MURHA.INFO

Tuolla toisessa ketjussa (Johanna Tukiaisen ihmeellinen elämä, ketju 2 - kyllä, sitäkin tulee joskus vilkaistua ) sattui silmiin Nooruskan kommentti:

Nooruska kirjoitti:Luulen, että 15-vuoden päästä Tuksu on kuin Mervi Tapola. Täysin alkoholisoitunut, joka muuten istuisi tenuna kadulla ellei sattuisi olemaan rikkaasta suvusta.

Joskus käy niin, että joku satunnainen heitto osuu hyvään saumaan ja sitä alkaa ajatella asioita. Niin, missähän tosiaan Tuksu on 15 vuoden päässä, missä Nooruska? Entä minä itse? Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, mutta yritetään:

15 vuoden päästä olen luultavasti vielä hengissä, sillä meillä on suvussa pitkäikäisyyden geenit ja olen perusterve. Ikämies alan silloin jo olla, toivottavasti jo työelämän jättäneenä, mutta siihen kyllä saattavat Katainen & Kumppanit vielä päästä vaikuttamaan. Persaukinen olen varmaan edelleen, ellei nyt sitten lottovoittoa satu tulemaan, mutta toivon osaavani nauttia olemassaolostani paremmin kuin nyt, kun ihan liian paljon pääsee hukkumaan arkipäivän kohinaan. Saattaa olla, että 15 vuoden päästä muistan muinaisen Minfon ja tämän avaukseni ja alan taas miettiä, missä olen 15 vuoden päästä, mutta se on kyllä aika epätodennäköistä. Parhaassa tapauksessa istun rantakivellä ongella enkä murehdi tulevia, ihan niinkuin silloin, kun vielä taapersin ensimmäistä viisitoistavuotistani.

Mitä, missä ja millainen sinä olet 15 vuoden kuluttua?

Vanhusten palvelutalossa, terveyskeskuksen vuodeosastolla tai haudassa. Siinäpä ne ovat vaihtoehdot. Olinpaikka lienee Joku näistä kolmesta.

Toivottavasti vielä hengissä ja juuri jäämässä eläkkeelle...

Jos ei dementia iske, muistan aivan varmasti vielä tämän rakkaan minfomme ja aikani täällä

Tässä ketjun avaajalle tulevaisuudenkuvaa:

http://kuvaton.com/k/YVKp.gif

ja tästä joukosta löydätte sitten minutkin...

http://kuvaton.com/k/YVKW.jpg

-sorry, oli ihan pakko-

Toivottavasti olen täysjärkisten nuorten aikuisten isä, omalla täysjärkisyydellä ei siinä vaiheessa ole niin väliä.

Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukana, olisin 15 vuoden kuluttua juuri erikoistunut/erikoistumassa lastenkirurgiksi, kuten olen aina haaveillut. Asun luultavasti Kuopiossa omakotitalossa puolisoni, yhteisen lapsemme ja yhden lemmikkikoiran kanssa. Olisin suht. perusterve, olisin käynyt laserleikkauttamassa silmäni ja laittelisin vapaa-aikana pihalle puutarhaa, viettäisin aikaa lapseni (toivottavasti tyttären) ja avomieheni kanssa ja lenkkeilisin koiran kanssa. Minun unelmaelämäni olisi siinä.

Mutta mitä tahansa voi tapahtua, kun koulutkin vielä kesken. 15 vuoden kuluttua olisin vähän päälle kolmikymppinen, eli elämän päätepysäkki ei toivottavasti olisi ihan heti edessä.

Veikkaan että elämäni on tasan sitä mitä nytkin koska täytän kohta "vasta" 40 enkä juurikaan kaipaa muutoksia elämääni.

Ehkä olen haihtunut savuna ilmaan kolmannen maailmansodan takia, ehkä en. Jos en, niin toivotaan että olisin ainakin sitten suht terve ja jollakin tasolla onnellinenkin.

15 vuotta tästä eteenpäin ja olisin siinä nelivitosen kieppeillä. Mukulat olisi tehty ja niistä olisi kasvamassa toivottavasti täyspäisiä hurjapäitä. Viksuja ja vilmaattisia. Poikaystävästä olisi tullut mummies (mun_ mies) ja meillä olisi edelleen yhtä ihanat epämääräisen säännölliset työajat. Terveyttä olisi kaikilla ja yhteiselo sujuvaa.

