Forssa 1983: Kaksivuotias tyttö hakattiin kuoliaaksi
Lähetetty: Pe Heinä 13, 2012 2:01 pm
Tammelasta, tuosta Kanta-Hämeen viljavasta pitäjästä kotoisin oleva Anja ei ollut saanut parhaita mahdollisia eväitä henkiseen elämään. Ehkä juuri siksi hän oli hyväuskoinen ja niin pyyteetön. Mutta halu elää ja juhlia oli hänelläkin, joten tansseihin teki mieli. Tapaamaan muita ikäisiään. Parikymppisenä hän oli – jos ei nyt seurustellut – niin tavannut monta miestä, joidenka kanssa oli tullut vietettyä yö jos toinenkin.
Niinhän siinä sitten kävi, että 20-vuotiaana Anja alkoi odottaa lasta. Huhtikuussa 1980 syntyi hänelle tyttö, joka sai kasteessa nimen Kaija Anneli. Isää ei tytölle ollut tiedossa. Joku se niistä miehistä oli, mutta kun vaan tietäisi että kuka.
- Neljälle miehelle tehtiin isyystesti, mutta jostain syystä siinäkään ei asia varmistunut.
Eräs miehistä oli Anjan jo vuodesta 1977 tuntema Juhani Mikael Perkiömäki.
Muutaman vuoden tauon jälkeen otti Perkiömäki yhteyttä Anjaan. Elettiin vuoden 1982 loppuvaiheita. Anja asui lapsensa kanssa kahdestaan, mutta nyt tuli elämään seurustelusuhde, joka johti avoliittoon, sillä Juhani Perkiömäki ja Anja sekä pieni Kaija Anneli muuttivat asumaan yhteiseen kotiin.
Anja oli nyt onnellinen. Olihan hänellä nyt perhe. Isäpuoli, 28-vuotias mittaustyöntekijä Juhani Perkiömäki, saattoi jopa kuvitella, että Kaija Anneli voi hyvinkin olla hänen tekosiaan. Eihän niistä ollut lukua pitänyt. Perkiömäki oli kiivasluontoinen mies. Hänet oli tuomittu aikoinaan tapon yrityksestä, joka tosin Turun hovioikeudessa oli muuttunut hätävarjelun liioitteluksi. Ehdonalaiseen vapauteen hän oli päässyt 4.7.1982 ollen nyt vapaa mies. Hän ei käyttänyt alkkoholia juuri lainkaan, mutta jostain syystä hermostui tavattomasti jos ja kun asiat eivät menneet mielensä mukaan.
Kaija Anneli ja Anja-äitinsä asuivat aiemmin Anjan kotitalossa ja siellä pieni lapsi sai mummoltaan rakkautta ja huolenpitoa – juuri sitä mitä lapsi tarvitsee. Elämä oli tyyntä sekä rauhaisaa. Mutta uudessa kodissa kaikki oli käyvän toisin.
Juhani Perkiömäki oli ankara ”isä”. Pieni tyttö sai sen tuntea nahoissaan, sillä jos hän oli vähänkin tottelematon tai kiukutteli, niin auta armias; Juhanin leveä nahkavyö viuhui taajaan. Erityisen taajaan se viuhui jos tyttö teki tarpeensa housuihinsa. Juhani ei voinut sietää moista, sillä hänen mielestään tuon ikäisen – 2 vuoden 10 kuukauden – pitäisi osata käydä potalla ihan itse. Pieni Kaija oli tällaisen kurituksen jälkeen takamus ja reidet mustana. Ja eräänkin kerran kulki otsa sinisenä viikon, kun Juhani oli katsonut asiakseen kurittaa ”holtitonta” lasta.
- Äiti Anja ei uskaltanut puuttua tilanteeseen, vaan alistui osaansa.
Maaliskuun 1983 alussa, tarkemmin sanoen 9. maaliskuuta, perhe muutti asumaan Forssaan – tuohon jurojen ihmisten synkkään kaupunkiin, joka tuolloin vietti viimeisiä hyviä taloudellisia vuosiaan. Kodiksi tuli kaupungin omistama kaksio osoitteessa Paavolankatu 18 F.
