikä on keksitty nimi- ehkä tuonaikaisten ruotsalaislehtien arkistoista löytyisi oikea nimi?)
C.J.:n kotona ryhdyttiin yksityiskohtaisiin tutkimuksiin. Asunnosta löytyi kori josta saatiin talteen muutama schäferinkarva vaikka koria oli ilmeisesti yritetty puhdistaa puhalluslampulla. C.J. kertoi kuitenkin koiran sairastuneen ja antaneensa tälle myrkkyä. Eläinlääkärin antama myrkkyresepti oli päivätty aiemmaksi ajankohdaksi kuin Gerdin katoaminen. Voitiin kuitenkin osoittaa, että päiväys oli tökerösti väärennetty. Juuttisäkeistä C.J. kertoi kyllä sellaisia autossaan kuljettaneen koska harjoitti pienimuotoista tukkukauppaa perunoilla kahvilanpidon ohella.
Tutkijoilla oli siis hyppysissään naisseikkailuilla kerskuva mies, jolla oli pakettiauto, juuttisäkkejä ja jo edesmennyt schäfer. C.J. kuitenkin vakuutti useaan otteeseen olleensa Gerd Andersonin murhan aikaan erään prostituoidun luona, jonka nimenkin tämä osasi kertoa. Nainen myönsikin olleensa usein tekemisissä C.J.:n kanssa, muttei saattanut muistaa kovinkaan tarkasti päivämääriä.
Oikeudenkäynti kuitenkin koitti aikanaan. C.J.:n ei tiedetty koskaan syyllistyneen esim. raiskaukseen, mihinkään lapsiin kohdistuvaan epäsiveellisyyteen tai muuhunkaan rikolliseen toimintaan. Syytetty myös itse kiisti syytteet loppuun saakka. Tuomio tuli: 8 vuotta kuritushuonetta taposta.
(Vapaasti lainattu, lyhennelty ja muokattu teoksesta: Enemmän kuin rikos, Harry Söderman, Gummerus 1958)