Siinä hyvät tavoitteet.

Jaa-a... Joskus tuntuu ylivoimaiselta ajatella edes 5v päähän. Suunnattomasti ainakin toivon olevani vielä hengissä silloin (15v päästä siis), lapset olisivat täysi-ikäisyyden kahta puolta, toinen 19 ja toinen 17. Rippijuhlat olisi takana, tulevaisuus edessä, ainakin heillä. Toivoisin näkeväni lastenlapsia ja olevani vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa pieniä hoitamaan. Tupakanpoltto kannattaisi varmaan lopettaa, jotta kaikki edellä mainittu olisi mahdollista.

Toiselta puolelta sukua ei geenit kyllä ole kehuttavat, toiselta puolelta ovat omien tuntemustensa mukaan eläneet liiankin pitkään - se on kuulema ikävää, jos lähestulkoon kaikki ikätoverit ja ystävät ovat kuolleet jo 20v aikaisemmin. Siinä tulee kuulema tosi paha yksinäisyys.

Huhhuh. Mä en tiedä edes missä olen ens syksynä! Vaikka viimeisimmät vuodet onkin menny jotenkin muka tosi äkkiä, tuntuu että 15 vuotta on pitkä aika.. Sikälimikäli olisin nyt oikealla polulla, 15 vuoden kuluttua olen superonnellinen Siihen jos sais lisäks vielä tasapainoa, niin jaksaisin helposti sinne 95+ vuotiaaksi, niinkuin meidän suvun naisilla näemmä on tapana.. Siihen tosin on vielä pitkä aika. Mahtaa maailma olla hassu tuolloin!

Toivottavasti aivan eri paikassa kuin tällä hetkellä.

Toivon mukaan yhteisessä kodissa ja naimisissa tämänhetkisen tyttöystäväni kanssa. Samassa kämpässä toivon mukaan myös pieni lauma rottasia ja Espanjasta pelastettu koira. Hyväpalkkaisessa, mukavassa työssä (sellaisessa, että on kiva lähteä työpaikalle) ja muutamana iltana viikossa sitten harrastuksia. Jousiammunta sekä hevostelu.

Mä olen 15 vuoden päästä neljänkymmenen. Todennäköisesti naimisissa nykyisen avokkini kanssa ja ehkä toisenkin lapsen äiti. Asun omakotitalossa pääkaupunkiseudun tuntumassa, käyn päivätöissä, maksan asuntolainaa ja elän tavallista elämää. Leivon piirakoita ja kakkuja välillä, pyykkään samalla Omolla kuin nyt, kudon kaulaliinoja ja kenties saan ne viherkasvit menestymään.

Tyttäreni on tuolloin 22-23-vuotias enkä tosiaan tiedä missä hän tuolloin tulee olemaan. Ehkä yliopistossa lukemassa itseään lääkäriksi ja asumassa hulppeassa lukaalissa lakimiesaviomiehensä kanssa, ehkä matkailemassa maailmalla ja asumassa hippikommuunissa Aasiassa, ehkä sosiaalipummi tai alkoholisoitunut asunnoton sekakäyttäjä tai vaikka lesbosuhteessa elävä raksatyöskentelijä. Pelottaa helkkarin paljon miten pahasti mä pystyn mutsina ryssimään tytön kasvatuksen mutta parhaansa pitää vaan yrittää tehdä. Viittaan tällä tuohon pummielämään, homoseksuaalisuus on enemmänkin ominaisuus. Mitä tahansa voi koska tahansa tapahtua.

Kasvatan vuohia vuoristossa. Mietin onko nykyistä elämääni koskaan ollutkaan.

Ketju aloitettu lähes yhdeksän vuotta sitten. Pääsisin helpolla, jos pitäisi kertoa missä olen vuonna 2027. Mutta reiluuden vuoksi vastaan missä olen vuonna 2036. Toivottavasti olen seuraamassa kesäolympialaisia missä ikinä ne järjestetään. Olisiko silloin jo Afrikan vuoro? Toivottavasti olen elossa ja terveenä. Sekään ei ole varmaa.