Tiesittekö, että Suomessa tapettiin ihmisiä / kuoli väkivaltaisesti "puukkojunkkariaikaan" enemmän kun legendaarisessa Chicagossa pahimpina gansteriaikoina (suhteessa asukaslukuun)?
Hurja on ollut meininki. Kiinnostuneille suosittelen kaivamaan esiin prof. Heikki Ylikankaan tuotantoa esim Puukkojunkkareiden esiinmarssi - väkivaltarikollisuus Etelä-Pohjanmaalla 1790-1825.
Puukkojunkkarit
Valvoja: Moderaattorit
-
Kalessin
- Adrian Monk
- Viestit: 2942
- Liittynyt: Ke Touko 30, 2007 3:26 pm
- Paikkakunta: Maameri, läntiset rajavedet
nämä häiriköt on jotenkin jääneet munkin sivistyksestä lähes kokonaan pois, ainoa mielikuva näistä on kummelien pätkä puukkojunkkarit....(yritin hakea pätkää youtubesta, mutta k.o sivusto ei toiminut, eli liitän sen myöhemmin 
)
)"Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita". -Kummeli, Kultakuume-
Isontalon Antti ja Rannanjärvi
ne jutteli kahren kesken:
:,: Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni,
niin minä nain sen komian lesken. :,:
JA huomhuom yleensä vieläpä ihan puukoilla eikä tommyguneilla. Täälläpäin vähän kovempi meininki siihen aikaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Haapoja
ne jutteli kahren kesken:
:,: Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni,
niin minä nain sen komian lesken. :,:
JA huomhuom yleensä vieläpä ihan puukoilla eikä tommyguneilla. Täälläpäin vähän kovempi meininki siihen aikaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Haapoja
I am an African!
Miten mä olen missannut tämän 
.
Jo ennen varsinaista puukkojunkkareiden eli häjyjen aikaa 1790-luvulla Etelä-Pohjanmaalla nuoriso harrasti yleistä järjestyksen rikkomista, ja häröilyä. Nuoriso kerääntyi "sakkeihin" ja harrasti vapaa-aikoina kiertelyä talosta taloon. Harrastuksiin kuului myös juopottelu, kortinpeluu ja uhkapelit. Nuorisoa tunkeutui kuokkavieraina perhe- ja sukujuhliin tekemään kaikennäköistä ilkivaltaa. Pikkuhiljaa panokset koveni ja alkoi varsinainen hevosten varastelu tai "lainaaminen" tiloilta ja saatettiinpa joskus vaatia viinaksiakin väkivallalla uhaten.
1790-luvulla ja sen jälkeen yleinen epäjärjestys alkoi lisääntyä ja samalla myös henkirikokset. Mm. henkirikosten määrä oli tuohon aikaan Etelä-Pohjanmaalla suurempi kuin missään muualla Suomessa. 1830 henkirikosten määrä nousi yli 10 henkirikosta/vuosi/100 000 ihmistä kohti. Häjyjen alueita olivat Etelä-Pohjanmaan tärkeimmät jokilaaksot, Lapua, Laihia, Vähäkyrö, Isokyrö, Mustasaari ja Vöyri sekä osa Ilmajoesta. Pahimpia alueita olivat Kauhava, Ylihärmä ja Alahärmä sekä Kostesjärven järviseutu.
Härmän häjyt olivat tavallisia pohjalaisia miehiä ja raivaajia, joita levoton veri veti joskus tekoihin, joita ehkä vanhempana tuli kaduttua. Häjyt aiheuttivat häiriötä ja vahinkoa ympäristölleen ja osa syyllistyi väkivalta- ja jopa henkirikoksiin. Yleisin henkirikos tuohon aikaan oli puukolla pikaistuksissaan tehty tappo. Näihin häiriö- ja vakivallan tekohin syyllistyi lähinna nuoret miehet ja tavallaan se oli oman aikansa nuorisorikollisuutta. Häjyily alkoi juopottelulla, aluksi viikonloppuisin, mutta vähitellen viikolla täiden jäädessä usein taka-alalle. Viina toi luonnollisesti mukanaan häiriötä, ilkivaltaa, tappeluita ja omaisuusrikoksia. Häjyt voidaan myös jakaa kahteen ryhmään; oli niitä joille riitti pelkkä kännissä remuaminen ja ilkivalta, mutta oli myös niitä jotka tekivät henki- ja omaisuusrikoksia.
