Jeffrey Dahmer
Lähetetty: Su Elo 26, 2007 10:36 pm
Jeffrey Dahmer, yksi kaikkien aikojen karmeimpia sarjamurhaajia, syntyi vuonna 21.5.1960 Milwaukeessa. Hän oli vanhempiensa vanhin lapsi; toinen poika syntyi myöhemmin. Isä opiskeli aikuisena kemian tohtoriksi, ja sen jälkeen perhe muutti Ohioon isän uuden työn perässä. Äidillä alkoi jossain vaiheessa olla psyykkisiä ongelmia, ahdistuneisuutta, ja vanhempien välit tulehtuivat päättyen lopulta avioeroon. Mutta silloin Jeffrey oli jo aikuinen.
Jo 4-vuotiaana Jeffrey osoitti kiinnostusta kuolleita eläimiä kohtaan, mitä hänen isänsä sanoi jälkikäteen pitävänsä ennusmerkkinä tulevasta. Kouluikäinen Jeffrey oli yksinäinen, ja huvitteli keräämällä yliajettuja eläimiä teiden varsilta ja tekemällä niille ruumiinavauksia läheisessä metsässä. Hän ei kuitenkaan koskaan vahingoittanut eläviä eläimiä, vaan rakasti niitä. Lapsena hänellä oli koira, ja myös myöhemmin aikuisena hän piti eläimistä, mm. eräällä kotivideolla hän hellii isänsä uuden perheen kissaa.
Jossain vaiheessa Jeffrey tajusi olevansa homoseksuaali. Samalla hän kuitenkin tuli yhä kiinnostuneemmaksi kuolemasta, ja leikkelyinnostus muuttu yhä selkeämmin nekrofiliaksi. Hän alkoi fantasioida seksistä kuolleiden miesten kanssa, mutta tajusi itsekin olevansa menossa pelottavaan suuntaan, ja alkoi juoda ahdistukseensa. Hän joi jopa koulussa, ja jotkut koulutoveritkin huomasivat sen. Hänellä saattoi olla alkoholia pullossa mukanaan, ja hän sanoi kavereilleen aineen olevan "lääkettään". Muuten hän ei kuitenkaan ollut luuseri koulussa: hän oli pidetty koska veisteli vitsejä, ja oli sosiaalinen ja älykäs.
Vuonna 1978 Jeffrey valmistui high schoolista. Mutta vain muutamia päiviä juhlan jälkeen isä lähti työmatkalle - ja äiti otti nuoremman pojan ja muutti toiseen kaupunkiin. Jeffrey oli yksin talossa, eikä mikään estänyt häntä tuomasta kotiin liftaripoikaa, jonka oli ottanut kyytiin. Pojat joivat yhdessä, mutta lopulta vieras alkoi tehdä lähtöä. Jeffrey ei kuitenkaan halunnut jäädä yksin, vaan iski poikaa käsipainolla. Sitten hän paloitteli ruumiin ja aikoi viedä sen jätesäkeissä kaatopaikalle. Matkalla hän ajautui keskiviivan yli ja hänet pysäytti poliisi, joka kysyi, mitä säkeissä oli. Hän kertoi olevansa menossa kaatopaikalle, vaikka oli yö, koska ei voinut nukkua vanhempien eron takia. Hän sai sakot, ja palasi kotiinsa, jossa dumppasi ruumiin palaset kahdeksi viikoksi talon alle. Lopulta hän nuiji luut kappaleiksi ja sirotteli ne talon lähelle metsään. Sitten hänen isänsä palasi matkalta ja sai tietää vaimonsa lähteneen.
Koulun jälkeen Jeffreyn oli vaikea löytää kiinnostuksen kohteita, ja hän alkoi nopeasti vajota yhä enemmän ajatuksiinsa ja juomiseen. Hänen vanhempansa huolestuivat hänestä yhä enemmän, varsinkin kun orastava ura collegessa päättyi erottamiseen juopottelun takia. Jaksot AA:ssa eivät auttaneet lainkaan, ja isä päätyi lähettämään poikansa armeijaan. Armeijassa Jeffrey menestyi jonkun aikaa hyvin, opiskellen lääkintämieheksi. Mutta kun hänet lähetettiin palvelukseen Saksaan, juopottelu alkoi uudelleen. Hän sai potkut myös armeijasta.
