MURHA.INFO

Olen jo pitkään miettinyt ohjelmaa jonka näin noin ehkä n.10-15 vuotta sitten telkkarissa. Hyvin vastaava kuin Kadonneet. Ohjelma käsitteli Suomalaista rekkakuskia nimeltään ehkä Marko? Hän katosi työkeikallaan Venäjällä ja hänen vaatteitaan muistaakseni löytyi jostain katuojasta Ja myöhemmin hänen työ ajokkinsakin taisi myös löytyä.
Myös jotain epäilystä murhastakin taisi tulla esiin. Ohjelmassa haastateltiin Ks. rekkakuskin vaimoa/avovaimoa joka haluaisi selkoa miehestään ja hänen kohtalostaan.
Tätäkin foorumia jo usemman kuukauden selanneena ajattelin josko tämän joku muu muistaisi paremmin kun en foorumiltakaan mitään tähän asiaan liittyvää löytänyt. Jos tämä ei ole oikea paikka ihmetellä tätä niin saa tämän toki siirtääkkin

Otsikko muokattu ja samaan ketjuun lisätty sittemmin sveitsiläisen rekkamiehen tarina
-NILS-

Hei! Hämärästi tuttu tapaus, olen muistaakseni lukenut tästä jostain vanhasta Poliisi kertoo-kirjasta..

Jäi nyt sen vertaa vaivaamaan, että huomenna käyn tsekkaamassa läpi ne kirjat. Toivottavasti löytyy

Edit. Typot ja lauseet yms.

Muistaisin tapauksen jossa noin kävi, ja että rekka olisi kuskannut jotain suklaa-lastia.

Hyvä että joku muukin muistaa jotain

Tähänkö tämä nyt taas jää? Vai selvittitkö joku jo lisää ?

Älä nyt saatana hätäile... Täs itsellä terveys reistaa ja vielä pitäisi koko ajan muita auttaa. Nytkin on selkä niin kipeä, etten saa edes eläkettäni nostettua...

Suomalainen rekkamies ammuttiin autoonsa Moskovassa

Parikkalalainen rekankuljettaja Seppo Anttonen, 50, löydettiin autonsa ohjaamoon ammuttuna moskovalaiselta sivukadulta tiistaiaamuna.

Surma oli ilmeisesti tehty ryöstöaikeissa, sillä auton arvokkaan kenkälastin sinetit oli murrettu.

Lähiasukkaat kuulivat laukausten ja auton hälyttimen äänet miltei samanaikaisesti. Anttonen löytyi kuolleena auton ulkopuolelta. Surma-aseen arvellaan olleen konepistooli.

Anttonen yöpyi autossa lastin vastaanottajan osoitteessa.
HS 11.3.1994

En tiedä tarkoitatko tätä tapausta, enkä tiedä sitäkään tehtiinkö hänestä tv-ohjelma. Mutta sen muistin ja tiesin, että sveitsiläinen rekkamies katosi ja löydettiin surmattuna. Oli muuttanut Suomeen päästäkseen töihin yritykseen, joka ajaa Venäjälle. Ensimmäisellä reissullaan hänet surmattiin. Hänestä, reissustaan ja hautajaisistaan tehtiin dokumentti, joka esitettiin TV1:llä vuonna 2003.

Allaoleva artikkeli oli Hyysärissä 19.1.2003:

Apea etsintäretki itärajan taa

Rekkamies Reto Bantli katosi vuonna 1997

Sveitsiläiset rekkakuskit Peter Dörig ja Reto Bantli muuttivat Suomeen vuonna 1996, kumpikin innostuneina ajamaan pitkiä, eksoottisia rekkareittejä, jotka ulottuivat Kaspianmeren tuolle puolen, Uzbekistaniin ja Kazakstaniin.

Heidän esimiehensä Matti Posti näki eloisan, temperamenttisen Bantlin viimeisen kerran Balhashissa, Kazakstanissa lokakuussa 1997. Sitten mies ja hänen ajoneuvoyhdistelmänsä katosivat.

Yleisradion osin rahoittamassa dokumentissa Rekkamiehen pitkä matka (Die lange Reise des Reto Bantli, Sveitsi 2002) Katrin Laur selvittää, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Hän seuraa Dörigiä reiteille, joita tämä kulki Postin kanssa Bantlia etsien. Ensimmäiselle reissulle kertyi matkaa 5 500 kilometriä.

Matka taittuu pitkin kuraisia, halkeilleita asfalttiteitä. Pysähdyspaikat ovat rapistuneita, ohitetut kaupungit harmaata katsottavaa.

