MURHA.INFO

Tosikertomus havumetsien maasta. Siitä miten ihminen nimeltä Ari Huuhtanen lakkasi olemasta.

Ari Tapio Huuhtanen. Hän oli lyhyenläntä 167 senttinen ja ruskeatukkainen mies. Monien tuntema, useiden vihaama. Kuvat poliisi.

Lastenkodista siskonsa tappajaksi

Vuonna 1950 syntynyt Ari Huuhtanen vietti lapsuutensa ja villin nuoruutensa Ylöjärvellä. Isänsä Mikko Huuhtanen oli entinen pyttyläinen ja sodat käynyt mies, jonka toinen käsi oli ranteesta poikki. Lähtiessään ryyppyreissuilleen hän kiinnitti ranteeseensa metallisen koukun – ja sitä saivat maistaa monet hänen kanssaan tappeluun ryhtyneet. Poliisit vierailivat hyvinkin taajaan Huuhtasten kotona. Viinaa, riitelyä, väkivaltaa… Kerrottiin, että Huuhtaset olivat Ylöjärven kuuluisin perhe. Perhe, johon kuului isä, äiti, kolme veljestä ja sisar.

Ari Huuhtanen joutui jo pikkupoikana lastenkotiin, päästen toki toisinaan käymään kotonaan – siellä ollessaan hänet lukittiin usein yöksi kylmään saunaan, sillä Ari oli ns. yökastelija ja siitä tavasta – kuten Arista ylipäätään – ei Huuhtasilla pidetty.
Vartuttuaan Ari Huuhtanen passitettiin koulukotiin. Hän oli hiljainen lapsi, mutta nautittuaan alkkoholia muuttui väkivaltaiseksi ja arvaamattomaksi. Mutta sekö olisi Aria haitannut – ei suinkaan. Muiden nuorten pelonsekainen kunnioitus hiveli hänen huonoa itsetuntoaan ja ehkä hän halusi kostaa lapsuudessaan saamansa huonon kohtelun. Arin rikosrekisteri alkoi karttua – lähinnä tappeluista ja varkauksista.

Ylöjärvellä kuului syvä helpotuksen huokaus kun Huuhtaset muuttivat Tampereen Pispalaan vuonna 1970.
- Vaan kauaa ei Mikko-isä saanut nauttia uuden kotinsa oloista kun jo tuoni kutsui häntä vuonna 1972.

Ennen isän kuolemaa viikatemies korjasi kuitenkin pois perheen tyttären. 16-vuotias Marja-Liisa ”Lissu” Huuhtanen katosi torstaina 4.6.1970. Mikko-isä teki tyttärestään katoamisilmoituksen vasta neljän viikon kuluttua, keskiviikkona 1. heinäkuuta!
Runsaan viikon kuluttua ilmoituksen teosta, torstaina 9. heinäkuuta, vain parin kilometrin päästä kotoaan löydettiin Marja-Liisan jo mädäntynyt ja alastomaksi riisuttu ruumis osittain risuilla peiteltyinä. Vaikka kaikki viittasikin ulkopuoliseen surmaajaan, niin jo viikon kuluttua ruumiin löytymisestä poliisi pidätti teosta epäiltynä Ari Huuhtasen. Hän tunnusti liki saman tien.

Ari Huuhtanen kertoi, että siskonsa oli poistunut kotoaan 4.6. kyllästyttyään isänsä ja tämän ryyppykaverinsa riitelyyn päättäen lähteä poimimaan kieloja. Tuolla kielonpoimintamatkalla oli veljensä Ari tullut vastaan päihtyneenä muassaan pullo väkijuomaa. Ari oli kertonut paskoista kotioloistaan ja niin he lähtivät yhdessä kielomaastoon.

Vaan tuliko jostain riitaa ja alkoiko Ari lähennellä siskoaan, sillä tämä juoksi veljeään karkuun, mutta Ari tavoitti hänet, kaatoi maahan ja kertomansa mukana löi yhden karateiskun siskonsa kaulaan ja se riitti. Marja-Liisa kuoli heti. Toki Ari joutui paniikkiin – niinhän kaikki surmaajat kertovat joutuneensa – mutta toimi kuitenkin määrätietoisesti. Hän riisui siskonsa ilkosilleen ja kätki tämän ruumiin äiti maan poveen.

