Pirjo Jauhiainen, Karkkila/Helsinki 1977
Lähetetty: Ma Kesä 11, 2012 6:44 pm
Pirjo Jauhiainen löydettiin surmattuna Karkkilasta keskiviikkona 27. heinäkuuta 1977. Väkivaltaisesta kuolemastaan tulee piakkoin 35 vuotta. Surmaaja ei ole vielä tavoitettu ja mahdollisuus siihen, että tekijä löytyy ja/tai tunnustaa ovat olemattomat.
Jauhiaisen surmaa on käsitelty minfossa aiemminkin, mm. Järvenpään sarjamurhaaja -ketjun yhteydessä...
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... &start=765
(sivu 52 alalaita)
…mutta hänelle ei aiemmin ollut tehty omaa osiota.
Jauhiaisen ruumiin löysi eräs kävelyllä ollut pariskunta. Ruumis oli lähellä ns. Tuorilan tietä, entisen Karkkila-Hyvinkään radan penkan pusikossa. Matkaa Karkkilan keskustasta ruumiin löytöpaikalle oli noin kilometrin verran. Ruumista ei oltu yritetty sen kummemmin peitellä, joitain risuja oli päällänsä. Kunhan oli viskattu pois…
Paikallispoliisin lisäksi löytöpaikalle saapuivat Keskusrikospoliisin edustajat. Uhrin henkilöllisyys varmistui nopeasti. Hän oli Haukiputaalla 1.4.1953 syntynyt Pirjo Hannele Jauhiainen; pituus 178 senttiä, paino 82 kiloa ja punaruskeat lyhyet hiukset. Pian selvisi, että kyseessä ei ollut seksuaalirikos. Uhrilla oli löydettäessä vaatetuksena tummansininen trikoohuppari ja tummanvihreät housut. Lääkärin mukaan Jauhiainen oli ollut kuolleena noin kaksikymmentä tuntia. Kuolinsyy oli erilaiset ja eriasteiset ruhjeet, Jauhiainen oli pahoinpidelty kuoliaaksi.
Mutta pian alkoi poliisin painajainen; uhrilla ei tiedetty olleen vakituista asuinpaikkaa sitten vuoden 1973 – jo 19-vuotiaasta lähtien hän oli asunut ties missä - eikä vakituista, saati edes tilapäistä, työpaikkaa ollut. Uhrin tuttavien selvittely ja viimeiset vaiheet tulisivat olemaan hankalia selvittää. Se tiedettiin, että Jauhiainen oli mieltynyt ns. Kurvin kulmaan Helsingissä. Tuo Helsinginkadun ja Hämeentien risteysalue Vaasanaukioineen, baareineen ja ravintoloineen on jo vuosikymmeniä vetänyt puoleensa runsaasti ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta ajautuneet ihmiselämän varjoisille kujille. Aikoinaan puhuttiin ns. Kurvin jengistä.
Sen verran saatiin selville, että Jauhiainen liikkui useiden eri miesten mukana. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään vaativia ja varsinaista ammattitaitoa vaativia rikollisia töitä, vaan toimi lähinnä houkutuslintuna, ilotyttönä ja oli valmis osallistumaan petoksiin sun muihin, jos niistä vain sai päivittäisen elämiseen tarvittavaa pääomaa.
- Hänen viimeisistä päivistä vaan ei selvinnyt yhtään mitään. Miten ja kenen kanssa hän päätyi Karkkilaan?
HS uutisoi kohtalostaan 29.7.1977 ”Nainen löytyi surmattuna Karkkilasta”.
Sen verran kuitenkin tiedettiin, että Jauhiainen oli viimeksi nähty elossa lauantaina 23. heinäkuuta. Tuolloin hän oli ollut Helsingissä.
Tutkimuksissa päästiin jonkin verran eteenpäin. Ilmeni, että uhri on surmattu jossain muualla ja kuljetettu sen jälkeen paikkaan mistä hänet löydettiin. Selvisi myös, että Jauhiainen oli viime aikoina liikkunut vuonna 1913 syntyneen Toivo Turusen seurassa. Jauhiaisen sekä Turusen tiedettiin yöpyneen usean henkilön luona. Näitä henkilöitä kuin myös 64-vuotiasta Turusta pyydettiin ottamaan yhteyttä poliisiin.
- melkoinen ikäero ollut Jauhiaisella ja Turusella – sitä oliko suhteensa seksuaalinen vai pelkkä ystävyys – siitä ei ole tietoa.
Tavoitettiinko Turunen ja yöseuran tarjoajat, siitä en löytänyt tietoa. Oliko Jauhiainen tehnyt ns. oharin jollekulle viinatrokarille? Hänen tiedettiin asioivan usein Alkossa hankkimassa jälleenmyytävää pimeille markkinoille – jospa hän unohti jotain oleellista?
Aika kului ja tekijää ei tavoitettu. Liekö enää edes hengissä?