Heränneeseen kysymykseen, miksi kukaan haaveilisi ajamisesta näillä apeilla alueilla, joiden turvallisuutta kukaan ei kehu, tulee myös vastaus: kaukomatkoilta sveitsiläiset löysivät vielä aitoa rekkamiehen vapautta. Euroopan valtaväylillä liikutaan nykyisin tarkan aikataulun mukaan ja pomo saattaa soittaa matkapuhelimeen milloin vain.

Venäjällä liikkuvien, lukuisia kansallisuuksia edustavien rekkamiesten solidaarisuuttakin Dörig kehuu. Hädän tullen ohiajava pysähtyy auttamaan. Kun tavataan, jutellaan, sillä kielellä, mitä osataan.

Koko dokumentin ajan taustalla painaa huoli Bantlin kohtalosta. Ennusmerkit eivät ole hyviä. Samarassa asuvan ihastuksen, jota Bantli kävi tapaamassa kerran pari kuussa, kerrotaan nähneen unia, että mies on kuollut.

Kun faktatietoja menneisyyden tapahtumista alkaa tulla, tapahtuu kaikki yllättävän epädramaattisesti. Ohjaaja Laur on mahdollisesti pyrkinyt välttämään ylitunteellisuutta, mutta kaiken järjen mukaan ilman tunteiluakin, pääasiassa rakenteellisin ratkaisuin, olisivat rekkamiehen seikkailuhenki, pelot ystävän kohtalosta ja jäljitystyön eteneminen olleet nivottavissa dynaamisemmaksikin paketiksi.

Loppujen lopuksi käteen jää tunne kokonaisuuden voimattomuudesta, vaikka dokumentin aihepiirissä ilmiselvää voimaa onkin.
----------------------

Kaverinsa Peter Dörig jäi Suomeen ja ryhtyi juustomestariksi. Tämä ja paljon muuta asiaan liittyvää, mm. Reto Bantlin auto löytyi poltettuna jouluaaton aattona 1997, ja neljä vuotta myöhemmin asia näytti lopulta ratkenneen. Reton ruumis löytyi metsästä läheltä Petropavlovskia. Muuan Sergei Bojev tunnusti ja istuu nyt tuomiotaan Kazakstanissa. Hänen mahdollinen pestaajansa ei tunnustanut. ...osoitteessa http://www.pellervo.fi/pellervo/kp3_03/rekkamies.htm

Kazahstanissa kadonnut oli ryöstetty ja murhattu

Simolaisen kuljetusliikkeen täysperävaunullisen rekan katoaminen kuljettajineen vuonna 1997 Kazahstanissa on osoittautunut ryöstömurhaksi.
Rekan sveitsiläisen kuljettajan Reto Bantlin ruumis löydettiin viime vuoden kesäkuussa pohjoisesta Kazahstanista.

Rekka oli ryöstetty ja sen kuljettaja Reto Bantli oli ammuttu ryöstön yhteydessä. Ruumiin henkilöllisyys on varmistettu Sveitsissä tehdyissä oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa.

Bantlin katoamisesta tehtiin ilmoitus marraskuussa 1997 Kemin poliisille. Katoamisaikana kyseisen vuoden lokakuun lopulla Bantli oli työmatkalla ajaen simolaisen Mauno Postin kuljetusliikkeen rekkaa.

Hän oli paluumatkalla Suomeen joutuessaan aseellisen ryöstön kohteeksi.

Ryöstäjät veivät ajoneuvoyhdistelmän, jonka vetoauto löydettiin 1997 marras-joulukuussa poltettuna. Autossa oli luodinreikiä. Vuotta myöhemmin yhdistelmän perävaunu löytyi Venäjältä.

Paikallinen poliisi on pidättänyt tekoon epäiltynä kaksi henkilöä, joiden yhteyksiä muihinkin alueella tapahtuneisiin rekkojen ryöstöihin tutkitaan. Toinen pidätetyistä on tunnustanut surmanneensa Bantlin.

