MURHA.INFO

Fort braggin sotilastukikohdassa tapahtui 1970 eräänlainen "perhesurmien äiti", kun armeijan lääkäri, kapteeni Jeffrey MacDonald surmasi aamuyöllä raskaana olevan vaimonsa ja kaksi pientä tytärtään.

MacDonald vieritti syyn surmista neljälle asuntoon tunkeutuneelle hipille, mutta tarina ei kestänyt tarkempaa tutkimusta. Kuitenkin MacDonald vapautettiin syytteistä sotilastuomioistuimessa ja sai kolme elinkautista vasta 1979, kun häntä vastaan kääntynyt appiukko oli käynnistänyt oikeusprosessin siviilituomioistuimessa.

Tekniset todisteet, erityisesti verijäljet puhuvat vakuuttavasti MacDonaldia vastaan. Toisaalta esimerkiksi murhaajan kätisyys ei sovi MacDonaldiin eikä hänellä ole mitään aiempaa perheväkivalta- tai rikostaustaa.

Aikoinaan syöpään kuolemaisillaan ollut narkomaani tunnusti olleensa tuona yönä MacDonaldin asunnossa, mutta osin perui tunnustuksensa kuulusteluissa. Nyttemmin naisen tarinalle on tullut jonkinlaista uskottavuutta erään hänen tuttavansa kautta, minkä takia puolustus vieläkin elättelee toiveita jutun saamisesta uudelleen oikeuteen.

Tapauksesta on tehty hyvä TV-sarja Fatal vision, mikä vahvasti leimaa MacDonaldin syylliseksi. Itse hän edelleen vakuuttaa syyttömyyttään:
www.youtube.com/watch?v=Zlt4p2hGXzE

Tällä miestä puolustavalla sivustolla on aikajana tapahtumista:
www.themacdonaldcase.org/

Sataprosenttisesti syyllinen monen mielestä, mutta jääkö kumminkin pieni epäilys siitä?

Päivitetäänpä tätä keissiä, kun se elää edelleen. Tunnettu ohjaajja kirjailija Errol Morris, joka aiemmassa teoksessaan Johtolanka, osoitti kuolemaantuomitun miehen syyttömäksi, on tehnyt kirjan MacDonaldin tapauksesta:

http://www.npr.org/books/titles/1534457 ... -macdonald

Kirjassaan, joka ilmestyy näinä päivinä, Morris ei todista MacDonaldia syyttömäksi, mutta kumoaa keskeisimmät todisteet häntä vastaan ja osoittaa tämän pomminvarmana pidetyn jutun kurjan tutkinnan.

Tämän aion lukea ja suosittelen muillekin, niin uskomattoman jännä keissi on kyseessä.

Matlock kirjoitti:Kirjassaan, joka ilmestyy näinä päivinä, Morris ei todista MacDonaldia syyttömäksi, mutta kumoaa keskeisimmät todisteet häntä vastaan ja osoittaa tämän pomminvarmana pidetyn jutun kurjan tutkinnan.

Tuskinpa sentään. Paitsi ehkä omasta mielestään. Todisteet psykopaattisat MacDonaldia vastaan ovat hyvin vahvat.

Siru83 kirjoitti: Todisteet psykopaattisat MacDonaldia vastaan ovat hyvin vahvat.

Siltä on ehkä tähän asti näyttänyt, tosin Fatal Visionille vastakkaista näkemystä edustanut Fatal Justice sai jo aikoinaan jonkin verran huomiota. Fatal Vision sai valtavasti julkisuutta, kun sitä tehty TV-minisarja esitettiin ympäri maailmaa, mutta se on vain tekijänsä Joe MCGinnissin näkemys jutusta.