Pirjo Jauhiaisen kuolinvuosi sekä vuodenaika, kesä (ja kevät) 1977 muistetaan erityisesti ”Rauman huppumiehestä”, jossa Marita Vuorio surmasi lapsensa Katjan. Tarina huppumiehestä oli tekaistu – ja tuota satakuntalaista perinnettä elvytti jonkin verran paremmalla menestyksellä Anneli Auer kertoessaan huppupäisestä surmaajasta, joka mukamas uhrasi hänen miehensä Jukka S Lahden Ulvilassa joulukuussa 2006. Edelleen kesään 1977, tuolloin Helsingin Pihlajamäessä hakattiin teräaseella julmasti kuoliaaksi Helsingin Pihlajamäessä 22-vuotias kylvettäjä. Saman kadun varrella asui pari vuotta myöhemmin surmattu Eva Helena Korlin. Elokuussa 1977 surmattiin poliisi Savonlinnassa rautakauppamurron yhteydessä.
Pääkaupunkiseudulla asuneita naispuolisia laitapuolen kulkijoita, joiden surmaajaa ei tiedetä on neljä! Mikä muu heitä yhdistää, Kaikki ovat kotoisin maaseudulta ja liikkuneet viimeiset ajat mm. Kurvin kulmilla. Seppänen on ainoa jonka epäillään paleltuneen hengiltä heitteillejätön seurauksena, muut ovat kuoliaiksi hakatut.
Neljä naista. Kohtalona Kurvi
Leila Peksujeff, 30, surmattu 4/1969, kotoisin Iisalmesta.
Pirjo Jauhiainen, 24, surmattu 7/1977, kotoisin Haukiputaalta.
Ulla-Maija Poussu, 31, surmattu 6/1984 kotoisin Posiolta.
Arja-Liisa Seppänen, 26, surmattu 12/85, kotoisin Suomussalmelta
Heistä vain Seppäsellä oli takanaan henkirikostuomio. Sen hän sai vuonna 1981 Hämeenlinnassa ja vapauduttuaan kuoli sen jälkeen itse melko pian.
Tuo tekstissä mainittu Karkkila-Hyvinkään rautatie oli ns. kapearaiteinen rautatie, jossa viimeinen liikennöinti suoritettiin vuonna 1967.
Sukunimi Jauhiainen on tuttu minfolaisille jo ennestään. Muistamme mm. Jorma Kalevi Jauhiaisen. Hän pakeni vankilasta vuonna 1978 ollessaan suorittamassa 10 vuoden tuomiota mm. poliisin kaappauksesta. Toinen pako olikin sitten kohtalokas. Vartija ampui hänet pakoyrityksen yhteydessä 1980 –luvun alkupuolella. Tämä Jauhiainen oli syntynyt 1955 Joroisilla.
Lähteinä mm. Rikosposti ja Helsingin Sanomat
Jauhiaisen surmaa on käsitelty minfossa aiemminkin, mm. Järvenpään sarjamurhaaja -ketjun yhteydessä...
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... &start=765
(sivu 52 alalaita)
…mutta hänelle ei aiemmin ollut tehty omaa osiota.
Jauhiaisen ruumiin löysi eräs kävelyllä ollut pariskunta. Ruumis oli lähellä ns. Tuorilan tietä, entisen Karkkila-Hyvinkään radan penkan pusikossa. Matkaa Karkkilan keskustasta ruumiin löytöpaikalle oli noin kilometrin verran. Ruumista ei oltu yritetty sen kummemmin peitellä, joitain risuja oli päällänsä. Kunhan oli viskattu pois…
Paikallispoliisin lisäksi löytöpaikalle saapuivat Keskusrikospoliisin edustajat. Uhrin henkilöllisyys varmistui nopeasti. Hän oli Haukiputaalla 1.4.1953 syntynyt Pirjo Hannele Jauhiainen; pituus 178 senttiä, paino 82 kiloa ja punaruskeat lyhyet hiukset. Pian selvisi, että kyseessä ei ollut seksuaalirikos. Uhrilla oli löydettäessä vaatetuksena tummansininen trikoohuppari ja tummanvihreät housut. Lääkärin mukaan Jauhiainen oli ollut kuolleena noin kaksikymmentä tuntia. Kuolinsyy oli erilaiset ja eriasteiset ruhjeet, Jauhiainen oli pahoinpidelty kuoliaaksi.
Mutta pian alkoi poliisin painajainen; uhrilla ei tiedetty olleen vakituista asuinpaikkaa sitten vuoden 1973 – jo 19-vuotiaasta lähtien hän oli asunut ties missä - eikä vakituista, saati edes tilapäistä, työpaikkaa ollut. Uhrin tuttavien selvittely ja viimeiset vaiheet tulisivat olemaan hankalia selvittää. Se tiedettiin, että Jauhiainen oli mieltynyt ns. Kurvin kulmaan Helsingissä. Tuo Helsinginkadun ja Hämeentien risteysalue Vaasanaukioineen, baareineen ja ravintoloineen on jo vuosikymmeniä vetänyt puoleensa runsaasti ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta ajautuneet ihmiselämän varjoisille kujille. Aikoinaan puhuttiin ns. Kurvin jengistä.