Kazahstanin viranomaiset jatkavat jutun tutkintaa. Kemin poliisi on päättänyt katoamistapauksen tutkinnan.
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-su ... tu/449928/

Rekkamiehen pitkä matka
(Die lange Reise des Reto Bantli)
Dokumenttielokuva sveitsiläisestä nuoresta miehestä, joka muutti Suomeen toteuttaakseen unelmansa; ajaa rekka-autoa Ural vuorten yli Keski-Aasiaan. Lokakuussa 1997 hän katosi työmatkalla. Hänen työtoverinsa aloitti etsinnän selvittääkseen mitä oli tapahtunut. Ohjaus Katrin Laur. Tuotanto Triluna Film AG, Sveitsi.

http://www.imdb.com/title/tt2497756/

http://www.toprun.ch/truck/Shop/DVD_Bantli.htm

Ehken tämä kuuluisi osastoon Henkirikokset ulkomaat ja olenkin juuri valmistellut anomuksen, että ketju siirretään sinne mihin se kuuluisikin.

WAU!

Kiitos pitääkin koittaa tutkia Retoa jos tämä nyt osoittautuisikin etsimäkseni jutuksi..

Neljä vuotta meni löytymiseen? Se on pitkä aika. Venäjä osaa olla turvaton maa monelle konkarillekin. Ihmetyttää tosin, että nuppi löytyi poltettuna, noinkin alhaisen moraalin maassa olisi luullut sille käyttöä löytyvän. Hyvä, että tuostakin nyt sentään joku on istumassa. Onko oikea tyyppi, mistä sitä kukaan tietää. Tällä kertaa ei unelma kovin kauas päässyt lentämään

http://www.pellervo.fi/pellervo/kp3_03/rekkamies.htm

Tämän linkin alta voitte lukea lisää aiheesta, Peterin kertomana.

Peter menetti ystävänsä maantierosvoille – muutti Mouhijärvelle juustolan pitäjäksi

Vaimo ja neljä tytärtä pitävät entisen rekkamiehen Suomessa – ainakin toistaiseksi.
Selviäminen yksin mahdottomistakin tilanteista oli se juttu. Joka kerta oli riehakas voittajaolo, kun selvisi Venäjältä takaisin Suomen puolelle, Peter Dörig muistelee elämää rekkamiehenä Venäjän teillä.

Se tuntuu kaukaiselta – onhan Dörig asunut jo 21 vuotta Mouhijärvellä ja seisoo nytkin juustolansa pihalla.

Sveitsiläismiehen päätyminen Mouhijärvelle oli sattumaa. Dörig työskenteli 90-luvun alussa Sveitsissä kuljetusliikkeessä, jonne oli tullut töihin myös suomalainen Pasi Hakala. Miehet ystävystyivät, vaikka yhteistä kieltä ei aluksi ollut. ”Hölökynkölökyllä” pärjättiin.

Hakalan kautta Dörig kuuli nokialaisen firman rekkalinjasta, joka ajoi Venäjän halki. Kesälomallaan vuonna 1995 Dörig kävi tutustumassa Uzbekistaniin rekan apukuskina. Kipinä syttyi.

Seuraavana vuonna firman omistaja otti yhteyttä ja tarjosi töitä. Dörigin ystävä Reto Bantlikin innostui asiasta ja he lähtivät Suomeen. Sveitsiä paremmat palkat houkuttelivat, ja idän eksoottisuus kiehtoi.

50 vuotta taaksepäin
– Kun itäraja ylitettiin, mentiin 50 vuotta ajassa taaksepäin. Pää täytyi pitää kylmänä äärimmäisissä olosuhteissa, hirmupakkasissa ja helteissä huonoilla teillä.

Pisimmillään matkaa Tadzikistanin pääkaupunkiin Dusambeen tuli edestakaisin 15 000 kilometriä. Reissu kesti kolme viikkoa. Dörig puhuu aidosta rekkakuskin vapaudesta: ajaa sai niin kauan kuin halusi, tauot pidettiin fiiliksen mukaan. Ensimmäisillä keikoilla lisähaastetta toi kielitaidottomuus. Sanavarasto karttui tosin nopeasti.

Viranomaisten kanssa piti oppia neuvottelemaan.
– Oli rike iso tai pieni, keksitty tai oikea, 100 dollaria oli aina luvan ja sakon ensimmäinen hinta. Joskus oli viisainta maksaa heti, toisinaan kannatti vain hokea ”turist, turist” ja välttyä kokonaan maksulta.