Ari Huuhtanen tuomittiin taposta – tuomionsa määrästä en tiedä, mutta vapaana hän oli jo maaliskuussa 1975 asettuen asumaan osoitteeseen Pispankatu 25. Ikää Huuhtasella oli tuolloin 25 vuotta.
Vapaus - ja kuolema

Elämä ei suinkaan asettunut raiteilleen – tai ehkäpä se asettui niille raiteille missä Ari Huuhtanen viihtyi – vaan ryyppääminen että rellestäminen olivat ne toiminnot, jolla hän sai vapaa-aikansa kulumaan. Työaika oli sitten erikseen. Tuohon maailmanaikaan oli vankilasta päässeilläkin mahdollisuus päästä työelämään ja Ari Huuhtanen antoi työpanoksensa Tampereen Nekalassa sijaitsevassa Starckjohannin varastossa. Uuteen elämään kuului myös 21-vuotias tyttöystävä.

Elettiin perjantaita 11. huhtikuuta 1975. Pispankatu 25:n alakerrassa oli koolla korttiremmi, johon oli liittynyt mukaan myös Ari Huuhtanen. Hän itse asui talon yläkerrassa nuorikkonsa kera. Tyttöystävä saapuessa illalla myöhään töistä hän löysi päihtyneen siippansa talon alakerrasta. Se olikin hänen viimeinen havaintonsa Arista.
- Tuo talo oli kuulu siitä, että ei ollut väliä yöllä eikä päivällä eikä viikonpäivillä. Juopottelu ja muu paheellinen elämä ikään kuin kuului talon olemukseen.

Viimeinen havainto Ari Huuhtasesta oli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 13. huhtikuuta, jolloin eräs hänen naapureistaan näki kun Ari poikkesi kysymään ”pimeetä pulloa”. Sitten hän poistui talosta. Yksin oli tullut ja yksin sieltä lähtenyt.

Koitti maanantai 14. huhtikuuta 1975. Ari Huuhtanen ei saapunut työpaikalleen aamulla. Eikä koko päivänä. No, eipä ollut ensimmäinen kerta tuumi työnjohto, mutta tietämättään tokaisivat, että oli muutes viimeinen kerta…

Tyttöystävä soitti Sorin poliisipiiriin, mutta siellä Huuhtanen tuntien käskettiin odottaa. Huoli kasvoi kun Ari ei saapunut noutamaan lopputiliään keskiviikkona. Tyttöystävä alkoi olla varma, että Arille on tapahtunut jotain pahaa, jotain lopullista.

Tiistaina 22. huhtikuuta eräs metsäteknikko löysi Ari Huuhtasen ruumiin Lempäälästä metsäautotien varresta. Ruumista ei oltu edes yritetty peittää. Löytöpaikka oli noin 30 kilometrin päässä uhrin kotoa. Ari Huuhtanen oli surmattu teräaseella. Ruumiinavauksessa hänen verestään löytyi alkkoholia valtavat määrät. Ruumiin löytöpaikalla ei tuota teräasetta ollut, mutta sen sijaan löytyi mielenkiintoinen itsetehdyn näköinen vetolenkki ja sen arveltiin kuuluneen tekijöille.
- Vetolenkistä julkaistiin kuvia lehdissä, mutta kukaan ei sitä tunnistanut. Poliisi päätteli tekijöitä – tai ainakin ruumiin kantajia olleen enemmän kuin yksi. Tapaus näytti jäävän pimeäksi. Kului yli vuosi kun miestenlehti Ratto kertoi numerossaan 10/76 Huuhtasen surmasta ja lupasi 5000 markan palkkion hänelle, joka antaa ratkaisevan vihjeen. Johan alkoi Pispalassa tapahtua…

Poliisi pidätti taposta epäiltynä kolme miestä. Tamperelaiset autosähköasentaja Erkki Antero Heiskanen, 22 ja kirvesmies Kari L, 20 sekä Lempäälässä asunut autonapumies Kari Tapio Paattakainen, 25.