Saksasta hän meni suoraan Miamiin, kenellekään ilmoittamatta, ja oli jonkun aikaa töissä kahvilassa. Mutta vuokrarahat menivät viinaan, ja hän joutui nukkumaan rannalla rottien seassa. Kun hän pyysi rahaa kotoaan, vanhemmat käskivät hänen tulla kotiin. Hän ilmaantuikin kotikaupugin kentälle umpikännissä. Isä lähetti hänet äidin luo asumaan, ja hän alkoi käydä kirkossa isoäitinsä kanssa. Kolmen vuoden ajan hänellä meni paremmin, ja hän oli ensin töissä veripalvelussa ja sitten suklaatehtaassa. Mutta, kuten hän itse asian ilmaisi, uskonnollinen ja kunnollinen ("right-going") elämäntyyli, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin syntinä jota vastaan tuli taistella, ei sopinut hänelle.
Sen jälkeen, kun eräs mies teki hänelle ehdotuksen kirjastossa, hän varasti miesmallinuken kaupasta, ja kun jäi siitä kiinni, hän alkoi liikkua Milwaukeen gaypaikoissa. Hän otti tavakseen huumata kumppaninsa ja raiskata näitä, koska halusi nimenomaan alistuvan partnerin. Hän kuitenkin lopetti joksikin aikaa, koska eräs uhri melkein kuoli yliannostukseen. Mutta pian Jeffrey palasi vanhoihin tapoihinsa, ja eräänä aamuna hän heräsi kuoliaaksihakatun uhrinsa vierestä, oman kertomansa mukaan ilman mitään muistikuvaa tapahtuneesta. Hän kuljetti ruumiin isoäitinsä taloon, jossa asui, ja paloitteli sen kellarissa. Tämän teon jälkeen hän sanoo päättäneensä, ettei enää yrittäisi hillitä nekrofiilisiä fantasioitaan vaan päinvastoin toteuttaa niitä.
Melkein saman tien hän murhasikin 14-vuotiaan pojan, jolle oli maksanut suuseksistä. Kun isoäiti nukkui samassa talossa, Jeffrey huumasi ja kuristi uhrinsa ja piilotti ruumiin kellariin, jossa harrasti ruumiin kanssa seksiä viikon ajan. Kun ruumis alkoi hajota, Dahmer paloitteli sen tavalliseen tapaansa. Pian hän tappoi taas uuden uhrin, muttei tällä kertaa uskaltanut säilyttää sitä yhtä kauan.
Kesällä 1988 isoäiti potkaisi Dahmerin ulos talostaan. Heti omaan asuntoon muutettuaan Dahmer ahdisteli asunnossaan 13-vuotiasta poikaa, ja hänet tuomittiin vuodeksi avolaitokseen. Ennen tuomiotaan hän ehti kuitenkin vielä murhata yhden teini-ikäisen pojan, jonka muumioitua päätä ja sukupuolielimiä hän piti lokerossaan suklaatehtaassa(!).
Tuomion jälkeen hän muutti lähelle gay-baareja, joista metsästi uusia uhreja. Yhden vuoden aikana ennen kiinnijäämistään hän tappoi melkein kymmenen miestä, joista useimmat olivat mustia.
Jeffrey Dahmer ei ollut tyypillinen sarjamurhaaja siinä mielessä, että tappo itsessään ei ollut hänelle seksuaalinen kohokohta, vaan murhaaminen oli vain keino saada käyttöön ruumiita. Hän oli siis nekrofiili. Vaientaakseen syyllisyydentunnot hän joi yhä enemmän, ja teki aina tekonsa tukevasti umpitunnelissa. Juomisen takia yksi hänen uhreistaan, 14-vuotias aasialainen poika melkein pelastui, sillä Dahmerin ollessa ostamassa lisää alkoholia, hakattu ja alaston poika heräsi ja pakeni kadulle. Huolestuneet ihmiset soittivat poliisin paikalle, mutta Dahmer sai poliisit uskomaan, että poika oli hänen huumehöyryissä oleva rakastajansa. Poliisit saattoivat pojan takaisin Dahmerin asuntoon.