Nopeasti tuli selväksi, että slaavilaiseen kulttuuriin kuului teatraalinen valtapeli. Viranomaiset osoittivat asemaansa kovalla äänellä. Joskus oli oikea tapa toimia maassa maan tavalla.
– Erikoisia näytelmiä nähtiin, kun miliisi huusi minulle venäjäksi ja minä huusin vielä lujempaa saksaksi takaisin! Kun ääni loppui, kohauteltiin hetken olkapäitä ja kummankin matka jatkui.
Kerran miliisit onnistuivat mittaamaan nopeudeksi 80 km/h Dörigin ajaessa tasan tarkkaan sallittua kolmeakymppiä. Dörig joutui rauhoittelemaan uhkaavasti käyttäytyviä miliisejä. Miliisien kunnioitus heräsi, kun selvisi, että Dörig oli ollut yksin matkalla Tadzikistanissa sota-alueella.
– He halusivat skoolata sankarin kanssa. Lopulta taisimme kippistellä puoli pulloa vodkaa Ladan takapenkillä ja ylimpinä ystävinä kahden tunnin päästä erottiin. Tällaiset olivat hienoja hetkiä. Univormun alla oli aina ihminen, joka täytyi kohdata ihmisenä. Minulla ei ikinä ollut vaikeuksia viranomaisten kanssa.

Univormun alla oli aina ihminen, joka täytyi kohdata ihmisenä.

Ystävän katoaminen päätti yhden elämänvaiheen

Lokakuussa 1997 Turkmenistaniin menossa ollut Dörig tapasi länteen matkaavan Bantlin, joka oli palaamassa Suomen kautta Sveitsiin veljensä häihin. Ystävät vaihtoivat kuulumiset tien varressa aavistamatta, että tapaisivat viimeistä kertaa. Muutama päivä myöhemmin Bantli katosi.

Parin viikon kuluttua Dörig palasi itse Suomeen ja joutui ilmoittamaan Bantlin sukulaisille katoamisesta. Hän lähti lähes saman tien takaisin Keski-Aasiaan. Matkalla hän jakoi etsintäkuulutuksia ja yritti löytää ystäväänsä. Dörig päätti, ettei palaa Sveitsiin, ennen kuin Bantli löytyy. Kadonneen kohtalo oli avoin kolmen vuoden ajan.
– Etsintä oli pitkä prosessi, johon osallistuivat kaikki idän linjoja ajavat kuskit kansalaisuudesta huolimatta. Suuren työn teki Ufassa asunut liikemies Erkki Koivunen. Hän ajoi etsintämatkoillaan tuhansia kilometrejä ympäri Kazakstania.

Lopulta Bantlin luut löytyivät, kun vankilassa toisesta rikoksesta istunut mies tunnusti teon. Maantierosvo oli ampunut kuljettajan, polttanut auton ja varastanut perävaunun. Ryöstö oli tilaustyö, josta mies sai 10 000 dollaria.

Kazakstanilaisen vankilan johtaja lupasi, että tieto rikoksen tilaajasta saadaan kyllä.
– En oikein uskalla ajatella asiaa, mutta johtaja tiesi kuulustelutapojen tehokkuuden. Mies ilmiantoi toimeksiantajan, joka myös sai tuomion.

Reto Bantli pääsi viimein hautaan kotikyläänsä. Ystävän kohtalon selvittyä Dörig koki tämän elämänvaiheen päättyneeksi. Rekkahommat saivat jäädä.

Jenni ankkuroi Suomeen

Ajokeikkojen välissä sveitsiläiset olivat pitäneet majaa Mouhijärvellä Nokian kupeessa. Koko Suomessa olonsa ajan hän oli kaivannut sveitsiläisiä juustoja. Kun Selkeen kartanon juustola tuli myyntiin, Dörig kävi katsomassa sitä, ihastui ja päätti perustaa oman juustolan.

Pikkukylän markkinoilla hän ihastui vielä enemmän torimyyjänä olleeseen Jenniin. Nyt neljän tyttären ja oman juustolan myötä paluu Sveitsiin on siirtynyt. Ehkä lopullisesti.

Lähiruokabuumi alkoi Dörigin kannalta hyvään aikaan. Palkitut sveitsiläistyyppiset juustot ovat löytäneet markkinansa, Herkkujuustolan liikevaihto on jo 600 000 euroa. Uusia kuusi kertaa isompia tiloja aletaan rakentaa kesällä. Uutuus Sahti-Vilho on virallinen Suomi100-yhteistyökumppani.

Eksoottisten juustojen myyminen suomalaisille Mouhijärven pikkukylästä kuulostaa kovalta haasteelta. Dörigin mukaan erikoisuus on etu, jota voi hyödyntää.
– Kun sveitsiläinen puhuu juustosta, suklaasta tai kelloista, harva uskaltaa väittää vastaan![/i]

IltaSanomat
17.6. 9:01

Tapauksesta on myös facebook-sivut TIR-Finland, jossa mm raportti etsinnöistä.