Tämä kolmikko – joita myös kutsuttiin nimellä kolme muskettisoturia (tuo nimitys oli minfossa esillä aikaisemmin Karoliina Kestin tapauksessa, jolloin nimimerkki Miss Holmes esitti vankkumattoman teorian kolmesta muskettisoturista ja heidän osuudestaan ao. neitosen katoamiseen), olivat perisuomalaiseen impivaaralaistapaan ryyppäämässä. Ja kun ei työnteko maistunut, niin Paattakainen päätti hakea sairaslomaa Lempäälän terveyskeskuksesta, josta hänet kuitenkin ohjattiin Tampereelle saamaan sairaslomaa – vätys kun oli eikä viitsinyt työtään tehdä. Kolmikko oli liikkeellä Heiskasen omistamalla Opel Kadett – merkkisellä autolla.
- Oletan, että malli tuo aikoinaan niin yleinen ns. B-mallin Kadett (65-73), tuskin kuitenkaan se uudempi C-malli (73-79) eikä myöskään se A-malli (62-65).

No anyway kuitenkin. Sattumalla oli osuutensa tässäkin hengenriistossa. Kolmikko oli siinä kunnossa, vaikka autolla liikkuivatkin, ettei sisään ravintolaan ollut asiaa ja kun päihteet olivat lopussa, niin jostainhan sitä piti saada. Siis Pispalaan, jossa pimeä lesti vaihtoi omistajaa keskivertoa useammin kuin muualla Tampereella. Nakkikioskilla he tapasivat Ari Huuhtasen, joka auliisti kertoi tietävänsä paikan mistä saa viinaa.
- Tuo oli juuri se kerta kun Ari nähtiin elossa naapurinsa toimesta viimeistä kertaa.

Puteli povessaan Ari istahti Kadettiin ja nyt nelikko suuntasi Lempäälään Lastusten kylään. Aiemmin tuon niin varmatoimisen Kadettin moottori alkoi yllättäen oikutella ja kun vielä öljynpainevalokin syttyi, niin matkanteko keskeytyi. Oli aika nousta kuselle. Niin nelikosta kolme tekikin, mutta Arilta ehti livahtaa osa ureapäästöstä autoon sisälle ja tästäkös auton omistaja Heiskanen suivaantui siinämäärin, että mottasi Aria nyrkillä kasvoihin kertoen samalla, että heidän kulkupelinsä ei ole mikään kusiputka.

Kadett saatiin kuitenkin taas tulille ja kun kiusallinen valokin sammui kojetaulusta, niin matka jatkui. Ari Huuhtanen valitti kokemaansa kohtelua ja sekös ärsytti Heiskasta, joka sanoi muille, että tämä kaveri voidaankin ryöstää ja aloitti Huuhtasen hakkaamisen nyrkein. Auto pysäytettiin ja Huuhtanen revittiin ulos autosta. Heiskanen otti esiin kaatopaikalta aiemmin löytämänsä patukan, jossa oli tuo jo mainittu kumilenkki. Hän hakkasi patukalla Huuhtasta potkien tätä samalla kuin raivon vallassa. Huuhtanen pyysi että ”lopettakaa ja jättäkää minut tähän”. Mutta kuten arvata saattaa, niin nuo avunpyynnöt eivät johtaneet kannaltaan myönteiseen tulokseen…

Huuhtanen pääsi hetkeksi pakoon, mutta Heiskanen tavoitti hänet ja löi teräaseella Huuhtasta kolmasti; kaksi iskua rintaan ja yksi niskaan. Paikalle ehtinyt Paattakainen viimeisteli työn iskemällä Huuhtasta selkään ”Tulipahan sellainen isku, ettei se tuosta enää nouse”.
- Ari Huuhtasen elämänliekki sammui Lempäälän korvessa.

Kolmikko poistui tämän jälkeen paikalta auton valot sammutettuina – kuin jännityselokuvassa ikään – ja vannottivat Kari L:ää olemaan kertomatta tapahtuneesta ikinä kenellekään.

