Helkama kirjoitti:Vai asustelee Dammert Kalliossa sairaseläkeläisenä. Onkohan kenelläkään mitään tietoa, miltä äijä näyttää nykyisin? Tai missäpäin siihen voisi törmätä. Siellä Kalliossa kun itsekin asustelen, niin olis ihan kiva osata pitää silmänsä auki, kun kyseessä kuitenkin tuntuu aika hullu jätkä olevan.
Kalliosta Damu sai spettarin handuun joten olisiko ympyrä tältä osin sulkeutunut, tämä tuli itselleni mieleen kun lueskelin näitä juttuja Damusta.Eksyin tälle sivustolle vahingossa kun googlettelin vanhoja tuttuja.Damun teosta on oikeastaan jo kaikki kirjoitettu ja toivotaan jotta ei tule uusia juttuja.
Minä tutustuin kaveriin elokuussa -83 kun me aloitimme 10- luokan Aleksis Kiven koulussa.Koko 10-luokka oli varsin uusi asia silloin ja olimme toinen luokka joka aloitti tämän, vuotta aiemmin oli vuosaaressa ollut
kokeilussa tämä luokkamuoto opettaja Pekka Bergmanin johdolla.Alussa ei opettajilla oikein ollut selvää opetus-suunnitelmaa eikä meille kirjoja eikä lukujärjestystä, näin meillä oli varsin hyvää aikaa tutustua tuleviin luokkatovereihimme,tosin aikaa oli kyllä koko lukuvuoden ajan.
Mika oli se pieni kaveri jolla oli lyhyt fleda ja aina verkkarirotsi,farkut ja lenkkarit.Me opimme nopeasti tuntemaan hänet Damuna jona hän halusi itseään kutsuttavan.Me opimme myös tuntemaan hänet kaverina joka ei osannut nauraa itselleen ja jonka verbaalinen lahjakkuus oli niukka, sitävastoin Damulla oli nopeat jalat ja kädet jotka korvasivat tuon verbaalisen lahjakkuuden puutteen.Tästä me opimme vittuilemaan Damulle siten , että hän ei aina bonjannut.Tiesimme myös sen, että ei Damu koskaan meille oikeasti hermostunut, jos olisi, niin olisihan se vetänyt meitä kaikkia lättyyn, vaikka itse
luulin(kin) pärjääväni matsissa hänen kanssaan.Tuon vuoden aikana meistä tuli Damun kanssa ystäviä.
Damu kertoi asuvansa isänsä kanssa ja vanhempiensa eronneen, äiti oli lentoemäntä.Äidistään Damu ei paljon kertonut, enemmän faijastaan joka tuntui olevan väkivaltainen,brenkusta tykkäävä kubbe.
Tämä väkivaltaisuus tuli kerran esiin kun Damu antoi minulle koulupäivän jälkeen nuuskapurkin säilytettäväksi, koska jos sen faija löytäisi sen se saisi turpaan.Damu antoi minun säilyttää purkkia aina koulupäivän jälkeen koska luotti tässä minuun ja ei halunnut jättää sitä pulpettiin koska joku oli pöllinyt siltä pulpetista purkin.
Damu oli viipurin nyrkkeilijöiden kasvatteja ja oli pärjännyt hyvin poika ja nuorten matseissa.Koulun jälkeen Damu lähtikin usein salille treenaamaan ja tuolloin oli siirtynyt 48 kg sarjasta 54 kg sarjaan.
Olin usein sanonut Damulle pieksäväni hänet kehässä.Kerran Damu ilmoitti tuoneensa kouluun mukanaan kahdet hanskat joten voikkatunneilla kisiksessä voidaan ottaa erää..No Damu koulutti meikäläistä kolme erää ja voittajasta ei ollut epäselvää vaikka meistä minä olin 190 cm, 85 kg ja pelannut fudista ja korista koko lyhyen ikäni tuohon aikaan ja olinhan minä pärjännyt kuulassa ja pituudessa.
Tämä lujitti ystävyyttämme Damun kanssa,Damu oli ollut varma jotta en uskalla lähteä hänen kanssa kehään ja minä uskoin (hölmö) pieksäväni tuon pienen sintin.
