MURHA.INFO

Mä olin pikkupoika. Leikin lähellä sitä paikka missä oli ne raput, josta murhaaja pakeni. Kun kuulin murhasta, olin kotona telkkarin ääressä, äiti kiljaisi ja itki. Tuli olo, että Palme oli tärkeä meille.

Outs, kerrankin hyvä kysymys. Minä olin synnytyslaitoksella (nimensä mukaisesti laitos siihen aikaan) menossa synnyttämään esikoistani. Huonetoverini, synnytystä odottava äiti kertoi kuulleensa, että "joku ruotsalainen pääministeri on tapettu". Kysyin että mitä, Palmeko? Vastaus oli, että en tiedä, joku tyyppi vaan. Siis Olof Palme, kansainvälisesti arvostettu rauhan rakentaja oli "joku vaan".

Se hämmensi, että onko äidiksi tuleminen tällaista, että yhteiskunnallisesti tärkeät asiat unohtuu. No ei unohtunut, ehkä synnytyksen ja sen jälkeisen ajan ei ollut niin tärkeää. Vauva oli ihanampi kuin Palme ja maailman rauha.

Itse olin tapahtuma-aikaan pilkkeenä isäni silmäkulmassa.

Nemesia kirjoitti:Itse olin tapahtuma-aikaan pilkkeenä isäni silmäkulmassa.

No hyvä, että oli pilkettä. Joku on mainostanut minfoa eläkeläisklubiksi, vai oliko se kohdistettu ulvila-sektioon. On täällä nuoriakin onneksi. En mäkään ihan seniili ole, olin siihen aikaan nuori synnyttäjä.

Ei se silloin täällä Ruotsissa ollut lapselle iso juttu. Vanhemmille se oli kova juttu, mailma meni mullinmalli sitten myös lapselle.

Täällä on nyt ollut pilkettä isän silmässä ja synnytetty samaanaikaan kuin Palme kuoli. Mites muut?

Olin silloin pikkulapsi vielä. Uutisista tuli kokoajan tuota murha-juttua ja mua pelotti ihan hirveästi. Monta vuotta (ainakin muistelisin) ajattelin, että joku tulee minut tappamaan. Taisi olla sitten ensimmäisiä kuolemasta kuulemiani juttuja.

amaryllis kirjoitti:Ei se silloin täällä Ruotsissa ollut lapselle iso juttu. Vanhemmille se oli kova juttu, mailma meni mullinmalli sitten myös lapselle.

Täällä on nyt ollut pilkettä isän silmässä ja synnytetty samaanaikaan kuin Palme kuoli. Mites muut?

Mitä se oli amaryllis sinun mielestäsi lapselle? Oliko Palme teillä "tärkeä persoona" jo ennen kuolemaa? Menee vähän aiheen ohi. Mutta mun kaveri oli menossa tenttiin kun kun kuuli uutisen. Tenttivastauksensa oli ollut "tulta ja tuppuraa", mutta sai läpi kuitenkin. Minäkin olin ajatellut meneväni ko tenttiin, tuli sitten kuitenkin muuta puuhaa.

Golden redriver kirjoitti:Olin silloin pikkulapsi vielä. Uutisista tuli kokoajan tuota murha-juttua ja mua pelotti ihan hirveästi. Monta vuotta (ainakin muistelisin) ajattelin, että joku tulee minut tappamaan. Taisi olla sitten ensimmäisiä kuolemasta kuulemiani juttuja.

Ja voih, eka kosketus kuolemaan oli murha? Ei lainkaan kiva, jos näin on ollut.Voisiko olla niin, että murha jää paremmin mieleen kuin esim. isoäidin serkun miehen hautajaiset?

Lähtöruutu kirjoitti:

amaryllis kirjoitti:Ei se silloin täällä Ruotsissa ollut lapselle iso juttu. Vanhemmille se oli kova juttu, mailma meni mullinmalli sitten myös lapselle.

Täällä on nyt ollut pilkettä isän silmässä ja synnytetty samaanaikaan kuin Palme kuoli. Mites muut?

Mitä se oli amaryllis sinun mielestäsi lapselle? Oliko Palme teillä "tärkeä persoona" jo ennen kuolemaa? Menee vähän aiheen ohi. Mutta mun kaveri oli menossa tenttiin kun kun kuuli uutisen. Tenttivastauksensa oli ollut "tulta ja tuppuraa", mutta sai läpi kuitenkin. Minäkin olin ajatellut meneväni ko tenttiin, tuli sitten kuitenkin muuta puuhaa.

Lapselle se oli paha asia. Palmesta en tiennyt mitään. Murha oli se paha ja se kun tuut leffasta ja sut ammuttiin. Se oikeestaan mielessä pahin että milloin vain voi tapahtua pahaa vaikka pääministerille.

Oltiin tuolloin äidin kanssa käymässä tuttavaperheen luona Nurmijärven Klaukkalassa. Tv oli auki ja yht`äkkiä alkoi ylimääräinen uutislähetys. Perheen äiti huusi pojalleen ja tämän tyttöystävällä, että ylimääräinen uutislähetys!. He tulivat sitten katsomaan ja meitä oli viisi henkilöä tv:n ääressä, kun uutistenlukija ilmoitti, Ruotsin pääministeri Olof Palme on murhattu. Muiden reaktio oli uutiseen oli lause Oho! Itselleni tuon niminen tyyppi oli tuolloin aivan outo, mutta ei ollut enää tämän jälkeen.

Lähtöruutu kirjoitti:

Golden redriver kirjoitti:Olin silloin pikkulapsi vielä. Uutisista tuli kokoajan tuota murha-juttua ja mua pelotti ihan hirveästi. Monta vuotta (ainakin muistelisin) ajattelin, että joku tulee minut tappamaan. Taisi olla sitten ensimmäisiä kuolemasta kuulemiani juttuja.

Ja voih, eka kosketus kuolemaan oli murha? Ei lainkaan kiva, jos näin on ollut.Voisiko olla niin, että murha jää paremmin mieleen kuin esim. isoäidin serkun miehen hautajaiset?

No mun isovanhemmat oli niin nuoria itsekkin silloin. En tosiaan ollut kuolemaa ajatellutkaan, saatika hautajaisissa käynyt. Hautausmaalla ehkä korkeintaan, joskus jouluaattona

amaryllis kirjoitti:Ei se silloin täällä Ruotsissa ollut lapselle iso juttu. Vanhemmille se oli kova juttu, mailma meni mullinmalli sitten myös lapselle.

Täällä on nyt ollut pilkettä isän silmässä ja synnytetty samaanaikaan kuin Palme kuoli. Mites muut?

Minä istuin exäni kanssa Taalainmaalla keittiössämme teetä juomassa, kun radiosta tuli uutinen Palmen murhasta. Parin kuukauden jälkeen (samana keväänä) exäni lähti Mosambiquehen töihin ja muutti (kuulemma samantien) yhteen suomalaisen sihteerinsä kanssa;))

Joten sinä vuonna sattui noita ikäviä tapauksia muitakin. Ainakin minulle

Äitini kohdussa olin silloin

Missä lie, olin aika pikkuinen tyttö siihen aikaan. En muista tapahtumaan edes uutisista tai aikuisten puheista.

Kotona nukkumassa tietenkin. Tapahtuma sattui ihan muutamaa päivää ennen 6-vuotissyntymäpäivääni. Taisi jäädä parhaiten mieleen tapauksesta se että isovanhempani olivat Tukholman lähistöllä tätini luona vierailulla ja olivat ihmetelleet suurta poliisimäärä tavallisena perjantai-iltana.