Matkalla he pysähtyivät Sääksmäen sillalla ja heittivät puukon sekä pampun veteen. Niitä ei koskaan löydetty. Jollain ihmeen ilveellä Kadett nyt toimi moitteetta ja kolmikko suuntasi Turkuun, jonne jätettiin auto ja he etenivät muulla tavoin Helsingin kautta kotikonnuilleen.
- Seuraavaksi heidät nähtiin yhdessä vasta maanantaina 27. syyskuuta 1976 Pirkkalan kihlakunnanoikeudessa.

Taposta epäillyt Heiskanen ja Paattakainen saapumassa Pirkkalan kihlakunnanoikeuden istuntoon. Kuva Ratto 11/1976/Veikko Lintinen.

Kolmikon aikaisempi rikollinen ura oli ”vaatimaton”. Poliisin tuttuja he toki olivat, mutta olivat syyllistyneet lähinnä näpertelytasoiseen toimintaan.

Oikeudessa molemmat pääsyytetyt, Heiskanen ja Paattakainen, vaativat pääsyä mielentilatutkimukseen. Virnuileva Paattakainen vain kertoi, "että siksi koska iso pyörä heittää”. Toki jo tuolloin konnilla oli se tieto, että varttihulluna pääsee nopeammin vapaaksi. Tätä samaa ”oiretta” ehdittiinkin sitten käyttää tekosyynä yli kolme vuosikymmentä, ennen kuin oikeusistuimet ottivat tiukemman kannan päänsisäisiin muka-ongelmiin.
- Noista menneistä vuosikymmenistä voidaan ”kiittää” mm. järjestöä Demla – Demokraattiset lakimiehet – joka on vasemmistoradikaalien, vihreiden ja salonkisosialistien kukkahattujärjestö. Pääasiana rikollisten hyysääminen ja uhrien syyllistäminen tyyliin murhasta jalkapanta ja ylinopeudesta sadantonnin sakko.

Ari Huuhtasen omaiset olivat helpottuneita että tyytyväisiä kun surmatyön tekijät selvitettiin. Tapauksen ollessa pimeä liikkui Pispalassa jos jonkinlaista huhua siitä kuka onkaan Arin surman takana.

Tuomiot annosteltiin heinäkuussa -77. Paattakaisen iso pyörä ei odotustensa vastaisesti heittänyt mtt:ssä, vaan hän sai taposta ja rattijuopumuksesta 11 vuoden 2 kuukauden tuomion. Heiskanen sai varttihullun paperit ja tuomiokseen tuli 8 vuotta 6 kuukautta. Vapaalta vastannut Kari ei ollut saapuvilla tuomionluvun aikaan. Häntä syytettiin pahoinpitelystä. Aikoinaan hänetkin tuomittiin.

Jos tekijät ovat yhä elossa, niin tuo nuoruus on vaihtunut ”ylempään keski-ikään” ja ovat kuudenkympin kummallakin puolen. Niin se aikaa rientää.

Hmmm... Ylöjärvi ja 1960-luku. Tunsikohan isä-Mikko Huuhtanen sen Tampereen divarisurmaaja Aarne Laakson? Hän asui Ylöjärvellä kiinni jäädessään.

Mutta se 5000 markan palkkio? Kyllä se vihjeen antajalle luovutettiin. Oliko se sitten vasikointia vai ei, mutta rahalla oli taivaallinen voima.

Lähteet: Ratto 10/76, 11/76, HS ja aikalaismuistelot

Havahduttava kuvaus Pispalasta on Tauno Kaukosen romaaniin perustuvassa Kaurismäen elokuvassa Klaani – tarina Sammakoiden suvusta.

Viisi kuvaa oli pudonnut. Palautettu.
-NILS-

Tuttuja kulmia. Itse asuin 80 luvun lopulla kadun toisella puolella.

Mainitsit kirjan ja elokuvan Klaani. "Hauska" yhteensattuma: Kaurismäen veljekset opiskelivat Treella ja asuivat muistaakseni juuri tuossa Pispankatu 25:ssa. Näin muistelen. Heidän ovessaan luki Ville Alfa mikä on yhtä kuin heidän tuotantoyhtiönsä nimi. Nimi oli siis ovessa vielä kun mä noilla kulmilla asuin, vaikka eivät Kaurismäet enää silloin siinä asuneet.

