MURHA.INFO

Tiistai-aamulla 2-vuotiaan pojan isä oli menossa töihin. Normaalisti hän ei vie, ainakaan yksin, lasta päivähoitoon, mutta tällä kertaa vei. Matkalla päivähoitoon isä kuitenkin unohti, että hänellä oli lapsi mukana, ja menikin työpaikalleen 06.30 jättäen poikansa autoon istumaan vyötettynä omaan turvaistuimeen päiväksi (vajaat 8 tuntia).

Isä oli omien sanojensa mukaan miettinyt työpäivän aikana, oliko hän vienyt pojan hoitoon vai ei. Tultuaan takaisin autonsa luo klo 14.00 löysi isä poikansa hengettömänä turvaistuimesta.

Skoonen Eslöv'ssä oli kohtalaisen lämmin päivä, lämpötila nousi 24:n asteen tietämille (varjossa). Sisällä autossa lienee ollut huomattavasti lämpimämpi. On arvioitu, että autossa lämpötila olisi ollut luokkaa 80 - 85 astetta korkeimmillaan.

Lähde

Miksi lainausmerkit?
Valitettavasti voi olla mahdollisti ihan oikeasti unohtaa lapsi takapenkille.
Siihen kyllä vaaditaan varmasti kova esim. työstressi,masennus tms. mutta nykyisessä, hektisessä työelämässä ja sen vaatimuksissa en edes ihmettele, että näin käy.

Surullista, tosiaan ja tämän kanssa on sitten isän ja muun perheen elettävä.

Destiny, toivon ettei sinulla ole lapsia, sillä kukaan ei oikeasti unohda lastaan kuolemaan. Ja kyseinen herra on ihan pohtinut, että jätinköhän sen vai enkö? Jos jätin se kuolee, jos en se ei kuole. Enpä viitsi tarkistaa...
Kenenkään työ ei ole niin tärkeä, että lapsen elämällä ei olisi väliä.

A Laza kirjoitti:Destiny, toivon ettei sinulla ole lapsia, sillä kukaan ei oikeasti unohda lastaan kuolemaan. Ja kyseinen herra on ihan pohtinut, että jätinköhän sen vai enkö? Jos jätin se kuolee, jos en se ei kuole. Enpä viitsi tarkistaa...
Kenenkään työ ei ole niin tärkeä, että lapsen elämällä ei olisi väliä.

Tervetuloa vaan mukaan työelämään ja sen paskimpiin hulinoihin, missä ihminen
unohtaa jopa oman nimensä. Ikävä kyllä, täysin mahdollista. Vähän lisää vielä painetta...

Itse olen monestikin ajanut pk:n tai koulun ohi ja jatkanut suoraan töihin ajatuksissani. Onneksi olen aina huomannut virheeni ja ipanatkin ovat osanneet kiljaista, että mihin me ollaankaan menossa... Ihan järkevä ja huolehtiva äiti olen, eli kyllä sitä voi sattua kaikenlaista ja kenelle vaan. Ikävää, että ko. tapaus päättyi näin.

A Laza kirjoitti:Destiny, toivon ettei sinulla ole lapsia, sillä kukaan ei oikeasti unohda lastaan kuolemaan.

On täysin mahdollista, etenkin jos tenava on nukkunut (ollut hiljaa) ja isukilla kova työstressi päällä. Vielä hieman myöhässä duunista ja soppa on valmis. Ihminen tuppaa moisissa tilanteissa toimimaan sen kummemmin ajattelematta ja jos isä on vaikkapa vuodenkin kuskannut muksuaan hoitoon joka aamu, menevät eri päivien ajomatkojen muistikuvat hyvin helposti sekaisin. Lähinnä päähän saattaa pompsahtaa "veinköhän nyt varmasti?" -ajatus, jonka kuittaa heti perään "äh, tottakai vein kuten aina" -ajatuksella.

USA:ssa näitä tapauksia on tutkittu, ja yleensä kaikissa taustalla on samoja tekijöitä: kova stressi (työ, avioliitto, sodasta paluu) ja tapahtumapäivänä ollut jokin poikkeama rutiinista; esim. muutos lapsen viennin aikataulussa, käynti jossain tai vaikkapa puhelu töistä ajomatkan aikana.

Washington Posti artikkeli http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/co ... 01549.html on erinomainen kuvaus muutamasta casesta ja on voittanut journalistipalkintoja.

PS. Kuolintapana tämä on karmea, jutun mukaan eräskin taapero oli repinyt hiukset päästään ennen kuolemaansa.

Minä en ainakaan ole niin täydellinen, etteikö minullekin voisi noin tapahtua.

Muoks. ja siis kaksi lasta minulla on.

