Niilo Pirinen räjäytti dynamiitilla vaimonsa Nilsiässä 1985
Lähetetty: Pe Touko 10, 2013 11:21 am
Niilo Pirinen räjäytti dynamiitilla ja puukotti vaimonsa Nilsiässä 30.8.1985
Pienviljelijä Niilo Vilppu Pirisen, 51 v., ja vaimonsa Vieno Annikin, 50 v., avioliitto oli tullut päätökseen syksyllä 1984. Eron syiksi löytyi mm. viina ja Niilon kovat nyrkit, ehkäpä Vienon kerkeä kielikin.
Avioliitto oli solmittu jo 50-luvulla. Kaikki kolme lasta olivat jo muuttaneet pois kotoa.
Niilo jäi asumaan Syvärinjärven Karttusensaareen, Vieno muutti mantereelle.
Avioerossa tapahtunut ositus ei ollut osunut ihan nappiin: Vieno haki salaa entisestä kodistaan sinne jääneitä tavaroita, joita Niilo puolestaan väitti omikseen. Vieno muutti kertaalleen syksyllä takaisinkin Niilonsa luokse, mutta edelleen tuli turpiin, joten taas oli kevään korvalla lähdettävä. Vieno sai sittemmin maatalouslomittajan paikan mantereelta.
Elokuun viimeisenä perjantaina kumpikin sattui kirkolle samanaikaisesti. Niilo oli tekemässä viikonlopuksi hankintoja ja haki samalla 3 pulloa viinaa Alkosta. Tapaamisesta koitui sanallinen riita. Niilo syytti Vienoa siitä, että tämä oli käynyt rohmuamassa tavaraa sillä aikaa kun hän itse oli ollut sairaalahoidossa. Niilolta oli hävinnyt mm. kukkia ja albumeita. Vienon kieli lauloi siihen malliin takaisin, että Niilo päätti tuolloin: "Räjäytän tuon akan taivaan tuuliin".
Niilo kävi tapaamassa kahta tuttavaansa, joilla tiesi olevan räjähteitä. Toinen myi 5 pötköä dynamiittia ja kaksi sähkönallia, toiselta irtosi noin 30 metriä johdintarpeita. Akku Niilolla oli itsellään. Maalaisoloissa räjähteitä tarvitaan silloin tällöin, joten myyjissä Niilon ostokset eivät herättäneet sen enempää ihmetystä.
Lauantaina Vieno lähti Karttusensaareen marjaan ja otti samalla mukaansa maitopullon. Hän tiesi Niilon ryypiskelevän ja halusi siksi varmistaa, että kissa saisi maitoa.
Niilo kertoi nähneensä Vienon pihapiirissä, olipa nainen hänen mukaansa koputellut ikkunaankin huudellen ilkeyksiä.
-Nyrkkiäkin se peijooni pui ikkunan alla, Niilo kertoi kuulustelijalle. Lieneekö sitten totta, sitä ei kukaan tiedä.
Niilo näki Vienon veneen rannassa ja naisen lähteneen metsään. Niilo otti veneen, souti mantereelle ja kävi irrottamassa autostaan akun. Auton sähköllä käyvä kello oli pysähtynyt 12.30 aikaan.
Niilo palasi saareen, kasasi dynamiitit muovipussiin ja pisti molemmat nallit vaalean ruskeaan räjähteeseen. Sähkönallien johtimiin hän sitoi huolellisesti laukaisujohtimen paljastetut päät. Sen jälkeen hän asetti panoksen veneen keulan alle. Luultavasti Niilon tarkoitus oli asettaa panos niin, että Vienon kumartuessa työntämään venettä vesille, räjähde jäisi tämän kumartuneen vartalon alle.
Johdon Niilo veti 30 metrin päässä olleeseen pensaaseen, josta oli hyvä näkyvyys veneelle.
Niilo joutui odottelemaan viinapullonsa kera hyvän tovin ennenkuin Vieno palasi marjametsästä.
Niilo odotti aivan hiljaa kädessään paljastettu johtimen pää. Toinen johdin oli kiinnitetty jo akkuun...
Kuului valtava räjähdys! Veneen keula kohosi kappaleina ilmaan ja Vieno niiden mukana. Ruumis lensi rantaliejukkoon.
-Vieno oli hengissä...pyysin heti anteeksi. Lupasi antaa. Pyysi itsekin anteeksi. Sanoi olleensa ilkeä minua kohtaan. Annoimme kumpikin anteeksi toisillemme, Niilo kertoili seuraavan päivän kuulusteluissa.
Vieno kuoli rantaliejukkoon. Mutta... hänen yläruumiissaan oli puukon pisto.
Niilo ei muistanut puukottaneensa, mutta myönsi, että jos pistojälki oli, täytyihän sen olla hänen tekemänsä. Mutainen ja verinen Mora-puukko löytyi tuvan pöydältä.
Voimakas räjähdys hälytti paikalle naapurit ja marjastajat. He näkivät etäämmältä, miten joku hoippui rantaliejussa, mutta heidän paikalle päästyään uhri oli jo kuollut.
Niilo palasi tuvasta ja tapasi pihalla naapurinsa. Niilo oli jo soittanut itse Nilsiän poliisille ja kertonut surmanneensa entisen vaimonsa räjäyttämällä.
Vasta tapahtuman jälkeen poliisin tietoon tuli, että Niilo oli aiemmin rätkinyt haulikolla Vienon perään tämän juostessa karkuun. Samoin mies oli istuttanut tuntikausia vaimoaan puukon edessä. Vaimo oli päässyt tästä piinasta vasta, kun nuohooja seuraavana päivänä saapui paikalle. Niilo oli myös kuristanut vaimoaan, mutta tämä oli päässyt pakenemaan.