Muutamaan vuoteen en ole tuolla liikkunut ja siksi en muista onko tuo talo vielä olemassa.

Vielä lisäys: Pispankadun ja "pispalan portaiden" (= ne piiitkät portaat Pyhäjärven puolella harjua) risteyksessä oli kaksi ulkopubia: sand-pub ja elektrik-pub eli hiekkalaatikko josta otettiin hiekoitushiekkaa talvisin ja vanha sähkömuuntamon edusta. Noissa "pubeissa" porukka sit juopotteli lähinnä kesäisin

Säälittävää nähdä aina kun joku on oman -isminsä vanki, eikä näe ismismiltään objektiivisesti maailma, tälläiset ihmiset näet ovat typeryksiä:

"Tuomiot annosteltiin heinäkuussa -77. Paattakaisen iso pyörä ei odotustensa vastaisesti heittänyt mtt:ssä, vaan hän sai taposta ja rattijuopumuksesta 11 vuoden 2 kuukauden tuomion. "

- Kiva huomata, että ennen oli sentään monet asiat hyvin verrattuna nykyiseen: hullut pidettiin hoidossa mielisairaaloissa ja henkirikoksista sai kunnon tuomioita, toista se on nykyisessä oikeistolaisessa Suomessa, jossa säästösyistä hullut pidetään kaduilla ja henkirikoksista saa käydä muutaman vuoden soutelemassa ja saunomassa jossain järven rannalla sijaitsevassa avotalossa. Vertaileppa nykyisin taposta annettuja tuomioita tuohon aikaan Tolonen, jos ei totuus polttele liikaa silmiä

Nykyään Paattakainen olisi saanut samasta sellaisen 8,5-9 vuoden tuomion, paitsi tietenkin jos uhrina olisi ollut Kone-yhtiön perijätär

Kävin tänään Pispalassa ja on tosiaan purettu tuo "murhatalo" Pispankatu 25 ja tuommoinen on nyt tilalla:



"Murhatalon" alapuolella, Pispankatu 25b, on saman tyyppinen talo kuin jo purettu "murhatalo". Näytti aikas huonokuntoiselta. Varmaankin joskus 30v sitten mineriitti-levyillä modernisoitu.



Sen verran on aika kullannut muistoja, että tuo "murhatalo" ei ollut se Kaurismäen veljesten talo joksi sitä luulin. He pitivät majaa jossakin Pispankatu 35:n paikkeilla olleessa talossa, jota sitäkään ei siis enää ole olemassa. Siinä on tommonen tönö:

kallesanteri kirjoitti:Kävin tänään Pispalassa ja on tosiaan purettu tuo "murhatalo" Pispankatu 25 ja tuommoinen on nyt tilalla:

Kyllä tuo sama talo näyttäisi olevan kuin Lecterin linkittämässä kuvassa, taloon vain lisätty kuisti ja yläkerran ikkunat poistettu... Tai sitten kuva on otettu toiselta puolelta taloa?

Sama/rempattu tai uusi. Kuva otettu samalta puolelta kuin lehdessäkin ollut kuva. Otin kuvan kuitenkin eri kulmasta kun talon edessä oli auto, eli en halunnut auton rekkaria tänne. Siis Pispankadulta otettu kuva kuten lehdessäkin.

Lisäys: olinpas toope! Nythän mä vasta hokasin, et tuossa on monta postilootaa kuistin seinällä eli talossa lienee edelleenkin useampi kämppä. Hyvinkin siis saattaa olla sama talo. Prkl ku en vilkaissut kuistin sisään, että onko vielä ovi kolmeen kämppään.

Kävin virtuaalisesti kävelemässä talon edessä, ja selvästi kuistin sisällä on ainakin 2 ovea, kolmannesta en saanut varmuutta. Ovet ovat lasilla varustettuja, joten vaikea päätellä varmasti, mutta mahdollista on, että talossa asuu useampia porukoita.