Tekniset todisteet vaikuttivat sarjan perusteella murskaavilta, mutta jos ne pystytään kyseenalaistamaan, juttu muuttuukin aika lailla. Kyllä toinen päätekijäehdokas Helena Stockley on myös aivan varteenotettava vaihtoehto. Hän muistutti ulkoisesti McDonaldin kuvausta, asui lähellä, tunnusti teot ja mukanaolleikseen nimeämänsä miehet sopivat kuvaan. Ensimmäisten joukossa paikalle tullut sotilaspoliisi näki häntä muistuttavan naisen jonkin matkan päässä ja todistaja on nähnyt Stockleyn seurueineen varjostavan McDonaldin vaimoa muutama päivä ennen surmia. Lisäksi McDonaldin asuntoon tuli murhien aikoihin puhelinsoitto, johon Stockley kertoo vastanneensa ja soittaja on tiedossa. Myöskään McDonaldin kätisyys ei sovi surmiin.

Käsitys McDonaldin psykopatiasta perustuu suurelta osin hänen omituiseen käytökseensä Dick Cavett-showssa, mikä käynnisti tutkinnan häntä vastaan uudelleen. Varmasti erikoinen kaveri, mutta helppoa on leimata joku psykopaatiksi ilman näyttöä asiasta. Toisaalta psykopaattikin voi joutua ulkoisen hyökkäyksen kohteeksi.

Mitään perheväkivaltataustaa McDonaldilla ei ollut vaikka tällaiset teot yleensä syntyvät vakivallan pahenevasta kierteestä.

McDonaldia puolustaa ilmaiseksi kolme nimekästä asianajajaa ja hänen mahdollisuutensa päästä ehdonalaisen paranisivat, jos hän tunnustaisi teot, mitä hän ei aio tehdä vaan jatkaa 33 vuotta kestänyttä istumistaan kunnes saa uuden oikeudenkäynnin tai sitten loppuelämänsä.

Matlock kirjoitti:Mitään perheväkivaltataustaa McDonaldilla ei ollut vaikka tällaiset teot yleensä syntyvät vakivallan pahenevasta kierteestä.

Näin on ehkä mustasukkaisten ja alkoholisoituneiden miesten kohdalla mutta ei lainkaan välttämättä MacDonaldin kaltaisten psykopaattien, jotka pystyvät eliminoimaan koko perheen kerralla, koska eivät välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. MacDonald löysi muistaakseni uuden rakastajan pian perheesä surman jälkeen. MacDonaldilla, kuten monella muullakin karismaattisella psykopaatilla, on omat tukijansa, mutta onneksi hänet kuitenkin tuomittiin. Moni muu korkealle koulutettu epäilty perhesurmaaja on keplotellut itsensä vapaaksi.

Muutama video Jeffreystä:

Kiinnittäkää huomiota kylmään puhetapaan:

http://www.youtube.com/watch?v=mWrLpng7xsM

http://www.youtube.com/watch?v=Zlt4p2hGXzE

Nyt on Amerikassa hieman vastaavanlainen tapaus ilmennyt, kun lääkäri Martin MacNeillia syytetään vaimonsa murhasta. MacNeillillä oli ollut rakastajatar, ja hän oli ilmeisesti huumannut vaimonsa. Hänen tyttärensä pitävät häntä syyllisenä.


Martin MacNeill



Martin ja Michele MacNeill nuorina



Michele MacNeill nuorena

Linkkejä:

http://www.kutv.com/news/top-stories/st ... 1896.shtml
http://www.abc4.com/mostpopular/story/D ... 1ebIA.cspx
http://martinmacneill.info/
http://www.huffingtonpost.com/2012/08/2 ... 34886.html

Siru83 kirjoitti: MacDonald löysi muistaakseni uuden rakastajan pian perheesä surman jälkeen. MacDonaldilla, kuten monella muullakin karismaattisella psykopaatilla, on omat tukijansa, mutta onneksi hänet kuitenkin tuomittiin.

McDonald muutti jonkin ajan kuluttua Kaliforniaan ja löysi uuden naisen, joka muuten taitaa olla edelleen hänen vaimonsa. Uuden elämän aloittaminen tuskin on rikos. Ja kyllä, hänellä oli salarakkaita, mutta kenelläpä meistä ei.