Kotia ehdittiin uudessa asunnossa leikkiä runsas viikko, kun keskiviikkona 16. maaliskuuta Juhani Perkiömäki loikoili sängyllään kuunnellen samalla hänelle niin rakkaasta nauhuristaan mieluistaan musiikkia. Anja-äiti oli leiponut kääretortun ja Kaija Anneli touhusi omia leikkejään. Tyttöä alkoi kuitenkin kiinnostaa Juhanin nauhuri, ja niinpä hän lähestyi sitä varoen. Perkiömäki kielsi tyttöä koskemasta kalliiseen nauhuriinsa. Eikä Kaija koskenutkaan, katseli vain. Onnettomuudekseen Kaija kuitenkin kaatui - ei nauhurin päälle vaan viereen – mutta siitäkös ”isä” kiivastui. Sen sijaan että olisi lohduttanut hätääntynyttä tyttöä, hän hyökkäsi tytön kimppuun heittäen Kaijan kuin räsynuken pitkin lattiaa tytön lyöden liukunsa päätteeksi päänsä jakkaraan. Eihän se Perkiömäelle riittänyt, vaan nosti Kaija kainaloista yli puolen metrin korkeuteen ja alkoi lyömään tämän päätä lattiaan. Ensin yhden, sitten toisen ja lopulta kolmannen kerran. Lopuksi hän vielä potkaisi tyttöä rajusti takapuoleen. Pahoinpitelyn jälkeen tyttö jäi makaamaan tajuttomana lattialle.
Anja-äiti katseli pahoinpitelyä kauhistuneena, mutta ei uskaltanut mennä väliin, eikä myöskään uskaltanut soittaa apua. Perkiömäki sanoi, että jos soitat, niin hän lyö heti. Äiti ei voinut muuta kuin kantaa pienen tyttönsä sänkyyn ja katsella sydän verta vuotaen miten tämä teki kuolemaa.
Elettiin jo perjantaita 18. maaliskuuta. Kun tytön silmät eivät enää liikkuneet antoi Perkiömäki äidille luvan soittaa ambulanssin. Sitä ennen Kaija oli maannut sängyssään kaksi vuorokautta oman onnensa nojassa. Perkiömäki ei välittänyt ja äiti ei uskaltanut edelleenkään auttaa. Tyttöä yritettiin elvyttää, mutta hän ei enää reagoinut mihinkään. Lounais-Suomen aluesairaalassa tyttö todettiin kuolleeksi. Elämänsä oli päättynyt julmalla tavalla.
Äiti noudatti Perkiömäen ohjeita ja kertoi, että tyttö oli kaatunut kotonaan kun hän ja ”isä” olivat asioilla. Sairaalassa kuitenkin nähtiin mitä oikeasti oli tapahtunut ja niinpä äiti murtui ja kertoi, että Perkiömäki oli hakannut Kaijan kuoliaaksi. Ruumiinavaus paljasti kuolinsyyksi kallonmurtuman, kovan aivokalvon alaisen verenvuodon ja näistä johtuvan rajun keuhkokuumeen.
Molemmat – sekä äiti että Perkiömäki pidätettiin jo sairaalassa. Kuulusteluissa Perkiömäki pysyi kertomuksessaan; Kaija putosi jostain tai kaatui.
- Myöhemmin Tammelan kihlakunnanoikeudessa Perkiömäki tunnusti tekonsa.
Sekä Perkiömäki että Anja passitettiin mielentilatutkimukseen.
Tapaus tuli esille Tammelan kihlakunnanoikeudessa 24. tammikuuta 1984. Anja-äitiä syytettiin heitteillepanosta, mutta hänet oli mtt:ssa todettu ymmärrystä vailla olevaksi ja jätettiin näin ollen rankaisuun tuomitsematta.
Juhani Perkiömäki todettiin alentuneesti syyntakeiseksi ja hän sai syytteet törkeästä pahoinpitelystä ajalta tammikuu 1983 – 9.3.1983, pahoinpitelystä 9.-13.3, törkeästä pahoinpitelystä 11.3. sekä taposta 16.3.
Lapsensurmaaja Juhani Perkiömäki.
Tuomiot yhdistettynä Juhani Perkiömäki sai vankeutta 8 vuotta 10 kuukautta. Tapon osuus tuomiosta oli kahdeksan vuotta.
Perkiömäki on nyt 57-vuotias ja elää yhä. Samannimisiä on muitakin, joten malttia nyt siihen kaimojen syyllistämiseen.
Tekonsa on kyllä ollut äärimmäisen törkeä ja siitä tulee mieleen Nivala 1995, jolloin satunnaistuttu tappoi pikkutytön ottamalla tätä jaloista kiinni ja lyömällä päätä lattiaan. Puukottamisen lisäksi. Tämä tekijä sentään älysi surmata itsensä parin vuoden vankilassaolon jälkeen, mihin taas Perkiömäki ei kyennyt.
- Valitettavasti!
Lähteet Nykyposti 6/1983, alioikeuden päätös tuomiolauselmineen.