Sen verran saatiin selville, että Jauhiainen liikkui useiden eri miesten mukana. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään vaativia ja varsinaista ammattitaitoa vaativia rikollisia töitä, vaan toimi lähinnä houkutuslintuna, ilotyttönä ja oli valmis osallistumaan petoksiin sun muihin, jos niistä vain sai päivittäisen elämiseen tarvittavaa pääomaa.
- Hänen viimeisistä päivistä vaan ei selvinnyt yhtään mitään. Miten ja kenen kanssa hän päätyi Karkkilaan?
HS uutisoi kohtalostaan 29.7.1977 ”Nainen löytyi surmattuna Karkkilasta”.
Sen verran kuitenkin tiedettiin, että Jauhiainen oli viimeksi nähty elossa lauantaina 23. heinäkuuta. Tuolloin hän oli ollut Helsingissä.
Tutkimuksissa päästiin jonkin verran eteenpäin. Ilmeni, että uhri on surmattu jossain muualla ja kuljetettu sen jälkeen paikkaan mistä hänet löydettiin. Selvisi myös, että Jauhiainen oli viime aikoina liikkunut vuonna 1913 syntyneen Toivo Turusen seurassa. Jauhiaisen sekä Turusen tiedettiin yöpyneen usean henkilön luona. Näitä henkilöitä kuin myös 64-vuotiasta Turusta pyydettiin ottamaan yhteyttä poliisiin.
- melkoinen ikäero ollut Jauhiaisella ja Turusella – sitä oliko suhteensa seksuaalinen vai pelkkä ystävyys – siitä ei ole tietoa.
Tavoitettiinko Turunen ja yöseuran tarjoajat, siitä en löytänyt tietoa. Oliko Jauhiainen tehnyt ns. oharin jollekulle viinatrokarille? Hänen tiedettiin asioivan usein Alkossa hankkimassa jälleenmyytävää pimeille markkinoille – jospa hän unohti jotain oleellista?
Aika kului ja tekijää ei tavoitettu. Liekö enää edes hengissä?
Pirjo Jauhiaisen kuolinvuosi sekä vuodenaika, kesä (ja kevät) 1977 muistetaan erityisesti ”Rauman huppumiehestä”, jossa Marita Vuorio surmasi lapsensa Katjan. Tarina huppumiehestä oli tekaistu – ja tuota satakuntalaista perinnettä elvytti jonkin verran paremmalla menestyksellä Anneli Auer kertoessaan huppupäisestä surmaajasta, joka mukamas uhrasi hänen miehensä Jukka S Lahden Ulvilassa joulukuussa 2006. Edelleen kesään 1977, tuolloin Helsingin Pihlajamäessä hakattiin teräaseella julmasti kuoliaaksi Helsingin Pihlajamäessä 22-vuotias kylvettäjä. Saman kadun varrella asui pari vuotta myöhemmin surmattu Eva Helena Korlin. Elokuussa 1977 surmattiin poliisi Savonlinnassa rautakauppamurron yhteydessä.
Pääkaupunkiseudulla asuneita naispuolisia laitapuolen kulkijoita, joiden surmaajaa ei tiedetä on neljä! Mikä muu heitä yhdistää, Kaikki ovat kotoisin maaseudulta ja liikkuneet viimeiset ajat mm. Kurvin kulmilla. Seppänen on ainoa jonka epäillään paleltuneen hengiltä heitteillejätön seurauksena, muut ovat kuoliaiksi hakatut.
Neljä naista. Kohtalona Kurvi
Leila Peksujeff, 30, surmattu 4/1969, kotoisin Iisalmesta.
Pirjo Jauhiainen, 24, surmattu 7/1977, kotoisin Haukiputaalta.
Ulla-Maija Poussu, 31, surmattu 6/1984 kotoisin Posiolta.
Arja-Liisa Seppänen, 26, surmattu 12/85, kotoisin Suomussalmelta
Heistä vain Seppäsellä oli takanaan henkirikostuomio. Sen hän sai vuonna 1981 Hämeenlinnassa ja vapauduttuaan kuoli sen jälkeen itse melko pian.
Tuo tekstissä mainittu Karkkila-Hyvinkään rautatie oli ns. kapearaiteinen rautatie, jossa viimeinen liikennöinti suoritettiin vuonna 1967.
Sukunimi Jauhiainen on tuttu minfolaisille jo ennestään. Muistamme mm. Jorma Kalevi Jauhiaisen. Hän pakeni vankilasta vuonna 1978 ollessaan suorittamassa 10 vuoden tuomiota mm. poliisin kaappauksesta. Toinen pako olikin sitten kohtalokas. Vartija ampui hänet pakoyrityksen yhteydessä 1980 –luvun alkupuolella. Tämä Jauhiainen oli syntynyt 1955 Joroisilla.
Lähteinä mm. Rikosposti ja Helsingin Sanomat