Käsitykset McDonaldista vaihtelevat laidasta laitaan. Monet pitävät laillasi psykomurhaajana ja topiset ihan muuta. Esim aikoinaan sellin hänen kansaan jakanut mies éhdottomasti syyttömänä.

McDonaldin tarina murhayöstä on niin järjetön, ettei syyllinen sitä keksisi . Siksi aion tuon kirjan lukea ja jos tekniset todisteet osoittautuvat vääristellyiksi, toivottavasti hän saa uuden oikeudenkäynnin.

Tulipa luettua tuo Errol Morrisin kirja. Ehkä hienoinen pettymys, koska minulle uutta tietoa oli melko vähän, mutta toisaalta olen jutusta valtavasti jo aiemminkin lukenut.

Morris ei kirjassaan niinkään pyri todistamaan McDonaldin syyttömyyttä vaan Helena Stockleyn paikallaoloa surmien tapahtuessa ja sitä kautta hänen tovereidensa syyllisyyttä. Kirja käsittelee suurimmalta osin Stockleyta ja vyöryttää esiin melkoisen määrän aineistoa, mikä pistää miettimään, miten todennäköistä on, että kaikki olisi vain sattumaa ja huumehörhön keksintöä.

Fyysisistä todisteista on jonkin verran mielenkiintoisia anekdootteja. Esimerkiksi olohuoneen pöytä, mikä herätti ensimmäisenä tutkijoiden epäilykset. Pöytä väitettiin asetetun kyljelleen, koska se ei voinut mitenkään jäädä siihen asentoon painonsa vuoksi. Juttua tutkinut Bill Ivory kertoi armeijan kuulemisessa kaataneensa sen yli 30 kertaa ja tekniset tutkijat kymmeniä kertoja saamatta sitä jäämään kyljelleen, mutta kun katselmuksessa tuomari potkaisi sen nurin, se jäikin heti kyljelleen. Siitä huolimatta pöytää käytettiin edelleen todisteena McDonaldia vastaan.

Vieraan steariinin jälkiäkin asunnosta löytyi vaikka päinvastaista väitettiin. Omituinen on myös väite, että McDonald ei voinut pimeyden takia tunnistaa murhaajia, koska juuri tuo kynttilä tai muu valohan sen mahdollisti.

Oikeudenkäynnissä McDonaldia puolustettiin surkeasti eikä puolustukselle annettu riittävästi aikaa tutustua syyttäjän todisteisiin. Stockleytä painostettiin luopumaan todistamisesta uhkailemalla murhasyytteellä. McDonaldin tuomiosta kunnian saanut syyttäjä James Blackburn syyllistyi myöhemmin erittäin raskaisiin virkarikoksiin ja sai vankilatuomion.

Kun DNA-testit tulivat käyttöön, pulustus tutkitutti McDonaldin tyttären kynnen alta löytyneen hiuksen. Tunnistukseen kului 8 vuotta (!), kun normaalisti se tehdään parissa kuukaudessa. Hius osoittautui vieraaksi, mutta se ei riittänyt uuteen oikeudenkäyntiin.

Kaiken kaikkiaan kirjasta käy hyvin ilmi, miten voimakkaasti huono julkisuuskuva ja syyllisyysolettamus johdatteli tutkijoita. Esimerkiksi McDonaldin appivanhemmat väittivät surmia edeltäneen joulunvieton sujuneen McDonaldin perheen kanssa täydellisesti, mutta sen jälkeen, kun McDonald leimattiin syylliseksi, kertoivat pariskunnan välirikon merkeistä.

Kun julkisuus löi McDomaldiin psykopaatin leiman, hänen oli enää käytännössä mahdotonta puolustaa itseään.

Morris myöntää, ettei hän näin pitkän ajan jälkeen pysty todistamaan McDonaldin syyttömyyttä, mutta uskoo siihen. Joka tapauksessa McDonald ansaitsee uuden, reilun oikeudenkäynnin johti se sitten mihin tahansa.