Dahmerin murhaaminen alkoi aiheuttaa hänelle ongelmia, ja hän mm. alkoi hävittää ruumiita hapolla ja uunissa polttamalla. Hän otti kuvia paloittelusta ja säilytti uhriensa osia. Huoneistosta 273 tuleva lemu alkoi ihmetyttää naapureita, mutta Dahmer itse kertoo, että "tarvittiin aina vain enemmän ja oudompia juttuja tyydytyksen aikaansaamiseksi". Hän jopa alkoi ruiskuttaa happoa vielä elävien uhriensa aivoihin, seuraten kauanko nämä elivät sen jälkeen, ja alkoi harrastaa kannibalismia. Omien sanojensa mukaan kannibalismi sai hänet tuntemaan, että uhreista tuli pysyvä osa häntä (samaa perustelua ovat käyttäneet myös muut kannibaalimurhaajat). Hän suunnitteli tekevänsä jonkinlaisen "alttarin" uhreistaan kotiinsa, mutta ei ehtinyt toteuttaa sitä.
Eräänä yönä homokorttelissa partioiva poliisiauto tapasi järkyttyneen ja sekavan nuoren miehen kadulta. Miehen ranteessa roikkuivat käsiraudat, ja hän pystyi kertomaan paenneensa Dahmerin asunnosta. Poliisit menivät melkein sattumalta asunnolle, sillä he pitivät asiaa vain homojen keskinäisinä suhdeongelmina, ja toinen heistä meni tarkistamaan makuuhuoneen, koska käsirautojen avaimen piti olla siellä. Mutta siellä oli myös 83 polaroid-kuvaa ruumiiden osista. Poliisit ottivat kiinni Dahmerin, joka nyt yritti paeta. Sitten he tutkivat asuntoa lisää, ja löysivät päitä jääkaapista sekä muita ruumiinosia säilöttyinä ja pääkalloja. Kotietsinnän karmeat tulokset järkyttivät myös poliiseja: poliisi, joka avasi jääkaapin, kuuli kauhunhuudon ja tajusi vasta jälkikäteen huutajan olleen hän itse.
Dahmer tuomittiin vankilaan 957 vuodeksi. Hän oli mallivanki, ja kertoi tulleensa uskoon. Mutta erään työvuoron aikana hänet laitettiin kahden muun vangin pariksi, joista toinen oli murhannut vaimonsa, mutta yrittänyt lavastaa syylliseksi erään mustan miehen, sekä skitsofreenisen mustan murhamiehen, joka kuvitteli olevansa Jumalan poika. Kuten arvata saattaa, löydettiin sekä Dahmer että vaimontappaja pian lattialta hakattuina kuoliaiksi. Jeffrey Dahmer julistettiin kuolleeksi klo 9:11 28.11.1994.
Lähteet: http://www.crimelibrary.com/serial_kill ... index.html
Youtube: Jeffreyn Dahmerin elämäkerta: A&E Biography - Jeffrey Dahmer
Jo 4-vuotiaana Jeffrey osoitti kiinnostusta kuolleita eläimiä kohtaan, mitä hänen isänsä sanoi jälkikäteen pitävänsä ennusmerkkinä tulevasta. Kouluikäinen Jeffrey oli yksinäinen, ja huvitteli keräämällä yliajettuja eläimiä teiden varsilta ja tekemällä niille ruumiinavauksia läheisessä metsässä. Hän ei kuitenkaan koskaan vahingoittanut eläviä eläimiä, vaan rakasti niitä. Lapsena hänellä oli koira, ja myös myöhemmin aikuisena hän piti eläimistä, mm. eräällä kotivideolla hän hellii isänsä uuden perheen kissaa.
Jossain vaiheessa Jeffrey tajusi olevansa homoseksuaali. Samalla hän kuitenkin tuli yhä kiinnostuneemmaksi kuolemasta, ja leikkelyinnostus muuttu yhä selkeämmin nekrofiliaksi. Hän alkoi fantasioida seksistä kuolleiden miesten kanssa, mutta tajusi itsekin olevansa menossa pelottavaan suuntaan, ja alkoi juoda ahdistukseensa. Hän joi jopa koulussa, ja jotkut koulutoveritkin huomasivat sen. Hänellä saattoi olla alkoholia pullossa mukanaan, ja hän sanoi kavereilleen aineen olevan "lääkettään". Muuten hän ei kuitenkaan ollut luuseri koulussa: hän oli pidetty koska veisteli vitsejä, ja oli sosiaalinen ja älykäs.