Häjyjä löytyi jokaisesta yhteiskuntaluokasta, niin talollisista kuin rengeistä ja torppareista. Talolliset yleensä vain olivat joukon johtajia, esimerkkinä Isontalon Antti. Koska talollisilla ei ollut varallisuutensa vuoksi aihetta varasteluun, heidän riehumisesta syyksi on oletettu arvonannon saamista. Vaikka menestyvän häjyn tuli olla periksiantamaton tappelija ja ilkivallantekijä, asema häjyjoukossa määräytyikin melko pitkälle yhteiskunnallisen aseman mukaan. Suurroistot tulivat yleensä talollisluokasta, sillä raskaimmat rikokset olivat vaativia ja edellyttivät yhteistoimintaa ja organisaatiota.
Häjy tappeli kunnian tähden. Pelätä ei saanut mitään eikä ketään ja periksi ei saanut antaa toiselle vaikka henki menisi. Se oli miehen mitta ja suurta häjyä kunnioitettiin ja pelättiin ja siten henkilö hallitsi ympäristöään ja muiden pelko antoi mahdollisuuden toimia oman päänsä mukaan ottamatta muita huomioon. Häjyjen teoista ei aina pidetty kansan keskuudessa ja pelko ja uhkaukset estivät monesti ihmisiä todistamasta oikeudessa häjyä vastaan. Ihmisten (paitsi tietysti virkavallan) suhtautuminen ei kuitenkaan ollut yksiselitteisen kielteistä. Hajyjä kunnioitettiin, koska he uskalsivat vastustaa virkavaltaa ja vallitsevaa yhteiskuntaa ja häjyily tarjosi keinon paeta arkitodellisuutta, ei pelkästään yhteiskunnallisten vaan myös henkilökohtaisisten syiden vuoksi. Viina ja tappelut tarjosivat sen ajan extreme-elämyksiä, eikä virkavalta saanut niitä aisoihin vaikka rangaistuksia ja otteita kovennettiinkin. Häjyjen uho alkoi laantua vasta 1880-luvulla kun Suomessa heräsivät aatteet itsenäistymisestä, kansan sivistämisestä ja raittiusliikkeestä.
Kuuluisia häjyjä oli Isontalon, Rannajärven ja Haapojan lisäksi mm. Helapää-Heikki, Parantalan veljekset, Anssin Jussi jne.
.Jo ennen varsinaista puukkojunkkareiden eli häjyjen aikaa 1790-luvulla Etelä-Pohjanmaalla nuoriso harrasti yleistä järjestyksen rikkomista, ja häröilyä. Nuoriso kerääntyi "sakkeihin" ja harrasti vapaa-aikoina kiertelyä talosta taloon. Harrastuksiin kuului myös juopottelu, kortinpeluu ja uhkapelit. Nuorisoa tunkeutui kuokkavieraina perhe- ja sukujuhliin tekemään kaikennäköistä ilkivaltaa. Pikkuhiljaa panokset koveni ja alkoi varsinainen hevosten varastelu tai "lainaaminen" tiloilta ja saatettiinpa joskus vaatia viinaksiakin väkivallalla uhaten.
1790-luvulla ja sen jälkeen yleinen epäjärjestys alkoi lisääntyä ja samalla myös henkirikokset. Mm. henkirikosten määrä oli tuohon aikaan Etelä-Pohjanmaalla suurempi kuin missään muualla Suomessa. 1830 henkirikosten määrä nousi yli 10 henkirikosta/vuosi/100 000 ihmistä kohti. Häjyjen alueita olivat Etelä-Pohjanmaan tärkeimmät jokilaaksot, Lapua, Laihia, Vähäkyrö, Isokyrö, Mustasaari ja Vöyri sekä osa Ilmajoesta. Pahimpia alueita olivat Kauhava, Ylihärmä ja Alahärmä sekä Kostesjärven järviseutu.
Härmän häjyt olivat tavallisia pohjalaisia miehiä ja raivaajia, joita levoton veri veti joskus tekoihin, joita ehkä vanhempana tuli kaduttua. Häjyt aiheuttivat häiriötä ja vahinkoa ympäristölleen ja osa syyllistyi väkivalta- ja jopa henkirikoksiin. Yleisin henkirikos tuohon aikaan oli puukolla pikaistuksissaan tehty tappo. Näihin häiriö- ja vakivallan tekohin syyllistyi lähinna nuoret miehet ja tavallaan se oli oman aikansa nuorisorikollisuutta. Häjyily alkoi juopottelulla, aluksi viikonloppuisin, mutta vähitellen viikolla täiden jäädessä usein taka-alalle. Viina toi luonnollisesti mukanaan häiriötä, ilkivaltaa, tappeluita ja omaisuusrikoksia. Häjyt voidaan myös jakaa kahteen ryhmään; oli niitä joille riitti pelkkä kännissä remuaminen ja ilkivalta, mutta oli myös niitä jotka tekivät henki- ja omaisuusrikoksia.