Kuisti olisi tavallaan rakennettu kattamaan nuo kolme ovea, eli entinen kadulle rajoittuva seinä kolmine ovineen olisi nyt osin kuistin suojissa. Käykääpä muutkin käppäilemässä, josko saatte selville sen kolmannen oven?

Googlatkaa Pispankatu 25 Tampere ja valitkaa kartta, sitten se vasemmalla oleva kaunis värikuva kesäisestä talosta ja avot, olette kadulla talon edessä.

Poikkesin Pispalassa selvittämässä asiaa. Talossa on yhteensä seitsemän kämppää. Kämpät 1 ja 2 löytyvät talon takaa kivijalasta:



Pispankadulta mennää jälkeenpäin rakennetun kuistin kautta muihin kämppiin. Pispankadun puolella on edelleen kolme sisäänkäyntiä, nyt kuistilta. Kämppien numerointi on vähän kummallinen. Tästä kuvakulmasta lukien:



ensimmäisestä ovesta mennään kämppiin 5 ja 6, keskimmäisestä ovesta mennään kämppiin 3 ja 4 ja taaimmaisesta ovesta mennään kämppään nro 7.

Liekö kämppiä sama määrä kuin vuonna 1975? Ja mikähän noista oli Huuhtasen kämppä?

Huuhtasen löytöpaikka on kuulemani mukaan Kausjärventiellä. Lähellä on Paattakaisjärvi. Onkohan Paattakaisen suvulla ollut metsää tuolla vai kuinka ovat juuri tuonne menneet?

Erittäin kiinnostava ja moitteettomasti kirjoitettu alustus.

Jäin miettimään, onko Marja- Liisa Huuhtasen surmasta tehty koskaan varsinaista alustusta minfoon? Ehkä olisi aihetta..

Doctor Lecter kirjoitti:16-vuotias Marja-Liisa ”Lissu” Huuhtanen katosi torstaina 4.6.1970. Mikko-isä teki tyttärestään katoamisilmoituksen vasta neljän viikon kuluttua, keskiviikkona 1. heinäkuuta!

Tuohon aikaan 16-vuotiasta pidettiin jo aikuisena, kykenevänä huolehtimaan itsestään, mikä on voinut vaikuttaa siihen ettei niin heti ole välitetty ilmoitella. Ei mikään kumma juttu että tuonikäinen lähtenyt kotoa ovia paiskoen. Ajateltu sitten että kyllä se pärjää ja että jollei niin kyllä routa porsaan kotiin ajaa (kunhan ei tuo äpärää tullessaan). - Mites äiti, onko ollut kuvioissa vielä tuolloin?

Doctor Lecter kirjoitti:Ari Huuhtanen kertoi, että siskonsa oli poistunut kotoaan 4.6. kyllästyttyään isänsä ja tämän ryyppykaverinsa riitelyyn päättäen lähteä poimimaan kieloja. Tuolla kielonpoimintamatkalla oli veljensä Ari tullut vastaan päihtyneenä muassaan pullo väkijuomaa. Ari oli kertonut paskoista kotioloistaan ja niin he lähtivät yhdessä kielomaastoon.

Asuiko Ari siis tuolloin jossakin muualla kuin vanhempiensa kotona? Jollei, niin samat paskat olothan hänen siskonsa jakoi, eli ei niissä mitään uutisarvoista kertomista ole ollut.

^Tuo Lecterin mainitsema keskustelu kotioloista on voinut tarkoittaa montaakin. Juttelua monista Huuhtasen asuinpaikoista, millaiseksi A.H. on kokenut lapsuusaikansa, sen hetkiset fiilikset kotonaan...
Lyhyt uutispätkä josta näkee että noista asioista on varmaan jutun juurta riittänyt, eikä siskonsa ole varmaan kaikkea tiennyt:

Ari ei kotioloistaan mitään oppinut, vaan jatkoi samaa linjaa surkeaan loppuun saakka. Sisaren tappamiseen saattoi olla syynä häiriintyneen ihmisen sisarkateus.