Veikkaanpa että jos vastaava tapaus tehtäisiin nyt, niin tekijä lähtisi suorittamaan elinkautista. Mutta tuolloin elettiin aikaa, jolloin hyvinkin moni surmaaja oli varttihullu ja tuomiot sen mukaisia.
Kuva oli pudonnut. Palautettu.
-NILS-
Niinhän siinä sitten kävi, että 20-vuotiaana Anja alkoi odottaa lasta. Huhtikuussa 1980 syntyi hänelle tyttö, joka sai kasteessa nimen Kaija Anneli. Isää ei tytölle ollut tiedossa. Joku se niistä miehistä oli, mutta kun vaan tietäisi että kuka.
- Neljälle miehelle tehtiin isyystesti, mutta jostain syystä siinäkään ei asia varmistunut.
Eräs miehistä oli Anjan jo vuodesta 1977 tuntema Juhani Mikael Perkiömäki.
Muutaman vuoden tauon jälkeen otti Perkiömäki yhteyttä Anjaan. Elettiin vuoden 1982 loppuvaiheita. Anja asui lapsensa kanssa kahdestaan, mutta nyt tuli elämään seurustelusuhde, joka johti avoliittoon, sillä Juhani Perkiömäki ja Anja sekä pieni Kaija Anneli muuttivat asumaan yhteiseen kotiin.
Anja oli nyt onnellinen. Olihan hänellä nyt perhe. Isäpuoli, 28-vuotias mittaustyöntekijä Juhani Perkiömäki, saattoi jopa kuvitella, että Kaija Anneli voi hyvinkin olla hänen tekosiaan. Eihän niistä ollut lukua pitänyt. Perkiömäki oli kiivasluontoinen mies. Hänet oli tuomittu aikoinaan tapon yrityksestä, joka tosin Turun hovioikeudessa oli muuttunut hätävarjelun liioitteluksi. Ehdonalaiseen vapauteen hän oli päässyt 4.7.1982 ollen nyt vapaa mies. Hän ei käyttänyt alkkoholia juuri lainkaan, mutta jostain syystä hermostui tavattomasti jos ja kun asiat eivät menneet mielensä mukaan.
Kaija Anneli ja Anja-äitinsä asuivat aiemmin Anjan kotitalossa ja siellä pieni lapsi sai mummoltaan rakkautta ja huolenpitoa – juuri sitä mitä lapsi tarvitsee. Elämä oli tyyntä sekä rauhaisaa. Mutta uudessa kodissa kaikki oli käyvän toisin.
Juhani Perkiömäki oli ankara ”isä”. Pieni tyttö sai sen tuntea nahoissaan, sillä jos hän oli vähänkin tottelematon tai kiukutteli, niin auta armias; Juhanin leveä nahkavyö viuhui taajaan. Erityisen taajaan se viuhui jos tyttö teki tarpeensa housuihinsa. Juhani ei voinut sietää moista, sillä hänen mielestään tuon ikäisen – 2 vuoden 10 kuukauden – pitäisi osata käydä potalla ihan itse. Pieni Kaija oli tällaisen kurituksen jälkeen takamus ja reidet mustana. Ja eräänkin kerran kulki otsa sinisenä viikon, kun Juhani oli katsonut asiakseen kurittaa ”holtitonta” lasta.
- Äiti Anja ei uskaltanut puuttua tilanteeseen, vaan alistui osaansa.
Maaliskuun 1983 alussa, tarkemmin sanoen 9. maaliskuuta, perhe muutti asumaan Forssaan – tuohon jurojen ihmisten synkkään kaupunkiin, joka tuolloin vietti viimeisiä hyviä taloudellisia vuosiaan. Kodiksi tuli kaupungin omistama kaksio osoitteessa Paavolankatu 18 F.
Kotia ehdittiin uudessa asunnossa leikkiä runsas viikko, kun keskiviikkona 16. maaliskuuta Juhani Perkiömäki loikoili sängyllään kuunnellen samalla hänelle niin rakkaasta nauhuristaan mieluistaan musiikkia. Anja-äiti oli leiponut kääretortun ja Kaija Anneli touhusi omia leikkejään. Tyttöä alkoi kuitenkin kiinnostaa Juhanin nauhuri, ja niinpä hän lähestyi sitä varoen. Perkiömäki kielsi tyttöä koskemasta kalliiseen nauhuriinsa. Eikä Kaija koskenutkaan, katseli vain. Onnettomuudekseen Kaija kuitenkin kaatui - ei nauhurin päälle vaan viereen – mutta siitäkös ”isä” kiivastui. Sen sijaan että olisi lohduttanut hätääntynyttä tyttöä, hän hyökkäsi tytön kimppuun heittäen Kaijan kuin räsynuken pitkin lattiaa tytön lyöden liukunsa päätteeksi päänsä jakkaraan. Eihän se Perkiömäelle riittänyt, vaan nosti Kaija kainaloista yli puolen metrin korkeuteen ja alkoi lyömään tämän päätä lattiaan. Ensin yhden, sitten toisen ja lopulta kolmannen kerran. Lopuksi hän vielä potkaisi tyttöä rajusti takapuoleen. Pahoinpitelyn jälkeen tyttö jäi makaamaan tajuttomana lattialle.