Häjyjä löytyi jokaisesta yhteiskuntaluokasta, niin talollisista kuin rengeistä ja torppareista. Talolliset yleensä vain olivat joukon johtajia, esimerkkinä Isontalon Antti. Koska talollisilla ei ollut varallisuutensa vuoksi aihetta varasteluun, heidän riehumisesta syyksi on oletettu arvonannon saamista. Vaikka menestyvän häjyn tuli olla periksiantamaton tappelija ja ilkivallantekijä, asema häjyjoukossa määräytyikin melko pitkälle yhteiskunnallisen aseman mukaan. Suurroistot tulivat yleensä talollisluokasta, sillä raskaimmat rikokset olivat vaativia ja edellyttivät yhteistoimintaa ja organisaatiota.
Häjy tappeli kunnian tähden. Pelätä ei saanut mitään eikä ketään ja periksi ei saanut antaa toiselle vaikka henki menisi. Se oli miehen mitta ja suurta häjyä kunnioitettiin ja pelättiin ja siten henkilö hallitsi ympäristöään ja muiden pelko antoi mahdollisuuden toimia oman päänsä mukaan ottamatta muita huomioon. Häjyjen teoista ei aina pidetty kansan keskuudessa ja pelko ja uhkaukset estivät monesti ihmisiä todistamasta oikeudessa häjyä vastaan. Ihmisten (paitsi tietysti virkavallan) suhtautuminen ei kuitenkaan ollut yksiselitteisen kielteistä. Hajyjä kunnioitettiin, koska he uskalsivat vastustaa virkavaltaa ja vallitsevaa yhteiskuntaa ja häjyily tarjosi keinon paeta arkitodellisuutta, ei pelkästään yhteiskunnallisten vaan myös henkilökohtaisisten syiden vuoksi. Viina ja tappelut tarjosivat sen ajan extreme-elämyksiä, eikä virkavalta saanut niitä aisoihin vaikka rangaistuksia ja otteita kovennettiinkin. Häjyjen uho alkoi laantua vasta 1880-luvulla kun Suomessa heräsivät aatteet itsenäistymisestä, kansan sivistämisestä ja raittiusliikkeestä.
Kuuluisia häjyjä oli Isontalon, Rannajärven ja Haapojan lisäksi mm. Helapää-Heikki, Parantalan veljekset, Anssin Jussi jne.
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5189
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
wretch, et sä nyt ihan väärässä ollut. Tosin peräkammarinpojiksi en Haapojaa kyllä luonnehtisi .
Mm. Haapojahan motiivihan oli sosiaalisen arvostuksen tarve ja tarve antaa "näyttöjä". Kapina omaa yhteiskunnallista ja sosiaalista asemaa kohtaan. Noihin aikoihin pohjalaisilla tiloilla vanhin poika peri tilan ja muiden oli haettava leipänsä ja paikkansa maailmalta. Haapojanhan on kerrottu olleen nuorena vilkas, älykäs ja erittäin voimakastahtoinen; kiivas ja ylpeä. Onpa jopa sanottu, että hänestä olisi voinut tulla jonkun sortin suurmies, jos elämän eväät olisi olleet hieman paremmat.
Muistelmissaan Haapoja on sanonut saaneensa lapsena kuritusta kovasti, mikä tarkoitti lähinnä mielivaltaista hakkaamista. Kurituksesta vastasi lähinnä vanhin, kotitaloa havitteleva veli Juho. Myöskään suhdettaan vanhempiinsa Haapoja ei pitänyt mitenkään myönteisenä. Isä Heikki Haapoja hallitsi parhaimmillaan kahta taloa, mutta ei elämäntyyliltään ollut suoraselkäisen talollisen perikuva. Varsinainen rikollinen isä ei ollut, vaikka olikin rangaistu käräjillä juopottelusta, metsänhaaskauksesta ja irtolaisten suojelusta, mutta viinamäen miehiä kylläkin, joka toteutti osaltaan perisuomalaista viina-kirves-lumihanki-perhe -kuviota. Myös äitiään kohtaan Haapoja tunsi katkeruutta. Kun veli lopulta sai talon määräysvaltaansa 11- vuotias Haapoja sysättiin kylmästi pihalle. Hän odotti erityisesti äidiltään suojelusta, mutta turhaan.