Vuonna 1978 Jeffrey valmistui high schoolista. Mutta vain muutamia päiviä juhlan jälkeen isä lähti työmatkalle - ja äiti otti nuoremman pojan ja muutti toiseen kaupunkiin. Jeffrey oli yksin talossa, eikä mikään estänyt häntä tuomasta kotiin liftaripoikaa, jonka oli ottanut kyytiin. Pojat joivat yhdessä, mutta lopulta vieras alkoi tehdä lähtöä. Jeffrey ei kuitenkaan halunnut jäädä yksin, vaan iski poikaa käsipainolla. Sitten hän paloitteli ruumiin ja aikoi viedä sen jätesäkeissä kaatopaikalle. Matkalla hän ajautui keskiviivan yli ja hänet pysäytti poliisi, joka kysyi, mitä säkeissä oli. Hän kertoi olevansa menossa kaatopaikalle, vaikka oli yö, koska ei voinut nukkua vanhempien eron takia. Hän sai sakot, ja palasi kotiinsa, jossa dumppasi ruumiin palaset kahdeksi viikoksi talon alle. Lopulta hän nuiji luut kappaleiksi ja sirotteli ne talon lähelle metsään. Sitten hänen isänsä palasi matkalta ja sai tietää vaimonsa lähteneen.
Koulun jälkeen Jeffreyn oli vaikea löytää kiinnostuksen kohteita, ja hän alkoi nopeasti vajota yhä enemmän ajatuksiinsa ja juomiseen. Hänen vanhempansa huolestuivat hänestä yhä enemmän, varsinkin kun orastava ura collegessa päättyi erottamiseen juopottelun takia. Jaksot AA:ssa eivät auttaneet lainkaan, ja isä päätyi lähettämään poikansa armeijaan. Armeijassa Jeffrey menestyi jonkun aikaa hyvin, opiskellen lääkintämieheksi. Mutta kun hänet lähetettiin palvelukseen Saksaan, juopottelu alkoi uudelleen. Hän sai potkut myös armeijasta.
Saksasta hän meni suoraan Miamiin, kenellekään ilmoittamatta, ja oli jonkun aikaa töissä kahvilassa. Mutta vuokrarahat menivät viinaan, ja hän joutui nukkumaan rannalla rottien seassa. Kun hän pyysi rahaa kotoaan, vanhemmat käskivät hänen tulla kotiin. Hän ilmaantuikin kotikaupugin kentälle umpikännissä. Isä lähetti hänet äidin luo asumaan, ja hän alkoi käydä kirkossa isoäitinsä kanssa. Kolmen vuoden ajan hänellä meni paremmin, ja hän oli ensin töissä veripalvelussa ja sitten suklaatehtaassa. Mutta, kuten hän itse asian ilmaisi, uskonnollinen ja kunnollinen ("right-going") elämäntyyli, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin syntinä jota vastaan tuli taistella, ei sopinut hänelle.
Sen jälkeen, kun eräs mies teki hänelle ehdotuksen kirjastossa, hän varasti miesmallinuken kaupasta, ja kun jäi siitä kiinni, hän alkoi liikkua Milwaukeen gaypaikoissa. Hän otti tavakseen huumata kumppaninsa ja raiskata näitä, koska halusi nimenomaan alistuvan partnerin. Hän kuitenkin lopetti joksikin aikaa, koska eräs uhri melkein kuoli yliannostukseen. Mutta pian Jeffrey palasi vanhoihin tapoihinsa, ja eräänä aamuna hän heräsi kuoliaaksihakatun uhrinsa vierestä, oman kertomansa mukaan ilman mitään muistikuvaa tapahtuneesta. Hän kuljetti ruumiin isoäitinsä taloon, jossa asui, ja paloitteli sen kellarissa. Tämän teon jälkeen hän sanoo päättäneensä, ettei enää yrittäisi hillitä nekrofiilisiä fantasioitaan vaan päinvastoin toteuttaa niitä.
Melkein saman tien hän murhasikin 14-vuotiaan pojan, jolle oli maksanut suuseksistä. Kun isoäiti nukkui samassa talossa, Jeffrey huumasi ja kuristi uhrinsa ja piilotti ruumiin kellariin, jossa harrasti ruumiin kanssa seksiä viikon ajan. Kun ruumis alkoi hajota, Dahmer paloitteli sen tavalliseen tapaansa. Pian hän tappoi taas uuden uhrin, muttei tällä kertaa uskaltanut säilyttää sitä yhtä kauan.
Kesällä 1988 isoäiti potkaisi Dahmerin ulos talostaan. Heti omaan asuntoon muutettuaan Dahmer ahdisteli asunnossaan 13-vuotiasta poikaa, ja hänet tuomittiin vuodeksi avolaitokseen. Ennen tuomiotaan hän ehti kuitenkin vielä murhata yhden teini-ikäisen pojan, jonka muumioitua päätä ja sukupuolielimiä hän piti lokerossaan suklaatehtaassa(!).