-----
Tuomiota ei ole tiedossa.
Lähde: Alibi 12/1985
Pienviljelijä Niilo Vilppu Pirisen, 51 v., ja vaimonsa Vieno Annikin, 50 v., avioliitto oli tullut päätökseen syksyllä 1984. Eron syiksi löytyi mm. viina ja Niilon kovat nyrkit, ehkäpä Vienon kerkeä kielikin.
Avioliitto oli solmittu jo 50-luvulla. Kaikki kolme lasta olivat jo muuttaneet pois kotoa.
Niilo jäi asumaan Syvärinjärven Karttusensaareen, Vieno muutti mantereelle.
Avioerossa tapahtunut ositus ei ollut osunut ihan nappiin: Vieno haki salaa entisestä kodistaan sinne jääneitä tavaroita, joita Niilo puolestaan väitti omikseen. Vieno muutti kertaalleen syksyllä takaisinkin Niilonsa luokse, mutta edelleen tuli turpiin, joten taas oli kevään korvalla lähdettävä. Vieno sai sittemmin maatalouslomittajan paikan mantereelta.
Elokuun viimeisenä perjantaina kumpikin sattui kirkolle samanaikaisesti. Niilo oli tekemässä viikonlopuksi hankintoja ja haki samalla 3 pulloa viinaa Alkosta. Tapaamisesta koitui sanallinen riita. Niilo syytti Vienoa siitä, että tämä oli käynyt rohmuamassa tavaraa sillä aikaa kun hän itse oli ollut sairaalahoidossa. Niilolta oli hävinnyt mm. kukkia ja albumeita. Vienon kieli lauloi siihen malliin takaisin, että Niilo päätti tuolloin: "Räjäytän tuon akan taivaan tuuliin".
Niilo kävi tapaamassa kahta tuttavaansa, joilla tiesi olevan räjähteitä. Toinen myi 5 pötköä dynamiittia ja kaksi sähkönallia, toiselta irtosi noin 30 metriä johdintarpeita. Akku Niilolla oli itsellään. Maalaisoloissa räjähteitä tarvitaan silloin tällöin, joten myyjissä Niilon ostokset eivät herättäneet sen enempää ihmetystä.
Lauantaina Vieno lähti Karttusensaareen marjaan ja otti samalla mukaansa maitopullon. Hän tiesi Niilon ryypiskelevän ja halusi siksi varmistaa, että kissa saisi maitoa.
Niilo kertoi nähneensä Vienon pihapiirissä, olipa nainen hänen mukaansa koputellut ikkunaankin huudellen ilkeyksiä.
-Nyrkkiäkin se peijooni pui ikkunan alla, Niilo kertoi kuulustelijalle. Lieneekö sitten totta, sitä ei kukaan tiedä.
Niilo näki Vienon veneen rannassa ja naisen lähteneen metsään. Niilo otti veneen, souti mantereelle ja kävi irrottamassa autostaan akun. Auton sähköllä käyvä kello oli pysähtynyt 12.30 aikaan.
Niilo palasi saareen, kasasi dynamiitit muovipussiin ja pisti molemmat nallit vaalean ruskeaan räjähteeseen. Sähkönallien johtimiin hän sitoi huolellisesti laukaisujohtimen paljastetut päät. Sen jälkeen hän asetti panoksen veneen keulan alle. Luultavasti Niilon tarkoitus oli asettaa panos niin, että Vienon kumartuessa työntämään venettä vesille, räjähde jäisi tämän kumartuneen vartalon alle.
Johdon Niilo veti 30 metrin päässä olleeseen pensaaseen, josta oli hyvä näkyvyys veneelle.
Niilo joutui odottelemaan viinapullonsa kera hyvän tovin ennenkuin Vieno palasi marjametsästä.
Niilo odotti aivan hiljaa kädessään paljastettu johtimen pää. Toinen johdin oli kiinnitetty jo akkuun...
Kuului valtava räjähdys! Veneen keula kohosi kappaleina ilmaan ja Vieno niiden mukana. Ruumis lensi rantaliejukkoon.
-Vieno oli hengissä...pyysin heti anteeksi. Lupasi antaa. Pyysi itsekin anteeksi. Sanoi olleensa ilkeä minua kohtaan. Annoimme kumpikin anteeksi toisillemme, Niilo kertoili seuraavan päivän kuulusteluissa.
Vieno kuoli rantaliejukkoon. Mutta... hänen yläruumiissaan oli puukon pisto.
Niilo ei muistanut puukottaneensa, mutta myönsi, että jos pistojälki oli, täytyihän sen olla hänen tekemänsä. Mutainen ja verinen Mora-puukko löytyi tuvan pöydältä.
Voimakas räjähdys hälytti paikalle naapurit ja marjastajat. He näkivät etäämmältä, miten joku hoippui rantaliejussa, mutta heidän paikalle päästyään uhri oli jo kuollut.
Niilo palasi tuvasta ja tapasi pihalla naapurinsa. Niilo oli jo soittanut itse Nilsiän poliisille ja kertonut surmanneensa entisen vaimonsa räjäyttämällä.
Vasta tapahtuman jälkeen poliisin tietoon tuli, että Niilo oli aiemmin rätkinyt haulikolla Vienon perään tämän juostessa karkuun. Samoin mies oli istuttanut tuntikausia vaimoaan puukon edessä. Vaimo oli päässyt tästä piinasta vasta, kun nuohooja seuraavana päivänä saapui paikalle. Niilo oli myös kuristanut vaimoaan, mutta tämä oli päässyt pakenemaan.
-----
Tuomiota ei ole tiedossa.
Lähde: Alibi 12/1985