Koulussa Damu ei ollut mikään ruudinkeksijä muuta ei häirikkökään. Damusta pidettiin koska hän oli hyväntahtoinen ja lojaali ja piti loppuun asti kavereiden puolta.Tämä näkyi monet kerrat välitunneilla jolloin maleksittiin porvoon-flemarin-hesarin katujen ympäristössä jossa tuli muutaman kerran hörhöjä
vastaan.Damu oli valmis aina jos minun diplomatia ei riittänyt.Kouluajoista voisi kertoa paljon juttuja jotka olivat varsin hauskoja, no koulu loppui keväällä -84 spettari handuun ja kesälomalle.
Tapasin vielä kerran Damun, muistaakseni syksyllä -85 jolloin olin tullut täysi-ikäiseksi, olin tulossa happäristä ulos kun kadulla törmäsin kolmen samanikäisen sälliin ja olkapääni osui yhteen heistä.Tästä alkoi pieni suunsoitto ja kavereiden takaa ilmestyi minulle tuttu kaveri Damu joka alkoi provosoimaan ja yllyttämään yhtä heistä lyömään minua.Olin aivan äimänä ja kaverihan aikoi tulla päälle kuin yleinen syyttäjä, ehdin hieman nostaa käsiä suojaksi kun kuulin Damun huudon -vittu jätkä, tämä on mun kaveri ja kädet kävivät kun singeri, kaveri sai pannuun sitä tahtia jotta minulla oli työ saada D lopettamaan.
Sain Damun irti ja oli lähellä ettei kaveri lentänyt Arean isosta ikkunasta läpi, onneksi kaverit tajusivat ottaa jalat alleen.Vaihdoimme maisemaa ja kuulumiset, Damu kertoi olleensa Keravalla ja kertoi muutenkin juttuja jolloin tajusin jätkän muuttuneet todella paljon, mitä oli tapahtunut ?
Sain kuulla juttuja kamasta,keikoista, pahoinpitelyista yksityiskohtineen.Hiffasin haluavani tästä kaverista äkkiä eroon ja menimme jonkun kapakan jonoon ja kun tulimme ovelle ei portsari päästänyt
Damua lenkkareissa ja farkuissa sisään.Huikkasimme toisille nopeasti ja se oli viimeinen kerta kun olen Damun nähnyt.Myöhemmin kuulin tutuilta Damun olleen laajasalon puukotuksen takana ja syyttäjän ajavan pyttytuomiota jota ei sitten Damun nuoren iän takia tullut (?).
Olen miettinyt Damua ja hänen pieleen mennyttä elämäänsä sekä niitä joiden elämään hän on vaikuttanut.Teko oli omaa luokkaansa,aivan järjetön.Damu kertoi juttuja minulle itsestään (hän oli tuolloin n 16 v) ja vaikeasta lapsuudestaan, vanhempiensa erosta, dorkasta faijastaan joka tosiaankin oli dorka ja väkivaltainen.Selvästi muistan koulussa Damulla olleen hahmotushäiriön (jolle me naurettiin jätkien kanssa) ja jos tuolloin olisi puhuttu ADHD-oireyhymästä niin tämä Damulla varmaan myös oli.
Damulla oli myös helvetin huono itsetunto,selvästi ongelma pienen kokonsa takia, (ihmettelen kirjoituksia jossa Damun kerrotaan olleen 180 cm, vain jos oli skrinnarit jalassa.Damu oli lyhyt max 172 cm,)vaikeuksia vastakkaisen sukupuolen kanssa,alkoholista kouluaikana kieltäytyminen ja sen korvaaminen imppaamalla ei ollut varmaan parantamaan Damun oloa.Silti moikkaisin kaveria jos vastaan tulisi ja jos Ilpo Larha tulisi vastaan vetäisin pannuun.Näitä kahta jos vertaan niin Ilpo oli hieltä haiseva natseja ihannoiva paskiainen josta ei ollut mihinkään ilman tykkiä ja joka oli ihan omaa luokkaansa, suurin osa kirjoituksista on täyttä soopaa, mies oli aivan luuseri.
Lopuksi tahdon sanoa, että en millään tavoin hyväksy Damun teko(j)a, kirjoitin tämän siksi jotta jos joku haluaa tietää Damun elämästä pikkuisen ennen tuota ikävää tekoa.
Mukavaa alkavaa vuosikymmentä MMX.