Haapoja joutui rengiksi ja ylpeänä pohjalaisena tunsi joutuneensa tahtomattaan alempiarvoiseen asemaan, mistä ei pystynyt yhteiskunnan asettamia pelisääntöjä noudattaen nousemaan, ja katkeroitui niin muille ihmisille kuin yhteiskunnalle. 17-vuotiaana Haapoja värväytyi armeijaan Hämeenlinnaan. Palveltuaan armeijassa Haapoja palasi synnyinseudulleen maailmaa nähneenä ja voimiensa tunnossa, eikä hänellä ollut aikomustakaan tyytyä aikaisempaan, huonoon osaansa. Ja eipä aikaakaan kun rikollinen ura alkoi. Haapoja oli jo lapsuudessaa tehnyt havainnon, että väkivallan avulla on mahdollista saada valtaa ja kunnioitusta. Kun muulla ei voinut ylpeillä, väkivallasta tuli tie yhteisön kunnioitukseen. Niinpä pari viikkoa paluunsa jälkeen Haapoja rupesi 4-5 muun hurjaluontoisen kaverin johtajaksi ja he alkoivat tehdä väkivaltaa häissä ja muissa juhlissa. Haapoja oli ylpeä siitä pelosta, jonka valtaan hän oli ylistarolaiset saanut.
Vuonna 1870 24-vuotias Haapoja tuomittiin puukotuksesta häissä 12 vuodeksi Kakolaan. Tuohon aikaan Haapoja oli vain yksi häjyistä, mutta pakeneminen neljä kertaa nosti hänet kansan tietoisuuteen. Pakomatkoilla tehtyjen rikosten johdosta tuomio muuttui elinkautiseksi.
Vuonna 1880 Haapoja anoi siirtoa Siperiaan, mihin hänet siirrettiinkin pakkotyöhön. Pako Siperiasta vuonna 1890 teki Haapojasta yhden maan pelätyimmistä rikollisista. Syksyllä 1890 hän murhasi kuristamalla erään prostituoidun ja tuomittiin tuolloin 44-vuotiaana uuteen elinkautiseen. Rangaistuspaikka oli tuttu Kakola, mistä Haapoja anoi jälleen siirtoa Siperiaan.
Viranomaisilla ei ollut aikomustakaan siirtää Siperiasta jo kerran karannutta vankia sinne takaisin, mutta toiveita pidettiin yllä, jotta olisi saatu tietoja Haapojan Siperiassa tekemistä rikoksista. Huhuttiin, että Haapoja olisi syyllistynyt Siperiassa ollessaan murhatöihin. Kun siirtoa ei kuulunut, Haapoja yritti paeta Kakolasta syksyllä 1894. Epäonnistuneen paon yhteydessä Haapoja surmasi yhden ja haavoitti kahta vartijaa. Hänet löydettiin hirttäytyneenä sellistään 8.1.1895, ennen kuin vartijan surman käsittely raastuvanoikeudessa edes ehti alkaa.
.Mm. Haapojahan motiivihan oli sosiaalisen arvostuksen tarve ja tarve antaa "näyttöjä". Kapina omaa yhteiskunnallista ja sosiaalista asemaa kohtaan. Noihin aikoihin pohjalaisilla tiloilla vanhin poika peri tilan ja muiden oli haettava leipänsä ja paikkansa maailmalta. Haapojanhan on kerrottu olleen nuorena vilkas, älykäs ja erittäin voimakastahtoinen; kiivas ja ylpeä. Onpa jopa sanottu, että hänestä olisi voinut tulla jonkun sortin suurmies, jos elämän eväät olisi olleet hieman paremmat.
Muistelmissaan Haapoja on sanonut saaneensa lapsena kuritusta kovasti, mikä tarkoitti lähinnä mielivaltaista hakkaamista. Kurituksesta vastasi lähinnä vanhin, kotitaloa havitteleva veli Juho. Myöskään suhdettaan vanhempiinsa Haapoja ei pitänyt mitenkään myönteisenä. Isä Heikki Haapoja hallitsi parhaimmillaan kahta taloa, mutta ei elämäntyyliltään ollut suoraselkäisen talollisen perikuva. Varsinainen rikollinen isä ei ollut, vaikka olikin rangaistu käräjillä juopottelusta, metsänhaaskauksesta ja irtolaisten suojelusta, mutta viinamäen miehiä kylläkin, joka toteutti osaltaan perisuomalaista viina-kirves-lumihanki-perhe -kuviota. Myös äitiään kohtaan Haapoja tunsi katkeruutta. Kun veli lopulta sai talon määräysvaltaansa 11- vuotias Haapoja sysättiin kylmästi pihalle. Hän odotti erityisesti äidiltään suojelusta, mutta turhaan.