Jos perheen äiti yleensä vie lapsen tarhaan, isällä on ollut kiire, työstressiä tai tuhat muuta työasiaa pyörimässä päässä, tyyliin "Ensin kun menen töihin, mun pitää... ja sitten täytyy vielä..." niin valitettavasti on ihan mahdollista olla niin ajatuksissaan, että unohtaa. Omia lapsia ei ole, mutta on sitä välillä itsekin tullut hypättyä ihan rutiinilla väärään bussiin ja hoksattua vasta perillä, että eihän mun tänne pitänyt mennä.
Karmea tilanne etenkin isälle

Tyypillnen mies. Tarkoitan siinä mielessä, että oli huonomuistinen. En muuten usko mihinkään unohtamiseen, en suluisssa enkä ilman. Se on ollut täysin tahallinen teko. Taustalla on voi olla parisuhteen ongelmat; vaimo ehkä haluamassa eroa tai itsellä uusi mimmi.
Ja jos eroon päädytään, niin elatusmaksut ym rasittaisivat uutta onnea. Tai jos vaimo lähtee, hän vie lapsen. Silti jää elatusmaksut ja muut tapaamis-ym asiat. Asunnon myynti, omaisuuden jako esimerkiksi.
Jos kerran tuli päivällä mieleen, että veinkö lapsen vai en, niin olisi edes käynyt tarkistamassa asian. Tuo, ettei käynyt tarkistamassa, tekee asiasta epäillyttävän.

Totta kai on hajamielisyyttäkin ja kiire. Mutta ei jumakauta niin kiire, ettei ehdi käydä katsomassa, onko lapsi autossa vai ei.

Miehen syyttömyyteen en usko. Minullakin on lapsia, mutta en minä niitä aikoinani mihinkään uhohtanut. Työelämässäkin olin, jos joku jotain muuta nyt epäilee.

Minä kyllä yhdyn kuoroon, joka sanoo että on täysin mahdollista käydä näinkin ikävästi. On myös suhteellisen yleisiä sairauksia, kuten esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, joka saattaa aiheuttaa ongelmia lähimuistissa.

Kaikki tietysti on mahdollista, uskomattomiakin asioita tapahtuu, mutta näissä todennäköisemmin kyse ei ole "unohduksesta" vaan ihan oikeasta unohduksesta.

Uskon myös, että unohtaminen mahdollista.
Itsekin joskus miettii, että nostinko lapsen auton kyytiin, kun kiireinen päivä ja useamman lapsen kuskausta jne. Ja joskus ihan pakko ollut vilkaista, jos lapsi aivan hiljaisena. Ei ole kyllä onneksi unohtunut.

Muistan juttuja,kuten esimerkiksi kerran lapsuuden kaveri unohtui vanhemmilta kauppaan. Kotimatkalla äiti havahtui jonkun uupuvan ja äkkiä takaisin kauppaan... kyseessä toki 6-8-vuotias, mutta silti.

Ruotsin television alueellinen uutislähetys (Sydnytt) kertoi hetki sitten, että ruuminavaus vahvisti pojan kuolleen kuumuuteen.

Lähde

Täydennettäköön aikaisempaa uutista vielä tiedolla, jonka mukaan isä jatkoi työpaikan autolla muualle töihin jätettyään oman autonsa pysäköintialueelle. Vaikka ko. päivänä siis lämpötila nousikin 24:ään asteeseen, ei se tietenkään ollut aamukuuden jälkeen niin korkea. Poika lienee nukkunut hiljaa turvaistuimessaan tuossa vaiheessa.

Syyttäjä miettii parhaillaan, nostetaanko isää vastaan syyte kuolemantuottamuksesta, vai käytetäänkö mahdollisuutta lopettaa tapauksen tutkinta.

Onhan näitä tapahtunut ennenkin, osassa ainakin varmasti ihan aito unohtaminen kyseessä. Monen asian surkea summahan tuommoinen tapahtuma on, niinkuin edellä kirjoitettiin niin usein tähän liittyy muutos rutiiniin ja stressi. Aika moni voi varmaan samaistua siihen että työmatka menee ns autopilotilla eikä sen aikana joskus havainnoi oikeastaan mitään. Omissakin tutuissa tapahtunut niin että isä on ajanut työpaikan pihaan ja samaan aikaan lapsi on kysynyt takapenkiltä että isi eikö me mennäkään päiväkotiin..

Karmaiseva onnettomuus tämä on, jos haluaa lapsensa tappaa niin harva kai tuon keinon valitsee kun ei voi edes olla varma että lapsi kuolee.

Miten kukaan ulkopuolinen ei ole tähän kiinnittänyt huomiota? Jossain vaiheessa lapsi on varrmasti itkenyt että huomiota on saattanut herättää ohikulkijoissa. Vai onko ollut muka niin autio parkkis ettei kukaan ole sattunut auton ohi koko päivän aikana kulkemaan?