Anja-äiti katseli pahoinpitelyä kauhistuneena, mutta ei uskaltanut mennä väliin, eikä myöskään uskaltanut soittaa apua. Perkiömäki sanoi, että jos soitat, niin hän lyö heti. Äiti ei voinut muuta kuin kantaa pienen tyttönsä sänkyyn ja katsella sydän verta vuotaen miten tämä teki kuolemaa.
Elettiin jo perjantaita 18. maaliskuuta. Kun tytön silmät eivät enää liikkuneet antoi Perkiömäki äidille luvan soittaa ambulanssin. Sitä ennen Kaija oli maannut sängyssään kaksi vuorokautta oman onnensa nojassa. Perkiömäki ei välittänyt ja äiti ei uskaltanut edelleenkään auttaa. Tyttöä yritettiin elvyttää, mutta hän ei enää reagoinut mihinkään. Lounais-Suomen aluesairaalassa tyttö todettiin kuolleeksi. Elämänsä oli päättynyt julmalla tavalla.
Äiti noudatti Perkiömäen ohjeita ja kertoi, että tyttö oli kaatunut kotonaan kun hän ja ”isä” olivat asioilla. Sairaalassa kuitenkin nähtiin mitä oikeasti oli tapahtunut ja niinpä äiti murtui ja kertoi, että Perkiömäki oli hakannut Kaijan kuoliaaksi. Ruumiinavaus paljasti kuolinsyyksi kallonmurtuman, kovan aivokalvon alaisen verenvuodon ja näistä johtuvan rajun keuhkokuumeen.
Molemmat – sekä äiti että Perkiömäki pidätettiin jo sairaalassa. Kuulusteluissa Perkiömäki pysyi kertomuksessaan; Kaija putosi jostain tai kaatui.
- Myöhemmin Tammelan kihlakunnanoikeudessa Perkiömäki tunnusti tekonsa.
Sekä Perkiömäki että Anja passitettiin mielentilatutkimukseen.
Tapaus tuli esille Tammelan kihlakunnanoikeudessa 24. tammikuuta 1984. Anja-äitiä syytettiin heitteillepanosta, mutta hänet oli mtt:ssa todettu ymmärrystä vailla olevaksi ja jätettiin näin ollen rankaisuun tuomitsematta.
Juhani Perkiömäki todettiin alentuneesti syyntakeiseksi ja hän sai syytteet törkeästä pahoinpitelystä ajalta tammikuu 1983 – 9.3.1983, pahoinpitelystä 9.-13.3, törkeästä pahoinpitelystä 11.3. sekä taposta 16.3.
- Perkiömäki.jpg (89.89 KiB) Katsottu 10869 kertaa
Tuomiot yhdistettynä Juhani Perkiömäki sai vankeutta 8 vuotta 10 kuukautta. Tapon osuus tuomiosta oli kahdeksan vuotta.
Perkiömäki on nyt 57-vuotias ja elää yhä. Samannimisiä on muitakin, joten malttia nyt siihen kaimojen syyllistämiseen.
Tekonsa on kyllä ollut äärimmäisen törkeä ja siitä tulee mieleen Nivala 1995, jolloin satunnaistuttu tappoi pikkutytön ottamalla tätä jaloista kiinni ja lyömällä päätä lattiaan. Puukottamisen lisäksi. Tämä tekijä sentään älysi surmata itsensä parin vuoden vankilassaolon jälkeen, mihin taas Perkiömäki ei kyennyt.
- Valitettavasti!
Lähteet Nykyposti 6/1983, alioikeuden päätös tuomiolauselmineen.
Veikkaanpa että jos vastaava tapaus tehtäisiin nyt, niin tekijä lähtisi suorittamaan elinkautista. Mutta tuolloin elettiin aikaa, jolloin hyvinkin moni surmaaja oli varttihullu ja tuomiot sen mukaisia.
Kuva oli pudonnut. Palautettu.
-NILS-