Vaikka pyrin ymmärtämään Arin motiivia, kohdistui kosto joka tapauksessa nuoreen, melkein lapseen, joka tuskin hyötyi asemastaan perheessä millään konkreettisella tavalla. Ari ei liioin pystynyt elämään rehtiä elämää tekonsa ”sovitettuaan”. Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Järjenjuoksun hitaus ohjasi valintojaan loppuun saakka, samoin heikko rakko.

paccasucco kirjoitti:Erittäin kiinnostava ja moitteettomasti kirjoitettu alustus.

Jäin miettimään, onko Marja- Liisa Huuhtasen surmasta tehty koskaan varsinaista alustusta minfoon? Ehkä olisi aihetta..

On aihetta. Marja-Liisa Huuhtasen kuolemasta on jo 48 vuotta, mutta vaikka haluaisimmekin, niin emme saa unohtaa.

Kuten muistamme, niin IltaSanomissa oli 17.7. 1970 uutinen otsikolla "Marja-Liisan surmaajan uskotaan löytyvän Ylöjärveltä".

Oli tietty perin onnetonta, että surmaaja oli hänen oma veljensä ja miten kornia oli Marja-Liisan sisaren maininta ko. uutisessa kun surmaajasta oli vain aavisteluja; "Tuttu sen täytyy olla".
- Olihan se, oma veli.

Isän, Mikko Huuhtasen epäily ei kauas heittänyt; "Se on kyllä ihan tästä läheltä".
- Ei tiennytkään miten läheltä.

"Huuhtasen lapset asuvat Ruotsiin muuttanutta vanhinta poikaa lukuunottamatta Ylöjärven Metsäkylässä. Veljeksistä keskimmäiset ovat olleet päivät töissä ja illat kotona. Nuorimmaista ei ole näkynyt. Pojat meillä ovat vähän pahapäisiä, mutta en minä koskaan niiden perään kysy. Nehän ovat aikuisia miehiä".

Ari Huuhtanen oli veljeksistä nuorin.

"Marja-Liisa huuhtanen tunnettiin Ylöjärvellä hiljaiseksi, araksi ja syrjäänvetäytyväksi ihmiseksi, jolla oli vain tyttöystäviä ja joka mielellään karttoi vieraita"

Jotain Piia Ristikankareeseen viittaavaa: Lähtö kotoa riitatilanne. Marja-Liisa oli tiettävästi riidellyt ennen poistumista kotoaan. Tarkempia tietoja ei ole, mutta aiemmissa postauksissa Ari Huuhtanen kertoi, että sisko oli hänelle itkenyt paskaa elämää, ts huonoja kotioloja.
"Muuan ylöjärveläinen mies oli torstaiaamuna etsimässä lakkoja erään soramontun läheltä olevalta suolta. Outo haju ja kärpästen määrä kiinnittivät hänen huomion. Mies luuli aluksi, että kyseessä oli eläimen raato, mutta hetken sammalta potkittuaan hän huomasi kasan alla ihmiskäden".
Kuvatekstin mukaan silloiset minfolaiset kävivät pörräämässä ruumiin löytöpaikalla.
Isä Huuhtanen tuskaili sekä tyttärensä kuolemaa, että perheen talouden tilaa. Pian he muuttivatkin Ylöjärveltä Tampereen Pispalaan.

Kursivoidut tekstit IltaSanomat 11. ja 17.7.1970.

Lahtaaja kirjoitti:Huuhtasen löytöpaikka on kuulemani mukaan Kausjärventiellä. Lähellä on Paattakaisjärvi. Onkohan Paattakaisen suvulla ollut metsää tuolla vai kuinka ovat juuri tuonne menneet?

Olet varmaan oikeassa, mutta tiedä nyt lopulta kumpi tuossa kuvassa on Paattakainen, kumpi Heiskanen. Kiinnitti vaan huomiota, että tuolla poliisin vieressa virnuilevalla on silloinen "kaaleen pojan muotitakki" elikkä rivivillatakki tai kaksriviseksin sanottu. Tampereella oli yksi tekijä, joka näitä kutoi. Hinta oli melko suolanen. Muistan miten enollani oli samanmoinen.
Itse en kyllä muista, että ois koskaan vastaan tullu tuota lättynokkasta "serkkua" nuoruudessani, mutta voipi hyvinkin olla joku heimoveli tahi puolikas.