Haapoja joutui rengiksi ja ylpeänä pohjalaisena tunsi joutuneensa tahtomattaan alempiarvoiseen asemaan, mistä ei pystynyt yhteiskunnan asettamia pelisääntöjä noudattaen nousemaan, ja katkeroitui niin muille ihmisille kuin yhteiskunnalle. 17-vuotiaana Haapoja värväytyi armeijaan Hämeenlinnaan. Palveltuaan armeijassa Haapoja palasi synnyinseudulleen maailmaa nähneenä ja voimiensa tunnossa, eikä hänellä ollut aikomustakaan tyytyä aikaisempaan, huonoon osaansa. Ja eipä aikaakaan kun rikollinen ura alkoi. Haapoja oli jo lapsuudessaa tehnyt havainnon, että väkivallan avulla on mahdollista saada valtaa ja kunnioitusta. Kun muulla ei voinut ylpeillä, väkivallasta tuli tie yhteisön kunnioitukseen. Niinpä pari viikkoa paluunsa jälkeen Haapoja rupesi 4-5 muun hurjaluontoisen kaverin johtajaksi ja he alkoivat tehdä väkivaltaa häissä ja muissa juhlissa. Haapoja oli ylpeä siitä pelosta, jonka valtaan hän oli ylistarolaiset saanut.
Vuonna 1870 24-vuotias Haapoja tuomittiin puukotuksesta häissä 12 vuodeksi Kakolaan. Tuohon aikaan Haapoja oli vain yksi häjyistä, mutta pakeneminen neljä kertaa nosti hänet kansan tietoisuuteen. Pakomatkoilla tehtyjen rikosten johdosta tuomio muuttui elinkautiseksi.
Vuonna 1880 Haapoja anoi siirtoa Siperiaan, mihin hänet siirrettiinkin pakkotyöhön. Pako Siperiasta vuonna 1890 teki Haapojasta yhden maan pelätyimmistä rikollisista. Syksyllä 1890 hän murhasi kuristamalla erään prostituoidun ja tuomittiin tuolloin 44-vuotiaana uuteen elinkautiseen. Rangaistuspaikka oli tuttu Kakola, mistä Haapoja anoi jälleen siirtoa Siperiaan.
Viranomaisilla ei ollut aikomustakaan siirtää Siperiasta jo kerran karannutta vankia sinne takaisin, mutta toiveita pidettiin yllä, jotta olisi saatu tietoja Haapojan Siperiassa tekemistä rikoksista. Huhuttiin, että Haapoja olisi syyllistynyt Siperiassa ollessaan murhatöihin. Kun siirtoa ei kuulunut, Haapoja yritti paeta Kakolasta syksyllä 1894. Epäonnistuneen paon yhteydessä Haapoja surmasi yhden ja haavoitti kahta vartijaa. Hänet löydettiin hirttäytyneenä sellistään 8.1.1895, ennen kuin vartijan surman käsittely raastuvanoikeudessa edes ehti alkaa.
-
KemikaaliAli
- Armas Tammelin
- Viestit: 81
- Liittynyt: Ke Elo 22, 2007 1:16 am
- Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaalla
Mua on aina kiinnostanu tämä aihe. Suvun menneisyydestä löytyy ihan oikea häjy, ei tosin kuuluisa. Ja kun olen itse etelä-pohjanmaalta, nimenomaan noilta seuduilta kotoisin niin asia kiinnostaa. Mitään lisättävää mulla ei edellisiin ole, tiedot on luettu samoista lähteistä.
Rehellinen tyä ei oo koskaan kannattanu. Eikä kannata!
Meillä on sitten sama kiinnostuksen kohdeKemikaaliAli kirjoitti:Mua on aina kiinnostanu tämä aihe. Suvun menneisyydestä löytyy ihan oikea häjy, ei tosin kuuluisa. Ja kun olen itse etelä-pohjanmaalta, nimenomaan noilta seuduilta kotoisin niin asia kiinnostaa. Mitään lisättävää mulla ei edellisiin ole, tiedot on luettu samoista lähteistä.
. Itse olen pohjalainen myös, en tosin junkkariseuduilta. Pitääkin joku päivä muistella noita hieman tuntemattomampia häjyjä jos vaikka sais kirjoiteltua tännekin jotain.