Tuomion jälkeen hän muutti lähelle gay-baareja, joista metsästi uusia uhreja. Yhden vuoden aikana ennen kiinnijäämistään hän tappoi melkein kymmenen miestä, joista useimmat olivat mustia.
Jeffrey Dahmer ei ollut tyypillinen sarjamurhaaja siinä mielessä, että tappo itsessään ei ollut hänelle seksuaalinen kohokohta, vaan murhaaminen oli vain keino saada käyttöön ruumiita. Hän oli siis nekrofiili. Vaientaakseen syyllisyydentunnot hän joi yhä enemmän, ja teki aina tekonsa tukevasti umpitunnelissa. Juomisen takia yksi hänen uhreistaan, 14-vuotias aasialainen poika melkein pelastui, sillä Dahmerin ollessa ostamassa lisää alkoholia, hakattu ja alaston poika heräsi ja pakeni kadulle. Huolestuneet ihmiset soittivat poliisin paikalle, mutta Dahmer sai poliisit uskomaan, että poika oli hänen huumehöyryissä oleva rakastajansa. Poliisit saattoivat pojan takaisin Dahmerin asuntoon.
Dahmerin murhaaminen alkoi aiheuttaa hänelle ongelmia, ja hän mm. alkoi hävittää ruumiita hapolla ja uunissa polttamalla. Hän otti kuvia paloittelusta ja säilytti uhriensa osia. Huoneistosta 273 tuleva lemu alkoi ihmetyttää naapureita, mutta Dahmer itse kertoo, että "tarvittiin aina vain enemmän ja oudompia juttuja tyydytyksen aikaansaamiseksi". Hän jopa alkoi ruiskuttaa happoa vielä elävien uhriensa aivoihin, seuraten kauanko nämä elivät sen jälkeen, ja alkoi harrastaa kannibalismia. Omien sanojensa mukaan kannibalismi sai hänet tuntemaan, että uhreista tuli pysyvä osa häntä (samaa perustelua ovat käyttäneet myös muut kannibaalimurhaajat). Hän suunnitteli tekevänsä jonkinlaisen "alttarin" uhreistaan kotiinsa, mutta ei ehtinyt toteuttaa sitä.
Eräänä yönä homokorttelissa partioiva poliisiauto tapasi järkyttyneen ja sekavan nuoren miehen kadulta. Miehen ranteessa roikkuivat käsiraudat, ja hän pystyi kertomaan paenneensa Dahmerin asunnosta. Poliisit menivät melkein sattumalta asunnolle, sillä he pitivät asiaa vain homojen keskinäisinä suhdeongelmina, ja toinen heistä meni tarkistamaan makuuhuoneen, koska käsirautojen avaimen piti olla siellä. Mutta siellä oli myös 83 polaroid-kuvaa ruumiiden osista. Poliisit ottivat kiinni Dahmerin, joka nyt yritti paeta. Sitten he tutkivat asuntoa lisää, ja löysivät päitä jääkaapista sekä muita ruumiinosia säilöttyinä ja pääkalloja. Kotietsinnän karmeat tulokset järkyttivät myös poliiseja: poliisi, joka avasi jääkaapin, kuuli kauhunhuudon ja tajusi vasta jälkikäteen huutajan olleen hän itse.
Dahmer tuomittiin vankilaan 957 vuodeksi. Hän oli mallivanki, ja kertoi tulleensa uskoon. Mutta erään työvuoron aikana hänet laitettiin kahden muun vangin pariksi, joista toinen oli murhannut vaimonsa, mutta yrittänyt lavastaa syylliseksi erään mustan miehen, sekä skitsofreenisen mustan murhamiehen, joka kuvitteli olevansa Jumalan poika. Kuten arvata saattaa, löydettiin sekä Dahmer että vaimontappaja pian lattialta hakattuina kuoliaiksi. Jeffrey Dahmer julistettiin kuolleeksi klo 9:11 28.11.1994.
Lähteet: http://www.crimelibrary.com/serial_kill ... index.html
Youtube: Jeffreyn Dahmerin elämäkerta: A&E Biography - Jeffrey Dahmer
Poliisit lähetti 14 v pojan takaisin sen asunnolle 